Tokojatkoilla

  Viime maanantaina taas Maiju Ojamiehen tokotreenit. Jatkettiin siitä, mitä tehtiin leirillä Pekan kanssa. Kerroin kaikesta, mikä mua ahdistaa 😂 Maijulla on kyllä hyvä asenne, että ei ole mitään syytä ahdistella, sitä pitää vain treenata lisää.

Tällä kertaa kehääntulo meni ihan täydellisesti. Tehtiin sitten vähän siirtymiä, joissa palkkasin esim. seuraavasta aloituspaikasta. Maiju kiinnitti huomiota, että mun käsi menee taskuun aika nopeasti, mikä ei vahvista koiran pitempiaikaista fokusta aloituksessa. Maiju analysoi ihan oikein, että namit taskussa tai naksutin kädessä on mulle tosi iso turva . Onkohan tässä taustalla joku ikivanha trauma siitä, ettei koiraa kiinnosta tehdä mun kanssa? Että mun täytyy koko ajan olla valmis motivoimaan sitä, että se pysyisi mun kanssa? 

Sitten kokeiltiin sellaista, että mun piti tyhjentää kaikki lelut ja namit taskusta (apua!!!) ja sitten tehtiin liikkeenalkuja sosiaalisella palkalla. Sain hillua ihan niin paljon kuin halusin. Jäin vähän jumiin siihen, että tein samalla tavalla kuin muutenkin teen siirtymätreeniä ja ainakin osa kehuista oli vähän väkisin väännettyjä. Hirveän vaikeaa siis olla luonteva! Mun pitää ehkä uusia tää treeni sillee, että olen yksin jossain tutulla kentällä, jossa Just on valmiiksi räjähdyspisteessä innosta, ja oikeesti keskittyä vain sosiaaliseen palkkaamiseen, ei siirtymiin. Tässä maanantain treenissä Just alkoi n. viidennessä siirtymässä rauhoitella, haukotteli eikä lähtenyt seuraamaan. Eli aikalailla noi 4.-6. liikkeen aloitukset tuntuvat olevan kriittisiä - siinä kohtaa Justin mielestä ollaan tehty jo tarpeeksi. Mä olin sitä mieltä, että jumitus oli paineistumista, Maijun mielestä vain harjoituksenpuutetta.

Lisäksi kiinnitettiin huomiota siihen, että Just saisi paremmin tarjota perusasentoon tuloa siirtymän jälkeen. Tää tuntuu olevan ikuinen ongelma, jota pitäisi varmaan vahvistaa hirveät määrät. Otettiin tässä loppujuttelun aikana sitten perusasennon tarjoamista, joka nyt meni kyllä oikein hyvin.

Lopuksi Maiju vielä huomautti, että seison tosi kenossa koiraa katsoen. Vähän kulmat koholla myönsin asian. Joo-o, Justiahan on alunperin seurautettu eteenpäin katsoen, mutta rallytokon myötä olen taas luisunut koiran tuijottamiseen. Rallysta tulee kyllä helposti huonoja (tai ainakin tokoon sopimattomia) tapoja! Täytyy yrittää kiinnittää tuohon taas huomiota. Koiran pitäisi hakea kontaktia minuun eikä toisinpäin.

Torstaina tein Justin kanssa Sirkuskentällä vähän luoksareita ja sivulletulon tarjoamista. Luoksarissa tavoitteena oli vauhti ja voima loppuun asti. Tein lelu kädessä ja voi jumankauta millä voimalla Just tuli! Nyt vaan pitäisi muistaa, että jos haluaa treenata maksimaalista vauhtia ja voimaa, niin toistoja ei kannata tehdä montaa!!!! Nytkin kolmannen jälkeen alkoi huonontua. Eli mieluummin 2 toistoa usein kuin kerralla 5.

Perusasennon tarjoaminen ei sujunut kovin hyvin. Tätäkin kannattaisi tehdä varmaan ekana juttuna tai ei ainakaan niin, että Just on 7 minuuttia juossut pallon kanssa. Tästä treenistä kuitenkin mielenkiintoinen huomio: Joskus Just jää vähän odottamaan ja kyselemään lupaa tulla sivulle. Jos häivyn sen sivulta, se katsoo aina vähän hämmentyneenä kuin ottaisi virheen merkkinä sen, että "hylkään" sen. Tuotahan on tehty, jos se on haksahtanut häiriöön - mutta pitää olla tarkkana, etten tee sitä muissa kohdissa, esim. siirtymissä.