Kisat oli I-Hahilla Hakkilan hallissa, jossa ei ennen olla käyty, tuomarina Iiris Harju. Radalla oli muutama melkoisen haastavan näköinen erottelutehtävä, esim. pujotteluun meno ihan hypyn vierestä ja merkki suoraan kohti hyppyä. Päätin, etten jännitä niitä erikseen, vaan keskityn ohjaamaan oikealle tehtävälle.
Oltiin neljäntenä suoritusvuorossa. Halliin sai tulla kaksi koiraa odottamaan vuoroaan, yksi lähtökarsinaan, yksi aulaan. Olin päättänyt tehdä, kuten viime kokeessakin eli ottaa pari temppua kehän sisäpuolella ja siitä itsevarmana kehään. No ei mennyt kuten Römssöössä. Tuomarin piti selvitellä jotain juttua toimitsijoiden kanssa ja ehdittiin videolta laskettuna olla kehässä yli kaksi minuuttia (!) ennen lähtölupaa. Just teki minuutin verran ihan iloisesti mutta sitten vire alkoi selvästi laskea ja epävarmuus nousta. Yritin vielä sitä, että pyydän sen maahan ja jännitteestä vapautan, mutta siinä vaiheessa vire oli jo sen verran alhaalla, että sain pitää jännitettä ihan yksinäni. Kun tuomari sitten vihdoin tuli kehään, pyysin Justin sivulle. Se tuli, mutta jäi katsomaan tuomaria, joka tuli takaviistosta etukautta meidän eteen. Just jäi aika pahasti tuijottamaan tuomaria ja lähti tosi nihkeästi ekaan tehtävään. Tässä on nyt kaksi isoa harjoiteltavaa asiaa: 1. Miten toimia, jos aloitus viivästyy tai tapahtuu jotain muuta yllättävää, 2. tuijottava tuomari suoraan edessä tai etuviistossa. Laitoin nämä seuraavan valkkuleirin toiveisiin; luulisi, että siellä on hyvä treenata tätä, koska on paljon Justille vieraita ihmisiä paikalla.
Lähtö meni siis huonosti: Just pudotti heti kontaktin ja laahusti ekan kylttivälin. Eka tehtävä oli 270 vasemmalle, joka meni ok ja sen jälkeen Just vähän piristyi ja seurasi paremmin. Tästä merkintä "hieno". Sitten oli molemmat täyskäännös vasempaan, ja vaikka Just lähtee ok, käännös venähtää joksikin ihmeelliseksi kiekuraksi ja jouduin kalastelemaan Justin mukaan seuraamaan. Tästä -1 as ja -3 tvä. Sama jumitus jatkoi liikkeestä istu -kyltillä, jossa hidastin voimakkaasti, että sain Justin istumaan: -3 ov. Kutsusta Just vähän innostui ja tuli seuraamaan laukalla mutta aika kauas, mistä virheeksi -1 as. Tällä suoralla käveltiin tuomarin ohi ja kuulin, kuinka hän pajatti miinuksia korvanappiin. Tässä vaiheessa alkoi itsellä olla jo aika epätoivoinen olo, kun koiraa piti kalastella ja virheitä sateli. Vielä seuraavasta käännöksestä -1 vino.
Sitten oli molemmat oikeaan täyskäännös, joka meni kohtuullisesti (tuomarin mukaan "hieno!") ja sitten PING! Yhtäkkiä oltiin taas yhteisellä matkalla ja spiraalissa vasemmalle Just alkoi seurata hienosti! Seuraavan askelkäännöksen jälkeen vähän taas hidasteli ja merkille piti antaa tuplakäsky "tötsä - mene" mutta sillä Just lähti upeasti merkille eikä harkinnutkaan hyppyä! Sekä merkistä että askelkäännöksestä "hieno"-merkinnät. Tulppaanista -1 tvä. Sitten oli suuri virstanpylväs: oikealla peruutus virheittä "hieno!"-merkinnällä!!! Tässä vaiheessa vire oli noussut jonkin verran; muutama inahdus tuli mutta seuraaminen alkoi näyttää siltä, miltä sen pitäisi näyttää. Sekä pujottelussa että 270 vasemmalle Just selvästi innostui "nopeenopee"-ohjauksesta, mikä on myös iso edistys; lisäplussana Just ei harkinnutkaan karkaavansa viereiselle hypylle. Sarjahyppy meni suorastaan tylsästi tasaista ravivauhtia. Istu-seiso-vaihtoon tarvittiin kaksi käskyä mutta muuten hyvä. Viimeisenä oli maahan-kyltti, josta vielä yksi "hieno!"
Radan jälkeen monet kävivät onnittelemassa, että olipa teillä hieno rata. Itse vain hoin, että alku meni ihan surkeesti, mutta kyllä se siitä sitten lähti rullaamaan. Yllätys oli melkoinen, kun tulospalvelu kertoi meidän saaneen 90 pistettä, mikä on meidän paras tulos tähän mennessä mestarissa! Olin ihan varma, että ainakin ekasta molemmat täyskäännöksestä ois tullut kympin virhe - ehkä vähän tuomarikohtainen juttu? Sijoituttiin vieläpä toisiksi. Vähän ristiriitaiset fiilikset jäi: Olen iloinen ensimmäisestä ysillä alkavasta tuloksesta ja siitä, että pystyttiin niin huonon alun jälkeen tsemppaamaan ja vetämään loppurata hyvällä fiiliksellä. Mahtavaa oli myös se, että itse temput, kuten merkki, peruutus ja nopeenopee sekä toisaalta spiraalin seuraaminen nostivat Justin virettä kesken radan! Toisaalta harmitti, että luin tilannetta niin huonosti, että änkesin kehään ennen kuin tuomari oli valmiina omalla paikallaan, ja että niin lupaavalta näyttänyt uusi aloitusrutiini ei toiminutkaan tällä kertaa. No, ei auta muu kuin treenata noita yllättäviä tilanteita. Päällimmäisenä opetuksena kuitenkin se, että ei saa luovuttaa, vaikka alku menisikin pieleen. Viiden enemmän tai vähemmän epäonnistuneen kyltin jälkeen on vielä 13 muuta, joilla voi saada hyvän fiiliksen.
Lyytin kanssa rallytreeneistä ei ihmeempiä kerrottavia... ihanasti se kyllä teki, mutta voi kun se väsyy nopeasti 💖 Ihan erilailla pitää muistaa tauottaa kuin nuoremmilla. Lisäksi sille iski dementia eikä muistanut, että sivulle kuuluu istua pysähtyessä 😂
Joku sai iltapäivällä kolmannen Librela-pistoksen, nyt hoitajakäyntinä. Sen eläinlääkärikäynnit on kyllä edistyneet tosi paljon. Nyt ekaa kertaa ei yrittänyt tauotta paeta ovelle vaan pystyi tekemään temppuja koko ajan. Pistoksen jälkeen hyppäsi suoraan mua vasten, että nyt äkkiä sitä palkkaa tänne! Ja mun maksaessa se jätysti purutikkua kassan vieressä ihan tyytyväisenä eikä ollut yhtään kiire ulos 💖
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti