Nosekoe 1.10.

 Lokakuu alkoi reippaasti nosekokeessa Vantaalla. Kerrankin oli lähellä! Käytiin Justin kanssa aamulla tallilla, sitten pikaisesti kotiin syömään ja sitten kokeeseen. KEK oli kyseessä; tuomarina oli Miira Hellsten. Jotenkin mulla oli koko päivän sellainen olo, että tänään tulee 100 pistettä. Eikä sellainen ylimielinen vaan ihan puhtaasti varma olo. Yritin kuitenkin koko päivän olla tuudittautumatta mihinkään liikaa, koska mitä tahansa voi käydä, mutta ei mulla koskaan ole ollut noin varmaa oloa missään kokeessa. Tällä kertaa kuuntelin matkalla Löytö-podcastin jakson "Nosework on strategiapeli", ja sen ajatuksia käytin sit aina valmistautuessani omaan vuoroon. Tää olikin oikeestaan tosi hyvä, koska keskityin listaamaan asiat, jotka pitää muistaa, eikä ylimääräisiin hörhöilyihin jäänyt tilaa mun päässä.

Ensimmäisenä oli ulkoetsintä. Tuuli kuvanottosuunnasta, joten ajattelin, että lähikätköt ei välttämättä löydy menomatkalla vaan haju pitää hakea alueen takaosasta. Ajattelin myös Loviisan kokeen seinäpyörrettä eli että jos kätkö olisi alueen takareunalla, niin tuuli saattaisi pyöräyttää ihan sen eteen hajusta tyhjän kohdan. Otin strategiaksi muistaa nämä, mennä Justin perässä ja pitää tarkkaan mielessä, onko kaikki etsitty. Mun strategioita ei oikeastaan tarvittu: Just lähti haistaen rengasta ja sinisiä koreja, siirtyi oikealle, jossa haistoi roskista ja toista rengasta, sitten tuli keltaiselle rampille, josta löytö ajassa 0:13.8 maksimiajan ollessa 2,5 min. Just ehkä nuolaisi, mutta piti päätään sellaisessa asennossa, että minä ja tuomari ei kumpikaan nähty, joten ei virhepisteitä. Tällä alueella oli iso vaikutus olosuhteilla; aamuryhmästä vain yksi oli löytänyt tämän mutta iltapäiväryhmästä useimmat.

Toisena ajoneuvoetsintä. Olin ihan innoissani, että päästään ekaa kertaa etsimään bussia! Aikaa tähän oli 3 minuuttia. Lähtö oli kuvassa oikeasta takakulmasta eli oikean takarenkaan kohdalla. Annoin Justin päättää suunnan ja se lähti vastapäivään. Bussin toisesta takakyljestä reaktio, josta Just olisi heti lähtenyt eteenpäin. Pyysin sen kuitenkin strategiani mukaisesti takaisin ja tsekattiin tarkasti kyseinen kohta ilman löytöä. Sitten Just jatkoi päättäväisesti eteenpäin. Tarkasti etsittiin bussin avoin etuovi sekä etureuna. Tässä vaiheessa olin aika varma, ettei oltu missattu mitään. Kuvassa näkyvän renkaan kohdalla alkoi lämmetä ja kätkö löytyi helmasta ajassa 1:20.3. Kysyin Miiralta, mikä se Justin reaktio toisella puolella oli ja hän kertoi koskeneensa siihen kohtaan. Eli Just oli tosi hienosti rekisteröinyt ihmishajun mutta kuitannut sen merkityksettömäksi ja ollut valmiina jatkamaan eteenpäin. Tässä olin erityisen tyytyväinen kattavasta etsinnästä.

Tauon jälkeen laatikot, joita oli 20 kpl, aikaa 2,5 min. Tässä lähtötötsät oli mukavasti tuossa keltaisessa kaiteessa kiinni, joten päätin viime kerrasta viisastuneena lähettää Justin etsimään jo alueen ulkopuolelta. Muistin myös, että jos tulee reaktio mutta ei ilmaisua, niin pitää ensin tarkistaa viereiset laatikot, ennen kuin jatketaan muualle alueelle. Tää strategia oli aivan tappava! Just haistoi lähimpiä kahta ja vielä kahta muuta, kunnes tuli kätkölaatikolle, pyöri pari kierrosta sen ympäri ja ilmaisi ajassa 0:11.8!!! Tää oli ehdottomasti meidän paras laatikkoetsintä kokeessa tähän asti!

Viimeisenä sisäetsintä. Tässä oli vähän hankalaa, kun tutustumisessa oli saanut vain vilkaista aluetta ovelta. Joten sisään tullessa yritin nopeasti vielä katsoa, mitä kaikkia kohteita siellä on. 

Tässä lähetin myös Justin etsimään alueen ulkopuolelta, mikä toimi hyvin - taas oli nenä auki alueelle tullessa. Just lähti vasemmalle, jossa nuuhkaisi nenä alhaalla tuota mustaa ajosimulaattoria. Sitten kiinnostui keltaisista tikkaista ja haisteli ne tosi tarkkaan ilmaisematta. Tsekkasi kaapelikelan ja palasi sitten takaisin ajosimulaattorille, jossa nyt nosti nenää ja sieltä metallisesta pystypalkista kätkö löytyikin ajassa 0:36.8. Näillä kahdella alueella Just tökkäsi kätköä varmasti suu kiinni mutta sitten lipoi huuliaan jo maatessaan 😁 mikä ei tietenkään ole virhe.

 

Sisäalueen toinen reuna

 Ja luokkanousu KEKissä oli sitten siinä! Täytyy kyllä sanoa, että olosuhteet oli tällä kertaa meidän puolella (9/20 koiraa sai 100 p) mutta myös oma keskittyminen ja koiran keskittyminen osuivat ihan nappiin. Etenkin noi strategioiden kertaaminen vuoroa odotellessa oli superhyödylliset ja auttoivat keskittymään olennaiseen. Justille selvästi sopi, että ei tultu suoraan nukkumasta vaan oltiin oltu aamu tallilla - se ei käynyt liian kuumana vaan oli innokas mutta määrätietoinen ilman ylimääräistä vouhotusta, kuten Jyväskylän kokeessa ekoilla alueilla. Tää oli tosi tärkeä onnistuminen henkisesti. Tää fiilis pitää muistaa ja tää pitäis saada ihan jokaiseen kisaan.

Kajaanissa 29. päivä sitten edessä KEK2!