Sunnuntaina molemmat valkut vetivät sisäetsintää, ja me aloitettiin Selinan kanssa. Päivä alkoi kuitenkin Ellin saarnalla 😂 tai siis kävi läpi lauantaina nousseita teemoja:
- Priorisointi: jos on jotain isompia ongelmia, annetaan jonkin toisen jutun olla tai tehdään se tarpeeksi hyvin.
- Esim. Justilla fokus on nyt ilmaisussa. Jatkaminen ei ole niin hyvä kuin se voisi olla, mutta autetaan siinä sen verran, että turhauma ei nouse eikä vaikuta ilmaisuun.
- Vihjesanojen käyttö:
- Elli havainnoillisti tosi hienosti, että jos koira ei ymmärrä vihjesanaansa, niin se on kuin sulle hoettaisiin: "Tee se juttu. Tee se juttu nyt. No se juttu. Joo joo, tee vaan se juttu." Jos et tiedä, mikä juttu se on, niin hermohan siinä menee.
- Tähän oli sellainen harjoitus, että koiralta pyydettiin pari temppua ja sitten lähetettiin etsimään ilman käsivihjettä, esim. istu, maahan, pyöri, etsi. Tää meni kyllä monelta koirakolta tosi hienosti!
Seuraavana saavuttamaton vai saavutettava -peli. Tää meni yllättävän huonosti! Ensin Just ilmaisi sählymaalin sisällä olevaa pönttöä saavuttamattomana, vaikka kätkö olisi ollut saavutettava maalin toiselta reunalta.
Sitten tunkeutui joogamattojen läpi pöydän alle, johon jäätiin vähän jumittamaan. Sieltä kun päästiin jatkamaan, Just nappasi näyttämörappusista toisen kätkön, joka oli saavutettava. Siitä olikin vaikea jatkaa, kun edellisen päivän kätköpaikka oli lähellä. Sen jälkeen hillottiinkin sohvaa, jonka alla oli kätkö. Just muun muassa meni sohvalle makaamaan nenä siinä, missä eilen oli ollut kätkö, jota me ei oltu napattu! Ei kuitenkaan ollut varsinainen ilmaisu; Just ei itsekään ollut tyytyväinen. Tää kätkö oli huopatassu lattiassa sohvan alla keskellä ja se oli muillekin vaikea lukita, joten laitetaan sekin treenilistalle. Lopputulema siis: ensin ilmaisi saavuttamattoman liian kaukaa, sitten ei ollenkaan 🙈
Jälkkäriksi otettiin pikkualue keittiössä. Tässäkin oli kaikenlaista säätöä: Just hyppäsi tiskipöytää vasten haistelemaan eväskassia, minkä kyllä tulkitsinkin oikein häiriöreaktioksi, ja sitten häiriintyi Selinan yskimisestä. Saatiin kätkökin loppujen lopuksi, mutta todettiin yhdessä, että taisi aivot vähän ylikuormittua ja nyt on tauon paikka.
Elli veti vihje-erottelua, mutta tällä kertaa olin sen verran hereillä, että pyysin uudelleenkohdennuspeliä. Ilmaisu - palkkaus - passivoituminen - ilmaisu - palkkaus - passivoituminen - ilmaisu - odotus - uudelleenkohdennus - palkka. Just kestää tyhmää ohjaajaa aika huonosti, ja tää olikin pala, joka meiltä oikeastaan puuttuu. Tätä pitää siis tehdä nyt tarpeeksi usein, että Just ymmärtää uudelleenkohdennuksen olevan ihan ok juttu. Seisoin ensin n 3 metrin päässä kätköstä ajatellen, että on kiva, että Just saa juosta hakemaan palkkaa ja juosta takaisin ilmaisemaan. Elli kuitenkin neuvoi, että tässä olisi hyvä olla lähempänä, että toistot saadaan mahdollisimman nopeasti, vaikka motivaation kannalta eestaas juokseminen olisikin hyvä.
Viimeisenä oli kolmosen sisäetsintä, joka meni ihan mukavasti. Vähän toki käytiin jo molemmat hitaalla. Tajusin tästä treenistä yhden todella hämmentävän asian. Kolmosen sisäetsintä voi olla koiralle kevyempi kuin pieni täsmätreeni. Samaa voisi peilata agilityyn - radan juokseminen voi olla kevyempää kuin pikkutreeni.
Tästä treenistä muutama huomio ja treeni-idea:
- Kätkö kankaalla verhotun pöydän alla - koira joutuu tunkeutumaan kankaan läpi ja kankaaseen kerääntyy paljon hajua
- Pistemäinen kätkö lattialistassa oli tarttunut stepperiin, jota ollaan ennenkin samassa paikassa hillottu
- Missattiin yksi kätkö sillä, että kahdesti jäin sähläämään liinan kanssa. Treenilistalle siis liinahäiriö - ei vain vetopaine vaan myös se, että ohjaaja esim. pudottaa liinan tai sählää muuten
- Viimeinen kätkö oli hauska, sähköjohtokelan töpselipäässä. Just oli jo mennyt siitä ohi kelalle ja sitten yhtäkkiä haistoi alaspäin, että häh, tossahan se oli. Eipä oo tollaistakaan kätköä koskaan ollut.
- Etenkin saavuttamattomien treeneissä Justia vähän häiritsi verhojen takaa tulleet iloiset löytö-ilmoitukset ja jessit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti