
Sitten pari kylttiä meni nätisti, kunnes askelkäännöksessä otin ensin yhden askeleen ja sitten jatkoin sitä vielä puolikkaalla. En todellakaan tiedä, miksi tein näin 😂 Ehkä mulle jäi mieleen tuomarin sanat, että tällä kyltillä pitää edelleen pitkä askel. Seuraavalla pätkällä en pystynyt kävelemään reippaasti, mutta Lyyti piti kontaktia ihan ok. 270 oikeaan -käännöksessä tuli väärinymmärrys ja Lyyti teki pyörähdyksen. Kieltämättä pitäisi olla tarkempi käsimerkin kanssa! Näistä siis molemmista -10 ja 270:stä lisäksi -3 OV pysähtymisestä.
Merkki oli tällä kertaa Lyytin mielestä ihan ylitsepääsemätön tehtävä. Ei vain kyennyt lähteä irtoamaan! Taitaa olla kuitenkin niin, että merkki pitää opettaa kokonaan uusiksi eli saada Lyyti tarjoamaan sitä yhtä iloisesti kuin peruuttamista. Merkistä saatiin -10 PY (haistelusta ja miljoonasta käskystä), -10 TVÄ apuaskeleesta ja vielä -3 hau vinkumisesta. -23 pistettä siis yhdeltä kyltiltä!!! Kun sain Lyytin lopulta merkille, kehuin ja kutsu meni sitten ihan iloisesti, samoin kuin loppurata. Kävin ylituomari Anna Pekkalan kanssa nämä virheet läpi radan jälkeen. Hän sanoi, että jos en ois ottanut apuaskelta, oisin säästynyt yhdeltä kympin virheeltä. Hänestäkin koiraa tuntematta näytti kuitenkin siltä, että oli parempi auttaa Lyyti merkille, että pääsi kehumaan, kun se jatkoi siitä taas iloisesti. Tämän jälkeen lappu oli huomattavasti siistimpi, vain yksi miinus vinoudesta 360 vasemmalle -kyltiltä. Pelkästään kymppeihin oli tulos kariutunut ajat sitten, mutta muiden virheiden kanssa loppusaldoksi jäi 43 pistettä. Tuomarinkommentti: "Väh. ääntely. Ihana kannustus, hienosti tsempattu!" Ja ihmettelen itsekin, kuinka hienosti Lyyti jaksaa seurata nuo virheiden välit eikä lannistunut epäonnistumisista. Ollaan me jotain opittu! Ja jotain unohdettu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti