Viime sunnuntaina ajeltiin Justin kanssa Lappalaiskoirien järjestämään Oili Huotarin tokokoulutukseen, minnekäs muuallekaan kuin Asikkalaan. Mietin pitkään, kumman koiran otan, mutta koska Lyytillä oli ed. päivänä ne kisamaiset ja sain viimekin vuonna Oililta niin hyviä vinkkejä Justille, niin päädyin siihen. Aloitettiin ruudulla, jonne meni kovaa, mutta jostain syystä keskikohta ei meinannut millään löytyä! Eikä hirveesti ees tarjonnut korjauksia, jäi vaan etumerkille. Ei myöskään yhtään tuntunut vastaavan näyttöihin. Koska tää oli selvästi epätyypillinen virhe Justille, ei kannata ranteita vetää auki, mutta nyt pitää muistaa tehdä sen kanssa keskikohtatreeniä ajatuksen kanssa. Ja se kriteeri, se kriteeri... siihen sain vinkiksi, että kun hiekalla treenaa, niin piirtää hiekkaan alueen, joka "kelpaa", niin ei tuu liian pieni alue (keskikohta) mutta kriteeri on helpompi pitää. Ja koska en näe kaukaa, onko se nyt siellä vai ei, niin hyvin voi nyt ainakin kuurina tehdä lähempää, kun irtoaminen ja vauhti ei oo Justille ongelma.
Toisena kaukoja. Näytin sen istumaan pomppaamisen ja kysyin, miten tästä pääsisi eteenpäin. Vastaus oli: "Se on niin kiinni sun kädessä, että ei mitenkään." :D Eli tässä nyt huomaa, että teen lähes aina kaikki temput käskyllä ja käsimerkillä, kumpikaan koirista ei osaa edes lempparitemppuaan (kurre) käskystä. Myös toinen helmasynti eli nami kädessä on tässä häiritsevä apu. Kokeiltiin maasta istumista pelkästä käskystä, ja eihän se noussut (vaikka jotenkin mulla on sellainen kuvitelma, et joskus ois tän osannut?!). Sitten pohdin sitä, että saanko sitä ikinä pomppaamaan istumaan matkan päästä. Oili sanoi, että todennäköisesti et, mutta nopean istumisen kyllä saisin (ei "kerien" nousu). Se onkin niin yksinkertaista, että pitää vaan pitää kriteeristä kiinni :P Nyt sitten pelkällä käskyllä istumista ja kurretemppua ja pidän ajatuksissani kriteerinä pomppaamisen, kuitenkin tulen siitä luistamaan vähän. Ja sit sain noottia siitä, että vaikka yritän olla palkkaamatta niitä huonompia toistoja, niin kehun niistä kuitenkin. Kehukin on palkka, "hyvä"-sana tulee vasta hyvästä suorituksesta!
Viimeisenä seisomisen loppuosaa eli sitä, et Just ei osaa istua seisomasta. No enpä ois keksinyt tätäkään ratkaisua: jätin Justin seisomaan, menin ite pari metriä sivuun ja sieltä kutsuin sivulle. Tätä muutama toisto niin, että koko ajan lähenin ja lähenin, niin että lopulta olin ihan vieressä ja kyllä se sit osasi siihen istua! Tässäkin pitää muistaa kriteeri, eli "sivulle" ei ole "istu mihin tahansa" eli jos istuu takaviistoon, niin ei kelpaa. Saatiin myös lisäideoita asentopelin monipuolistamiseen eli esim. nami lentää eteen, mutta vapautan sille vasta, kun olen kävellyt koiran taakse. Nyt se nimittäin seisoo tylsistyneenä, "koska tässä nyt pitää seistä", niin että siinäkin saisi olla vähän enemmän jännitettä. Sama ongelmahan on Lyytilläkin!
Lounastauon jälkeen yhteinen osuus. Ensin paikkis, josta otin varman päälle makuun (vain 1 istui). Se meni oikein mallikkaasti, vaikka rivi oli vähän levoton (eritasoisisa koiria). Sitten vuorotellen käskytystä ympyrällä, tää on mennyt kaaliin, ei yhtään stiplua! Jossain vaiheessa alkoi jumittaa istumaan nousuissa, mutta se oli väsymystä, koska pienen tauon jälkeen toimi taas. Pujotteluseuraaminen meni kyl namilla houkutteluksi, mut eipä me tuollaista ikinä tehdäkään.
Hyviä ajatuksia taas, vaikka ei yhtä isoja muutoksia kuin vuosi sitten. Kiva oli myös kuulla, että ollaan menty eteenpäin ja toki nähdä lappalaistuttuja :) Ja se oli kanssa tosi positiivista, ettei haistelu ole enää edes haaste, saati ongelma, vaikka tuollakin maneesissa oli tosi paljon hajuja. Se Veeran treeneissä tehty jättämisharjoitus meni jakeluun kerrasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti