sunnuntai 8. marraskuuta 2020

Uusi tokoryhmä ja kiva keskiviikko

 Maanantaina meillä alkoi talven toinen tokoryhmä, jota vetää temppukursseilta tuttu Saila. Oltiin treeneistä menossa suoraan Jokun jäsenkorjaajalle, joten tein Jokun kanssa ihan parin minuutin ruutusession ja Justin kanssa sitten kunnon treenit. Joku sai vain juosta lelulle ruutuun pari kertaa; se oli "ihan ok iloinen" mutta ehkä sellainen räjähtävä into puuttui. Hoitoväli venyi viikon pidemmäksi ja tilanne paheni kyllä viikossa, iso työmaa oli taas Jaanalla ja Sampolla.

Justin kanssa aloitettiin jäävillä. Mehän ollaan tehty sitä kuuluisaa liikkeestä istumista kuurina muutama viikko, ja nyt otettiin seisominen mukaan. Tein ensin kumpaakin asentopelinä, sitten kummankin liikkeenä erikseen. Seisomisessa Saila huomautti, että tein jonkin ihmeellisen tanssiliikkeen käskynantopaikalla 😂 Vähän kuin olisin väistänyt koiraa. Varmaan se tulee siitä, että katson, minkä asennon se ottaa. Tämähän on ihan tyhmää, joten jatkossa pyydän apparin naksuttamaan tai sitten katson peilistä. Palkkasin välissä myös seuraamisesta, jota Sailakin kehui. Aika makeeta, kun meidän heikkoa liikettä kehuu nyt jokainen kouluttaja spontaanisti! Sitten Sailan ehdotuksesta tehtiin vielä L:nä. Seuruutin ensin L:n ilman pysähdyksiä, totutusmielessä. Se meni hyvin ja palkkasin, mutta kun lähdettiin tekemään stoppien kanssa, niin enpä osannut kävellä tötsien oikeaa puolta ja sitten sähläsin, kun piti kiertää koiraa. Just ei kuitenkaan sählännyt vaan otti ihan oikeat asennot. Tein muuten kokonaisena liikkeenä paitsi että palkkasin asennot. Kivaa tehdä voittajankin liikkeitä!

Toisena liikkeenä kierto, johon ei ollut enää montaa minuuttia aikaa. Ympärillä oli häiriötötsiä, joten harjoiteltiin oikean törpön kiertämistä välittämättä haukkumisesta. Ekalla yrityksellä Saila seisoi häiriötörpön vieressä "blokkaamassa sitä". Just lähti kiertämään ilman haukkua, katsoi kyllä Sailan tötsää mutta kiersi kuitenkin oikean. Tästä palkkasin lennosta. Toiselle toistolle Saila jätti häiriötörpön vahtimatta. Just lähti haukahtaen kerran, vilkaisi toista törppöä vähemmän kuin ekalla kerralla ja valitsi oikean. Tällä kertaa otin sivulle asti ja palkkasin. Tällaista pitää varmaan tehdä aika paljon.

Vire oli tosi hyvä koko treenin! Ainoastaan tämä yksi lähtöhaukku ja oiskohan ihan alkutreenissä jossain liikkeellälähdössä tullut pieni vingahdus, mutta muuten ihan keskittynyt ja innokas koira. Tein tarkoituksella kaikki siirtymät "kisamaisesti" ja palkkasin niistä. Ei tainnut tulla melkein yhtään katkosta!

Keskiviikkona kouluttamisen jälkeen Just sai tokoilla Sirkuskentällä. Hanna oli rakentanut ruudun valmiiksi. Just oli aivan räjähtämispisteessä lähdössä, joten pyysin tas maahan ennen lähtölupaa. Meni superhyvin, mutta kun pyysin takaisin sivulle, Just singahti matkaan, pysähtyi metrin päähän ja jäi vinkumaan ihan turhautuneena. Pyysin uudestaan sivulle - maahan - sivulle ja nyt kuunteli ja namipalkan jälkeen sai lähtöluvan ruutuun. Kylä lähtee! Vauhti oli hurja ja paikkakin aika hyvä, joten heitin narupallon palkaksi. Hitto kun taas unohtui se, että voisin jättääkin pysähdyskäskyn väliin ja huutaa suoraan "jes" oikeasta paikasta ja heittää lelun, kuten Nina neuvoi syyskuun valkussa... 

Tässä välissä tehtiin seuraamista, oikein pitkän kaavan kautta mutta palkkaillen kaikesta vuorotellen. Seurattiin varmaan koko kenttä ristiin rastiin, ja tällä kertaa myös ulos kentältä nurmikon yli kävelytielle. Koiralla ei ollut mitään ongelmaa tässä alustanvaihdossa, kun itse kävelin varmasti. Peruutusta hinkattiin vähän, mutta muuten kyllä aivan upea kokonaisuus. Jokainen liikkeellelähtö yhtä hyvä, yhtään ei väsynyt tai herpaantunut, vaikka pituutta tosiaan oli. 

Toisessa päässä kenttää tehtiin vähän naminheittoja sillä aikaa, kun Hanna kävi viemässä namipallon ruutuun. Lähetin tällä kertaa ihan älyttömän pitkästä matkasta, varmaan 35-40 metristä. Justilla ei oo kyllä irtoamisen kanssa ongelmaa eikä uskonpuute tule! Itse mokailin kyllä käskyjen kanssa ihan urakalla. Ensin sanoin "jes" kun Just oli etureunalla, ja sitten sanoin pysähdyskäskyn, kun se oli namipallo suussa lähdössä mua kohti. Hanna totesi, että näin hämärällä lila namipallo ei juurikaan erotu hiekasta, joten näillä valaistusolosuhteilla sille ei juuri tarvitsisi kaivaa vallihautaa, varsinkaan pitkältä matkalta lähetettynä. Sitten tehtiin vielä voittajan ruudun loppuosaa eli kutsua seuraamaan. Kävelin kaavion kumpaankin suuntaan ja Justin mielestä tää oli tosi hauska juttu. 

Sillä aikaa Hanna kävi hakemassa Viren autosta ja otettiin vielä paikkis. Jätin taas Justin namin hiekkaan piiloon. Aikaa en katsonut kunnolla, vaan palattiin koirien luo, kun Vire lopetti vinkumisen ja oli rauhoittuneen näköinen ja Just istua tönötti edelleen hyvin. Kyllä oli kaikin puolin hyvän mielen keskiviikkotreenit!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti