Kesänpilaaja

 Voi jestas, miten tylsä viikko! Justin hotspot paheni sunnuntaina ja koiran vointi huononi nopeasti; Just oli pahimmillaan yhtä kipeä kuin välilevynpullistuman aikaan. Maanantaina päästiin onneksi eläinlääkäriin. Häntä oli niin kipeä, että Just piti rauhoittaa karvojen ajelua varten. Ajelu paljasti aika järkyttävän tilanteen: hännän 3x2 cm spotti ei ollutkaan ainoa kohta, vaan ongelma oli laajentunut mahaan asti! Hoidoksi saatiin kipulääkitys ja antibioottivoide. Keskiviikoksi varattu hammashoito saatiin siirrettyä seuraavalle maanantaille.

On kyllä ollut pirullinen vaiva hoitaa näillä keleillä. Tarpeiden tekemiseen on pitänyt kävellä 3 km poispäin kotoa, mikä on aika raskasta, kun Justia ei voi päästää uimaan välillä. Kahlata on toki saanut. Ekoina päivinä se ei myöskään halunnut tulla kotiin vaan juoksutti mua pitkin Savelaa keskellä yötä. Lenkkeily on ollut varsinaista pikamarssia, kun Justin liikkumisessa on ollut pakenemisen sävy; ei ole malttanut pysähtyä edes haistelemaan. 

Keskiviikkona onneksi vointi kääntyi parempaan ja sen jälkeen lenkkeily on ollut jo melko normaalia. Vieläkään se ei kotona ole oma itsensä eikä edes kanna tavaroita oma-aloitteisesti. Hännän "pakkoliikkeet" on vähentyneet mutta kyllä niitä tulee vielä muutama päivässä. 

Tilanne perjantaina

Viikko on ollut äärimmäisen tylsä, mikä sopii huonosti mun mielenlaadulle. Kaikki treenit on ollut peruttu, uimaan ei voi viedä, metsälenkeille on liian kuuma, Justia ei voi jättää vahtimatta eli koirattomatkin menot on pitänyt skipata, eikä Viskikään jaksa mitään. Lisäksi töitäkin on sattumalta ollut varmaan vähemmän kuin koko vuonna juuri tällä viikolla. 

Torstaina jätettiin Just myöhäisillaksi äidin vahdittavaksi ja käväistiin Jokun kanssa "pikaisesti" agilitytreeneissä. Oli varmaan 28 astetta lämmintä mutta kivasti koirat pelitti ja paljon onnistumisia saatiin koko ryhmälle. Jokun kanssa treenattiin takaakiertoon lähettämisiä kauempaa. Aika kivasti saatiin yhteinen rytmi natsaamaan, enkä mennyt halailemaan siivekkeitä. Otettiin myös puomia, jossa vedettiin kriteeri siihen, että kun Joku hyppäsi alastulolankun sivusta pois ja meinasi karata Hannan luo, niin se ei kelvannut. Seuraavalle toistolle sanoin putken jo puomin aikana ja nyt pysyi katse eteenpäin, vaikka kontaktille ei tainnutkaan osua.

Lyyti 16 v!

 Just sai tassuunsa pienen haavan, jota ihmetellessä meni tammi-helmikuun vaihde. Lauantaina 1.2. olin vetämässä ekoja maksullisia treenejäni Nikkilässä noutajaporukalle. Oli tarkoitus treenata Justin kanssa myös, mutta koska en vielä tiennyt, mikä tassussa on, se sai vain hengailla mukana ja näyttää pari juttua. Se olikin mukana jo ratasuunnittelusta lähtien ja mun istuessa kylttien kanssa lattialla se toi mulle maali-kyltin 😍

Lauantai-iltana löysin tassusta pienen haavan ja kaivoin sieltä pienenpienen tikun palasen. Olin jo varannut ell-ajan, joten tiistaina käytiin sitten ortopedi Mikael Moreliuksella, joka kaivoi samaisesta reiästä vielä pienen pisteen. Olisikohan ollut myös puunpala tai nukkaa tai jotain. Koska Just oli ontunut vain hiekotetulla asfaltilla, ei pehmeällä pohjalla, lääkäri määräsi metsälenkkejä. Just ei ollut varsinaisesti pahoillaan tästä 😁 Ollaan siis tehty varioituja lenkkejä ja jos on ollut pakko kävellä asfaltilla, Justilla on ollut tossut etusissa. Hämmentävää kyllä, nyt se sitten tottui niihin! Viime talvihan me taisteltiin asian kanssa.

Keskiviikkona olikin sitten kauan odotettu juhlapäivä, kun Lyytillä tuli mittariin hurjat 16 vuotta. Torstaina Lyyti pääsi bilettämään hallille, kun otin sen mukaan kouluttamaan. Agitreenien jälkeen olin varannut vuoron synttäribileille. Lyyti tietysti kutsui kaverit mukaan, ja tällainen kolmikko meillä oli juhlimassa. Kolmikon yhteisikä 40 vuotta!

Lyytillä oli kyllä hallilla ihan mahtavaa. Rataan tutustuessa se hiippaili mukana ja suoritti aina putken, kun sellaisen ohi mentiin. Aina välillä päätti, että nyt pitäisi saada namia ja pysähtyi poikittain jonkun ohjaajan eteen namitulliksi 😂 Jos palvelu meinasi olla hidasta, niin sitä piti tietysti vaatia.

Lyytin takapään koordinaatio alkaa olla jo aika onnetonta. Etupää vetää kuitenkin hyvin ja askel oli nytkin ihan lennokas. Pitää vaan olla tarkkana käännöksissä ja sellaisissa, että takajalat ehtivät mukaan. Esim. namin perässä Lyyti helposti kompastuu, kun näkyvillä on RUOKAA, niin ei yhtään kyllä mieti kroppaansa. 

Lääkitys sillä on pysynyt jo viisi vuotta melkoisen samana, paitsi että Librela lisättiin viime vuonna. Sillä on kyllä ollut hyvä vaste. Yksi pissatulehdus sillä on ollut tässä talven aikana, muuten vointi on ollut aika tasainen; kuivalla pakkassäällä Lyyti on tosi reipas, plussakeleillä vesisateessa nihkeä. Ihan hullulta tuntuu, että olen saanut pitää Lyytin näin vanhaksi 💖

Agi + rally + huoltoviikko

 Viime viikon torstaina Jokun vuoro agissa. Oli estetreeni, mutta koska tassuhaava oli vasta parantumassa, en halunnut juoksuttaa Jokua karhealla, mistä syystä skipattiin kontaktit. Treenikaverin ideasta innostuttiin tekemään hyppytekniikkaa radan osana. Meillä oli ihan perussarja, jota tehtiin ensin yksittäisenä, sitten jatkaen siitä vielä yksi este, sitten ottaen alle takaakierto. Sarja oli tuossa keinun ja poikittaisen hypyn paikalla. Jokulla ekalla kerralla tuli vähän kiire laittaa jalat oikeisiin paikkoihin. Seuraaville toistoille se upeasti itse korjasi tekemistään ja meni huomattavasti tasaisemmin. On aika makeeta nähdä, miten todellakin sarja antaa koiralle palautetta, ja koira itse muuttaa toimintaansa, ilman että ihmisten tarvii auttaa tai muuttaa mitään. 

 Lopuksi otettiin vielä numeroitu pätkä 1-6. Alku meni ihan täydellisesti, mutta sitten Joku tuli mun liikkeen mukana 5-putkesta ohi ja väärään päähän. Tarkemmalla ohjauksella onnistui. Putkesta putkeen -pätkää piti vähän hinkata. Joku tarjosi etujalkojen laittamista puomille ja siinä katseli Hannaa, että saisko tällee palkan. Kahdesti väännettiin rautalangasta, että "PUTKEEN". Kolmannella kerralla mentiin tuonne 4-hypyn taakse ja siitä lähtö. Joku oli ihan mahtava, kun katsoi vuorotellen mua, Hannaa ja putkea, ihan selvästi mietti, miten kuvio menee. Sitten lähti hyvin 4-5 ja nyt itse jäin lähemmäs nelosta ja siitä sitten painoin linjaa kohti seinää menemättä missään vaiheessa puomilinjan yli. Joku meni putkesta putkeen täysin suoraviivaisesti ja sieltähän sen ihanan vinkulelun sai. Tähän lopetettiin ja olipa taas innostavat treenit!

Itsenäisyyspäivänä kimppatreenit hallilla Annikan kanssa. Joku teki ensin putkeen irtoamisia, sitten keinua matalalla keinulla. Ja meni muuten ihan täydellisesti! Joku oli tosi rohkea eikä yhtään jännittänyt keinun heilahdusta ja rämähdystä ja tarjosi koko ajan itsenäisesti uutta toistoa! 

Just teki rallyhommia tällaisella radalla, jossa enimmäkseen vasemman puolen seuraamista. Palkkasin aika paljon ja edestä. Sanotaanko näin, että aiemmin mainitut ajatukset vahvistuivat: se tsemppasi kyllä ja välillä seurasi hienostikin mutta sitten hetkittäin näytti varovaiselta. 

Merkki sujui heti ekasta yrityksestä alkaen loistavasti. Spiraali oikealle oli päivän tähti - harmi, ettei tullut videolle. Nyt nimittäin vihdoin se alkoi näyttää siltä, miltä haluan sen näyttävän ja alan itse löytää optimaalisen ohjauksen:  "Kokonaisissa" ulkokaarteissa, kuten spiraali ja 180/270-käännökset vastakäsi toimii parhaiten. Pujottelun keskellä olevat pienet suunnanmuutokset menevät koiran puoleisella kädellä, joka on vähän irti reidestä. Eli siis käytännössä Eijan ja Suskin ohjeiden yhdistelmä. Täytyy yrittää ottaa videolle lähiaikoina.

Juoksussa yritin palkata heti juoksuun lähdöstä namiin hyppäyttämällä, mutta Just hyppäsi vähän nahkeasti, joten ei tehty tätä. Oikean puolen perusasentoon tulo pysäyttävälle kyltille sujui hyvin ja täsmällisesti.

Tiistaina sitten Jokun jäsenkorjaaja, jolle olin varannut myös Justille ajan, koska en jaksanut odottaa oman fyssarin aikaa, joka on vasta 28.12. Hyvä, että vein! Löytyi nimittäin iso jumi takapäästä vasemmalta puolelta ja toinen keskiselästä. Jaana oli sitä mieltä, että hyvinkin nää saattaa selittää haasteet vasemmalla seuraamiseen ja korkeiden piilojen ilmaisuun. 

Keskiviikkona taas seuraava huolto: Justin hammaslääkäri. Sieltä löytyikin ikävä yllätys eli murtunut hammas, joka piti poistaa. Oli vähän tulehtunutkin ja kerännyt hirveän määrän hammaskiveä, vaikka muut hampaat oli kohtuupuhtaita. Siispä oli jo aika hoitaa tämä asia, jota olen katsellut jo jonkin aikaa... aiemminkin olisi voinut viedä, mutta nytpähän on hoidettu. Toivottavasti helpottaa koiran oloa tämäkin.

Superrallylauantai

 Viime lauantaina ensin Justilla rallykisat, sitten oli rallykimppa, johon otin Lyytin, ja näiden jälkeen vielä koulutin. Sieltä ajoin Tuusulaan Jokun Librela-pistokseen ja viiden aikaan kotiin tultua olinkin valmis nukkumaan 😂

Kisat oli I-Hahilla Hakkilan hallissa, jossa ei ennen olla käyty, tuomarina Iiris Harju. Radalla oli muutama melkoisen haastavan näköinen erottelutehtävä, esim. pujotteluun meno ihan hypyn vierestä ja merkki suoraan kohti hyppyä. Päätin, etten jännitä niitä erikseen, vaan keskityn ohjaamaan oikealle tehtävälle.

Oltiin neljäntenä suoritusvuorossa. Halliin sai tulla kaksi koiraa odottamaan vuoroaan, yksi lähtökarsinaan, yksi aulaan. Olin päättänyt tehdä, kuten viime kokeessakin eli ottaa pari temppua kehän sisäpuolella ja siitä itsevarmana kehään. No ei mennyt kuten Römssöössä. Tuomarin piti selvitellä jotain juttua toimitsijoiden kanssa ja ehdittiin videolta laskettuna olla kehässä yli kaksi minuuttia (!) ennen lähtölupaa. Just teki minuutin verran ihan iloisesti mutta sitten vire alkoi selvästi laskea ja epävarmuus nousta. Yritin vielä sitä, että pyydän sen maahan ja jännitteestä vapautan, mutta siinä vaiheessa vire oli jo sen verran alhaalla, että sain pitää jännitettä ihan yksinäni. Kun tuomari sitten vihdoin tuli kehään, pyysin Justin sivulle. Se tuli, mutta jäi katsomaan tuomaria, joka tuli takaviistosta etukautta meidän eteen. Just jäi aika pahasti tuijottamaan tuomaria ja lähti tosi nihkeästi ekaan tehtävään. Tässä on nyt kaksi isoa harjoiteltavaa asiaa: 1. Miten toimia, jos aloitus viivästyy tai tapahtuu jotain muuta yllättävää, 2. tuijottava tuomari suoraan edessä tai etuviistossa. Laitoin nämä seuraavan valkkuleirin toiveisiin; luulisi, että siellä on hyvä treenata tätä, koska on paljon Justille vieraita ihmisiä paikalla. 

Lähtö meni siis huonosti: Just pudotti heti kontaktin ja laahusti ekan kylttivälin. Eka tehtävä oli 270 vasemmalle, joka meni ok ja sen jälkeen Just vähän piristyi ja seurasi paremmin. Tästä merkintä "hieno". Sitten oli molemmat täyskäännös vasempaan, ja vaikka Just lähtee ok, käännös venähtää joksikin ihmeelliseksi kiekuraksi ja jouduin kalastelemaan Justin mukaan seuraamaan. Tästä -1 as ja -3 tvä. Sama jumitus jatkoi liikkeestä istu -kyltillä, jossa hidastin voimakkaasti, että sain Justin istumaan: -3 ov. Kutsusta Just vähän innostui ja tuli seuraamaan laukalla mutta aika kauas, mistä virheeksi -1 as. Tällä suoralla käveltiin tuomarin ohi ja kuulin, kuinka hän pajatti miinuksia korvanappiin. Tässä vaiheessa alkoi itsellä olla jo aika epätoivoinen olo, kun koiraa piti kalastella ja virheitä sateli. Vielä seuraavasta käännöksestä -1 vino. 

Sitten oli molemmat oikeaan täyskäännös, joka meni kohtuullisesti (tuomarin mukaan "hieno!") ja sitten PING! Yhtäkkiä oltiin taas yhteisellä matkalla ja spiraalissa vasemmalle Just alkoi seurata hienosti!  Seuraavan askelkäännöksen jälkeen vähän taas hidasteli ja merkille piti antaa tuplakäsky "tötsä - mene" mutta sillä Just lähti upeasti merkille eikä harkinnutkaan hyppyä! Sekä merkistä että askelkäännöksestä "hieno"-merkinnät. Tulppaanista -1 tvä. Sitten oli suuri virstanpylväs: oikealla peruutus virheittä "hieno!"-merkinnällä!!! Tässä vaiheessa vire oli noussut jonkin verran; muutama inahdus tuli mutta seuraaminen alkoi näyttää siltä, miltä sen pitäisi näyttää. Sekä pujottelussa että 270 vasemmalle Just selvästi innostui "nopeenopee"-ohjauksesta, mikä on myös iso edistys; lisäplussana Just ei harkinnutkaan karkaavansa viereiselle hypylle. Sarjahyppy meni suorastaan tylsästi tasaista ravivauhtia. Istu-seiso-vaihtoon tarvittiin kaksi käskyä mutta muuten hyvä. Viimeisenä oli maahan-kyltti, josta vielä yksi "hieno!"

 Radan jälkeen monet kävivät onnittelemassa, että olipa teillä hieno rata. Itse vain hoin, että alku meni ihan surkeesti, mutta kyllä se siitä sitten lähti rullaamaan. Yllätys oli melkoinen, kun tulospalvelu kertoi meidän saaneen 90 pistettä, mikä on meidän paras tulos tähän mennessä mestarissa! Olin ihan varma, että ainakin ekasta molemmat täyskäännöksestä ois tullut kympin virhe - ehkä vähän tuomarikohtainen juttu? Sijoituttiin vieläpä toisiksi. Vähän ristiriitaiset fiilikset jäi: Olen iloinen ensimmäisestä ysillä alkavasta tuloksesta ja siitä, että pystyttiin niin huonon alun jälkeen tsemppaamaan ja vetämään loppurata hyvällä fiiliksellä. Mahtavaa oli myös se, että itse temput, kuten merkki, peruutus ja nopeenopee sekä toisaalta spiraalin seuraaminen nostivat Justin virettä kesken radan! Toisaalta harmitti, että luin tilannetta niin huonosti, että änkesin kehään ennen kuin tuomari oli valmiina omalla paikallaan, ja että niin lupaavalta näyttänyt uusi aloitusrutiini ei toiminutkaan tällä kertaa. No, ei auta muu kuin treenata noita yllättäviä tilanteita. Päällimmäisenä opetuksena kuitenkin se, että ei saa luovuttaa, vaikka alku menisikin pieleen. Viiden enemmän tai vähemmän epäonnistuneen kyltin jälkeen on vielä 13 muuta, joilla voi saada hyvän fiiliksen.

Lyytin kanssa rallytreeneistä ei ihmeempiä kerrottavia... ihanasti se kyllä teki, mutta voi kun se väsyy nopeasti 💖 Ihan erilailla pitää muistaa tauottaa kuin nuoremmilla. Lisäksi sille iski dementia eikä muistanut, että sivulle kuuluu istua pysähtyessä 😂

Joku sai iltapäivällä kolmannen Librela-pistoksen, nyt hoitajakäyntinä. Sen eläinlääkärikäynnit on kyllä edistyneet tosi paljon. Nyt ekaa kertaa ei yrittänyt tauotta paeta ovelle vaan pystyi tekemään temppuja koko ajan. Pistoksen jälkeen hyppäsi suoraan mua vasten, että nyt äkkiä sitä palkkaa tänne! Ja mun maksaessa se jätysti purutikkua kassan vieressä ihan tyytyväisenä eikä ollut yhtään kiire ulos 💖

Jokun sterkka ja isojen eka treeni nettirallykisaan!

Joku sterkattiin maanantaina. Oli vähän jännitysmomentteja etukäteen, kun Jokulla oli edellisviikolla on/off-ripuli ja sitten oli nuollut mahaansa pari karvatonta kohtaa. Varmistin klinikalta etukäteen, että leikata voi, jos iho ei ole rikki, ja Joku käyttikin sitten viikonlopun haavapukua. Itse leikkaus meni hyvin. Maanantaina Joku oli vielä tokkurainen mutta jo tiistaina oli ulkona pirteä ja iloinen. Sisällä toki vähän mököttää, kun joutuu käyttämään kauluria (puhallettava). Vahdittuna saa olla ilmankin mutta alkaa kyllä heti nuolla mahaa, kun silmä välttää. Toipuminen on mennyt hyvin ja olisi omasta mielestään jo ihan terve.

Ilmoitin isot koirat taas Koiranpäiviä-yrityksen nettirallykisaan.

Aloitettiin torstaina treenaamalla pätkää 1-10 + pujottelu oikealla. Annika oli rakentanut radan ja me päästiin valmiiseen pöytään. Rata oli hallissa pitkittäissuunnassa eli mukavan väljästi. Alkoi lupaavasti, kun heti 2. kyltillä eli oikealla peruutuksessa tallasin kahdesti Justin varpaille... Pitää varmaan jatkossa olla aina sukkasilla, jos radalla on sivulla peruutus, kun en näköjään itsekään pysy pystyssä. Ehkä tästä johtuen Just seurasi vähän väljästi mutta muuta vahinkoa ei aiheutunut. Ekalla kierroksella treenattiin rataa pikkupätkissä palkaten ahkerasti. Edessä peruutus meni hyvin, kunhan muistin ottaa Justin tarpeeksi pitkälle eli klo 1 asti enkä jättää sitä klo 11 kohdalle. Kylteissä 6 ja 7 eli käännöksissä vasempaan oli vähän haparointia; oli vaikea saada rytmi kohilleen ja kontakti katkeili. Loppupätkä meni ihan hyvin. Ja nyt sujui pujottelukin erinomaisesti! Just oli tosi hyvin mukana kaarteluissa ja nopeenopeessa kiihdytti mutta äänettä! Tästä palloleikit ja tauolle. Toisessa setissä otin vielä vähän lisää pujottelua ja noita vasemmalle käännöksiä. Sitten uhkarohkeasti koko rata. Meni kyllä ihan hienosti! Ei nyt 100 p arvoisesti mutta ei mitään isoja virheitä tai katkoja ja fiilis ja kontakti pysyivät. Ehkä vielä yksi treeni alle ja sitten kuvaus! 

 Lyytin kanssa ongelmia tuottivat oikealla peruutus sekä vasemmalle käännökset- Peruutuksessa en meinaa millään saada askelmerkkejä sopimaan ja Lyyti aina joko poikittaa tai istuu. Vasemmalle käännöksessä taas Lyyti rynni niin paljon, että en meinannut päästä kääntymään. Tää saatiin korjattua sillä, että linjasin vähän kohti suorituspaikkaa, hidastin ja sitten käännyin. Ilman käskyjä tehtäessä on omat haasteensa! Muuten Lyyti teki hienosti ja innokkaasti 💖 kunnes treenin lopuksi otti herkun mun kädestä niin, että veri lensi...

Rallyn nettikisa ja ksylitolimyrkytys

 Osallistutaan Annikan kanssa Koiranpäiviä-yrityksen järjestämään nettirallykisaan. Harjoiteltiin jo viime viikolla mutta nyt tiistaina kuvattiin kisaradat. Aikaa olisi ollut vielä 7.9. asti mutta päätettiin kuvata yksi yritys siltä varalta, ettei saada järjestymään toista tilaisuutta eikä saatukaan. Ja se olikin ihan hyvä idea, koska tässä on taas ollut vähän kaikenlaista!

Ensin otettiin harjoituskierros ja palkkailin Lyytiä vähän kaikesta. Se meni hyvin! Ilman palkkoja ois ollut videokelpoista materiaalia. Tauon jälkeen tositoimiin. Alkurata meni suorastaan upeasti. Lyyti tuntuu todella tekevän paremmin, kun ei kuule. Ehkä se johtuu siitä, että mun käsimerkkien pitää olla varmasti selkeät, koska en voi kompensoida huonoa ohjaamista käskyillä. On myös mahdollista, että Lyyti kuulon huonotessa on ollut epävarmempi ja yrittänyt parhaansa mukaan arvailla. Pujottelussa kontakti alkoi vähän rakoilla; ilmeisesti eläkeläisten kuuluisi saada palkkaa vähän useammin. Saatiin kuitenkin rata ihan nätisti läpi asti. Liikkeestä maahanmenossa Lyyti ennakoi liikkeelle lähdön, mistä en yhtään tiedä arvostelua. Tämä video lähetettiin ja ens viikolla odotetaan tuloksia!

Justin kanssa tehtiin kisavalmistelut. Kehääntulo, koira maahan, hihna pois ja aktiivisuudesta kutsu lähtökyltille, lähtökysymys ja liikkeellelähtö. Meni superisti! Palkkailin myös ohjaajankiertoa, nopee-nopeeta, peruutus-seuruu-palkka, temppu-seuruu-palkka. Lopuksi otettiin rataa spiraaliin asti ja iso palkka, kun tuntui hyvältä. Näillä eväillä tuntui lauantain koe ihan hyvältä idealta, mutta sehän sitten peruuntui alla olevasta syystä.

Torstaille olin sopinut isoille koirille fyssarin, mutta rauhallinen koti-ilta vaihtuikin päivystyksessä istumiseksi. Lyyti ja Just olivat nimittäin järjestäneet bileet ja tyhjentäneet mun repun syöden 3 kuivalihanamipussia ja yhden ksylitolipurkkapussin. Soitettiin Evidensian neuvontaan, josta suositeltiin lähtemään heti päivystykseen. Noora ystävällisesti pystyi viemään meidät Tammistoon. Siellä koirat oksennutettiin (tavaraa oli paljon...) ja otettiin verikokeet. Kyllä vähän kylmäsi, kun lääkärin puheissa oli sanat "pysyvä maksavaurio" ja "voi jättää koirat tänne sairaalaan yöksi". Koska kotihoito oli kuitenkin vaihtoehto, niin valitsin sen. Se olikin oikea päätös, kun etenkin Lyyti stressasi lääkärissä ihan hirveästi ja kotona rauhoittui heti. Yö meni myös hyvin koirilta (multa ei niinkään), kun saivat muutaman tunnin välein ruokaa, jee! Seuraavana iltana käytiin kontrolliverikokeissa ja Justin arvot oli ihan ok. Lyytillä oli maksa-arvo edelleen vähän koholla, mutta se voi johtua myös kortisonista, joten Lyyti menee vielä uusintakontrolliin ens viikolla. 

Pysyvää vahinkoa ei onneksi näytä siis käyneen; taidettiin selvitä säikähdyksellä (ja rahanmenolla). Lauantain rallykisa piti tietysti peruuttaa, mutta onneksi lääkäri antoi kisaluvan viikon varoajan päätyttyä ja saatiin paikat 13.9. tuplakisaan Ojankoon. 

#vittujenkevät2020

Meille kuuluu parempaa kuin helmikuussa mutta juhlan aihetta ei ole. Just on toipunut välilevynpullisumasta hyvin, ja kesäkuun alusta lopetettiin lääkitys kokonaan. On lenkkeillyt jo pisimpiä retkiä vaille normaalisti ja treenannut tokoa, rallya ja uutena juttuna nose workia, josta on tosi innostunut. Lyyti sai pysyvän kortisonilääkityksen, joka on auttanut sekä hengitys- että mahavaivoihin. Lyyti piristyi myös mukavasti, paitsi kuumasta kärsii yhä paljon enemmän kuin nuoremmat. Joku pomputtelee edelleen oikeaa takajalkaa, kun vasempaan kylkeen tuulee 🙈 Aika monta asiaa on jo poissuljettu ja ensi viikolla mennään mahatutkimuksiin vierasesineiden, kystien yms. varalta. Kaukaa haettua, mutta pakko hakea kaukaa, koska kaikki todennäköiset vaihtoehdot on jo tutkittu. Joku syö vielä Neurontinia, mutta se lopetetaan viikon sisään, koska siitä ei ole ollut vaikutusta. Molemmat hevoset on myös saikulla; Eppu pysyvästi, Viskin pitäisi kuntoutua kevyeen käyttöön.

Olen yleensä yrittänyt ajatella, että jos ei saa tehdä sitä ja tätä, niin mitä SAA tehdä. Mutta tänä keväänä en ole oikeastaan jaksanut. Saikkuilu, eläinlääkärissä ja hoidoissa ramppaaminen, epätietoisuus ja koiran pahan olon katseleminen väsyttää ja masentaa. Sitten kun ei koskaan tehdä mitään, niin koiratkin "alistuvat kohtaloonsa" eivätkä tule ehdottamaankaan mitään, koska ei kuitenkaan koskaan tehdä mitään. (No toki lääkkeetkin väsyttää.) Hetkittäin tuntui myös, että Jokun pompottelu paheni, mitä tahansa teinkin sen kanssa, esim. jos treenasin odottamista olohuoneessa. Lopulta en uskaltanut edes koskea siihen.

Koronakevät perui kaikki ryhmätreenit ja iso osa ihmisistä jäi kotiin etätöihin tai lomautettuna. Yhtäkkiä kaikilla oli kauheasti aikaa. Onneksi mulle sattui enemmän töitä kuin ikinä maalis-huhtikuussa, ja tein useita 50-tuntisia työviikkoja. Jos olisin joutunut lomautetuksi, olisin varmasti jo ajat sitten mielenterveyspalveluiden asiakas. Elämästä puuttui kaikki, mikä yleensä tuottaa iloa.

Maalis-huhtikuussa onneksi saatiin alkaa käydä pitemmillä metsälenkeillä ja kelitkin paranivat sopivasti. Metsälenkit paransivat kummasti meidän kaikkien elämänlaatua. Just sai luvan treenata kevyitä tasamaalajeja 31.3. mutta meni vielä kuukauden päivät, ennen kuin aloitettiin. Huhtikuussa ATD ilmoitti nettirallykurssista, josta varasin yhden paikan, että tulisi tehtyä edes jotain. Kun oltiin ekan kerran treenattu yhdessä, Annika totesi: "Mikä tässä nyt oli taas niin vaikeeta?" Niinpä. Sovittiin treenit ja mentiin ja sit oli tosi kivaa. Toukokuussa ilmoittauduin myös nettirallykisaan Justin ja Lyytin kanssa, joten toukokuussa tuli treenattua rallya ihan useammankin kerran. Joku pääsi tekemään kahdesti nettikurssin harjoituksia.

Toukokuun edetessä paikallistin vihdoin, että Joku todella pompottaa vain silloin, kun tuulee vasemmalta. Tämä on tietysti aivan pähkähullu ajatus, jolle on vaikea keksiä mitään loogista selitystä, mutta toisaalta se on myös helpottavaa: "pahat päivät" huhti-toukokuussa ainakin ovat olleet sattumaa. Eli se yksittäinen hepuli muun lauman kanssa tai pikkuinen rallytreeni ei ole pahentanut asiaa, vaan pahempi pomputtelu seuraavana päivänä on ollut tuulisen sään vaikutusta.

Kesäkuun alusta alkoi taas ryhmätreenit, mikä on ihan mahtavaa. Mulla on paikat rallyn valmennusryhmään ja kimppatreeniin, ohjattuun nose workiin ja Sailan toko-/tanssi-/temppukurssiin. Näistä kolme ensimmäistä on jo alkanut ja ollaan jo vähän päästy säännöllisen treenaamisen makuun. Suurin intohimoni eli agility tietysti vielä puuttuu. Jokulla on kesäksi treenipaikka, mutta myin sen kesäkuun treenit, kun ei Neurontin-kuurilla viitsi agilitya treenata. Katsotaan nyt, löytyykö ensi tiistain tutkimuksissa mitään. Justin osalta kaikki on auki. Muut lajit on kivaa vaihtelua mutta vain yksi on intohimo. Vaikea on tehdä päätös agilityn lopettamisesta. Tai hetkittäin olen jo varma, että lopetetaan, ja sitten tulee taas pieni ääni, että mitä jos sittenkin.

Jos olisin viime vuonna tiennyt, että menestyksen hinta on tällainen painajainen, olisin mielelläni jättänyt Suomenmestaruuden saavuttamatta ja elänyt ihan tavallista arkea terveiden eläinten kanssa.

Viikko ennen tuhoa

Niin outoa kirjoittaa muutaman viikon takaisista treeneistä, kun niin dramaattista on tapahtunut sen jälkeen. Yritän kuitenkin parhaani, koska ei varmaan sitten vähään aikaan tule olemaan päiviteltävää.
11.2. ohjaustreeni teemalla rytmitykset, kiihdytykset ja jarrutukset. Eka käänsin Justin tehokkaasti kolmoselta mutta sanoin vain putkeen, jolloin se kääntyi kolmoselta tiukasti ja meni nelosen ohi vitosputkeen (tilaa oli vähän enemmän kuin kuvassa). Toisella yrityksellä lähetin hypynkin, sitten meni hyvin. 5-8 kokeiltiin useammalla eri tavalla: ulkokautta + valssi, persjättö kutosen jälkeen ja valssi, poikkari seiskalle ja persjättö ennen putkea. Kaikki toimi. Putkesta putkeen meni hyvin, mutta itse halusin hioa 11:n ja 13:n valssikäännöksiä senkin jälkeen, kun Hanna oli jo tyytyväinen. Viimeisellä kerralla olin itseenikin tyytyväinen.

Lauantaina rallytreenit, joiden teemana tötsätehtävät: pujottelut, spiraalit, houkutus sekä temponvaihtelut. Lyytin kanssa tein ensin erikseen houkutusta, sitten yhdistettynä kaksi rataa, niin että menin ensin mustan radan, merkiltä kutsun jälkeen puolenvaihto, putki oikealta ja sitten sininen rata oikealla puolella. Treeniaikaa oli vähemmän tällä kertaa mutta ehdittiin kivasti tehdä ja Lyyti oli liekeissä.

Justin kanssa tehtiin myös ensin erikseen houkutusta. Sitten oli tarkoitus ottaa pidempi pätkä vähän keskeltä, mutta putki + hyppy oikealla puolella aiheutti totaalisen lapasesta lähtemisen, niin piti vähän ottaa takaisin. Otettiin lopulta jotain rauhallisempaa oikealla pujottelua tms ja lopetettiin siihen.

Sunnuntaina oli kouluttajien palaveri, jonka jälkeen sai jäädä vapaatreenaamaan. Mulla oli mukana vain Just, joka olikin oikein pätevä palaverikoira. Istui niin tärkeän näköisenä penkillä ja katseli seinälle heijastettua aikataulua. Harmi, etten saanut kuvaa, ois ollut hauska "Just ja muut ihmiset".
Treenattiin vähän tokojuttuja. Ensin ruutua Ninan neuvomalla tavalla ja saatiin ihan todella hienoja toistoja, oiskohan yksi ollut vähän huonompi paikka. Olin myös tiukkana enkä palkannut tästä ja seuraava oli vielä parempi! Tehtiin myös vähän seuraamista häiriössä ja lopuksi vielä luoksaria ruudun vieressä. Ekalla kerralla Just meinasi mennä ruutuun mutta tuli sittenkin sivulle. Tokalla tuli jo varmasti kerralla sivulle ja tähän lopetettiin. Just oli tosi iloinen ja hyväntuulinen treeneissä ja vielä kotiin tultuaankin, ihan varmasti kunnossa ja normaali. Illalla sitten niksautti selkänsä venytellessään itse ja siitä sitten alkoi saikku, joka toivottavasti päättyy edes joskus. Magneettikuvista löytyi välilevyn pullistuma. Lääkkeet on onneksi auttaneet, en halua enää ikinä nähdä mun sielunkumppanini kärsivän niin kovasti.

Jokun agitreenit + ortopedi

Tiistaina Jokun agilitytauko taukosi, kun käytiin yksissä treeneissä. Tehtiin Hannan agilityvalmentajakurssia varten suunnittelemaa rataa, joka oli kyllä vaikeusasteeltaan todella sopiva! Tällä kertaa ei yritetty mennä siitä, mistä aita on matalin, vaan pidettiin koko ajan yhtä lelua Hannalla ja toista mulla. Joku oli kyllä aivan tykki koko treenin. Niin upea radanluku ja eteneminen. Joku "vaan meni".

Eka palkka nelosen jälkeen. Joku oli täydellinen, mä käännyin liikaa putkelle jatkoa ajatellen. Tokalla toistolla sanoin alussa "eteen" ja Joku juoksi käskystä suoraan nelosen takana istuneen Jenniinan luo palkan toivossa 😂 Seuraavalla toistolla korjattiin vitoselle asti ja sinnekin Joku irtosi hienosti. 6-8 tein juoksemalla putken yläpuolta, sitten lähetys takaakiertoon ja kasille takaaleikkaus. Eka kerta meni loistavasti, ei tarvinnut kuin vähän suunnata putken jälkeen, niin Joku lähti kiertoon. Ja leikkaukset lukee sujuvasti! Seuraavalla kerralla taisi jatkaa vitoselta suoraan, kun lähdin rynnimään eteenpäin. Eli pitää muistaa koiran lukitus oikealle esteelle ennen kuin lähtee kiirehtimään. Tän toiston upein oli se, että kun olin aivan onnettoman myöhässä putken jälkeen, niin Joku korjasi itse linjansa kiertoon käskystä! Loppuradalla haasteita toi jostain syystä kohta 13-14. Ehkä ekalla kerralla kaikki ihmiset olivat lähellä nelosta ja palkkamagneetti veti, mutta sama virhe toistui myöhemminkin. Sitten kerran ohjasin 12:lle huonosti ja Joku meni sen väärinpäin. Vaikka en mitenkään osoittanut virhettä, niin Joku huomasi sen silti ja tää heijastui eksymisenä 13:n jälkeen. Otettiin lopussa pätkä kympiltä loppuun ja se meni tuota 13-14 lukuunottamatta hienosti. Joten lopetettiin sitten siihen, että otettiin 12-14 ja palkka 14:n jälkeen. About perfect!

Joku on tässä vuodenvaihteessa pomputellut oikeaa takajalkaa. Keskimäärin kerran päivässä on jättänyt yhden askeleen väliin. Juuri sen verran, että ehdin katsoa, ontuuko se ja sitten ei enää onnu. Useamman päivän jälkeen totesin, että en näe harhoja tai kuvittele. Lieväkin ontuma on kuitenkin ontuma, oire jostain. Hysteria alkoi nousta ja epäilin ristariongelmaa, patella luksaatiota, pahaa selkävikaa jne. Toisaalta taas oli hyvä, että pomputuksia tuli vain asfaltilla eikä oireet pahentuneet rasituksesta. Koska Joku oli kuitenkin aika terveystarkastuttaa virallisesti, olin tosi viisas ja vein sen suoraan Urheilukoiraklinikalle ortopedille, joka otti sekä viralliset kuvat että tutki takajalan. Tykkäsin kovasti ell Emmi Syrjäsestä. Oli erittäin perusteellinen ja selitti kaikki jutut tosi tarkasti. Lisäksi oli mukava ja otti hyvin sekä koiran että omistajan huomioon.

Virallisiksi tuloksiksi saatiin lonkat A/A, kyynärät 0/0 ja selkä LTV1. Polvissa ei ollut vikaa ja selässä oli vain tuo jakautunut ristiluun harjanne. Polvista löytyi kaksi todella kireää lihasta ja lisäksi lanneselkä oli jumissa, joten aloitetaan niiden hoitamisella ja katsotaan, poistuuko oireet. Eli lepo, kipulääkitys ja fysioterapia. Lepo onkin alkanut tosi lupaavasti; Joku oli jo seuraavana aamuna lähdössä lentoon 🙈 Aloitettiin jo tunnaritreenit kotona, lisäksi ajattelin treenata paikallaoloa, seisomista ja kylkimakuuta...

Justin lääkäri ja kesäkauden alku

Justin lääkärikäynnillä 7.5. ei selvinnyt mitään mullistavaa. Ristialue oli aavistuksen ahdas ja lihaksissa epätasapainoa. Olen tietysti onnellinen, ettei sieltä löytynyt mitään dramaattista ja lääkäri oli toiveikas agilitynkin suhteen. Turhauttaa kuitenkin, kun käynnin jälkeen on yhtä paljon kysymyksiä kuin ennen käyntiäkin. Joka tapauksessa Just on nyt saikulla ainakin kesäkuun loppuun asti ja seuraava fyssari on toukokuun lopussa.

Tällä treenikaudella meillä on joka tiistai agilitytreenit (Joku ja Just) sekä melkein joka maanantai rallytreenit (Lyyti) sekä Ninan lappalaisvalkut kerran kuussa. 5.5. oli valkku Sporttiksella, lajina agility. Toisaalta Joku toimi ihan hienosti vieraassa paikassa, mutta toisaalta keskittyminen rakoili aika pahasti. Esim. takaakierrossa tarjosi jalkojenväliin tulemista 🙈 Ja sitten jäi ihan jumiin palkkaan. Taas väläytti yhden pätkän ihan täydellistä ja nopeaa tekemistä, mutta sitten meni taas sekoiluksi. Saatiin taas hyvät muistutukset: Palkan ohittamista ei voi treenata liikaa! Jos se menee selän takaa, niin uudestaan vaan vaikka kädestä pitäen ohjaus, että eikun sun piti mennä tosta. Ja sitten vaikka pieni namipalkka siitä ja uudestaan.


Ensimmäisenä maanantaina oli rallykimppa, jonka jälkeen koulutin. Aiheena oli käännökset, mutta Lyytin kanssa tehtiin enimmäkseen ohjaajan kiertoja, peruutuksia ja vähän merkkiä. En oikein jaksanut keskittyä töiden ja kouluttamisen välillä, mutta Lyytillä oli ainakin ihan kivaa.

Tiistaina ekat agilitytreenit. Siitä asti, kun tuli tieto, että päästiin Hannan ryhmään, olen odottanut uutta kautta aivan innoissani eikä turhaan. Jo nyt ekalla ja tokalla kerralla olen ollut aivan vaikuttunut siitä, miten hyvin Hanna ymmärtää sekä mua että Jokua. Ei päästä mua yhtään turhautumaan ja Jokua toistamaan samaa virhettä vaan heti pysähdytään, vaihdetaan taktiikkaa ja saadaan onnistumisia.
Aloitettiin 1-4 niin, että Hanna piti Jokua lähdössä. Joku meni milloin muurin ohi, milloin suoraan putkeen. Mua alkoi turhauttaa, että se taas pelleilee, mutta Hanna huomasi, että se on vaan niin tarkka mun varpaiden suunnasta. Kun korjasin varpaat ja liikesuunnan puhtaasti eteenpäin, Joku tuli heti koko suoran ja putkeen ilman mitään ongelmia!

Esteen 6 kierrossa Joku jäi luuppaamaan hyppyä edestä. Tätä hetki hiottiin (mun varpaita ym)  ja saatiin toimimaan myös liikkeen kanssa. 7-8-väli oli oletettavastikin haastava, kun Jokulla on tapana livahtaa selän takaa. Tähän Hanna tarttui heti, että nyt ei päästetä sitä luuppaamaan vaan ensin heti käännöksestä lelu multa, sitten ohjaukseen lähdöstä heitin, sitten Hanna heitti muurin takaa. Lopuksi vielä loppusuora. Tässä vaiheessa Joku alkoi olla jo aika väsynyt ja huomio harhaili, mutta ei luovutettu ja uuden keskittymisen myötä saatiin onnistumaan. Just Huippua!

Vuoden viimeiset treenit

Tapaninpäivänä sekä lauantaina käytiin hallilla Annikan kanssa. Just teki hyppytekniikkaa, muut rallya. Justille haastavampia sarjoja: tiistaina power grid ja steady one, lauantaina lyhenevä sarja sekä alastulo. Etenkin tiistaiset oli todella haastavia. Power gridillä tömisi ensin ihan hirveesti, mutta myöhemmillä meno vähän vaimeni. Steady onella iski suorastaan epätoivo, kun kiersi viimeisen esteen. Menin sitten itse kutsumaan ja sitten onnistui. 12 välit meni ilman askelta, muihin otti askeleen. Lyhenevällä ensin otti kaikki välit, sitten loikkasi viimeinen. Palkattiin kerran viimeinen väli ja sitten vikalla toistolla malttoi mennä nätisti. Alastulo otettiin mediväleillä ja se meni ilman töminöitä!

Lyytille molempina päivinä mestarin juttuja. Edessä peruutus, 360 oikealle (koira oikealla), merkki + kutsu sekä jäävät molemmilta puolilta alkaa sujua jo hyvin. Peruutus oikealla taas ei etene yhtään; taidan tarvita lisäohjeita sen opettamiseen "alusta asti", kun itse en tunnu nyt pääsevän mihinkään samalla tyylillä kuin opetin vasemmalla peruutuksen. Lyyti lähtee väkisin peruuttamaan mua ympäri. Lauantain treeneissä koirilla meni ihan aivot solmuun, kun tehtiin ensin askelta oikealle ja siihen päälle peruutuksia. Treenin jälkeen käytiin pitkä keskustelu, että eihän mestarissakaan ole pelkästään mestarin kylttejä vaan jopa alokkaankin. Eli nyt ollaan näissä omissakin treeneissä ruvettu liikaa ahnehtimaan ja otettu radalla juttuja, joita pitäisi vielä tehdä yksittäisenä eikä väliin helppoja tehtäviä ollenkaan. Ensi viikolle sitten treenit, jotka suunnitellaan Justin tason mukaan ja siihen vain lisätään muutama voittajan / mestarin temppu.

Torstaina Justilla agitreenit. Tällä kertaa tehtiin täsmätreeniä: serpentiinejä ja välistävetoja. Olikin oikein paikallaan tää treeni, kun en muista, koska oltais välistävetoja viimeksi tehty. Serpentiinit meni tosi varmasti, melkein automaattisesti, vaikka niissäkin on ollut haasteita aiemmin. Myös sylkkärikääntö viimeiselle hypylle onnistui sekä tästä itsenäinen avokulma kepeille. Kokeiltiin myös viimeiseen väliin persjättöä; sekin toimi, paitsi että oman rintamalinjan piti olla tarkempi. Välistävedoissa taas ensin oli haastetta, Just ei kuunnellut ihan loppuun asti. Muutaman hinkkauksen jälkeen sujui, mutta hidastahan peruuttaminen on. Kokeiltiin vielä sitä ihme flippiä vai mikä se on nimeltään. Se toimii tosi hyvin, jos on yksi välistäveto, mutta useammalla peräkkäin menee aika pyörimiseksi.

Hanna koulutti mun puolesta, ja me ajeltiin Justin kanssa Espooseen silmätarkkiin. Terveen paperit saatiin maininnalla: "Nää on ihan priimat. Tällä on erityisen kauniit silmänpohjat." 😍

Uusi vuosikin meni tällä kertaa rauhallisissa merkeissä, kun oltiin lentokenttähotellissa äänieristetyssä huoneessa. Eikä ennen ja jälkeen aaton kuuluneet yksittäiset paukut aiheuttaneet muuta kuin kulmien kurtistuksen ja sit niiden suoritustumisen, kun tästähän saa namia!

Lyyti saikkuilee, Just treenailee

Maanantaina Lyytillä kävi huono tuuri. Oltiin tallin jälkeen Pilvijärvellä uimassa, ja koirat tietty veti rantahepulia. Lyyti astui jotenkin huonosti ja reväytti olkansa. Käytiin keskiviikkona ortopedillä tarkistamassa, ettei ollut murtumia, nivelsiteitä mennyt ym. Pehmytkudosvammaksi todettiin, joten hoitona lepo, kipulääkitys ja fysioterapia. Tosi harmi juttu ja huono tuuri, mutta kavereiden koirille on viime aikoina käynyt vastaavanlaisissa tilanteissa paljon pahemmin (ristarit, nivelsiteet, murtumat), että ei revähdys tosiaan ole maailmanloppu.

Nyt sit tokoilut on tauolla, mutta viime sunnuntaina ennen onnettomuutta kerittiin kuitenkin Lyytin kanssa käydä yhet kisamaiset treenit uusilla säännöillä. Vähän oman keskittymisen kanssa oli haasteita, kun olin tuolta melkein suoraan menossa Justin valmennukseen ja "kaikki harjoitteli" tuomaria (Carina S-R) myöten. Palkkailin väleissä. Paikkaistuminen oli ihan moitteeton, Seuraaminen meni kohtuullisen hyvin, alussa ja käännöksissä hieman haparointia, mutta uudet jutut eli askeleet eteen ja taakse sekä käännös oikeaan juoksusta meni hyvin. Liikkeestä seisominen muuten ok mutta vinkui. Luoksetulo taas muuten ok mutta 4 kertaa haukahti :D Liikkeestä maahanmenokin oli ihan jees. Ysiä ois antanut jäävistä.

Sitten ruutu, josta alkoi vaikeudet. Kun lähetin ruutuun, Lyyti ois lähtenyt palkalle mutta kun en sanonut "palkka" vaan "ruutu", niin eihän se sit lähtenyt mihinkään. Ja sitten vähän pahoitti mieltään eikä ruutuhommasta tullut enää yhtään mitään. Noudossa tuli taas esiin vanha vika eli jäi toljottamaan kapulan kanssa. Kaukot teki mutta lisäkäskyillä. Hypyn teki mutta hitaasti.

Eli selvästi tossa alussa pysyi pakka vielä kasassa, mutta ruutu kohti palkkaa oli liikaa. En nyt sit tiedä, onko kissanruoka vaan liian kova juttu (treeneissä on aina jauhelihaa ym) vai onko se toi kisamainen tilanne, kun se häiritsee. Vai pitäiskö olla näyttämättä se ennen kehään menoa, vaikka se aina tulisikin sieltä repusta. Ja sitten pitäisi muistaa, että kun ollaan kisamaisessa TREENISSÄ tai kokeessa liike on jo nollautunut, niin auttaisi ja kehuisi koiraa, kun se lähtee tekemään (esim. noudossa lähtee tuomaan).

Noista treeneistä ajeltiin Kivikkoon Justin valmennukseen. Teemana putket. Ensin tehtiin vähän putkiin irtoamista, joka ei tosiaan ole Justin ongelma vaan mun luottamusongelma. Sitten putkijarrua. Ensin käännyttiin pari kertaa vasempaan, meni hienosti. Mut sit kun piti kääntyä oikeaan, Just kääntyi edelleen vasempaan :D Pari kertaa tehtiin, sitten autettuna ja polokoira joutui miettimään oikein kovasti, hidasti - ja kääntyi oikeaan! Kavereilla oli hauskaa, kun ne näki katsomoon Justin arpomisen putkessa. Tähän tauko.
Tauon jälkeen rataa. Nina oli suunnitellut kolme n. 11 esteen rataa, joista me tehtiin kahta - ja saatiiin kummatkin nollalla läpi! Ihanaa juosta meidän tasolle suunniteltua rataa, joka on mahdollista tehä nollalla! Pitäisi vain muistaa lähteä aina ajatuksen kanssa. Ekaksi lähettiin nimittäin "tosta vaan" ja meni ihan totaalisen sekoiluksi. Ja sitten tarkkana siinä, missä on kiire ja missä ei eli missä kannattaa hakea koira putkelta ja missä ottaa etumatkaa. Mutta oli kyllä ihanaa olla taas "oman koiran" kanssa treeneissä, kun se edellinen valmennus meni niin pipariksi.

Keskiviikkona meillä ei ollut Jannen treenejä, joten treenasin Justin hallilla. Ensin rengasta hyppytekniikkasarjan päässä. Aloitettiin siitä korkeudesta, mitä Just on viime aikoina tehnyt, ja nostettiin aina pari nappia ylöspäin. Toistoja taisi tulla 4 tai 5 ja lopulta oltiin maksikorkeudessa. Ei yhtään virhettä tai epäröintiä! Sitten A:ta, speedbump taas siinä kontaktilta 2. pinna ylös. Kolme toistoa, onnistumisprosentti 100. Seuraavaksi puomia, muistin tällä kertaa tehdä ohijuoksun lisäksi taaksejäännin, kaikki onnistui. Ja vielä keinua, jossa meinasi ensin tulla lentokeinu ja sitten seuraavat toistot meni vähän hitaammin. Mut sit rupes löytymään taas. Kaiken kaikkiaan ihan supertreenit, Just oli ihan loistava <3

Pientä treeni-innostuksen alkua ilmassa?

Viime viikon tiistaina tokoiltiin Annikan kanssa pitkästä aikaa. Kentällä oli lumen alla jäätä, joten oltiin viereisellä nurmella, jossa oli vähän sentään hankea. Lyyti oli aivan liekeissä, joten se sai aloittaa. Kokeiltiin sille ekaa kertaa luoksetuloa "vetoketjuna" eli juoksi mun ja Annikan väliä. Välillä palkka lennosta, välillä sivulle asti, kerran pysäytin pallonheitolla, kerran valeheitolla. Oli tosi hyvä harjoitus Lyytille, sen mielestä oli ihan huippua :-) Sitten noutoa niin, että kapula oli Annikalla. Vähän syleskeli kapulaa taas tuodessa, joten rupesin tiukaksi ja otin koko homman uudestaan, ei vain sivulletuloa. Ja kapula pysyi suussa. Eli muista kriteeri! Kisamaisesti kaukot, matkaa n. 5 metriä. Korkea vire, hyvät vaihdot. Justille ensin vähän noutoa, joka oli yhtä säätöä ja sitten sivulletuloja, joissa mun mielestä ensimmäistä kertaa alkoi näkyä oivallusta! Kumma juttu, että treenaaminen edistää asioita!?

Keskiviikkona Just ja veljensä kävi terppatarkeissa. Tulokset kelpaa, A/A, 0/0, silmät ok, polvet ok, sydän ok, virallista selkälausuntoa vielä odotellaan.

Torstaina Justin treeneissä kepeissä kolme verkkoa pois! Tulikohan yhtään stiplua, tosi hienosti pujottelee. Sitten A:ta ekaa kertaa, vähän piti vääntää rautalangasta, että sinne on tarkoitus kiivetä, mutta itse kiipeäminen meni ihan ok. Juoksukontakti on tuohon tarkoitus tehdä, jatketaan ens kerralla speedbumpeilla. Lopuksi vielä vähän 35 cm hyppyjä ja pari reikää korkeampaa rengasta. Renkaalle vaati aika hyvän suoristuksen, ja lopussa alkoi tulla virheitä, kun aivokapasiteetti alkoi olla ylitetty :P

Sunnuntain valmennuksessa ohjaustekniikoita. Ensin valkoiset pallot, tarkoitus tehdä persjättö 2-3 väliin. Lähetin Justin ykköselle ja se jatkoi matkaa jossain vas. etuviistossa 5-7 metrin päässä olevaan putkeen... Toisella yrityksellä lähti oik. etuviistossa 5-7 metrin päässä olevalle hypylle :D Sitten vähän rautakankea ja Just kääntyi sentään oikeaan suuntaan - joskin teki niin ison kaarteen, että kiersi 2. hypyn. Sen jälkeen lähti toimimaan, kunhan muistin lähteä tarpeeksi ajoissa liikkeelle ja kääntää persjätön nopeasti. Sitten takaaleikkauksella. Ekalla kerralla vähän tökkivää, vaikka periaatteessa menikin oikein. Tässä piti muistaa, ettei ole kiire, ja tokalla kerralla saatoin ykköselle vähän pidempään, jolloin pystyin liikkumaan paremmin.

Toisessa setissä neliöt, tarkoituksena ohjata kakkonen mahdollisimman monella eri tavalla. Tehtiin ensin pakkovalssi seinän puolelta, sit sylkkärillä ja vielä saksalaisella. Nelosella Just aluksi teki takaaleikkauksen, kuten aiemmassa harjoituksessa, mutta kun pyöristin vähän, niin toimi ihan hyvin. Sylkkärissä oli vikaa sijoittautumisessa; ei kuulu seistä 1,5 metriä esteen takana! Eniten ongelmia oli saksalaisessa (taas), nyt pitäisi oikeasti tsempata noiden takaakiertojen ja saksalaisten suhteen. Kumma kun ei etene, kun ei treenaa!

Illalla vielä Lyytin rallytokotreenit. Ohjelmassa kaikenlaisia pysähtymisiä, eteentuloja ja niistä sivulletuloja eri puolilta. Eteentuloon paras käsiapu on molemmat kädet, sivulletulot molemmilta puolilta ihan ok. Mutta kylttien ymmärtäminen on haastavaa :D

Lappalaiskoirien kesäleiri 2014

Tällä kertaa kesäleiri oli Korpilahden Surkeejärvellä, 30 km (45 min ajo) meidän mökiltä, joten käytiin päiväseltään. Meidän loma koki traagisia käänteitä, kun Sunny meni niin huonoon kuntoon, että ehdin monta kertaa epäillä sen pääsevän enää kotiin. No, sunnuntaina kaikki oli vielä hyvin: lajina oli hakua, jota Lyyti on treenannut viimeksi 2 vuotta sitten leirillä ja Just ei ollenkaan. Molemmille tehtiin "viistokävely" eli maalimies lähti keskilinjalta viistosti, me käveltiin sillä aikaa keskilinjaa eteenpäin ja koira lähetettiin kohtisuoraan piiloa päin. Helppo aloitus siis. Justilla kolme maalimiestä, ekalla ja tokalla palkkana purkki. Kolmannella (Maija) oli palkkana lelu ja meni ihan juosten näkölähdöllä. Lyyti meni ekalle vähän jälkeä pitkin, vaan eipä tuo mua haittaa. Toka oli sellaisen myllerretyn aukean toisella puolella, Lyyti ensin ylitti myllätyn maan, sitten pysähtyi nenä ylhäällä tarkentamaan ja sitten löysi. Kolmas taisi olla myös juoksulähtö. Lyyti oli viimeisenä koirana vuorossa ja kun treenit kesti 5½ tuntia, se kävi jo aika kuumana metsään päästessään. Selvästi kyllä muisti, mikä tän homman nimi on :-)

Maanantaina otin vain isot koirat mukaan. Sunny sai osallistua vepeen ja Lyyti rally-tokoon. Ajateltiin ensin tehdä köyden vientiä/tuontia, Sunnyhan ui ja osaa viedä ja hakea. Se oli kuitenkin eri mieltä ja halusi vain veneeseen; lopulta ui venettä ympäri yrittäen löytää kohtaa, josta pääsisi kyytiin. Köyteen ei halunnut koskeakaan :D Luovutettiin sitten ja tehtiin, mitä se halusi eli veneeseen ja pois hyppäämistä rantavedessä. Viimeisellä kerralla hyppäsi sukellukseen asti. Toista kierrosta ei enää otettu.

Lyytin kanssa kokeiltiin ekan kerran rally-tokoa. Käytiin läpi melkoinen määrä niitä mystisiä kylttejä ja niiden vielä mystisempiä merkityksiä. Koin jonkinlaisia hahmotusongelmia ;-) Treenin alussa Lyyti ei oikein keskittynyt, kun kenttä oli täynnä lappalaiskoiria! Paljon isompi häiriö kuin muun rotuiset! Mutta sitten yhteistyö alkoi löytyä, ja Lyyti jaksoi tsempata kuumuudesta välittämättä. Pari harjoitusrataa meni ihan kivasti ja alokasluokka vaikuttaa tosi helpolta. Katotaan nyt, jos tuota kokeilisi enemmänkin.

Mökille tullessa Sunny oli vielä normaali mutta siitä hetken päästä alkoi mennä huonompaan kuntoon. Tiistaina oli ihan apaattinen, ei syönyt, ei juonut, ei reagoinut mihinkään. Lähdin taas Surkeelle mutta hakutreenit meni siinä, että soittelin isälle mökille, Mirvalle, Heidille ym. luottoihmisille. Mirva varasikin meille eläinlääkäriajan illaksi. Kaikenlaisia mahdollisia vaivoja ajateltiin: lämpöhalvaus, sinilevämyrkytys, vatsalaukun kiertymä, vettä keuhkoissa jne jne. Iltaa odotellessa hakutreeneissä Justille 2 maalimiestä viistokävelynä. Ekalla purkki, tokalla (Maija) purkki + lelu, jota Just jo osasi odottaa syötyään jauhelihat. Lyytille kaksi maalimiestä, jotka molemmat lähti eri puolille yhtä aikaa (viuhka). Ekalle ei ongelmia. Toka oli hirveän ryteikön takana, Lyyti pysähtyi siihen ryteikön reunaan taas tarkentamaan ja hajun saatuaan änki itsensä oksien läpi maalimiehelle :-) Eli jos ei olisi paniikkia vanhasta koirasta, niin ois ollu tosi kivat treenit. Iltapäiväksi olin ilmoittautunut FH-jälkitreeneihin, mutta se jätettiin väliin, kun lähin suoraan takas mökille. Siellä makasi mummokoira, joka ei edes haukkunut, kun ajoin pihaan :-(

Lääkärissäkään Sunny ei reagoinut mihinkään, ei paineluihin eikä edes kuumemittariin. Tiputus aloitettiin saman tien ja lisäksi siitä otettiin verikokeet (ok) ja pari röntgenkuvaa. Keskellä selkärankaa näkyi nikama, jossa oli inhottavan näköiset luupiikit kasvamassa ja keuhkoissa vähän tiivistymää. Kaikki muut arvelut tuli suljettua pois ja jäljelle jäi vaan voimakas kiputila. Saatiin Tramalia ja Antepsinia ja lepoa. Illalla Sunny olikin vähän pirteämpi, haukkui ja kerjäsi vähän.

Keskiviikkona ajettiin viimeisen kerran Surkeelle, vuorossa leirinäyttely. Lyyti sai mennä Maijan kanssa, koska kaikki mustat oli yhtaikaa kehässä. Niiden yhteistyö sujuikin kivasti :-) Justin esiintyminen oli ihan mitä sattuu. Kumpikaan tytöistä ei sijoittunut, mutta Just sai erityispalkinnon "Tuomarille mieleen jäänyt narttu". Näyttelyn jälkeen käytiin vielä Mirvan ja Maijan ja poikien sekä Viivin kanssa rannassa uittamassa ja kuvaamassa. Just oppi ekaa kertaa uimaan! Jostain syystä se tykästyi lumpeenlehtiin ja ui niiden perässä tosi kauas. Tästä on tulossa kuvia joskus.

Keskiviikkona Sunny oli taas yhtä huono kuin tiistaiaamuna (paitsi että söi), joten torstaina ensimmäisenä varattiin uusi lääkäriaika. Siitä otettiin vielä 2 röntgenkuvaa ja lisäksi vatsa ultrattiin. Nyt se reagoi selän paineluun, vaikka oli aamulla saanut sekä Metacamia että Tramalia. Oli myös sitä mieltä, että kuumemittari on (kirjaimellisesti) perseestä, mutta kuitenkin antoi ottaa kuvat ja ultrat ilman rauhoitusta eli oli edelleen kaukana omasta itsestään. Tältä keikalta saatiin vielä antibiootit ja nesteenpoistolääkitykset keuhkokuumeen varalta ja lisäksi Levolacia. Ja tieto siitä, että jos ei nyt ala ihan parin päivän sisällä mennä parempaan, niin se on sitten siinä.

No, jo torstai-iltana alkoi näkyä pieniä merkkejä paremmasta. Santeri haukkui reippaasti ja näytti vähän siltä, kuin olisi halunnut lähteä meidän kanssa iltalenkille. Meni sen sijaan oma-aloitteisesti rannalle iskän kanssa kalastamaan. Perjantaiaamuna heräsin tosi pontevaan haukkumiseen. Kun lähdin pikkukoirien kanssa soutamaan, se tuli rannalle haukkumaan tosi loukkaantuneena ja halusi tulla mukaan! Perjantain aikana se kiipesi rantaan ja takaisin neljä kertaa, mikä on enemmän kuin koko viikolla sitä ennen. Illalla ajeltiin kotiin ja tänään on jo tehnyt (mini)lenkkejä mielellään, rähjännyt ohikulkijoille ja kerjännyt pöydästä. Että nyt vaan kaikki peukut ja varpaat pystyyn, ettei uutta romahdusta tule.

Lomatreeniä

Meikäläisen loma on kuin DNA:n mainoksesta. Koirat on ainakin saaneet aktiviteettiä. Tiistaina talleilun jälkeen tokoa Annikan kanssa. Periaatteessa itsellä ihan hyvä fiilis mutta ei ehkä paras kuitenkaan, kun väsytti kahden ratsastustunnin pitämisen jälkeen. Lyyti sai aloittaa ja teki ensin luoksetuloja. En ole kyllä ihan varma, kuinka hyvin se nyt edistyy. Tulee kyllä lyhyeltäkin matkalta, että ehkä se pitäisi laskea hyväksi. Sitten ruutua, jossa parin kerran jälkeen otettiin kosketusalusta pois. Matka oli niillä kerroilla aika lyhyt. Tuli ihan hyviä toistoa, välillä vähän epävarmuutta, joutui selvästi miettimään. Mutta ihan hyvä treeni varmaan kokonaisuutena. Sitten vielä samanlainen kävelytreeni kuin viimeksi. Lyyti ei ollut niin liekeissä kuin edellisellä kerralla, tuli kyllä aina nätisti seuraamaan mutta ei kovin vauhdikkaasti. Kisamaisesti vielä liikkeestä seisominen + tunnarikapulan pito. Nää ei menny kuin Römssöössä, seisomisessa just kompastui, kun annoin käskyn ja siksi pysähdys valui, takas tullessa kääntyi. Tunnarikapulan ottamiseen tarvitsi kolme käskyä, itse pito kyllä ihan ok.

Jos Lyyti ei ollut liekeissä, niin tyttärensä oli sitäkin enemmän. Kun laskin Justin narusta, se juoksi merki kautta ruutuun :D Huvittavasti se aina jähmettyy sinne tuijottamaan poispäin, kun odottaa palloa. Sille myös keskikohdan hakemista tyhjään ruutuun, oli mun silmään aika jees! Sitten otettiin vähän seuraamista ja lopuksi alokkaan luoksari (odotti itse, autoin sivulle).

Keskiviikkoaamuna käytiin eläinlääkärissä, Justilla rokotukset ja Sunnylla vanhan koiran tarkastus. Justin huulessa olevalle syylälle ei tehdä mitään muuta kuin että odotetaan sen putoamista pois. Sunnyn sydän ja keuhkot ok, hampaat hyvät ja rinnassa oleva patti on rasvapatti. Lääkärin sanoin oikein hyväkuntoinen ikäisekseen :-) Helpotus!

Tällä viikolla sattui agilitytreenit sekä keskiviikolle että torstaille, kun sain Justille paikan Maijun ryhmästä ke. Kiva päästä pitkästä aikaa Maijun treeneihin :-) Rimat oli 20-25 cm. Tehtiin ensin takaaleikkauksia, jotka Justilta sujuu tosi hienosti! Mä tarviin vaan itse niihin varmuutta. Tämän kertainen yllätys oli se, kuinka aikaisin mä voin alkaa kääntää juoksulinjaa uuteen suuntaan, suorastaan ajamaan päälle. Toisena juttuna radan alkua, jossa piti lähettää koira takaakiertoon esteelle nro 3 ja sieltä kipittää tekemään persjättö 4-5 väliin. Se olikin aika hupaisaa, oli vähän kiire :D Tää treeni oli kyllä tosi tärkeä jatkon kannalta, koska tajusin, kuinka pitkältä voin Justin lähettää takaakiertoon. Sitähän mä paasaan koulutettavillenikin, että pitää laittaa koira suorittamaan edellistä tehtävää, jotta voi itse jo sijoittua seuraavaa varten.

Torstaina Outin sijaisena Hanna, jota myös oli tosi kiva nähdä pitkästä aikaa :-) Meitä oli vain 2 koirakkoa, joten tehtiin kahdessa pätkässä. Rimat taas 20-25 cm. Aloitettiin vauhtisuorasta, joka ei ollut ihan suora vaan koira joutui hakemaan esteitä. No Justhan hakee, varsinkin kun suoran päässä on Hanna ja pallo. Tehtiin sitten niin, että Hanna otti salaa toisen pallon ja seisoskeli sivummalla muina naisina, kun mä leikitin Justin lähtöön toisen pallon kanssa. Suora meni ihan yhtä hienosti, Just kääntyi kattomaan mua vasta viimeisen esteen jälkeen ja Just eikä melkein sillä hetkellä sai Hannalta lentäneen pallon nenän eteen! Radassa oli myös hyvä kohta harjoitella saksalaista, joten tehtiin pari toistoa sitä. Se yllättäen sujui - huomioksi palkan paikka. Eli jos haluan vahvistaa merkkaavaa kättä, pudotan vaan pallon siitä enkä heitä eri suuntaan kuin olen itse juoksemassa :D Toisessa setissä puomia. Aina kun oltiin menossa ekaa kertaa jostain suunnasta, Just aina hyppäsi ties mistä ja meni kontaktille ties mistä. No, hetken neuvonpidon jälkeen todettiin, että sehän tekee vain niin kuin se on puomin oppinut. Joten nyt pitää muuttaa sen mielikuva puomista. Ensin jätin istumaan ja kävin itse taputtamassa puomin  ylösmenoa. Meni hienosti. Seuraavalla toistolla Hanna kävi taputtamassa puomin ylösmenoa ja sitten alkoi koiran fokus oikeasti olla puomilla, se nimittäin lähti aika räjähtämällä sinne. Tällä kertaa jatkettiin myös rataa puomin jälkeen ja mentiin sama loppusuora, joka myös pelitti hyvin. Aika nappitreenit kaiken kaikkiaan!

"Ei muutoksia"...

... oli Lyytin lopullinen selkälausunto! Ristiselässä "katto" on vähän matalalla, joten sinne voi jäädä puristuksiin hermoja ja ties ketä. Tuskin siis tulisi kestämään agilitya mutta normaalia elämää pitäisi pystyä elämään kyllä :-) Lyyti on voinut jo aika hyvin. Liikkuu hyvin ja viimeksi fyssarilla oli parempi kuin aikoihin. Tulehduskipulääke lopetettiin viime viikolla, toinen jatkuu vielä kesäkuun alkuun asti.

Tällä viikolla keskiviikkona oli normitreenit Justin kanssa, mutta Maiju ei päässyt tällä kertaa, joten treenattiin itsenäisesti. Just teki ihan kivasti persjättöä, takaakiertoa ja kaikkea mahdollista, mutta itelle jäi huono fiilis, kun treenattiin 8+8 minuuttia aika tiiviiseen tahtiin (kun ei ollut taukoa kouluttajan kommenteista) ja Just alkoi olla aika poikki. Ei mitenkään hyytynyt tai lannistunut, mutta selvästi näkyi, ettei jaksanut enää tsempata (pakkovalssi ei onnistunut millään). No, eipä tuo rikki mennyt, mutta ärsyttää silti oma tyhmyys.

Torstaina tokoiltiin taas tossa kaukalolla. Just teki tolpankiertoja ja niistä maahanmenoja. Lisäksi vähän seuraamista, jossa Annika huomasi, että poikittaa vähän. Korjattiin siis palkan suuntaa. Lyyti aloitti luoksetulolla. Ensin Annika päästi sen hihnasta tulemaan ja sitten sanoi, että kokeillaanko. No mä yllytyshulluna tietenkin sanoin, että kokeillaan. Jätin Lyytin istumaan (Annika ei pitänyt kiinni), kävelin kaukalon kulman taakse (en juossut karkuun) ja kutsuin. Sen verran autoin, että ohjasin kädellä eteen. Mutta se tuli, hirveetä vauhtia ja hirveellä möykällä <3 Jipii, ehkä meillä on sittenkin toivoa :D Sitten jääviä, ensin palkka kummastakin heti, sitten loppuasentoa. Maahanmenossa ensin ennakoi perusasennon, mutta tällä kertaa onnistuin huomauttamaan niin, että toimi. Tosin Lyy oli niin korkeassa vireessä, ettei sitä varmaan ois ahistanut mikään :-) Seisomisessa kääntyy tosi helposti. Nami edessä auttaa kyllä, mutta siitäkin pitäis joskus päästä eroon...  Piti tehdä kehäänmenoja mutta kaukaloon tuli just pelaajia silloin, joten se homma jäi.

Sunnuntaina mentiin hallille vapaavuorolle, mutta se olikin varattu, joten mentiin meidän kentälle. Se olikin ihan hyvä, tuli vähän käytettyä mielikuvitusta, tuli treenattua sadekelillä ja koirat sai esimakua kesän treenipaikasta. Just onkin ollut siellä viimeksi 10-viikkoisena! Huomasi kyllä, että koirat otti vähän häiriötä, mutta hyvin kaikki kuitenkin teki hommia. Justin kanssa putkeen lähetyksiä kauempaa, yhtä hyppyä kuten Vapun yksärillä sekä keinun pamauttelua. Kaikki meni kivasti ja tällä kertaa lopetin ajoissa! Lyytille ensin tokohyppyä, ihan vain iloisia lähetyksiä. Ensin namin heitolla, mutta koska se oli hankalaa, heitin palloa. Annikan tarkat silmät huomasivat, että lähetän usein Lyytin vähän kyyrystä. Sehän on aivan eri asia kuin lähettää selkä suorassa, puhumattakaan perusasennosta lähettämisestä. Eli seuraavaan vaiheeseen sitten selkä suoraksi ;-) Sitten pikkupätkiä seuraamista ja maahanmenoa kurassa :D Vähän epäröi mutta teki kuitenkin. Sitten kisamaisesti liikkeestä seisominen, kaukot ja liikkeestä maahanmeno.  Seisomisessa liikkui taas, kun palasin. Kaukot (3-4 m) meni kivasti ja maahanmeno muistaakseni kanssa ok. Lyyti oli vähän levoton mutta toimi kuitenkin kivasti, kun vaan itse toimin selkeästi. Kiva kun hommat sujuu silloinkin, kun vire ei ole optimaalinen!

Ne kaikki hajoo

Viime päivitys jäi siihen, että Lyyti oli treenitauolla, kun liikkui "vähän huonosti". No, maaliskuun ekana viikonloppuna alkoikin ihan kunnon oireet. Perjantain ja lauantain aikana Lyyti äännähti (vinkaisusta älähdykseen) neljä kertaa noustessaan makuulta. Lisäksi lauantaina autoon hypätessään meinasi jäädä puolitiehen. Onneksi olin varannut Kirstille ajan jo maanantaiksi. Lyytin lonkankoukistajat oli niin kipeät, että se vinkui niitä hieroessa. Ei ole ikinä ikinä vinkunut hieroessa. Lisäksi oikea puoli oli niskaa myöten jumissa. Kirstin ehdotuksesta varasin Lyytille sitten ajan ortopedille saman viikon torstaiksi.

Erittäin pitkän ja raskaan päivän jälkeen saatiin tällainen diagnoosi:
"ONTUMATUTKIMUS
Ontumatutkimuksessa havaittiin Lyytin liikkuvan lanneselkä hieman köyryssä. Myös takajalkojen liike oli hieman lyhyehkö. Vasemman takajalan lihakset olivat jännittyneet ja Lyyti aristi reiden loitonnusta. Oikean takajalan kintereen ala-takapuolella oli havaittavissa paksuuntuma ja arkuutta painettaessa. Saman jalan reiden lihakset olivat myös arat. Lyyti aristi ristiselkää ja lannerankaa. Asentotuntoreaktiot olivat normaalit.

DIAGNOSTINEN KUVANTAMINEN
Lyytin selkärangasta (rinta- ja lanneranka, ristiselkä), lonkista ja kintereistä otettiin röntgenkuvat. Röntgenkuvissa havaittiin rappu viimeisen lannenikaman ja ristiluun välillä. Muussa selkärangassa ja kintereissä ei havaittu muutoksia."

Hoidoksi kipulääkitys, lepo ja fysioterapia. Ensi viikolla pitäisi sitten saada vielä röntgenlausunto. Nyt se voi ihan hyvin, haluaisi leikkiä jne. mutta on kyllä sen verran tymäkkä lääkityskin, että jos se ei tuohon vastaisi, niin sitten pitäisi jo valmistautua sen menettämiseen.

