Huippuvalmennuksessa osa 1

Olikin sattumalta oikein valkkuviikko. Maanantaina Caritan rallytreenit. Kerroin maksalaatikkoepisodista ja toiseksi teemaksi ajattelin ääntelyä tietyillä kylteillä, ohjaajankierroissa ja edessä peruutuksesta paluussa. Otettiin ensin lähtö, joka meni upeasti. Sitten lähdöstä houkutukseen asti, jossa hyvin tuli ilmi kaikki, mistä olin puhunut. Liikkeestä istumisessa Carita kiinnitti huomiota siihen, että mä annan käskyn ihan viime tipassa. Jos koira reagoisi vähän hitaasti, ei olisi enää mitään tehtävissä. Käskytystä ajoissa on paljon treenattu pyörähdyksen suhteen, mutta istumisessa en ole ajatellut asiaa ollenkaan! Eteentulossa tuli paljonkin ääntä, Just kohteliaasti demonstroi, mistä olin puhunut. Houkutuksessa oli leluja; se meni ihan ok, oli vähän hankala kävellä, kun houkutus oli ihan nurkassa aidan vieressä, mutta Just teki sen, minkä pystyi.

Sitten ruvettiin miettimään, mikä ohjaajankierrossa kiihdyttää. Kerroin, että olen yleensä palkannut siitä namipallolla, joka on aika kiihdyttävä palkka. Kerroin myös, että olen päässyt siihen asti, että jos teen luopumisen namilla ja palkkaan pikkunamilla, niin Just hiljenee. Taas tunsin vähän ylpeyttä itsestäni, että olin vähän niin kuin oikeilla jäljillä, samoin kuin paikkisasiasta puhuessa Maijun kanssa. Tästä nyt sitten Carita viisaana antoi tällaiset ohjeet: Ennen kiertoa luopuminen namista. Kiertämisestä ei heti palkkaa vaan liikkeelle ja palkka joko seuraamisesta vai sitten seuraavasta perusasennosta, jossa pitää vielä kerran luopua. Sama siirretään tehtäväksi ilman namia eli luopuminen tyhjästä kädestä ja lopussa palkka tulee taskusta. Edessä peruutuksessa sama tyyli: peruutus, "jätä", "tule sivulle", seuraamista, ja palkka vielä yhdestä tehtävästä luopumisen kautta. Ainakin kaikilla testikierroksilla toimi täydellisesti, eikä Just päästänyt ääntäkään!

Yleisesti pohdittiin kokonaisuutena palkanodotusasiaa. Just on vissiin kuolemassa nälkään koko ajan, kun palkanodotukset on nousseet niin korkealle. Ensimmäisenä Carita kysyi, pitääkö sitä palkata niin paljon siitä, että se on söpö 😂 Mun tekee mieli koko ajan pelata namilla, laittaa kättä taskuun tai pitää Justia hallinnassa palkalla. Sanoin, että mulla on niin syvässä porokoiraharrastajan trauma, että koira ei tee mun kanssa. Carita kysyi, onko kyse tästä koirasta, johon vastasin, että ei kun mun ekasta koirasta, joka on ollut haudassakin jo kohta 7 vuotta 😂

Carita on kiinnittänyt huomiota siihen, että mä teen (tapani mukaan 🙈) kaikki tai ei mitään; joko palkkaan 1-2 kyltin välein tai sit koko radasta. Tää kyllä kiehuttaa Justia aika paljon. Kerroin, että teen nykyään yleensä pitkän radan alkutreenistä, kun Justilla on vielä suurin into; ennen tein usein toisinpäin eli ensin palkatun kierroksen ja sitten kisakierroksen, kun koira oli jo väsyneempi. Carita esitti tähän erittäin osuvan kysymyksen: teenkö ratatreenissä yhtä pitkän odotteluverkan kuin kisoissa? Olen kyllä ajatellut sitä ja yrittänyt tehdä aina vähän lämmittelyä pienessä tilassa, kuten kisassakin voisin tehdä odottelualueella, mutta ajat on kyllä väkisinkin vähän lyhyemmät kuin kisoissa. Pitäis varmaan ihan katsoa kellosta, että tulisi tehtyä se 7-10 minuuttia alle ennen palkatonta ratatreeniä. Ja sit niitä eripituisia pätkiä!!! Eli ei palkka joka kyltin välein tai vasta radan lopuksi, vaan vaihtelevasti kaikkea 1-20 kyltin väliltä! Mulla on ollut se ongelmana, että jos olen suunnitellut palkkaavani jostain ja se meneekin pieleen, niin palkkaussuunnitelmakin menee pieleen. Siispä olen palkannut kaikesta, joka onnistuu erityisen hyvin. No tämähän on toiminut, koska koira on tehnyt niin paljon kylttejä erityisen hyvin, että on ansainnut niistä palkkaa. Mutta koska kisataan ja mestarissa, niin olisihan se reilua, etten olisi treeneissä namiautomaatti. Tajunnanräjäyttävä vinkki: voihan niistä superhyvin menneistä kylteistä kehua superisti ihan palkkaa ja vapautusta 🙈

Torstaina agitreenit, jossa ratatreenipäivä. Jokun kanssa oli tarkoitus tehdä 1-7, 11 (hyppy)-23 eli puomi ja keinu mukana radassa, A ja kepit ei. No ihan ei mennyt nollalla läpi 😂 Joku lähti ihan sata lasissa ja alkurata meni täydellisesti upeilla kiihdytyksillä, jotka Hanna palkkasi muistaakseni kutosen jälkeen. Toisella yrityksellä tuli vähän hämminkiä alkukierroksessa, sitten säädettiin takaaleikkauksessa esteellä 11 ja Joku meni väärään päähän putkeen. Sitten säädettiin lisää seuraavalla leikkauksella 14, minkä seurauksena olin väärin asemoitunut esteelle 15, jonka Joku hyppäsi molempiin suuntiin. Ja sitten olin niin kaukana edellä keinulla, että Jokulle iski ramppikuume, ja se hyppäsi alas keinulta. Kun mentiin yhdessä, uskalsi hyvin.

Tässä on nyt vähän dilemma, jota en osaa ratkaista. Toisaalta olisi hyvä ratatreenipäivänä vetää ekalla kierroksella koko rata, koska koiran vauhti on ihan erilainen ekalla vedolla kuin treenin lopuksi. Toisaalta taas olisi erittäin arvokasta ja hyödyllistä yllätyspalkata sitä kesken radan täydellisestä menosta ja vrooom-kiihdytyksistä. 

Nytkin se antoi itsestään niin kaiken ekoilla vedoilla, että sitten korjauskierrosten jälkeen ei enää lähde samanlaista vauhtia, mikä tekee rytmittämisen vaikeaksi, kun ei tiedä, mihin ehtii. Kun kokeiltiin, ehdinkö persjättöön 7-8, niin se ei irronnutkaan 1-4 niin hyvin kuin ekalla kerralla eikä tilanne ollut enää sama. 13-14-väliin ehdin ihan hyvin, mutta Joku kiersi sen joka kerta takaa! Sillehän ei ole asennettu in-inniä, pitäisi varmaankin! Muuten tuo kohta olisi loistava takaaleikkauskohta. Loppurataa ei sitten enää otettu, kun saatiin 12-16 toimimaan.