sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Kasvattitapaaminen 23.9.

On taas jäänyt blogin päivittäminen, mutta mennään teema kerrallaan. 23.9. kokoonnuttiin Asikkalaan Okkerin Lauran luo kasvattitapaamisen merkeissä. Mukana oli Juhannuspennuista Just & Naava, Just Huipuista Joku, Jyrki ja Martta. Päivä alkoi todella traagisesti, kun Martta linkkasi ja Kirsti tutkittuaan hetken totesi, että polvilumpio on sijoiltaan. Martta kävi heti seuraavalla päivänä ortopedillä, jossa todettiin patella luksaatio, joka siitä parin päivän päästä operoitiin. Leikkaus meni ihan hyvin, mutta toipumisaikahan on pitkä, joten Martan omistajat joutuvat nyt opettelemaan kaikki mahdolliset aktivointi- ja nenätyöjutut.

No sitten itse treeneihin. Ensin kenttätreenit toko- yms. hommia. Olin pyytänyt Jokulle teemaksi: "Miten voin vahvistaa koiran aktiivisuutta ohjaajaa kohtaan", kun yleensä olen vähän liian innokas, mikä jossain vaiheessa menee helposti koiran huomion kalasteluksi. No mä otin Jokun autosta, se vilkaisi mua, ja Laura sanoi, että huomasitko, siinä oli jo ensimmäinen kontaktinotto. Tehtiin sitten niin, että annoin Lauralle naksuttimen, Joku oli hihnan päässä ja aina kun se katsoi mua tai tuli mua kohti, naksutettiin. Sisarukset kentän laidalla oli toki aika suuria huomiovarkaita, mutta kävelin sitten aina vähän, niin sain Jokun lähtemään mukaan. Sitten Joku tauolle. Tämä oli myös suuri huomio itselle: yleensä meidän treeneissä kukin koira tekee yhden kierroksen, mutta tämähän on pennun kanssa huono homma! Sen kanssa kannattaisi tehdä mieluummin vaikka kolme ihan lyhyttä kierrosta, niin se jaksaisi olla koko ajan skarppina ja intopiukeena. Toisella ja kolmannella kierroksella haki kontaktia jo paljon nopeammin eli hienosti vastasi treeniin.

Otettiin vielä neljäs kierros, kun valitin Lauralle sitä, että Joku ei osaa pelata kahden lelun leikkiä. Joku siis ei päästä toisesta pallosta irti, kun taas Just pentuna pelasi tätä kuin oppikirjasta. Tehtiin niin, että kun Joku oli hakenut yhden pallon suuhun, lähdin peruuttelemaan toisen pallon kanssa. Lopulta sain sen niin lähelle, että sain suussa olevasta pallosta kiinni. Kun ei edelleen ollut irrottanut, sanoin "kiitos" ja sitten heitin toisen. Tähän Laura totesi, että sehän tuo mulle pallon käteen asti! Sehän on jopa parempaa kuin se, miten Just teki! Ei ehkä kannattaisi valittaa 😁  Näytin myös, miten Joku vie noutokapulan multa. Tähän tehtiin samaa eli peruuttelin poispäin enkä "vienyt" kapulaa pois pennulta, niin sain sen käteen asti. Laura sanoi, että tehkää paljon kahden lelun leikkiä, kapulalla vain joskus.

Lyytin kanssa kysyin sitä, että jos koira "jäätyy", niin miten tilanteen saisi purettua. Tästä ensimmäinen ajatus oli: paras tapa ratkaista ongelmat on ennaltaehkäistä ne. Otettiin sitten asentopeliä, jossa juuri Lyyti on monesti laamannut, jos on tehnyt yhdenkin stiplun. No kun nyt sitten Lyyti ei enää kisaa tokossa, niin sen ei ole pakko erotella jääviä pelkästä käskystä. Tehtiin sitten kaikki jäävät kertaalleen kummaltakin puolelta käsimerkkien kanssa ja kaikki onnistui. Vielä otettiin suora luoksari, jossa Lyyti tuli "odottavaista laukkaa" mutta laukkasi kuitenkin loppuun asti, kun stoppia ei tullut. Lopuksi vielä leluruutu. Koiralla oli kivaa koko treenin! Juteltiin vielä sitten siitä, että jos jäätyminen pääsee tapahtumaan. Laura sanoi tosi lohduttavasti, että armoa itselle, noita huonoja treenejä vain joskus tulee ihan jo siitä syystä, että koiralla on erilaisia päiviä. Mitenkään ei voi osata niin hyvin suunnitella, että aina onnistuisi. Jos jokin liike ei onnistu, niin sitten vain kylmästi jättää sen siltä päivältä ja tekee jotain ihan muuta treenin loppuun, ettei alleviivaa koiran virhettä. Sitten miettii kotona, miten näin kävi ja seuraavissa treeneissä tekee samaa liikettä jollain eri tavalla.

Justin kanssa kysymys: "Mitä kannattaa vielä treenata viikkoa ennen koetta?" Tehtiin kisaliikkeitä läpi, mutta Laura naksutteli vähän kaikesta. Justilla oli aika huono vire; vissiin sitä ei miellytä, kun perhe on kattomassa... Todettiin, että liikkeestä maahanmenossa kannattaa varmuuden vuoksi antaa käsiapu, että Just ei jäisi seuraamiseen kiinni. Luoksari, kapulanpito ja kaukot meni hyvin, mutta seuraaminen oli ihan luokatonta ja hermokin meinas mennä. Laura totesi, että liikkeet on hyvin hallussa, mut nyt tehkää tosi paljon sivulletulon ja perusasennon vahvistamista seuraavat viikot. Laura myös heitti ilmoille ajatuksen, joka jäi kytemään: että perusasento ois se koiran palkkatemppu...

Sitten metsään. Jokulle pentujälki, jota ajoi oikein pätevästi ja keskittyneesti. Ehkä jossain 4/5 kohdalla ennen loppua alkoi vissiin päässä suhista, kun nosti kuonon ja katteli hetken ympärilleen. Tää oli kuitenkin hyvä, koska sitten kun jatkoi, sai melko pian loppupalkan!

Justille hakutreeni, jossa tavoitteena, että se kuuntelisi mun ohjauksia. No, se oli edelleen vähän huonolla tuulella, joten ei irtoillut yhtä hulluna kuin yleensä. Kuunteli kyllä ohjauksia erittäin hyvin, mutta kun ei saanut kakkosakasta hajua, niin hölkytteli sitten vähän sen näköisenä, että etsi ite sit, kun näköjään tiedät paremmin.

Lyytille ilmaisutreeni, jossa ekalla tarvitsi aika reilut avut, mutta jälkimmäisillä haukku irtosi jo reippaasti. Sen sijaan ääni kuulosti sen verran käheältä, että täytyy varmaan lopettaa sillä ilmaisutreenit ja siirtyä takaisin suorapalkkaan 😐

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti