Lyytin ja Rurikin ekat treffit :)

Viime syksynähän Lyyti astutettiin Kuuraukon Haltilla, mutta se jäi tyhjäksi. Alunperin oli tarkoituksena kokeilla uudestaan Haltilla, mutta reilu kuukausi sitten selvisi, että yhdistelmässä olisi epiriskiä. Ylittää rodun keskiarvon, eikä näin ollen jtk:n hyväksyntää saa. Rupesin sitten katselemaan muita uroksia eikä oikein tuntunut mitään löytyvän - paitsi Rurik, Poropeukalon Sokeri-Jussi. Juttelin kahden jtk:n ihmisten kanssa ja molemmat oli sitä mieltä, ettei epiriski olisi niin suuri, ettenkö voisi Haltia ja Lyytiä yhdistää. Kuitenkin tästä jäi ajatus kytemään. Epilepsia ei todellakaan ole mikään pikkujuttu, vaan se on niitä sairauksia, jotka todella haittaavat koiran elämää (vrt. esim. HC, joka harvoin ehtii koiraa sokeuttamaan). Vieläpä se, että Lyyti kerran oli jäänyt jo Haltista tyhjäksi, mietitytti. Oliko siinä sitten luonnolla näppinsä pelissä, että yhdistelmässä on jotain "vikaa"?

Rurikin omistajan Heidin kanssa käytiin sitten jonkin aikaa sähköpostikirjeenvaihtoa ja eilen sitten tehtiin "pikavisiitti" (13 tuntia reissussa) Savonlinnaan. Ja hyvä että käytiin. Nyt nimittäin loppui pähkäilyt ja eestaas vekslaamiset; Rurik tulee olemaan Lyytin mies.

Kuva: Heidi Kemppainen

Kriteereinähän mulla oli, että pitää olla harrastava uros. Koetuloksia ei tarvitse olla mutta todisteita siitä, että koira on motivoitavissa yhdessä tekemiseen, ahneus on hyvästä. Haltin myötä vahvistui se, että pelastuskoira olisi ihanne. Uroksella pitäisi olla kanttia, itsenäisyyttä ja itsevarmuutta, kun ne ei "kiltin tytön syndrooma" -Lyytillä ole vahvimpia puolia. Pehmeyttä ja vilkkautta ei saisi olla ylitsevuotavan paljon, koska sitten tulisi niitä hiukkaskiihdyttimiä :D Perusterveys ja -terppatarkit on tietysti itsestäänselvyys. Paljon uroksia karsiutui pois sukulaisuuden takia. Aikaisempia pentueita ei saisi olla ainakaan kahta enempää, ja niistäkin pitäisi mieluiten olla kulunut aikaa (tästä olisin joutunut joustamaan Haltin tapauksessa). Rakenteeltaan uros saisi olla vahva mutta ei liian korkea, ettei tule vinttikoiria ;-) Ja sitten se epiluku, sen pitäisi olla aika matala, kun Lyytin oma luku on jo hieman yli rodun keskiarvon.

Heidi ja Rurik ovat mukana pelastuskoiratoiminnassa. Haun peruspäiväkoe on läpäisty, pimeäkoetta on taas tarkoitus kokeilla tulevalla kaudella. Ruuti on BH ja tokosta on ALO1. Näyttelyissä herra on pärjännyt tosi hyvin, titteleitä on siunaantunut FI MVA ja JV-10. Rurikilla ei ole aiempia pentueita, se on rakenteeltaan vahva ja ihannekokoinen (51 cm). Lonkat ovat B/A, kyynärät ja polvet 0/0 ja silmät sekä selkä terveet.

Se, mikä tässä yhdistelmässä kovasti mietitytti, oli se, että Lyytin veli on juuri astunut Rurikin siskon (Poropeukalon Sandur - Kirjokannen Pilven Veikko). Tästä tuli nyt sitten tämän yhdistelmän se yksi iso kompromissi, koska en usko, että enää on uroksia, jotka noihin kriteereihin osuu.

Lyyti auttoi valintaani. Tykkäsihän se Haltistakin, mutta ei Halti saanut osakseen tuollaista määrää kielareita ;) Ehkä liikuttavinta oli se, kun Ruu ja Lyy heiluttivat häntää samaan tahtiin! Noita poseerauskuvia ottaessa pyysin Lyytiä vain istumaan Ruutin viereen, mutta se ihan itse änkeytyi Ruutiin kiinni, niin kuin kuvasta näkyy. Toivottavasti tämä ihastus jatkuu astutukseen asti...

Lisää juttua kirjoittelen myöhemmin tuonne pentuevälilehteen mutta loppuun täytyy laittaa vielä pakollinen painikuva: