Huippuvalmennuksessa osa 2

Viime perjantaina ostin äkkilähdön Sirke Viitasen & Nina Mannerin rallytokon kisavalkkuiltaan Tikkurilan nurtseille. Olikin hienosti rakennettu kokonaisuus! Olin myös vähän tyytyväinen itseeni, koska ollaan treenattu näitä osasia omissa treeneissä! Häiriöt oli tällä kertaa aika mielenkiintoiset. Viereisellä tiellä ajettiin jotain ihme pärinärallia; siis erilaisia ajopelejä huudatettiin ja poltettiin renkaita. Hirvee meteli ja hirvee pakokaasu. Varmaan ne mietti, että on meillä aika outo harrastus, mutta me mietittiin kyllä ihan samaa. Onneksi Just ei pelkää tällaisia kovia ääniä, vaikka ilotulituksia pelkääkin. 

Alkujohdannon jälkeen tehtiin kehääntuloja ja lähtöjä. Näitähän me ollaan treenattu tosi paljon, ja itse lähtö menikin kivasti. Tulin ensin kehään koira oikealla, mutta myöhemmillä toistoilla tulin suoraan koira vasemmalla, koska Justin ei tarvinnut enää kattella. Toinen ryhmä teki ihan vieressä, lähdöt muutaman metrin päässä toisistaan kehänauhan takana, joten oli vähän erilainen häiriö kuin yleensä. Itse lähdöt meni tosiaan hyvin, mutta eka kyltti puolenvaihto jalkojen välistä ei. Tähän sitten ensimmäinen iso oivallus: lähtövauhti pitää sovittaa ekan kylttitehtävän mukaan. Eli nyt kävi niin, että lähdin reippaasti liikkeelle, mutta vauhti tyssäsi heti alkuunsa, Just ei vaihtanut puolta sujuvasti, kun oli liian edessä ja selvästi ärsyyntyi tästä. Kun lähdin vähän rauhallisemmin ja valmistelin paremmin, puolenvaihto meni sujuvasti ja Just oli heti sen jälkeen valmiina seuraamaan oikealla hyvässä kontaktissa. Täytyykin kiinnittää tohon nyt tosi paljon huomiota ja miettiä, mitkä kyltit on sellaisia, joille voi tulla reippaasti ja mitkä pitää valmistella jo pari metriä ennen.

Seuraava kierros keskityttiin seuraamiseen. Tarkoituksena oli suorittaa radalta vain 2-3 tehtävää ja muuten palkata seuraamista. Tavoitteena, että koira huolehtii seuraamisesta ilman, että ohjaajan tarvii kannatella, ja ohjaaja voi keskittyä ohjaamiseen. Me tehtiin käännöskyltit; ekalla kierroksella myös eka puolenvaihto, tokalla kierroksella ei eli tehtiin seuraamispuolet toisinpäin. Just seurasi kyllä tosi kivasti! Lämmitti kovasti mieltä, kun Nina sanoi, ettei mun tarvii enää kannatella Justin seuraamista, se hoitaa täysin oman tonttinsa! Ninakin kuitenkin on nähnyt Justia nuoresta asti, myös silloin, kun seuraaminen oli sen mielestä tylsää. 

Kolmannella kierroksella teemana oli uusiminen. Ja nyt sen konsepti käännettiin ylösalaisin: tarkoituksena oli uusia 2-3 hyvin mennyttä tehtävää eli kehua koiraa iloisesti ilman minkäänlaista ajatusta siitä, että meni pieleen. Meinasi kyllä vähän mennä omatkin aivot solmuun... Kolmas kyltti oli istu-maahan. Meinasin, että varma kyltti, olisin uusinut sen mutta jostain syystä tällä kierroksella Justilla ei millään meinanneet oikean puolen perusasennot löytyä, joten kyltille tulo oli aikamoista säätöä. Spiraali oli myös tosi huono, Just jäi vähän kaarteissa eikä kiihdyttänyt kunnolla "nopeenopeessa". Suoran päässä oli molemmat oikeaan täyskäännös, joka sujui hyvin, niin siinä sitten kehuin ja uusin. Sitten uusin juoksussa käännös vasempaan -kyltin, joka aiheutti vähän päänvaivaa, kun uusimaan ei saa juosta mutta tehtävä suoritetaan juoksusta! Tuota pitää joskus kysyä joltain tuomarilta. Tällä radalla taisin uusia myös istu- täyskäännös vasempaan -kyltin. Radan päässä oli merkki, joka sujui loistavasti. Aika kivasti Just pysyi iloisena noiden uusimisten ajan. Nina myös sanoi, että se teki tehtävät tokalla yrityksellä vielä paremmin! Eli kyllä se sitten kuitenkin jotain ajattelee, että uusinnoissa pitää petrata. No mutta tärkeintä, että ei lannistu niistä eikä ota itteensä.

Tässä vaiheessa oli teoriatunti, jossa Sirke puhui aika paljon ohjaamisesta. Pääajatus oli, että ohjaaja oli määrätietoinen, itsevarma ja rento. Tavoitteena, että koira pitää huolen seuraamisesta ja ohjaaja keskittyy ohjaamiseen. Jos koira jää, ei pidä itse jäädä hidastelemaan, siitä tulee kierre. Jos kisakehässä nuoren koiran tai vaikka vanhemmankin kanssa kävisi niin, että koira ihan laamailisi, kannattaisi yrittää katkaista tämä esim. tekemällä jokin ihan muu temppu, josta koira innostuu, ja sitten kun saa taas koiran tekemään hyvällä fiiliksellä edes hetken, voi keskeyttää ja poistua kehästä. Tässä kohtaa pisteillä ei oo yhtään mitään väliä; tärkeintä, että koiralle ei jäisi fiilis, että kisakehässä on tylsää, ahdistavaa, vaikeeta jne.

Sirke puhui myös käskysanoista ja käsimerkeistä, miten niistä saa tarpeeksi erottuvat. Käsimerkeissä mulle uusi ajatus oli korkeammalla oleva käsi, joka katkaisee kontaktilinjan. Tämä siis sama idea, kuin Eijan Kempeleessä meille esittelemä pyörähdykseen valmistava käsi, mutta Sirke käytti myös vastaista kättä liikkeissä, joissa koira lähtee ohjaajaa kohti, esim. ohjaajan ympärikierto. Jos koira katsoo ohjaajaa silmiin, niin senhän pitää ensin luopua katsekontaktista, että pystyy lähtemään käsimerkin perään. Käskysanoissa mielenkiintoisia ajatuksia oli sananpainot, esim. Sirke sanoi painottavansa istu-käskyn toiselle tavulle eli is-TU. Näin tämä käsky erottuu koiran korviin tosi selkeästi. Äänenkorkeus voi myös vaihdella kesken sanan, esimerkkinä "nouse", jolla "nou" sanotaan nousevalla äänellä ja "se" laskevalla.

Teoriatunnin jälkeen vaihdettiin kouluttajia ja rataa. Viimeisenä tehtävänä oli mennä rata ensin unelmasuorituksena mielikuvituskoiran kanssa ja sitten yrittää samaa oman koiran kanssa. Tää oli mielenkiintoista! Tulin ajatelleeksi, miten "paikkailen" ohjauksella puutteita, joita oon koiran perusopetuksessa tehnyt. Mielikuvituskoirallani ei tietenkään ollut mitään puutteita, sehän oli täydellinen. 

Justin kanssa tää kierros ei mennyt kovin hyvin. Tai no ei se huonostikaan mennyt, oli vaan paljon enemmän säätöä ja sähläystä kuin aiemmilla radoilla; varmaan aivot alkoi olla jo aika väsyneet, kun oltiin koko ilta oltu kentällä. Sirke sanoi mielikuvituskoirakierroksen jälkeen, että kävelen aika reippaasti, mihin nauroin, että mähän kävelen nykyään jo paljon rauhallisemmin kuin ennen 😂 Justin kierroksen jälkeen hän totesi, että Justille tämä vauhti on tosi luonnollinen ja pitäisi sen, jes! 

Kahta ennakointijuttua ehdittiin vielä käydä läpi. Ensimmäinen oli maahanmeno, jossa Just menee usein vinoon etenkin oikealla. Sanon mielestäni käskyn jo ennen kuin viimeinen jalka tulee maahan, mutta Sirke sanoi, että käsky kannattaisi sanoa askelparia ennen, jolloin koira lähtee menemään maahan ennen kuin mä pysähdyn ja näin tulee suoraan. Toimi!

Toinen juttu oli eteentulot lennosta. Tässähän tekee monesti mieli ottaa apuaskel, kuten alokasluokassa tehtiin. Mutta Sirke näyttikin, että jos lähtee ohjaamaan koiraa eteen ennen viimeistä askelparia, se kiihdyttää ohjaajan ohi ja on jo edessä, kun ohjaaja pysähtyy. Kätevää!

Sirkellä oli sen verran hiljainen ääni, että hänen kommenttejaan muille en kuullut, mutta Ninalta nappasin yhden tajunnanräjäyttävän vinkin: rallyradalla treeneissä voisi palkattomuutta treenatessa ottaa välillä sellaisen sosiaalisen palkkauksen kuin tokossa! Eli esim. 5 kylttiä, kehut ja vapautus kuten tokossa liikkeenvälissä, sit taas sivulle ja jatketaan rataa. Tää oli tosi mielenkiintoinen idea ja voisi tukea sekä rallya että tokoa!
 

Lopuksi kyselytunnilla puhuttiin vähän virheistä. Joku kysyi, mitä virheitä tulee mistäkin. Sirke ensin vähän hymyili, ettei oo tehnyt niin paljon virheitä, että tietäisi kaikista miinukset... Hetken siinä pyörittelin silmiäni, että olipa ylimielisesti sanottu, mutta sitten Sirke ja Nina avasivat tätä vähän: keskittyvät enemmän opettamaan ja ohjaamaan tehtävät mahdollisimman oikein kuin ajattelemaan virheitä. Ja tämähän on oikeastaan ihan loistava ajatus ja tukee sitä, että ihminen ei opi negaatioiden kautta "älä tee noin tai näin" vaan "ens kerralla tee näin ja näin". Eli ei pitäisi takertua virheisiin ja esitellä niitä, vaan pitäisi takertua oikeisiin suoritustapoihin ja treenata ja toistaa niitä.