Valkkuringin Asikkalan leiri - sunnuntai

 Sunnuntaina kouluttajaksi vaihtui Punttilan Jenni. Oli oikein toimiva systeemi, kun Jenni oli itse ollut osallistumassa lauantaina Heksun kanssa, joten hänellä oli hyvä käsitys koirakoista. Sunnuntaille oli ohjelmassa pikkutreeniä ohjaajahäiriöillä. Meillä oli uutena ideana oven avaaminen kesken etsinnän, mikä tuli esille lauantaina. Kätkö oli tuolissa. Kierrettiin ensin huone yhdessä ympäri, sitten Just tarttui ekan kerran hajupilveen. Sillä hetkellä avasin oven ja poistuin paikalta. Oli tosi mielenkiintoista, kuinka Just lähti kyllä pois kätköltä mutta ei tullut mun kanssa toiseen tilaan vaan jäi kuitenkin yksin etsimään! Koska edellisenä päivänä oli tehty labyrinttejä, se meni pöytäryhmän alle ja yritti sitä kautta päästä kätkölle. Sitten kun liina oli ihan solmussa tuolien ympärillä, mä tulin askeleen ekan huoneen puolelle setvimään sitä. Silloin Just meni takaisin kätkölle ja mulle tuli kiire poistua paikalta. Nyt Just hoiti homman maaliin asti, joskin käytti tilaisuutta hyväkseen ja rouskaisi oikein kunnolla, kun ohjaaja ei ollut näkemässä! 😂

Toiselle toistolle Jenni siirsi tuolit toiselle puolelle käytävää. Just ei tarttunut hajuun ensin, ja oltiin jo toisella ovella, kunnes Jennin ehdotuksesta lähdettiin tulemaan takaisin lähtöä kohti ja poistuin toisesta ovesta takaisin eteiseen. Nyt Just jäi tosi hienosti tarkentamaan ja ilmaisemaan, vaikka mä en ollut näköpiirissä. Eikä edes purrut kätköä! 

Toinen harjoitus oli kapea pikkuhuone, jossa lähikätkö. Aluksi todettiin, että Just lähtee huoneeseen pitkälle, kun mäkin astun sinne. Otettiin sitten lähtö uudestaan ja mun piti lähteä liikkeelle vasta, kun Just tarttuu hajupilveen. Videolla näkyy hieno hetki, kun mä nostan jalan astuakseni huoneen puolelle ja Just mulkaisee mua, että pysy siellä!! Eli siis jo mun jalan liikahdus on sille liikaa, ei voi jäädä kätkölle, ettei ohjaaja jyrää. Annoin sen sitten tarkentaa, ennen kuin lähdin liikkeelle, mutta se ehti jo ilmaisuun. Kävelin sitten makaavan Justin yli ja palkkasin sen pitäessä asennon. Otettiin sitten vielä  kaksi uudelleenkohdennusta "näytä"-vihjeellä. Ekalla lähdin yhtä aikaa liikkeelle ja jessasin heti ilmaisusta. Tokalla lähdin samaan aikaan liikkeelle kävellen tosi reippaasti, avasin takaoven ja poistuin huoneesta ja Justin edelleen ilmaistessa jessasin ja palkkasin. Tää oli kyllä hieno ja silmiäavaava! Selvästi nuo uudelleenkohdennukset toimivat myös tosi hyvin vaikeusasteen lisäämisessä. Just pystyy siis etsimään ihan yksin ja eri tilassa, mutta päin ei saa tulla. Kuinkahan monta kertaa mun yksi askel väärällä hetkellä on torpannut sen hyvät ideat?! 

Tätä harjoitusta tehtiin koiran mukaan; mä taisin olla ainoa, joka availi ovea, muut olivat vain selin tai viereisen huoneen puolella. Todella vaikeaa oli koirille! Muutamalla nähtiin aivan huikeita edistyksiä, tyyliin ekalla toistolla meni 5 min, tokalla 1,5 min ja vikalla 30 sek. Joka tapauksessa tähän pitää kiinnittää todella paljon huomiota, sekä treenata sitä että kokeessa olla "sulkematta" mitään kohtia alueesta. 

Kukaan ei varmaan ollut odottanut, että tähän "pikkutreeniin" meni seitsemältä koiralta kolme tuntia, joten aika alkoi olla lopussa. Päädyttiin sitten tekemään lisäalueet itsenäisinä Jennin uusittua hajut. Otin Justin kanssa sisältä vain yhden piilon, saavuttamattoman tuolipinon, joka meni kuin oppikirjasta. Ulkona sovellettiin sen verran, että jätin tyhjän tilan etsimättä. Eka kätkö oli vaikeasti saavutettava rullakkohäkkyrän takana. Toinen oli lastauslaiturilla ovenkarmissa. Tässä oli kiva, kun tultiin maantasolla, niin Just nosti nenän, haistoi ylöspäin ja kävi itse kiertämässä laiturin päähän, josta oli portaat ylös. Kirsikkana kakun päällä puhdas ilmaisu tähänkin!!! Olisin halunnut tehdä ajoneuvoetsintää pakuilla, mutta niissä oli lähes 4 tuntia vanhat kätköt ja ajattelin, että todennäköisesti olisi saatu ties minkälaisia ilmaisuja niille väsyneellä koiralla, niin olin kerrankin järkevä ja lopetin siihen.

 

Valkkuringin Asikkalan leiri - lauantai

Tänä vuonna Lappalaiskoirien valmennusringillä on vähän eri formaatti. Yhdistys ei enää tue, joten budjettia on pitänyt kiristää ja varsinainen haku muuttui ilmoittautumiseksi. Asikkalan leiri on jaettu kahteen: nyt keväällä oli agi + nose, syksyllä sitten rally + toko. Kouluttajina tällä noseleirillä oli lauantaina Päivi Kokko ja sunnuntaina Jenni Punttila, molemmat siis lappalaiskoirien kanssa nosea ja pelastuskoirahommia harrastaneita.

Päivi taiteilijana oli tehnyt ennakkotietojen pohjalta aivan ihanan piirroksen jokaisen koirakon vahvuuksista. Aika liikuttavaa, että lähes jokaisessa mainitaan yhteistyö 💖

Odottelutilan kaapin oveen oli laitettu aiheeseen sopivat post-it -laput, jotka käytiin yhdessä läpi ennen etsintään lähtöä. Tästä treenistä ei ole videota. Kysyin Päiviltä alueen teeman ja se oli tunkeuduttavat kätköt. Ekassa luokassa oli kolme samannäköistä pöytäryhmää ja kätköt oli kahden pöytäryhmän keskellä olevissa tuoleissa. Ekaan Just tarttui hyvin nopeasti, meni itsenäisesti pulpettien ali ja etsi tarkan paikan. Toinen oli huomattavasti vaikeampi paikantaa ihan kaikille koirille. Haju oli levinnyt ekan pöytäryhmän suuntaan ja koirat vähän "eksyi" risteäviin hajupilviin. Jos joskus mennään tuonne vielä kokeeseen, pitää muistaa, kuinka selkeästi haju leviää luokan etuosan suuntaan. 

Kun Just sitten oli saamassa oikean hajupilven reunasta kiinni, mä avasin oven ja sillä katkesi ajatus. Eipä olla tällaisessa tilanteessa varmaan ikinä oltu, joten laitettiin treenilistalle oven avaaminen ja ohjaajan siirtyminen viereiseen tilaan. 

Toisesta huoneesta löytyi ihan näppärästi kätkö lattialla olevista kohteista. Tässä oli hauska, kun ryhmän kaksi lapinkoiraa ilmaisivat työkalupakin toisesta päästä ja kaikki muut toisesta. 

Lapinkoirat olivat enemmän oikeassa, kätkö oli siinä päässä, mutta hyväksyin itsekin Justin ilmaisun, koska haju oli niin selkeästi levinnyt pakin onton putken kautta toiseen päähän. Tän löydön jälkeen Just tarkisti vielä pari korkeaa paikkaa ja sitten alkoi näyttää tylsistyneeltä, jolloin varmistin Päiviltä, että täällä tilassa ei ole muuta. Aika loppui, mutta palattiin toiseen tilaan, josta osasin sanoa, missä Just ei ole etsinyt, mutta en osannut sanoa, että taemman pöytäryhmän keskellä ei oltu käyty. Tää oli kyllä kinkkinen piilo!

Sitten käytävän toiselle puolelle, jossa sama teema jatkui. Tällä kertaa sovittiin, että Päivi sanoo, kun löydetään viimeinen piilo eli ei jäädä hinkkaamaan tyhjää.  Just meni ensin taimmaiseen ryhmätyötilaan ja aloitti haistelun takaovelta ja sen edessä olevalta pöydältä, jotka tulkitsin olevan häiriöhajureaktiota. Siitä siirryttiin kohti kaappeja, joita Just nuuski tosi tarkasti, sitten tuli saumakohtaan, tuhahti ja jatkoi matkaa. Keittiön kaappi: häiriöhajua. Olin reipas ja sanoin tän ääneen ja sain vahvisteen, että oikeassa olin. Kun Just tuli lähimpänä kuvanottopaikkaa oleville tuoleille, se nosti nenän ylös ja lähti haistelemaan pöytien alapintoja. Tässä kohtaa sanoin: "Nyt etsii reittiä." Ja niin se teki! Oli tosi hienoa seurata, kuinka Just eteni itsenäisesti pöydältä toiselle "ei tää, ei tää, ei tää, ei tää, täällä on!" Kätkö oli siis keskimmäisen pöydän pöytälevyn ja metallisen jalan välissä. Sitten mentiin toiseen tilaan, jossa Just kiersi ensin huoneen ympäri, sitten meni pöydän alle ja nappasi sieltä laatikosta kätkön, joka olikin viimeinen. Tää alue meni kyllä kaikin puolin nappiin. Oon erityisen tyytyväinen itseeni siitä, että uskalsin kommentoida ääneen kaikkea, minkä näin. Ja kun mulle vastataan, että olin oikeassa, niin itsevarmuus kyllä lisääntyy.

Mervi ja Nina

 Viime viikon perjantaina Mervin treenit. Mä olin toivonut monitilaista sisäetsintää, jossa pitäisi kertoa valkulle, mitä näkee ja sen mukaan sitten päätellä, onko tila tyhjä vai ei. Sellainen etsintä saatiinkin, mutta itse tehtävä meni aika pieleen. Ekassa tilassa oli nimittäin kätkö tiiliseinänreiässä, ja haju kyllä levisi, mutta pyöri ilmeisesti ilmastoinnin takia niin, että se ei vahvistunut kätkölle. Just nimittäin selkeästi seurasi hajua aina ja sitten kadotti sen. Viisi minuuttia meni ja mun piti ohjata hyppäämään seinää vasten, ennen kuin löysi tarkan kolon. 🙈 

Sitten mentiin seuraavaan kahteen tilaan. Eka reaktio tuli vessaan, sitten Just haistoi toisen tilan ja palasi vielä haistelemaan tarkemmin vessaa. Arvasin, että siellä ois kätkö, mutta olikin tyhjä. Jatkettiin sitten vielä yhteen tilaan, jonka ovenkarmilla Just teki äkkikäännöksen. Siitä sanoin suoraan, että tuolla on kätkö ja sitten Just käytännössä jo oli ilmaisemassa. Etsittiin vielä hetki tyhjää, kunnes ilmoitin valmiin.

Toisella kierroksella tehtiin saavuttamattomia tietämättä, että tilassa on pelkkiä sellaisia. Ensimmäisestä ilmoitin heti Justin eleistä, että tuolla on saavuttamaton. Toinen oli kevythäkissä käytävän päässä ja koiran piti mennä sinne ihan päätyyn asti, koska hajupurkki häkin sisällä oli auki nurkkaan päin. Kolmas oli taas kelassa ja siinä kävi niin, että Just oli saanut sermin toiselta puolelta hajun häkkikätköstä, sitten ohjasin sitä tuoleille, joissa ei ollut kätköä ja se turhautui ja rupesi valittamaan mulle. Tässä kohtaa seisoin osittain kätkön edessä, joten on mahdollista, että Just valitti mulle sitä, että ohjaan sitä tyhjille kohteille. Haisteltiin sitten lipastopöytä, minkä jälkeen mentiin ständinurkkaan, jossa ei oltu vielä käyty. Siellä ei ollut mitään, joten palattiin vastakkaiseen nurkkaan, josta Just löysi hyvin. Oli Justilla oli ihan kivat treenit, vaikka mä en saanut treenattua, mitä halusin.

Sunnuntaina Ninan tokon tokavika kerta. Olikin reilusti treeniaikaa, kun meitä oli vain 2 paikalla. Mulla oli suunnitelmissa tehdä ruudun ja kierron erottelua sekä kisamainen. Aloitettiin erottelusta. Kerroin ensin, että tää on asia, jonka treenaaminen aina päättyy siihen, että meillä menee hermot, joten valmistin Ninaa siihen, että rauhoittelee mua ja muuttaa treeniä tarpeeksi nopeasti, jos siltä näyttää. Nina ensimmäisenä suorapuheisuuttaan kysyi, onko tämä sellainen asia, jota todella tarvitsen kokeessa, olenko varmasti halukas vääntämään koiran kanssa kättä asiasta. Tämä oli erittäin validi kysymys ja laitettiinkin sellainen asetelma, kuin kokeessa on näkynyt.

Nina mietti, onko kyse motivaatiosta vai bongauksesta ja kysyi multa, miten oon opettanut bongaukset. Tuijotin hetken hölmistyneenä, että pitäisikö mun muistaa 11 vuotta sitten tapahtuneita asioita 😂 Nina pyöritteli silmiään ja kokeiltiin sitten ensin niin, että ruutu oli hallin etupäädyssä ja kierto takapäädyssä. Nää meni tosi hienosti. Sitten laitettiin kierto tehtäväksi poikkisuuntaan ja tästä alkoivat ongelmat. Just vaan kääntyi sivulta 90 astetta ja ois mennyt ruutuun. Lähettiin muokkaamaan lähestymistä, että kohti kierron lähetyspaikkaa kävellessä jo kysyn "missä kierto", en vasta perusasennossa. Nina heitti myös, että mites se namikuppi, jolla saatiin Just alunperin juoksemaan esteiden ohi kiertohässäkässä. En oo tainnut itse keksiä käyttää sitä pelkän kierron treenaamiseen! Eka toisto ei onnistunut mutta sitten lähti sujumaan. Välissä otettiin ruutu, jossa Just ei mennyt tarpeeksi pitkälle. Tän perusteella oon siis ollut ihan oikeassa siinä, että en ole treenannut tätä asiaa. Tulee vaan huonoa mielentilaa. Ruutu ainakin menee aina parhaiten, kun sitä treenaa vain sen kerran ja pitkästä matkasta.

Kisamainen otettiin eri setissä ja siinä tehtiin liikkeestä maahan, hyppynouto ja kaukojen eka vaihto. Nää meni kyllä aika kivasti. Kaukoissa Just näytti vähän siltä, että jäisi jumittamaan, mutta päätti sitten kuitenkin nousta istumaan, mikä olikin hyvä, kun pääsin palkkaamaan suoraan siitä. Oli tarkoitus tehdä 4-5 liikettä mutta vähän huoletti Justin ja oma mielentila kiertotreenin jälkeen, niin kutistin sarjan tuohon 2,5 liikkeeseen. Ehkä ihan hyvä valinta, koska jäi tosi hyvä fiilis. 

Paikkaistuminen tehtiin vielä loppuun ja se meni oikein mukavasti.

Nosetreenit x 3

Toko on kovin aikaavievä harrastus. Tuntuu, ettei marraskuussa muuta tehtykään mutta kuun lopussa oli kuitenkin parit nosetreenit. Maanantaina 25.11. mun ryhmä treenasi työpaikalla. Oltiin viimeistä kertaa tällä kaudella katutasossa, joten ohjelmassa oli laatikkoalue pikkuhuoneissa, ohjaajahäiriötreeni pöytäryhmällä pihalla, korkeat kätköt pihalla sekä etsiminen ohjaajan kasvojen tasolla lastauslaiturilla (ohjaaja maan tasossa). Kaksi harjoitusta tehtiin mun kanssa, loput itsenäisesti.

Ohjaajahäiriöissä painotin, että yksi häiriö kerrallaan ja kerroin esimerkin Justin treenistä Kuopiossa. Jostain syystä tuolikätkö oli muutamalle koiralle vaikea ilmaista. Lisäksi tuolit olisivat ideaalisti voineet olla kauempana seinästä mutta sitten taas ei oltais oltu katoksen alla. 

Laatikoilla oli yhteensä 6 kätköä: ekalla käytävällä lähikätkö kenkälaatikossa, eka huone oikealla oli tyhjä, Nasu-huoneessa oli laatikot sikinsokin ja kätkö keskellä isossa pahvilaatikossa, välikäytävässä oli kätköt kahdessa vierekkäisessä muovilaatikossa, ja taimmaisessa tilassa oli oikeassa nurkassa kätkö Postin laatikossa ja vasemmassa nurkassa pahvilaatikossa. Olin asettanut lähikätkön kenkälaatikkoon niin, että laatikossa oli kätkö pohjalla ja laatikossa matala reikä lähtöön päin. Mutta kukaan ei saanut lähdöstä hajua! Eikä mun mielestä ollut kyse siitä, etteikö koirat olisi haistelleet lähdössä. Ilmeisesti siis ilmavirta kulki väärään suuntaan. Tää myös ohitettiin helposti, kun oli kahden huoneen välisen oviaukon kohdalla.

Vierekkäisissä laatikoissa mulla kävi sellainen moka, että toinen laatikoista (laakeri) oli kiinni kahdella kahvalla ja ensimmäinen vain yhdellä (euca). Näin ollen siis ensimmäisestä tuli vahvempi haju. Koirat meinasivat jäädä vähän tilttaamaan siihen, ja kun ohjaajat painostivat jatkamaan, mentiin toisesta laatikosta ohi, vaikka koirat reagoivat siihen kyllä. Muutama ohjaaja osasi kyllä hienosti lukea koiransa eestaas-reaktion. Taimmaisen käytävän Postin laatikko löytyi hyvin, mutta toisen päädyn tiiviisti teipattua pahvilaatikkoa piti oikeasti haistella, ennen kuin siihen maltettiin jäädä.

Oli siis varsinainen källialue. Olin tyytyväinen siihen, etten vielä ole niin ilmiselvä, ettenkö onnistuisi järjestämään edes jonkinlaisia jekkuja koulutettavilleni. Ihan hauskaa harjoitella laatikoita tuollaisissa ahtaissa tiloissa!

Justin kanssa tehtiin laatikoiden lisäksi ohjaajahäiriönä sellaista, että kävelin pöytäryhmän ympäri hidastamatta koiran etsiessä ja tarkentaessa. Korkeiden kätköjen kanssa kävi köpelösti, kun tuuli oli avannut lämpötolpan kannen, jossa kätkö oli, ja heittänyt kätkön ties minne. Ihmettelin, kun nollakoira Just ei reagoinut millään tavalla, ei nenä värähtänytkään tolpan kohdalla, vaikka tultiin vastatuuleen. No ei ihme, ettei reagoi, kun kätkö ei ole siellä! Jouduin siis rakentamaan korkeiden kätköjen alueen uudelleen enkä päässyt testaamaan sitä. 

29.11. kauden ekat Mervin treenit. Kolmosen sisäetsintää oli toivottu, ja sellainen meille järjestyi. 4 tilaa, aikaa 11 min. Jatkettiin samoja teemoja kuin viimeksi eli "pääseekö lähemmäksi". Just oli ollut 3 päivää levossa fyssarin jälkeen ja viretila oli sen mukainen. Saatiin siis loistava treeni siihen, mitä voin tehdä ennen etsintää, jos vire näyttää olevan liian korkea. Ja onnistuinkin hyvin: 6/7 ilmaisuista puhtaita!

 Tää meni kyllä aika hyvin ja olin ihan tyytyväinen omaan ohjaukseeni. Ekasta tilasta löydettiin 2 kätköä. Tokassa tilassa oli tuollainen viritys, jossa agilitysiivekkeet olivat rinnakkain. Just meni pöydän alle ja hillosi matalaa, siivekkeiden alareunaa ja pöydän jalkoja ja muutenkin huoneen puolta. Tässä kohtaa ajattelinkin, että lähellä on matala kätkö, olisikohan seinän puolella. Kokeessa olisin lähettänyt seinälle, mutta treeneissä annoin koiran itse ratkaista ja sehän ratkaisi! Tosi hienosti kääntyi ympäri ja nappasi kätkön lattialistasta seinältä. Tilasta löydettiin toinenkin kätkö, eri pöydän alapinnalta. Tähän tuli katsomisilmaisu, josta pyysin näyttämään uudelleen.

Sitten siirryttiin eteenpäin. 3. tila oli tyhjä, minkä Just näytti siltä, että pyrki sieltä hyvin vahvasti pois, kohti laatikkoaluetta. 

4. tila oli vessa. Just nappasi sieltä ensin wc-paperitelineestä kätkön. Palkkauksen jälkeen meinasin jatkaa eteenpäin mutta sitten mulla välähti, että hetkinen, voisihan siellä olla toinenkin kätkö! Ohjasin takaisin ja Just nappasi vielä vasemmasta reunasta lämpöputkesta toisen kätkön! Ai että mä onnittelin tästä itseäni. 

Kuusi kätköä löydetty ja tässä kohtaa kysyin Merviltä, onko kaikki. Ei ollut eli yksi jäljellä. Käytin sitten hetken miettiäkseni. Vessa valmis, 3. tila tyhjä, 1. tilasta oli löytynyt kaksi, mutta hei 2. tilasta meillä oli kyllä yksi sivusta käymättä (kuvan vasen seinusta). Ihan oikein osasin siis tehdä poissulkupäättelyn. Mentiin sinne ja Just kyllä reagoi, vahvastikin, mutta ei meinannut millään paikantaa kätköä. Hillosi varmaan 2 minuuttia jostain syystä seinustan vasenta reunaa ja ylhäältä, kun kätkö oli oikeassa nurkassa vihreän pyykkikortin takana lattianrajassa. Sitten kun lopulta tarkka kohta löytyi, Justia jo turhautti sen verran, että piti raapaista kätköä.  Eli ehkä olisi kannattanut jättää siihen kuudenteen kätköön 😂 Vähän mulla meinaa olla haasteita siinä, että siirtyisin eteenpäin mutta ei jäisi kokonaisia seinustoja etsimättä. Ei tehty enää laatikkoaluetta, kun tokokoe seuraavana päivänä.

2.12. Mervillä oli extrakerta laatikkoetsintää, johon meidän tiimi osti 3-luokan tunnin. Tehtiin kolme etsintää, joista kahdesta on kuvat. Justilla meni kyllä oikeastaan tosi hyvin. 

Kaikki kätköt löytyivät ajan sisällä eikä yhtään ylimääräistä. Kerran kävi niin, että kätköt olivat viereisissä laatikoissa. Ekan löydön jälkeen jatkettiin toiseen suuntaan ja siksi toiselle kätkölle tultiin vasta ihan lopuksi. 

Huomionarvoista oli se, että löydettyään ekalta alueelta molemmat kätköt, Just pyrki hyvin voimakkaasti sermien taakse, jossa oli varalaatikot! Eli ihan sama ilmiö kuin perjantain treenin tyhjällä alueella. "Poistutaan, täällä ei ole mitään nähtävää." Täytyykin ruveta kiinnittämään huomiota, onko aina poistumassa tilasta, jos haistaa muualla kätköjä.

Viimeisenä tehtiin etsintä, jossa oli kolme kätköä. Just löysi ne ajassa 1:27 eli erittäin tehokasta työtä! Tässä oli myös kätkö isossa matkalaukussa, mutta sen kahvassa eli ulkopinnalla, ei laukun sisällä. 

Jossain vaiheessa treeniä oli kätkö muovilaatikossa, jonka kantta Just raotti nenällään. Tuota pitää seurailla, ettei muodostu ongelmaksi.

Ellin & Selinan valmennusviikonloppu - sunnuntai

Sunnuntaina molemmat valkut vetivät sisäetsintää, ja me aloitettiin Selinan kanssa. Päivä alkoi kuitenkin Ellin saarnalla 😂 tai siis kävi läpi lauantaina nousseita teemoja:

• Priorisointi: jos on jotain isompia ongelmia, annetaan jonkin toisen jutun olla tai tehdään se tarpeeksi hyvin.
• Esim. Justilla fokus on nyt ilmaisussa. Jatkaminen ei ole niin hyvä kuin se voisi olla, mutta autetaan siinä sen verran, että turhauma ei nouse eikä vaikuta ilmaisuun.
• Vihjesanojen käyttö:
• Elli havainnoillisti tosi hienosti, että jos koira ei ymmärrä vihjesanaansa, niin se on kuin sulle hoettaisiin: "Tee se juttu. Tee se juttu nyt. No se juttu. Joo joo, tee vaan se juttu." Jos et tiedä, mikä juttu se on, niin hermohan siinä menee.
• Tähän oli sellainen harjoitus, että koiralta pyydettiin pari temppua ja sitten lähetettiin etsimään ilman käsivihjettä, esim. istu, maahan, pyöri, etsi. Tää meni kyllä monelta koirakolta tosi hienosti!

Me aloitettiin Selinan kanssa vaikeasti tavoiteltavia kätköjä. Ekalle kätkölle pöydän alle tunkeutui aika kivasti parikymmentä sekuntia reittiä etsittyään. Sen sijaan toinen kätkö pöydän takimmaisen tukijalan alla meinasi ärsyttää, ja Just keksi Selinan mukaan muita hyviä ideoita, kuten esim. uuninluukun, jossa edellisenä päivänä oli ollut kätkö. Näitä siis lisää ja lisää ja lisää.

Seuraavana saavuttamaton vai saavutettava -peli. Tää meni yllättävän huonosti! Ensin Just ilmaisi sählymaalin sisällä olevaa pönttöä saavuttamattomana, vaikka kätkö olisi ollut saavutettava maalin toiselta reunalta. 

Sitten tunkeutui joogamattojen läpi pöydän alle, johon jäätiin vähän jumittamaan. Sieltä kun päästiin jatkamaan, Just nappasi näyttämörappusista toisen kätkön, joka oli saavutettava. Siitä olikin vaikea jatkaa, kun edellisen päivän kätköpaikka oli lähellä. Sen jälkeen hillottiinkin sohvaa, jonka alla oli kätkö. Just muun muassa meni sohvalle makaamaan nenä siinä, missä eilen oli ollut kätkö, jota me ei oltu napattu! Ei kuitenkaan ollut varsinainen ilmaisu; Just ei itsekään ollut tyytyväinen. Tää kätkö oli huopatassu lattiassa sohvan alla keskellä ja se oli muillekin vaikea lukita, joten laitetaan sekin treenilistalle. Lopputulema siis: ensin ilmaisi saavuttamattoman liian kaukaa, sitten ei ollenkaan 🙈

Jälkkäriksi otettiin pikkualue keittiössä. Tässäkin oli kaikenlaista säätöä: Just hyppäsi tiskipöytää vasten haistelemaan eväskassia, minkä kyllä tulkitsinkin oikein häiriöreaktioksi, ja sitten häiriintyi Selinan yskimisestä. Saatiin kätkökin loppujen lopuksi, mutta todettiin yhdessä, että taisi aivot vähän ylikuormittua ja nyt on tauon paikka.

Elli veti vihje-erottelua, mutta tällä kertaa olin sen verran hereillä, että pyysin uudelleenkohdennuspeliä. Ilmaisu - palkkaus - passivoituminen - ilmaisu - palkkaus - passivoituminen - ilmaisu - odotus - uudelleenkohdennus - palkka. Just kestää tyhmää ohjaajaa aika huonosti, ja tää olikin pala, joka meiltä oikeastaan puuttuu. Tätä pitää siis tehdä nyt tarpeeksi usein, että Just ymmärtää uudelleenkohdennuksen olevan ihan ok juttu. Seisoin ensin n 3 metrin päässä kätköstä ajatellen, että on kiva, että Just saa juosta hakemaan palkkaa ja juosta takaisin ilmaisemaan. Elli kuitenkin neuvoi, että tässä olisi hyvä olla lähempänä, että toistot saadaan mahdollisimman nopeasti, vaikka motivaation kannalta eestaas juokseminen olisikin hyvä.

Viimeisenä oli kolmosen sisäetsintä, joka meni ihan mukavasti. Vähän toki käytiin jo molemmat hitaalla. Tajusin tästä treenistä yhden todella hämmentävän asian. Kolmosen sisäetsintä voi olla koiralle kevyempi kuin pieni täsmätreeni. Samaa voisi peilata agilityyn - radan juokseminen voi olla kevyempää kuin pikkutreeni.

Tästä treenistä muutama huomio ja treeni-idea:

• Kätkö kankaalla verhotun pöydän alla - koira joutuu tunkeutumaan kankaan läpi ja kankaaseen kerääntyy paljon hajua
• Pistemäinen kätkö lattialistassa oli tarttunut stepperiin, jota ollaan ennenkin samassa paikassa hillottu
• Missattiin yksi kätkö sillä, että kahdesti jäin sähläämään liinan kanssa. Treenilistalle siis liinahäiriö - ei vain vetopaine vaan myös se, että ohjaaja esim. pudottaa liinan tai sählää muuten
• Viimeinen kätkö oli hauska, sähköjohtokelan töpselipäässä. Just oli jo mennyt siitä ohi kelalle ja sitten yhtäkkiä haistoi alaspäin, että häh, tossahan se oli. Eipä oo tollaistakaan kätköä koskaan ollut.
• Etenkin saavuttamattomien treeneissä Justia vähän häiritsi verhojen takaa tulleet iloiset löytö-ilmoitukset ja jessit

Ellin & Selinan valmennusviikonloppu - lauantai

Just löysi parkkikselta kauppalistan!

 Kun ei valmennusringin leireistä muuten saada tarpeeksemme, niin ostin sitten vielä paikan Heiluvan Hännän Ellin & Selinan valmennusviikonloppuun 16.-17.11. Olin edellisellä viikolla laitellut Ellin kanssa viestiä etäyksärin muodossa meidän ilmaisuasiasta, joten läpi viikonlopun oltiin valmiita ostamaan myös katsomisilmaisut.

Me aloitettiin launtaina  Ellin ulkoetsinnästä. Olikin aika erikoinen alue: maa täynnä Ellin autosta löytyneitä pikkuesineitä. Tuntui, että kun astuin askeleen taakse, kompastuin koko ajan johonkin 😂 Just keskittyi kuitenkin hienosti kohdehajun etsintään eikä yhtään harhautunut muihin hajuihin. Sää oli kostea ja tuulinen. 

Just kävi autolla aika kuumana, mutta sain vireen hyvin tasattua, ja mielentila oli Just passeli lähdössä. Se palkittiin: Just lähti heti lähdöstä oikeaan suuntaan ja nappasi ekan löydön 18 sekuntiin. Olipahan oikea Ellin kätkö, kun se oli penkillä olevassa juomatölkissä. Eipä oo itellä tullut tehtyä tuollaisia kätköjä. Sitten käytiin muutama seuraava kohde ja vähän seinää, kunnes Joku bongasi seuraavan hajun kahvapannasta ajassa 1:07. Ekan löydön palkkasin, tästä pelkkä sosiaalinen. Seuraavaksi käytiin seinusta läpi takaisin lähtöön päin, lipputanko ja muita kohteita, kunnes ohjasin Justin tassutossulle kämmen avoimena, ja sehän nappasi tossun suuhun eikä suostunut irrottamaan, ennen kuin otin sen käteen 😂 Eli jatkossa en ohjaa pienille kohteille samalla tavalla kuin pyydän Justia nostamaan mulle esineitä. Neljän minuutin kohdalla alkoi tuntua, että nyt ollaan käyty kaikki kohteet läpi ja ohjasin vielä kahdelle viimeiselle ajatellen, että ihan kohta sanon valmiin. Just ei tullutkaan mun tokaan ohjaukseen vaan juurtui ensimmäisen (pikkuinen radiopuhelin) kohdalle mun hiihdellessä jo liinan toisessa päässä ja pamautti ilmaisun siihen. Hieman hämmentyneenä ilmoitin löydön ja valmiin. Tää oli niin upea kätkölle jääminen ohjaushäiriössä, että Elli pyysi tämän luentomateriaaliksi 😍 Että ohjausten pitää olla niin kevyitä, että kun ohjaaja sanoo: "Tule nyt katsomaan täältä", niin koira vastaa "En tule". Tää oli kyllä kaikin puolin hyvä etsintä. Treenilistalle etenkin pikkuesineet ja ohjaushäiriöön vahvistusta.

Toinen tehtävä ulkona oli simppeli jatkamistreeni. Tässä olisi meidän ehkä kannattanut tehdä jotain muuta, koska on jo todettu, ettei Just jatka kovin hyvin pelkästä sanallisesta vihjeestä, kun hajupilvet on ihan vierekkäin. No, saatiin kuitenkin muita tärkeitä asioita esille ja niihin ohjeet. Lähdössä Just vinkui ja oli selvästi huonommassa mielentilassa kuin ekalle alueelle mennessä. Mä en myöskään pyytänyt sitä "käy siihen" vaan annoin vaan mennä. Tämä kostautui jo heti ekalla rykelmällä. Tai no, ensin pudotin vahingossa liinan enkä saanut sitä napattua uudestaan käteen, joten jouduin juoksemaan sen perässä 😂 Tässä vaiheessa Just olikin jo kohdentamassa ja nyt tuli kohdennus + katse -ilmaisun. Parin sekunnin viiveellä jessasin siitä. Palkkauksen jälkeen jatkamisvihjeestä Just meinasi mennä vielä samalle tuolille mutta muistutuksesta kääntyi pois piipaten ja sitten meni toiselle tuolille, josta bongasi välittömästi kätkön ja SLURPS! Nuolaisi sitä oikein sammakonkielityyliin. 10 sekunnin jäähyn jälkeen päästin uudelleen kohdentamaan ja nyt ilmaisi nätisti. 

Tästä pieni palkkaus. Välissä naurettiin Ellin kanssa, että näinköhän yksi seisomisen osto räjäyttää roskakäytökset, jos Just meinaa, että tänään kelpaa kaikki 😂 Justilla meinasi kuitenkin aika selkeästi mennä hermo meidän palaverin aikana, koska seuraavalle kätkölle mennessä nuoli taas oikein selvästi. Tästä 15 sekunnin jäähy ja uusi yritys. Tästä taas nätti ilmaisu, kevyt kehu "hyvä" ja jatketaan. Tän rykelmän toiselle kätkölle tulikin hieno ilmaisu, mistä bileet. Oikein silminnähden Just keskittyi, että vetäytyi ilmaisussa.

Kolmosrykelmässä olikin enemmän ongelmia. En viitsi edes laittaa tästä videota, kun on niin tuskallista katsottavaa. Kätkö oli ehkä jotenkin oudosti valunut sateen mukana, kun muutkin koirat etsivät tätä hirveän pitkään, mikä ei ollut tarkoitus. Eka kätkö löytyi hyvin, mutta sitten Justilla räjähti pää ihan totaalisesti. Ei voi mennä samalle penkille, josta on jo löytynyt kätkö 🤯 Kävi jopa ilmaisemassa saman kätkön, sitten parista muistutuksesta siirtyi eteenpäin tokan kätkön läheisyyteen mutta roiskaisi niin kauas tarkasta kohdasta, ettei todellakaan hyväksytty. Just meinasi esittää sinnikästä ja makasi varmaan 20 sekuntia vinkuen paikallaan, kunnes sai paremman idean ja meni etsimään metrin päässä olevaa namia. Sen estin ihan selkeästi ja lähetin uudestaan. Nyt tuli roiskaisu eri kohtaan 🤯 Tässä vaiheessa Elli sanoi, että voisi ottaa miniresetin ja uuden lähetyksen. Näin tehtiin ja nyt Just lähti taas vähän keskittyneemmin etsimään ja kumma juttu tarkka kätkökohtakin löytyi.

Tähän ohjeet:

• Vaikka tiedän kätköt, kannattaa pitää pieni viive ilmaisun ja palkkavihjeen välillä eli ei jessata ihan heti maahanmenosta. Käytännössä sama viive, joka menee löydön sanomiseen eli löydön ilmoittaminen käy tähän hyvin.
• Just vastaa aika huonosti siihen, että jään vain odottamaan. Ei ehkä oo sille kovin selkeää.
• Justin vire laski aivan totaalisesti resetistä. Se pitäisi siis tehdä tosi paljon nopeammin eli "oijoijoi, tuu pois - näytä". Että koiralle tulisi fiilis, että ai niin, näin ei pitänyt tehdä, mutta vire ei laskisi niin alas, koska oli ihan tyhmää.
• Ellin mielestä Just katsoi jo lähdössä, että jaahas jotain tuolitreenejä, ja lähti ihan eri fiiliksellä kuin ulkoetsintäalueelle. Sitten kun ei edes saanut syödä kätköjä, ei huvittanut enää yhtään. 
• Ellin loppupalaute oli ihan paras: "Mä luulen, että jos ois ollut kivempi pelikenttä, niin ois jatkanut resetistä paremmin, mutta kun se kattoi jo lähdöstä, et hei kaks tuolii! Palkathan sil toimii, se tietää, et palkka tulee kyl joskus, mut se ois halunnut viel kivan pelikentän! Se antaa meille kyl palautetta: tehkää parempia alueita!" 😂😂😂
• Tästä tuli mieleen ajatus, että voikohan ajoneuvoetsintä olla Justin mielestä tylsä pelikenttä?
• Mainitsemisen arvoista on myös se, että jatkaminen toimi etsintäalueilla paljon paremmin kuin jatkamistreenissä. Voikohan tarpeeksi haastava tehtävänasettelu toimia eduksi tässäkin?

Tauon jälkeen Selinan alueet sisällä. Ensimmäisenä oli 3-luokan sisäetsintä salissa ja näyttämöllä. Käytettiin 2,5 minuuttia saliin, joka oli tyhjä. Sitten Just päätti mennä näyttämön puolelta, missä välittömästi alkoikin kohdentaa makuupussista, josta otettiin eka löytö. Sitten parin minuutin päästä Just bongasi toisen kätkön tuolien välistä ja teki supersöpön istumisilmaisun portaille 😍 Tän jälkeen palattiin vielä salin puolelle, kun mua oli jäänyt vaivaamaan yksi pöydänkulma, johon Just oli heilauttanut häntää. Varmistin Selinalta, että sinne ei jäänyt kätköä ja voin ilmoittaa valmiin.

Meiltä jäi yksi kätkö ja typerimmästä mahdollisesta syystä. Olin unohtanut kuivata Justin tassut sisääntullessa ja niistä jäi kamalat kuraiset tassunjäljet lattiaan, niin en kehdannut pyytää sitä hyppäämään sohvalle 🙈 Siellä oli sellainen kätkö, josta Just ei ollenkaan saanut hajua ohi haistellessaan. Kätkö oli selkänojan ja sohvatyynyjen välissä, eli sohvalle olisi pitänyt hypätä. Siispä jatkossa kuraisella säällä muista tassupyyhe!!

Lauantain viimeinen tehtävä oli ohjaajan aivojenräjäytyspeli eli numeropeli 🤯 10 numeroa, neljässä kätkö. Tätähän ollaan tehty kerran aikaisemmin, joten homma oli tuttu ja olin valmistautunut kestämään väärät vastaukset. Aloitus oli ihan paras. Just käveli suoraan kätkölle, mutta koska siellä oli avoinainen aukko, jotka aina kiinnostaa koiria, luulin Justin olevan siitä muuten vain kiinnostunut. Siispä sanoin "ykkönen kätkö" jo Justin kohdentaessa 🙈 Kakkonen oli tyhjä, samoin kolmonen. Sieltä Just hyppäsi seiskanumerolle, josta ilmoitin kätkön. Kyllä näin oli mutta sen paikantamisessa oli haasteita. Haju oli pudonnut ja tarttunut metallitelineisiin, joita Just hillosi oikein urakalla. Selina ystävällisesti huomautti mulle, että kyseisessä nurkassa on muutakin etsittävää, mistä tajusin, että ooh, tuossahan on seinäkin! Ohjasin siihen ja Just ilmaisi suoraan siihen, mihin olin ohjannut ja se oli oikein 😂 

Tästä palkkasin namipallolla. Jatkettiin ja arvasin, että kutosessakin olisi kätkö mutta ei ollut - se oli  samaa hajupilveä. Vitosessa sen sijana oli kätkö. Kasin kohdalla menin samaan lankaan kuin kutosen eli edelleen oltiin samassa hajupilvessä. Ysi oli tyhjä, ja kympinkin sanoin tyhjäksi, mutta Just pyöräyttikin nenää siinä kohdalla eli siinä oli kätkö. Olin siis seonnut myös laskuissa tai siis en laskenut ollenkaan, kun keskityin tarkkailemaan koiran reaktioita. Huomattavasti paremmin meni kuin viimeksi - puoleenväliin päästiin oikeilla vastauksilla! Ja vääriin vastauksiinkin osasin heti paikalla löytää syyn. 

Selina kiinnitti huomiota siihen, että namipallon jälkeen Justin työvire muuttui. Todettiin siinä, että välipalkkana toimii paremmin nopeahko nami. Mutta selvästi Just meinasi, että hommat loppuu pallopeleihin ja sen jälkeen oli huolimattomampi. Joskus oon antanut pienen purkkipalkankin keskellä etsintää ja sekin on ollut ihan ok. 

Valkkuringin Kuopion leiri - lauantain iltapäivätreeni

 Lauantaina iltapäivällä oli vuorossa saavutettava vai saavuttamaton -peli. Tässä oli mielenkiintoista se, että hajut ei olleet ehtineet levitä ennen ekaa koirakkoa ja hajujen käyttäytyminen koirien perusteella muuttui hurjasti treenin aikana, jo ekan ja tokan koiran välillä.

Eka kätkö oli kopiokoneen ja laatikoiston välissä. Just lähti miettimään maahanmenoa mutta haistoi vielä ohimennen kopiokoneen kylkeä. Löytö oli oikein ja saavutettavakin oikein, mutta mun täytyy kyllä sanoa, että oletin kätkön olleen siinä kopiokoneessa, jota Just viimeisenä haisteli. Toisaalta ihan loogista, koska jos Just lähtee tekemään maahanmenoa ja matkan varrella haistaa toistakin kohdetta, kätkö on aina siinä ekassa. Hauskaa tän alueen lähdössä oli se, että Just haisteli pikkuhuoneen oven alle eli sai sieltä jo hajun! Tästä sellainen treeni-idea, että käytävällä olisi monta ovea, joista avattaisiin se, jonka alle koira haistelee. Eli vähän kuin tyhjä vai kätkö -peli mutta suljetuilla ovilla.

Toka kätkö oli tiskikoneen yläreunassa. Loppupään koirat ilmaisivat reunimmaisen kaapin alareunaan, mutta Just numerolla kolme teki millintarkkaa työtä nuuskuttaen koko tiskikoneen pystyreunan, kunnes tuli yläkulmaan ja ilmaisi siihen. Saavutettava kätkö. Anita oli tässä vähän nopea ja naksutti suoraan kohdennuksesta eli Just ei ehtinyt istua / mennä maahan. 

Sitten vessaan, jossa kätkö lavuaarin laatikoston takana. Tää oli mielenkiintoinen: Just haisteli ensin laatikon saumaa ja katsoi minuun mutta ei jäänyt tuijottamaan. Sitten jatkoi haistelua ja ilmaisi  maahanmenolla. Kerroin Anitalle, että saavuttamaton, jolloin Just lähti eteenpäin kiertämään kaappia. Anita sanoi "oikein", jolloin kehuin Justia ja se tuli palkalle. Tää kätkö oli "hyväksytään laatikosta mutta pääsee lähemmäskin". Hauskaa tässä kätkössä oli se, että meidän ringin kaksi uroskoiraa olivat ainoat, jotka eivät halunneet lukita saavuttamattomana vaan kiersivät lavuaarin taakse ja etsivät sieltä tarkan kohdan. Palkkauksen jälkeen päästettiin Just vielä uudelleenkohdentamaan. Se meni vähän edemmäs, teki selvän "en saa tarkkaa kohtaa" -katsomisilmaisun, sitten roiskaisi sinne, missä oli ekana ilmaissut ja meni maahan. Anitan ohjeilla heitin Justia kohti lavuaarin taustaa ja nyt kävi nappaamassa ihan tarkan kohdan yläreunasta. Tässä Anita naksutti mutta Just teki kuitenkin istumisilmaisun.

Ekassa pikkuhuoneessa oli kaappikätkö. Olipa upeaa, kuinka Just nyt kiersi koko kaapin kaikki saumat tosi tarkasti eli oppimista oli tapahtunut!! Lopulta kävi takareunaa läpi, käänsi jo päätä yhdessä kohtaa mutta varmisti vielä vähän ylempää, kunnes lukitsi vastauksen. Tässä myös naksu ja istuminen yhtaikaa. Tää olikin vaikea vastata; koetilanteessa olisin ehkä pyytänyt vielä uudelleenkohdennuksen. Vastasin saavutettava, koska Just oli tosiaan kääntänyt päätä. Mutta tää olikin "vähän saavuttamaton" eli haju tuli yhdestä reiästä ulos mutta kätkö oli kuitenkin selkeästi kaapin sisällä. Sen takia koirat siis teki siihen tarkkoja ilmaisuja. 

Toisessa pikkuhuoneessa oli lipastokätkö, ja Just nappasi sen suoraan ovelta!! Tää oli siis se huone, johon Just olisi halunnut jo aluksi. Justilla meni löytöön 5 sekuntia 😂 Nyt ilmaisi tarkasti yhteen kohtaan mutta käymättä saumoja läpi, joten arvailin, että kätkö on laatikon sisällä mutta Just ilmaisi lähimmäs, mitä pääsee. 

Tän jälkeen mietiskeltiin Anitan ja ryhmän kanssa, että tähän peliin pitäisi lisätä kolmas vaihtoehto: saavutettava, selkeästi saavuttamaton ja vähän saavuttamaton. Koska ainakin meidän koirat käyttäytyivät aika eri lailla, kun kätkö oli vain pari senttiä saavuttamaton kuin verrattuna vaikka aamupäivätreenin boksikätköön, joka oli käsivarrenmitan saavuttamaton.

Viimeisenä tehtävänä lattialistakätkö, joka piti ilmaista ihan tarkasti, ettei koira unohda tarkkuutta saavuttamattomien jälkeen. 

Lauantain loppupalaverissa oli ihan mahtavaa keskustelua, enkä muista siitä juuri mitään 🙈 Onneksi kuunteluoppilailla on muistiinpanot. Ainakin pohdiskeltiin vastaavanlaisia kaappikätköjä koetilanteessa - missä kohtaa kannattaa pyytää koiraa vielä kiertämään kohde ja käymään saumat ympäri.

Päivän aiheen ulkopuolelta kysyin, mitä muita vaihtoehtoja kätkön jättämiseen reagoinnille on kuin liinalla rajaaminen, se kun ei lisää motivaatiota ja aiheuttaa vain negatiivista turhaumaa. 

• Yhden kätkön alueet tietysti eli ei oo mitään muutakaan kivaa tarjolla
• Varmistetaan, että koira osaa kyseisen kätkötyypin ja tietää, miten se ilmaistaan
• Orientoinnin eli salaisen agentin kautta koiralle motivaatiota ja fokusta kyseiseen kätköön 

Salaista agenttia en olekaan Justille käyttänyt (ehkä koskaan?), joten siinä ainakin yksi aivan uusi kokeilemisenarvoinen ajatus.

Vähän jäi mietityttämään Anitan liian nopeat naksutukset; ne ei ehkä oo Justille kovin hyvästä. Sen pitäisi saada itse rauhassa tehdä päätös lukita vastaus. Mulla on vähän fiilis, että se ei mieti loppuun asti, jos naksu tulee jo kohdennuksesta, ja tällä saattaa vahingossa vahvistaa katsomisilmaisua. Jollain kätköllä jonkun koiran kohdalla olisin ehkä odottanut vielä hetken, että koira olisi itse joutunut miettimään vielä vähän ja varmistamaan, ettei lähemmäs pääse. Nopeat naksut myös vaikeuttivat mun arviointia; jollain kätköllä olisin ehkä kaivannut uudelleenkohdennuksen osatakseni vastata oikein kysymykseen. Siispä sunnuntaina sanoinkin Anitalle, että naksuttaa vasta ilmaisusta. Anita totesi itsekin, että joo, niin taitaa olla parempi. Eli tämäkin vain asia, joka pitää muistaa kommunikoida valmentajan kanssa etukäteen. 

Valkkuringin Kuopion leiri, lauantain aamutreenit

 Lokakuun viimeisenä viikonloppuna viimeinen Lappalaiskoirat ry:n tukema valmennusringin leiri tällä konseptilla. Ensi vuonna yhdistys ei enää tue, joten muutoksia on tulossa. Siispä kaikki irti tästä! Kouluttajana oli aina yhtä innostava ja kannustava Anita Pesola. Oltiin samalla autolla ja samassa majoituksessa Sannan kanssa. Mahtavaa olla toisen yhtä hullun kanssa kaksi vuorokautta ja jauhaa koirista ja koirien treenaamisesta puoli yhteen yöllä kumpanakin iltana 🙈

Oltiin toivottu, ettei tehtäisi pelkkää sokkoa koko viikonloppu ja toiveemme oli toteutettu. Lauantai kuitenkin alkoi kolmosluokan sisäetsinnällä. Oli mahtavaa, kun Anita sanoi, että tässä olisi 5-tilainen 3-lk sisäetsintä, niin kukaan ei alkanut kauhistella tai voivotella, lähinnä sellainen "kerrataanpa vielä speksit" -asenne 😍

Olin sanonut etukäteen, että kiinnitetään erityishuomiota Justin ilmaisuihin ja suunkäyttöön kätköillä. Anita olikin valmiina sanomaan, jos kieli tai hammas kävi. Justin ensimmäinen reaktio tuli 2. tilan nurkkaan. Tää reaktio ei vielä tässä vaiheessa johtanut mihinkään mutta siinä tilassa oli kyllä kätkö. Sieltä Just siirtyi 3. tilaan, jossa alkoi haistella lattianrajassa, mistä päättelin, että täällä on matala kätkö (olisin kyllä voinut sanoa tämän ääneen). Niin olikin, pöydän jalan alla. Sitä pitikin kaivaa kielellä ja hampailla, joten "nyt tarkkana" ja uusi ilmaisu. Nyt Just teki aivan salamannopean maahanmenon, josta sosiaalinen palkkaus. Jatkoin automaattisesti viereiseen huoneeseen muistamatta, että munhan piti tehdä jatkaminen aina lähelle edellistä kätköä vierekkäisten kätköjen varalta. 

No, täällä 4. tilassa oli kätkö muovilaatikon kahvassa ja pitihän sitäkin nuolla. Satu lanseerasi tähän termin "sammakonkieli-ilmaisu" 😂 Anita sanoi, että tuollaiset kourumaiset kahvat, joita ihmiset on paljon käsitelleet, ovat aikamoisia nuolemismagneetteja eli sellainen treenilistalle ilmaisutreeniin. Tästä taas uusintailmaisu ja sosiaalinen palkkaus. Nyt muistin jatkamisen samaan huoneeseen ja Just kävikin hienosti läpi huoneen toisen puolen, kunnes itse halusi siirtyä eteenpäin.

5. tila oli T:n muotoinen keittiö / oleskelutila. Just tsekkasi ensin keittiön, pieni reaktiokin tuli tiskikoneeseen, mutta kun ohjasin siihen uudelleen, ei enää mitään. Anita sanoi, että jos ilmaisee vessanovea, niin pyytäisi jatkamaan - siellä on hydrolaatit, joten oven alta voi tulla hajua. No eipä siellä enempää kiinnostusta, joten siirryttiin oleskelutilaan. Siellä Just hinkkasi pyörillä seisovaa boksia minuutin verran joka puolelta, kunnes teki harmistuneen istumisen: siellä oli käsivarrenmitan saavuttamaton kätkö. Tässä kävi vähän hassusti, kun rupesin Anitan kanssa keskustelemaan kätköstä, niin ei tullut kuitattua löytöä enkä toisaalta halunnut enää jessatakaan niin isolla viiveellä. Just onneksi kuitenkin työnsi päänsä vielä kunnolla boksin alle ja lähti tekemään maahanmenoilmaisua, josta jes ja superpalkka. Tässäkin olisin voinut aiemmin heittää tulkinnan, että taitaa olla saavuttamaton kätkö kyseessä.

Sitten jatkettiin tsekkaamalla vielä keittiö, ja siitä sujuvasti ilmoitustaululle, josta Just sai hajun syvennyksessä olevasta lattialistakätköstä. Tähän tuli aivan superkaunis ilmaisu!!! Ja siitä tietysti superpalkkakin.

Aikaa oli mennyt kuutisen minuuttia, joten lähdettiin palaamaan tiloja takaisinpäin. Käytiin 3. tila ympäri, ei muita reaktioita. Sitten 1. tilaan, jota ei ollut ollenkaan etsitty. 1. tilan objekteista ei tullut mitään reaktioita mutta sitten Just alkoi näyttää kiinnostusta 1. ja 2. tilojen välissä olevaan hyllykköön. Hinkkasi varmaan minuutin keskihyllyä ympäri, kunnes teki aivan upean itsenäisen käännöksen siirtymähajulta (kuvassa vasemmalla, videolla kohdassa 8:40) toiselle puolelle. Kuvakaappauksessa näkyy, kuinka mun katse on edelleen keskihyllykössä ja Just on Just vaihtamassa suuntaa nenän perässä, kun etutassutkin on vielä ristissä! Tästä sitten hyppäsi hyllyä vasten, ei ollut tarpeeksi lähellä, hyppäsi toisen kerran, kohdensi ja laskeutui istumaan. Aivan supertyötä ja superpalkat ansaittu.

Käytiin vielä 1. tilan takareuna läpi - ei mitään. 1. tila olikin tyhjä, minkä olisin voinut myös sanoa ääneen. Sitten Just lähti käymään uudestaan toimistohuoneita ja nyt rupesi jo ilmoittelemaan samoja kätköjä uudestaan ja vinkumaan, mistä olisin kokeessa ilmoittanut valmiin. Anita sanoi, että yksi kätkö on vielä jäljellä. Se oli ilmoitustaulun kulmassa, joten ilmeisesti hajupilvet ristesivät vähän mystisesti. Mähän olin ohjannut kerran taululle, mutta Just oli silloin saanut hajun listakätköstä, niin taulu jäi. 

Just meni ilmaisemaan listakätköä uudelleen, ja Anitan ohjeistuksesta annoin jatkamisvihjeen taulun toiseen reunaan. Sieltä Just lähtikin hienosti nousemaan taulua vasten, kunnes kolmannella nousulla tärppäsi ja tarkka kohta löytyi. Susanna sai ratkaisevalla hetkellä kuvan - täydellinen puhdas kohdennus! Ei muuta kuin löytö ja valmis ja bileet pystyyn.

Olin tutustumisessa miettinyt, että kivannäköinen kätköpaikka. Pitää muistaa tarkistuttaa koiralla ne kivannäköiset kätköpaikat 😂 Pieni nenänpyöräytys oli Justilta tullut jossain kohtaa alueen alkua - niihin pitää muistaa palata. Lisäksi olin palkannut listakätkön ihan tuossa ilmoitustaulun alla, joten se on ehkä myös saattanut hämätä. Tämä näkyy hyvin alakuvassa. Ja tosi hyvä treeniaihe noi avokulmakätköt ja kahden tilan rajalla olevat kätköt. 

Oli kyllä ihan superkiva alue ja monipuoliset kätköt. Oli myös ihanaa, kun valmentaja oli tukena koko ajan ja kommentoi myös kesken suorituksen. Itse olisin tosiaan voinut heitellä arvauksiani rohkeammin myös.

Ellin nosekoulutus 13.10.

 Päästiin peruutuspaikalta Elli Kinnusen nosekoulutuspäivään 13.10. Lohjalle. Olin laittanut ennakkotietoihin, että haluan keskittyä mielentilaan ja ilmaisuun, joiden kanssa meillä on ollut nyt haasteita. Keskityin nyt itse tosi paljon Justin mielentilan havainnoimiseen - ja meillä meni ihan superhyvin! 5/7 ilmaisua oli ihan super ja viimeiset kaksikin ihan ok.

Ensimmäisenä tehtiin ihan tavallinen 1-luokan laatikkoetsintä. Tehtiin koira vapaana ja oli kyllä taas hienoa nähdä, miten Just käy itse aluetta läpi, esim. jos oli skipannut jonkin laatikon, niin sitten palasi tarkistamaan sen. Kätkölle kiinnittyminen ja ilmaisu hyvät.

Sitten oli keittiötilassa sisäetsintä, josta ei tullut otettua kuvaa. Tässä oli ollut edellisenä päivänä koe, jossa oli tullut valeilmaisukierre. Nyt sitten tälle alueelle lisättiin kaksi kohtaa, johon useampi ohjaaja kävi lääppimässä, eli alueella oli useampi häiriöhaju. Just reagoi kyllä kaikkiin kohtiin mutta ohitti ne tosi hienosti ilman mitään suuria tunteita, olisin kokeessakin arvannut häiriöksi. Tällä alueella harrastettiin myös tanssia; Kun Just oli alueen takaosassa, mä olin etuosassa. Kun Just halusi vaihtaa etuosaan, mä siirryin takaosaan. Kätkö oli uunin nupissa ja sille Just irvisti mutta ei purrut tai nuollut kätköä, joten ostettiin tämä.

Vielä tehtiin ulkoetsintä paikassa, jossa myös oli ollut edellisenä päivänä koealue. Tässä oli ollut haasteena rakennuksen alla olevat myyrän- tms. kolot. Just ei ollut yhtään kiinnostunut objekteista vaan meni aika suorilta talon seinälle. Siellä tietysti harhautui haistelemaan koloja. Mulla oli kuitenkin fiilis, että se olisi aika lähellä oikeaakin hajua, joten en huomauttanut asiasta. Se olikin oikea ratkaisu, koska Just hetken päästä nosti nenäänsä ja bongasi kätkön saranasta. Tässä oikein hieno ilmaisu - vetäytyi ensin pois kätköltä ja sitten vasta nuoli huuliaan.

Tauon jälkeen toka kierros, jossa tehtiin kaksi 2-lk sisäetsintää. Ensimmäisessä oli vähän ongelmia. Just nuuskutti lähdössä ihan superhienosti, mistä tulkitsin, että täällä on lähikätkö. Kyllä, kätkö oli heti tuossa vasemmalla halkotelineen alla vähän saavuttamaton kätkö. Just ei ollut mistään suunnasta tyytyväinen tarkennukseen ja meinasi jättää kätkön. Rajattiin liinalla, mistä nousi taas turhauma. Tuohon pitää nyt kyllä keksiä joku toinen lähestymistapa, kun tuo rajaaminen ei kyllä lisää koiran motivaatiota kätkön nostamiseen. Ellin ohjeistuksella ohjasin Justia kahdesta suunnasta sinnepäin ja korin takapuolelta oli lopulta tyytyväinen ja ilmaisi. Tästä palkattiin isosti. 

Sitten lähdettiin käymään alueen vasenta puolta. Just hyppäsi suoraan sängylle ja tsekkasi lukulamput. Pyysin varovasti alas ja verhon taakse syvennykseen. Tähän Elli nauroi, että kokeessa mahdoton tehtävä olla vaikuttamatta alueeseen, kun koiran liina jäi kiinni verhoon. Syvennyksessä oli uunin savuluukku, jolle Just teki puolittaisen ilmaisun. Tai ei sittenkään  - oikeastaan Just vain istui ja vaihtoi suuntaa. Eli tällaisissa tilanteissa ei saa olla liian nopea. Jos en näe kohdennusta tai pyrkimystä, niin silloin istuminen / maahanmeno alueella on vain istuminen / maahanmeno.

Tässä kohtaa Elli kysyi, mikä on vielä käymättä. Osasin heti vastata, että päätyseinusta. Heti kun ohjasin sinnepäin, Just hyppäsi penkille ja marssi suoraan kaukosäädintelineelle, johon täräytti välittömän ja puhtaan istumisilmaisun 👌

Viimeinen alue olikin sitten Justilta melkoista tykitystä. Suoraan lähdöstä meni ikkunan alle seinustalle, josta löysi matalan listakätkön. Tehtiin sosiaaliset palkat matolla, ja kun sanoin "jatketaan", Just hyppäsi välittömästi sängylle ja pyöri siellä hetken aikaa aivan selkeästi hajupilvessä, kunnes bongasi kätkön lukulampusta ja ilmaisi. Aikaa mulla ei ole tiedossa, mutta tuskin paljon puolta minuuttia enempää meni kahteen kätköön! Olisi mielenkiintoista tietää, mikä muuttui, että Justille iski tuollainen tehokkuusbuusti. Kätköt oli tässä vaiheessa 6-7 tuntia vanhoja eikä niitä oltu uusittu!

Tästä muistiin tuo, että jatkamisvihjeestä Just hyppäsi suoraan sängylle eli sama ilmiö kuin kävi Kuopion kokeen sisäetsinnässä. Tässä asiassa pitää olla tarkkana, että ohjaan Justia jatkamaan aina alaspäin, ettei se innostuksissaan tee vaarallisia loikkia ja satuta itseään. 

Päivän lopuksi meillä oli vielä aivan ihana keskustelu. Kysyin Elliltä, miten mun kannattaisi reagoida koetilanteessa, jos tulee kieltä tai hammasta kätkölle. Elli sanoi aivan ihanan kannustavasti ja lohduttavasti, että ottaen huomioon koiran iän ja sen, että kokeissa pitäisi ensisijaisesti olla tosi hauskaa, niin ei ehkä tekisi mitään. Usein kielet ja hampaat jäävät kuitenkin tuomarilta huomaamatta, ja aika tyhmää on hankkia virhepiste sillä, että kiinnittää tuomarin huomion asiaan. Sitten jos iskee jokin aivan kamala krokotiili-ilmaisu viimeisellä löydöllä, enkä haluaisi loppupalkata siitä, niin voi laittaa koiran hetkeksi etsimään vielä tyhjää, sanoa valmis ja sitten mennä palkkaamaan. Tää oli ihan helmivinkki, joka ei mulle ollut tässä kontekstissa mieleen.

Lahden leiri - positiiviset jutut

Kätkö oven tiivisteissä.
Haju taisi hävitä ulos

Ja sitten leirin parhaat annit. On ehdottomasti hyvä, että on erilaisia kouluttajia leireillä. Jokaisella on oma tyylinsä. Itselle ja omalle koiralle parhaat palat poimimalla saa todella hyviä ajatuksia. Ja myös jos kouluttaa muita, saa laajemman kattauksen mitä voisi hyödyntää. Puhumattakaan meidän ihanasta ja kannustavasta vertaistukiryhmästä 🥰 Kaikesta ei tarvii olla samaa mieltä, mutta jokaisesta koulutuksesta voi napata sopivimmat vinkit ja ideat omalle koiralle ja omiin treeneihin 💪 Tilat oli ihan huikeat (koulutuskeskus Salpaus) ja tarjosivat puitteet ihan mihin vain.

Sunnuntaina mulle kaikkein pysäyttävin hetki oli, kun Miikka puhui mun jännityksestä. Vähän aikaa piti ihan miettiä, että mitä. Enhän mä jännitä kokeita. Vasta silloin tajusin mun hirveän onnistumisenpaineen noissa treeneissä. Tuli taas epävarma pikkutyttö -fiilis.

Mun fiiliksistä huolimatta Justilla oli ihan hyvä motivaatio koko viikonlopun. Tää oli ihan huippu juttu siinä mielessä, että edelliset viikot oltiin Saanan ja Ellin kanssa pohdiskeltu motivaatioasioita. Tämän perusteella näyttääkin siltä, että ongelma ei ollut motivaatiossa itsessään vaan lähtövireessä. Nyt käytin enemmän aikaa koiran lämppäämiseen ja virittelyyn odottelussa. Lauantaina päästin Justin juoksemaan alueelle, su aamutreeniin otin vähän kontrolloidumman lähdön ja se laski virettä - tääkin oli tärkeä huomio. Hyvä muistutus oli sekin, että jos etsintä on ollut pitkä ja raskas, palkan pitää olla myös ajallisesti pitkäkestoinen.

Just reagoi voimakkaasti oikealla kopissa oleviin
kamoihin osaamatta kääntyä ympäri

Monelle koirakolle tämä oli ensimmäinen kosketus pitkään etsintäaikaan (15 min) ja jättialueisiin. Ohjaajilla oli aika huikeat fiilikset huomata, kuinka hienosti koirat jaksoivat etsiä. Tämä saattoi jopa tasata koiraa, kun heti kahden minuutin jälkeen ei poistuttu tilasta; kerrankin sai etsiä tarpeeksi! Samoin tämä oli monille eka kerta, kun tekivät etsintää tietämättä kätköjen määrää. Se on tavallaan rentouttavaa: etsit määrätyn ajan ja sitten palkkaat koiran, ei tarvii laskea, että plääh, ei löydetty tiettyä määrää. Joillekin myös vapaana etsiminen oli uutta, samoin kuin koiran päästäminen tilaan yksin niin, että itse jäi kauemmas, jopa ovelle asti. Tosi tärkeitä harjoituskohteita! 

Pitkään etsintäaikaan liittyi myös ajatus tauottamisesta. Jos näyttää siltä, että koira on väsähtänyt eikä työskentele enää tehokkaasti, voi kokeilla pitää pienen tauon ja sitten jatkaa uudestaan. Tää oli etenkin pisimpiä kolmosen etsintöjä ajatellen tärkeä idea. Jos koira saa tauosta uutta virtaa, se voi olla huomattavasti järkevämpää ajankäyttöä kuin etsiä koko aika putkeen puolivaloilla. Justin kanssa käytin tätä sunnuntaina toisen löydön jälkeen pitämällä juomatauon. Se olikin erinomaista, koska sitten jaksettiin etsiä vielä n. 1/5 alueesta, josta Just taisteli itsensä itsenäisesti hankalasti saavutettavalle kätkölle, mihin sitten lopetettiinkin.

Isoilla alueilla myös etsintäsuunnitelman teko ja strategiat nousivat aivan uudelle tasolle. Mä en onnistunut niissä kovin hyvin omasta mielentilasta johtuen lauantaina, mutta sunnuntaina meni vähän paremmin. Alueen jakamisesta osiin ja ajankäytöstä puhuttiin paljonkin. Lisäksi oli tärkeä ajatus, että etsinnän aikana koiran reaktioiden perusteella valitsisi paikan, jonne palaa, kun aikaa on jäljellä 30 sek tai 1 min. Koiran ensimmäinen reaktio on tosi tärkeä huomioitava, ja jos se ei heti johda löytöön, sinne kannattaa palata toisesta suunnasta.

Miikan mukaan ohjaajat usein keskittyvät kohteisiin, kuten tuoleihin, ja ignooraavat seinät. Seinät kannattaisi käydä läpi ensin yhteen suuntaan, sitten toiseen - voi olla kätköjä, jotka saa vain yhdestä suunnasta. Ei saisi jäädä blokkaamaan koiraa mihinkään ahtaisiin kohtiin. Koira ei välttämättä osaa tai pysty ilmaisemaan esim. pää vinossa - ahtaissa tiloissa ilmaisua pitää harjoitella erikseen.

Tyhjä nurkkaus. Just ravistelikin tän jälkeen.

Jatkaminen oli myös aihe, jota käytiin läpi. Ainakin yhdelle koiralle oli tosi iso vaikutus sillä, että ohjaaja lähetti koiran uudelleen löydön jälkeen. Esim. otti vaikka valjaista kiinni tai sivulle, parin sekunnin huilit ja sitten jatketaan. Tällöin jäi jatkamisesta sekoilu pois. 

Oli hauska, että oltiin juuri edellisenä viikonloppuna Ellin kanssa pohdittu sitä, että Just pitäisi laittaa jatkamaan läheltä edellistä löytöä. Miikka selitti tätä samaa, että ohjaa koiransa jatkamaan ihan vaikka kahden sentin päästä löydöstä. Nosessa kätköt ei ihan senttien päässä toisistaan ole, mutta esim. viereisessä kohteessa voisi hyvinkin olla. Myös lähetyksen käsimerkillä on vaikutusta. Kannattaa välttää "hakulähetystä" eli käsi suorana lähettämistä horisonttiin vaan mieluummin ohjaa "lyhyellä kädellä" tarkasti.

Lisäksi erittäin tärkeä pointti oli se, mihin tekee sosiaalisen palkan / välipalkan. Miikan ajatus oli, että se pitäisi tehdä tyhjällä lattialla, jossa ei ole etsittävää, tai jo etsityllä sektorilla. Tällöin jatkamaan lähteissä ei vahingossa vedä koiraa ohi seuraavasta kätköstä.

Miikka puhui myös välipalkan laadusta, on se sitten sosiaalinen tai ei. Joitain koiria voi tasata pelkkä mekaaninen namipalkka, ilman hihkumisia. Tämä myös vaihtelee etsinnän keston mukaan. Esim. Justille tein päivän ekasta löydöstä niin vauhdikkaan sosiaalisen palkan, että se yltyi jopa haukahtamaan, mikä on harvinaista. Jäin "vatvomaan" liikaa eli käytännössä liian monta läpsyä. Meni siis vähän överiksi. Jos koira on virkeä ja etsintämotivaatio korkealla ja haluan superpalkata ekasta kätköstä, siihen ei välttämättä kannata yhdistää överiä sosiaalista palkkaa. Samoin tässä samaisessa tilanteessa sorruin taas siihen eksymiseen, ja koiralle tuli "en minä tiedä, mistä me jatketaan" -turhauma.

Yhdelle koiralle sopi tosi hyvin se, että ohjaaja palkkasi sosiaalisesti silittelyillä. Samainen koira huononsi työskentelyään huomattavasti, kun yhdeltä löydöltä ohjaaja sanoi vain: "Taitava!" ja siinä kaikki. Tärkeä huomio tämäkin! Sitten taas on koiria (esim. Just), joita ei todellakaan voi lääppiä etsinnän aikana. Yhtä koiraa myös harmitti tauon pitäminen.

Sunnuntain lähikätkö. Lähtö kuvan oik. reunasta

Tää löytyi hyvin

Yksi palkkaukseen liittyvä kysymys oli myös se, kuinka paljon koiraa palkataan ennen etsintää. Etenkin, jos koiralle "viljellään" samaa palkkaa ennen etsintää hengailusta, voi kysyä, heikentääkö se motivaatiota etsintään tai ilmaisuun. Jos siis ilmaisun motivaatio ei ole riittävän korkea, voi kokeilla muun namittamisen vähentämistä ja arvonlaskua ja nostaa ilmaisusta saatavan palkan arvoa.

Myös erikoiset piilot saivat kiitosta. Nosekontekstissa usein vähän jämähtää kaavoihin, niin oli hyvä, kun ei-noseihminen laittoi boksin ulkopuolelta kätköjä. Esim. nurkassa verhon takana roippeissa ollut kätkö, muovikannen alla, tuolin päällä olevien kamojen takana, roskiksen takana, ovistopperi tuolin alla, tason alla oleva piilo, jonne koiran piti tunkeutua ja sellaiset, joille koira joutuisi näkemään vaivaa päästäkseen kätkölle eli esteitä edessä tms. 

Jossain tuolla kamojen takana oli kätkö

Sunnuntaina oli lähikätkönä sellainen, johon ei johtanut ihmisen jälkiä - Miikka oli laittanut kohteen paikalleen kauempaa. Tämä aiheutti monelle koiralle päänvaivaa, ja siitä huomasi, kuinka koirat on oppineet ottamaan "vinkkejä" kätkön paikantamiseen. Osittain hajukuva-asia, osittain joustavaa strategiaa. Tämä kätkö muuttui helpommaksi, kun yksi koira oli sen löytänyt - nyt sinne toi jäljet.

Nosekokeissa harvoin ohjaaja saa itse availla ovia, mutta tästäkin tuli mielenkiintoinen ajatus, joka ei oo aiemmin tullut mulle vastaan. Jos mahdollista, kannattaisi ovea vain raottaa, jolloin koira saa haisteltua ensin pienestä ilmaraosta etsittävää tilaa - sen sijaan, että pöläyttäisi kaikki hajut tilasta kerralla oven avaamalla. Mä koin hankalaksi tän siksi, että kädet meinasi loppua kesken, mutta koirista kyllä näki, että haistelivat eri tavalla, kun pääsivät ovenrakoon.

Erittäin mielenkiintoinen huomio Miikalta lauantaina Justin etsintään liittyen oli se, että mun crocsien suhina vaikutti Justiin. Mähän en yleensä ikinä käytä nosessa crocsuja mutta nyt käytin nilkkahaavan takia. Just kuulemma juoksi alueella eteenpäin, kun mä hiihtelin perässä. Sitten, kun oli pari minuuttia juossut, tasaantui tarkempaan etsintään ihan erilailla. Tätä olisi pitänyt sunnuntaina tarkkailla enemmänkin. Ei ihan hirveen suositeltavaa tuokaan ole, että ekat pari minuuttia menee hölkkäilyyn, vaikka se saattaa koiran mielessä olla hyvinkin järkevää, koska saa "kokonaiskuvan" alueesta.

Sunnuntaina viimeisenä muu ryhmä teki purkkirataa. Vanha postaus aiheesta tässä:

https://lyytikainen.blogspot.com/2022/08/valkkuleiri-purkkirata.html

Mulle ja Mariannelle konsepti olikin tuttu. Taaskaan ei tullut tietoa, että rata voi olla myös tyhjä, mikä hämmensi ohjaajia ja koiria. Viime kerrasta viisastuneena huutelin taustalta ohjaajille "kehu!!", jos tyhjä rata oli ohitettu hyvin. Uutena ajatuksena tuli se, että Miikka opettaa pennun ensin käymään purkkirataa läpi niin, että jokaisen purkin päällä on nami. Tätä tehdään pari kertaa, kunnes pennulla on hyvät odotusarvot siihen, että kaikki purkit tarkistetaan. 

Jäin vielä miettimään tätä konseptia siltä kantilta, että sen pitäisi vahvistaa koiran jäämistä kätkölle, koska sen ohitettuaan paluuta ei ole. Oon siis paljon miettinyt teemaa Justin kohdalla, mikä olisi sille paras treeni tähän. Tämä kuitenkin estää vertailevan tutkimuksen. Jos esim. ajattelee laatikkoetsintää, niin koirahan on vain fiksu ja kokenut, jos se tarkistaa viereiset laatikot ennen vastauksen lukitsemista - niissä voi olla vahvempi haju. Jos koira heti pamauttaa ilmaisun saatuaan hajun, onko se silloin tehnyt tarpeeksi tarkan analyysin?

No, sitten Justin sunnuntain viimeiseen treeniin. Paras kohta viikonlopusta oli se, kun ennen viimeistä harjoitusta kysyin Miikalta, mitä me siis tehdään. Hän vain hymyili ovelan näköisenä, että näät kohta. Sitten kun Miikka selitti homman, olin vaan sillee et "ai tyhjä vai kätkö, täähän onkin tuttu peli" 😂 Meillä oli siis tehtävänä tsekata neljä vierekkäistä vessaa. Mulla oli viisi (!) sekuntia aikaa sanoa todeta tila tyhjäksi tai kätkölliseksi. En kyllä ihan viidellä sekunnilla ole tätä peliä ennen pelannut 😂

Ensimmäisessä vessassa hätiköin ja sanoin "kätkö", vaikka Just vain haisteli tilaa ilman reaktioita. Tässä kohtaa Miikka muistutti mua oviasiasta eli että avaamalla oven pöläytän kaikki hajut kerralla käytävälle. Tokalle wc:lle tsemppasin, raotin ovea ja päästin koiran hitaasti sisään. Tyhjä! Kolmas oli hauska, kun Just ensin vain haisteli, mua korvensi aika, sitten Just kiinnostui jostain kohteesta, sanoin "Kätkö!" ja samalla hetkellä Just tarkensi ja aloitti ilmaisun 😂 Ai että! Tätä mun pitäis tehdä varmaan joka treeneissä melkein joka etsinnässä.

Oletin, että tää oli ohjaajan treeni, mutta Miikka sanoi loppupalaverissa, että kyllä tää oli koirankin treeni. Jos koira olisi tässä ohittanut kätkön, ei olisi päässyt enää palaamaan ja kaikki muut vaihtoehdot olisi olleet tyhjiä. Kyllä me vielä löydetään meidän tapa treenata asiaa!

Lahden leiri - negatiiviset jutut

Näin kahden viikon jälkeen pystyn ehkä järkevään analyysiin. Ehkä.

Lahden leirillä 31.8.-1.9. oli kouluttaja poliisikoiranohjaaja Miikka Ounila, joka olikin meille tuttu kahden vuoden takaa. Tiedettiin etukäteen, että hän vetää hyvin erityyppisiä treenejä kuin nosevalmentajat. Olin miettinyt, onkohan järkevää mennä tällaiseen koulutukseen viikkoa ennen SM:ia ja oli kyllä ihan validi kysymys. Tällä kertaa Miikka kysyi ennakkotiedot, ja kerroin siinä SM:ista ja että haluan painottaa itsevarmuutta. Olin valmistautunut siihen, että saatan joutua sanomaan vastaan tai kieltäytyä tekemästä jotain treeniä. Miikka sen kyllä kuunteli ja huomioi, joten ehkä muidenkin olisi kannattanut esittää sama kysymys 😅 Koko ryhmälle pisteet siitä, että tällä kertaa kyseltiin tosi paljon!

Alkupalaverissa kerroin, että meillä on joskus haasteena, ettei Just työstä kerrasta hajupilveä loppuun alueen ekalla kätköllä. Miikka sanoi, että hänellä on tähän harjoitus, ja olin ihan innoissani, että jes, päästään heti käymään tätä asiaa läpi huippuammattilaisen kanssa. Noh, toisin kävi. Tai siis kyseinen harjoitus esiteltiin sunnuntaina viimeisenä. 

Disclaimerina pitää mainita, että mulla oli ihan valtavat onnistumisenpaineet SM:in takia. Oli "pakko saada hyvä treeni". Kun tämä ei toteutunut lauantain aamutreeneissä, mulle tuli niin paha asenneongelma, etten saanut mitään oppimisen asennetta esille. Onneksi meillä on niin ihana ryhmä, että kun koko maanantaipäivä puitiin leiriä wa-ryhmässä, niin sieltä sai kerättyä hyviä oppeja ja vinkkejä jatkoon. Sain myös paljon pohtia sitä, millainen nosekouluttaja minä haluan olla, mikä onkin tärkeä asia miettiä.

Lauantain aamutreenit alkoi 4 minuutin sokkoalueella, josta moni ei löytänyt yhtään tai sitten löytyi yksi. Hajupilvet kyllä leijailivat jossain, mutta mulle jäi fiilis, että ne eivät johtaneet mihinkään. Ilmastointi ehkä myös vaikutti asiaan tai sitten hydrolaatti oli vanha. Just teki tällä alueella yhden löydön (yläkuvassa oikea nurkka). Sen lisäksi mieleen jäi sen eka reaktio vasemmassa takanurkassa olevaan tuoliin, jonka jalassa oli kätkö ja päällä esim. kengät. Kengät ois ollut kiva kätköpaikka, mutta koska Just haisteli ne eikä jäänyt työstämään, oletin, että kyseessä oli reaktio häiriöön. 

Tokassa kuvassa olevan tuolin alla taas oli kätkö ovistopparissa. Tätä pohdiskeltiin paljonkin: Haju oli levinnyt tuoliin mutta ei paikantunut toppariin. Kun tokan kierroksen aikana sai käydä itsenäisesti ottamassa ekan alueen kätköt uudelleen, Just, Halla ja Hyyde ainakin haisteli suoraan stopparin päältä. Omasta koirasta voin sanoa, että ei minkäänlaista lamppua syttynyt siinä kohdalla eli ei ollut vahvin haju siinä, ei mitään kysyvää katsetta tai kulmien kurtistusta, mikä olisi ilmentänyt epävarmuutta vastauksen lukitsemisesta. Eli kyse ei ollut siitä, että koira ei olisi osannut tai uskaltanut tunkeutua tuolin alle. 

Tokalla alueella sama meininki jatkui mutta vähän enemmän tuli löytöjä. Muistaakseni alkupään koirat tekivät vähemmän löytöjä. Tälläkin alueella oli tärkeä huomio ensimmäisestä reaktiosta: Just meni suoraan ovelta haistelemaan tuota jatkojohtoa. Näytti jo siltä, että menee sitä pitkin suoraan kätkölle mutta sitten "eksyi" eikä löytänyt, vaikka ohjasinkin haistelemaan tikkaita ympäri. Yhden toisen koiran suorituksesta mulle jäi sellainen kuva, että koira ilmaisi, kun löysi siirrännäisen, ei vahvinta hajua. Toki koskaan ei voi tietää. Tämän nähtyäni päätin, että me ei mennä enää 2. tilaan uudestaan, en halua yhtään vahvistaa tällaista.

Just teki siis tämän alueen alussa ja löysi yhden saavuttamattoman kätkön, ja senkin löytö-ilmoituksessa meillä oli epäselvyyksiä. Alueella oli kai 5 kätköä. Kaikki siis etsivät annetun ajan ja sitten ulos eli kuten kolmosluokassa, vaikka koira olisi ollut lähelläkin hajupilveä. (Toki ei nyt kohdennuksesta vedetty pois.) Jälkeenpäin sitten sai kuulla, mitä kaikkea on mokailtu. 

Tässä vaiheessa oli lounastauko ja mua alkoi ärsyttää ja paljon. Tuollainen hajupilvien jättäminen oli viimeistä, mitä oisin halunnut koiralleni vahvistaa etenkään tässä kohtaa. "Täällä on jotain epämääräisiä hajupilviä, ei löytynyt, hieno homma, mennään syömään palkkaa." 

Tähän valkkukaverini nostivat pointin, että tämä on tärkeä tieto, jos sulla on virkakoira. Miikka sanoi, että  jos koira ei saa tarkennettua (vaikka reagoi ja yrittää tarkentaa), niin ohjaa 2 kertaa eri suunnista ohi. Jos ei löydy, niin voi voi 🤷‍♀️ Tähän lisäsi vielä sen, että menee muualle haistelemaan välissä ja sitten palaa vielä tarkistamaan kohteen. Tää ei tosiaan ole nosekontekstiin millään lailla toivottavaa. Ja jos alueella 7 koiraa löytää kukin 0-1 kätköä, niin jotain pitäisi muuttaa. Ei ole motivoivaa kenellekään etsiä 4 minuuttia tilaa, jossa on hajupilviä mutta ei tule löytöjä eli ei käy tyhjän etsintäharjoituksestakaan. Ei koira siitä ainakaan mitään toivottavaa opi, todennäköisesti vain toteaa, että ei osaa mitään eikä koskaan onnistu. Oon yrittänyt ajatella, että jokainen treeni merkitsee. Mitä koira oppi tästä treenistä? Jos sillä ei vahvisteta toivottua asiaa, niin voi kysyä, vahvistettiinko väärää asiaa. Sitäkään en todellakaan ymmärtänyt, että kaikille koirille (mölli-3-lk) tehtiin samat treenit ihan samalla tavalla juuri mitenkään muokkaamatta, selvisi koirat siitä tai ei. Esim. vaikka yhdelle koiralle tuli enemmän valeita kuin oikeita ilmaisuja, he jatkoivat silti ihan samaan tyyliin koko viikonlopun läpi. Kuinka paljon yhdessä viikonlopussa olisi ollut potentiaalia, kun se kaikki olisi saatu vahvistamaan oikeita asioita!

Vaihtoehtona olisi voinut olla esimerkiksi keskustelu:

Kouluttaja: "Missä koirasi reagoi?"

Ohjaaja: "tuolla ja tuolla ja tuolla"

K: "Hyvä, no menkääpä yhteen noista ja mieti, missä se ei ole haistellut." / "Seisotko mahdollisesti kätkön edessä?"

Saadaan homma maaliin ja lopetetaan löytöön. Esim jos ohjaaja on seissyt kätkön edessä, on tosi avartavaa nähdä se ero heti eikä kahden tunnin päästä kuulla, että näin kävi. Mä oisin tarvinnut siitä välittömämpää palautetta, mä opin sillä parhaiten. Tää on itse asiassa varmaan aika iso kulttuuriero. Miikalla oli siis periaate, että etsinnän aikana ei pölistä vaan keskitytään seuraamaan koiraa ja sen reaktioita. Tämä on tietysti tosi hyvä, jos ohjaaja höpisee turhia ja häiritsee omaa ja koiran keskittymistä sillä - näitä on nähty! Mä taas oon muissa harrastuslajeissani aina tottunut, että joko saan välitöntä palautetta tai sitten isomman suorituksen jälkeen saan palautteen ja pääsen heti kokeilemaan uudestaan korjata pieleen mennyttä kohtaa /asiaa. Verrattuna siihen, että yrittäisi korjata seuraavaan 15 min sokkoetsintään, jossa on eri piilot. Kyllähän sitä oppimista näinkin tapahtui, joillain enemmän, joillain vähemmän, ja asenneongelmaisella varmasti vähiten. Moni ohjaaja nappaili edellisistä etsinnöistä hyviä pointteja ja hyödynsi niitä seuraavissa 💪 

Ymmärrän, että ekat treenit on vaikeat, jotta nähdään, mitä koirat osaavat ja eivät. Mutta olisin odottanut, että ekan, viimeistään tokan treenin jälkeen oltaisiin pureuduttu näihin kysymyksiin ja tehty enemmän tekniikkatreeniä esim. hankalasti ilmaistaviin kätköihin. Miikka jokaisessa keskustelussa painotti, että koiraa opetetaan pieninä paloina. Koko viikonlopun odotin näitä paloja 😂 Lähes kaikki oli ohjaajan treeniä, mikä sekin on tietysti tärkeää. Leiri on kuitenkin kokonaisuus, ja mun mielestä parhaissa leireissä on ollut tasapainoisesti etsintää, koiran treenejä ja ohjaajan treenejä. 

Kolmas alue oli tosi iso puutyöpaja, johon aikaa 15 min. Lounaan päättyessä sanoin sitten, että en halua tehdä kolmatta treeniä tuohon tyyliin. Tehtiin sitten niin, että Miikka vinkkasi meidät eteenpäin, jos meinattiin jäädä liian pitkäksi aikaa hilloamaan häiriöhajuja. Myös strategia- ja ajankäyttösuunnitelmaa piti miettiä, mutta mun päässä ei ollut kapasiteettia siihen, kun olin niin tiloissa. Lisäksi hydrolaatti vaihdettiin. Lopetettiin myös aikaisemmin, reilun 10 minuutin kohdalla, kun Just oikein taisteli itsensä kätkölle, joka oli kuvassa näkyvässä nurkassa ritilän alla. 

Tää menikin paremmin. Tai siis taas löydettiin alle puolet kätköistä mutta ei harmittanut. Aika vaikea löytää, jos ei käy sielläpäinkään 🙃 tai jos juoksee ohi. Just sai myös extrapitkän palkkauksen, kun sai hakea namipalloa sata kertaa meidän palaverin aikana.

Viimeisenä tehtiin sitten pikakierros yhtä kätköä, joka oli kuvassa näkyvän taulun takana korkea. Just reagoi todella voimakkaasti punaiseen pömpeliin ja etenkin sen astinlautaan. Käytiin läpi tosi tarkkaan sen ympäristö ja seinusta, osasin myös ohjata Justin taulun alla oleville työkalupakeille. Mutta kätkölle päästäkseen olisi pitänyt kiivetä pakkien päälle, mihin Just ei lähtenyt ja mitä itse pidin vähän riskaabelina, joten annettiin sen olla. Tätä ei ollut kukaan löytänyt. Käännyttiin ympäri ja lähdettiin pöydän reunoja pitkin kohti kuvanottopaikkaa, josta Just nappasi välittömästi matalan kätkön kipon alta.

Yksi tärkeä lauantaina tapahtunut asia oli oma hajoaminen lounasaikaan. Olin tosiaan kuukauden verran valmistautunut sanomaan vastaan, sitten keräsin puoli tuntia rohkeutta sanoakseni sen, minkä jälkeen pari tuntia keräilin itseäni. Kävin ensin 45 minuuttia kävelemässä metsässä, sitten marisin kavereille, lopulta kävelin yksin parkkipaikalla pää sauhuten. Se, mikä mut veti pinnalle, oli Justin kysyvä katse. Ymmärsin, että en voi ottaa Justia autosta tällaisessa mielentilassa. Ei ole Justin syytä, Just ei saa joutua kokemaan painetta tästä. Sitten kun otin Justin autosta, ja mentiin lämppäalueelle, koiran iloinen tekeminen sai mut taas järkiini. Kuunteluoppilas-Sanna sanoi jopa, että musta ei yhtään näkynyt, että olin parikymmentä minuuttia aiemmin ollut täysin pois tolaltani. Eli aika hyvin pystyin ulospäin esittämään olevani ihan toiminta-alueella. 

On kyllä hämmentävää, miten oma mieli toimii. Ja kun tässähän ei ollut kyse mistään muusta kuin siitä, että en saanut koiralleni hyvää treeniä, vahvistettiin ihan vääriä asioita. Veti vertoja Pornaisten kokeen väärän löydön aiheuttamaan aivomyrskyyn.  En pysty yhtään käsittelemään sitä, että koen olleeni epäreilu koiralleni.