Caritan rally + agitreenit + tokoviimeistelyt

 17.10. oli Caritan rallytreenit. Olin toivonut käännöksiä nurkkiin ja häiriöihmisiä radalla, ja kuten aina, toiveeni oli toteutettu. Olin päättänyt, että jos ei mee kovin hyvin, niin pidetään sitten taukoa rallysta, ainakin kisaamisesta. Ja huh huijaa, kun Just kävi kuumana! Voi sitä metelin määrää! Sitten ihan lopputreenistä saatiin aika hyvä demonstraatio kisamaisesta tilanteesta, kun ekalla kyltillä, nurkassa tehdyllä valkovuokolla, sanoin ensin väärän käskyn ja sitten Just otti vähän häiriötä ihmisistä. 

Puhuttiin Caritan kanssa, että täytyy nyt ottaa uusi lähestymistapa ratamielentilaan. Kokeillaan vähän purkaa ensin ja sit esim. 10 kyltin rata ilman välipalkkaa. Osittain tuo on palkanodotusta, osittain illan vireystilaa ja osittain epävarmuutta jostain. Joka tapauksessa nyt saa rally hetken olla. Pitää tehdä sitä, mikä kulloinkin tuntuu hyvältä!

Torstaina Jokulla estetreenit. Tehtiin puomia putkelta jne vauhtilähestymisillä. Jokikinen toisto rento ja hyvä osuma! Ja sitten meillä oli tällainen liekkipätkä, jossa erikoishyppyjä ja leijeröintiä. Ja Jokuhan vastasi haasteeseen ja teki ei sen huonommin kuin ekalla yrityksellä täydellisesti! 💥 Se oli upea, kun heti alusta käänsi katseen putkeen ja eteni koko alkusuoran fokusoineena eteenpäin! Ja leijeröintikin meni ihan tosta vaan - valssasin siis hypyn jälkeen puomin "yläpuolelle" eli okseri tuli leijeröiden. No problemos! Otettiin vielä toinen toisto, nyt ilman etupalkkaa okserin jälkeen. Joku lähti aivan lapasesta - en ehtinyt mihinkään! Vaan eipä se mua tarvinnut, kun oli tehnyt laskelmansa siitä, mistä palkka tulee. Lisäksi tehtiin vielä keinua radan osana ja se meni tosi reippaasti joka toisto!

Just teki jäähkälenkin yhteydessä pikatokot, muistaakseni yksi luoksari ja vähän fiilistä siirtymiin. Tällä valmistelulla lauantain kokeeseen!

Katseet tokoon

 Rallyn rotumestisten jälkeen oli aika suunnata katseet tokoon. Maanantaina treenattiin Annikan kanssa Ogelissa. Jokulla oli uusi treenikohde: suuntakäskyt lenkillä. Ideana siis, että jos se kävelee mun edellä fleksissä, se oppisi käskystä kääntymään risteyksestä oikeaan suuntaan. Ollaan tähän asti tehty tätä vain lenkillä operantisti, mutta ei ole kovin paljon edennyt. Nyt kokeiltiin sellaista, että namipallo oli meistä 45 asteen kulmassa vasemmalla, lähdettiin kävelemään eteenpäin ja pallon kanssa samalla viivalla sanoin "left". Haasteena oli, että sain Jokun kävelemään ensin vapaasti eteenpäin, koska se oletti, että pitää luopua pallosta seuraten. Annika tuli targetiksi eteen ja tällä saatiin pari onnistunutta toistoa. Toisena juttuna Joku teki lisäksi ruutua, jossa oli kosketusalusta. En kyllä mitenkään saa sitä pysähtymään siihen seisomaan, jostain syystä se menee aina maahan siihen, vaikka muuten kyllä tuntee stop-käskyn! 

Lyytikin oli mukana 😍 ja sai tehdä rallytemppuja. 

Just teki ensin ruudun osia 2 toistoa. Ensin ruutuun meno + seis, josta tulin kohti jännitteellä ja palkkasin ite. Sit toisesta suunnasta taas ruutuun meno, seis ja maahan. Nää meni ihan loistavasti! Otettiin vielä loppuosa eli seis - maahan - sivulle. Sitten otettiin jäävien osia. Oiskohan mennyt asentojen erottelussa kaikki oikein tai max yksi stiplu. Sitten maasta sivulle käskytystä, ettei ennakoisi. Palkkasin paljon siitä, ettei Just toiminut Annikan käskystä ja vapautin maasta. Edellisestä kisamaisesta korjaussarjana otettiin siirtymiä + liikkeellelähtöjä. Näissä ei ongelmaa tällä kertaa. Lisäksi tänne väliin otettiin yksi kierto, joka teknisesti hyvä mutta äänekäs. Vähän sitten alkoi siirtymissä näkyä väsymistä, joten lopetettiin, ennen kuin alkoi mennä huonommin. Paikkiskin muistettiin!

Tiistaina koirilla oli jäsenkorjaaja; Joku oli hyvässä kunnossa mutta Just tosi jumissa. Siispä Just jäi kotiin torstaina ja Joku pääsi yksin agitreeneihin. Meillä oli toivekerta ja mä olin toivonut innejä. Otettiin niihin nyt ihan käskysana, katotaan vaan, vaihdanko sen vielä 😂 Tehtiin ensin ihan helppoina, paikaltaan ja kulmista, nää onnistui kaikki. Sitten lisättiin alkuun putki ja ensin onnistui, mutta sitten Joku jäi ihan totaalisesti luuppaamaan hyppyä väärältä puolelta, vaikka mä tein mitä! Eli nyt muistetaan, että luuppia ei saa päästää päälle, se pitää pysäyttää heti! Eli aina korjataan ja kerrotaan koiralle, mitä sen halutaan tekevän, ennen kuin väärä suoritus jää päälle.

Perjantaina Just otti muutaman nosekätkön porukoilla. Tästä jäi mieleen, että korkea kätkö oli superhyvä ja jatkaminen sujui, mutta laatikko ei löytynyt ollenkaan. Syyksi epäilen sitä, että korvatopsi oli pudonnut laatikon välipohjan alle, että sieltä ei varmaan juurikaan tullut hajua.

Sunnuntaina eka kerta Sirken tokovalkkua. Otin niitä liikkeitä, joita ei maanantaina tehty eli hyppynouto, kaukoja, luoksaria ja lisää siirtymiä. Hyppynouto oli kerrasta täydellinen. Kaukoissa näytin Sirkelle meidän kaukopelin ja kysyin, miten tätä muokkaisi niin, että näyttäisi koiran mielestä enemmän samalta kuin koetilanteessa. Sirke tykkäsi tosi paljon meidän pelistä ja Justin ilmeestä siinä. Lisättiin tähän jännite alkuun eli Justin maatessa ennen ekaa vaihtoa. Ai että tää toimi herkullisesti! Oon kyllä käyttänyt jännitettä muissa liikkeissä, mutta miksiköhän on jäänyt kaukoissa käyttämättä?!

Siirtymien treenaamiseen Sirkellä oli sellainen vinkki, että "tyhjien liikkeiden" tilalle voi ottaa rallytemppuja. Tunsin itseni taas vähän tyhmäksi - miksi mä en ole keksinyt tätä?! Nää sujui ihan kivasti, joskin ihan se paras terä ehkä puuttui. Luoksarissa taas nähtiin kaikenlaista. Ensin Just keskeytti tulon, kun toinen koira rymisteli sisään vieressä. Tätä pitää treenata! Sitten nähtiin banaanikaaria ja haukkumista. Sirke kysyi, olenko vauhtipalkannut sitä, kun se näyttää vähän odottavan palkan lentämistä tietyssä kohdassa 🙈 Kysyin Sirkeltä, että kuinka paljon pitäisi siirtää palkkauksen painotusta loppuperusasentoon ja hän vastasi, että voisi kyllä siirtää aika paljon, että saataisiin loppuperusasennolle tosi korkea arvo. Tästä aiheesta pitää jatkaa! 

Kokeiltiin vielä palkata luoksarista namipallolla suoraan mun jalan viereen + sitä, että jätän namin Justin eteen ennen kutsua. Jälkimmäinen toimi kyllä - Just oli ihan hiljaa. Sirke sanoi, että tästä voisi opettaa eleen, jonka voi huomaamatta tehdä kokeessakin, mutta totesin siihen, että Just kyllä 100 % varmuudella jäis sit siellä kokeessa etsimään namia 😂

Hallitreenin jälkeen vielä paikkis sirkuskentällä Sailan Tempo-flatin kanssa. Hyvin meni! 

Rallyn rotumestaruus

 Rotumestaruuskuukauden ensimmäinen rasti oli rallytokomestikset Jyväskylässä 8.10. Tuomarina oli Hannele Pirttimaa, ja rata oli tuomariharjoittelija Linda Wikstenin käsialaa.

Olipahan taas oikein kunnon palautus maanpinnalle tämä koe. Mulla oli ihan loistava fiilis, mutta se ei valitettavasti tarttunut koiraan, vaan Justia jännitti radalla aika paljon. Itse hämmennyin, kun se sekä jumitti että vinkui, enkä tiennyt, olisiko pitänyt tsempata vai rauhoitella. Rata oli vähän ärsyttävä, käännöksiä eestaas koko ajan, ja etenkin alussa tämä vähän haittasi "vauhtiin pääsemistä". Lähtö hyvä ja ensimmäinen valkovuokko kuitenkin sujui, paitsi että saatiin siitä -1 ov, ehkä tein liian aikaisin? Sitten seuraavissa paikallakäännöksissä Just jumitti mutta virheitä ei tullut ja siitä lähdettiin kivalla ilmeellä. Puolenvaihtoon takaa Just ei lähtenyt, mutta uusinnalla onnistui: -3. Itse peruutus oli hyvä, mutta sieltä paluu ei sujunut kuten tavallisesti, vaan Just hidasteli vähän. Tästä -1 mutta sitten kuin taikaiskusta Just lähti seuraamaan upeasti! Ja myös merkki oli ihan mahtava! 

Radalla oli taas kutsu + pyörähdys -yhdistelmä, joka on meille vaikee. Eikä se onnistunut nytkään, vaikka ollaan sitä treenattu ja hidastinkin ennen sitä. Silti tuli puolittainen pyörähdys ja aivastus... Uusinnalla onnistui eli -3 tästä. Lisäksi kutsulta -1 ov ja pyörähdyksestä -1 py. Uusinnassa kuitenkin kiva fiilis ja seuraaminen sen jälkeen kohti nurkkaa hyvää. Sitten oli toi ärsyttävä kääntyilyosa radasta. Siitä selvittiin muuten, paitsi toisesta persjättökäännöksestä -1 vino ja -3 tvä. Vielä saatiin -1 ov askeljäävistä, en tiedä mistä. Sitten tuli taas jumituspaikka, kun ensin eteentulon jouduin vääntämään rautalangasta ja saksalaisessa oikealla Just teki puolenvaihdon. Koska uusinnat oli jo käytetty, ei auttanut muu kuin jatkaa matkaa eli tästä -10 tvä ja -3 ov. Extrana vielä -5 ääntelystä, joten yhteispisteet oli 65! Onneksi saksalaisesta kun lähdettiin, Just seurasi taas hyvin eli päästiin lopettamaan rata hyvään fiilikseen. Sen verran pitää mainita pisteistä, että arvostelu tuntui tällä kertaa erityisen tiukalta, ei vain mun vaan myös muiden mielestä sekä mitä itse huomasin toimistossa.

Viimeksi nosekokeesta sanoin, että se oli henkisesti tärkeä onnistuminen. Nyt voisin sanoa, että tämä oli henkisesti tärkeä epäonnistuminen. Koiraharrastuksessa ei koskaan pääse ylpistymään, kun mitä tahansa voi käydä. Meillä oli sopivasti vielä valmennusringin järjestämä psyykkisen valmennuksen nettiluento seuraavana perjantaina, joten oli hyvää aikaa jäsentää ajatuksia. Yksi sieltä tullut ajatus oli se, että herkkä koira voi reagoida ihan vain ohjaajan vireystilan nousuun, ei tarvii edes olla sellaista "pahaa jännitystä", jota mulla ei nykyisin oikeastaan ole. Eli siis mä en saisi olla "liian innoissani", kuten Lyytin ohjaajana olin vaan se sellainen varma, keskittynyt ja rauhallinen ohjaaja toimii Justille parhaiten. Toinen oli se, että siitäkin voi ottaa painetta, että koiralla pitää olla kivaa. Ts. kun aina sanotaan, et ei niillä pisteillä väliä, kunhan on hyvä fiilis, niin se hyvä fiiliskin voi olla aika kova tavoite, joka saattaa paineistaa ohjaajaa. Kolmas ajatus oli se, että taidan edelleen olla rallyssa jonkinlaisessa välitilassa valioitumisen jälkeen, kun ei enää ole sellaista selkeää tavoitetta. Näköjään rennon radan tekeminen ei ole meille hyvä tavoite...

Jälkianalyysinä ensimmäisenä tuli mieleen se, että ei tämä toimi näin, että en kahteen kuukauteen treenaa rallya ja sit parin temppumuistuttelun jälkeen kokeeseen. Koesuorituksessa on niin paljon muutakin kuin vain temput. Eli kyllä tämä oli liikaa, että lokakuussa neljä eri koetta kolmessa lajissa. Nyt kun rotumestaruudet on käyty, pitää oikeasti alkaa vähän jaksottaa lajeja ja keskittyä max kahteen kerrallaan. Toiseksi pitää muistaa treenata tarpeeksi sitä, mikä on vaikeaa eli meille käännökset nurkissa ja yleisöä kohti meneminen. Ne toimii kyllä, kun niitä treenaa ahkerasti ja eri paikoissa! 

Sitten vielä jäin miettimään alkuvalmisteluja. Tehtiin Justin kanssa jonkun verran, esim merkkiä lelupalkalla ja temppuja namipalkalla, että se oli päässyt vähän purkamaan. Mietin kuitenkin, että oliko tämä kuitenkin huono tehdä temppu-nami-temppu-nami -systeemillä verkkaa, kun sitten kehään mennessä ero on niin iso? Eli olisiko parempi tehdä vähän enemmän sosiaalista palkkaa? Just nimittäin tarjosi mulle sitä täydellistä mielentilaa ("oksitosiini virtaa"), mutta mä en tarttunut siihen! Ja sitten ehkä lähtökarsinassa kökkiminen myös oli vähän ahdistavaa. Joka tapauksessa ero edellisen viikonlopun nosekokeen ja myös syyskuisen tokokokeen odotteluaikaan oli aika huomattava. Vielä yhtenä pikkuhuomiona totesin, että meidän kupla vähän puhkeaa lähtökyltillä, kun vedän henkeä ja katson ekaa kylttiä. Eli nyt pitää 1) palkata koiraa kontaktin pidosta mun syvähengityksen aikana, 2) keskittyä koiraan ja vain koiraan lähdössä. Tiedän kyllä, mikä siellä on eka kyltti jne. Koirahan siinä on tärkein!

Katsoin vielä seuraavat Caritan treenit ja niiden jälkeen päätin, että nyt pidetään rallysta kisataukoa loppuvuosi ja keskitytään tokoon ja noseen. Katsotaan sitten rallya uudestaan ens vuoden puolella.

Lokakuun ekat

Lokakuu lähti vauhdikkaasti käyntiin, kun sunnuntaina 2.10. la koulutin rallya, 3.10. su tokoa ja 6.10. agilitya. Täytyy kyllä myöntää, että aivokapasiteetti oli aivan äärirajoillaan tuolla viikolla! 

Rallyssa on koulutusryhmän jälkeen aina kimppatreenit, joten saan treenattua omat koirat häiriössä samalla. Mestarin radassa oli teemana hyppykontrolli. Ensin lähdössä eteentulo, jossa koira joutuu kääntämään selkänsä hypylle, sitten hyppyjen välissä puolenvaihto jalkojen välistä, toisen hypyn jälkeen peruutus ja lopussa vielä liikkeestä kutsu esteen ohi. Just kävi tosi kuumana odotettuaan koulutusryhmän ajan mutta teknisesti meni muistaakseni kivasti. Palkkailin vähän kaikkea ja sillee muistuttelumielessä seuraavan viikonlopun koetta ajatellen. Kutsu + pyörähdyskin onnistui, vaikka se on meille varmaan haastavin yhdistelmä. Toki kerran Justin piti periaatteen vuoksi käydä hyppäämässä este 😁 Lopuksi tehtiin alo-rata kisamaisesti. Joku sai pelleillä, ja se on kyllä hupaisa, kun osaa näistäkin tempuista käytännössä kaikki paitsi sivulla peruutuksen, vaikka ei sen kanssa oo ees kunnolla treenattu!

Maanantain nosetreeneissä teemana erikorkuiset kätköt. Mukana oli kaksi tosi matalaa, yksi nenän korkeudella, yksi 100 cm kiivettävä, yksi 140 cm kiivettävä ja yksi 120-senttinen, johon piti vain kurottaa. Kuvassa viimeinen. Yllättäen tuo nenän korkeudella oleva oli vaikein; haju ei levinnyt sieltä yhtään. Kätköjä oli taas liikaa - en ole vielä oppinut suunnittelemaan ajankäyttöä nosetreeneissä. Just oli tosi vauhdikkaalla tuulella (taas). Tää nosto-oven salpakätkö oven oikeassa reunassa oli hauska suoritus: Just ilmaisi sen ensin aivan kuin oppikirjasta. Pyysin Janinan ja Heidin katsomaan, koska Just demonstroi, mitä olin Just selittänyt. Kun siinä sitten selitin heille, Just katsoi heitä hetken ja sitten teatraalisesti nousi uudestaan ovea vasten, kurotti salpaan ja laskeutui istumaan. Palkkasin ja nauroin, että näin Just. Sitten kun me ihmiset jatkettiin juttua, Just teki ilmaisun vielä kerran 😂 "Kattokaa nyt Janina ja Heidi, näin tää pitää ilmaista!"

Tällä alueella kätkö oli sivutolpassa 140 cm korkeudella, mutta koira yletti siihen seistessään penkin päällä. Tästä muistiin se, että jos koira on noussut jonkin asian päälle, niin palkkaamaan lähtö pitää tehdä rauhallisemmin kuin yleensä. Nyt nimittäin Just innostui mun palkkasanasta niin paljon, että pomppasi penkiltä tosi vauhdikkaasti, mikä on aina vähän hasardia. Eli jatkossa tulen sanomaan "jes" koiran viereen, sitten "rauhassa alas" ja sitten mennään palkkaamaan.

Torstaina agitreeneissä Hannan suunnittelema rata. Me tehtiin 3, 5-17. Ensin tein lähdön vähän tyhmästi jääden vatkaamaan Jokua ja se raukka yritti tarjota kaikkea mahdollista. Eli jatkossa selkeästi kerron sille, haluanko lähtöjätön vai lentävän lähdön - jos jälkimmäisen, niin sit mentiin eikä vatkata!

Molemmilla yrityksillä rata kosahti putkelle 11. Ekalla kerralla Joku nappasi 12-hypyn, tokalla totesi, että ihan sama, kun en kuitenkaan osaa, niin menen suoraan putkeen. Ei siis suklaata mulle tällä kertaa! Harjoituskierroksella sitten saatiin tuo toimimaan niin, että kävin hakemassa Jokun putkelta 5 ja sitten yhdessä liikkumalla tuli oikeaan suuntaan. 

Loppuajalle Hanna keksi mulle sellaisen tehtävän, että mentäisiin rata lopusta alkuun. Olipa nerokas idea! Tosin mun aivot meinas räjähtää ylikuormituksesta, mutta onnistuttiin silti tekemään tää n. 5 esteen pätkissä. Tää oli kyllä hyvä, niin ei tullut hinkattua samaa ja samaa. Viimeisenä yksi puomi ja heti ekalla yrityksellä täydellinen osuma!

Nosekoe 1.10.

 Lokakuu alkoi reippaasti nosekokeessa Vantaalla. Kerrankin oli lähellä! Käytiin Justin kanssa aamulla tallilla, sitten pikaisesti kotiin syömään ja sitten kokeeseen. KEK oli kyseessä; tuomarina oli Miira Hellsten. Jotenkin mulla oli koko päivän sellainen olo, että tänään tulee 100 pistettä. Eikä sellainen ylimielinen vaan ihan puhtaasti varma olo. Yritin kuitenkin koko päivän olla tuudittautumatta mihinkään liikaa, koska mitä tahansa voi käydä, mutta ei mulla koskaan ole ollut noin varmaa oloa missään kokeessa. Tällä kertaa kuuntelin matkalla Löytö-podcastin jakson "Nosework on strategiapeli", ja sen ajatuksia käytin sit aina valmistautuessani omaan vuoroon. Tää olikin oikeestaan tosi hyvä, koska keskityin listaamaan asiat, jotka pitää muistaa, eikä ylimääräisiin hörhöilyihin jäänyt tilaa mun päässä.

Ensimmäisenä oli ulkoetsintä. Tuuli kuvanottosuunnasta, joten ajattelin, että lähikätköt ei välttämättä löydy menomatkalla vaan haju pitää hakea alueen takaosasta. Ajattelin myös Loviisan kokeen seinäpyörrettä eli että jos kätkö olisi alueen takareunalla, niin tuuli saattaisi pyöräyttää ihan sen eteen hajusta tyhjän kohdan. Otin strategiaksi muistaa nämä, mennä Justin perässä ja pitää tarkkaan mielessä, onko kaikki etsitty. Mun strategioita ei oikeastaan tarvittu: Just lähti haistaen rengasta ja sinisiä koreja, siirtyi oikealle, jossa haistoi roskista ja toista rengasta, sitten tuli keltaiselle rampille, josta löytö ajassa 0:13.8 maksimiajan ollessa 2,5 min. Just ehkä nuolaisi, mutta piti päätään sellaisessa asennossa, että minä ja tuomari ei kumpikaan nähty, joten ei virhepisteitä. Tällä alueella oli iso vaikutus olosuhteilla; aamuryhmästä vain yksi oli löytänyt tämän mutta iltapäiväryhmästä useimmat.

Toisena ajoneuvoetsintä. Olin ihan innoissani, että päästään ekaa kertaa etsimään bussia! Aikaa tähän oli 3 minuuttia. Lähtö oli kuvassa oikeasta takakulmasta eli oikean takarenkaan kohdalla. Annoin Justin päättää suunnan ja se lähti vastapäivään. Bussin toisesta takakyljestä reaktio, josta Just olisi heti lähtenyt eteenpäin. Pyysin sen kuitenkin strategiani mukaisesti takaisin ja tsekattiin tarkasti kyseinen kohta ilman löytöä. Sitten Just jatkoi päättäväisesti eteenpäin. Tarkasti etsittiin bussin avoin etuovi sekä etureuna. Tässä vaiheessa olin aika varma, ettei oltu missattu mitään. Kuvassa näkyvän renkaan kohdalla alkoi lämmetä ja kätkö löytyi helmasta ajassa 1:20.3. Kysyin Miiralta, mikä se Justin reaktio toisella puolella oli ja hän kertoi koskeneensa siihen kohtaan. Eli Just oli tosi hienosti rekisteröinyt ihmishajun mutta kuitannut sen merkityksettömäksi ja ollut valmiina jatkamaan eteenpäin. Tässä olin erityisen tyytyväinen kattavasta etsinnästä.

Tauon jälkeen laatikot, joita oli 20 kpl, aikaa 2,5 min. Tässä lähtötötsät oli mukavasti tuossa keltaisessa kaiteessa kiinni, joten päätin viime kerrasta viisastuneena lähettää Justin etsimään jo alueen ulkopuolelta. Muistin myös, että jos tulee reaktio mutta ei ilmaisua, niin pitää ensin tarkistaa viereiset laatikot, ennen kuin jatketaan muualle alueelle. Tää strategia oli aivan tappava! Just haistoi lähimpiä kahta ja vielä kahta muuta, kunnes tuli kätkölaatikolle, pyöri pari kierrosta sen ympäri ja ilmaisi ajassa 0:11.8!!! Tää oli ehdottomasti meidän paras laatikkoetsintä kokeessa tähän asti!

Viimeisenä sisäetsintä. Tässä oli vähän hankalaa, kun tutustumisessa oli saanut vain vilkaista aluetta ovelta. Joten sisään tullessa yritin nopeasti vielä katsoa, mitä kaikkia kohteita siellä on. 

Tässä lähetin myös Justin etsimään alueen ulkopuolelta, mikä toimi hyvin - taas oli nenä auki alueelle tullessa. Just lähti vasemmalle, jossa nuuhkaisi nenä alhaalla tuota mustaa ajosimulaattoria. Sitten kiinnostui keltaisista tikkaista ja haisteli ne tosi tarkkaan ilmaisematta. Tsekkasi kaapelikelan ja palasi sitten takaisin ajosimulaattorille, jossa nyt nosti nenää ja sieltä metallisesta pystypalkista kätkö löytyikin ajassa 0:36.8. Näillä kahdella alueella Just tökkäsi kätköä varmasti suu kiinni mutta sitten lipoi huuliaan jo maatessaan 😁 mikä ei tietenkään ole virhe.

 

Sisäalueen toinen reuna

 Ja luokkanousu KEKissä oli sitten siinä! Täytyy kyllä sanoa, että olosuhteet oli tällä kertaa meidän puolella (9/20 koiraa sai 100 p) mutta myös oma keskittyminen ja koiran keskittyminen osuivat ihan nappiin. Etenkin noi strategioiden kertaaminen vuoroa odotellessa oli superhyödylliset ja auttoivat keskittymään olennaiseen. Justille selvästi sopi, että ei tultu suoraan nukkumasta vaan oltiin oltu aamu tallilla - se ei käynyt liian kuumana vaan oli innokas mutta määrätietoinen ilman ylimääräistä vouhotusta, kuten Jyväskylän kokeessa ekoilla alueilla. Tää oli tosi tärkeä onnistuminen henkisesti. Tää fiilis pitää muistaa ja tää pitäis saada ihan jokaiseen kisaan.

Kajaanissa 29. päivä sitten edessä KEK2!

Leirin jälkeen

Leirin jälkeinen viikko oli vähän raskas. Heti maanantaina hirmuisen työpäivän jälkeen  nosetreenit. Olin alun perin ajatellut, etten ottaisi Justia, mutta koska sen ilmaisut oli niin kaameita sunnuntaina, halusin ottaa sen preppaamaan. Joten otin Justin ja Lyytin ja Joku jäi huilimaan. Tällä kertaa teemana oli kattava etsintä 2: nurkat. Nurkkaosuutta en toki kertonut ryhmäläisille kuin vasta treenin jälkeen 😉 joten ohjaajat harjoittelivat katsomaan alueesta, oliko kaikkialla käyty ja koirille oli nurkkatreeni.

Ylimmän kuvan alue oli apinoitu Miikalta: olin laittanut kätkön luutaan tuolien taakse eli koiran piti työntyä tuolien alle päästäkseen kätkölle. Tämä oli rämäpäisille koirille (kuten Just ja Eeni) helppo mutta herkemmille haastava. Lyytille en ottanut tätä ollenkaan.

Kätkö taulun puolivälissä taas oli revanssi leirin sunnuntailta. Tässä haju oli valunut voimakkaasti alas, koska kaikki koirat kyllä haistelivat seinustaa eestaas alhaalta mutta eivät nostaneet nenäänsä ylös. Sitten kun nostivat, kätkö löytyi heti.  Just kyllä pudotti koko taulun...

Sitten oli kaksi kätköä, joista toinen hyllykön ihan viimeisessä nurkassa, toinen tokolaatikon alla. Jälkimmäisen Just löysi hyvin mutta nurkan se helposti skippaa.

Erikoisin keksimäni kätkö oli kuvan valkoisen puuhäkin takaseinän ilmareiän takana. Kukaan muu ei tosin edes uskaltanut ottaa tätä aluetta 😂 Just meni häkkiin tosi reippaasti ja yritti tarkentaa ja tarkentaa päästäkseen tismalleen hajulle, mutta ei tainnut ihan päästä. 

Pidin huolen siitä, ettei yksikään siirrännäinen ollut koiran ulottuvilla, ja Justin ilmaisut oli tosi hienoja, mikä oli päivän tärkein asia. 

Lyytillä oli tosi hauskaa! Etenkin kun se sai tehdä kaikille muille ohjaajille kurretemppuja! Kyllä se kätkötkin löysi, tosin Katrin tekemällä sokkoalueella teki yhden valeilmaisun, joka loppujen lopuksi ei ollut kovin uskottava.

Torstaina Jokun agitreenit, joissa teemana putket. Joku oli alkutreenistä ihan tähtipelaaja ja selvitti kaikki tehtävät: lähtösuoran, putkesta luopumisen, pimeän putkikulman, putkelta kääntymisen ja putkijarrun. 

Mutta sitten kun alkoi väsyä, ei enää kääntynyt 11-putkelta vasemmalle vaan oikealle ajatukset palkassa. Oltiin kuitenkin tyytyväisiä ja taas vahvistui se, että Joku ei tarvii yhtään enempää treeniaikaa.

Agin jälkeen Justin kanssa kisamainen toko Sirkuskentällä Hannan liikkuroimana. Just oli ihan mahtava! Koko ajan ihan täydellinen kontakti ja niin hienosti palkkautui sosiaalisesti 😍 Yhtään ei tuntunut raskaalta tämä pitkä suoritus. Ääntä tuli kyllä aika paljon mut niinhän sitä aina tulee omissa treeneissä. Liikejärjestys oli: kaukot, ruutu (kutsuineen kuten voittajassa), kierto, luoksari, liikkeestä seisominen, tasamaanouto, seuraaminen, josta palkkasin kesken, kun tuntui hyvältä. Ainoa virheet oli jumitukset liikkeellelähdöissä seuraamisessa ja liikkeestä seisomisessa, jossa myös kääntyi pikkuisen vinoon. Siis kaikki muu meni ihan kympin arvoisesti! Ei mitään kaksoiskäskyjä missään eikä ennakointeja! Liikkeenväleissä mulla oli itselläni vähän vaikeaa, kun lähdin taas ensin liikkeelle, ennen kuin katsoin, mihin päin mennään, niin kävelyt jäi vähän kesken pari kertaa. Mutta tätäkin oli hyvä harjoitella eikä se häirinnyt! Jäi ihan superhyvä fiilis tästä - kisamainen on nyt tehty ja nyt voidaan treenailla rennosti viimeiset 3 viikkoa ennen rotumestistokoa! Hannakin oli ihan vaikuttunut siitä, miten varmalta tekeminen näytti. On sillä uskomaton vaikutus, että itse luotan sosiaalisen palkan riittämiseen.

Tampereen valkkuleiri - sunnuntai

 Sunnuntaina oli yksi sisäalue ja useampi ulkoalue. Ekasta ulkoalueesta ei ihmeempiä muistikuvia mutta tää sisäalue oli mielenkiintoinen. Eka kätkö löytyi aika nopeasti valkoisesta löytötavarapöntöstä mutta toka ei millään, ei sit millään! Kun rupesin miettimään, että ollaan oikeesti käyty ihan kaikki läpi, niin Sari sanoi Justin haistelleen tuota kuvan ikkunanpieltä vain molemmista päistä, ei saumaa pitkin koko matkaa! Ja kätkö olikin siellä keskellä. Haju ei ilmeisesti levinnyt kunnolla saumaa pitkin mutta ai että tässä pitää olla tarkkana! Ja ilmaisut rupesivat olemaan aika huonoja tässä vaiheessa, kieltä tuli lähes joka kätköllä.

Toisella ulkoalueella piti taas tehdä strategia ja sitten harjoittelin jatkamista. Strategiani oli mennä Justin perässä mutta niin, että tarkistetaan kaikki kohteet ykkösellä, ettei tarvitse enää palata mihinkään. Just haisteli ensin repun, sitten pari tuolia, josta toisesta eka löytö. Nyt sitten Sarin ohjein tein iloisesti mutta rauhallisesti kehuen "kierroksen" Justin kanssa ja sitten pariksi sekunniksi rauhoitin tilanteen uuteen lähetykseen, jossa ohjasin Justin haistelemaan nosto-oven oikeaa reunaa. Toimi aika hyvin! Nosto-oven vasemmasta reunasta matalalta toinen löytö. Taas teki mieli kehua villisti mutta hillitsin mieleni ja samanlaisella lähetyksellä eteenpäin. Mustassa vadissa oli eilisiä reikätiiliä, joissa sideharso yhdessä reiässä. Just oli mahtava: se kävi imppaamassa yhtä tiiltä ihan huolella, sitten nosti katseensa muhun kulmat kurtussa ja lähti jatkamaan matkaa. Sanoin Sarille "tyhjä" ja Sari kuittasi. Just haistoi pikaisesti kuvan vasemmassa reunassa olevat pikkutötsät ja siirtyi sitten seinälle, josta kolmas löytö tosta pellin ja kivijalan rajalta eli vähän korkeammalta. Tässä tuli taas  nuolaisu mutta annoin silti ison palkan, koska kolmen kätkön etsintä ilman välipalkkaa.

Joku alkoi olla aika väsynyt tässä vaiheessa viikonloppua eikä jaksanut enää oikein innostua vinkurotastaan, joka oli muuttunut supersankariksi. Hain sille sitten kanatikun ja sen voimalla jaksoi vielä tän alueen. Nosto-oven kätköllä mulla kävi vähän virhearvio, kun kätköreiän yläpuolella oli toinen reikä, josta haju tuli myös ja Joku ilmaisi siitä. Olisi pitänyt ehdottomasti olla joustava ja hyväksyä tämä, koska koira mielestään teki ihan oikein eikä väsyneenä parantanut suoritustaan vaan tuli epävarmaksi. Mutta kun tiesin, missä kätkö on (Just ilmaisi tarkan reiän), niin en heti hyväksynyt ilmaisua. Tässä pitää olla Jokun kanssa tarkempi, koska se menee helposti epävarmaksi ja sen tavoitteilla iloisuus ja itsevarmuus on sata kertaa tärkeämpiä kuin teknisesti tarkka suoritus. 

Viikonlopun viimeinen rasti oli ajoneuvoetsintä neljällä autolla, joista yksi oli matkailuauto! Otettiin Justin kanssa 2+2 eli aina välipalkka joka toiselta. Ekalta autolta kuvassa oikealta nopea löytö auton etuosasta. Sarin pakua taas kierrettiin ainakin kolme minuuttia. Just oli kiinnostunein vasemmasta takarenkaasta ja auton takaosasta mutta ei löytöjä, vaikka mun mielestä oli kaikki paikat jo etsitty. Sitten bongasin pienen muoviosan takarenkaan etupuolella aavistus auton alapuolella ja ohjasin Justin siihen - ja siinähän se kätkö oli! Eli tästä nyt viikonlopun seuraava opetus: materiaalin vaihdot saattavat sekoittaa koiraa eli jos kaikki auton metalliosat on etsitty tarkkaan, niin löytyisikö tarkistamattomia muoviosia?

Sitten seuraavat 2 eli meidän auto ja asuntoauto. Meidän autossa kätkö oli samassa paikassa kuin Jyväskylän kokeessa! Eli peräkärryn pistorasiassa. Tästä taas nopea löytö, kierros sosiaalisesti palkaten, josta rauhallinen lähetys ja ohjaus matkailuautolle. Tässä Just teki aivan upean suorituksen haistaen auton alta ja hölkäten sitten auton ympäri takakautta vasemman takarenkaan tienoille, josta nopea tarkennus ja ilmaisu! Aikaa näihin kahteen autoon meni jotain reilu minuutti yhteensä! Ilmaisut oli edelleen huonoja, mutta kätköjä kerätessäni huomasin, että siirrännäiset oli tosi pinnassa, että se varmaan vaikutti asiaan.

Jokun kanssa etsittiin ensimmäiset kolme autoa, mutta sillä alkoi sen verran silmät seisoa päässä, että rajasin alueita ja lopetettiin löytöön meidän autosta.

Vielä treenilista ja huomiot koottuna:

• Nurkkakätköjä pitää treenata vielä lisää
• Haju leviää betonista tosi huonosti
• Ilmaisuihin pitää kiinnittää nyt paljon huomiota
• Jatkamisessa rauhallinen kehu, pieni kierros ja uusi lähetys johonkin tiettyyn paikkaan, eli ei huitaisuja tai keilauksia sinne päin
• Huomioi autoissa materiaalinvaihdokset eli onko koira etsinyt metalliosien lisäksi muoviosista?
• Jos alueella on taulu tai muu vastaava, onko koira haistellut sen saumaa pitkin läpi vai vain kulmat?
• Jokun kanssa sen itsevarmuus on kaikki kaikessa eli mieluummin joustetaan kriteerissä kuin että se menee epävarmaksi
• Jokun kanssa kouluttajalle / apparille aina veto-oikeus sanoa jes, jos ilmaisu on tarpeeksi lähellä mutta mä epäilen
• Jokulle leiriviikonloppu oli rankka, joten sen kanssa jatketaan yksittäisiä treenejä. 

Tampereen valkkuleiri - lauantai

 Syyskuun vikana viikonloppuna oltiin Tampereella viimeisellä valkkuleirillä. Ostin viime hetkellä Jokulle tuurauspaikan, kun oli tilanne, että mentiin omalla autolla, ei oltu hotellissa yötä ja treenit oli keinonurmella tai ulkona. Ja sillä olikin tosi kiva viikonloppu - se sai ainakin 5 uutta parasta ystävää! 😍

Lauantaina meillä oli laatikkoetsinnän teemapäivä. Tosi moni oli valittanut vaikeuksia laatikoilla, etenkin roskakäytöksiä. Mä olin tuonut laatikot meidän töistä, ja mukana oli isompia pahvilaatikoita sekä muovilaatikoita. Kaikki, mitä vein, sain tuoda myös takaisin eli yhtään ei tuhottu! Tästä tuli kyllä itselle aika vahva fiilis siitä, että kannattaa käyttää tuollaisia tukevia laatikoita. Agitokolan elintarvikepakkaukset on niin heppoisia, että ne vähän provosoivat kaltoinkohteluun, kun koira saa esim. päänsä kokonaan työnnettyä laatikon sisään, pienet laatikot saa suuhun jne.

Aloitettiin Justin kanssa seinäalueesta. Siellä oli kaksi kätköä, joista toinen löytyi tosi helposti mutta toinen ei meinannut löytyä millään. Just oli ekana, niin sai toimia "nollakoirana", ja todettiin, että haju ei tosiaan leviä yhtään minnekään betoniseinän nurkasta. Eli tästä viikonlopun ensimmäinen opetus: betonin rei'issä olevat kätköt löytyy vasta kohdalla eli jos koko alue on etsitty tarkkaan ilman ilmaisua, niin betoniseinän kolot on potentiaalinen pistemäinen kätkömahdollisuus. Ja toki lisää nurkkakätköjä, että nurkkiin tulisi vahva odotusarvo.

Joku oli vissiin ainoa, joka nappasi tän nurkkakätkön ekalla kerralla ohi mennessään, mutta toisaalta ei ole vertailukelpoinen, kun itse tiesin kätkön paikan ja osasin jäädä hetkeksi odottamaan, niin Joku ehti saada hajusta kiinni. Toinen kätkö takaseinän tuolissa oli kaikille helppo. Yksi asia kuitenkin paistoi Jokun tekemisestä: se jäljesti muiden  reittejä. En sanoisi, että se oli pelkkää rauhoitteluhaistelua; se tosiaan seurasi tarkasti muiden koirien ja ehkä ohjaajienkin kävelemiä reittejä. 

Justin kanssa jatkettiin reikätiilistä ympyrässä. Näissä jokaisessa oli siirrännäinen, ja sovittiin kouluttaja-Sarin kanssa, että hän naksuttaa, kun tulee ilmaisu oikealle. Just hienosti ilmaisi oikean tiilen, joskaan ei ekalla kierroksella, Jokulla muistaakseni sama juttu. Sitten vielä pahvilaatikot. Ja tässä Just teki ihan uskomattoman upean suorituksen! Lähdettiin kuvanottopuolelta oikeaa reunaa. Se haistoi jokaisen, reagoi vähän keskellä, jatkoi matkaa edelleen haistellen jokaista, kunnes vasemman suoran keskivaiheilla ilmaisu ja se oli oikein! Tässä olikin purkkipalkan paikka ja Justin aamutreeni yhteen syssyyn valmis! Joku ei ollut käyttänyt niin paljon aikaa seinätreeniin, joten elättelin toiveita sillä olevan vielä jaksamista laatikoille. Sen verran helpotin, että aloitettiin kuvan kauemmasta päästä ja suoraan vasenta reunaa. Olin sopivasti unohtanut, missä laatikossa kätkö on, joten Jokukin sai melkein sokon. Se vähän harhaili, esim. puomin jalkoja haistellen, mutta ilmaisi kuitenkin vain ja ainoastaan oikean laatikon.

Iltapäivä aloitettiin muovilaatikoilla, jotka näkyvät yo. kuvan vasemmassa reunassa. Just oli tässäkin aivan suvereeni haistaen jokaista ja ilmaisten heti kätköltä. On kyllä hassua, kuinka paljon helpommat muovilaatikot, ämpärit yms. ovat verrattuna pahvilaatikoihin! Jokulla oli vähän vaikea keskittyä näihin ja jouduin ohjaamaan sitä harmillisen paljon. Ilmaisuakaan ei meinannut heti tulla.

Sitten oli strategia- ja järjestelmällisen ohjaamisen harjoitus. Jokaisen piti valita strategia ja kertoa se etukäteen Sarille. Mä onnistuin Justin kanssa tekemään aivan tappavan strategian: Annan Justin päättää suunnan lähdöstä. Lähdetään kiertämään ulkokaarta, ja jos Just haluaa mennä haistelemaan keskimmäisiä siivekkeitä, päästän narua mutta jään itse edelleen ulkokaarelle, kunnes se on käyty kokonaan läpi. 

Strategia toimi loistavasti! Just päätti lähteä oikealle, haistoi kahta kuvassa lähintä siivekettä, sitten poikkesi keskelle pitkässä liinassa, mutta kun ilmaisua ei tullut, kutsuin jatkamaan ulkokaarelta. Seuraavan siivekkeen jälkeen se poikkesi taas keskelle, josta hetken tarkennuksen jälkeen löytö! Neljää siivekettä se ehti haistaa ennen löytöä ja kaikista olin varma, että niissä ei mitään ollut.

Yllättäen tää oli Jokulle tosi vaikea ja se raukka meni ihan epävarmaksi. Se siis kerta kaikkiaan kieltäytyi ilmaisemasta tätä kätköä, vaikka oli selvästi löytänyt sen, eli siis aika vahvasti oli paineistunut. Pohdittiin tähän mahdollisesti vaikuttavia syitä Sarin kanssa. Arvattiin, että se ei saanut nokkaansa mitenkään järkevästi tungettua tuohon siivekkeen alla olevaan tosi matalaan kätköön, ja sitten luovutti. Lisäpainetta toi toki se, että mä tiesin kätkön paikan.

Just sai jatkaa toiselle kentälle kenkäetsintään. Tässä oli 2 kätköä ja tein ilman välipalkkaa, mikä oli tosi hyvä, koska saatiin jatkamishaaste esille. Just lähti ihan 100 % keskittyneesti ja ilmaisi kätkön 3. kengästä varmasti. Tästä sosiaalinen palkka ja jatkaminen, mutta nyt Just oli selvästi korkeammilla kierroksilla eikä etsintä ollut yhtä huolellista ja järjestelmällistä. Muistaakseni se ohitti muutaman kengän, kävi jonon päässä ja sitten palasi takaisin, kunnes paikallisti kätkön. 

Nostin tämän esille Sarin kanssa ja kerroin Miikan huomiosta mekaanisesta namipalkasta vs. sosiaalisesta palkasta ja namipalkasta. Lähdettiin sitten Sarin kanssa miettimään Justille sopivaa sosiaalista palkkaa, ja Sarilla olikin tähän ehdotus, kun hän harrastaa myös tokoa ja sai heti kiinni siitä, mitä tarkoitin puhuessani tokon liikkeenväleistä. Testattiin tätä sunnuntaina, josta tulee oma postaus.

Joku alkoi olla aika väsynyt tässä vaiheessa viikonloppua - täähän oli sen eka leiri! Kenkäetsinnässä saatiin taas nauraa, kun se ilmaisi työntämällä kuononsa kenkään ja heiluttamalla häntää 😂 Mutta nää ja kananmunakennot ei menneet mitenkään suoraviivaisesti ja järjestelmällisesti vaan jouduin taas ohjaamaan ja Joku jäljesti välillä... Treenin jälkeen päästettiin Joku juoksemaan 11 kk Kimin kanssa ja se sai aivan järkyttävän hepulin! Siis ihan silmittömän! Että oli vissiin vähän painetta kasautunut.

Just sen sijaan malttoi haistella jokaista kananmunakennoa (vaikka haistoi ohimennessään myös putkenpainot ja puomin jalat) ja se teki hienon imppauksen kätkölaatikolle ennen maahanmenoa.