Viikko sitten maanantaina Nellin vetämä nose. Teemana oli ilmavirta-asiat. Aluksi oli ajoneuvoetsintä, jossa mietittiin, mihin haju kerääntyy tällä tuulella. Just teki hyvän etsinnän, tsekkasi auton molemmat puolet mutta ei ollut yhtään kiinnostunut takaosasta. Kätkö löytyi auton oikean etuvalon alta. Sisällä hallissa tehtiin kolme etsintää, joissa yhdessä oli tuoleja ja seinäpinta. Just haistoi kahta tuolia ja sitten siirtyi reippaasti kohti varauloskäyntiä, josta hieno löytö. Tämä oli aika nopea. Toisella alueella oli aivan rakettitiedettä hajun kulkeutuminen. Kätkö oli ihan maanrajassa, mutta Just hyppäsi muutaman kerran seinääkin vasten, ihan kuin olisi korkea kätkö, vaikka lämmintähän ei ollut. Nelli selitti, että poistoilma hallissa menee ylöspäin! Viimeisellä alueella Just taas etsi matalalta, vaikka kätkö oli ylempänä seinässä olevassa raossa. En kyllä mitenkään osannut lukea alueesta tai koirasta, että oli korkeampi kätkö. Kivat treenit oli, mutta itelle jäi fiilis, että ilmavirrat on ihan hepreaa, ja jos koira ei syystä tai toisesta paikallista kätköä riittävän nopeasti, niin en kyllä osaa auttaakaan.
Torstaina mulla oli Just mukana kouluttamassa ja treenattiin agin jälkeen Sirkuskentällä ihan tyhjällä kentällä rallyjuttuja läpikäyntityyliin lauantain koetta ajatellen. Lista oli pitkä, mutta tehtiin kaikkea vain pari toistoa: oikealla pysäyttävät kyltit, pyörähdyksiä molemmin puolin, heti lähdöstä seuraava kyltti puolta vaihtava täyskäännös, molemmat täyskäännös, liikkeestä istu + kutsu ja siitä peruutus sivulla, askelkäännös, sivuaskel istumisten kautta ja ohjaajanympärikierto paloina.
Just oli tosi korkeassa vireessä, suorastaan keuli, ja sitä piti ohjata tosi rauhallisesti. Yhdessä kohtaa se hukkasi heitetyn namin ja siihen jäi sitten vähän kiinni, kun eihän ruokaa saa heittää hukkaan! Muuten teki 110-prosenttisesti. "Persjättökäännöksessä" on kriteerin pito / palkkaus haastavaa, kun ei näe, miten koira tekee. Tässä varmaan ois paras, että appari / kouluttaja tietäisi kriteerin ja voisi vaikka naksuttaa superhyvistä toistoista. Kutsun jälkeinen peruutus on haastava mutta kyllä se onnistui ainakin pienellä säädöllä. Ohjaajanympärikierrossa tein niin, että mulla oli namia molemmissa käsissä ja palkkasin aina, kun Just meni puoli kierrosta ääneti. Ja kyllähän se toimi! Eli taas tuli muistutus siitä, että jos joku juttu ei suju, niin pitää ensimmäiseksi miettiä, 1. voiko palkkausta muuttaa, 2. voiko sitä pilkkoa. Kuten herra Einsteinkin sanoi: "Hulluutta on se, että tekee samat asiat uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri tuloksia."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti