Yksi valkku on ollut tässä kevään aikana, toukokuun lopussa Savelassa ulkona. Just pääsi tokoilemaan. Tehtiin aika varovasti, kun kipulääke oli vielä päällä pienellä annoksella. Ekassa setissä jääviä ja kaukoja. Jäävissä ihan hyvä tilanne mutta seisomista ja istumista sekoittaa. Lisäksi tein vähän ahneena L:n ja Just oli vähän hämillään siitä. Eli jatkossa pilkotaan uudet jutut! Seisomisessa myös vähän valui, mikä ei ole tyypillistä, eli sitä voisi tehdä taas nopeammalla palkkauksella, että vanha lukkojarrutus palaisi.
Kaukot meni läheltä hyvin mutta kaukaa ei. Nina sanoi, että Just näytti väsyvän niistä fyysisesti aika nopeasti, joten toistomäärät pitää pitää pieninä! On se kuitenkin aika eri liike kuin mitä normaalissa arkiliikunnassa tulee. Tokassa setissä vielä sivulla peruutusta. Seinää ei ollut saatavilla, joten tehtiin puskan vieressä. 1-2 askelta sujuu jo ihan kohtuullisen hyvin, mutta kolmannella kääntyy vinoon. Nyt pitäisi jatkaa pienemmillä esteillä kuin seinä ja sitten pitäisi tutkia, kuinka paljon vaikutusta on sillä, katsonko koiraa vai ylös. Odotusajalla tehtiin paikallakäännöksiä yms pientä. Treenin lopuksi otettiin vielä paikkaistuminen, joka meni täydellisesti. Olin kaivanut etupalkan maahan valmiiksi. Vielä tämänkin jälkeen Just ei ollut henkisesti yhtään väsynyt vaan olisi jatkanut vielä 💖
Toissakeskiviikkona treenasin yksikseni hallilla Jokun ja Justin kouluttamisen jälkeen. Joku harjoitteli rallymöllijuttuja: pujottelua, spiraalia, jääviä ja ympäripyörimistä hihnan kanssa. Kaikki meni oikein hyvin 😊
Justille tein ensin palkattomuustreenin, avoimen kisaliikkeitä mutta ilman liikkuria. Ensin "lämmittelynä" kaukojen ekaa vaihtoa, joka sujui tällä kertaa ihan viidestäkin metristä. Sitten 3,5 liikettä putkeen: liikkeestä maahan, luoksari, hyppy, kaukojen eka vaihto. Kaikki meni ihan superhienosti! Huomasi, että vauhtiliikkeet on olleet tauolla, kun jo luoksari oli Justin mielestä ihan mahtava juttu. Vähän teki mieli äännellä, mutta sain vaimennettua jonkin verran ihan omalla rauhallisuudella, annoin käskyt vasta hiljaisuudesta. Palkkautui myös kivasti sosiaalisesti liikkeiden välissä 😊
Toinen setti aloitettiin merkinkierrolla. Meni ihan perinteisesti eli ekalla kerralla tuli yksi haukahdus, toka hiljaa. Eli tuohon pitää nyt saada jotain muutosta, että olisi ekallakin toistolla hiljaa. Virtaa tuntui riittävän vieläkin, joten otettiin vähän liikkeestä seisomista sekä rally- että tokotyyliin. Viimeisenä ihan kokonaisena liikkeenä tokon avoimen luokan tyyliin ja sekin oli ihan kympin suoritus. Tähän sitten oli jo pakko lopettaa, vaikka Justia ei ois vieläkään väsyttänyt.
sunnuntai 21. kesäkuuta 2020
lauantai 20. kesäkuuta 2020
Nose work
Aloitettiin maaliskuussa saikkutekemiseksi uusi laji: nose work. Justhan oli kokeillut sitä jo viime marraskuun superpäivässä ja silloin tykkäsi hirmuisesti. Kotona ei mennyt niin hyvin, mutta kyllä se sai ideasta kiinni. Ohjaaminen on sen mielestä ihan turhaa; kerran etsi neljä minuuttia, kun kävi koko kämppää läpi. Sen jälkeen opin rajaamaan etsintäaluetta, vaikka se Justia hetkellisesti turhauttaakin. Purkkirataa ei oikein opittu käyttämään. Ilmaisuksi valitsin maahanmenon.
Treenattiin kahdesti Punttilan Jennin kanssa kellokoskelaisessa treenitilassa. Tokalla kerralla todettiin, että purkkirata on siksi vaikea, että Just lukee mun liikettä. Kun jäin kauemmaksi, se teki vain maahanmenoja ilman näyttöä. Toinen haaste alussa oli tarkentaminen. Just kyllä löysi hajun tosi nopeasti mutta jäi "pilveen" pyörimään malttamatta tarkentaa loppuun asti.
Kesäksi ilmoittauduin ATD:n noseryhmään, jota vetää Martikaisen Mari. Takana on nyt kahdet treenit, joissa molemmissa tein Justin kanssa. Kummasti menee paremmin, kun on kouluttaja paikalla! Ekalla kerralla ajattelin, että Justin on varmaan vaikea hokata, miksi me haahuillaan hallin parkkiksella eikä mennä halliin treenaamaan. Kysyin Marilta, millaista virittelyä tähän kannattaisi ottaa. Eri varusteet on jo. Mari sanoi, että tuu alueen laidalle ja anna Justin nuuhkia ilmaa. No siinä vaiheessa olikin jo nenä pitkällä menossa hommiin, että ei lajinvaihto uudessa tilanteessa ollutkaan mikään ongelma! Eka treenikerta meni muutenkin ihan tosi hienosti. Tokassa setissä seinäetsinnässä eka piilo löytyi heti mutta Just meinasi jäädä siihen kiinni eikä olisi malttanut lähteä etsimään seuraavaa, joka oli korkeammalla. Siinä tuli oikein kunnon turhautuminen, valeilmaisu ja vinkuminen, mutta kun siitä ei tullut palkkaa, se nosti nenän ja jatkoi etsintää! Hienosti pääsi siis turhautumisensa yli! Tämän jälkeen piti pitää tauko, mutta Just kiskoi kolmannelle alueelle niin määrätietoisesti, että annoin sen etsiä nekin vielä, missä ei kauan nokka tuhissut.
Tokalla kerralla ei enää kenelläkään ollut epäilyksiä, etteikö Just olisi tasan tiennyt, mitä ollaan tekemässä. Ekassa setissä eka löytö nopea. Toka piilo oli niin korkealla, ettei Just ylettynyt siihen, joten Just harjoitteli kohdentamista ja mä siitä palkkaamista.
Tokassa setissä oli ihan superhienoja löytöjä. Ensin oppikirjailmaisu eli tökkäsi nenällään hajua ja meni maahan ennen kuin olin edes ehtinyt tajuta sen löytäneen. Seuraava oli korkealla ja Just seurasi hajuvanaa ensin vaakasuuntaan, sitten hajun kohdalla nosti nenän pystysuoraan seinää ylös, kunnes löysi. Tää oli niin makee, että tähän olisi voinut lopettaa, kun oli 26 lämmintä ja edessä vielä rallytreenit, mutta tehtiin vielä tuplasokko, kun sellainen oli laitettu. Se olikin tosi vaikee eikä löydettykään sitä ennen kuin Mari tuli paikalle. Jatkossa, jos on rallytreenit perään, niin kaksi settiä riittää, jos sattuu tulemaan superonnistuminen.
Lyyti ja Joku ovat myös kokeilleet. Lyyti oli tosi hienosti messissä oppimassa uutta, vaikka vanha oppimishistoria on aika vahvana etenkin treenitiloissa ja aluksi meinasi vain kurreilla ja peruutella. Seinän vieressä olevat piilot aiheuttivat aluksi hirmuista vinkumista ja piiloa piti siirtää pikkuhiljaa kohti seinää. Myös treenin alussa hajun muistutus on tärkeää.
Jokun kanssa aluksi näytti ihan lupaavalta, mutta sitten itse vaikeutin liian nopeasti (=Justin tasolle) ja turhauduin ja olin epäreilu. Lisähaasteita aiheuttaa Jokun oudot välttelevät käytökset, jotka voi olla kipukäytöstä tai teiniangstia. Sen kanssa on muutenkin tällä hetkellä aika vaikeaa, kun ei tiedä, johtuuko outo käytös huonosta olosta vai mistä.
Joka tapauksessa Lyytin ja Jokun kanssa tarvitsisin nyt ohjattuja treenejä, koska en yksinäni pääse eteenpäin, mutta toisaalta haluan käyttää ohjatut Justille, kun sen kanssa tekeminen on niin palkitsevaa. Naisen logiikkaa!?
Treenattiin kahdesti Punttilan Jennin kanssa kellokoskelaisessa treenitilassa. Tokalla kerralla todettiin, että purkkirata on siksi vaikea, että Just lukee mun liikettä. Kun jäin kauemmaksi, se teki vain maahanmenoja ilman näyttöä. Toinen haaste alussa oli tarkentaminen. Just kyllä löysi hajun tosi nopeasti mutta jäi "pilveen" pyörimään malttamatta tarkentaa loppuun asti.
Kesäksi ilmoittauduin ATD:n noseryhmään, jota vetää Martikaisen Mari. Takana on nyt kahdet treenit, joissa molemmissa tein Justin kanssa. Kummasti menee paremmin, kun on kouluttaja paikalla! Ekalla kerralla ajattelin, että Justin on varmaan vaikea hokata, miksi me haahuillaan hallin parkkiksella eikä mennä halliin treenaamaan. Kysyin Marilta, millaista virittelyä tähän kannattaisi ottaa. Eri varusteet on jo. Mari sanoi, että tuu alueen laidalle ja anna Justin nuuhkia ilmaa. No siinä vaiheessa olikin jo nenä pitkällä menossa hommiin, että ei lajinvaihto uudessa tilanteessa ollutkaan mikään ongelma! Eka treenikerta meni muutenkin ihan tosi hienosti. Tokassa setissä seinäetsinnässä eka piilo löytyi heti mutta Just meinasi jäädä siihen kiinni eikä olisi malttanut lähteä etsimään seuraavaa, joka oli korkeammalla. Siinä tuli oikein kunnon turhautuminen, valeilmaisu ja vinkuminen, mutta kun siitä ei tullut palkkaa, se nosti nenän ja jatkoi etsintää! Hienosti pääsi siis turhautumisensa yli! Tämän jälkeen piti pitää tauko, mutta Just kiskoi kolmannelle alueelle niin määrätietoisesti, että annoin sen etsiä nekin vielä, missä ei kauan nokka tuhissut.
Tokalla kerralla ei enää kenelläkään ollut epäilyksiä, etteikö Just olisi tasan tiennyt, mitä ollaan tekemässä. Ekassa setissä eka löytö nopea. Toka piilo oli niin korkealla, ettei Just ylettynyt siihen, joten Just harjoitteli kohdentamista ja mä siitä palkkaamista.
Tokassa setissä oli ihan superhienoja löytöjä. Ensin oppikirjailmaisu eli tökkäsi nenällään hajua ja meni maahan ennen kuin olin edes ehtinyt tajuta sen löytäneen. Seuraava oli korkealla ja Just seurasi hajuvanaa ensin vaakasuuntaan, sitten hajun kohdalla nosti nenän pystysuoraan seinää ylös, kunnes löysi. Tää oli niin makee, että tähän olisi voinut lopettaa, kun oli 26 lämmintä ja edessä vielä rallytreenit, mutta tehtiin vielä tuplasokko, kun sellainen oli laitettu. Se olikin tosi vaikee eikä löydettykään sitä ennen kuin Mari tuli paikalle. Jatkossa, jos on rallytreenit perään, niin kaksi settiä riittää, jos sattuu tulemaan superonnistuminen.
Lyyti ja Joku ovat myös kokeilleet. Lyyti oli tosi hienosti messissä oppimassa uutta, vaikka vanha oppimishistoria on aika vahvana etenkin treenitiloissa ja aluksi meinasi vain kurreilla ja peruutella. Seinän vieressä olevat piilot aiheuttivat aluksi hirmuista vinkumista ja piiloa piti siirtää pikkuhiljaa kohti seinää. Myös treenin alussa hajun muistutus on tärkeää.
Jokun kanssa aluksi näytti ihan lupaavalta, mutta sitten itse vaikeutin liian nopeasti (=Justin tasolle) ja turhauduin ja olin epäreilu. Lisähaasteita aiheuttaa Jokun oudot välttelevät käytökset, jotka voi olla kipukäytöstä tai teiniangstia. Sen kanssa on muutenkin tällä hetkellä aika vaikeaa, kun ei tiedä, johtuuko outo käytös huonosta olosta vai mistä.
Joka tapauksessa Lyytin ja Jokun kanssa tarvitsisin nyt ohjattuja treenejä, koska en yksinäni pääse eteenpäin, mutta toisaalta haluan käyttää ohjatut Justille, kun sen kanssa tekeminen on niin palkitsevaa. Naisen logiikkaa!?
torstai 18. kesäkuuta 2020
Rallyn nettikisa
Ilmoittauduin Lyytin ja Justin kanssa rallyn nettikisaan, että olisi motivaatiota treenata. Toimi! Lisäksi oli hyödyllistä tehdä tällainen "kisatreeni", jossa tuomarin suunnittelema rata mutta ei välipalkkoja eikä sovelluksia. Itselle tuli kisafiilis, keskittyminen ja ympäristön poissulkeminen. Justin kanssa tää oli ensimmäinen kokonainen voittajaluokan rata, mikä oli tosi makeeta.
Lyytin rata:
https://photos.app.goo.gl/v2M6obAWUwKSY7aZ9
Lyytin kanssa tehtiin kotihallissa. Mes-radassa haasteita riitti; oli merkki kohti houkutusta ja peruutus oikealla. Merkillä oli lisähaasteena Lyytin huono kuulo, mutta kun huusin pysäytyskäskyn tarpeeksi kovalla (mutta iloisella) äänellä, niin pysähtyi kyllä eikä mennyt houkutuksille. Oikealla peruutusta jouduttiin myös hinkkaamaan jonkin verran, että löydettiin sopiva käsimerkki siihen, mutta radalla se meni tosi hienosti! Lyyti tekikin oikeastaan sadan pisteen radan, mutta itse mokasin 5 pistettä eli Lyytin tulokseksi upea 95 😍 -3 ov kumarruksesta puolenvaihdossa jalkojenvälistä, -1 ov kulkulinjasta sekä peruutuksesta että yhdestä käännöksessä. Lyytin kannalta voi oikeastaan sanoa, että onnistui kaikin puolin: radan rakentaminen, videointi, fiilis ja tarkkuus. Ja tosiaan oli makeeta päästä kisafiilikseen kotihallilla, etenkin nyt, kun Lyyti ei enää virallisissa kisaa.
Tuomarinkommentti: "Reipas rata, iloisesti tehtäviä tekevä koira. Kiinnitä huomiota omaan kulkulinjaasi niin, että etenet suoraan seuraavaa kylttiä kohti, ettet joudu ottamaan viimeistä askelta sivuun. Suosittelen myös kokeilemaan hiukan rauhallisempaa tahtia, nyt jää hiukan hätäinen olo. Puolenvaihto takana oli lähellä mennä pitkäksi, rauhallisempi tahti olisi antanut sinulle lisää pelivaraa."
Just harjoitteli mes-radalla lyhyitä pätkiä paljolla palkalla. Se jäi jotenkin ihan jumiin houkutukseen (tai johonkin muuhun, mitä en tajunnut) ja piti ottaa vähän fiiliksen nostatusta, ennen kuin se lähti sujumaan. Huomaa, että ei olla houkutusta tehty pitkään aikaan! Myös Joku osallistui näihin treeneihin ja teki pikkujuttuja aktiivisuutta, asentoja, kapulanpitoa, paikkista jne.
Justin kanssa taas ei mennyt niin hyvin. Ensin rakennettiin rata, mutta tuuli heitteli kylttejä niin, että lopulta kaivettiin ne melkein maahan. No eihän suorituspaikat silloin oikein videolla näy. Saatiin kuitenkin tehtyä hyvä rata, mutta video pätkäisi yhtä kylttiä ennen maalia!!! Tallennustila oli sen verran vähissä, että maksimikuvausaika oli reilu 3 min. Jurppi ihan tosi paljon, kun suoritus oli näinkin hyvä.
Onneksi oli vielä viikko aikaa, ja sovin treenit sunnuntaille Saalahdelle Mirvan kanssa. Kenttä oli kasvanut melkein umpeen sitten viime näkemän ja jouduin kolme kertaa pistämään radan uusiksi, ennen kuin saatiin se mahtumaan kentän pusikottomaan osaan. Sitten ohjasin alkuradan Justia kuin Lyytiä eli tsemppasin sitä kauheasti ja pidin kontaktia. Sitten yhtäkkiä spiraaliin mennessä havahduin laittamaan suuni kiinni ja kummasti loppurata menikin paljon paremmin! Just sai 77 pistettä: lopun täyskäännöksestä tuli -10 eriaikaisuus, alussa tuli monta asento- ja yhteistyövirhettä, kun Just seurasi tosi väljästi ja kontakti putoili. Ohjaajan kierrosta tuli -3 tvä, askel vasemmalle -kyltistä -1 vino ja -1 tvä ja eteentulosta vielä -1 py. Tuomarinkommentti oli aika liikkis: "Teidän hyvä suhde näkyy koko radan läpi. Ohjaat hyvin koiraasi. Kiitos, että sain nähdä teidät." Ja tuomari tykkäsi sitten niin paljon, että Just sai ensimmäisen tuomarinpalkintonsa 💖 Alun huono kontakti ja vire tietenkin jäi vähän kaivertamaan ja etenkin, kun nettikurssilla oltiin Just tehty pujottelua juosten oikealla ja silloin se meni niin paljon paremmin. Mutta toisaalta nämä oli Justin ekat voittajan radat ja tulos olisi tullut näin tiukallakin tuomarilla. Peruutus vielä kuntoon, niin eiköhän olla jo elokuussa valmiita virallisiin!
Video: https://photos.app.goo.gl/hvbyvFaqDpyUgagP6
Lyyti treenasi Justin treeneissä ekalla kerralla rataa palkattuna mun harjoituskappaleena. Jaksoi ihan ihmeellisen hyvin, vaikka oli kuuma keli, ja kyllä se vaan on niin taitava 💖 Tokalla kerralla oli vielä kuumempi ja silloin tehtiin ihan lyhyt setti, lähinnä näytettiin Mirvalle, miten rata menee. Aika hauskaa, kun neljä vuotta sitten Mirva opasti mua rallyn pariin ja nyt roolit ovat vaihtuneet!
Lyytin rata:
https://photos.app.goo.gl/v2M6obAWUwKSY7aZ9
Lyytin kanssa tehtiin kotihallissa. Mes-radassa haasteita riitti; oli merkki kohti houkutusta ja peruutus oikealla. Merkillä oli lisähaasteena Lyytin huono kuulo, mutta kun huusin pysäytyskäskyn tarpeeksi kovalla (mutta iloisella) äänellä, niin pysähtyi kyllä eikä mennyt houkutuksille. Oikealla peruutusta jouduttiin myös hinkkaamaan jonkin verran, että löydettiin sopiva käsimerkki siihen, mutta radalla se meni tosi hienosti! Lyyti tekikin oikeastaan sadan pisteen radan, mutta itse mokasin 5 pistettä eli Lyytin tulokseksi upea 95 😍 -3 ov kumarruksesta puolenvaihdossa jalkojenvälistä, -1 ov kulkulinjasta sekä peruutuksesta että yhdestä käännöksessä. Lyytin kannalta voi oikeastaan sanoa, että onnistui kaikin puolin: radan rakentaminen, videointi, fiilis ja tarkkuus. Ja tosiaan oli makeeta päästä kisafiilikseen kotihallilla, etenkin nyt, kun Lyyti ei enää virallisissa kisaa.
Tuomarinkommentti: "Reipas rata, iloisesti tehtäviä tekevä koira. Kiinnitä huomiota omaan kulkulinjaasi niin, että etenet suoraan seuraavaa kylttiä kohti, ettet joudu ottamaan viimeistä askelta sivuun. Suosittelen myös kokeilemaan hiukan rauhallisempaa tahtia, nyt jää hiukan hätäinen olo. Puolenvaihto takana oli lähellä mennä pitkäksi, rauhallisempi tahti olisi antanut sinulle lisää pelivaraa."
Just harjoitteli mes-radalla lyhyitä pätkiä paljolla palkalla. Se jäi jotenkin ihan jumiin houkutukseen (tai johonkin muuhun, mitä en tajunnut) ja piti ottaa vähän fiiliksen nostatusta, ennen kuin se lähti sujumaan. Huomaa, että ei olla houkutusta tehty pitkään aikaan! Myös Joku osallistui näihin treeneihin ja teki pikkujuttuja aktiivisuutta, asentoja, kapulanpitoa, paikkista jne.
Justin kanssa taas ei mennyt niin hyvin. Ensin rakennettiin rata, mutta tuuli heitteli kylttejä niin, että lopulta kaivettiin ne melkein maahan. No eihän suorituspaikat silloin oikein videolla näy. Saatiin kuitenkin tehtyä hyvä rata, mutta video pätkäisi yhtä kylttiä ennen maalia!!! Tallennustila oli sen verran vähissä, että maksimikuvausaika oli reilu 3 min. Jurppi ihan tosi paljon, kun suoritus oli näinkin hyvä.
Onneksi oli vielä viikko aikaa, ja sovin treenit sunnuntaille Saalahdelle Mirvan kanssa. Kenttä oli kasvanut melkein umpeen sitten viime näkemän ja jouduin kolme kertaa pistämään radan uusiksi, ennen kuin saatiin se mahtumaan kentän pusikottomaan osaan. Sitten ohjasin alkuradan Justia kuin Lyytiä eli tsemppasin sitä kauheasti ja pidin kontaktia. Sitten yhtäkkiä spiraaliin mennessä havahduin laittamaan suuni kiinni ja kummasti loppurata menikin paljon paremmin! Just sai 77 pistettä: lopun täyskäännöksestä tuli -10 eriaikaisuus, alussa tuli monta asento- ja yhteistyövirhettä, kun Just seurasi tosi väljästi ja kontakti putoili. Ohjaajan kierrosta tuli -3 tvä, askel vasemmalle -kyltistä -1 vino ja -1 tvä ja eteentulosta vielä -1 py. Tuomarinkommentti oli aika liikkis: "Teidän hyvä suhde näkyy koko radan läpi. Ohjaat hyvin koiraasi. Kiitos, että sain nähdä teidät." Ja tuomari tykkäsi sitten niin paljon, että Just sai ensimmäisen tuomarinpalkintonsa 💖 Alun huono kontakti ja vire tietenkin jäi vähän kaivertamaan ja etenkin, kun nettikurssilla oltiin Just tehty pujottelua juosten oikealla ja silloin se meni niin paljon paremmin. Mutta toisaalta nämä oli Justin ekat voittajan radat ja tulos olisi tullut näin tiukallakin tuomarilla. Peruutus vielä kuntoon, niin eiköhän olla jo elokuussa valmiita virallisiin!
Video: https://photos.app.goo.gl/hvbyvFaqDpyUgagP6
Lyyti treenasi Justin treeneissä ekalla kerralla rataa palkattuna mun harjoituskappaleena. Jaksoi ihan ihmeellisen hyvin, vaikka oli kuuma keli, ja kyllä se vaan on niin taitava 💖 Tokalla kerralla oli vielä kuumempi ja silloin tehtiin ihan lyhyt setti, lähinnä näytettiin Mirvalle, miten rata menee. Aika hauskaa, kun neljä vuotta sitten Mirva opasti mua rallyn pariin ja nyt roolit ovat vaihtuneet!
keskiviikko 17. kesäkuuta 2020
Joku rallykurssilainen
Tiia kehui Jokun intoa ja eteentulojen suoruutta 😊
Kurssin viimeinen tehtävä oli erottelut. Tein tän Jokun kanssa ihan ex tempore porukoilla pihalla, kun oli luppoaikaa. En taaskaan muistanut merkitä suorituspaikkoja ja tilaakin oli liian vähän, mutta koira oli innokas. Kokeilin myös toista ottoa, mutta se alkoi heti rapsutuksella 😂 joten ensimmäinen otto päätyi kurssimateriaaliksi. Tästä Tiia kehui eteentulon suoruutta (sisäinen vatupassi kuulemma 😂 ). Jatkovinkeiksi saatiin, että pitäisi paljon palkata tempun (esim. pyörähdys) jälkeistä seuramaantuloa. Tämä oli ihan todella hyvä pointti; Jokuhan tekee temppuja seuraamisella eikä seuraamista tempuilla. Tiia vinkkasi myös, että temput voi tehdä myös perusasennosta! Lisähuomiona oli, että voisin tehdä saksalaisen vähän rauhallisemmin, nyt tuli vähän hätäinen, kun tila loppui.
sunnuntai 14. kesäkuuta 2020
Rallyn verkkokurssi (Just ja Lyyti)
Ilmoittauduin ATD:n järjestämälle nettirallykurssille, että tulisi tehtyä edes jotain. Toimi! Tuli treenattua, käytyä aika hyvin perusasiat läpi ja oli kivaa. Tein kolme harjoitusta Justin kanssa ihan kylteillä ja kaksi Jokun kanssa tyhjällä kentällä. Ensimmäinen teema oli käännökset, jotka tehtiin muutamalla kyltillä eri suuntiin ja eri puolilla. Ensin käännökset vasemmalle koira vasemmalla. Muut käännökset sujui hyvin, mutta 360 käännös jäi vajaaksi, niin pyöritin vielä toisen kerran. Sanoisin, että meillä oli haasteita löytää yhteinen rytmi. Sitten käännökset oikealle koira oikealla. Tässä vasta olikin vaikea löytää rytmi! Täyskäännöksessä Just kääntyi hyvin mutta palkatessani se istui. No sitten se istui myös 270 käännöksessä ja palkkasin senkin 🙈 Ulkokaaren käännökset sen sijaan sujuivat kummallakin puolella! Talvella sisäänajettu "nopeenopee" oli Justilla hyvin mielessä ja selvästi ulkokaarella pyöriminenkin oli sen mielestä siistii.
Palautteena tästä saatiin: Koira selkeästi osaa käännökset kummallakin puolella. Kannattaisi palkata jo 45 asteen välein, jolloin seuraamispaikan pitäminen vahvistuisi koiran mielessä. Pitäisi myös miettiä omaa askellusta, eli jospa olisi parempi käyttää enemmän askelia käännöksessä. Takapäänkäyttökäännöksissä pitää olla tarkkana, että molempien vauhti ja rintamasuunta on sama eli ei saa kääntyä "alta pois" ennen kuin koira on ehtinyt mukaan. Just saattaa tulkita mun heilumiset istumisohjauksiksi. Eli oma leuka pitäisi pitää ylhäällä ja jalat liikkeessä. Lisäksi palkan pitäisi tulla seisoma-asentoon. Tulipas ihan tosi paljon ajateltavaa yhdestä treenistä!
Toisena harjoituksena jäävät. Nää meni ihan superhyvin! Ainoastaan liikkeestä seisomisessa oli vaikeuksia. Oikealta se ei sujunut ollenkaan, vasemmalta hiomisen jälkeen. Olisi pitänyt älytä laittaa etupalkka mutta eipä tullut mieleen. Justin vire oli ihan mahtava ja Just keskittyikin hyvin, vaikka tokan suoran päässä oli mies pelaamassa petankkia. Itsellä tauon jälkeen rutiinit ihan hukassa eikä suorituspaikat tulleet selkärangasta. Palaute jäävistä oli vain kehuja mutta mietittiin tuota pyörähdystä, että kannattaisiko se tehdä pelkällä käskyllä vai käyttää käsimerkkiä myös. Tällä kertaahan pyörähdys tyssäsi aivastukseen, mutta välillähän Justilla on lähtenyt pyörimiset lapasesta ja on saattanut tehdä viisikin kieppiä radan aikana 😁
Nelostehtävä oli pujottelut eri vauhdeissa. Tämä meni ihan käsittämättömän hienosti! Juosten pujottelu edestakaisin koira oikealla on aina ollut mulle yksi vaikeimmista kylteistä. Justille taas alkuvuonna vielä pujottelu tai ylipäätään kaartelu oikealla oli ihan tosi vaikea ymmärtää. Mutta niin se vaan seurasi juosten hyvällä paikalla ja iloisella ilmeellä! Ainoastaan hitaasti pujottelu vasemmalla ei ekalla kerralla tuntunut hyvältä, vaikka videolta näyttikin. Otettiin se sitten vielä kerran ja nyt meni kauniisti. Tiiallakaan ei ollut moitteen sanaa!
Palautteena tästä saatiin: Koira selkeästi osaa käännökset kummallakin puolella. Kannattaisi palkata jo 45 asteen välein, jolloin seuraamispaikan pitäminen vahvistuisi koiran mielessä. Pitäisi myös miettiä omaa askellusta, eli jospa olisi parempi käyttää enemmän askelia käännöksessä. Takapäänkäyttökäännöksissä pitää olla tarkkana, että molempien vauhti ja rintamasuunta on sama eli ei saa kääntyä "alta pois" ennen kuin koira on ehtinyt mukaan. Just saattaa tulkita mun heilumiset istumisohjauksiksi. Eli oma leuka pitäisi pitää ylhäällä ja jalat liikkeessä. Lisäksi palkan pitäisi tulla seisoma-asentoon. Tulipas ihan tosi paljon ajateltavaa yhdestä treenistä!
Toisena harjoituksena jäävät. Nää meni ihan superhyvin! Ainoastaan liikkeestä seisomisessa oli vaikeuksia. Oikealta se ei sujunut ollenkaan, vasemmalta hiomisen jälkeen. Olisi pitänyt älytä laittaa etupalkka mutta eipä tullut mieleen. Justin vire oli ihan mahtava ja Just keskittyikin hyvin, vaikka tokan suoran päässä oli mies pelaamassa petankkia. Itsellä tauon jälkeen rutiinit ihan hukassa eikä suorituspaikat tulleet selkärangasta. Palaute jäävistä oli vain kehuja mutta mietittiin tuota pyörähdystä, että kannattaisiko se tehdä pelkällä käskyllä vai käyttää käsimerkkiä myös. Tällä kertaahan pyörähdys tyssäsi aivastukseen, mutta välillähän Justilla on lähtenyt pyörimiset lapasesta ja on saattanut tehdä viisikin kieppiä radan aikana 😁
Nelostehtävä oli pujottelut eri vauhdeissa. Tämä meni ihan käsittämättömän hienosti! Juosten pujottelu edestakaisin koira oikealla on aina ollut mulle yksi vaikeimmista kylteistä. Justille taas alkuvuonna vielä pujottelu tai ylipäätään kaartelu oikealla oli ihan tosi vaikea ymmärtää. Mutta niin se vaan seurasi juosten hyvällä paikalla ja iloisella ilmeellä! Ainoastaan hitaasti pujottelu vasemmalla ei ekalla kerralla tuntunut hyvältä, vaikka videolta näyttikin. Otettiin se sitten vielä kerran ja nyt meni kauniisti. Tiiallakaan ei ollut moitteen sanaa!
Lyyti sai tietysti myös tehdä nämä harjoitukset, mutta siltä ei ole videoita. Lyytin kanssa mulla oli sellainen tunne, että ei se varmaan muista noita juttuja ja menee jonkin aikaa, että saadaan kaikki kerrattua. Olinpa typerä! Tietysti Lyyti muisti kaikki temput ihan tosi hienosti! 💖 Sen sijaan Lyytin kanssa on uusi haaste: se ei oikein kuule enää käskyjä. Niinpä tehtävissä, jotka on ennen tehty pelkällä käskyllä, Lyyti yrittää arvata ja tarjoaa vain jotain. Tällaisia ovat esim. liikkeestä seiso ja edestä sivulletulo. Siispä uusi projekti on lisätä näihin käsimerkit. Tehtävissä, joissa Lyyti on selin muhun, kuten merkille pysähtyminen, pitää huutaa käsky tarpeeksi kovalla äänellä, että viesti menee aivoihin asti. Ja sitten äänensävy pitää kuitenkin olla iloinen, vaikka käsky tulee huudettuna.
perjantai 12. kesäkuuta 2020
#vittujenkevät2020
Meille kuuluu parempaa kuin helmikuussa mutta juhlan aihetta ei ole. Just on toipunut välilevynpullisumasta hyvin, ja kesäkuun alusta lopetettiin lääkitys kokonaan. On lenkkeillyt jo pisimpiä retkiä vaille normaalisti ja treenannut tokoa, rallya ja uutena juttuna nose workia, josta on tosi innostunut. Lyyti sai pysyvän kortisonilääkityksen, joka on auttanut sekä hengitys- että mahavaivoihin. Lyyti piristyi myös mukavasti, paitsi kuumasta kärsii yhä paljon enemmän kuin nuoremmat. Joku pomputtelee edelleen oikeaa takajalkaa, kun vasempaan kylkeen tuulee 🙈 Aika monta asiaa on jo poissuljettu ja ensi viikolla mennään mahatutkimuksiin vierasesineiden, kystien yms. varalta. Kaukaa haettua, mutta pakko hakea kaukaa, koska kaikki todennäköiset vaihtoehdot on jo tutkittu. Joku syö vielä Neurontinia, mutta se lopetetaan viikon sisään, koska siitä ei ole ollut vaikutusta. Molemmat hevoset on myös saikulla; Eppu pysyvästi, Viskin pitäisi kuntoutua kevyeen käyttöön.
Olen yleensä yrittänyt ajatella, että jos ei saa tehdä sitä ja tätä, niin mitä SAA tehdä. Mutta tänä keväänä en ole oikeastaan jaksanut. Saikkuilu, eläinlääkärissä ja hoidoissa ramppaaminen, epätietoisuus ja koiran pahan olon katseleminen väsyttää ja masentaa. Sitten kun ei koskaan tehdä mitään, niin koiratkin "alistuvat kohtaloonsa" eivätkä tule ehdottamaankaan mitään, koska ei kuitenkaan koskaan tehdä mitään. (No toki lääkkeetkin väsyttää.) Hetkittäin tuntui myös, että Jokun pompottelu paheni, mitä tahansa teinkin sen kanssa, esim. jos treenasin odottamista olohuoneessa. Lopulta en uskaltanut edes koskea siihen.
Koronakevät perui kaikki ryhmätreenit ja iso osa ihmisistä jäi kotiin etätöihin tai lomautettuna. Yhtäkkiä kaikilla oli kauheasti aikaa. Onneksi mulle sattui enemmän töitä kuin ikinä maalis-huhtikuussa, ja tein useita 50-tuntisia työviikkoja. Jos olisin joutunut lomautetuksi, olisin varmasti jo ajat sitten mielenterveyspalveluiden asiakas. Elämästä puuttui kaikki, mikä yleensä tuottaa iloa.
Maalis-huhtikuussa onneksi saatiin alkaa käydä pitemmillä metsälenkeillä ja kelitkin paranivat sopivasti. Metsälenkit paransivat kummasti meidän kaikkien elämänlaatua. Just sai luvan treenata kevyitä tasamaalajeja 31.3. mutta meni vielä kuukauden päivät, ennen kuin aloitettiin. Huhtikuussa ATD ilmoitti nettirallykurssista, josta varasin yhden paikan, että tulisi tehtyä edes jotain. Kun oltiin ekan kerran treenattu yhdessä, Annika totesi: "Mikä tässä nyt oli taas niin vaikeeta?" Niinpä. Sovittiin treenit ja mentiin ja sit oli tosi kivaa. Toukokuussa ilmoittauduin myös nettirallykisaan Justin ja Lyytin kanssa, joten toukokuussa tuli treenattua rallya ihan useammankin kerran. Joku pääsi tekemään kahdesti nettikurssin harjoituksia.
Toukokuun edetessä paikallistin vihdoin, että Joku todella pompottaa vain silloin, kun tuulee vasemmalta. Tämä on tietysti aivan pähkähullu ajatus, jolle on vaikea keksiä mitään loogista selitystä, mutta toisaalta se on myös helpottavaa: "pahat päivät" huhti-toukokuussa ainakin ovat olleet sattumaa. Eli se yksittäinen hepuli muun lauman kanssa tai pikkuinen rallytreeni ei ole pahentanut asiaa, vaan pahempi pomputtelu seuraavana päivänä on ollut tuulisen sään vaikutusta.
Kesäkuun alusta alkoi taas ryhmätreenit, mikä on ihan mahtavaa. Mulla on paikat rallyn valmennusryhmään ja kimppatreeniin, ohjattuun nose workiin ja Sailan toko-/tanssi-/temppukurssiin. Näistä kolme ensimmäistä on jo alkanut ja ollaan jo vähän päästy säännöllisen treenaamisen makuun. Suurin intohimoni eli agility tietysti vielä puuttuu. Jokulla on kesäksi treenipaikka, mutta myin sen kesäkuun treenit, kun ei Neurontin-kuurilla viitsi agilitya treenata. Katsotaan nyt, löytyykö ensi tiistain tutkimuksissa mitään. Justin osalta kaikki on auki. Muut lajit on kivaa vaihtelua mutta vain yksi on intohimo. Vaikea on tehdä päätös agilityn lopettamisesta. Tai hetkittäin olen jo varma, että lopetetaan, ja sitten tulee taas pieni ääni, että mitä jos sittenkin.
Jos olisin viime vuonna tiennyt, että menestyksen hinta on tällainen painajainen, olisin mielelläni jättänyt Suomenmestaruuden saavuttamatta ja elänyt ihan tavallista arkea terveiden eläinten kanssa.
Olen yleensä yrittänyt ajatella, että jos ei saa tehdä sitä ja tätä, niin mitä SAA tehdä. Mutta tänä keväänä en ole oikeastaan jaksanut. Saikkuilu, eläinlääkärissä ja hoidoissa ramppaaminen, epätietoisuus ja koiran pahan olon katseleminen väsyttää ja masentaa. Sitten kun ei koskaan tehdä mitään, niin koiratkin "alistuvat kohtaloonsa" eivätkä tule ehdottamaankaan mitään, koska ei kuitenkaan koskaan tehdä mitään. (No toki lääkkeetkin väsyttää.) Hetkittäin tuntui myös, että Jokun pompottelu paheni, mitä tahansa teinkin sen kanssa, esim. jos treenasin odottamista olohuoneessa. Lopulta en uskaltanut edes koskea siihen.
Koronakevät perui kaikki ryhmätreenit ja iso osa ihmisistä jäi kotiin etätöihin tai lomautettuna. Yhtäkkiä kaikilla oli kauheasti aikaa. Onneksi mulle sattui enemmän töitä kuin ikinä maalis-huhtikuussa, ja tein useita 50-tuntisia työviikkoja. Jos olisin joutunut lomautetuksi, olisin varmasti jo ajat sitten mielenterveyspalveluiden asiakas. Elämästä puuttui kaikki, mikä yleensä tuottaa iloa.
Maalis-huhtikuussa onneksi saatiin alkaa käydä pitemmillä metsälenkeillä ja kelitkin paranivat sopivasti. Metsälenkit paransivat kummasti meidän kaikkien elämänlaatua. Just sai luvan treenata kevyitä tasamaalajeja 31.3. mutta meni vielä kuukauden päivät, ennen kuin aloitettiin. Huhtikuussa ATD ilmoitti nettirallykurssista, josta varasin yhden paikan, että tulisi tehtyä edes jotain. Kun oltiin ekan kerran treenattu yhdessä, Annika totesi: "Mikä tässä nyt oli taas niin vaikeeta?" Niinpä. Sovittiin treenit ja mentiin ja sit oli tosi kivaa. Toukokuussa ilmoittauduin myös nettirallykisaan Justin ja Lyytin kanssa, joten toukokuussa tuli treenattua rallya ihan useammankin kerran. Joku pääsi tekemään kahdesti nettikurssin harjoituksia.
Toukokuun edetessä paikallistin vihdoin, että Joku todella pompottaa vain silloin, kun tuulee vasemmalta. Tämä on tietysti aivan pähkähullu ajatus, jolle on vaikea keksiä mitään loogista selitystä, mutta toisaalta se on myös helpottavaa: "pahat päivät" huhti-toukokuussa ainakin ovat olleet sattumaa. Eli se yksittäinen hepuli muun lauman kanssa tai pikkuinen rallytreeni ei ole pahentanut asiaa, vaan pahempi pomputtelu seuraavana päivänä on ollut tuulisen sään vaikutusta.
Kesäkuun alusta alkoi taas ryhmätreenit, mikä on ihan mahtavaa. Mulla on paikat rallyn valmennusryhmään ja kimppatreeniin, ohjattuun nose workiin ja Sailan toko-/tanssi-/temppukurssiin. Näistä kolme ensimmäistä on jo alkanut ja ollaan jo vähän päästy säännöllisen treenaamisen makuun. Suurin intohimoni eli agility tietysti vielä puuttuu. Jokulla on kesäksi treenipaikka, mutta myin sen kesäkuun treenit, kun ei Neurontin-kuurilla viitsi agilitya treenata. Katsotaan nyt, löytyykö ensi tiistain tutkimuksissa mitään. Justin osalta kaikki on auki. Muut lajit on kivaa vaihtelua mutta vain yksi on intohimo. Vaikea on tehdä päätös agilityn lopettamisesta. Tai hetkittäin olen jo varma, että lopetetaan, ja sitten tulee taas pieni ääni, että mitä jos sittenkin.
Jos olisin viime vuonna tiennyt, että menestyksen hinta on tällainen painajainen, olisin mielelläni jättänyt Suomenmestaruuden saavuttamatta ja elänyt ihan tavallista arkea terveiden eläinten kanssa.
lauantai 7. maaliskuuta 2020
Viikko ennen tuhoa
Niin outoa kirjoittaa muutaman viikon takaisista treeneistä, kun niin dramaattista on tapahtunut sen jälkeen. Yritän kuitenkin parhaani, koska ei varmaan sitten vähään aikaan tule olemaan päiviteltävää.
11.2. ohjaustreeni teemalla rytmitykset, kiihdytykset ja jarrutukset. Eka käänsin Justin tehokkaasti kolmoselta mutta sanoin vain putkeen, jolloin se kääntyi kolmoselta tiukasti ja meni nelosen ohi vitosputkeen (tilaa oli vähän enemmän kuin kuvassa). Toisella yrityksellä lähetin hypynkin, sitten meni hyvin. 5-8 kokeiltiin useammalla eri tavalla: ulkokautta + valssi, persjättö kutosen jälkeen ja valssi, poikkari seiskalle ja persjättö ennen putkea. Kaikki toimi. Putkesta putkeen meni hyvin, mutta itse halusin hioa 11:n ja 13:n valssikäännöksiä senkin jälkeen, kun Hanna oli jo tyytyväinen. Viimeisellä kerralla olin itseenikin tyytyväinen.
Lauantaina rallytreenit, joiden teemana tötsätehtävät: pujottelut, spiraalit, houkutus sekä temponvaihtelut. Lyytin kanssa tein ensin erikseen houkutusta, sitten yhdistettynä kaksi rataa, niin että menin ensin mustan radan, merkiltä kutsun jälkeen puolenvaihto, putki oikealta ja sitten sininen rata oikealla puolella. Treeniaikaa oli vähemmän tällä kertaa mutta ehdittiin kivasti tehdä ja Lyyti oli liekeissä.
Justin kanssa tehtiin myös ensin erikseen houkutusta. Sitten oli tarkoitus ottaa pidempi pätkä vähän keskeltä, mutta putki + hyppy oikealla puolella aiheutti totaalisen lapasesta lähtemisen, niin piti vähän ottaa takaisin. Otettiin lopulta jotain rauhallisempaa oikealla pujottelua tms ja lopetettiin siihen.
Sunnuntaina oli kouluttajien palaveri, jonka jälkeen sai jäädä vapaatreenaamaan. Mulla oli mukana vain Just, joka olikin oikein pätevä palaverikoira. Istui niin tärkeän näköisenä penkillä ja katseli seinälle heijastettua aikataulua. Harmi, etten saanut kuvaa, ois ollut hauska "Just ja muut ihmiset".
Treenattiin vähän tokojuttuja. Ensin ruutua Ninan neuvomalla tavalla ja saatiin ihan todella hienoja toistoja, oiskohan yksi ollut vähän huonompi paikka. Olin myös tiukkana enkä palkannut tästä ja seuraava oli vielä parempi! Tehtiin myös vähän seuraamista häiriössä ja lopuksi vielä luoksaria ruudun vieressä. Ekalla kerralla Just meinasi mennä ruutuun mutta tuli sittenkin sivulle. Tokalla tuli jo varmasti kerralla sivulle ja tähän lopetettiin. Just oli tosi iloinen ja hyväntuulinen treeneissä ja vielä kotiin tultuaankin, ihan varmasti kunnossa ja normaali. Illalla sitten niksautti selkänsä venytellessään itse ja siitä sitten alkoi saikku, joka toivottavasti päättyy edes joskus. Magneettikuvista löytyi välilevyn pullistuma. Lääkkeet on onneksi auttaneet, en halua enää ikinä nähdä mun sielunkumppanini kärsivän niin kovasti.
11.2. ohjaustreeni teemalla rytmitykset, kiihdytykset ja jarrutukset. Eka käänsin Justin tehokkaasti kolmoselta mutta sanoin vain putkeen, jolloin se kääntyi kolmoselta tiukasti ja meni nelosen ohi vitosputkeen (tilaa oli vähän enemmän kuin kuvassa). Toisella yrityksellä lähetin hypynkin, sitten meni hyvin. 5-8 kokeiltiin useammalla eri tavalla: ulkokautta + valssi, persjättö kutosen jälkeen ja valssi, poikkari seiskalle ja persjättö ennen putkea. Kaikki toimi. Putkesta putkeen meni hyvin, mutta itse halusin hioa 11:n ja 13:n valssikäännöksiä senkin jälkeen, kun Hanna oli jo tyytyväinen. Viimeisellä kerralla olin itseenikin tyytyväinen.
Lauantaina rallytreenit, joiden teemana tötsätehtävät: pujottelut, spiraalit, houkutus sekä temponvaihtelut. Lyytin kanssa tein ensin erikseen houkutusta, sitten yhdistettynä kaksi rataa, niin että menin ensin mustan radan, merkiltä kutsun jälkeen puolenvaihto, putki oikealta ja sitten sininen rata oikealla puolella. Treeniaikaa oli vähemmän tällä kertaa mutta ehdittiin kivasti tehdä ja Lyyti oli liekeissä.
Justin kanssa tehtiin myös ensin erikseen houkutusta. Sitten oli tarkoitus ottaa pidempi pätkä vähän keskeltä, mutta putki + hyppy oikealla puolella aiheutti totaalisen lapasesta lähtemisen, niin piti vähän ottaa takaisin. Otettiin lopulta jotain rauhallisempaa oikealla pujottelua tms ja lopetettiin siihen.
Sunnuntaina oli kouluttajien palaveri, jonka jälkeen sai jäädä vapaatreenaamaan. Mulla oli mukana vain Just, joka olikin oikein pätevä palaverikoira. Istui niin tärkeän näköisenä penkillä ja katseli seinälle heijastettua aikataulua. Harmi, etten saanut kuvaa, ois ollut hauska "Just ja muut ihmiset".
Treenattiin vähän tokojuttuja. Ensin ruutua Ninan neuvomalla tavalla ja saatiin ihan todella hienoja toistoja, oiskohan yksi ollut vähän huonompi paikka. Olin myös tiukkana enkä palkannut tästä ja seuraava oli vielä parempi! Tehtiin myös vähän seuraamista häiriössä ja lopuksi vielä luoksaria ruudun vieressä. Ekalla kerralla Just meinasi mennä ruutuun mutta tuli sittenkin sivulle. Tokalla tuli jo varmasti kerralla sivulle ja tähän lopetettiin. Just oli tosi iloinen ja hyväntuulinen treeneissä ja vielä kotiin tultuaankin, ihan varmasti kunnossa ja normaali. Illalla sitten niksautti selkänsä venytellessään itse ja siitä sitten alkoi saikku, joka toivottavasti päättyy edes joskus. Magneettikuvista löytyi välilevyn pullistuma. Lääkkeet on onneksi auttaneet, en halua enää ikinä nähdä mun sielunkumppanini kärsivän niin kovasti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)