Erkkariviikonloppu

Sarjassamme yllytyshullut reissaa. Kun kerran Lappalaiskoirat ry järjestää erkkariviikonloppuna sekä agilityn että tokon rotumestaruudet, niin pitäähän sinne lähteä. Eikä haittaa, että ne on Kajjjaanissa, kun kerran Justin poika asuu siellä. Arvoin vähän aikaa, kuinka monta koiraa otan mukaan, mutta lopulta päädyin viettämään laatuaikaviikonlopun Justin kanssa. On se helppoa, kun on vain yksi koira ja sekin järkevä!

Saavuttiin Kajjjaaniin perjantaina alkuillasta. Lauantaina oli vuorossa tokon rotumestaruus, joka oli iltapäivästä. Lähtöjärjestys oli taas ohjaajan sukunimen mukainen aakkosjärjestys eli oltiin taas ekoina. Oltiin 1,5 tuntia ennen paikalla, kun halusin katsoa avoluokkaa. Just oli ihan sikahyvällä tuulella, lenkilläkin tuli roikkumaan hihnasta koiranohituksissa! Ja kisapaikalla tietysti ryömi lähes koko hallin läpi... Pallohallissa oli samaan aikaan pentunäyttely, mutta ei annettu sen häiritä, koska mieluummin tasainen hälinä kuin haudanhiljaisuus, jossa jokainen yskähdys tai oven avaaminen kuulostaa räjähdykseltä. Avoimen loputtua otin Justin ja tehtiin vähän sivulta maahanmenoja, mutta sitten ilmoitettiin, että alo alkaa aikataulun mukaan, joten laitoin Justin takaisin häkkiin. Uusi yritys vartin päästä ja tuomarinpuhuttelun + kehääntulotarkastuksen jälkeen kehään. Paikkis meni erinomaisesti, ekasta käskystä maahan, levollinen makuu ja vasta omasta käskystä sivulle, joten tästä 10. Sain Justin seurautettua kehästä rallyseuraamisella ja palkattua tästä, mikä oli aika hyvä kehätreeni.

Toisen paikkisryhmän aikana tein vielä hissukseen liikkeellelähtöjä ja kanafilenostatukset vielä Just ennen kehää. Seuraaminen lähti ihan kehänauhan reunalta, joten kehääntuloa ei varsinaisesti ollut. Seuraaminen meni yhtä hyvin kuin parhaillaan treeneissä! Hyvä kontakti ja asenne, kaikki perusasennot otettiin, temponvaihtelut ok ja käännökset kelvolliset. Yhdessä vasemmalle käännöksessä Just aavistuksen jätätti mutta itse kuitenkin korjasi oikeaan paikaan. En meinannut uskoa silmiäni, kun lapussa oli arvosanana kymppi! Miten Just voi saada seuraamisesta kympin! Liikkeestä maahanmenossa hyvä valmisteleva seuraaminen, käsiavulla nopea maahanmeno mutta loppuperusasentoon tarvittiin tuplakäsky. Tästä 7. Luoksarista ysi, en tiedä, mistä lähti piste, oiskohan vinkunut tai oliko se tuo hidas tulo perusasentoon? Kapulanpidossa ei moitteita, siitä 10. Kaukot vähän jännitysmomentti, kun Just vaikutti huonommin fokusoituneelta. Meni kuitenkin ekasta maahan mutta sitten nousi istumaan vasta tokasta. Arvosanana 7. Hyppy meni oikein näpsäkästi ja siitä 10. Kokonaisvaikutus 9 ja loppupisteet 183! Ekaa kertaa Just sai myös KP:n. Sijoitus luokassa oli toinen ja rotumestaruudessa eka. Palkintojenjaossa tuli perinteinen kysymys: "Miten ihmeessä mä saan nää palkinnot vietyä junalla?!"

Olen erittäin tyytyväinen kokonaisuuteen. Tietysti eniten lämmittää se, että kun sanoo koiralle "sivu", niin se lähtee mukaan tekemään sellaista seuraamista kuin parhaimmillaan treeneissäkin eli ei tarvitse kalastella eikä vilkuilla. Liikkeidenvälit eivät olleet niin hyvät kuin esim. valkun kisamaisessa eli Just ei juurikaan pomppinut nyt. Oli kuitenkin ihan iloisen näköinen vapautuksista, teki peruuttamista ja käsitemppuja ja siirtymiset tuli reippaasti ja vireen heittelemättä juurikaan. Itse muistin suurimmassa osassa väleissä käyttää vapautussanaa "vau" (eikä "jes") enkä jättänyt koiraa yksin siirtyessäni, vaikka ensimmäisenä lähtijänä ei ollut aavistustakaan aloituspaikoista. Ensimmäinen kerta Justin kanssa tokokehässä, kun ei tuntunut kamalalta!

Sunnuntaiaamu alkoi agilitymestaruuksilla. Tuomarina oli Johanna Nyberg ja radat oli ainakin nollien määrästä päätellen aika helpot. Pikkumakseissa oli vain 6 ja 7 lähtijää, joista meidän lisäksi kaksi kisasi lappalaisten rotumestaruudesta. Saatiin määrästä huolimatta kova skaba aikaiseksi, kun kaikki kolme vetivät tuplanollat!

Ekana oli hyppyrata, joka tuntui aika hyvältä, askelmerkit napsuivat mukavasti kohilleen. Ainoa tenkkapå tuli suoralla putkella, kun tein putkijarrun ja sitten alkoi epäilyttää, kääntyykö Just takaisin, kun en nähnyt putken liikkuvan. No, se tuli sitten kuitenkin ihan oikeasta päästä ulos ja sit mulla oli kiire, että ehdin persjättöön toisen putken päähän. Saatiin kuitenkin tilanne pelastettua ja nollilla maaliin. Aika oli -2,20 ja etenemä 4,16 m/s. Sijoituttiin luokassa kolmanneksi.

Agirata tuntuikin sitten vähän huonommalta. Minuun iski taas varmistelutauti ja vein koiraa sormenpäässä. Joko siitä johtuen tai muutenkin Just tuntui hitaammalta kuin hyppärillä. Olin lähellä sössiä kepeillemenon mutta onneksi tiimikaveri oli Just tarkkana. Väännettiin sitten nolla tältäkin radalta ajalla -2,91 etenemällä 3,92 m/s. Tässä luokassa oltiin neljänsiä ja rotumestaruudessa toisia.

Viikonlopun viimeinen koitos oli näyttely. Just sai sileän ERIn tällaisella arvostelulla:
47cm. Keskikokoinen. Erinomaiset mittasuhteet ja kokoon sopiva vahvuusaste. Kaunispiirteinen nartun pää. Hyvä ylälinja ja häntä. Hyvin kehittynyt runko. Saisi kulmautua edestä voimakkaammin. Takaa erinomaisesti kulmautunut. Liikkuu hyvällä askelpituudella ja yhdensuuntaisesti. Runsas, mutta kovin pehmyt turkki. Miellyttävä käytös. Purenta ok.