Miiran valkku 22.5.

 Palattiin mökiltä keskiviikkona. Torstaina sitten aktiivinen päivä, kun ensin Viskin kanssa valkku, sitten Justin kanssa nosetreenit ja illalla vielä agilitytreenit.

Justin kanssa oltiin ostopaikalla Miiran treeneissä Varustelekalla Konalassa. Oli kyllä erinomainen treenipaikka! Tarkoitus oli jatkaa ulkoetsinnän haasteiden taklaamista mutta en malttanut olla tekemättä ajoneuvoetsintää, kun siihen oli erinomainen mahdollisuus. Se menikin sen verran huonosti, että siinä on seuraava projekti!

Etsintään kuului 6 autoa, joista osan väliin tai taakse ei tarvinnut mennä. Kysyin kätköjen määrän: kolme. Oltiin keskustelu Miiran kanssa ennen etsintään lähtöä ja Just makasi sen aikaa mun edessä maassa selkä autoihin päin.

Lähdettiin sitten etsintään niin, että Just haistoi ensin kolmen ensimmäisen auton etuosaa, sitten palasi takaisinpäin ja nosti ekan auton vasemman etukulman lamppusyvennyksestä kätkön nuolaisten sitä oikein kunnolla. Otettiin reset ja uusi yritys, nyt tuli siisti. Toka auto ohitettiin melko nopeasti ja sitten käytiin taas etuosia, kunnes päädyttiin kahden etualalla näkyvän valkoisen pakun väliin, josta toinen kätkö löytyi saumasta. Ja nyt kävi hampaat! 🙈 Taas resettiä peliin ja turhauma nousi yhdellä sun toisella. Sitten jäätiin taas pyörimään autojen etuosia, kunnes Just päätti edetä vasemman reunan lava-auton taakse, josta löytyi lokarikätkö, jonka Just onneksi ilmaisi korrektisti, niin pääsin superpalkkaamaan.

Käytiin tässä kohtaa Miiran kanssa keskustelua ensinnäkin tosta nuolemisaiheesta. Miira muistutti, että usein nuoleminen kumpuaa stressistä, ja sitä voi provosoida ohjaajan jännitys, turhauma tai muu negatiivinen mielentila. Tää oli erittäin tärkeä muistutus. Lisäksi hän sanoi, minkä tajusin itsekin jälkeenpäin, että olin tehnyt resetit aivan liian pitkinä. Nopeampi ja neutraalimpi olisi parempi, koska nyt tuli motkotusta ja fiilis laski. Tauolla mietin myös sitä, että tuo kyllä laskee ilmaisun motivaatiota, kun "aina tulee sanomista". Ekalla kätköllä jo läheltä piti, että Just ois jatkanut etsintää, kun ei kerta kelvannut. Jos mulla on jo valmiiksi sellainen ajatus, että Just nuolee ajoneuvoja, niin silloinhan mulla on myös asennevamma ajoneuvoetsintää kohtaan. Ja jos mietin, miksi tuntuu, että Justilla olisi matalampi motivaatio niihin, niin eipä tarvii syytä kaukaa etsiä. Koska Just ei oo moneen viikkoon nuollut ihan noin paljon, vaikka ollaan tehty ihan nuolemista provosoiviakin kätköjä, jäin myös miettimään, nousiko sillä turhauma siinä, kun ennen aluetta Miiran kanssa jutellessani "unohdin" Justin eli en kiinnittänyt siihen huomiota. Lisäksi se, että Just oli selin alueeseen, ei varmasti orientoinut yhtään. Koiran oli varmasti vaikea hahmottaa, mikä on aluetta. Kaiken kukkuraksi Joku haukkui autossa 5-10 metrin päässä, mikä kiristi mun hermoa aika huolella. Ens kerralla pitää jättää auto kauemmas etsintäalueesta ja luukku kiinni, jos mahdollista!! Kongi sillä oli, mutta ehti syödä sen tyhjäksi liian aikaisin.

Toinen asia, joka korostui näissä treeneissä, oli alueen läpikäynti. Taas mentiin siihen sekoilumoodiin, että ei käyty yhtään autoa kerralla kunnolla läpi enkä osannut todeta yhtään tyhjäksi. Toki se on vaikeaa, kun on erittäin lähekkäin samannäköisiä autoja - esim. kummasta valkoisesta pakusta me löydettiin se saumakätkö... Selkeästi erillään olevat tai erilaiset ajoneuvot on tietysti helpompia pysyä laskuissa. Nyt jouduin koko ajan puhumaan, että tosta me löydettiin, toi on käymättä jne. Pitäisi jotenkin jaotella tutustumisessa ajoneuvot esim. numeroida ne. Ja sitten strategia, antaako Justin päättää vai mennäkö järjestyksessä! Tuntuu, että kumpikaan ei ole hyvä vaihtoehto: Jos annan Justin valita, menen itse sekaisin ja jotain todennäköisesti jää käymättä. Jos taas menen järjestyksessä, vedän Justin hajulta pois ja sitä ärsyttää, kun mä puutun. Kummastakin tapauksessa on jäänyt satanen kiinni kolmosen kokeesta. Kun saadaan ulkoetsintä vähän paremmalle tolalle, niin tästä sitten seuraava projekti.

Tauon jälkeen kolmen tilan ulkoetsintä yläpihalla, neljä kätköä. Nyt tuntui, että sain sopivan iloisen ja rennon mielentilan ennen etsintää. Lähtö oli oikeasta alakulmasta. Oikeanpuoleinen kätkö rappusista löytyi tosi nopeasti. Tässä oli hauska, kun Just ensin kohdensi mutta sit joutui taas miettimään, miten tuon ilmaisisi. Lopulta kääntyi ympäri, katsoi mua ja sitten laski pepun ylemmälle rappuselle 😂 Tää oli niin hieno suoritus, että otin välipalkan. Koska tarkoituksena oli olla hilloamatta yhtään, kysyin Miiralta, tarviiko enää ylemmäs rappusiin mennä - ei tarvinnut. Lähdettiin sitten kaiteen reunaa vasemmalle. Just reagoi selkeästi rampin alle vasemmalle. Ajattelin, että siinä reunassa voisi olla jotain mutta se olikin siirtymää. Aivan täysin looginen reaktio siis koiralta mutta taas itsellä oli vain mielessä, että tonne ei tarvinnut mennä...

Edettiin sitten rappusten editse alueen vasempaan syvennykseen. Sieltä rappusten reunasta löytö ja upea ilmaisu metalliin!!! Pakkohan tääkin oli sit välipalkata. Mulla oli ajatus, että toi pääty pitäisi vielä käydä ja Miira vahvisti, että näin on. Miira myös tässä kohtaa kehotti katsomaan, missä täällä voisi olla kätkönpaikkoja. Kaiteessa ja päädyssä oli metalliosia, mutta ne Just kävi löytämättä: siirtymähajua siis. Vasemmalla olevassa betonisessa kukkalaatikossa oli rako, jossa kätkö oli. Yli kyllä hankala paikannettava, kun oli niin ahtaassa paikassa ja lähellä toista kätköä, mutta nyt tuntuu, että Justilla on kehittynyt risteävien hajupilvien käsittely, koska sillä ei yhtään mennyt hermot vaan jaksoi työstää ja miettiä eikä jumittanut toista kätköä. No pakkohan tääkin oli palkata 😂 

Sitten palattiin alueen keskelle. Sanoin ääneenkin, että pöytäryhmät on vielä käymättä. Just etsikin niitä niin huolellisesti, että rupesin jo miettimään, että siirryttäis ständi/hissi-nurkkaukseen, kun se yhtäkkiä alkoikin kohdentaa toisen pöydän alapintaa mun ajatuksista huolimatta! Tähän sitten löytö ja valmis ja pizzapalkat oli niin ansaittu!! Tässä oli kyllä monta kohokohtaa:

• Puhtaat ilmaisut myös metallista
• Loppuun asti työstetyt hajupilvet hankalissakin paikoissa
• Risteävien hajupilvien selvittäminen ahtaassa paikassa
• Pöytäkätkön kohdentaminen ohjaajasta huolimatta
• Sujuva jatkaminen välipalkankin jälkeen,
• Fiilis pysyi tasaisen iloisena ja keskittyneenä läpi etsinnän, yhtään ei tullut "tylsää"-ilmettä

Aika ihmeellinen mielentilan muutos tuli alueiden välillä. Mulla oli jotenkin ihan pää tyhjä tauolla, kun yritin miettiä, mitä mä oon treenaamassa, mitä piti muistaa sanoa Miiralle jne, ja aivot löi vain tyhjää. Sit jotenkin siinä Justin lämppäillessä se näytti niin iloiselta, että tulin itsekin hyvälle mielelle. Vaikka kuinka miettisin strategioita, ajankäyttöä, muistilistaa yms, en saisi koskaan unohtaa koiraa. Vaikka mulla olisi huipputason taktiikka, en saa yhtään löytöä, jos Just ei niitä viitsi mulle ilmaista. Pitäisi siis aina muistaa alueelle mennessä, että esim. hetsaaminen ei tuota oikeaa mielentilaa, rento yhteistyö tuo. Toki voi sanoa lähdössä "muista nätisti" ja käyttää muita työkalujani suunkäytön hallintaan. Olipahan taas ajatuksia herättäneet treenit. On tää kyllä jatkuvaa itsensä ja mielensä hallintaa ja kehittymistä tämä koiraharrastus.