Just päästiin luokalta

Eilen ekat viralliset kisat sen touko-kesäkuun Purina-ahdistuksen jälkeen. Taas ajeltiin Lahteen, kisat oli siellä VAU:n hallissa, ja nämä oli myös lappalaisten mestaruudet. Nyt ollaan osallistuttu rallymestaruuksiin, agimestaruuksiin ja keväterkkarin tokoon. Ainoastaan pk-mestikset (ei harrasteta) ja tokomestikset syyserkkarissa (Torniossa) jäi väliin. Näissä on aina niin kiva tunnelma :)

Radat alkoi vähän myöhässä, joten oltiin ehditty verkata reilusti. Just  oli hallissa ihan liekeissä alusta asti, ryömi ja kieri ja pomppi ja temppuili <3 Edellisenä iltana noussut jännitys ("mitä jos sitä ahdistaa tuollakin?") loppui tähän :D Lähdön tein, kuten Nina oli neuvonut, eli lelu maaliin valmiiksi ja sen jälkeen namitemppuja, valjaiden irrotuksen jälkeenkin vielä nami kehän ulkopuolella. Otin hiipivän lähdön, kun heti kakkoselta käännyttiin. Rata meni aika lailla käsikirjoituksen mukaan, kumpikin hoiti oman osuutensa ja nollalla tultiin maaliin. Aika riitti kolmanteen sijaan, etenemä oli jotain 3,8 m/s. Koska tämä nolla tuli eri tuomarilta kuin aiemmat, niin meillehän napsahti serti ja noustiin kakkosluokkaan :-)

Meidän piti kuitenkin startata vielä toinen ykkösten rata, että saatiin tulos lappalaisten rotumestaruutta varten. Otin taas hiipivän lähdön, olisi ehkä kannattanut ottaa kutsulla, kun meni vähän paniikin puolelle (oho, sehän tulee jo). Puomin kontaktilta lähteminen hieman kyseenalainen, ei harmillisesti näy videolla, lähteekö vapautuksesta vai ennen. Tässä pitää nyt olla tarkkana! Tarkoituksena oli leikata kepit takaa, mutta Justis lähtikin hakemaan kauempana olevaa hyppyä. Yritin epätoivoisesti tehdä tulosta, joten kutsuin ja sainkin sen vielä takaisin. No sit taas vähän aikaa mentiin yhteistä rataa, kunnes loppusuoralla Just ohitti muurin! Kyllä sen periaatteessa olisi pitänyt tuo linja lukea rautalangasta vääntämättäkin; olikohan muuri sen mielestä liian korkean näköinen vai vetikö palkka liikaa? Olin leikittänyt lempparilelulla maalialueella, täytyy ruveta vain jättämään se sinne ilman suurempia hetsauksia. Saatiin vielä muuri korjattua, mutta sitten Just katsoi mua ja tuli vielä viimeisestä hypystä ohi! Tässä vaiheessa meinasin jo kuolla nauruun ja yleisölläkin oli hauskaa; mestaruustulos jäi saamatta mutta ainakin hupinumerot tuli järjestettyä!

Kyllä oli ihanaa taas kisata, kun koira on ihan täpinöissään ja onnellinen. Nyt taas treenataan vähän lisää, ennen kuin lähdetään kokeilemaan seuraavaa luokkaa. Keväällähän en vielä halunnut kakkosiin (siksi kävinkin samalla tuomarilla), mutta nyt jo tuntui, että ollaan valmiita vähän haastavampiinkin ratoihin.