Viikonloppu vietettiin mökillä ja tänä aamuna saatiin kivaa seuraa, kun Mirva ja pojat tuli meille treenaamaan nenälajeja: hakua, jälkeä ja nose workia. Meidän tytöille jäljet. Justille 80 m pitkä mun tekemä, nameja harvakseltaan, yksi kulma. Alussa lähti taas hirveällä vedolla ja namit jäi syömättä. Sitten rauhoittui ja meni kohtuullisen nätisti ja tarkasti ja namitkin lähti mukaan. Alkaa tuntua siltä, että namit vaan häiritsee; alusta voisi jättää jo pois, kun ei niitä kuitenkaan syö, ja laittaa vaan kulmiin ja loppuun. Ehkä kohta siirtyä purkkeihin?
Lyytille pidempi, Mirvan tekemä, neljä esinettä, ei purkkeja jäljellä ja nyt ensimmäistä kertaa ihminen jäljen päässä. Jäljen nosto ei niin hyvä kuin yleensä; oltiin sahattu tietä pitkin edestakas, niin ei napannut omaa jälkeä. Sitten lähti kuitenkin ajamaan hyvin ja ensimmäisen esineen (hanska) ilmaisi tosi hienosti! Tämän jälkeen kuitenkin tuuli pyöräytti Lyytin nenään hajun Mirvasta ja se oikaisi puoli jälkeä suoraan Mirvan luokse! Mä en kerennyt tehdä mitään, kun koira meni niin määrätietoisesti, vasta kun en nähnyt yhtään jälkimerkkiä, niin tajusin, mistä on kyse :D No, siinä sitten Mirvan kanssa neuvoteltiin, Mirva ei palkannut ja lähetti meidät takaisin ekan esineen löytöpaikkaan.
Siinä sitten Lyytin kanssa piti jopa aika tiukasti keskustella, mitä täällä pitikään tehdä. "Ei kun jälki. Lyyti - nyt - jälki." Voitin tämän tahtojen taistelun ja sitten Lyyti lähti jatkamaan jäljestystä ihan nätisti. Ja yllättäen ilmaisi kaikki esineet! Toka ja kolmas (tussi ja sukka) tosi varmasti, pysähtyi ja oikein kattoi muhun, että tässä tää nyt ois. Neljännen, huivin, ilmaisu oli vähän puolivillainen, mutta sain kuitenkin pysähdyksen napattua ja palkattua. Ja sitten löytyi Mirvakin; Lyyti oli niin hyvin hajutunnelissa, ettei edes huomannut meidän äitiä, joka sattui kävelemään tietä pitkin juuri sillä hetkellä. Kyllä oli väsyneitä koiria - selvästi joutuivat ajattelemaan! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti