Sitten perussarjaa oksereilla. Oksereista huolimatta Just pomppasi kaksi viimeistä hyppyä yhdellä loikalla. Parin tokavikaan väliin palkkaamisen jälkeen malttoi vähän paremmin. Ulla lisäili ja lisäili sarjaan tavaraa, kunnes melkein kaikki hallin rimat oli käytössä :D Eli visuaalista haastetta tarjottiin. Kolmantena sarjana normaali set point. Tässä tosi epätasaisia hyppyjä, alkoi olla vähän väsynyt, mutta paransi, kun hetsattiin vähän.
Palaute oli aika masentava. Ulla sanoi, että Justilla näyttää ottaneen pään ylhäällä pitämisen tavaksi. Vaikka välillä tekee ihan hyviä hyppyjä, niin kuitenkin aina palaa siihen, kun on vaikeeta tai väsyttää tai joskus ihan näkyvää syytä. Saatiin aika karut vaihtoehdot. 1. Pidetään monen kuukauden tauko kaikesta kisaamisesta ja ohjaustreeneistä ja harjoitellaan vain hyppytekniikkaa. Eikä tästäkään ole mitään takeita, korjaako yhtään mitään. 2. Jatketaan samaan malliin, mutta yritän huoltaa enemmän.
Aika kylmä suihku edellisen viikon jälkeen. Luokkanousuradan lisäksi edellisellä viikolla oli sellainen tähtihetki, että Justilla oli ekaa kertaa fyssarin käsittelyssä jumissa ainoastaan takareidet! Kaikki uudet jumpat on nykyään jo ihan helppoja jne. Oli sellainen fiilis, että jes, vihdoin on huollot kunnossa. Huoh.
Oon kyllä pyöritellyt tuota palautetta mielessäni aika paljon. Ensimmäinen ajatus tietysti oli, että nyt mä rikon tämänkin koiran, olisko paras lopettaa koko agility ennen kuin on liian myöhäistä. Seuraava ajatus oli, että miten tässä nyt taukoa pitämään, kun Just on tarkoitus astuttaa kevään juoksusta. Sillä olin miettinyt, että nyt talvi keskitytään agilityyn, treenataan ja kisataan. Mutta ehkä me nyt yritetään tehdä jonkinlainen kompromissi noista vaihtoehdoista:
- Kisataan ihan vain parit kisat talven aikana
- Treenataan hyppytekniikkaa tosi ahkerasti
- Lämpät, jäähkät, jumpat, fyssarit kuten ennenkin
- Panostan ohjaus- ja ratatreenissä siihen, että Just katsoisi eteenpäin eikä mua (ja pyydän myös kouluttajia kiinnittämään tähän paljon huomiota)
Sit jos astutus onnistuu ja Just tulee kantavaksi, niin edessä on joka tapauksessa puolen vuoden tauko. Sen jälkeen voidaan sitten katsoa uudestaan, miten siitä eteenpäin.
Hmm, jos Justilla ei kuitenkaan ole ollut jumeja nyt, niin ei sen hyppytekniikka pää pystyssä nyt ainakaan riko sitä. Siis Pyryhän liikkuu agilityssä pää suht pystyssä, ja sillä on tosi harvoin jumia, ja sitä käytetään hieronnassa/fyssarilla pari kertaa vuodessa (vrt. Haltia käytän 2 kk välein). Toki nää on tosi erityyppisiä koiria. Kattelin tota teidän kisavideota, niin kyllähän sillä vähän pystyssä pää on, mutta eiköhän se auta, kun vaan panostaa siihen hyppytekniikkaan ja laadukkaaseen treenaamiseen ja palkkaus varmaan vaan enempi eteen ja alas?
VastaaPoistaIhanaa, että jaksat olla niin positiivinen! Kyllähän tuo pää ylhäällä hyppääminen rasittaa etupäätä. Mulla on kumpikin vanhempi koira jäänyt agilitysta eläkkeelle 5-6-vuotiaana, mikä on ihan hirveen masentava ajatus, kun kuitenkin on kyse terveestä rodusta.
VastaaPoistaMun mielestä Just rojahteli laskeutumisissa kevään kisoissa pahemmin; toki se oli silloin myös 2 kiloa läskimpi. Ja hyppytekniikkaahan se on tehnyt pennusta asti, joten vähän sellainen fiilis, että mitä mä taas oon tehnyt väärin.
Jostain syystä Pyry ei ole etupäästä jumiutunut juurikaan, ja erityisesti Nina Manner on maininnut (pussin kanssa treenatessa) että Pyryllä on tapana liikkua tosi pää pystyssä ja ryhdikkäästi. Mutta ehkä se ei tee niin täysillä, että se rikkois itseään. Se nyt on 5,5v, mutta mistä sitä tietää jos se alkaakin oireilemaan puolen vuoden päästä :P
VastaaPoistaMietin että auttaisko vielä etenemis/irtoamisharjoitukset, joissa panostetaan siihen ettei se katso sinua, vaan katsoo enemmän esteitä, jos se pää menis enemmän alas.
Jäi vaan mieleen eilisestä Rannikon treenistä, kun teen jotain outoa rytmitystä/häiriköintiä puomilla, niin Pyry nostaa pään ylös puomin alastulolla, ja hyppää silloin kontaktin yli. Ja jos liikun ja ohjaan tasaisesti ja Pyryn ei tarvi kiinnittää muhun niin paljon huomiota, niin se pitää pään alhaalla, ja keskittyy kontaktiin. En tiedä vaikuttaako tuo kuinka paljon itse radallakin, jos itse sattuu välillä sähläämään, että sen takia koira menis pää enempi ylhäällä, kun se joutuu kattoo taas ohjaajaa että mitä hemmettiä se taas ohjaa.. :) Mutta onhan toi varmasti hyppytekniikastakin riippuva asia..
Tänään Just puhuttiin kaverini kanssa asiasta ja verrattiin hänen belgeihinsä. Varmaan osasyy alastulon haasteissa on rakenteellinen; Justilla ei oo kovin kummoset etukulmat ja lisäksi niska on vähän yliliikkuva (nukkuu monesti aivan käsittämättömissä asennoissa :D ). Siitä voi johtua, ettei etupäähän oikein muodostu tarpeeksi lihaksia, vaikka kuinka jumppais.
PoistaAlkukesästä katottiin fyssarin kanssa Justin kisa- ja hyppytekniikkavideoita ja analysoitiin, että ainakin pahimmat alastulon rojahdukset oli sellaisissa kohdissa, joissa käänsin vähän liian myöhään. Lisäksi mulla on huono tapa askeltaa joskus ylimääräistä koiran linjalle, vaikka Just tykkäisi tehdä sen askeleen kauempana töitä. Eli oot todellakin oikeassa, mitä enemmän ohjaaja sählää, sitä enemmän koira joutuu katsomaan ja "arvailemaan", mikä vaikeuttaa hyppyyn keskittymistä.
Justille on 90 prosenttisesti palkka ollut kouluttajalla / avustajalla, juuri sen takia, että se katsois eteenpäin eikä mua. Lyytihän oli ihan mahdoton kyselijä, koska se on niin kiltti, että sen piti aina varmistaa monta kertaa, että ihan varmasti menee oikein. Tätä oon yrittänyt välttää Justin kanssa, no osittain on onnistunut, kyllähän se lukee rataa ja irtoaa, mutta osittain ei, kattoo kuitenkin mua liikaa. Olin aika järkyttynyt Lahden kisojen tokan radan loppusuorakatastrofista, mutta nyt jälkeenpäin oon miettinyt, että ehkä se olikin se muuri, joka Justia jännitti. Mutta ihan varmasti etenemis-/ ja irtoamistreenejä ei voi tehdä liikaa.
Pitäisi taas oikein istua ajan kanssa katsomaan viime aikaisia kisa- ja hyppytekniikkavideoita ja analysoida oikein kunnolla, miten viime aikoina on mennyt, mitkä harjoitukset on olleet parhaita, mitkä tilanteet provosoi pään nostamista erityisesti. Kun ei noita meinaa nähdä kuin hidastuksella.