Viime sunnuntaina oli piirinmestikset Purinalla, tuomarina Heidi Viitaniemi. Olipahan varmaan vaikeimmat radat, jolla me ollaan oltu ja rimat ekaa kertaa meidän uralla 65 cm. Oltiin Hannan kanssa päätetty kokeilla maalipalkkaa ja Hanna ehti just sen tehdäkin ennen omaa vuoroa. Eka oli agirata ja voi luoja mitä säätöä. Jostain syystä mua jännitti ihan hirveesti eikä hommasta tullut mitään. Vaikka koira oli hidas (meni enemmän ylöspäin kuin eteenpäin), mä onnistuin silti olemaan myöhässä ja väärässä paikassa väärään aikaan. Töksähtelyillä ja pelasteluilla onnistuttiin kuitenkin pääsemään vähän yli puolenvälin, jonka jälkeen sekosin askeleissa ja Lyyti meni puomille. HYL siis eikä kovin paljon hyvää voi tosta keksiä.Hyppäri oli vähän samantyylistä menoa mutta vähän lievemmin ja siellä oli jo joku sujuvakin pätkä. Yhdellä esteellä oli niin pal väärässä paikassa, että Lyyti ohitti sen, tulokseksi siis 5 + yliaikaa.
Vikana oli joukkuerata (agi) ulkokentällä. Oltiin ankkureina lähdössä, joukkueella alla 5 + 5 + HYL eli pakkotulos oli tehtävänä. Tämä tieto ei mua kuitenkaan yhtään hermostuttanut, päinvastoin oli oikein hyvä ja semmonen iloinen fiilis. Ja johan koirakin kulki paremmin - tuloksena nolla :-) Jonkin verran oli tainnut molempia ahdistaa noi ekat radat, koska joukkueradan jälkeen oltiin molemmat kovin vapautuneita, leikittiin varmaan 10 minuuttia. <3 No, kotiin tultua näin tulokset ja meidän aika oli peräti 15 sekuntia huonompi kuin nopeimman eli hidas rata siis oli. Se vain tuntui niin hyvältä surkeiden ekojen ratojen jälkeen. Positiivista oli ainakin se, että päivän kolmas rata oli paras - aikaisemmin toka on voinut olla paras mutta kolmannella on ollut jo jotain säätöä.
Ekoilla radoilla Lyyti ei oikeen hokannut maalipalkkaa, vikalla vähän paremmin. Ois ollut ihme, jos homma olis nyt jo toiminut, näin vähillä toistomäärillä. No, tämän jälkeen Hanna ylipuhui mut lähtemään keskiviikkona epiksiin Ojankoon. Osallistuttiin mölliradalle, joka oli hyppäri ja otettiin kaksi rundia. Hanna ei päässyt palkkaamaan, koska oli Sysin kanssa ihan samaan aikaan kisaavien radalla mutta sain Marin ja Katjan värvätyksi. Eka rata meni aikalailla normivauhtia. Vaan tokalla radalla olin aivan eri koiran kanssa liikenteessä! Se suorastaan hävisi näpeistä. Erityisesti tämä tuntui putkiin irtoamisena - mä olin hädin tuskin saanut valssini tehtyä, kun koira oli jo mennyt mun ohi putkeen. Yhtään ei tarvinnut ootella tai viedä - se eteni ja mä yritin näyttää, minne pitäis. Rataa ei ole videolla, koska satoi ja etenemää en ole vielä nähnyt mutta se tuntui kyllä niiiiin hyvältä, että jos saisin tämän vauhdin virallisiin kisoihin, niin oisin kyllä onnellinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti