Viime lauantaina oli juhlapäivä nro 2, kun päästiin viralliseen nosekokeeseen Janakkalaan. Kokeessa oli 2 tuomaria, Miira Hellsten & Timo Pussinen, ja alueet oli jaettu kahteen paikkaan. Me oltiin aamuryhmässä, joka aloitti ajoneuvo- ja ulkoetsinnöillä Jankk-areenan takapihalla. Meille Justin kanssa osui onnennumero 13, joten oli hyvää aikaa lenkkeillä hienossa harjumaisemassa ja lukea kirjaakin ennen omaa vuoroa.
Viimein päästiin hommiin, ensimmäisenä tehtävänä
ajoneuvoetsintä pakusta ja peräkärrystä. Aikaa oli 2 minuuttia. Aloitettiin Justin valitsemana auton edestä ja vasemmasta kyljestä. Peräkärryn kohdalla Just harhautui haistamaan maata, minkä jälkeen jatkettiin toiselle puolelle. Peräkärryn aisa oli edelleen haistelematta. Auton etuosa oli hyvin tarkistettu, samoin renkaat ja saumat. Takaisin tullessa ohjasin Justin haistelemaan myös aisan eikä siitä tullut reaktiota. Tultiin taas peräkärryn vasemmalle kyljelle, jossa renkaiden kohdalla Just kääntyi takaisin, haisteli pienen hetken metallista lokasuojaa takarenkaan takana ja ilmaisi. Ilmoitin löydön ja se oli oikein! Aikaa meni 1:30.
Toisena tehtävänä
ulkoetsintä, jossa myös aikaa 2 minuuttia
. Ennen lähtöä yritin tähystää tuulen suuntaa ja mun mielestä se tuli kuvassa oikealta. Eli siis ajattelin, että jos Just jäisi pyörimään johonkin ilmaisematta, niin kannattaisi siirtyä oikealle. Lähtö oli vihreiden tötsien välistä. Just haisteli ensin edessä olevan penkin, sitten siirtyi haistelemaan takavasemmalla olevia kuormalavoja. Pitkään kävi läpi tekonurmipeitteistä lavaa mutta ei ilmaissut. Sitten olisi halunnut haistella seinää, mutta ohjasin pois, koska se ei kuulunut alueeseen. Jatkettiin penkeistä ja sitten mulla kävi mielessä, että oikeanpuoleisia kuormalavoja ei olla tarkistettu ollenkaan. Annoin Justin rauhassa haistella penkki loppuun ja sitten siirryttiin kuvassa lähimpänä olevalle kuormalavalle. Tässä kohtaa Just saikin ihan selvästi hajupilvestä kiinni ja lähti upeasti tarkentamaan, kunnes tökkäsi lavassa olevaa reikää ja meni maahan. Ilmoitin löydön ajassa 1.01, enkä olisi tarvinnut edes tuomarin varmistusta tietääkseni, että se oli oikein, niin varmaa työtä Just teki 😍
Tässä kohtaa huohotin kuin olisin agilityradalla ollut ja tuomari kysyi, jännittikö mua noin paljon. Sanoin: "Ei mua jännittänyt, muuten vaan pidätin hengitystä!" Just sai kovasti kehuja tuomarilta tarkasta ja varmasta työstään. Tuomari oli nähnyt ajoneuvoilla Justilla reaktion hajun kohdalla jo ekalla kierroksella, mutta siinä kohtaa Just harhautui haistamaan maata. Se on tehnyt vastaavaa ennenkin - tää mun pitää muistaa! Näin tuulisella säällä tuuli voi heittää hajua maahankin, kasvillisuuteen ja siinä kohtaa kannattaisi ehkä rauhassa ohjata Just haistelemaan uudestaan samasta paikasta eikä jatkaa eteenpäin. Toimitsijat kysyivät multa, katoinko tuulensuuntaa, kun ennen lähtöä tähystelin, ja selitin aikeeni. Sain hyväksyviä nyökkäyksiä, mutta totesin: "Mutta ei mun tarvinnut toteuttaa mun hienoa suunnitelmaa, kun koira hoiti homman."
Meidän toinen vuoro Rastilan kylätalolla oli pitkällä iltapäivästä, varmaan lähempänä neljää. Justissa ei näkynyt mitään väsymisen merkkejä. Ensimmäisenä toisesta kierroksesta oli
laatikkoetsintä, jossa oli parikymmentä laatikkoa ja aikaa 1,5 min. Lähdettiin kuvanottopaikasta ja ensimmäisen kierroksen Just haisteli käymättä reunoja läpi. Yhtä laatikkoa toisella rivillä oikealta haisteli pitkään pyörien sen ympärillä mutta ei ilmaissut. Yritin pitää kyseisen laatikon mielessäni, kun lähdettiin kiertämään toiseen kertaan. Nyt pidin huolen, että mentiin kulmia myöten, koska jokaisessa nurkassakin oli laatikoita. Se kannatti, koska kuvassa näkymättömässä oikeassa alanurkassa Just sai hajun, pyöri laatikkoa ympäri muutaman kerran ja meni maahan. Ilmoitin löydön ja voi sitä riemua, kun se oli oikea! Koiran palkkaushetki on kyllä yhtä lailla ohjaajan hengenvetohetki 😂 Ajanottaja hymyili, että oli juuri ollut antamassa 30 sek varoitusta, kun sain "löytö". Aikaa meni siis 1:01 ja tuomarinkommenttina "
Wau!". Analysoitiin jälkeenpäin Katrin kanssa, että sijainti nurkassa varmaan helpotti tätä aluetta, kun hajusiirtymää ei juuri tullut verrattuna siihen, jos kätkö olisi ollut ovensuun vieressä.
Sisäalue oli kylätalon keittiö, joka näytti tutustuessa hirvittävän laajalta - siitä ei edes saanut kuvaa - ja aikaakin vain 2 minuuttia. Kulkuaukkoja oli 2 eli oletettavasti ilmavirrat kävisivät kahdelta suunnalta. Annoin taas koiran päättää, miten käydään aluetta läpi ja se aloitti huoneen takaosasta, jossa haisteli pitkään tuolia mutta ei ilmaissut. Lähdettiin sitten oikeaa seinustaa pitkin kohti ovea, Just tsekkasi ohimennen takan ja tuolin, sitten hetken pyöri ovensuussa, kunnes tarkensi ovensuun viereisen tuolin kautta edeten alaspäin ja ilmaisi lopulta tuolin vieressä/takana olleeseen matalaan halonkantokoriin. Löytö ajassa 1.02 ja tuomarinkommenttina "Hieno tiimi!" Tässä vaiheessa meinasin jo räjähtää liitoksistani, kun tajusin, että 100 pistettä on totta! Sanoin tuomarille, että tää oli vasta meidän toka koe, ei ollut mitään tulostavoitteita ja tuomari myhäili tyytyväisenä, että niin ne parhaat tulokset usein tulevat.
Meidän yhteisaika oli 4:44 ja sijoitus kymmenes. Peräti 15/30 koiraa saivat 100 pistettä! Kärkikoirakoiden ajat olivat sekunteja, mutta meille ei sijoituksella ole tietenkään yhtään mitään väliä, kun itseä vastaan vain kisataan. Just teki kyllä ihan hurjan hienoa työtä läpi pitkän päivän, ei moitteen sanaa! Mulle jäi oikeastaan tehtäväksi vain sanoa "löytö" ja toki nyt parilla alueella varmistaa, että kaikki kohteet oli haisteltu. Olin tosiaan ajatellut, että saadaan varmaan kymmenen kertaa 75 p ennen kuin täysien pisteiden päivä koittaa, mutta eipä näköjään tarvittu kuin kaksi koetta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti