Viikkotreenit

Tällä viikolla oli ensimmäinen maanantai tänä syksynä ilman ohjattuja treenejä, joten otettiin Annikan kanssa kaveritreenit pitkästä aikaa Ogelissa. Mulla oli mukana Joku ja Just. Aluksi kentällä oli melkoinen härdelli, ja Joku sai hyvät häiriötreenit. Sitten jumpparit ja leikkivät lapset lähtivät kotiin ja me saatiin olla loppuaika rauhassa. Joku teki vähän kaikkea, mitä pidin turvallisena: noutoa, kapulanpitoa, peruutusta, merkkiä, kaukovaihtoja ja jääviä. Se oli ihan superinnoissaan hommissa eikä ilmeessä käynyt mitään varjontapaistakaan. Onnistuin myös lopettamaan ajoissa!

Juusto-Sämpylä teki pientä rallypätkää, jossa elementtejä viime maanantain Caritan treeneistä sekä merkki, jota Selman piti erityisesti treenata. Saatiin myös hauska houkutustreeni samalla, kun navakan tuulen takia ei voitu laittaa kylttitelineitä ja niiden sijaan kylttejä pitelivät juomapullo, noutokapula ja Jokun lelut. Sinänsä hupaisaa, että jos nämä tavarat oltaisiin laitettu kylttien päälle tarkoituksella, olisin itse kiinnittänyt niihin ihan varmasti huomiota enemmän. Mutta nyt ne eivät toimineet houkutuksina vaan kyltinpitelijöinä, joten en ajatellut niitä ollenkaan.

Aloitettiin treeni kuitenkin vähän tokomaisemmin kahdella vauhdikkaalla luoksarilla sekä sivulletulon tarjoamisella. Luoksarissa Justilla tuli vähän väärinymmärrys, kun lelu oli mun kädessä alhaalla ja se oletti sen lentävän taaksepäin, joten tuli sellaisella vauhdilla, että sivulletulo venyi piiiiitkäksi. Ens kerralla siis pidän lelua selvemmin ylhäällä, esim. kainalossa. Sivulletulon tarjoamista aloittaessa Just seisoi taas katsoen kulmat kurtussa mutta sitten sanoin sen nimen aina liikkuessani ja näin haki sivulle joka kerta tosi varman ja iloisen näköisenä. Tässä ei siis kyse ole välttämättä osaamattomuudesta vaan jostain epävarmuudesta Justin mielessä.

Rallyrata meni näin: lähtö; puolenvaihto edestä; askelkäännös vasempaan; istu-käännös oikeaan-istu; 270 oikeaan; molemmat vasempaan täyskäännös; merkki; kutsu; sivulla peruutus; maali. Justin kanssa keskityttiin erityisesti noihin käännöksiin. Eka kierros aloitettiin suoraan tuon tokojohdannon perään. Askelkäännöksessä Just ei taaskaan meinannut pysyä! Treenattiin sitä erityisesti ja tein kaikkea hassua palkaten pysymisestä. Alkoi sujua ja kyllä Just sitten tuli myös oikealle kutsusta. Annika mietti, sekoittiko sitä, kun oltiin suoraan alle tehty sivulletulon tarjoamista ja nyt ei saanutkaan tulla, mutta toisaalta sanoin sille kyllä joka kerta "odota", joten ei olisi pitänyt sekoittaa. Muut käännökset olivat täsmällisiä ja myös pysähtyminen oikealle sivulle kyltin edessä sujui paremmin kuin edellisviikolla. 

Tauon jälkeen pyysin Annikaa laskemaan 60:een, ja me harjoiteltiin viivästynyttä lähtöä. Tultiin kehään laskemisen alkaessa ja otin Justin kanssa lähtötemput alle. Sitten lähtökyltille, jossa jouduttiin odottamaan vielä puolisen minuuttia. Tuntui ihan helevetin pitkältä! Tätä pitää nyt treenata tosi paljon, että alkaisi tuntumaan vähemmän kamalalta. Annika seisoi myös suoraan lähdön linjalla mutta siitä Just ei ottanut häiriötä, kuten en olettanutkaan tutun treenikaverin ollessa tuijottajana. Vihdoin saatiin lähtölupa, lähdettiin liikkeelle ja siitä annoin heti superpalkan, kun Just oli jaksanut niin hienosti olla skarppina ja lähti hyvin seuraamaan odottamisen jälkeen. Sitten mentiin rata kisamaisesti läpi. Merkkiä ei oltu tehty ekalla kierroksella, koska halusin, että Just ei ole harjoitellut sitä alle, mutta se meni oikein hienosti. Toki Just oli nähnyt, kun Selma teki sitä. Otettiin loppuun kutsu + peruutus + siitä seuraaminen, mistä loppupalkka. Oli oikein hyvät "pikkutreenit", tunnissa treenattiin neljä koiraa, kaikki tekivät täsmäjuttuja eikä kenenkään kanssa ahnehdittu.

Torstaina Joku sai laatuaikaa agitreenien merkeissä; Just huilasi Kumpulassa ennen leiriviikonloppua. Tehtiin radasta 1-11, teemana oli valssit. Alku sujui oikein näppärästi, kunnes pituuden Joku ohitti ekalla kerralla. Tokalla yrityksellä palkattuna meni ja sen jälkeen ei epäröinyt yhtään vaan oikein kiihdytti sille, eli ilmeisesti vain oli unohtanut, mikä este pituus on. Takaakierron 8-hypyllä Joku teki kyllä hienosti mutta mä en siirtynyt tarpeeksi pitkälle alta pois, jolloin linjani päästi Jokun suoraan edessä olevalle hypylle. Toisella yrityksellä Joku meni täysin varmasti oikeaan putkeen (9) eli kyse oli ihan yhdestä askeleesta ja rintamalinjan avaamisesta oikeaan suuntaan. Pikkuisen juomatauon jälkeen otettiin vielä koko pätkä 1-11 eikä se yllättäen ollut ahnehtimista! Tää tuntui ihan agilitylta ja helpolta jopa, Joku tuli ohjauksiin ja irtosi lähetyksiin ja huonon ohjauksen takaakiertoon korjasi itse!  Nyt syksyn aikana on alkanut löytyä sen kanssa taas fiilis ja motivaatio agilityyn, ja tavoite yhteisestä hauskanpidosta on täyttynyt joka kerta!