Agilityharrastus on tietysti loppu, mutta sepä tässä on murheista pienin. Eniten pelottaa se, saadanko se niin oireettomaksi, että se pystyisi elämään edes normaalia elämää vapaana juoksemisineen ym. Lääkärin mukaan saa harrastaa "yhdessä tasossa tehtäviä lajeja" eli ensimmäisenä tulee mieleen jälki, paimennus ja toko (ilman hyppyä).

Toinen suuri kysymysmerkki on tämän rapun alkuperä. Lyytin selkähän on kuvattu viimeksi syksyllä 2012 eli sen ollessa 3,5-vuotias. Silloin ranka näytti tältä:

Itse en ainakaan näe tuossa mitään rapun alkua, ja silloin kuvannut lääkärikin sanoi, että todella siisti selkä. Toimitan ensi viikolla tämän kuvan nyt kuvanneelle lääkärille, katsotaan, mitä hän asiasta sanoo. Jos se on rappeumaa, niin onpahan aika ärhäkästi tullut. Mitä tässä 1,5 vuodessa on tapahtunut? Lyyti on saanut pennut. Ollaan treenattu 9 kuukautta, 1-3 kertaa viikossa ja kisattu 4 kisaa. Viime syksynä aloiteltiin matalilla rimoilla ja lyhyillä pätkillä kerran viikossa, nyt joulusta asti tehty vähän reilummin. Kuten blogin lukijat tietävät, meillä on ollut hyviä, jopa muutamat loistavat treenit. Jos vika on trauman aiheuttama, niin on ollut aika kova tälli (tai pahaan paikkaan). Lyytille ei ole käynyt mitään auto- yms. onnettomuutta, joten sen olisi varmaan pakko olla ollut toiseen koiraan törmäys. Kyllähän niitä kai sattuu, jopa halvaantumisiin johtavia. Onko se tuo suuri intohimomme agility, joka hajottaa mun kaikki koirat? Pitäisikö tehdä Justin kanssa ikuisesti pentutreenejä eikä ikinä nostaa rimoja?

Kaikenlaisia kysymyksiä pyörii mielessä. Onko Lyyti jo kauankin painanut selkä kipeänä?! Miten se voi oireilla niin vähän (ennen ongelmia makuulta noustessa) noin isoa asiaa? Ja tärkeimpänä: olisiko tuon voinut jollain ehkäistä...? Tässä nyt sitten jokaiselle koiranomistajalle muistutus: Jos koira ei kulje, oletko ihan 100 % varma, että sillä on fyysisesti kaikki hyvin?

Uusi vuosi!

Maanantaina käytiin vielä kontrollissa näyttämässä tassua, joka punoitti edelleen. Lääkäri otti näytteen ja se oli ihan puhdas - ei bakteereja eikä tulehdussoluja! Siispä punoitus oli vain jäänyt. Tossu ja voide lähti kaappiin saman tien, antibakteerisia shampoopesuja tehtiin vielä kolme mutta siis saatiin palata normaaliin elämään! Kyllä on ollut lenkkeily juhlaa tällä viikolla, kun koirat on saaneet juosta aivan vapaasti :-)

Vuosi vaihtui tutuissa merkeissä. Käytiin äidin & Sunnyn sekä Lauran & Johkan kanssa Haltialassa perinnelenkillä, joka tosin vähän kutistui, kun vanhukset eivät olisi jaksaneet koko 7 km lenkkiä. Siellä Justia ei oikeestaan raketit häirinneet mutta kotona myöhemmin oli vähän levoton, käveli huoneesta toiseen ja sillee. Sitten vielä kävi huono tuuri, kun vuorokauden vaihtuessa pyörimässä olleessa leffassa tuli ihan hiljainen kohta, niin että varmasti kaikki raketit kuuluivat... Tehtiin sitten vähän temppuja, joista pentu innostui ihan samaan tapaan kuin yleensäkin ja sitten paukekin vaimeni ja Just rauhoittui. Seuraavien päivien yksittäiset paukut ei enää häirinneet. Ei oikeen ollut onni myötä, kun pieni päätti aloittaa mörkökauden just viikkoa ennen uutta vuotta. Ajoitus kohillaan ja sillee.

Vuoden ekat treenit oli 1.1. klo 12 :-) Oltiin vapaavuorolla Annikan kanssa. Lyytille ensin keppien jyrkkiä takakulmia takaaleikkauksella. Tultiin A:n ja hypyn kautta. Ensimmäisellä kerralla teki virheen mun vaihtaessa puolta, toisella hidasti vähän mutta jatkoi loppuun, kolmas meni kuin vettä vaan :-) Lisäksi vähän rytmitystä rengas-hyppy-hyppy -suoralla, jonka jälkeen valssasin ja käänsin tulosuuntaan. Onnistuuhan se, kun vaan keskityn lyhyisiin askeleisiin ennen käännöstä. Kolmantena juttuna putki-puomi-erottelua. Suoralta tullessa toimi hyvin, kaarteesta tullessa otti kerran virheellisesti putken. No kai ny, kun mun linja oli suoraan sinne. Toisella yrityksellä korjasin koiran linjan ja sitten meni hienosti. Kontaktit ok.

Just sai sairasloman lopun kunniaksi mennä koko hallin pitkän sivun pituista suoraa: kulmassa L-putki, sitten 2 hyppyä ja suora putki. Aloitettiin toki lopusta jne mutta muutaman kerran kävi niin, että Just juoksi hienosti hypyt ja sitten ohitti suoran putken. Se ei kuitenkaan mennyt hakemaan Annikalta palkkaa vaan kääntyi takaisin puolestavälistä sen näköisenä, että jotain unohtui ja sitten meni putken :D vähän nauratti. Just sai tehdä kaksi settiä, tauon jälkeen koko suora onnistui hienosti. Makeeta nähdä, kun se menee vaan katsomatta yhtään mua.

Jäähdyttelylenkin yhteyteen otettiin Lyytille taas pari luoksaria. Eka pitkä matka, tuli hienosti ja vauhdikkaasti mutta jäi sivulle seisomaan... ? Sitten rupesi taas himmailemaan. Kyllä se on uskottava, ettei mitään patenttiratkaisuja ole, vaan nyt aloitetaan alusta ja tehdään kuurina ihan pentuluoksetuloja, että saadaan vauhtia. Sit mietitään uudestaan.

Torstaina Justin ohjatut treenit, jee! Ensin Hannan kanssa pimeitä putkikulmia suoralla ja mutkaputkella. Suoran se osaa melko varmasti, mutta mutkaputkelle lähetyksessä näkyi tauko: edessä oleva Cinna-aussie vei voiton ;-) Ja jotain muutakin häröilyä siinä oli, pikkasen lähti lapasesta lapsella. Otettiin sitten vielä suoraa putkea poispäinkääntötyyliin, mutta se aiheutti pennussa kysymysmerkkejä, kun ei se koskaan tollasta ole tehnyt. Täytyy alottaa tasamaalla ja yhdellä hypyllä. Johannan kanssa 3 hypyn ja renkaan suoraa. Palkkana namit Johannalta. Ensin pelkkää rengasta, sitten rengas + hyppy, sitten hyppy + rengas. Just suunnilleen keuli lähetyksessä, kun oli niin menossa, mutta lähetysasento oli todella tarkka juttu: kaikki rengasvirheet johtuivat vinoudesta/valjaisiin nojaamisesta lähdössä. Kolmannessa setissä puomin kontaktia. Just sai hypätä puomille sivusta ja sitten laittaa etujalat maahan. Toimi älyhyvin ja mikä huippua, parhaiten meni vauhdista! Kerran vain tuli yli ja silloinkin korjasi itse takajalat kontaktille. Ei voi kun ihmetellä pennun oppimiskykyä!

Tapaturma-altis pentu taas vauhdissa

Viime päivitystä seuraavana päivänä ajeltiin Veikkolaan tapaamaan Joikaa (ent. Jyrki) ja omistajiaan. Justilla ja Joikalla olikin tosi kivaa, kunnes yhtäkkiä lumessa näkyi verisiä tassunjälkiä: Just oli viiltänyt tassunsa johonkin :/ Ajeltiin sitten päivystykseen, jossa haava liimattiin kiinni. Viikko tästä ruvettiin katsomaan, että tassu näyttää tosi hurjalta - haava repsottaa ja tassu on täynnä mustaa mönjää. No ei kun taas lääkäriin, mutta onneksi tilanne oli odotettua parempi. Kun liima-/betadinejäämät oli leikattu pois, paljastuikin, että haava on kiinni, vain varvasvälit ovat tulehtuneet. Saatiin sitten antibioottikuuri. Tassu on jo parempi mutta ei vielä terve eikä nämä hemmetin esterin perseestä -kelit yhtään auta asiaa :-( Ensimmäinen saikkuviikko meni vielä ihan hyvin mutta nyt toinen viikko on alkanut olla jo tuskaista, kun Just ei oo päässyt purkamaan patoutumiaan.

Just treenaa sohvalla, pyörimässä "Agility - pennusta mestariksi" -DVD ;)

Justin sairasloman aikana ollaan kerran treenattua tokoa, 8.12. su ja sitten Lyyti on käynyt agilitytreeneissä. Tollon 8.12. oli toooodella hyvän mielen tokot. Tehtiin Lyytin kanssa ruutua, noutoa ja kakeja eli ei yhtään alokkaan juttuja. Tavoitteena vain antaa mennä ja pitää hauskaa ja se onnistui. Kenttä oli tosi liukas, joten tehtiin osa liikkeistä vieressä nurmella. Just teki pikkujuttuja hihnassa.

Lyytin viikkotreeneissä ollaan tehty pitenevää pätkää. Tällä viikolla Maijun treeneissä tehtiin jo 23 ja 25 estettä ja valmennuksessa 20 estettä. Aika kivasti on pakka pysynyt kasassa, ollaan tehty rata loppuun ilman unohteluja/typeriä huolimattomuusvirheitä tai muita katastrofeja. Kunto ei vaan oikeen meinaa riittää, kun nyt on löysäilty (terveisiä Annikalle! ;-)). Mutta alkaa tuntua siltä, että tyyliin kuukauden päästä vois taas lähteä kisaamaan. Aika kivaa! Valmennuksessa toisena juttuna jokainen sai valita yhden ohjausjutun, johon halusi vinkkejä. Mä valitsin pyöritykset edestä ja takaa, kun ne on mulle toooosi vaikeita. Ja tuntui siltä, että vähän tajusinkin! Kun vain keskityin enkä sählännyt ylimääräistä. Muistutukseksi: olla n. 1/4-kierros koiraa edellä, liikuttaa jalkoja koko ajan, väistää jalat siivekkeen toiselle puolelle, että koiralla on tilaa ja kun se lähtee ponnistamaan, pitää jatkaa liikettä silloinkin. Nyt vain treeniä :-)