Mökkinoset

 10 päivän loma alkoi perjantaina ja lähdettiin heti lauantaina mökille viideksi päiväksi. Sunnuntaina järkkäsin Justille oikein KEKin tontille. Aloitettiin laatikkoetsinnällä, jossa 15 kohdetta: laukkuja, ämpäreitä ja muovisia keksirasioita. Häiriöinä oli äidin vaatteita mustassa kassissa, jotain rasvoja yms meikkilaukussa, tuhkaämpärissä tietysti tuhkaa ja muita vastaavia, mutta ei ruokahäiriöitä tällä kertaa. Tässä ihan mielenkiintoinen suoritus, kun annoin Justin etsiä ihan itsenäisesti ja se kävi taas nuuskimassa kaikki muut kohteet paitsi sen, jossa oli toka kätkö. Ekaan ämpärissä tuli kyllä hieno reaktio, täyskäännös heti ohi mentyä. Olin tahallani laittanut kansituolin kätköllisen salkun viereen ajatellen, että siihen leviäisi siirtymähajua ja näin myös kävi. Kivasti Just haisteli viereisen keksipurkin, haisteli salkkua, tarkisti tuolin ja palasi analysoimaan salkkua, kunnes lukitsi vastauksen. Helppohan tässä on pysyä kärryillä, mitä on nuuskimatta, kun kohteita on 15 erilaista mutta 60:stä samanlaisesta laatikosta on kyl mission impossible...

Aitasta oli nyt viety osa kesäkamoista ulos, joten siellä ei tällä kertaa labyrinttia vain kahden lähekkäisen kätkön sisäetsintä. Ja nyt rupeaa sujumaan hajupilven vaihtaminen pienessä tilassa! Tää kun vielä saadaan yleistettyä ulkoetsintään!

Kolmen kätkön ulkoetsintä oli ulkorakennusten välissä. Eka kätkö verkkomerkissä, sen Just otti aika suoraan lähdöstä ja hienosti jatkoi siltä melkein heti seuraavalle kätkölle, joka oli portaiden alla. Jompaankumpaan näistä otin välipalkan. Sitten Justille tuli taas sellainen turhautunut ilme, vinkui eikä oikein tiennyt, mihin oltais menossa. Reagoi kompostin vieressä olevaan luutaan (tarkoituksella siirtymähajua keräämässä) ja siitä vinkkasin, että kivelle saa hypätä. Sit Justin ilme kirkastui, se hyppäsi kivelle ja sieltä alkoi välittömästi kohdentaa kompostin yläreunassa olevaa piiloa. Muu alue ei "voinut vähempää kiinnostaa".

Viimeisenä rastina oli ajoneuvoetsintä, jossa meidän auto ja peräkärry, kätkö peräkärryn aisan ja kärryosan liitoskohdassa. Lähinnä ajattelin tässä sitä, että tuo kohta on helppo oikaista ja saattaisi olla potentiaalinen nuolaisukohta. Just haisteli ensin meidän auton varmaan kolme kertaa ympäri ja selkeästi oletti, että siinä pitää olla kätkö. Voisikohan se ajatella, että jos on vain yksi kohde, niin siinä on kätkö? Koska sitten, kun vinkkasin, että kolmen metrin päässä olevalle peräkärryllekin voi mennä, sen ilme selvästi kirkastui. Superhieno kohdennus ja ilmaisu saatiin.

Hyvä saldo: Piilot onnistuneet, treeniaiheet toteutuneet 8/8, ilmaisuista priimaa 8/8, koiran into ja keskittyminen 7/8.

Joku aloitti sen kanelinetsinnän ulkona; tähän asti ollaan ilmaistu hajupurkkia sisällä. Eka kätkö löytyi haravan alta hienosti mutta toinen ja kolmas ei. Otan kyllä vian itselleni, ei ollut tarpeeksi helppoja kätköjä ekaan treeniin.

Maanantaina ostopaikalla Selinan viikkotreeneissä Jyväskylässä Leppäveden koululla. Sen verran pitkä matka oli kyllä tavallisiin treeneihin, että mielessä kävi, onko tässä mitään järkeä... mutta kyllähän siinä taas oli! Kerroin Selinalle, että musta tuntuu, että meillä on ulkoetsinnässä jonkinlainen motivaatio-ongelma, joka ei kuitenkaan mun mielestä liity palkan arvoon vaan tehtävän epämielekkyyteen. Ensimmäinen etsintä oli 2-luokan alue, 2 kätköä: pyörätelineet ja kaukalon seinusta. Päästin Justin lähdössä pitkällä liinalla ja se kävikin harvinaisen tarkasti lähdön vasemman puolen läpi, kunnes lähti hölkkäämään kaukalon seinustaa eteenpäin. Päädyssä käännyttiin ympäri ja Just lähti haistelemaan tarkemmin viimeistä pömpeliä, josta saatiinkin eka löytö. Otin tähän välipalkan (lettua) ja sit jatkettiin. Hienosti saatiin esiin ongelma jo heti tässä ensimmäisessä etsinnässä! Jatkamisvihjeen jälkeen nimittäin Justille tuli juuri se "ei kiinnosta" -ilme, se haahuili haistelematta kunnolla ja piippasikin pari kertaa. Lähdin sitten ohjaamaan pyörätelineille ja nyt Just lähti taas työskentelemään kivasti. Päätyyn tullessa olin vähän kääntämässä sitä liikaa takaisinpäin, mutta se jäi upeasti itsepäisesti työstämään oikeaa etunurkkaa, jonka päädystä toinen kätkö löytyikin - ja ihme kyllä malttoi myös tulla irti piilolta ennen kuin nuoli huuliaan, vaikka tuo oli oikein tuollainen herkullinen kohta. Tästä sit rasiapalkka.

Jotenkin mulla on jäänyt tässä näkemättä se, että tuo "tylsää"-ilme tulee nimenomaan jatkamisen yhteydessä. Tätä samaa asiaahan me käytiin silloin Ellin yksärillä viime elokuussa, mutta en hahmottanut, että kyseessä on saman ilmiön toinen puoli. Eli kun sanoin "jatketaan" ja Justilla ei ole seuraavaa hajupilveä nenässä eikä selkeää kohdetta, mistä lähteä etenemään, sille iskee turhauma. 

Seuraavana tehtävänä oli korkea kätkö kiipeilyseinällä. Tässä tuli päivän "paska ohjaaja" -hetki, kun mähän olen ajatellut, että me jätetään nykyään korkeiden kätköjen teematreenit väliin, mut en sit jättänyt!!! Ajattelin, ettei tää nyt niin vaikee ois, mut se oli, koska Just ei ylettynyt kätkölle eikä myöskään pystynyt lukitsemaan, mikä noista otteista on oikea vastaus. Pyörittiin siinä varmaan ikuisuus eikä lopultakaan saatu ilmaisua aikaan - pakko oli vain jessata oikeasta suunnasta. Yritin lohduttautua sillä, että hyppyjä / kurotuksia ei loppupeleissä tullut niiiin paljon; enimmäkseen Just yritti paikantaa piiloa neljällä tassulla. Mutta jatkossa sit skipataan nämä! Erityisesti, jos ollaan tutkimassa jotain muuta asiaa, niin käytetään aika siihen.

Tauon jälkeen oli koulun seinusta, myös 2-luokan etsintä 2 kätköllä. Just kävi ensin n. 5 metriä, sitten sai ajatuksen ja palasi lähtöön. Sieltä tuli vielä uudestaan, nyt vielä tarkemmalla nuuskutuksella, kunnes paikansi kätkön ehkä n. 70 cm korkeudesta eli juuri nenänkorkeutensa yläpuolelta. Ilmaisu oli aivan mahtava - lähes kurreasento 😂 Tästä sosiaalinen palkka ja ohjasin jatkamaan eteenpäin. Aivan supersujuva jatkaminen eikä mennyt kauaa, kun toinen kätkö oli jo ilmaistu. Ei sitten tehty enempää. 

Tämän perusteella mietin vielä sitä viime tiistain kimppatreeniä Saaralla, jossa palkkasin joka löydön. Sillä tuntuu siis myös olevan vaikutusta, otanko väliin sosiaalisen palkan vai namipalkan - mutta eri päin kuin mitä äkkiseltään ajattelisi. Tän perusteella näyttää siltä, että namipalkka vähän keskeyttää fokusta. Tää sama ilmiö on muuten näkynyt meillä joskus tokossakin! Ajatteleekohan Just, että pitemmästä etsinnästä tulee superpalkka ja vaikka välinami on ihan kiva, niin sitten tulee kuitenkin turhauma? Jos ajattelee, niin sehän on aika hienoa! Toki aion jatkossakin antaa välipalkkaa erityisen hienoista löydöistä. Pitää sitten vain vähän muokata jatkamiskuviota silloin, kun annan välinamin eli ottaa esim. pieni jännite ja "uusi lähetys" naminsyönnin jälkeen.

Tällaisilla seinustoilla jatkamaan ohjaaminen on toki helppoa, kun on vain yksi kohde, johon ohjata. Kysyin Selinalta myös sitä, miten toimin, jos on paljon kamaa. Hän ehdotti, että voisin sanoa ensin "jatketaan", katsoa nopeasti, onko Justilla ajatusta seuraavasta suunnasta, mutta jos se näyttää turhautuneelta, niin hyvin nopeasti ohjata johonkin. Muistelen 2.5. sisäkokeen alueita, joissa jatkamiset meni tosi sujuvasti - niissä Justilla oli selkeä ajatus, mihin haluaa mennä seuraavaksi.

Nyt kun noi lähekkäiset kätköt alkaa sisällä sujua paremmin, täytyy ruveta asiakseen teettämään niitä ulkoetsinnässä, aluksi tietäen kätköpaikat, ja sitten keskittyä jatkamisen ohjaamiseen. Vois yrittää tehdä sellaisia alueita, joilla on kamaa mutta ei ihan vieri vieressä vaan laajemmalla alueella, ettei hajupilvet aluksi sekoittuisi niin paljon.