Rallykisoissa

 Lauantaina päästiin Justin kanssa pitkästä aikaa rallykisoihin mökkireissun yhteydessä Jyväskylässä. Radalla ei ollut erityisen vaikeita kylttejä mutta kylttivälit tuntuivat inhottavan ahtailta - ehdottomasti harjoiteltava asia. Mähän yleensä tykkään treeneissä laittaa reilut kylttivälit, että ehtii palkata väliseuraamisesta. Mutta ehkä kannattaisi mieluummin laittaa lyhyemmät välit ja skipata vaikka osa kylteistä väliin, jos haluaa panostaa seuraamiseen. 

Olin nyt valmistautunut henkisesti, että muistan kävellä kuin Shrek enkä Lyytin ohjaaja, olen selkeä ja luotan koiraan enkä kalastele. No, ihan ei mennyt suunnitelmien mukaisesti. Videota ei taaskaan ole, joten yritän kirjoittaa muistikuvien mukaan.

Meidän vuoro oli heti aamulla mestariluokan kolmantena. Kun tultiin halliin, meitä edeltävä koirakko oli jo lähdössä radalle. En kehittänyt mitään paniikkia, mutta koiran valmistelu jäi kyllä aika vähäiseksi... Vähän enemmän olisi kyllä ehkä kannattanut tehdä, niin olisi voinut olla vähän tasaisempi suoritus. Just vaikutti olevan innoissaan, mutta kehääntulo oli aika huono, siinä katteli ympäriinsä. En antanut sen haitata vaan annoin koiran tsekata ympäristön ja sitten pyysin sivulle. Liikkeellelähtö kuitenkin erinomainen! Eka kyltti 360 vasemmalle meni vähän yliohjaten - sen verran tässä kohtaa vielä jännitti, miten päästään vauhtiin. Edessä peruutus oli ihan loistava ja saatiin siitä erikseen maininta tuomarilta arvostelulapussa! Sen jälkeen vähän rentouduin. 270 oikealle -kyltillä tein nopeenopeen, johon Just kyllä lähti mutta tuntui kuumuvan aika paljon ja muistaakseni sanoikin jotain. Niinpä, mehän ollaan tätä leirillä harjoiteltua uutta versiota treenattu vain tötsillä, ei käännöksissä. Siinä seuraava treenikohde.

Hyppy ja sitä seuraava paikallakäännös vasemmalle menivät  hallitusti. Liikkeestä maahanmeno oli varma ja sen jälkeinen persjättökäännös ilmeisesti onnistui, koska ei saatu virheitä! Ohjaajan ympäripyöriminen oli aika kömpelö ja kulmikas, ei lainkaan sujuva. Siinä Just kuumui, varmaan osittain epävarmuutta, koska tästä alkoi ääntelysarja. Istu-seiso-maahan onnistui kohtuullisesti. Tuplasaksalainen tuntui epävarmalta ajoituksen suhteen mutta virheettä selvittiin. Sitten muistan, että eteentuloon Just tulikin aivan superhienosti ja kun olin jo itse vajonnut tuplasaksalaisesta sellaiseen epävarmuuden tärinätilaan, että hirveetä säätöö ja joudun kalastelemaan ja tsemppaamaan, niin sitten koira olikin yhtäkkiä ihan tismalleen tilanteen tasalla ja kuunteli ohjausta täysin keskittyneenä. Sitten seurasi pujottelu edestakaisin, jossa melkoinen älämölö. Ihan nyt ei ole vielä tää uusi tekniikka vakiintunut ja lisäksi tajusin, että ollaan treenattu sitä vain väsyneellä koiralla. Nimittäin nyt korkeassa vireessä Justilla lähti ihan lapasesta ja siltä pääsi ujellus joka käänteessä. Heiluvasta suorituksesta huolimatta selvittiin -1 tvä -virheellä.

Pujottelun jälkeinen hyppy ok mutta sen jälkeen oli niin lyhyt kylttiväli, että kun Just palasi seuraamaan, oltiin jo seuraavalla kyltillä. Kun pyysin puolenvaihtoa takaa, Just vähän hämmästyi ja ehti pysähtyä ennen vaihtoa. Tästä siis -10. Kävi kyllä mielessä, että pysähtyikö, pitäisikö uusia, mutta en sitten lähtenyt uusimaan. Kahdeksikossa taas melkoista tasapainoilua ja vähän ääntä. Sen sijaan liikkeestä istu + kutsu olivat Just sellaiset, joista olen unelmoinut! Myös viimeinen askelkäännös meni sekä täsmällisesti että iloisesti ja vielä viimeisessä liikkeellelähdössä Just seurasi silmät loistaen! 😍 Vapautuksesta hyppäsi heti vasten ja vastasi sosiaaliseen palkkaan. 

Ääntelystä saatiin -3 eli yhteispisteet 86. Tuomarinkommentti: "Ajoittain ylimääräistä ääntelyä. Hieno suora peruutus!" Olen oikein tyytyväinen tulokseen! Lappu oli tosi puhdas, vain kaksi virhettä ja ekat valiopisteetkin oli yhden virheen päässä! Mutta nyt tarvitaan kyllä lisää treeniä. Ei sen takia, "ettei osata mitään" vaan sen takia, että saadaan meidän kesän aikana saadut loistavat treenivinkit vakiintumaan työskentelyyn ja että suoritus saadaan vähän tasaantumaan. Tietysti positiivinen ongelma, että virtaa on liikaa! Mutta tietenkin epävarmuudesta johtuvan ääntelyn haluan minimoida (ilohaukahdukset saa jäädä) ja ehkä ei kannata pitää kahden viikon taukoa ennen kisaa, niin koira ei ehkä niin räjähtäisi, kun pääsee tekemään 😁

Noseilua

 Viime maanantaina viimeinen kerta Nellin nosevalkkua tälle kaudelle. Just oli ihan huikee - kaikki kätköt löytyivät ja tarkennukset oli upeita.

Ensimmäisenä tehtiin ajoneuvoetsintä kolmella autolla. Just aloitti reunimmaisesta, haisteli sen tosi tarkasti läpi, tsekkasi varmasti kaikki paikat, jossa kätkö ylipäätään olisi voinut olla ja sitten ohjasin toiselle autolle. Sen kyljestä tuli heti reaktio ja aikansa eestaas seilattuaan Just ilmaisi kuskin oven saumasta. Oli kyllä niin varma etsintä kuin olla ja voi. Toisena ulkona ihan tavallinen seinäpiilo, jossa aika nopea löytö.

Sisällä ensimmäinen alue oli vadit ja ämpärit, penkki ja seinä. Just käveli ensin vadit ympäri reagoimatta mihinkään. Sitten alkoi nostella kuonoaan kohti penkkiä. Siinä hetken meni taas eestaas, kunnes kurotti penkille ja hyppäsi sen päälle. Jatkoi edelleen hajupilven työstämistä, kunnes tarkensi ilmoitustaulun kulmaan ja ilmaisi. Toinen alue oli tolppien väli penkkeineen ja siivekkeineen. Tämäkin vaati aika paljon tarkennusta, mutta Just tarkensi ja tarkensi, kunnes ilmaisi penkistä. Kolmas alue oli muurinpalikat, jotka oli kasattu päällekkäin ja limittäin. Just sai hajun nopeasti mutta ei keksinyt, miten kätkölle pääsisi, joten kiersi palikat muutamaan kertaan. Reagoi selkeästi kuitenkin vain yhteen. Annettiin sen ihan itse ratkaista kysymys ja lopulta se ryömi palikan alle, ryömi pois ja jäi makaamaan mua katsoen 😍 Ilmoitin löydön ja siellähän se oli! Viimeisenä oli n. 12 tuolia ja seinä niiden takana. Tämä oli aika vaikea ja Just jo vähän väsynyt, mutta niin se vain taisteli itsensä tällekin kätkölle, joka oli seinän ja tuolin välissä. Aikaa ei toki otettu, mutta ei yhtään epäonnistunutta aluetta tai valeilmaisua, vaan 100 % keskittyneet etsinnät - aika hyvä saldo yhdelle illalle!

Tiistaina erinäisten suunnitelmanmuutosten jälkeen kutsuin Katrin & sheltit nosettamaan työpaikalle. Käytävän korkea piilo oli vaikea - koirat eivät saaneet hajua kuin vasta ihan kohdalla. Ties miten tuolla ilmavirrat kulkee ja toisaalta epäilen myös, että mun töissä oleva hydrolaattipullo on väljähtynyt ja kaipaisi päivitystä. Sama nimittäin toistui varaston matalissa piiloissa; mitään hajupilven työstämistä ei nähty, vaan koirat löysivät vasta, kun osuivat ihan kohdalle. 

Sitten tehtiin 2 laatikkoetsintää. Ensimmäinen aulassa Katrin kätkemä. Aula on ennen ollut meille vaikea, kun hajusiirtymiä tulee helposti. Mutta nyt oikea laatikko löytyi ja ilmaistiin vuorenvarmasti. Mun tekemää kätköä toimistossa en oikeastaan ohjannut, kun puin ulkovaatteita samalla ja Just oli vapaana. Ensin se haisteli vain kauimpia laatikoita, kunnes sanoin, että täällä on lisää. Sitten oikea laatikko löytyi, joskin Justia selvästi ärsytti, kun mä en keskittynyt. Ihan ansaittu moite!

Vielä etsittiin ulkona kadunvarressa 2 Katrin tekemää kätköä. Ensimmäisen Just löysi oikeastaan jo ennen lähetystä eli etsintäaika -1 sekuntia 😂 Eli olin vielä laittamassa reppua alueen syrjään, kun Just oli jo piilolla ja ilmaisemassa. Toisella päästiin harjoittelemaan kokeessa haasteita tuottanutta tuulen heittämää hajua - pisteet Katrille kätköstä! Just haisteli tosi tarkkaan seinän kulmaa ja metallia ilmaisematta. Tässä vaiheessa ajattelin, että haa, oiskohan hajusiirtymä. Siirryttiin vähän oikealle, tuulen suuntaan ja sieltä ihan muutamassa sekunnissa löytö! Tästä tietysti superpalkka ja tähän lopetettiin.

Eka nose work -koe!

 Viime lauantaina oli juhlapäivä, kun päästiin vihdoin Justin kanssa ekaan nose work -kokeeseen. Koe järjestettiin Mäntyharjulla ja oltiin edellinen yö Minnalla kylässä. Mäntyharju on kyllä kaunis paikkakunta! Kokeessa oltiin aamuryhmässä 7. lähtijä. Ilmoittautuminen sirunlukuineen meni ongelmitta. Alue-esittelyssä yritin kovasti ajatella, mutta oikeastaan ainoa looginen päätelmä oli se, että laatikoilla ilmavirta voisi heittää hajua kätköstä seuraavaan laatikkoon. Tuulen suunnan tunsin mutta siitä ei ollut oikeastaan hyötyä. Pitkin päivää tuli kuurosateita ja tuuli jonkin verran. Lähtöhaju oli kivasti vähän kuin pieni etsintä; koiralle ei suoraan näytetty kätköä vaan se sai ihan etsiä sen, missä ei kauan nokka tuhissut. 

Etsinnät tehtiin kahdessa osassa. Aloitettiin ulkoalueella, johon kuului terassi tuoleineen sekä huvimaja tuoleineen, pöytineen ja tyynyineen. Majan ulkoreuna valkoisiin tolppiin asti mainittiin kuuluvan alueeseen. Aikaa oli 3 minuuttia. Just meni heti huvimajaan ja etsi sieltä ensimmäiset puoli minuuttia. Reagoi selkeästi majan oikealle seinustalle. Sitten siirtyi terassille ja kävi sen läpi reagoimatta oikeastaan mihinkään. Takaisin majaan, jossa seuraavan minuutin haisteli tosi tarkkaan reunoja, kunnes pyysin hyppäämään penkille ja jatkamaan ylempää. Tässä vaiheessa tuli 30 sek varoitus. Just käveli kaikkien penkkien yli haistellen penkkien tyynyt ja huvimajan yläreunan. Yritin kuumeisesti miettiä, mitä ei oltais vielä käyty läpi ja keksin, että osaa tuoleista ei olla. Aika loppui kuitenkin tässä kohtaa. Tuomari vinkkasi, että tsekatkaapa vielä tuo ovensuu. Sain Justin ohjattua näyttämättä liian tarkkaan ja se rupesi heti tarkentamaan huvimajan reunaa eikä montaa sekuntia mennyt, kun hyppäsi laudoitusta vasten ja ilmaisi. 0 pistettä siis tästä.

Sitten ajoneuvot: 2 ruohonleikkuria. Aikaa 1min 40 sek. Ensimmäisen alueen epäonnistuttua harmitti vähän ja nousi hirveät paineet, että osataanko me mitään. Musta näytti ensin siltä, ettei Just tajua, mitä kohteita piti etsiä, mutta tuuli taisikin heitellä hajua, siksi aloitus oli sähläävä. Ohjasin sitten Justin haistelemaan punaista ruohonleikkuria ja se kävi tosi tunnollisesti kaikki mahdolliset paikat läpi. Sitten ohjasin jatkamaan keltaiselta, josta heti löytö ajassa 44 sekuntia. Tästä 25/25, 1 vp lipaisusta.

Tauon jälkeen jatkettiin laatikoista, joilla aikaa käytettävänä 2 min. Just aloitti vasemmasta reunasta ja kävi suunnilleen kaikki reunoilta läpi. Musta jo tuntui, että ollaan tutkittu kaikki ilman mitään reaktiota ja alkoi jo hermostuttaa. Sitten ohjasin Justin vielä tuolta takaseinältä päin haistelemaan 
keskiriviä. Yhdeltä laatikolta tuli selvä reaktio mutta ei ilmaisua. Tässä tuli ajatus, että nyt on varmaan hajua siirtynyt ovelta, joten kätkö voisi olla seuraavassa laatikossa. Just jatkoi itsenäisesti matkaansa sille, puhkui laatikolle ja työnsi sitä vähän, kunnes meni maahan. Ilmoitin heti löydön ja oikeinhan se oli! Aikaa kului 50 sekuntia ja pisteet 25/25.

Viimeisenä alueena sisäetsintä. joka oli tallin varustehuoneessa, aikaa myös 2 minuuttia. Just kävi ensin huoneen ylimalkaisesti läpi, sitten jäi pitkäksi aikaa pyörimään pesukoneelle, joka oli vasemmassa nurkassa. Ei kuitenkaan ilmaissut vaan kävi huoneen vielä toisen kerran läpi. Taas pysähtyi pesukoneelle, ja rupesin jo miettimään, mistähän siihen olisi voinut siirtyä hajua. Lähdettiin sitten lavuaarin kautta kohti ovea ja lavuaarin kohdalla Just sai hajun ja alkoi tarkentaa superhienosti ilmaisten ovenkarmista n. metrin korkeudelta, tuosta lavuaarin reunasta. Ilmoitin löydön ajassa 1:29 ja pisteet kotiin tästäkin alueesta!

Lopputulos oli siis 75/100 p ja 1 vp. Millään alueella Just ei ollut erityisen nopea, ja yhteistuloksissa oltiin kuudensia. Olin oikein tyytyväinen tähän tulokseen - ihan omantasoinen suoritus, ja yleensä aina meillä loppuu yhdellä alueella aika. Tuomari kehui Justin intensiivisyyttä ja keskittymistä sisällä ja sinnikkyyttä ulkona. Etsinnät vaan paranivat loppua kohti, kun alkujännityksestä päästiin. Erityisen iloinen olen onnistuneesta laatikkoetsinnästä. Nyt vaan kiinnitetään lisähuomiota noihin tuuli- ja ilmavirta-asioihin ja yritän opetella itse ajattelemaan ja toimimaan tilanteessa. Seuraava koepaikka on jo hankittuna!

Tehokas keskiviikko-ilta

Viime keskiviikkona mulla oli kaikki koirat mukana Jokun agitreeneissä. Joku oli voinut selvästi huonommin alkuviikosta, niin otettiin sen kanssa pelkkää puomia. No sitten treenihalliin päästyään se oli aivan liekeissä, paljon vauhdikkaampi kuin edellisissä ulkotreeneissä! Että ottaa tuosta nyt sitten selvää. Ei vielä osattu laskea puomia, mutta ensi viikolla on pakko opetella, sen verran täydellisesti menee nyt korotetut laudat (tällä kertaa alla oli 3 häkkialustaa). Tehtiin putkelta ja hypyltä ja käännöksestä ja vauhdista ja kaikkea, mitä keksittiin ja edelleen osumaprosentti 100. 

Justin kanssa tehtiin noseviimeistelyt ennen lauantain koetta. Ensin kolme mun tekemää kätköä. Ensin meidän autossa lämpöpistokkeessa, jota Just joutui työstämään mutta selvisi mainiosti. Seinällä oleva korkea kätkö oli aivan super, varmaan hienoin korkean kätkön löytö ikinä. Rännissä olevan kätkön paikallistamiseen sen sijaan meni kauemmin; ilmeisesti haju oli noussut ylös ränniä ja tihkui ulos tiivisteestä n. puolen metrin korkeudella, koska sekä Just että Exe reagoi siihen. Jonkin aikaa pyörittyään Just lähestyi paikkaa toisesta suunnasta ja keksi työntää kuononsa rännin sisään, mistä ilmaisu.

Katri oli tehnyt meille palaneen hallin paikalle laatikkoetsinnän, joka epäonnistui täydellisesti. Oltiin käyty kaikki laatikot läpi monta kertaa, ja Just oli kyllä reagoinut muutamaan mutta ei ilmaissut. Yhden ympärillä pyöri sen verran, että vähän yllytin sitä tekemään ilmaisun, joka olikin sitten väärä. Oikealle ei saatu ilmaisua ollenkaan, joten mentiin sitten vain alueelta pois ja tekemään muita etsintöjä. Siitä siirryttiin toiselle seinälle, josta Katrin tekemä kätkö löytyi 5 sekunnissa! Tällä saatiin aika hyvin nollattua mokatut laatikot. Takaparkkiksella oli vielä pari Katrin tekemää kätköä rakennusputkikasasta. Ensin Just ilmaisi yhden putken, mutta kätkö oli toisessa päässä. Tuuli kätköltä päin, joten palkkasin silti, koira nimittäin luuli tekevänsä oikein. Viimeisen kätkön löysi Lyyti ennen Justia 😁

Kouluttamisen jälkeen otin isot koirat vielä rallyilemaan. Lyyti jostain syystä läähätti kauheasti eikä sen treeneistä tullut oikein mitään. Läähätys jatkui vielä seuraavana aamuna mutta sitten meni ohi...

Justin kanssa aloitettiin namipallon tuomisharjoituksista, kun mulla oli leirillä jäänyt hampaankoloon, että toinen lpkn Unna toi namipallon aina takaisin mutta Just ei, vaikka muuten kaikki illat kantaa tavaroita. No ei mennyt montaa minuuttia, kun namipallo palautui mulle käteen asti. Sitten yritin tehdä vähän merkkiä agilityesteiden keskellä, mutta se kuumensi Justia vähän liikaa. Jatkettiin sitten pujottelua siitä, mihin leirille jäätiin ja kyllä se vaan alkoi toimia! Tehtiin ensin isommilla tötsäväleillä, mutta kun se sujui, kavensin välit normaaliksi. Ainakin yksi pujottelu edestakaisin kummallakin puolella seuraten saatiin tehtyä Just sen näköisenä kuin olen haaveillut!

Laatikot jäivät sen verran kaivelemaan, että tein vielä torstai-iltana yhden laatikkoetsinnän kotona ja perjantaina ennen reissuun lähtöä yhden töissä. Kumpikaan ei ollut sokko mutta kummankin koira selvitti hienosti, joten näillä eväillä sitten nokka kohti Mäntyharjua ja ekaa kisaa!

Valmennusringin Kiteen leiri - sunnuntai

Lauantai-iltana olin varmaan niin väsynyt, että jotenkin vähän tuntui, ettei nyt niiiin paljon oltu opittu ekoissa treeneissä ja oltiin vähän eri linjoilla joistain asioista koutsin kanssa jne. Mutta sitten tuli sunnuntain treeni, joka oli ihan huikea! Nyt päästiin Suskin kanssa jotenkin tismalleen samalle aaltopituudelle ja mitä tahansa keksin kysyäkin, kaikkeen löytyi ratkaisu! Koottiin rata laittamalla kaikkien toivomuksista mutta tehtiin vain parin kyltin Pätkis.

Ensin juteltiin lähdöstä. Saatiin hyvä muistutus siitä, että vaikka lähdöstä palkkaakin paljon, myös sitä kaavaa pitää rikkoa. Eli ei aina "valmis - liikkeelle - palkka" vaan välillä palkka tulee jo heti perusasennosta lähtökyltillä, välillä lähtökysymyksestä, välillä 1.-3. askeleesta, välillä vasta 1. tai 2. kyltin jälkeen. Aloitettiin tämä rata sitten niin, että palkkasin ekan kyltin (ohjaajan ympäri myötäpäivään) jälkeisestä seuraamisesta. Toisen koiran treenistä tuli lähtöön vielä sellainen vinkki, että jos koiralla on tapana laskea kontakti aina lähdössä, niin voi vaikka läpätä omaa rintaa liikkeellelähdössä, että saa kontaktin pysymään ylhäällä ja koiran rikkomaan tavan pudottaa kontakti.

Mun toivomuksesta radalla oli kaksi merkkiä, joiden takana oli pujottelutötsiä. Eka merkki oli 2. kyltti, kuvassa vasemmalla matala valkoinen tötsä. Kuvassa taka-alalla on pujottelu korkeilla kiertokartioilla. Merkin kyltillä Just bongaili sekä oikeaa merkkiä että pujottelutötsiä ja selvästi mietti ja teki valintaa - mutta valitsi oikein! Tästä tietysti superpalkka. Myös kutsu meni hienosti ja siitä palkkasin. Just pysyi joka kerta merkillä vakaasti paikallaan, mutta hyvä muistutus muiden treeneistä oli se, että merkillä seisomistakin pitäisi palkata ja yllättäen, esim. apparilta ohjaajan kävellessä.

Sitten lähdettiin tekemään pujottelua ja spiraalia. Olin lauantaina selittänyt Suskille "nopeenopeen" ja että musta tuntuu, ettei se oikein Justilla toimi. Aamulla herätessäni olin keksinyt, että jospa kokeiltaisiin sitä, että vetokäsi on alhaalla, normaalitasolla. Tätä ideaa sitten lähdettiin jalostamaan. Ulkokädessä oli palkka ja Suskin ohjein käänsin myös katseen ja ulko-olkapään menosuuntaan, koska jos katsoin koiraa, se seurasi mun sisäolkapäätä ja näin jäi jälkeen. Ai että lähti toimimaan makeesti! Sitten tietysti se keuli sisäkaarteessa, joten lisättiin sivu-käsky ja sisäkädestä nami sisäkaarteessa. Tästä tuli melkoinen tanssiesitys, mutta lähdin tähän mukaan tosi ennakkoluulottomasti enkä yhtään yrittänyt marista, etten pystyisi noin monimutkaiseen. Katseen muistaminen oli ehkä kaikkein vaikeinta ja menee kyllä jonkin aikaa, että tuo menee sujuvasti, mutta olen todellakin valmis tekemään sen työn - näytti niin lupaavalta!

Toisessa setissä tehtiin tuota vinolinjaa, jossa oli merkki kohti pujottelumerkkejä. Tämä oli jo haastava. Just bongaili kaikkea, palkkasin aina oikean bongauksesta. Lähetyksestä se lähti vähän väärää linjaa, sitten itse hidasti, miettiä vähän aikaa ja kipitti oikealle merkille. Tästä isot kehut mutta en palkannut vaan otettiin uudestaan. Nyt meni suoraviivaisesti ja siitä bileet. Jollain kerralla lähtö tapahtui vähän viiveellä mutta mä luulen, että se johtui siitä, että Just on tottunut ottamaan kontaktin ennen lähtöä. Tämän Suski sanoi olevan ihan makuasia; me taidetaan pysyä tuossa, koska se on Justille luontevaa. 

Merkkiin, sekä tokoon että rallyyn, saatiin vielä sellainen treenivinkki, että tötsiä olisi viuhkan muodossa ja koiraa pyydetään bongaamaan kukin tötsä. Bongauksesta kehut ja palkka, sitten lähetys. Ensin matkaa voi olla ihan vaikka 2-3 metriä ja lähetyksessä voi auttaa. Lopputavoitteena olisi se, että koira menisi aina sille merkille, jonka bongaus on kehuttu.

Viimeisenä harjoiteltiin puolenvaihtoa jalkojen välistä sekä molemmat vasempaan/oikeaan täyskäännöstä. Jalkojen välistä vaihtaessa Just lähtee aavistuksen viiveellä, saattaa mennä vähän ohikin ja tuntuu vähän epävarmalta. Tähän Suskilla oli vinkkinä tehdä valmisteleva "pikkuaskel" ennen jalkojen avaamista. Eipä Just muuta tarvinnut - lähti menemään niin sujuvasti!

Persjättökäännös on helposti vähän eriaikainen, vaikka olen yrittänyt hidastaa omaa tahtia ja tehdä sen kolmella askeleella. Tähän otettiin myös avuksi valmisteleva pikkuaskel ja lisäksi tein koiran puoleisella kädellä käännökseen lähtiessä nopean ja kääntävän ranneliikkeen. Tällä saatiin todella hienoja käännöksiä aikaiseksi ja ihan vain muutama oli huonompi, vaikka koira alkoi olla jo tosi väsynyt.

Innostunut rallyryhmä käytti jokaisen treeniin varatun minuutin tihkusateessa ja mentiin syömään vasta kaikkien lopetettua. Agilityryhmällä oli ollut loppukisa, josta palkinnoksi sai Ke-Hu-lelun. Meidän ryhmällä ei ollut mitään kisaa, joten otettiin ohjaajillekin yllätyspalkkaus. Me voitettiin tämä palkinto rallyryhmästä 😍 Perusteina hieno yhteistyö läpi leirin, innokas ja keskittynyt koira, hyvät palkkaukset ja valmius muokata omaa toimintaa.

Valmennusringin Kiteen leiri - lauantai

Viime viikonloppuna oli meidän Lappalaiskoirien valmennusrenkaan 2. leiri Kiteellä Villa Taivaannastassa, kouluttajana Susanna Lappalainen. Kaikki treenit pidettiin ulkona nurmikentällä. Ei olla pitkään aikaan treenattu nurmella, joten hyvä muistutus itselle, että nurmikin on oikein hyvä pohja. Lauantaina oli oikein mukava sää, n. 20 astetta aurinkoista ja tuulista, sunnuntaina tihutti koko aamupäivän mutta sade ei haitannut treeniä yhtään, joten hyvä vaan, että tuli treenattua eri olosuhteissa. Kentällä oli yhtä aikaa agilitytreeni; kenttä oli niin iso, että kaikkien kolmen lajin välineet mahtui yhtaikaa ja tilaakin vielä jäi. 

Tarkkana lähdössä. Kuva: Petri Hallberg

Lauantaiaamun ensimmäinen treeni oli pitkä ja haastava rata, jossa paljon mestarin tehtäviä. Yritin ensin kysyä Suskilta, tehdäänkö ratana vai palkataanko, mihin hän vastasi, että tehdään ratana mutta palkaten. Tässä vähän ymmärrettiin toisiamme väärin tai oikeastaan ajateltiin eri tavalla, mutta lähdettiin sitten tekemään ohjeiden mukaan. Rata meni varsin mainiosti! Palkkasin heti lähdöstä ja sitten merkiltä ja sitten satunnaisissa kohdissa. Merkki ja kutsu olivat kyllä superhienoja ja olen tosi tyytyväinen edistykseen niissä! Vaikeuksia tuotti oikeastaan vain oikealla peruutus, jota katsottiin sitten erikseen toisessa setissä. Just sai erityiskehuja napakoista jäävistä. 

Merkille menossa. Kuva: Petri H.

Iltapäivän treeni oli muokattu Tiia Hämäläisen vanhasta radasta. Vaikka olin päättänyt, että teen vain yhden radan, niin siellähän sitä taas mentiin rataa ennakkosuunnitelmien vastaisesti 🙈 Tää oli vähän tylsä rata: paljon käännöksiä ja tötsätehtäviä eikä juuri muuta. Tässä askeleet oikealla tuottivat vähän vaikeuksia, kun oltiin aamutreenissä hinkattu peruutusta. Houkutus meni erityisen hienosti! Samoin vasemmalla peruutus. Just jaksoi keskittyä tosi hienosti koko ajan. Iltapäivän treenissä jostain kuului laukauksia, niin se vähän katkoi tekemistä, mutta Just pystyi kuitenkin aina jatkamaan tekemistä. 

Lauantain tärkein anti oli palkkaamisasiat. Suski tykkäsi palkkaustyylistäni ja oli heittopalkkojen kannattaja mutta sitten pohdiskeltiin, mihin ne sopii parhaiten ja mihin ei. Esimerkiksi ohjaajan ympärikierrosta heittopalkka eteenpäin on hyvä, samoin koiran rentouttajana, jos on jouduttu hinkkaamaan jotain ja aivot sauhuaa. Mutta jos esimerkiksi haluan koiran tiivistävän ulkokaarteessa, niin siihen jahtauttaminen menosuuntaan on parempi. Nyt kun näytin, miten Just jää pujottelussa, niin Suskin silmään näytti siltä, että Just odottaa palkan lentävän johonkin. Tätä jatkettiin sunnuntaina. Sitten taas esimerkiksi perusasennosta palkka voisi tulla ylhäältä hyppäyttämällä, koska silloin koiran suunta on ylöspäin. "Kuppikädellä" taas voi hyvin kontrolloida koiran kroppaa ja saada se liikkumaan tai suoristumaan ihan vain ranneliikkeellä.

Oikealla peruutus. Ei hätää. Kuva: Petri Hallberg

Paikoissa, joissa koiraa halutaan vakauttaa, palkan olisi hyvä tulla luopumisen kautta. Tällaisia ovat esim. liikkeestä seisominen ja merkillä seisominen. Jos lähtee tuomaan koiralle namia ja se lähtee vastaan tavoittelemaan sitä, niin silloinhan se on rikkonut asennon. Kun palkan antaa luopumisen kautta, niin asento pysyy vapautukseen asti. Me käytettiin tätä oikealla peruutuksessa. Siinähän meillä on tapana sählätä, kun oon itsekin siitä niin epävarma ja tallon Justin varpaille jne. Tähän oli päivän teema: "Ei oo mitään hätää." Sitten mentiin askel kerrallaan ja Just sai namin aina luopumisen kautta, kun piti paikkansa mun vierellä eikä kaahottanut taaksepäin. Mä rauhoituin ja koira vakautui. Iltapäivätreenissä peruutus oli vasemmalla, joka on muutenkin helpompaa, mutta nyt tulin kyltille asenteella "Ei oo mitään hätää" ja tehtiin niin hieno peruutus, että koko ryhmä hurrasi. 

Sitten vielä yksi huomio, jota ei varmaan kukaan muu huomannut kuin minä itse. Kyltillä eteen - vasemmalta sivulle - istu Justilta pääsi haukahdus. Taisin sanoa "oho", otin uudestaan ja Just kiersi takaa oikealle. Eli siis se oletti, että meni pieleen teknisesti eikä ymmärtänyt haukahduksen olleen se juttu. Tämän voisin ottaa vaikka seuraaviin Caritan treeneihin yhdeksi jutuksi. Oletan, että pelkällä käskyllä siirtyminen on sille aavistuksen epävarmaa, mikä purkautuu haukulla. Eli ehkä voisin käyttää käsimerkkiä molemmin puolin. Ja sitten jos tulee haukkua, sanoisin aina johdonmukaisesti "hiljaa" ja ottaisin vaikka seuraavalla kyltillä saman tehtävän uudestaan, ettei olisi niin hinkkauksen makua.

Muut lomanoset

 Toisen viikon sadepäivinä treenattiin ihan vähän piharallya (viime leirin kotiläksyjä) ja muutaman kerran nosea. Nettiryhmän uuden treenin, häiriöhajuteeman toteutin maanantaina kahdella kätköllä. Aitassa on muutenkin omintakeinen hajumaailma, nyt siellä oli vielä lisäksi kaksi avointa ämpäriä hevosten rehuja. Täältä kätkö löytyi hienosti. Vaikeampi alue oli vaja, jossa oli kaikkea mahdollista häiriöhajua: moottoriöljyä, kalaverkkoja, maaleja, sahanpurua jne ja kätkö vielä turhan hankalasti nahkaisessa salkussa. Tässä kesti yli kaksi minuuttia mutta Just kuitenkin ratkaisi tehtävän ilman apuja.

Sunnuntaina etsittiin neljä kätköä hevostrailereista, ihan ok mutta ei mitään erityistä opittavaa niistä.

Nettiryhmän viikkotreeneistä jatkettiin lähtö- ja nenänavaustreeniä. Kokeilin sellaista, että pyysin Justia etsimään ilman minkäänlaista valmistelua tai ohjausta, pelkällä käskyllä. No, tästä todettiin hyvä asia, että käsky on erinomaisesti hallinnassa ja Just tietää täsmälleen, mitä ollaan tekemässä ilman mitään valmisteluja. Mutta yhtään nopeammin ei kyllä näiden sisäalueiden oven lähellä olevat kätköt löytyneet, joten sen puoleen tämä ei toiminut.

Toisella kerralla, tiistaina, onnistui vähän paremmin, kun asettauduin kolme metriä auton taakse niin, että tuuli suoraan autolta (kätkö vetokoukun suojuksessa). Sain Justin lähdössä hienosti käyttämään nenää ja se tuntuikin saavan hajun heti, joskin jostain syystä kävi pyörähtämässä metrin päässä, ennen kuin tarkensi ja ilmaisi. Tästä videosta tulee mieleen, että sivulla istumiseen Just yhdistää kontaktin. Seuraavaksi kokeilen sitten olla esim. kyykyssä sen vieressä, niin että se kokee voivansa pitää fokuksen kohti etsintäaluetta ja näin ottaa hajua jo lähdössä. Toinen kätkö oli kottikärryssä, mutta tässä Just meni ensin ohi ja kävi muun alueen läpi; löydössä kesti n. 40 sek.

Tiistaina tein useammankin kätkön viimeisen päivän kunniaksi. Toistin taas kerran nettiryhmän systemaattisen etsinnän treenin tällä kertaa kengillä (itse tehty sokko). Aloitettiin tuolta toisesta päästä ja yritin saada Justin haistamaan jokaista kenkää. Tästä ei tullut yhtään mitään - Justilla meni ihan hermot ja se olisi halunnut mennä ylimalkaisesti rivin ohi. No, kätkö löytyi toisesta päästä 3. kengästä, joten luultavasti Just oli saanut hajun kauempaa ja sitä ärsytti, että olisi pitänyt tsekata jokainen erikseen. Ihan fiksua sinänsä ja tyypillistä Justia, mutta mahdollisesti ylemmissä luokissa voi tuottaa ongelmia.

  Sisällä oli 2 korkeampaa kätköä. Ensimmäinen saunaneteisessä, seinällä roikkuvassa korissa n. 120 cm korkealla, mutta lähelle pääsi kiipeämällä penkille. Just etsi taas ensin alhaalta pitkään ja tarkkaan ja rupesi näyttämään taas siltä, ettei täällä mitään ole. Pyysin hyppäämään penkille ja siitä annoin taas itsenäisesti jatkaa etsimistä ja hetken kuluttua löytyikin. 

Toinen oli meidän nukkumatilassa seinälistassa, ehkä 130-140 cm korkealla? Tässä tein, kuten Elli oli ohjeistanut, eli kun Just oli tutkinut matalat paikat, rohkaisin sitä haistelemaan ylempää. Nyt toimi loistavasti - Just hyppäsi seinää vasten oven lähellä, siirtyi keskemmälle, hyppäsi toisen kerran, tarkensi ja ilmaisi! Näitä lisää!

Nosekokeessa nollakoirana

Sunnuntaina 25.7. pakattiin koirat autoon ja heppa traikkuun ja ajettiin mökille 11 päiväksi. Tällä kertaa ei juurikaan retkeilty, kun Lyyti ei enää jaksa pitkiä matkoja ja Justia varottiin rasittamasta liikaa. Sen sijaan löydettiin uusia polkuja omasta niemestä ja pohdittiin, miksi ikinä lenkkeillään tiellä, kun umpimetsäkin on niin helppokulkuinen! Joku sai kahdesti olla hepan maastosaattajana ja viime keskiviikkona oltiin Päijänne-risteilyllä, joka oli koirien eka kerta laivassa. 

Perjantaina ajeltiin Justin kanssa Tikkakoskelle nose work -kokeen nollakoirakoksi. Ehdittiin olla koepaikalla noin tunti ennen omaa vuoroa, autoin talkoohommissa ja sellaista. Ensin oli ajoneuvoetsintä kahdesta henkilöautosta. Käytiin ensin läpi tuo kuvassa vasemmalla oleva harmaa auto, sitten oikealla oleva valkoinen. Just etsi tarkkaan renkaat ja autojen takaosat, mutta etuosat oli vielä tarkistamatta. Pari kertaa työnsi päätään auton alle, ja yritin tajuta, mistä ilmavirta tulee. Sitten Just sai hajupilvestä kiinni valkoisen auton oikeassa kyljessä ja suhasi auton oven saumaa, kunnes ilmaisi ajassa 2:28. Ilmaisukohta ei ollut ihan tarkka, mutta koska aikaa oli mennyt jo noinkin paljon, olisin oikeassa kokeessakin ilmoittanut löydön. Ja tuomari Elli Kinnunen olisi sen hyväksynyt kyllä eli 25/25 tästä kommentilla: "Tarkkuutta kohdennukseen. Hienoa työtä." ja erityiskehut intensiivisyydestä ja sitkeydestä. Maksimiajaksi laitettiin Justin aika eli 2:30.

Toisena oli laatikkoetsintä. Kaksi riviä laatikoita oli U:n muodossa ja yksi rivi vielä takaseinustalla. Just lähti liikkeelle U:n oikeasta reunasta, siirtyi sitten vasempaan ja oli sen näköinen, ettei ole lähelläkään. Annoin sen jatkaa takaseinustalle, jonka viimeisestä laatikosta ilmaisu. Olin hieman epävarma, joten pyysin tarkistusnäytön, josta Just työnsi nenänsä laatikon reunaan, puhkui ja puhalsi kuin lohikäärme 😁siirtäen laatikkoa samalla vähän - ja sitten meni maahan, mistä ilmaisin löydön ja oikeinhan se oli! Ei Just paljon selvemmin olisi voinut huutaa, että tämä se on... Ajaksi tuli 0:36 ja kommenttina "Hieman liikuttaa laatikkoa." Tästä ei olisi vielä ykkösluokassa tullut kuulemma virhepistettä mutta ylemmissä kyllä. Maksimiajaksi tähän tuli 1:30.

Kolmas alue oli sisätila, joka oli aika iso. Vasemmalla seinustalla oli pari ovea ja tiski, oikealla seinustalla penkki, lavuaari, kaide ja roskis. Tässä meillä meni paljon aikaa; Just kävi tarkkaan läpi ovensuut, lavuaarin, penkin ja roskiksen. Pari kertaa nosti nenäänsä vähän ylemmäs, ja mulla kävi mielessä, että voi olla korkeampikin kätkö. Kolmen minuutin jälkeen tuomari rajasi alueen vasempaan seinustaan. Just tutki lähimmän ovensuun vielä kerran, minkä jälkeen alkoi hyppiä seinälle löytäen kätkön tiskin kiinnityksestä ajassa 4:03. Tästä saatiin kommentti: "Työstää hienosti hajupilveä!" Maksimiajaksi tähän tuli 3 minuuttia eli tässä aika ei olisi riittänyt. Elli antoi vielä suullisen palautteen, että olisin voinut vähän rohkaista koiraa etsimään ylempää, kun alempaa ei löytöjä tullut ja se oli pari kertaa kohotellut kuonoaan. Täyttä totta tämä palaute ja tämä pitäisi nyt oikeesti alkaa muistaa! Tosin mehän ei olla pariin kuukauteen tehty korkeita kätköjä Justin selän takia, joten voi olla, että sekin on vähän unohtanut ylempää etsimisen. Olen kuitenkin tyytyväinen siitä, että se ihan itsenäisesti löydön teki, ei tarvinnut auttaa tai näyttää!

Viimeisenä ulkoalue. Kuvassa näkyvä pöytä ei kuulunut alueeseen, vain tuo katoksen alus ja rakennuksen vasen ulkoseinusta. Just aloitti ulkoseinästä, jonka päässä tuhahti ja kääntyi ympäri siirtyen haistelemaan tolppia. Toisesta tolpasta nopea tarkennus ja ilmaisu. Se näytti niin varmalta, että ilmoitin heti löydön ja se oli oikein! Aikaa meni vain 18 sekuntia, kun maksimiajaksi laitettiin 2 minuuttia - kivaa lopettaa koe tällaiseen superonnistumiseen!

Mukava kokemus tämä ja nyt meillä on ensi viikon lauantaille koepaikka Mäntyharjulle virallisiin! Joten peukut pystyssä että mitään uutta vastoinkäymistä ei tulisi ja päästään sinne.

 

Viimeisen työviikon noset

Rappu

 Torstaina otettiin Katrin kanssa toisinto koronakevään noseiluista, kun Katri tuli Ruslaniaan mun työpäivän jälkeen. Aloitettiin rappukäytävästä, jossa mun tekemä matala kätkö kaiteen alapinnalla. Haju oli levinnyt aika voimakkaasti ilmanvaihdon mukana ja koirien oli vaikea tarkentaa, kun koko kaide haisi, mutta kaikki löysivät kuitenkin. Sitten varastossa kaksi mun tekemää kätköä. Annoin ensin Justin etsiä vapaasti, mutta alue on aivan liian iso, kyllä sitä pitää lohkoa. Kun rajoitin kahdeksi käytäväksi, niin kätköt löytyivät, joskaan ei nopeasti. Ensimmäinen oli takakäytävällä tuon sinisen vanteen keskellä, toinen ekalla käytävällä paperilaatikoiden välissä.

Laatikot

Sitten siirryttiin Katrin tekemiin kätköihin. Ensimmäinen laatikkoetsintä toimistossa. Laatikoita oli n. 14 U:n muodossa. Just tutki kaikki laatikot ihan hermostuttavan tarkkaan, kunnes ilmaisi kuudennen laatikon. Odotin vähän ja se tökkäsi samaista laatikkoa vielä toistamiseen, mistä ilmoitin löydön ja se oli oikein! Seuraavana ulkopiilo. Just syöksyi heti oikeaan suuntaan mutta kävi sitten kuitenkin koko alueen läpi, ennen kuin tarkensi ja ilmaisi matalan kätkön. Viimeisenä kuorma-auto, josta Just kiersi puolet ympäri, kunnes sai hajun oven saumasta ja ilmaisi varmasti.

Varasto 1. piilo

Ulkoalue

Lauantaina en voinut vastustaa kiusausta ottaa kolmen ajoneuvon etsintä Kumpulassa: peräkärry, veljeni auto ja vanhempien auto. Äiti teki kätkön eli sokkona mentiin. Aloitettiin peräkärrystä, jonka Just kävi puoliksi läpi reagoimatta mihinkään. Ohjasin jatkamaan veljen autosta, josta Just kävi ensin läpi oikean kyljen, sitten auton takaa sai hajun, siirtyi vasemmalle kyljelle ja siitä heti tarkennus ja ilmaisu. On se kyllä varma ajoneuvoilla!

Lauantai-iltana toteutettiin kotona nettiryhmän viikkotreeni, jossa piti valmistella etsintä hyvin, saada koira avaamaan nenänsä jo lähtöpaikalla ja löytämään kätkö läheltä lähtöä. Toteutin tämän laakerinlehdellä ja laventelilla, ihan että tulisi niitä käytettyä. Ensimmäinen kätkö oli partsilla kengässä ja tää ei ainakaan mennyt putkeen, Just etsi 3 minuuttia ennen löytämistä ja ehti jo turhautua pari kertaa, ei kuitenkaan tehnyt valeilmaisuja. En sitten tiedä, olisiko lähtöhajulla ollut merkitystä, kun ei etsitty eucalyptusta. Seuraavana alueena kylppäri, jossa kätkö saunan oven saranassa. Nyt meni jo vähän paremmin ja Just etsi suoraan oikealta seinämältä ja löysi 20 sekunnissa. Rapussa kätkö oli heti oikealla metalliseinämän alareunassa. Taas Just malttoi aloittaa tältä seinältä ja löytö puolessa minuutissa. Mutta en voi kyllä sanoa, avasiko se nenää lähtöpaikalla. Mun mielestä se enemmänkin meni, mihin ohjasin, mikä on toki myös hyvä asia.