Valkkuringin Asikkalan leiri - la ip

Iltapäivätreenissä ulkona oltiin viimeisenä vuorossa, joten tehtiin loput sisäalueet itsenäisesti. Eka tila oli tyhjä, mitä Just ei ilmaissut kovin selkeästi mutta kätköllisestä tilasta oli kyllä selvästi kiinnostuneempi. Sen sijaan miesten pukkarissa kävi todella hupaisa sattumus. Olin kuullut virheellisesti, että kätkö on vessan ovessa mutta se olikin pukukaapin ovessa. Annoin tietenkin Justin ensin etsiä itsenäisesti, sitten jäin hilloamaan sitä vessaa. Just etsi todella huolellisesti oven ja seinät ja jopa pöntön takaa, kunnes kyllästyi, paineli pukukaapeille ja ilmaisi siihen oveen. Kun mä jäin seisomaan ihan hämmentyneenä, Just teki uudelleenkohdennuksen, joten eihän siinä auttanut muu kuin uskoa. Täähän oli paljon hienompi "ohjaaja rakastuu tuoliin" -peli, koska oli aito tilanne: en näytellyt luulevani kätkön olevan vessassa vaan luulin niin oikeasti. Tästä sitten treeni-idea: sanoa ohjaajille "kätkö on pömpelissä" tai muuta epämääräistä. 

Toisella alueella oli myös ensimmäinen pikkuhuone tyhjä, toisessa oli lähikätkö. Tein niin, että kun Just oli etsinyt tyhjän tilan ja reagoinut ovella, raotin vähän ovea toiseen tilaan. Just sai hienosti ovenraosta hajun ja otti upeasti lähikätkön!!! Eli tää saatiin ihan nappiin. Tuota oven raottamista pitää käyttää treeneissä jatkossakin, vaikka kokeessa ei usein ole tuollaisia tilanteita.

Viimeisenä rastina lauantaina päiväunien jälkeen oli aivan valtavan kokoinen ulkoetsintä, isompi kuin missään kolmosessa, jossa ollaan oltu. Nyt en kysynyt teemaa mutta aluetta katsoessani arvasin, että voisi olla kulmat ja kiivettävät kohteet. Arvasin oikein! Kätköt oli myös niillä huudeilla, joihin itsekin olisin laittanut. Mulla oli ajankäyttösuunnitelma, jonka myös kerroin Päiville: 3 min ekaan kulmaan ja pitkään seinään, 2 min syvennykseen ja lyhyeen seinään, 2 min toiseen tilaan ja 1 min vara-aikaa. Pysyin myös aikasuunnitelmassani ja 7 minuutin kohdalla oltiin käyty kaikkialla.

Lähetin Justin etsimään talonseinää pitkin, kun kerran oli vain yksi mahdollinen etsittävä kohde/pinta saatavilla. Just totesi alkuseinän tyhjäksi, pyöri hetken kulmassa ja sitten kiipesi reippaasti portaat ylös tasanteelle. Siellä sitten taiteili kuormalavan päällä ja vähän niin kuin ilmaisikin mutta ei ollut tyytyväinen. Homma alkoi näyttää vähän vaaralliselta, joten kysyin Päiviltä, saisiko kätkön maan tasolta paremmin. Päivi vastasi, että kummasta tahansa suunnasta on ok, mutta pyysin Justin turvallisuussyistä alas, josta se sitten ilmaisi nousemalla portaikkoa vasten. Tästä välipalkka ja jatkettiin.

Kaikista hyvistä arvauksista ja strategioista huolimatta löydettiin ajan sisään vain yksi neljästä kätköstä. Tällä kertaa meille sattui mission impossible -tilanne. Päijänteestä oli edellisviikolla lähteneet jäät, ja alue oli sellaisella paikalla, että järveltä tuuli 7-10 m/s todella kylmästi. Alkupään koirat olivat löytäneet ihan hyvin, mutta kun me tultiin paikalle 2,5-3 tunnin päästä, ei kätköistä tainnut olla juuri mitään jäljellä. Tässä tuli myös esiin 3-luokan raadollisuus. Vaikka näkisi, että koira on hajupilvessä, niin kun on minuutin hinkannut kuusimetristä aidanpätkää, ei siihen kerta kaikkiaan voi enää käyttää enempää aikaa, pakko mennä eteenpäin. 

Aidan kätkö ja päätyportaiden kätkö olivat kaikkein tuulisimmassa paikassa, joten haju oli varmaan levinnyt ns. kaikkialle ja taivaan tuuliin eikä vahvistunut yhtään kätköä kohti.  Pystyin kuitenkin itse suhtautumaan tähän, koska kaikki ymmärsi, että kyse on olosuhteista. Ehkä jatkossa vastaavissa tilanteissa voisi uusia hajut vähän useammin, esim. jo 2 tunnin kohdalla. 

Positiivista oli se, ettei hillottu yhtään tyhjää. Eli kaikki ne kohdat, joihin jäätiin pyörimään, oli oikeita hajupilviä. Eikä tavallaan ollut myöskään mitään sellaista, missä olisin voinut auttaa; ei jokaista puunrakoa voi nuuskia neliömillin tarkuudella. Lisäksi syvennyksen kätkö pyörätelineen ja nurkan välissä oli levinnyt tuulipyörteen mukana koko syvennykseen, eli tällaiset pitää muistaa jatkossa.

Mentiin sitten vielä katsomaan ajoneuvoalue tarkoituksena poistaa kätköt. No tässä ei ollut mitään järkeä. Just oli väsynyt 13 minuutin etsinnän jälkeen, eikä mulla ollut edes vesikuppia mukana siinä pihalla. Tuntui tosi hankalalta, kun ajoneuvot olivat niin ahtaissa tiloissa ja lähekkäin toisiaan. Myös kätkön maksimikorkeuden arviointi meni multa ihan pieleen. Vaikka pienin koira oli Eeni, jonka kanssa mä olen treenannut vuosia, en silti osannut arvioida, mihin asti Eenin kuono ylettyy ja jätettiin etsimättä yksi mun mielestä liian korkea kohta (kuvassa).