Tokokoe 30.11.

30.11, kuparisen Caddyn nokka kohti Hyvinkäätä; ohjelmassa vuoden viimeinen tokokoe. Oli tosi hyvä fiilis mennä, treenit oli menneet hyvin ja tehtiin oikein Annikan kanssa lista asioista, jotka koepaikalla olivat meidän puolella. No jaa, eipä ne oikein auttaneet.

Alku oli kyllä tosi lupaava. Paikkis meni aivan mallikkaasti ja saatiin kymppi. Sen jälkeen oli aika pitkä odotteluaika. Selvästi huomasi, että se oli kyllä vireen kannalta huono asia, että jouduin pitämään Justin rauhallisena niin pitkään. Kun se tuli halliin, se oli tosi innoissaan ja hyvällä tuulella, mutta paikkiksen ja odottelun jälkeen ei enää samalla lailla syttynyt.

Kehääntulo hyvällä ilmeellä ja eka liike tunnari aivan satavarma suoritus 😍 Niin ansaittu kymppi! Hyvä sosiaalinen palkkautuminen mutta sitten alkoi jo sählinki seuraavan liikkeen aloituksessa. Luoksarissa oli kaksi asiaa, jota me ei oltu harjoiteltu: juoksulinja hypyn ja seinän välistä sekä kaukotaulu ohjaajan vieressä kutsupaikassa. Just ei mennyt kumpaankaan näihin, tuli hidasta laukkaa koko matkan ja stoppasi ihan hyvin, mutta sekä ekaan maahanmenoon että sivulle istumiseen tarvittiin toiset käskyt: arvosanaksi 5. Sitten odoteltiin hetki, kun liikkuri kävi nostamassa estettä ja sitten haki mun vierestä kaukotaulun. Olin tehnyt ennen kehää lämppänä peruutusta, ja se tuntui olevan Justilla päällimmäisenä mielessä, kun aloitettiin kaukot. Nyt meni maahan ekalla käskyllä ja eka seisominen hyvä. Sitten ei istunut, vaikka tuo vaihto on sen bravuuri. Maahan-käskystä istui ja alkoi myös vinkua aika paljon epävarmuuden merkiksi. Loppujen lopuksi vaihtoja tuli tehtyä niin vähän, että liike meni nollille. 

Ekan kehän viimeinen liike oli kiertohässäkkä. Kun katsoin hyppyihin päin, ne näytti tosi korkeilta!! Varovasti sitten kysyin tuomarilta, saisiko niitä vähän laskettua ja hän onneksi suostui. Joten taas oltiin tilanteessa, että me ollaan aloituspaikalla, kun liikkuri säätää hyppyjä. Mutta mepä oltiinkin tehotreenattu tuota Justiinsa ja nyt Just ei mennyt lankaan vaan lähti upeasti juoksemaan kohti kiertotötsää hyppyjen ohi! ... kunnes noin kolme metriä ennen hyppyjä kaarsikin oikealle ja jatkoi tötsien ohi. Parin metrin jälkeen tajusin huutaa "stop", jota Just onneksi kuunteli. Ihmeen kaupalla sain sen myös ohjattua tötsien toiselle puolelle ja sieltä kutsuttua, joten teoriassa kiertäminen tuli suoritettua. Onneksi sattui vasemmanpuolimmainen este, kun Justin linja oli niin sivussa. Loppuosa menikin muuten hyvin paitsi että loppuperusasentoon tarvittiin taas lisäkäsky. Liike meni kuitenkin nollille, koska Just kiersi niin kaukaa eikä oikeastaan ollut kiertämässä. Paremmin tää toki meni kuin edelliskerroilla, jolloin Just jäi hypyille!

Kokeen aikataulu oli vähän myöhässä ja ekaan kehään mennessä liikkuri oli sanonut, että olkaa sitten valmiita. Tokaan kehään mennessä kävi sellainen sählinki, että kun katsoin edellisen koiran poistuneen ja tuomarin olevan valmiina ja koiran hyvällä fiiliksellä, menin kehään huomaamatta, että liikkuri oli vielä istumassa toimitsijoiden pöydässä. Sitten liikkuri säikähti, että me tultiin jo, ja siinä sitten kaikki kolme sählättiin ennen kuin oltiin aloituspaikassa oikeaan suuntaan kääntyneenä. Ollaan me tällaistakin treenattu mutta olen aina palkannut Justin tyyliin ekasta liikkeellelähdöstä, ei sen jälkeen ole tarvinnut neljää liikettä suorittaa.

Olin ajatellut, että seuraaminen kehän ekana liikkeenä oli tosi hyvä, mutta tuntui todella raskaalta. Kaavio oli meille ihan katastrofaalinen: käännöstä käännöksen perään ja tosi pitkät osuudet juosten ja hitaasti. Laskin, että kaavion keskellä tehtiin 7 käännöstä puoleen minuuttiin! Ei me tollaista olla treenattu! Meille kun sopisi pitemmät välisuorat, joissa päästään rentoon kävelyyn. Sellaista onneksi päästiin tekemään alussa ja lopussa. Perusasentoja jäi ottamatta yhtä paljon kuin tuli otettua. Jotain mä teen noissa omituista! Yritän "auttaa" koiraa mutta se vaan sekottaa. Ehkä se on mun polven liike, vaikka oon yrittänyt kouluttaa Justia pois siitä. Arvosanaksi kutonen. 

Seuraavana L, jossa erityisen meille sopivat asennot istu ja seiso. Lähdin tietoisesti kävelemään "jääväkävelyä" ja tein vielä ison vartaloavun, mutta silti Just jäi seisomaan. Taisi myös itse tajuta, että pieleen meni, kun ei lähtenyt heti jatkamaan seuraamista. Seisominen meni hienosti, mutta loppuperusasento jäi taas ottamatta. Kutonen tästäkin.

Ruutuun Just meni yhtä varmasti kuin aina. Kutsunkin lähti mukavasti ja tuli seuraamaankin mutta taas jäi seisomaan lopussa. Kasi tästä. Viimeisenä liikkeenä ohjattu, vasen puoli. Appari vei kapulat, oikean ensin - onneksi oltiin treenattu tätäkin. Voi mikä tsemppaus Justilta 😍 Seuraamaan lähti nihkeästi mutta yritti kuitenkin vielä ekan suoran. Täyskäännöksen jälkeen lässähti kokonaan ja jäi hiippailemaan. Sain sen kuitenkin vielä mukaan ja siitä pysäytettyä. Vii-tuo käskystä Just kääntyi oikeaan suuntaan, bongasi kapulan, haki sen mennen tullen laukalla ja muisti jopa istua perusasentoon! Ysi tästä - olipa ihana päätös kokeelle! Kokonaisvaikutus 8,5, yhteispisteet 193 ja III-tulos.

Heti kokeen jälkeen ja pari päivää sen jälkeenkin oli aika lannistuneet fiilikset. Tuntui, että mikään, mikä oltiin hinkattu, ei kantanut kehään. No eihän se nyt ollut totta. Kiertohässäkkään lähtöä ja ohjattua on tehotreenattu eniten ja nehän onnistui. Harmitti kuitenkin, kun varmoista liikkeistä tuli niin huonot pisteet. Kaukoista, luoksarista ja ällästä olisi kyllä pitänyt ainakin seiskat saada. Myös seuraaminen tuntui taas tosi pahalta, kun se edistyi kesällä ja syksyllä niin hienosti. Perusasentojen puute turhautti myös tosi paljon, kun ei sellaista ikinä tapahdu treeneissä. Ja kun tokassa kehässä oli kaikki liikkeet, jotka sisältää seuraamista, tuntui koko kehä rämpimiseltä.

Videolta kun katsoin kiertohässäkän, tajusin, että ihan sama ilmiö kävi vuosi sitten meidän viimeisessä avoimen kokeessa. Molemmissa oli yksi yhdistävä tekijä: kierto tehtiin suoraan kohti yleisöä. Sehän on tunnetusti Justille vaikeaa. Siellä Taisteluoravan treeneissähän harjoittelin samaa asiaa eikä se silloinkaan onnistunut ekalla yrityksellä, vaikka korjauksesta onnistuikin... eikä kierron korjauksiakaan olla kovin paljon treenattu. 

Kyllä tää voittajaluokka alkaa tuntua liian haastavalta ja raskaalta meille. Vaatisi treeniä tosi paljon enemmän, kuin mitä mä olisin valmis satsaamaan. Ja koko ajan pelottaa, ettei Justin kroppa enää kestä sellaista treenimäärää. Tällä treenimäärällä ollaan päästy perustasolle, että on mahdollisuudet onnistua, jos kaikki menee putkeen, mutta jos tulee muuttujia, niin homma kosahtaa. 

Oli meillä hetkittäin ihan kivaakin kehässä, mutta päällimmäinen fiilis tällä hetkellä on se, että ahdistaa ajatuskin mennä kokeeseen. Toko ei koskaan ole tuntunut omalta lajilta mutta mukana se on roikkunut koko ajan. Mutta koska ei tarvii tehdä sellaista, mikä ei tunnu tarpeeksi hyvältä etenkään seniori-ikäisen koiran kanssa, voi olla, että tää oli tässä. Harmittaa toki jättää huonon fiiliksen kokeeseen, mutta jospa vaikka tulisi vielä oman seuran koe, johon voisi mennä vaikka avoimeen 💖 Ja tokon treenaamista kyllä jatketaan, koska se on kivaa, mutta painotukset toki vähän muuttuu, kun ei ole koe tulossa.