Sain vihdoin ostettua uuden pullon eucalyptusta ja siitä vähän innostuneena tein kahdet kotitreenit viikolla, kun sattui olemaan iltaisin enemmän aikaa. Erityismainintana voisin sanoa, että tehtiin viikkoryhmän treeninä patterikätköjä. Yksi kätkö oli patterin alareunassa, mutta Just ilmaisi sen ihan varmana yläreunasta. Eli tämä todisteena siitä, että lämmin ilma nousee ylös. Korkeassa patterikätkössä taas selkeästi haju pysytteli ylhäällä ja Just nousi seinää vasten patterin lähellä muutaman kerran. Tarkennuksen aloitti kuitenkin alhaalta ylös. Toinen maininta keittiöpiilosta avoimen tiskikoneen kahvasta. Olin laittanut kätkön aiemmin eikä Just ollut reagoinut siihen mitenkään ollessaan keittiössä kyttäämässä ruokaa. Kun sitten annoin käskyn, se käveli suoraan tiskikoneelle, tarkensi ja ilmaisi. Näin ollen oletan sen olleen koko ajan tietoinen kätköpaikasta mutta ilmaisseen vasta käskyn kuultuaan. Kolmas mainitsemisen arvoinen kotikätkö oli kylppärin naulakossa roikkuvan kylpytakin tasku. Tää oli aika vaikea mutta hienosti Just malttoi olla tekemättä valeilmaisua vaan lopulta epäuskoisen näköisenä tarkensi kylpytakkiin.
Torstaina olin tehnyt myrskysään kätköjä taloyhtiön sisäpihalle katosten alle. Näissä oli kyllä haastetta kerrakseen; sääolojen lisäksi häiriötä toi pihalla asustelevat citykanit. Hyvin Just jaksoi kuitenkin keskittyä. Tämä oli haastava alue, kun tuuli heitti hajua tuosta avonaisesta ritilästä metalliseen ramppiin. Just haisteli rampin n. neliösentin tarkkuudella mutta vaikka haisteli ritilääkin, ei millään meinannut osua hajun kohdalle. Kahden rapun edustan kätkö löytyi hienosti, puutarhapenkin selkänojakätkö oli vaikea, puutarhakeinu taas löytyi sekunneissa. Eli tämän perusteella tuulisella säällä erityisen vaikeita ovat kätköt, joiden "läpi" tuuli pääsee puhaltamaan eli haju ei ilmeisesti kerry kunnolla kätkölle?
Sunnuntaina ajeltiin Haarajoen asemalle lappalaisten nettiryhmän ekoihin kimppatreeneihin. Jenni oli tehnyt meille 7 piiloa kuudelle alueelle, ja koiran nenän lisäksi myös ohjaajan aivot joutuivat töihin, mistä on ihan video todisteena. Eka alue tolpalta aita ja pyörätelineet. Just kävi pyörätelineet kuin oppikirjasta järjestyksessä läpi ja oikean kohdalla tarkensi ja ilmaisi. Toka alue oli vaikea. Kätkö oli ihan tuolla nurkassa maassa. Just kävi koko seinustan ja pyörätelineet läpi. Vasemmalla oli vielä hiekkasäiliö, joka ei juurikaan Justia kiinnostanut. Isoin reaktio tuli useammallakin koiralla tuosta kuvan oikeasta reunasta noin metrin korkeudelta! Kukaan meistä ei arvannut, miten ihmeessä haju olisi sinne voinut siirtyä.
Kolmas alue oli laituri, jonka kätkö tuossa oranssissa penkissä. Just reagoi siihen ohi mennessään mutta ei jäänyt tarkentamaan. Käytiin läpi muu alue ja Jenni antoi aikavaroituksen, joten palattiin roskiksen ja penkin lähettyville. Just pyöri siinä ajan loppuun, kunnes sai taivutettua päänsä penkin alle ja ilmaisi. Eli tällä alueella olisi saanut jäädä paremmin hajuun kiinni ja tarkentamaan loppuun asti. Joku sai myös tehdä tämän alueen ja se ilmaisi kuono penkin päällä, kun taas Heksu hyppäsi penkille ja ilmaisi siitä, joten tässä nähtiin monia variaatioita.
Neljäs alue oli rappusten vasen seinusta ja pyörärampin reuna. Tämä oli aivan upea suoritus Justilta: se hölkkäsi portaat alas tasanteen yli, sitten teki jyrkän täyskäännöksen ja alkoi haistella ensin alempaa kaidetta, sitten hyppäsi seinälle, tarkensi ylempään kaiteeseen ja ilmaisi. Tässä vielä yritin vähän kysyä, että onko se tuossa, mutta Jenni oli tiukkana ja käski mun sanoa löytö tai olla sanomatta 😂 Sanoin ja oikeinhan se oli.
Kuva: Jenni Punttila
Viidennellä alueella uudenlaista haastetta meille: 2 kätköä samalla alueella eli 2-luokan tyyliin. Jenni ystävällisesti kuvasikin tämän ihan pyytämättä. Sovittiin, että palkkaan nopeasti ekasta löydöstä ja sitten yritän saada Justin jatkamaan. Ensimmäinen kätkö roskiksen takaa löytyikin noin 20 sekunnissa. Annoin namin ja pyysin Justia jatkamaan. Ensin se lähti hienosti haistelemaan eteenpäin, kunnes teki täyskäännöksen ja palasi roskikselle. Olisikohan tullut ilmavirta? Kuittasin, että se oli jo löydetty, jatketaan ja sitten Jenni asettui seisomaan roskiksen blokaten. Just kävi muun alueen ihan tosi hienosti läpi, tsekkasi jopa ovien avaimenreiät! Kunnes kohdassa 1:50 näkyy, kun mun mielestä ollaan jo käyty koko alue läpi ja raaputan kirjaimellisesti päätäni miettien, missä kätkö vielä voisi olla. Mitään muuta ei tullut mieleen kuin maa, koska Jenni oli maininnut alueen rajoittuvan jalkakäytävän reunaan. Ohjasin Justin siis haistelemaan kivetystä ja se päätyikin heti hajupilveen, mistä löytö huolellisen tarkennuksen jälkeen. JES!
Viimeinen alue oli pitkä alikulku, joka oli myös varsinainen ohjaajan aivopähkinä. Kun Jenni selitti alueen, pyörittelin vain silmiäni tyhjää kaakeliseinää katsoen, että eihän tuossa ole mitään mahdollisia piilopaikkoja. No, päästin Justin etsimään ja se taas hölkkäsi seinänvierustaa, kunnes tuossa noin keskellä teki taas äkkikäännöksen, tarkensi ja ilmaisi. Joten ei tässä ohjaajan aivoja tarvittu, kun koiralla on nenä!
Olipa kivat treenit taas uudessa paikassa ja uudella hajulla! Muutama ihan jäätävän hyvä etsintä eikä yhtään huonoa eikä valeilmaisujakaan! Oli myös kiva näyttää nykyinen taso Jennille, kun hän oli se, joka meille opetti alkeet silloin 2020 keväällä.
Perjantaina käytiin Annikan kanssa hallilla käyttämässä viimeisiä kesäkauden vaparikertoja. Joku teki juoksaria tällä kertaa ihan vain korotetuilla lankuilla, kun ei kahdestaan jaksettu madaltaa puomia. Joku oli aivan liekeissä! Ihan erilainen vire ja kiihkeys kuin pitkään aikaan! Onnistumisprosentti oli hyvä ja tällä kertaa onnistuttiin nollaamaan myös se yksi loikka. Ihan puoli minuuttia aiemmin olisin voinut lopettaa, ihan pieni varjo kävi sen silmissä leikkimisen aikana - olisiko lelu osunut jotenkin hampaaseen tai jotain.
Rallykoirat teki 12 kyltin rataa, jossa oli tarkoitus tehdä pienissä pätkissä, hioa ja palkata paljon viime viikonlopun kokeen ja seuraavan päivän kisamaisen välillä. Kuvasta poiketen lopussa oli 270 oikeaan ja istu -täyskäännös oikeaan. Merkkiin oli nyt lisätty sellainen haaste, että sen taustalla oli sarjahyppy. Aloitettiin sillä ottaen alle vain käännös vasempaan. Just bongasi merkin ihan ok ja lähti vauhdikkaasti. Pysähtymiskäsky tuli multa ihan selkärangasta ja vasta sitten jäin miettimään, olisiko Just kuitenkin mennyt hypylle, jos en olisi käskenyt stopata. Mutta ollaan optimisteja ja todetaan, että kyllä se oli merkille menossa, koska niin nätisti kiertyi tötsän ympärille pysähtyessään. Tästä kunnon leikkipalkkaus. Otettiin vielä toinen kerta ilman pysähtymiskäskyä ja nyt olisi jatkanut kiertämistä.
Käännökset meni Justilta aika hyvin, etenkin takapäänkäyttö oikealla on sujuvaa. Kerran tai kaksi se jäi oikealla seisomaan, kun olisi pitänyt istua perusasentoon. Tuota pitää nyt vähän seurailla, onko sattumaa vai kuvio. Tuntuu liittyvän kyltin läheisyyteen. Sivuaskelta kokeiltiin nyt sitten "tavalliseen tapaan" eli ensin toinen jalka sivulle, sitten koiranpuoleinen seurasi. Tätä tehtiin ensin vasemmalla puolella ja aika vinoksi Just kyllä jäi... oisko yhdellä kerralla onnistunut täydellisesti. Oikealla puolella meni kuitenkin paremmin! Täytyy vielä katsoa tuota jossain valkussa. Just osaa kyllä liikeradan mutta ajoitus on hiton hankala.
Lauantaina seuran järjestämät rallyn kisamaiset treenit, jossa taas yllätysyllätys mun suunnittelema rata. No, itsepähän jouduin kärsimään! 😂 Piirrokseen tehtiin yksi muutos: maahan-kyltti oli vierellä peruutuksen jälkeen eli tehtiin oikealla seuraten. Olin ilmoittanut Lyytin ja Justin kummankin yhdelle radalle. Lyyti sai mennä ensin ja voi että se on ihana 😍 Katsokaa tuota häntää! Tällä kertaa se myös antoi hauskanpitonsa kuulua kaikille ja haukkui enemmän kuin pitkään aikaan. Mutta mummoluokassa saa haukkuakin! Lyytin rata meni muuten teknisesti hienosti, mutta tuossa 360 vasemmalle se taitaa istahtaa. Istu-seiso-maahan -kyltillä tuli jokin väärinymmärrys ensin ja Lyyti kääntyi poikittain, joten se uusittiin. Oikealla peruutus onnistui!
Justin kanssa testasin uutta ajatustani, että kehään tullessa ennen lähtölupaa irrottaisin hihnan ja temputeltaisiin hetki siinä ennen lähtökyltille asettumista. Tässä haen sitä, että koira vähän rentoutuisi ja odottelualueen ja kehän henkinen raja ei olisi niin suuri. Ts. odottelualueella temputellaan ja saa paljon nameja, kehään tullessa tunnelma jäykistyy eikä namejakaan saa. Tää tuntui toimivan aikas kivasti! Mun mielestä todella rentoutti koiraa; ratasuoritus meni ihan tosi hyvin, ääntä tuli vain vähän eikä se ollut sellaista hermostunutta ääntelyä ja kontakti oli lähes katkeamaton läpi radan.
Justin radassa oli monia erityisen hyviä paikkoja: kaikki liikkeellelähdöt ja perusasennot, sujuva pyörähdys heti radan alussa, salamannopea liikkeestä istuminen, nopea ja täsmällinen liikkeestä kutsu ja onnistunut oikealla peruutus. Molemmat oikeaan täyskäännöstä katselin videolta, että teenköhän sen vähän laajana? Tuossa pitää olla tarkkana, olisi ihan turha virhe. Edessä peruutuksesta olisi varmaan tullut -3, kun Just pysähtyi kerran. Siinä ja siinä, olisiko ollut ennen ekaa pysähdystä riittävä matka, mutta harjoitustilanteessa pelasin varman päälle ja pyysin mieluummin liikaa kuin liian vähän. Valkovuokko jostain syystä epäonnistui ekalla yrityksellä mutta uusittiin ja sitten sujui hienosti. Ääntelyt tuli enimmäkseen pyörityksissä; väliseuraamiset oli suurimmaksi osaksi äänettömiä.
Olin ottanut tavoitteeksi palkata ennen maalia ja lopetinkin radan tokavikan ja vikan kyltin väliseuraamisesta... Se tuntui erityisen hyvältä. Muiden mentyä tehtiin vielä spiraali, kun siinä oli kaksi ihmistä palkintopussien kanssa istumassa vieressä (Lyytin videolla näkyy) ja moni koira oli käynyt tsekkaamassa heidät. Just vilkaisi ja otti yhden askeleen heitä kohti mutta tuli heti yhdestä kutsusta jatkamaan ja teki ulkokaaren käännökset kivasti. Tällä kertaa muistin jopa palkata jahtauttamalla enkä heittämällä.
Team Tumppi & Pätkis pääsi vihdoin yhdessä rallykisoihin, kun vihdoin saatiin Annikan kanssa ilmoittauduttua samoihin karkeloihin. Kisat oli Ojangossa ja niissä oli kaksi rataa, toinen aamulla klo 9 ja toinen iltapäivällä kahden aikaan. Aikataulun ja sijainnin takia ajeltiin kotiin välissä, mikä oli ihan hyvä, kun koira sai levätä kunnolla.
Aamu alkoi Taru Leskisen radalla, jossa mukavan paljon tilaa ja reilut kylttivälit. Tässä Just vaikutti aika hermostuneelta ja otti häiriötä tuomarista - mahdollisesti sitä taas ahdisti tupakkayskä. Heti lähdössä jo jäi jumittamaan eikä lähdetty tasatahtia, mistä -1 tvä. Onneksi alussa oli nuo hypyt, jotka rentouttavat. Sen verran kuitenkin fokus harhaili, että puolenvaihto edessä epäonnistui ekalla yrityksellä, joten uusin sen. Toisella yrityksellä astuin varmaan itse viistoon, kun saatiin -3 uusin lisäksi -3 ov. Tokan hypyn jälkeen sujui paremmin, joskin ääntelyä tuli yhä kovenemassa määrin. Tuplasaksalainen oikealla oli taas aika kömpelö, mutta saatiin se kuitenkin pyörittyä virheittä. Varmistelin pyörähdystä vasemmalla, mistä -3 ov. Persjättökäännös virheittä (!) mutta sen jälkeen Just ei tullut heti perusasentoon askelkäännöskyltillä, mistä -3 tvä. Eteentulosta muistan, että pysähdyttiin ihan hengittämään ja yritin rauhoitella Justia, koska ääntely oli tässä vaiheessa jo melkoista ujellusta. Ohjaajanympäri taas kömpelö mutta virheetön. Pyörähdys oikealla ei myöskään onnistunut heti, joten -3 uusi ja -3 ov siitä. Tämän jälkeen lähti sujumaan paremmin. Merkille Just lähti tokasta käskystä mutta itse suoritus oli aivan mallikelpoinen, samoin kuin kutsu, laukalla mutta täsmällisesti! Olin vähän jännittänyt, miten sujuu kutsusta peruutus mutta onneksi siinä oli pitkä kylttiväli, joten Just ehti tulla kunnolla seuraamaan ja peruutus onnistui.
Ääntelystä meni vielä 4 pistettä kokonaisvaikutelmasta, joten loppupistemäärä 77. Tästä napsahti koulari RTK4. Tuomarinkommentti: "Vähennykset ääntelystä. Mallikasta tekemistä. " Fiilis radalla ei ollut niin hyvä, kuin olisin toivonut ja kylttisuorituksissa oli hermostuneisuuden aiheuttamaa haparointia mutta toisaalta olen hirveän tyytyväinen siihen, että väliseuraamiseen panostaminen kantoi radalle ja itse asiassa varmaan pelasti koko radan. Muistikuvissani radalta on monta kohtaa, joissa koirani seuraa silmät loistaen 😍 Sitten tuo loppusuoran merkki-kutsu-peruutus -yhdistelmän onnistuminen oli iso voitto jo sinällään. Tulokseen olen myös tyytyväinen, koska Just sai RTK4 koularin puhtaalla sarjalla, 12 kokeella. Hioa ehditään myöhemminkin!
Iltapäivällä sitten Kirsi Petäjän rata, joka vähän pienemmässä kehässä ja enemmän sokkelo. Tästä on videokin, koska Sari K. ystävällisesti kuvasi ihan pyytämättä. Just vaikutti olevan odotetusti matalammassa vireessä kuin aamulla, joten tein sen kanssa nostattavia temppuja ja se olikin lähtökarsinassa aika hyvässä vireessä. Vähän laski, kun mentiin kehän puolelle, mistä tuli mieleen, että pitäisiköhän mun seuraavaksi kokeilla tehdä vielä pari nostattavaa temppua kehän puolella, ennen lähtökyltille asettumista?!
Lähtö oli parempi kuin ekalla radalla mutta huonompi kuin kaikissa viimeaikaisissa treeneissä. Eka eteentulo vähän jähmeästi. Askeleessa vasemmalle keskityin ajoitukseen ja saatiinkin se tehtyä aika hyvin yhtaikaa ja samassa rintamasuunnassa! Saatiin tästä silti -10 tvä (etuviistoon). Tuomari jutteli tästä mulle vielä lappuja jakaessaan, että ristiaskel on miltei mahdoton tehdä suoraan sivulle ja riittävän pitkänä. Taitaa siis olla niin, että meidän pitää kuitenkin opetella sivuaskel eri tekniikalla. Tuomari kannusti kyllä sanoen: "Kyllä se [Just] sen oppii, kun se on oppinut nää kaikki muutkin temput!" Ja niinhän se taitaa olla.
Molemmat vasempaan täyskäännöksessä Just pyöri jähmeästi, mutta ei saatu virheitä. Sitten oli nopeenopee-käännös, minkä perään pujottelu edestakaisin koira oikealla. Nyt tämä alkoi tuntua järkevältä! Myös vire alkoi nousta tässä kohtaa ja tuli ensimmäiset äänet. Käännöksessä oikealle saatiin nyt ajoitus kohilleen ja koira käytti hyvin takapäätään, samoin kuin seuraavalla kyltillä istu-täyskäännös oikealle. Jotain sähläsin kuitenkin 90 asteen käännöksessä, kun sain siitä -1 ov. Pyörähdyksestä oikealla ei nyt saatu virhettä, vaikka teinkin isohkon käsimerkin... Eteentulossa ja saksalaisessa hyvät pyörimiset mutta ääntä. Liikkeestä istumisen varmistelin käsimerkillä turhaan ja videolta näytän vähän hidastavankin, mutta ei virhettä tästäkään. Kutsu taas niin hieno 😍 ja sen jälkeinen paikallakäännös täsmällinen. Houkutus ok, peruutus hyvä mutta takaisin kutsuessa Justilta pääsi pari haukahdusta. Puolenvaihdossa taas omassa ajoituksessa parantamisen varaa, ja Just joutui vähän palaamaan takaisin, mutta selvittiin virheittä. Sitten olikin viimeiset kyltit ja maaliin tultiin oikein kauniisti seuraten.
Tältä radalta tosiaan vain kaksi virhettä ja ääntelystäkin vain -1! Yhteispisteet tästä 88. Tämä rata oli yleisfiilikseltään parempi kuin aamurata. Oli kiva nähdä, että vire nousi radan aikana kivoista tehtävistä! Suurin osa seuraamisesta oli hyvässä kontaktissa ja kylttisuoritukset täsmällisempiä. Tältä radalta nostaisin erityisonnistumisiksi pujottelun, kutsun ja helpolta tuntuneen houkutuksen. Vähän mietityttämään jäi oma ohjaaminen. Siinä vaiheessa, kun tajusin, että koira tarvitsee enemmän tsemppaamista, muutuinko Lyytin ohjaajaksi? Kävelenkö taas kovempaa kuin Justin kanssa pitäisi? Meneekö kehut överiksi? Olisiko pitänyt luottaa koiraan enemmän ja varmistella vähemmän?
Eilen osallistuttiin Oulunkylässä Koirakoulu Ilon koemaisiin nose work -treeneihin. Oli aika hauskaa, kun ollaan sata kertaa käyty Ogelissa, kioskilla, kirjastossa ja asemalla, mutta paikalle tultuamme Just katsoi hetken ympärilleen, moikkasi kouluttajaa, haistoi lähtöhajua ja alkoi vinkua, että päästäkää mut etsimään! Sitä ei kyllä uudet paikat ja tilanteet haittaa!
Ensimmäisenä oli ajoneuvoetsintä tavallisesta henkilöautosta. Lähtö oli auton takaa. Olin lähdössä auton oikeaa kylkeä kohti, mutta Just veti määrätietoisesti vasemmalle. Pysähtyi tarkentamaan vasenta takarengasta, josta varma ilmaisu ajassa 12 sekuntia! Tässä erityiskehut siitä, kuinka määrätietoisesti koira lähti hajua kohti ja siitä, että mä menin perässä.
Toisena tehtiin ulkoetsintä. Just haisteli ensin nuo esineet tarkasti. En tiedä, voiko se muistaa, kun siellä Janakkalan kokeessahan seinä ei kuulunut alueeseen ja siellä ohjasin sen pois seiniltä haistelemaan kuormalavoja. No, nyt se oli käynyt esineet läpi reagoiden vähän seinää lähinnä olevaan kuormalavaan ja nurkassa olevaan työkalupakkiin. Keltaiselta tötsältä pyysin jatkamaan seinää, jota se kuuliaisesti lähti käymään läpi, kunnes tuon pystyraudan kohdalla väänsi kuononsa raudan alle ja ilmaisi. Tässä vähän hampaat kävi kätköllä, joten virallisissa olisi saattanut tulla virhepiste. Aikaa meni jotain 30-40 sekuntia. Kouluttaja ihaili sitä, kuinka pienellä ohjauksella Just lähti etsimään seinäkätköä.
Kolmantena sisäalue. Tämä oli aika koominen: Just marssi suoraan lähtölinjalta alueen perällä olevalle pitkulaiselle pussukalle, työnsi kuononsa sen vetskarin rakoon ja ilmaisi. Kun ilmoitin löydön, räjähdettiin kouluttajan kanssa molemmat nauramaan: aikaa oli mennyt 5 sekuntia!
Laatikot oli viimeisenä ja tästä ei tullut rakettilöytöä. Laatikoita oli parikymmentä ja ne oli muistaakseni viidessä rivissä. Annoin taas Justin ensin haistella alue ihan omaan tahtiin, sitten käveltiin alue läpi toiseen suuntaan ja yritin pitää huolen, että kaikki tuli haisteltua. Kahdelle laatikolle tuli reaktio mutta ei ilmaisua. Tässä vaiheessa oltiin jo käyty kaikki läpi ja Just oli inahtanut pari kertaa turhautumisen merkkinä ja haistellut vähän seinääkin. Kun 30 sekunnin varoitus pamahti, harkitsin, että olisin ohjannut sen haistelemaan uudestaan niitä, joihin oli reagoinut mutta sitten se rupesikin haistelemaan reunimmaisen rivin yhtä laatikkoa ja lopulta meni maahan vähän kulmat kurtussa. Oikea löytö ajassa 1min 45 sek! Tästä oli loppupalkka ansaittu. Ihan mahtavaa, että jaksoi tehdä työnsä loppuun turhautumisesta ja aikapaineesta huolimatta eikä tehnyt valeilmaisua laatikoille, joilla oli ilmeisesti hajusiirtymää. Täytyy myöntää, että tuolla koulutustilassa mulla ei ollut aavistustakaan, miten ja mihin suuntaan ilmavirrat ja haju liikkuu. Onneksi koira hoiti taas homman!
