Just aloittikin juoksut jo viime lauantaina, joten viikko sitten keskiviikkona olleet agilitytreenit olivat viimeiset ennen astutusta ja toivottavasti mammalomaa. Ja olivatkin erityisen ajatusta herättäneet treenit. Kouluttajana Annika L. Putket 2 ja 17 niin kiinni toisissaan, että välistä ei mahtunut. Otettiin ensin ihan ratana ja päästiin esteelle 16 asti. Tein tällä kertaa lähdön jättönä ja toimi hienosti, joskin putkelta putkelle ei kääntynyt kovin pienesti, vaikka olin merkannut putken ulostulolla (en kylläkään jarruttanut ennen putkea). Kutonen seinän kautta ja valssi sen päälle - jota en meinannut millään muistaa! 11-12 kokeiltiin pakkovalssilla ja japanilaisella. A:n tein leijeröiden; pituuden keppi oli kontaktin vieressä auttamassa mutta se ei auttanut - ainakin ekalla kerralla Just loikkasi liikaa sivulta alas. Ja sit esteeltä 16 meni suoraan edessä olevaan suoraan putkeen. Saatiin kerran onnistumaan 16-17, kun itse seisoin 3-putkenpään kohdalla eli jätin tarpeeksi tilaa.Sitten niitä heränneitä ajatuksia, jotka liittyvät palkkauksiin. Annika huomautti, että kun "teen rataa", Just keskittyy paljon enemmän ohjauksiin ja siinä on sellanen tekemisen meininki. Kun "teen pätkää", Just kerkee enemmän miettimään, missä palkka on. Toinen asia on se, että vaikka "tekee rataa", pitäisi silti malttaa palkata jostain erityisen hyvistä suorituksista, jotka koira tekee spontaanisti. Esim. tuolla ekalla ratakierroksella oli aivan upea puomin kontakti ja kutoselta lähtiessä Just kiihdytti oikein näkyvästi. Noitahan ollaan kovasti yritetty treenillä hakea, mutta sehän on aika eri tilanne, kun "tehdään pätkää", ja Just tietää odottaa palloa. Mutta jos se tekee spontaanisti, omana valintanaan tuollaisen suorituksen keskellä rataa, niin sitähän juuri haluan, sitä todellakin pitäisi vahvistaa! Eli jos aivot olis toimineet, niin olisi heittänyt yllätyspalkan tuollaisesta - silloinkin (tai juuri silloin), kun "tehdään rataa". Tähän pitää palata sitten tauon jälkeen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti