Lomareenejä

Kesäleirin jälkeen keskiviikkona Lyytillä oli fyssari, joten ohjatut treenit jäi väliin. Perjantaina käytiin aamulla ottamassa hyppytekniikkaa Hannan & Sysin kanssa. Lyyti aloitti perussarjasta, lelu sarjan päässä ja oiskohan 2 toistoa tehty. Ihan ok kai, ei loikkinut ja näytti jäntevältä. Toisessa setissä tehtiin korkeuden arviointia niin, että sarjan päässä oli suora putki ja Hanna oli lelun kanssa putken toisessa päässä. Oli varmaan onnistunein korkeuden arviointitreeni ikinä. Lyyti sai sata kertaa lisää itseluottamusta tosta, että palkka oli avustajalla. Unohti kokonaan jännittää 65 hyppyä :D Viimeisen hypyn korkeudet oli muistaakseni 50-60-65-45. Lopuksi otettiin vielä puomia muistaakseni 3 toistoa ja aivan upeat suoritukset joka kerta, laukalla loppuun asti ja varma kontakti.

Päivällä lähdettiin mökille ja illalla sitten tokoilemaan Mirvan lauman kanssa. Eipä muistaakseni mitään ihmeellistä, Sunny teki vähän sitä sun tätä, Lyyti leikki vähän (oli kyllä aika väsynyt, kun ei ollut päässyt päiväunille koko päivänä) ja sitten vähän näyttelytreeniä, lähinnä että miten saadaan Lyyti ravaamaan kunnolla.Mökillä oltiin 1,5 viikkoa ja sinä aikana käytiin Mirvan kanssa vielä toisenkin kerran. Santeri teki palkattomuustreenit ja voi sitä metelin määrää! Jotenkin se sekoaa ihan tosta ruokakupista. Onneks ei tarvii enää sen kanssa kisata... Palkattomasti tehtiin jätöt, seuraaminen ja nouto, sitten toisessa setissä Urhon häiriönä vielä luoksetuloa ja jotain. Lyyti teki luoksetuloja ja eteenmenoja. Muuten mökillä lähinnä lenkkeiltiin, uitiin, 3 kertaa käytiin Lyyn kanssa pyörälenkillä (11 km, 5 km ja 7 km), kaks kertaa juoksemassa aika lyhyitä matkoja (n. 3-4 km), yhet jäljet tehtiin mutta ne meni niin tyhmästi, ettei siitä sen enempää. Niin ja iskää etsittiin metsästä työnjaolla Lyyti etsi, Sunny ilmaisi :D

Sunnuntaina tultiin takasin ja sitten heti illalla Helin kanssa treenaamaan. Huh hellettä! Jotenkin tuntui että vielä klo 21 oli ihan yhtä kuuma kuin päivälläkin. Yllättävän hyvin Lyyti kuitenkin teki, juomatauot toki pidettiin. Ekana kasvavaa sarjaa 2 toistoa, tästä se kyllä niin tykkää :-) Toiseks korkeuden arviointia samoin kuin viimeksi mutta okserilla. Ensin korkeudet 40-55, sitten 45-60 ja lopuks 50-65 ja rimojen väliä 50 cm. Helvetinmoinen rakennelma kyllä. Ekalla kerralla Lyyti kiersi okserin. Siirrettiin palkan paikkaa, niin meni ihan hyvin. Täyskokoisen se hyppäsi kyllä mutta sitten oli niin järkyttynyt että kiersi putken :D Palkattiin kuitenkin ihan normaalisti. Viimeisenä vielä helppo 30-45 ja pikkukoira oli aika ylpeä itsestään. No niin, nyt on näytetty sille täyskokoinen okseri. Kivikon kentällä kun oltiin, tehtiin vielä parit puomit ja A:t. Puomilla kerran oli vähän hiinä ja hiinä, seuraavalla kerralla ravas lopun mutta sitten taas hyvä vauhti. A oli hyvä. Oon itse asiassa aika tyytyväinen noihin kontaktisuorituksiin tällä hetkellä, toivottavasti kisoissa menee yhtä hyvin.

Kesäleiri

Sunnuntaista tiistaihin oltiin lappalaiskoirien kesäleirillä Orilammella. Kiitos vielä Maijalle ja Humulle kyydistä ja kämppäseurasta :-)

Lyytin kanssa oli tarkoitus treenata pelkkää agilitya mutta olosuhteet päättivät toisin. Jatkuva sade teki ruohokentän niin litisevän liukkaaksi, etten uskaltanut ottaa esteen estettä. Vaihdettiin sitten ryhmät lennosta maastolajeihin, joita Lyyti ei oo tehnyt n. kolmeen vuoteen! Maanantaina oli aamulla jälkitreenit. Ensin tehtiin namiruudut ja sitten jäljet. Ruudussa Lyyti söi, katteli välillä muuta ja taas palasi ruutuun. Jäljelle (oiskos ollut 40 askelta, nami joka askeleella) lähti vähän pyörien, tai siis meni namin yli ja palasi syömään sen. Onneksi kouluttaja osasi lukea koiraa niin hyvin, että tajusi heti sen tarvitsevan tilaa. Kun olin ensin paikallani ja päästin Lyytin 4-5 metriä edelle, se lähti etenemään hyvin ja meni loppuun asti ihan pätevästi.

Päivällä huilattiin pari tuntia ja illalla oli vuorossa haku. Lyytillä oli 3 akkaa ja kaikki näkölähtöinä. Ekalle se sinkosi hyvin, sitten pari metriä ennen himmasi ja kurkisti piilokiven toiselta puolelta, että tuollako se on. Toinen oli Mirva ja Mirvan perässähän Lyyti varmana menis vaikka maailman ääriin, joten se oli suoraviivainen ja nopea löytö. Kolmas oli aikalailla ekan toisinto. Lyyti oli kovin kovin onnellinen suorituksestaan :-)

Tiistaiaamuna mentiin taas hakumetsään ja otettiin aika iso vaikeutus. Ekat 2 akkaa lähti yhtä aikaa eri puolille "viuhkana". Molemmille Lyyti pinkoi nopeasti ja suoraviivaisesti; myös tokalle, joka oli aika kaukana keskilinjasta. Kolmas ukko olikin sitten vaikea. Maalimies oli mennyt valmiiksi Lyytin näkemättä ja piiloutunut umpipiiloon. Lähetin Lyytin ja se ponkaisi liikkeelle... kunnes pysähtyi parin metrin jälkeen kysymään, että mene joo mutta minne. Lähdin hitaasti kävelemään eteenpäin enkä ollut montaa askelta ottanut, kun Lyyti lähti ottamaan hajua. Tässä vaiheessa pysähdyin ja Lyyti eteni itsenäisesti loppupätkän nenänperässä piilolle, jossa oli kurkistanut sisään kysyvästi. Täältä se haju tulee, mutta voiko ukko olla täällä kopissa?! :D Siellähän se oli ja kyllä pikkukoira oli onnellinen rohkeudestaan. Mä olin oikeestaan aika häkeltynyt tosta viimeisestä löydöstä - aikamoinen vaikeutus ja Lyyti todella joutui etenemään itse, pelkällä nenällä etsien ja tekemään omia ratkaisuja.

Hakumetsältä käytiin lomakeskuksessa pakkaamassa ja luovuttamassa huone, minkä jälkeen taas metsään, edessä viimeinen jälkitreeni. Lyytille tehtiin kaksi peräkkäistä jälkeä, joissa namia oli n. joka 3-4 askel ja purkit molempien päissä. Jälki lähti ihan helpohkosta maastosta mutta varsinkin toinen tuli mun näkökulmaan melkoisen haastavaan maastoon: kivikon yli, risukkoa, pieniä monttuja ym. Meinasin taas lähteä Lyytin mukaan mutta kouluttaja muistutti koiran vaatimasta etumatkasta. Lyyti meni varmasti jälkeä pitkin mutta välillä meni taas namin yli ja palasi syömään sen. Eka purkki löytyi varmasti mutta sen merkitystä Lyyti ei oo vielä hokannut, kun jatkoi haistelua ja ihmetteli, kun jälki päättyi. Sitten siirryttiin askel oikealle tokan jäljen alkuun. Ihmettelin, mitä Lyyti haisteli mun jalkojen vierestä, kunnes tajusin, että seisoin aloituskohdassa... Mikäs siinä, koira pääsi hetken pyörittyään menemään ja löysi tiensä kivikon ja risukoiden välistä purkille. Tässä vaiheessa Maija jo soittelikin, että jokos ootte tulossa, kun jalostustarkastus alkaa. No eikös me sitten äkkiä ajettu takasin lomakeskukselle ja marssittiin jalostustarkkiin koko aamun metsässä kastuneen koiran kanssa. Eipä haittaa meidän rodussa, vaikka turkki on märkä ja sojottaa joka suuntaan!

Jalostustarkastus:
Paikka ja päivämäärä: Kouvola 17.7.2012
Jalostustarkastaja: Marja Talvitie
Yleisvaikutelma: Erittäin hyvä, kookas

Koko: 50 cm
Purenta: Ok
Hampaat: Ok
Tyyppi: Erittäin hyvä
Mittasuhteet: Hyvä
Sukupuolileima: Selvä
Pää: Erittäin hyvän mallinen
Ilme: Erinomainen
Kallo: Hyvä
Kuono: Hyvä
Kirsu (Pigmentti): Hyvä
Otsapenger: Hyvä
Korvat: hyvän kokoiset, hieman haja-asentoiset
Silmät: Tummat, oikean muotoiset
Luusto: Keskivahva
Ylälinja: Hyvä
Alalinja: Hyvä
Rintakehä: Hyvä, riittävän pitkä
Eturaajat: Hieman pysty olkavarsi, hieman löysät kyynärpäät
Lanne: voimakas ja hyvä
Lantio: Hieman liian lyhyt ja laskeva
Takaraajojen kulmaukset: Polvikulman tulisi olla voimakkaampi
Liikunta: Saisi liikkua pidemmällä taka-askeleella ja paremmalla potkulla
Käpälät: Hyvät
Häntä: Hyvä
Karvapeite: Erittäin hyvälaatuinen
Väri: Musta kermanvärisin merkein
Yleiskunto: Hyvä
Luonne: Hyvin tyypillinen
Jalostustarkastus: Hyväksytty

Pari vitsiä tähänkin. Karvaa on näyttelyissä sanottu liian pehmeäksi, mutta näin kastuneena se oli erittäin hyvälaatuinen! :D Täytyy siis mennä näyttelyihin sateella! Toinen huvittava oli Lyytin käytös. Se oli ihan väsynyt koko päivän treenattuaan ja seisominen ja kopelointi oli tylsääääää.... Tuomari sanoikin: "Tässä on ihan tyypillinen porokoiranartun luonne. Kopeloi sitten jos sun on pakko..." Kuka sitä nyt väsyneenä jaksaisi sulatella sydämiä! Mutta sekin on nyt hoidettu ja kiva kun ei tullut varauksia.

Ihan kiva leiri oli kokonaisuudessaan, vaikka aika päinvastainen kuin suunniteltu. Ja vaikkei me ruveta noita maastolajeja tän totisemmin treenaamaan, niin ne on varmasti hyvää vastapainoa ja vaihtelua Lyytille. Etenkin toi itsenäinen tekeminen ja päätöksenteko tekee sille tosi hyvää!

Vielä lisäys. Keskiviikkona kuulin Mirvalta, että jälkikouluttaja oli valinnut Lyytin leirin jälkituhnuttajaksi eli potentiaaliseksi jälkikoiraksi. Se siitä lähikontaktilajikoirasta <3

Tän viikon treenit

Tänä keskiviikkona kouluttajana oli jälleen Penni. Rimat oli ekalla kierroksella 50-60 cm, tokalla medissä. Alussa kolme hyppyä, joilla tehtiin pakkovalssi ja välistäveto, sitten hyppy ja tiukka valssi muurille, sitten pituus kohti nurkkaa. Penni meni palkkaamaan pituuden jälkeen. Ekalla kerralla Lyyti lähti heti ykköshypyn jälkeen valumaan kohti palkkaa, tokalla kerralla neloshypyn valssi valui samasta syystä. Sitten otettiin vielä siitä pituudelle, Lyyti taas harkitsi isoa loikkaa mutta sitten kokosi itsensä, teki pikkuhypyn ja kääntyi sikatiukasti. Jee! Muurilta pituudelle se suorastaan lensi joka kerran. Mitäs muuta... putki oli puomin alla, sieltä ulos tullessaan Lyyti loikkas puomin alastulon yli pari kertaa. Keppien tiukka umpikulma meni hyvin, vauhti oli taas kerran ihan hyvä, muuten nihkee. Keppien jälkeiseen takaakiertoon Lyyti lähti tosi hienosti kaukaa, jolloin mä ehdin seuraavaan paikkaan. Puomi oli kohti seinää ja sen jälkeen käännyttiin takaspäin. Sehän olikin meille jonkinasteinen ongelma, kun Lyyti ei oikeen mee itsenäisesti loppuun asti. Harjoiteltiin sitä sitten etupalkalla - koira oli ihan kysymysmerkkinä. Pysähtyi alastulon puoleen väliin, katsoi muhun, jatkoi matkaa käskystä hiipien... mutta vapautuskäskystä lähti kyllä aina lelulle :-) Että ehkä tääkin vois mennä toistojen myötä. Putkeen meno tästä oli vaikee, kun mulla ei ollut mitään järkevää paikkaa, mihin liikkua. Viimeinen kerta oli kuitenkin paras yritys, meinasin kyllä kaatua mutta sain heitettyä koiralle lelun ennen sitä ;-)

Eilen oli sitten aluevalmennus nro 3. Ensin tehtiin keppitestiä. Ennen keppejä oli 5 hyppyä erilaisissa kulmissa. Koiran piti mennä aina 1 hyppy ja kepit, ohjaajan piti pysytellä kolmen metrin päässä. Suoralta lähestymiseltä olin sen 3 metriä sivussa ja Lyytin meni tokaan väliin. Ois pitänyt ehkä olla sen 3 metriä takana ja antaa sen mennä rauhassa. Muut kaikki sisäänmenot onnistui (45 astetta umpi- ja avokulma, 90 astetta umpi- ja avokulma). Erityisen tyytyväinen olin tohon 90 asteen avokulmaan! Maltoin olla paikallani, ajattelin ykkösväliä ja keilasin - ja sinnehän koira meni. Jee. Tällä kertaa yritin vähän kimittääkin, kun noi kepit on olleet niin etanahitaat - sillä seurauksella, että Lyyti jätti kesken melkein joka kerta. Vikalla kerralla varmistelin vikaa väliä, Lyyti pujotteli loppuun asti, heitin pallon... ja se lensi kentän aidan yli!!! ARGH! Eikä tietenkään toista lelua taskussa. Juuri näin.

Seuraava tehtävä oli hyppyrata. Kirjaimellisesti hyppyrata, siinä kun oli pelkkiä hyppyjä. Mietin, että joku jippo tässä piilee ja niinhän se olikin - ohjaajien piti nimittäin juosta rata läpi ensin ilman koiria, siis ylittäen esteet matkalla :D Se oli aika vinkeetä ja aika erilainen pers-pektiivi kuin yleensä ohjatessa. Sitten koiran kanssa. Rimat oli kai 50-55. Alussa oli viiden esteen suora. Kutsuin Lyytin 3. esteen kohdalta ja lähetin eteen. Se irtosi hienosti vitosen yli kaukaa... ja jatkoi vielä viitisen metriä eteenpäin kattellen ympärilleen :D No joo, mähän sanoin eteen. Ois varmaan pitänyt heittää palkka perään mutta jatkoin sit rataa. Lyyti oli ihan pettynyt ja meni koko radan tosi nihkeesti. Yhyy. Tokalla kierroksella muutettiin paria ohjausta (alussa lähdin 2. esteen kohdalta, keskikohdassa tein yhden puolenvaihdon lisää ja vältyin peruuttamiselta) ja aika oli käsittämättömästi 4 sekuntia nopeempi. Miten voikin olla noin järkyttävä ero!!! Kuitenkin vain kaksi muutosta ja sitten sujuvampi rata verrattuna ekan kierroksen tökkimiseen. Lyyti ei kyllä muutenkaan ollut kovin nopea mutta silti, että tollanen ero... Yleisesti vielä käännöksistä saatiin kehua ja Ninan mielestä ennakoin aika sopivan määrän - yhtään aiemmin ei tarvitse jarrutella, se vaan hidastaa koiraa.

Viimeinen homma oli viisi estettä rinnakkain, niillä tehtiin serpentiini, välistävedot ja takaakierrot. Serpentiini ihan ok, mutta liikuin itte sivusuunnassa vähän turhan paljon. Kun oma linja oli suoraviivaisempi, myös koira meni suoraviivaisemmin. Välistävedot peruuttaen myös ok. Kokeiltiin myös välistävetoja etuperin (se näytti minikoirilla niin näpsäkältä) mutta todettiin, että ne sopii vain tosi leveisiin väleihin tai jos hypyt ei oo ihan linjassa. Lyytille on niin iskostunut, että jos juoksen etuperin, tehdään serpentiiniä, joten ei ruveta rikkomaan logiikkaa. Takaakierroissa toinen puoli meni vähän paremmin. Yleisesti ottaen käsky tuli liian myöhään, kun se voisi tulla heti, kun Lyyti on ylittänyt edellisen esteen. Pari kertaa unohdin vitosesteen ja palkkasin jo nelosen jälkeen, kun se meni niin hienosti :D Matikka taas 10. Ei kuitenkaan mitään kovin radikaalia muutosta tarvii tehä, Ninakin huomasi, että näitä on treenattu :-)

Rankka mutta antoisa ilta taas :-)

Vuodatus loppu!

Nyt ei enää vuodateta, nääs kun vuodatus ei päästä päivittämään. Jatketaan siis täällä.

Takana on kolmet ohjatut treenit, yhdet omat treenit, yksi aluevalmennus ja 2 keppitreenit. Kolme viikkoa sitten Pennin treeneissä meillä olikin yksityistunti, kun muut ei päässeet paikalle. Onneksi Pennillä oli omat koirat mukana, niin saatiin taukoa. Rimat 50 cm. Tehtiin valmennusryhmän rataa (osviittaa voi kattoa Jennan blogista http://minimonsin.blogspot.fi/2012/06/sarin-treenit-ja-loma.html) mutta ei kahestaan jaksettu raahata A:ta, joten meillä oli vain U-putki tossa kolmosesteenä. Aloitettiin taas pakkovalssilla, joka menee varmemmin kerta kerralta. Putken jälkeen oli hyppy-muuri-okseri -sarja, jonka päästä Penni palkkasi lelulla. Lyytiin tuli hienosti vauhtia ja mikä hienointa, vauhti kantoi myös seuraavaan kertaan, jolloin Penni ei ollut siellä :-) Kasiesteen vedin pakkovalssin tyylisesti ja Lyyti kiersi ulkokautta, se meni näpsäkästi joka kerta. Seuraava etupalkka oli putken pimeän kulman jälkeen ja siinä tuli huvittava tilanne. Lyyti irtosi putkelle asti, siinä hidasti ja vilkaisi Penniä, että joko saa palkan. Saman tien kuitenkin kuunteli mun putkikäskyä ja meni vielä putken :D Edistystä tapahtuu :D Keppien avokulma ok, vauhti oli kerran ihan jees, muuten aika hidas. Seinällä oleva takaakierto jäi ekalla kerralla vajaaksi, tokalla onnistui. Keinulla tein takaaleikkauksia, ne onnistui joka kerta. Lyyti rupesi hyytymään jo ja otettiin sit enää vain alkusuora etupalkalla.

Viime viikolla kouluttajana oli Laura. Mentiin medirimoilla. Radan alussa harjoituksen kohteena oli itsenäinen keinu, ohjattuna sekä vinosta kulmasta että kaukaa sivulta ja edestä. Lyyti teki varmasti joka kerta. Muuten radassa ei kai ihmeempää, säntäilin taas vähän liikaa ja ajoitus pielessä. Esim. pituuden takaaleikkauksen Lyyti teki vaikka mun vauhti melkein pysähtyi. Ja yksi valssi oli kuin toukokuun aluevalmennuksen toisinto: valuin puoli metriä estelinjan toiselle puolelle, koira valui samat puoli metriä. Kun oppis, ettei tollaisissa tilanteissa ole kiire!

Viime perjantaina aamulla käytiin treenaamassa itseksemme. Tehtiin toukokuun aluevalmennuksen pakkovalssikohtaa, joka ei sillon onnistunut millään. Nyt onnistui joka kerta :-) Kokeilin myös toiselta puolelta (valssi, takaakierto-persjättö, takaakierto-niisto), sekin onnistui. A oli sopivasti siinä perässä, joten tehtiin sitäkin. Nopea ja varma. Puomin pää oli pöydälle, ajattelin siinä kokeilla vinoja lähestymisiä mutta Lyyti ei jotenkin innostu tosta vajaasta puomista. Oli aika kuuma, joten ei tehty enempää.

Keppitreeniä on tehty porukoilla pari kertaa. Vähän avokulmaa ja vähän sellaista, että oon itte keppien toisella puolella. Ihan kivasti rupee menemään kaikki :-)