Kun loppupalaute oli käyty, kouluttaja vinkkasi, että koirakoulun puodissa on vielä yksi extrakätkö, jonka löytämällä saa herkkupalkinnon. Me tietysti haluttiin vielä etsiä yksi. Tämä alue onnistui kuitenkin hetkellisesti hämäämään Justia - se oli menossa shoppailemaan. Ensimmäisen herkkuinventaariokierroksen aikana etsimiskäsky meni kuitenkin aivoihin asti ja se alkoi nuuskuttaa eucalyptusta etsiäkseen. Kätkö ei löytynyt nopeasti, mikä oli arvattavaakin, kun häiriöhajuja oli niin paljon. Just ensin reagoi takaseinän alahyllyn älypeleihin, sitten kävi vielä kerran kaupan läpi, sitten palasi sinne, kunnes tarkensi hyllyn oikean reunaan ilmaisten alarautaan ja tienaten itselleen vielä hirvilastun kaikkien muiden herkkujen lisäksi 😍 Nää oli millä tahansa mittarilla Justin uran parhaat kisat/möllit: kolme rakettilöytöä ja sitkeä työ laatikoilla aikarajan sisällä. Olipa meillä hauskaa!
Maanantaina viimeiset Caritan rallytreenit kesäkaudella. Just oli ihan loistavassa vireessä! Innokas ja keskittynyt mutta ei kiehunut yhtään. Heti alussa kyllä tuli piip, kun oli puolenvaihto jalkojen välistä + oikealla peruutus, mutta itse kyltit sujui hienosti, myös peruutus ja sen jälkeen selvästi rentoutui ja rata lähti sujumaan. Palkkasin peruutuksesta namilla ja sitten spiraalin viimeisestä kiekurasta pallonheitolla. Vasta jälkeenpäin muistin, mitä leirillä puhuttiin ulkokaarteen palkkaamisesta: palkkaa jahtauttamalla, älä heittämällä! Tämä pitää nyt muistaa; on palkka sitten nami tai narupallo, niin sen pitää tulla oikeasta suunnasta.
Kokonaisuudessaan spiraali ja pujottelu menivät nyt ihan hyvin. Ihan pientä epävarmuutta mulla on vielä mutta ei enää sellaista ahdistavaa eikä enää tunnu siltä, että koira jätättää. Merkille superhyvä bongaus ja lähtö mutta sitten Just kiersi merkin ja palasi sivulle 😂 Ilmeisesti muisteli viime maanantain tokotreeniä, jossa kiertoa hinkattiin. Otettiin sitten uusiksi ja nyt muistui pysähtyminenkin. Kutsu oli täydellinen ja sen jälkeinen paikallakäännös täsmällinen. Sitten oli tuo kuvan vasemman alareunan käännösviidakko, jossa melko lyhyet kylttivälit. En antanut itseni ahdistua vaan keskityin liikkumaan ja ohjaamaan rauhallisesti. Justilla ei ollut mitään vaikeuksia ja se suoritti koko sarjan täsmällisesti ja häsläämättä. Kyllä vaan niin paljon on kiinni omasta asenteesta!
Liikkeestä maahan oli super, mutta sama asento tuli myös liikkeestä istu -kyltillä. Pysähdyin, sanoin uudestaan istu, kehuin ja kylmänviileästi uusittiin ihan kuin kokeessa. Nyt tuli oikea asento, josta palkkasin. Ja olipahan myös hieno uusinta, yhtään ei tullut Justille epävarmuutta vaan tuli koko matkan ihan silmät loistaen. Taas loistava kutsu! Ai että mä olen tyytyväinen, että nämä on saatu toimimaan!
Radan lopuksi mietittiin Caritan kanssa, että Just vähän haparoi takaosankäytössä askeleessa vasemmalle ja 90 asteen käännöksissä. Käyttää kyllä takapäätä, kun tajuaa, koska niin pitäisi tehdä, mutta näillä kaikilla kolmella kyltillä tällä radalla ajoitus epäonnistui. Käännöksissä epäilin, että ajaudun liian lähelle kylttiä, jolloin Just kääntää katseensa eteenpäin (ettei törmäisi) ja sitten ei keskity tehtävään. Kokeiltiin sitten niin, että aloitin käännöksen reilusti aiemmin ja nyt oli napakka. Askeleessa taas kokeiltiin käskyn sanomista kahdesti, ensin valmistelevana ja sitten oikeassa kohdassa. Tuntui ainakin vähän auttavan, joten jatketaan näillä!
Noseiltu ei nyt oikeastaan olla, paitsi viime viikonloppuna mökillä, jossa treenattiin nettiryhmän viikkotehtävänä 3D-piiloja eli sellaisia, joissa koira joutui kiipeämään yli tai työntymään alle. Tehtiin saunassa, kuistilla, mun huoneessa ja pikkumökissä. Todettiin, Justilla ei ole mitään vaikeuksia kiipeillä tai tunkeutua ahtaisiin paikkoihin. Mutta yhtä lukuun ottamatta kaikki etsinnät kesti tosi kauan, jopa 5-7 minuuttia. Epäilen edelleen syylliseksi väljähtynyttä hajua - ainakin täytyy testata tuoreemmalla hydrolaatilla. Lisäksi tehtiin yksi laukkuetsintä, joka sujui hienosti.
Viime viikon maanantaina oltiin irtopaikalla Caritan tokotreeneissä. Just oli ihan liekeissä - juoksi vaan pallo suussa ympäri hallia! Ilmeisesti tykkäsi, kun pääsi pitkästä aikaa tekemään kunnon vauhtiliikkeitä eikä vaan tarvinnut seurata vierellä. Aloitettiin hyppynoudolla, jossa Just kiersi esteen mennessä ja tullessa. Väkisinkin tuli mieleen, että ei kai se karta hyppäämistä... mutta näytti kuitenkin niin innokkaalta, että kokeiltiin uudestaan, josko olisi vaan väärinymmärrys. Nyt sain lähettäessä "hyppy" ja toistin käskyn Justin otettua kapula suuhun ja nyt hyppäsi hienosti molempiin suuntiin. Njoo, ehkä tosiaan koiraa helpottaa, jos sanon sille selkeästi, mitä haluan sen tekevän!
Sitten otettiin kiertoa ensin helposta paikasta - ja se meni täydellisesti! Ei edes lähtöhaukkua! Carita halusi lisätä haastetta rakentaen kiertohyppynoudon lähtötilannetta eli lähetin Justin kiertämään hyppyjen välistä. Tämä vielä onnistui, mutta kun oltiin esteiden takana, se kävi joka kerta hyppäämässä vasemmanpuoleisen esteen mennessään 😁 Varmaan äskeisestä hyppynoudosta mietti, että tää hyppy pitää aina ottaa. Tehtiin vielä hyppyjen tasolta lähettäen, sitten otettiin välissä ruutu, joka oli oikein mainio, sitten kiertoa ruudun vierestä sivusuuntaan lähettäen. Just kyllä vilkaisi ruutua mutta kiersi kuuliaisesti, joskaan ei ilman vastalauseita. Viimeisenä vielä kierto kohti ruutua mutta ihan lyhyeltä matkalta ja superbileet, kun Just valitsi kierron.
Carita yritti kovasti patistella mua treenaamaan voittajan ja evl:n liikkeitä, koska "kyllähän tuo valioksi saadaan". Mä pyörittelin silmiäni, että voittajaan ehkä vielä mutta ei meistä kyllä evl:ään koskaan ole. On se kiva, että on luottoa, aina välillä sen huomaa, että ollaan vähän eri tasolla valmentajien kanssa... Ei näillä treenimäärillä ja mun suurpiirteisyydellä. Tokon treenaaminen on toki kivaa ja Just kyllä osoitti taas nauttivansa vauhtiliikkeistä.
Keskiviikkona Jokun tän kauden viimeiset agitreenit. Tehtiin taas madallettua puomia. Se meni aluksi ihan superisti mutta sitten kun tultiin tarpeeksi kovasta vauhdista, tuli yksi loikka ja sitten Joku meni ihan epävarmaksi ja lakkasi yrittämästä. Tämä on nyt varmaan kaikkein suurin kysymys, johon pitää löytää ratkaisu talvikaudella. Eli miten saada koira jatkamaan yrittämistä virheen jälkeen.
Viime lauantaina oli juhlapäivä nro 2, kun päästiin viralliseen nosekokeeseen Janakkalaan. Kokeessa oli 2 tuomaria, Miira Hellsten & Timo Pussinen, ja alueet oli jaettu kahteen paikkaan. Me oltiin aamuryhmässä, joka aloitti ajoneuvo- ja ulkoetsinnöillä Jankk-areenan takapihalla. Meille Justin kanssa osui onnennumero 13, joten oli hyvää aikaa lenkkeillä hienossa harjumaisemassa ja lukea kirjaakin ennen omaa vuoroa.
Viimein päästiin hommiin, ensimmäisenä tehtävänä ajoneuvoetsintä pakusta ja peräkärrystä. Aikaa oli 2 minuuttia. Aloitettiin Justin valitsemana auton edestä ja vasemmasta kyljestä. Peräkärryn kohdalla Just harhautui haistamaan maata, minkä jälkeen jatkettiin toiselle puolelle. Peräkärryn aisa oli edelleen haistelematta. Auton etuosa oli hyvin tarkistettu, samoin renkaat ja saumat. Takaisin tullessa ohjasin Justin haistelemaan myös aisan eikä siitä tullut reaktiota. Tultiin taas peräkärryn vasemmalle kyljelle, jossa renkaiden kohdalla Just kääntyi takaisin, haisteli pienen hetken metallista lokasuojaa takarenkaan takana ja ilmaisi. Ilmoitin löydön ja se oli oikein! Aikaa meni 1:30.
Toisena tehtävänä ulkoetsintä, jossa myös aikaa 2 minuuttia. Ennen lähtöä yritin tähystää tuulen suuntaa ja mun mielestä se tuli kuvassa oikealta. Eli siis ajattelin, että jos Just jäisi pyörimään johonkin ilmaisematta, niin kannattaisi siirtyä oikealle. Lähtö oli vihreiden tötsien välistä. Just haisteli ensin edessä olevan penkin, sitten siirtyi haistelemaan takavasemmalla olevia kuormalavoja. Pitkään kävi läpi tekonurmipeitteistä lavaa mutta ei ilmaissut. Sitten olisi halunnut haistella seinää, mutta ohjasin pois, koska se ei kuulunut alueeseen. Jatkettiin penkeistä ja sitten mulla kävi mielessä, että oikeanpuoleisia kuormalavoja ei olla tarkistettu ollenkaan. Annoin Justin rauhassa haistella penkki loppuun ja sitten siirryttiin kuvassa lähimpänä olevalle kuormalavalle. Tässä kohtaa Just saikin ihan selvästi hajupilvestä kiinni ja lähti upeasti tarkentamaan, kunnes tökkäsi lavassa olevaa reikää ja meni maahan. Ilmoitin löydön ajassa 1.01, enkä olisi tarvinnut edes tuomarin varmistusta tietääkseni, että se oli oikein, niin varmaa työtä Just teki 😍
Tässä kohtaa huohotin kuin olisin agilityradalla ollut ja tuomari kysyi, jännittikö mua noin paljon. Sanoin: "Ei mua jännittänyt, muuten vaan pidätin hengitystä!" Just sai kovasti kehuja tuomarilta tarkasta ja varmasta työstään. Tuomari oli nähnyt ajoneuvoilla Justilla reaktion hajun kohdalla jo ekalla kierroksella, mutta siinä kohtaa Just harhautui haistamaan maata. Se on tehnyt vastaavaa ennenkin - tää mun pitää muistaa! Näin tuulisella säällä tuuli voi heittää hajua maahankin, kasvillisuuteen ja siinä kohtaa kannattaisi ehkä rauhassa ohjata Just haistelemaan uudestaan samasta paikasta eikä jatkaa eteenpäin. Toimitsijat kysyivät multa, katoinko tuulensuuntaa, kun ennen lähtöä tähystelin, ja selitin aikeeni. Sain hyväksyviä nyökkäyksiä, mutta totesin: "Mutta ei mun tarvinnut toteuttaa mun hienoa suunnitelmaa, kun koira hoiti homman."
Meidän toinen vuoro Rastilan kylätalolla oli pitkällä iltapäivästä, varmaan lähempänä neljää. Justissa ei näkynyt mitään väsymisen merkkejä. Ensimmäisenä toisesta kierroksesta oli laatikkoetsintä, jossa oli parikymmentä laatikkoa ja aikaa 1,5 min. Lähdettiin kuvanottopaikasta ja ensimmäisen kierroksen Just haisteli käymättä reunoja läpi. Yhtä laatikkoa toisella rivillä oikealta haisteli pitkään pyörien sen ympärillä mutta ei ilmaissut. Yritin pitää kyseisen laatikon mielessäni, kun lähdettiin kiertämään toiseen kertaan. Nyt pidin huolen, että mentiin kulmia myöten, koska jokaisessa nurkassakin oli laatikoita. Se kannatti, koska kuvassa näkymättömässä oikeassa alanurkassa Just sai hajun, pyöri laatikkoa ympäri muutaman kerran ja meni maahan. Ilmoitin löydön ja voi sitä riemua, kun se oli oikea! Koiran palkkaushetki on kyllä yhtä lailla ohjaajan hengenvetohetki 😂 Ajanottaja hymyili, että oli juuri ollut antamassa 30 sek varoitusta, kun sain "löytö". Aikaa meni siis 1:01 ja tuomarinkommenttina "Wau!". Analysoitiin jälkeenpäin Katrin kanssa, että sijainti nurkassa varmaan helpotti tätä aluetta, kun hajusiirtymää ei juuri tullut verrattuna siihen, jos kätkö olisi ollut ovensuun vieressä.
Sisäalue oli kylätalon keittiö, joka näytti tutustuessa hirvittävän laajalta - siitä ei edes saanut kuvaa - ja aikaakin vain 2 minuuttia. Kulkuaukkoja oli 2 eli oletettavasti ilmavirrat kävisivät kahdelta suunnalta. Annoin taas koiran päättää, miten käydään aluetta läpi ja se aloitti huoneen takaosasta, jossa haisteli pitkään tuolia mutta ei ilmaissut. Lähdettiin sitten oikeaa seinustaa pitkin kohti ovea, Just tsekkasi ohimennen takan ja tuolin, sitten hetken pyöri ovensuussa, kunnes tarkensi ovensuun viereisen tuolin kautta edeten alaspäin ja ilmaisi lopulta tuolin vieressä/takana olleeseen matalaan halonkantokoriin. Löytö ajassa 1.02 ja tuomarinkommenttina "Hieno tiimi!" Tässä vaiheessa meinasin jo räjähtää liitoksistani, kun tajusin, että 100 pistettä on totta! Sanoin tuomarille, että tää oli vasta meidän toka koe, ei ollut mitään tulostavoitteita ja tuomari myhäili tyytyväisenä, että niin ne parhaat tulokset usein tulevat.
Meidän yhteisaika oli 4:44 ja sijoitus kymmenes. Peräti 15/30 koiraa saivat 100 pistettä! Kärkikoirakoiden ajat olivat sekunteja, mutta meille ei sijoituksella ole tietenkään yhtään mitään väliä, kun itseä vastaan vain kisataan. Just teki kyllä ihan hurjan hienoa työtä läpi pitkän päivän, ei moitteen sanaa! Mulle jäi oikeastaan tehtäväksi vain sanoa "löytö" ja toki nyt parilla alueella varmistaa, että kaikki kohteet oli haisteltu. Olin tosiaan ajatellut, että saadaan varmaan kymmenen kertaa 75 p ennen kuin täysien pisteiden päivä koittaa, mutta eipä näköjään tarvittu kuin kaksi koetta!
Keskiviikkona oli huonoimmat noset pitkiin aikoihin kotona. Kaksi valeilmaisua, yksi huono etsintä ja vain yksi hyvä. Tätä ennen oli kuulunut inahdus, ja aloin tietysti ahdistua, että Justilla on taas selkä kipeytymässä ja sen takia ei nosestakaan tullut mitään jne jne.
No, koira vaikutti kuitenkin olevan kunnossa, joten sovittiin Annikan kanssa tokotreeni Ogelin kentälle pitkästä aikaa. Ei olla tokoiltu ainakaan puoleen vuoteen, mutta mulla on irtopaikka ostettuna Caritan tokovalkkuun, joten piti edes kerran treenata ennen sitä... Tehtiin avoin luokka läpi liikkuroituna mutta palkaten, paitsi paikkis jäi. Seuraaminen oli ihan kohtuullinen. Liikkeestä seisomisessa Just istahti; lisäksi seistessään kääntyi vähän, kun kiersin takaa. Huomaa, että olen rallyssa antanut lisäkäskyn kiertäessäni. Ruutu oli oikein hyvä, paitsi oisko Just ennakoinut loppuperusasennon. Kierto oli ihan täydellinen! Edes lähtöhaukkua ei tullut, annoin kyllä namin ennen lähetystä.
Hyppynoudossa tuli vihdoin esille odotettu virhe eli Just kiersi hypyn palatessaan vähän vinolta heitolta. Toisella yrityksellä ja avustettuna hyppäsi takaisinkinpäin. Luulen, että tässä on vain vähän ruostetta ja muistuu kyllä mieleen. Mutta vinoheittoja kannattaa treenata ja ehkä mun kannattaa pyrkiä heittämään kapulaa vähän vasemmalle, koska Just kääntyy oikean kautta nostaessaan kapulaa. Kaukoissa palkkasin istumiset, mutta Justilla ei ollut mitään epävarmuutta tässä. Tämän jälkeen kehuin ja palkkasin niin, että Just ajatteli hommien olleen tässä. Kun muistin, että luoksari unohtui, Just oli selvästi vähän hämmentynyt ja tuli luoksarin hidasta laukkaa vaihtaen raville joitain metrejä ennen mua. Oli hyvä muistutus itelle, kuinka paljon koira lukee mua!
Olin oikein tyytyväinen kokonaisuuteen, vaikka pari isoa virhettä tulikin. Tässä on nyt Caritan treenin lisäksi edessä Korrien tokoleiri lokakuussa; josko siitä sitten tulisi sen verran tokoinnostusta, että sääntöjen vaihduttua mentäis kisaamaan!
Tokon jälkeen käytiin etsimässä 5 Annikan tekemää ulkokätköä leikkipuiston ja petankkikentän ympäristöstä. Ei mitään tietoakaan edellispäivän epävarmuuksista! 4 ihan moitteetonta etsintää; viidennellä kätköllä Just ilmaisi penkin päältä, kun piilo oli penkin alla eli tässä mun olisi pitänyt tajuta, että kun tökkäystä ei tullut, niin ilmaisu on liian kaukaa. Mutta fiilis ja motivaatio olivat kohdillaan ja itsevarmuus palasi ohjaajalle, joten ei enää tarvinnut olla menossa kokeeseen ahdistuksen kynsissä.
Viikko sitten lauantaina pitkästä aikaa tavalliset kaveritreenit Annikan kanssa. Koottiin taas kaikki haastejutut samalle radalle... mutta ei se sitten mitenkään mahdoton ollut, kun pätkissä tehtiin. Tällä kertaa laitettiin lyhyemmät kylttivälit, koska se tuntui kokeessa haastavalta.
270 oikealle toimi nyt ihan superhienosti vetokäden kanssa. Persjättökäännös onnistui myös ihan mukavasti. Just oli aika korkeassa vireessä ja tuossa oikean puolen pätkässä tuli vähän vinkua. Oikealla peruutus ei nyt ollut mikään supersuoritus, ainakin Just ehti istua jossain kohdassa, mutta suoruus oli parempi. Tuplasaksalainen oli sujuvampi kuin kokeessa. Pujottelua hinkattiin jonkin verran ja voi olla, että muutan käsitekniikkaani vielä kerran. Hypyn jälkeinen puolenvaihto takaa onnistui nyt kivasti. Merkki oli ok, mutta parantamisen varaakin jäi. Bongaukset olivat hyvät, mutta pysäytin Justin liian aikaisin ja se jäi merkin eteen. Palkkasin kuitenkin, koska koirahan teki, kuten sanottiin. Nyt kutsu ei ollut niin ripeä kuin kokeessa ja edellisissä treeneissä mutta saatiin kuitenkin puolenvaihto välistä onnistumaan, joten ihan ok. Tauon jälkeen otettiin kisakierros, jolla Just oli selvästi matalammassa vireessä - jouduin tsemppaamaan enemmän. Kokonaisuus meni kuitenkin kivasti, mutta taaskin palkkasin vasta maalista enkä yllärinä.
Lyyti oli myös treenaamassa tällä kertaa ja se oli niin liekeissä, että ihan sydämestä otti 💖 Se jotenkin nuorenee aina pari vuotta, kun pääsee treenaamaan.
Viime maanantaina jatkettiin rallyhommia Caritan treeneissä. Sanoin, että voisin tällä kertaa palkata n. 5 kyltin pätkistä, kun yleensä palkkaan joko 1-2 kyltiltä tai sitten pitkästä radasta, niin nyt haluaisin välimuodon. Just oli aika korkeassa vireessä oikeastaan läpi treenin. Sanoin myös Caritalle etukäteen, että nuo pyöritykset voivat aiheuttaa kuumumista, joten vireenhallintaa voitais myös katsoa.
Lähtö meni hyvin, mutta tällä kertaa peruutuksessa vasemmalla oli haasteita, vaikka yleensä se on sujunut hyvin. Putkella yksi haukahdus; putken jälkeen seuraamaan tulo oli hyvä ja siitä palkkasin. Sitten otettiin merkki erikseen, ja Just kyllä päätyi sinne mutta oli ehkä menossa johonkin muualle? Eli toinen kerta jo, kun pysäytän liian nopeasti. Kokeessa olisi ollut hyvä ratkaisu mutta näin treeneissä olisin voinut antaa koiran itse hakeutua oikeaan paikkaan. Kutsu oli tällä kertaa hyvä. Pujottelu oli oikealla seuraten ja tosi ahtaassa nurkassa, mutta se sujui ihan superisti! Palkkasinkin siitä, kun meni Just niin kuin olen unelmoinut. Tuolla 11-18 -suoralla tuli odotetusti ääntelyä; noi pyöritykset vaan nostaa kierroksia, kun Just on vauhdikkaalla tuulella. Palkkasin vasta molempien suorien jälkeen väliseuraamisesta, kun Just vähän tasaantui. Houkutuksessa oli ihminen (Laura) kyykyssä käsi ojossa. Just oli jo lähdössä katsellut Lauraa ja selvästi tämä häiritsi kaukaa, mutta sitten itse houkutuksessa Just sulki Lauran kokonaan pois ja seurasi täysin moitteettomasti. Viimeiset kyltit menivät ilman mainittavia ongelmia.
Caritakin oli samaa mieltä mun kanssa, että Just on mennyt hirveästi eteenpäin kesän aikana ja meno alkaa näyttää aika varmalta. Caritaa vain harmittaa pisteet, jotka menetetään ääntelystä 😁 Itse olen sitä mieltä, että haluan Justilta pois epävarmuudesta johtuvat äänet mutta yksittäiset ilohaukahdukset ei mua haittaa. No, me jatketaan tätä pohdintaa ens kerralla, mutta muutama juttu tarttui jo:
Putkeen ei tarvitse lähettää erityisen innostavasti - se on koiran mielestä tarpeeksi kiva muutenkin
Nyt tehtiin niin, että otin perusasennon ihan lähellä putkea ja sitten rauhallinen lupa mennä putkeen. Näin saatiin ihan hiljainen putkisuoritus
Eteentuloissa rauhoittuminen ja rauhallinen kehu, pieni nollaus, ennen käskyä sivulle.
Tätähän voisi jalostaa ottamalla eteentuloon elementin perusluopumistreenistä, jossa ohjaajalla on namit käsissä
Pitää muistaa treenata tarpeeksi oikean puolen sivulletuloja edelleen, että epävarmuus minimoitaisiin.
Tähän voisi ottaa lisäksi ja vaihteluksi alustatreeniä.
Aika tarkkana saan olla koiran vireystilan kanssa:
Jos Just käy kuumana, niin silloin tsemppaaminen minimissä ja keskityn vain ohjaamaan rauhallisesti.
Jos taas Just on matalammassa vireessä, tarvitsee enemmän kehumista ja tsemppaamista.
