Kempeleen valkkuleiri - lauantain treenit

 Viikko sitten perjantaina hypättiin Justin kanssa junaan ja ajettiin Kempeleeseen tämän vuoden viimeiselle Lappalaiskoirien valmennusringin leirille. Alkuperäisen kouluttajan jouduttua perumaan tilalle oli saatu melko nopealla varoitusajalla Eija Heinonen. Ihan ei löydetty hänen kanssaan yhteistä säveltä tai ainakaan samoilla sanoilla viikonlopun aikana, vaikka hyviä vinkkejä saatiinkin.

Tällä kertaa viikonlopun aloitti ratatreeni. Tässä oli tullut jokin väärinkäsitys, kun Eijalla ei ollutkaan ratapiirrosta suunniteltuna! Siinä sitten otettiin nopeasti improvisoituna SM:in mestarin karsintarata, jota oltiin jo tehty Caritan treeneissä. No seuraava yllätys oli sitten se, että hallilta puuttui muutama kyltti, joten improvisoitiin sitten vielä vähän lisää. Mun oli tarkoitus tehdä rataa ja yllätyspalkata Just jostain sopivasta kohtaa. Eija ei ymmärtänyt tätä yhtään, mutta nyt en muista, mikä perustelu oli. Hän kertoi tekevänsä ratatreenissä radan kahteen kertaan: Ensin on kisakierros, josta palkka tulee vasta ihan lopussa, kun koira on kytketty. Toisella kierroksella hän tykittää namia jokaisesta väliseuraamisesta. Ihan mielenkiintoinen ajatus tämäkin! Hän puhui myös paljon palkkaussuunnitelmasta, jossa mietitään treenin pääteemat, mitä halutaan erityisesti vahvistaa ja keskitytään palkkaamisessa niihin. Tästä tuli ensimmäisenä mieleen, että sitä pitää olla valmis muuttamaan 😁

Lähtöhaasteista puhuttiin myös, ja siihen Eijalla oli tosi hyvältä kuulostava vinkki. Kehän reunalle voi tehdä lähestymistreenejä ihan kuin mille tahansa muullekin jännittävälle kohteelle. Eli kävellään kohti kehää, palkataan koiran seuratessa vielä hyvin, mennään poispäin ja sitten uudestaan kohti, koko ajan vähän lähemmäs ja lähemmäs, kunnes tullaan kehään asti ja sieltä iso palkka. Yksi ihan tajunnanräjäyttävä vinkki tuli tässä kohtaa: kehään voi mennä myös koira oikealla! Jos esim. koiralla on parempi seuruu oikealla kuin vasemmalla tai jos tuloaukko on ahdas ja koira oikealla mahtuu paremmin valmistelemaan. Tuli taas fiilis: miksei mulle ole tullut tämä mieleen?!

Justin ratatreeni ei mennyt kovin hyvin. Heti merkillä se ei ekalla yrityksellä löytänyt oikeaa törppöä. Sitten oikealle pyörähdyksessä ei meinannut millään lähteä suorittamaan vaan jäi ihan jumittamaan kyltillä. No sitten saatiin parempi pätkä ja tällä suoralla sitten annoin loppupalkan hyvästä liikkeellelähdöstä oikealla puolella. Otettiin sitten Eijan ohjeiden mukaan rata toiseen kertaan läpi nyt tykittäen namia joka välissä. No yllätys yllätys tää kierros sujui paremmin, kun oltiin mukavuusalueella mutta tästä aika hyvät ajatukset, mitä pitää tehdä viikonlopun muissa treeneissä.

Vähän erikoisempi pujottelu

Iltapäivätreeniin otettiin jokaisen haasteita. Koska monelle oli ollut vaikea seuraaminen kohti peiliä ja toisaalta kohti yleisöä, otettiin ne molemmat. Sitten alettiin ahnehtia ja lisätä häiriötä radalle, esim. kylteille leluja. Pujottelussa oli tasapainotyyny, tötsässä ankkalelu, puolipallo ja tuoli, jolla istui ihminen. Ehkä siis vähän meni idea meidän täsmätreenistä, kun yritettiin haalia siihen kaikki: peilit, häiriöt ja tekniikka. Rata alkoi pyörähdyksellä, joka oli kuvan alareunassa eli suoraan tasapainotyynyn vieressä. Just lähti suorittamaan kieppiä, sitten bongasi tyynyn ja harkitsi menevänsä sinne mutta viime hetkellä korjasi ja palasi seuraamaan. 

Tässä treenissä harjoiteltiin erityisesti persjättökäännöstä eli molemmat oikeaan täyskäännös koira vasemmalla. Eijalla oli tähän sellainen jalkavinkki, että ohjaaja astuu toinen jalka eteen ja sitten tekee käännökseen paikallaan pyörähtäen. Tää onnistui muutaman kerran kivasti mutta mulla oli vaikeuksia ajoituksen kanssa ja saada jalat oikeaan paikkaan.

Sarjahypyn päällä oli lehmänraato.

Lisäksi keskityttiin taas kerran pujotteluun. Kun Eija kysyi, onko mulla käskyä ulkokaaren käännöksiin, sanoin heti, että "nopee". Hieman Eija kohotti kulmiaan mutta puhuttiin kuitenkin ihan samasta asiasta. Eija ajatteli pujottelun mutkien ja suorien yhdistelmänä ja kehotti palkkaamaan aina niillä "suorilla" mutkien välissä, kun koira tekee perusseuraamista. Tässä meidän houkutuspujottelussa tällä tavalla oli se huono puoli, että kun koirat saivat tötsien välissä namin, ne usein harhautuivat tsekkaamaan houkutukset, vaikka seuratessa olivat luopuneet niistä hienosti. Mutta tämä oli ehkä poikkeustapaus.

 Hän ohjeisti siirtämään koiranpuoleista vetokättä vähän kauemmaksi sivusuunnasta. Tää oli erinomainen vinkki, koska jos mun käsi oli lähempänä jalkaa, Just jotenkin luopui siitä enemmän. Kun käsi oli ulompana, Justkin pääsi liikkumaan vapaammin "kiertoradalla". Tää oli myös itselle helpompi hahmottaa kuin Kiteen leirillä harjoiteltu vastakäsi. Tähän vielä lisäyksenä, että käskyllä "nopee" Just saa tulla käteen kiinni. Tein sillee, että mulla oli nami kädessä kämmen koiraa kohti ja sitten kun koira kiihdytti ja saavutti, käänsin käden paljastaen namin saataville. Tällä voisi vahvistaa sanallista käskyä. Ja sitten vielä lisävinkkinä voisi pyytää apparia naksuttamaan, kun Just lähtee voimakkaasti jahtaamaan kättä siellä kaarteessa, niin saisi parhaiten vahvistettua sen oma-aloitteista kiihdytystä. 

Vetokäsi kauempana, koira on kiihdyttänyt, 
joten käsi kääntynyt ja auennut.

Tämän jälkeen pää surrasi tyhjää ja oli aika pizzan ja illan mentaaliluennon!