Joku teki samoja kuin viimeksi ja lisäksi tokojuttuja. Puomin alastulon laitoin nyt muurinpalikan päälle, että se oli vähän koholla. Vähän Jokua jännitti siihen hyppääminen, vaikka oli ihan tukeva eikä liukunut, joten ohituksia tuli enemmän. Osumat olivat kuitenkin yhtä hyvät. Tehtiin sellainen peli, että lähetin Jokun ruutuun lelulle, leikittiin, jätin lelun ruutuun, mentiin toiseen suuntaan puomi namikipolle, ja sieltä taas ruutuun. Tuli hyvä luopumis- ja palkanvaihtotreeni samalla! Ja Joku oli onnellinen, kun sai juosta kunnolla.
Tällä kertaa tehtiin suoraan madallettua keinua. Ensin pamautettiin sitä pari kertaa, sitten kokonaisena kanafilepalkalla. Vähän jännitti mutta jotenkin Joku on rohkeampi tehdessään kuin muuten - tuli samanlainen fiilis nyt kuin silloin syyskuussa raunioradalla. Eli yhtäkkiä se pystyykin ihan pokkana tekemään keinua. 😍 Loppuun vielä vauhtinouto, jossa sain kapulan ihan käteen asti ja siihen oli hyvä lopettaa.
Justin kanssa nyt panostettiin ruutuun. Eka leluruutu, toka tyhjiin + stoppi. Välissä muuta ja sitten pari toistoa niin, että lähetin vähän lyhyemmästä matkasta ja heitin lelun ruutuun Justin tullessa oikeaan paikkaan. Tällä kertaa kaikki ruutupaikat oli erinomaisia eli hyvin toimi jo yksi lelumuistutus. Yhden kerran vain palkka ei ollut kohdallaan, kun heitin tavallisen pallon ja Just olisi halunnut jo namipallon. Eli jatkossa tarkempaa koiranlukua.
Kiertomerkin sivuille olin tällä kertaa laittanut matalat ufomerkit. Ekassa bongauksessa Justin pää pyöri enkä ollut varma, bongasiko se oikeaa. Oli myös aika kierroksilla tässä, joten otin itse pari askelta eteenpäin helpottaakseni. Toimi ja oikea tötsä löytyi varmasti! Toinen toisto normimatkasta oli myös hyvä. Tauon jälkeen vaihdoin merkin paikkaa ja laitoin sinne Jokun namikupin valmiiksi. Tää olikin erinomainen treeni, koska Just lähti taas vähän epävarmasti, päätti mennä oikealle tötsälle ja löysi sieltä ylläripalkan! Kolmantena juttuna tein seuraamista. Suorat menee taas hyvin mutta voi apua kun käännökset on taas hajonneet! Luulin loppusyksystä vihdoin löytäneeni itselleni luontaisen tavan tehdä käännökset ilman, että Justin kontakti katkeaa, mutta nyt se on näköjään taas unohtunut. Loppuun taas paikkaistuminen välineiden keräämisen ajan. Tällä kerralla olin huomaavinani, että kontakti oli taas aavistuksen huonompi kuin viimeksi. Etenkin namipallopalkan jälkeen Just jää helposti etsimään nameja - joskus on käynyt niin, että namipallosta on pudonnut nami viereen lattialle. Täytyisi vaan orjallisesti olla joka kerta tosi tarkkana siitä, että a) palkkaan omaehtoisesta kontaktin tarjoamisesta ja b) jos meinaa haistella, pyydän heti istumaan tai jättämään enkä ainakaan hermostu.
Jotenkin jäi taas ristiriitainen fiilis tokoilusta. Justilla on tosi kivaa, se tykkää vauhtiliikkeistä ja syttyy juoksemisesta. Mutta jotenkin toko tuntuu niin raskaalta ja vaikealta - kuin mikään ei riittäisi. Vaikka kuinka sanon itselleni, että riittävän hyvä riittää (Oili Huotarin suusta), niin silti omantasoinen koesuoritus tuntuu aika utopistiseltä. Tokossa on vaan liikaa isoja paloja, joiden kaikkien pitäisi toimia yhteen, ja suorituksen pituus hirvittää. Olisi tosiaan pitänyt mennä kokeeseen silloin marraskuussa, kun oli mahdollisuus. Nyt taas kynnys on noussut hirveän korkealle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti