Rallytokomestaruudet!

Viime lauantaina koitti pitkään odotettu päivä eli lappalaiskoirien rallytokomestaruudet Tuusulassa. Olin siis itse järjestelytiimissä, joten omat suoritukset eivät jännittäneet niinkään, kun piti stressata järjestelyjä. Kaikki meni kuitenkin hienosti, koko talkoolaisporukka oli viimeisen päälle sitoutunutta ja työteliästä väkeä! Ja tunnelma lappalaisten kisoissa on aina rento, mutta tällä kertaa se tuntui suorastaan huikealta. Ehkä sillä oli vaikutusta, että olin itse niin täynnä adrenaliini-intoa 😂

Olin ilmoittanut molemmat tytöt kisaamaan. Justilla eka startti avoimessa. Ja täytyy myöntää, että jouduin vähän muuttamaan omaa käsitystäni tuosta koirasta tässä lajista. Olen aina mollannut sitä: "Just EI harrasta rallytokoa", "eihän se raukka osaa ees seurata", "Sen kanssa meneminen on aina kunnon epämukavuusaluetta." Mutta tällä kertaa se oli todella hyvä. Liikkeellelähtöjen hinkkaaminen on tuottanut tulosta - heti ekasta Just lähti kontaktissa mukaan. Avoimen luokan temputhan se on osannut ainakin vuoden päivät, mutta nyt oli kokonaisuuskin hallussa ja seuraaminen vallan riittävän hyvää! Muutamassa liikkeellelähdössä tein käsiavun, tiedä häntä, oliko siitä apua Justille. Kävelyrytmikin tuntui aika sopivalta. Ainoa ratavirhe tuli "vasen täyskäännös" -kyltiltä, jossa Just teki (ajanottajan sanojen mukaan) valkovuokon! Hauskaa tässä on se, että mestarin radassa todella oli valkovuokko tuon kyltin kohdalla 😂 Itse en tätä nähnyt, mutta kun koira oli eri paikassa kuin oletin, uusin varmuuden vuoksi ja se kannatti. Lisäksi saatiin -3 ääntelystä, kun olin kuumentanut Justia aika tehokkaasti ennen rataa. Sen kanssa kun ei oikein noita rutiineja ole, niin ehkä varmistelin virettä. Tekipähän innokkaasti! Tulos siis 94 pistettä ja tällä irtosi luokassa 3. sija ja rotumestaruudessa 2. sija. Palaan vielä oman asenteen muutokseen: tämä 94 pistettä oli Justin uran huonoin tulos. Että ei se ihan surkea rallykoira ole!

Lyytin kanssa radalle meno tuntuu kuin tulis kotiinsa ja vaihtais suosikkiverkkarit ja -villasukat jalkaan. Mun luottokoirani  kanssa on vain niin ihanaa ja mukavaa mennä rataa 😍 Ja onhan siinä sekin pointti, että mitä vanhemmaksi se tulee, sen kiitollisemmaksi ihminen tulee, että sen kanssa ylipäätään voi vielä kisata. Lyytin rata aloitettiin heti ohjaajan malttamattomuusvirheellä eli puolenvaihdossa edestä otin vinon askeleen, mistä tulee -3 OV. Ohjaajan ympäripyörimiskyltillä tuli jännitysmomentti, kun Lyyti aivasti juuri, kun olisi pitänyt lähtemään kiertämään. Onneksi loppupeleissä lähti. Peruutus sivulla oli jotenkin haastava tällä kertaa ja uusittiin se ensin (-3) eikä se toisellakaan kerralla ollut täydellinen (ei virheitä kuitenkaan). Eli se pitää ottaa nyt tehotreenin. Kolmas virhe tuli liikkeestä istuminen -kyltillä, jossa Lyyti ei heti istunut, joten joutuin käyttämään pitkäkestoista käsimerkkiä (-3 OV). Ihan viimeiselle kyltille (tavallinen käännös vasempaan) " sähläsin  ja saatiin vielä 1 virhepiste. Erityisiä ilonaiheita: Liikkeestä kutsu oli yksi radan sykähdyttämpiä hetkiä - Lyytin ilme on vaan jotain niin ihanaa! Tulppaani sujui virheittä ja valkovuokko oli erityisen hieno. Kokonaistulos siis 90 pistettä! Tällä kertaa taso oli niin korkea, että tuolla ei edes sijoituttu. Vaan eipä tuo haitannut, kun oma suoritus oli niin onnellinen.

Tuli vähän testattua myös omaa kisapäätä, kun Lyytin vuoron aikaan olin ollut kisapaikalla jo 7,5 tuntia. Eikä väsyttänyt yhtään! Adrenaliineista tulee kyllä aina lasku, joka peritään illalla ja seuraavina päivinä korkojen kera.