Vuoden viimeiset

Viime lauantaina oli sellainen fiilis, että haluan kaiken kivan samana päivänä. Aloitettiin siis puoliltapäivin käymällä hallilla ihan keskenämme. Oli kyllä tosi kivaa eikä ees mee kolmea tuntia! Että ehkä voidaan joskus jatkossakin tehdä näin - tai ainakin viimeistään siinä vaiheessa, jos ohjatut treenit taas perutaan...

Jokun kanssa tehtiin putkeen irtoamisia, juoksaria putkelta ja keinua. Putket meni nyt just niin kuin halusin, ei yhtään väärää päätä tai liikkeen mukaan lähtemistä tai kääntymistä. Juoksaria tehtiin pelkällä laudalla, kun puomi oli purettuna valmiiksi. Siinä taisi tulla 100 % onnistumiset. Matala keinu alkaa nyt mennä tosi varmasti - Joku tarjoaa sitä eikä yhtään jännitä heilahdusta ja rämähdystä. Ei muuta kun korkeusastetta nostamaan!

Justin kanssa aloitettiin nyt se Maijun marraskuun treeneissä kotiläksyksi antama yhteinen hauskanpito ilman konkreettisia palkkoja. Aloitin tämän yksin treenatessa - "dance like nobody's watching". Vaikka mulla ei tietoisesti ole mitään esteitä pelleillä koirani kanssa kavereidenkaan läsnäollessa, niin silti jonkinlaisen viimeisen terän sain itsestäni irti, kun ketään muita ei ollut näkemässä. Noloa sinänsä mutta kai ihan normaalia. Tällä ekalla kerralla vielä sen verran jänistin, että palkat oli taskussa. Ens kerralla jätän ne oikeasti sermin taakse. Mutta siis tää meni tosi hyvin! Yritin tarkoituksella pitää tän täysin paineettomana, ettei tarvii tehdä siirtymisiä tai aloituksia tai mitään; käveltiin vähän edestakas, siinä tuli molemmin puoleista kontaktikävelyä, puolenvaihtoja, maahanmenoja, sivulletuloja, peruutuksia ja sen sellaista. Just oli kyllä tosi ihanasti messissä, ihan silmät loistaen. Lopuksi palkkasin Suomi-pallolla. Tuli tosi hyvä fiilis tästä ja luulen, että tätä pitää tehdä paljon. 

Seuraavaksi jatkettiin Suomi-pallon kanssa luoksareita tavoitteena nopea sivulletulo. Tätä pitää vielä tehdä jonkun valkun silmien alla, koska en ole ihan varma, mihin Just fyysisesti pystyy enkä tietenkään halua vaatia siltä enempää. Kolmas juttu oli spiraalit ja pujottelut. Halusin videolle valkkuringille näytettäväksi ulkokaaren käännökset, joihin nyt vihdoin olen tyytyväinen! Nyt se vihdoin kiihdyttää tarpeeksi paljon. Ei mennytkään kuin vuosi vai enemmänkin tähän projektiin 😂

Maanantaina vuoden viimeiset Caritan treenit. Ratapiirroksen nähdessäni muhun iski ahneus ja unohdin kaiken, mitä mun piti kysyä 🙈 No, pikkujouluissa on vissiin lupa pitää hauskaa. Tehtiin ensin rata. Just seurasi hyvin ja oli hyvällä fiiliksellä tekemässä mutta tällä kertaa tekniikka kärsi. Peruutuksessa lähti taas raketin lailla taaksepäin, sivuaskeleessa hukkasin koiran ja sisäkaarteen käännöksessä peppu kävi maassa. Luulen, että keskityin itsekin hyvän fiiliksen seuraamiseen vasemmalla enkä ohjannut tehtäviä niin tarkasti. Pyörähdys sen sijaan meni loistavasti! Ja radan loppupuolella alkoi täsmällisyyskin parantua. Mutta en siis kysynyt lähdöistä enkä vasemman puolen seuraamisesta. Persjättökäännöksistä muistin sentään kysyä ja Caritan mielestä ne meni tällä ohjauksella ihan puhtaasti, joten näillä mennään nyt.

Loppuaika tutustuttiin nordic-tehtäviin. Tosi hauskoja! Näistä oikeanpuolimmaiset eli side shift in front ja call front stand - sit - down sujui heti ekasta kerrasta ihan helposti. Vasemman alakulman 90 asteen käännökset + asennot meni kanssa mukavasti, vaikka vaativat jo vähän enemmän aivotyötä. Vasemman yläkulman 90 turn around the cone oli tosi hauska temppu ja siitä innostuttiin ihan kybällä. Todettiin vain, että Just kiertää kartion luonnostaan vain myötäpäivään, joten voitaisiin opetella erillisenä temppuna vastapäivään kiertäminen. Tästä tulis kivaa olohuonetekemistä. Merkille lähetys oikealta oli vähän hankala - tosin lisähaastetta toi viereinen putki, johon Just meni useamman kerran. Erityisen haastava meille oli asennot peruutuksessa. Nämä kuitenkin Caritan mielestä olisi meille myös erityisen hyödyllisiä, koska niissä tulisi paremmin jalan vieressä pysyminen. Peruutushan on ollut meillä jo aika hyvä, mutta edellisviikkoinen varpaille astuminen taas huononsi peruutuksen asentoa ja paikkaa. Oli kyllä tosi piristävää ja viihdyttävää tehdä uusia rallytehtäviä. En valittaisi yhtään, jos näitä tulisi Suomen sääntöihinkin!

Vielä 27.12. käytiin viimeistä kertaa tänä vuonna hallilla sinkkutreenaamassa. Justin kanssa tehtiin tokojuttuja, joihin meillä oli vinkkejä. Aloitettiin taas Maijun vinkkaamasta yhteisestä touhuilusta pelkällä sosiaalisella palkalla. Tällä kertaa otin askeleen eteenpäin ja jätin kaikki namit ja lelut sermin taakse. Alkoi ihan loistavasti! Just tuntui jo oppineen, mikä on homman nimi ja oli niin ihanasti mukana, että mulla meinasi ihan sydän pakahtua 💓 Tehtiin liikuskelun lomassa sivulletuloja, maahanmenoja, peruutuksia, putkeenmeno, merkinkiertoja vauhdista ja sellaista. Yksi huonompi hetki tuli, kun menin lähelle nurkkaa (tarkoituksena napata pallo sermin takaa). En luovuttanut ja tultiin uudestaan siihen, nyt Just tuli hyvin ja siitä tsemppauksesta sitten Suomi-pallo palkaksi. Ens kerralla lisätään vaikeusastetta yhden kaverin verran!

Palloriehun jälkeen jatkettiin samoilla vauhdeilla luoksareihin, jotka tällä kertaa tehtiin putkelta, että varmasti tuli vauhtia. Nyt ne alkoivat olla jo siinä rajalla, että kohta olisin tyytyväinen! Tässä välissä Sporttirakin haisteluluennolta nappaamani idea hallin lattialla olevista nameista luopumiseen. Pyysin Justin istumaan, laitoin sen eteen jonoon n. puolen metrin päähän toisistaan kuivanappuloita. Sitten seuruutin niiden ohi ja sitten niiden yli. Meni aivan mallikelpoisesti! Just ei vilkaissutkaan maassa olevia nameja vaan seurasi hyvällä asenteella täysin keskittyen. Tästä Just sai kanafilepalkan ja mä siivosin raksut takaisin taskuun. 

Seuraava tehtävä oli Riitta Korrin neuvoma kaukopeli. Otin hallissa olevan kontaktialustan ja lähetin Justin sinne maahanmenoon, josta 1-3 kaukovaihtoa. Asenne parani toistojen myötä! Tämän kun saisi iskostettua sen mieleen, että kaukot on kiva peli eikä tylsä juttu, niin voisi olla toiveita, että kokeessakin sujuisi. Viimeisenä tokon merkinkiertoa, jossa ensin pyysin Justilta lähtöpaikalla muita tehtäviä, kuten maahanmenon ja puolenvaihdon takaa. Se suoritti ne kyllä hyvin mutta mun mielestä tämä ei kyllä lisännyt keskittymistä vaan päinvastoin nosti kierroksia ja turhautumista. Tästä sitten ekalla yrityksellä ei lähtenyt oikealta puolelta mihinkään, vasemmalta hirmuinen haukkuminen kiertoon. Sitten kerran se kiersi vain 5 metriä ja tuli takaisin. Eli ei ihan nappiin mennyt tämä treeni. Viimeisellä toistolla annoin lähtöpaikalla namin, sitten heti käskyn, Just juoksi taas sen 5 metriä, vilkaisi mua ja oma-aloitteisesti jatkoi matkaa kiertoon! Tästä sitten reilu palkka ja tähän lopetettiin.

Joku teki taas muutaman putkeen irtoamisen tällä kertaa merkinkierron kautta. Kerran tuli väärään päähän meno, siitä jatkoin uudelleen kierto + putki ja nyt oltiin samalla radalla. Irtoaminen meni hyvin. Hallissa oli puomi koottuna, joten kokeilin uutena juttuna sille nousemista, mikä on Jokun mielestä jännittävää. Se sai ensin itse valita, kuinka korkealle uskaltaa nousta ja sitten kääntyä takaisin ja kontaktin kautta pois. Aika nopeasti se rohkaistui ja tuli aina hakemaan namin vähän ylempää. Ei päästy ihan tasaiselle osuudelle asti; halusin lopettaa, kun vielä meni hyvin. Viimeisenä juttuna keinua, jota nostin nyt yhden napsun verran. Ei pienintäkään ongelmaa! Nyt Joku tekee sitä jo tosi reippaasti ja itsevarmasti vauhdista ja itsenäisesti! Luulen, että voidaan nyt joka kerta nostaa yhden nappulan verran, kun Joku on saanut ideasta kiinni.

Treenit on parasta

 Oli harvinaisen turhauttava viime viikko töissä mutta aina mieli kirkastuu, kun pääsee treenaamaan!

Par viikkoa sitten lauantaina mun rallyryhmän treenit ja kimpparyhmä ennen sitä. Meitä on mukavasti vain neljä ohjaajaa 1,5 h ryhmässä ja kun kaksi tekee yhtaikaa, niin treeniaikaa on luksuspaljon. Tällä kertaa teemana oli eteentulot, ohjaajan ympärikierrot ja peruutukset. Päivän päätähti oli Joku. Reilu vuosi sitten kaksissa rally- tai tokotreeneissähän se sai sivulletuloista niin pahan kriisin, että poistui kentältä yksin häkkiin piiloon. Sen jälkeen paikallistin, että vaarallisinta on treenata kiepsahduksia (pyörähdys tai sivulletulo) sekä ohjaajan ympärikiertoja, eikä olla näitä treenattu oikeastaan ollenkaan koko vuonna. Sen sijaan edessä peruutus ja jäävät ovat olleet turvallisia temppuja.

Nyt me sitten ihan pokkana tehtiin nuo molemmat pätkät (paitsi sivulla peruutus, jota Joku ei osaa) eikä missään vaiheessa tullut ahdistusta tai varjoja katseeseen! Hyvän fiiliksen lisäksi Joku muisti kaikki sille aiemmin opetetut temput erinomaisesti ja jostain ihmeestä osasi seurata molemmin puolin iloisesti ja innokkaasti 😍 Olisi tehnyt mieli tehdä sen kanssa ikuisesti, kun se oli niin ihana, mutta maltoin kuitenkin lopettaa ennen kuin tuli takapakkeja.

Ehkä vähän kreisi.

Justin kanssa treenit alkoivat lupaavasti, kun heti ekassa peruutuksessa tallasin sen varpaille 🙈 joten joustin peruutuksen kriteeristä sen jälkeen. Muut temput meni sen kanssa oikein pätevästi ja sujuvasti. Persjättökäännöstä hinkattiin taas - yritin löytää sitä "meidän tapaa" tehdä sitä kaikista niistä tavoista, joita mulle on vinkattu. Toivottavasti nyt löytyi oikeanlainen käsimerkki: koiranpuoleisen käden heilautus suoraan taaksepäin. Ainakin Annikan silmiin näytti ihan lupaavalta, kunhan mä käännyn myös rauhallisesti.

Justin kanssa päivän tähtihetki oli se, kun se alussa seurasi taas vasemmalla vähän varovasti, sitten yhtäkkiä silmät kirkastuivat ja alkoi seurata innokkaasti ja voimakkaasti! Otin kuvankin siitä ja lähetin Jaanalle, että ilmeisesti hoito meni perille! 

Torstaina Jokun agitreenit. Meitä oli vain kolme, joten tehtiin kahdessa pätkässä. Hanna antoi tehtävän valita pätkä, jonka olettaa onnistuvan nollalla. Mä olin tosi reipas ja valitsin 1-12! No eihän se nollalla mennyt ekalla kerralla - 4. esteen takaakierto persjätöllä epäonnistui. Lisäksi 8-hypyn ohjaus oli kökkö. Toisella yrityksellä päästiin nollalla, wuhuu! Valssi neloselle oli Jokulle parempi. Sitten otettiin vielä loppupätkä 13-17, mutta se meni ihan reisilleen, joten otettiin tähän väliin tauko.

Toinen kierros aloitettiin 8-hypyn valssilla, johon Hanna neuvoi erinomaisesti askelkuviot. Koiran linjassa oli kyllä tosi iso ero! Pitäisi aina muistaa, että liikkeellä ohjaaminen on aina tehokkaampaa kuin johonkin meneminen valmiiksi.

Sitten 15-hypyn takaaleikkausta. Jostain syystä mulle ei tullut mieleenkään, että sen olisi voinut ohjata persjätöllä - vasta Saaran & Helvin videosta sain idean. No, me tehtiin leikkauksella ja eka kerta palkattuna. Sitten koko pätkä 13-18. Joku taas katsoi Hannan sijainnin (hallin oikeassa alareunassa 1. esteen vieressä) mutta kuunteli ohjausta ihan superihanasti eikä yhtään meinannut oikaista palkalle, vaikka kaksikin mahdollisuutta oli matkalla! Ihan super Töppä-Nenä!😍

Agi + rally + huoltoviikko

 Viime viikon torstaina Jokun vuoro agissa. Oli estetreeni, mutta koska tassuhaava oli vasta parantumassa, en halunnut juoksuttaa Jokua karhealla, mistä syystä skipattiin kontaktit. Treenikaverin ideasta innostuttiin tekemään hyppytekniikkaa radan osana. Meillä oli ihan perussarja, jota tehtiin ensin yksittäisenä, sitten jatkaen siitä vielä yksi este, sitten ottaen alle takaakierto. Sarja oli tuossa keinun ja poikittaisen hypyn paikalla. Jokulla ekalla kerralla tuli vähän kiire laittaa jalat oikeisiin paikkoihin. Seuraaville toistoille se upeasti itse korjasi tekemistään ja meni huomattavasti tasaisemmin. On aika makeeta nähdä, miten todellakin sarja antaa koiralle palautetta, ja koira itse muuttaa toimintaansa, ilman että ihmisten tarvii auttaa tai muuttaa mitään. 

 Lopuksi otettiin vielä numeroitu pätkä 1-6. Alku meni ihan täydellisesti, mutta sitten Joku tuli mun liikkeen mukana 5-putkesta ohi ja väärään päähän. Tarkemmalla ohjauksella onnistui. Putkesta putkeen -pätkää piti vähän hinkata. Joku tarjosi etujalkojen laittamista puomille ja siinä katseli Hannaa, että saisko tällee palkan. Kahdesti väännettiin rautalangasta, että "PUTKEEN". Kolmannella kerralla mentiin tuonne 4-hypyn taakse ja siitä lähtö. Joku oli ihan mahtava, kun katsoi vuorotellen mua, Hannaa ja putkea, ihan selvästi mietti, miten kuvio menee. Sitten lähti hyvin 4-5 ja nyt itse jäin lähemmäs nelosta ja siitä sitten painoin linjaa kohti seinää menemättä missään vaiheessa puomilinjan yli. Joku meni putkesta putkeen täysin suoraviivaisesti ja sieltähän sen ihanan vinkulelun sai. Tähän lopetettiin ja olipa taas innostavat treenit!

Itsenäisyyspäivänä kimppatreenit hallilla Annikan kanssa. Joku teki ensin putkeen irtoamisia, sitten keinua matalalla keinulla. Ja meni muuten ihan täydellisesti! Joku oli tosi rohkea eikä yhtään jännittänyt keinun heilahdusta ja rämähdystä ja tarjosi koko ajan itsenäisesti uutta toistoa! 

Just teki rallyhommia tällaisella radalla, jossa enimmäkseen vasemman puolen seuraamista. Palkkasin aika paljon ja edestä. Sanotaanko näin, että aiemmin mainitut ajatukset vahvistuivat: se tsemppasi kyllä ja välillä seurasi hienostikin mutta sitten hetkittäin näytti varovaiselta. 

Merkki sujui heti ekasta yrityksestä alkaen loistavasti. Spiraali oikealle oli päivän tähti - harmi, ettei tullut videolle. Nyt nimittäin vihdoin se alkoi näyttää siltä, miltä haluan sen näyttävän ja alan itse löytää optimaalisen ohjauksen:  "Kokonaisissa" ulkokaarteissa, kuten spiraali ja 180/270-käännökset vastakäsi toimii parhaiten. Pujottelun keskellä olevat pienet suunnanmuutokset menevät koiran puoleisella kädellä, joka on vähän irti reidestä. Eli siis käytännössä Eijan ja Suskin ohjeiden yhdistelmä. Täytyy yrittää ottaa videolle lähiaikoina.

Juoksussa yritin palkata heti juoksuun lähdöstä namiin hyppäyttämällä, mutta Just hyppäsi vähän nahkeasti, joten ei tehty tätä. Oikean puolen perusasentoon tulo pysäyttävälle kyltille sujui hyvin ja täsmällisesti.

Tiistaina sitten Jokun jäsenkorjaaja, jolle olin varannut myös Justille ajan, koska en jaksanut odottaa oman fyssarin aikaa, joka on vasta 28.12. Hyvä, että vein! Löytyi nimittäin iso jumi takapäästä vasemmalta puolelta ja toinen keskiselästä. Jaana oli sitä mieltä, että hyvinkin nää saattaa selittää haasteet vasemmalla seuraamiseen ja korkeiden piilojen ilmaisuun. 

Keskiviikkona taas seuraava huolto: Justin hammaslääkäri. Sieltä löytyikin ikävä yllätys eli murtunut hammas, joka piti poistaa. Oli vähän tulehtunutkin ja kerännyt hirveän määrän hammaskiveä, vaikka muut hampaat oli kohtuupuhtaita. Siispä oli jo aika hoitaa tämä asia, jota olen katsellut jo jonkin aikaa... aiemminkin olisi voinut viedä, mutta nytpähän on hoidettu. Toivottavasti helpottaa koiran oloa tämäkin.

Nosepäivitys

Sunnuntaina 28.11. kevyt pikavisiitti Tampereelle, jossa tavattiin Justin veljen Toivon mahdollista tulevaa morsmaikkua. Joku oli siellä mukana, joten illalla otin kimppanoseen Justin ja Lyytin.

Mä olin ekassa vuorossa, joten osallistuin itsekin kätköjen tekoon. 

Ensimmäinen oli ulkona seinässä n. metrin korkeudella. 

Tää oli tosi jännä: Just etsi sen tuoreena ja löysi melko helposti, mutta muut myöhemmin tulleet eivät saaneet hajua kuin ihan kohdalla! 

Etsivät ylempää ja alempaa mutta eivät pystyneet tarkentamaan. 

En kyllä ihan ymmärtänyt, miksi ei - 

luulisi, että kylmä ilma painuisi alas, kun oli pakkasta. 

Lyyti ei tehnyt tätä, kun oli sille liian korkea.

Sisälle olin tehnyt kaksi kätköä. Ensimmäinen alue oli tuo tolppien väli ja vasemmalla toinen samanlainen, jossa penkki. Kätkö oli seinässä olevassa saranassa, metallin alla. Tää meni ihan superisti: Just sai kuvan vasemmasta reunasta hajun ja ihan suoraviivaisesti kulki sitä kohti, jäi lähettyville, tarkensi ja ilmaisi! Tää löytyi muiltakin hyvin ja molemmista suunnista lähestyen. Lyytikin löysi näppärästi heti, kun nosti nenänsä etsittyään taas nameja matolta.

Toisella alueella kätkö putkenpainossa vetskarin alla. Lähdettiin liikkeelle noista siivekkeistä ja Just kävi aika lailla koko alueen läpi. Kuitenkin jäi hienosti tarkentamaan hajupilveen päästyään ja ilmaisu oli varma. Lyytillä tässä aika samanlainen suoritus kuin ekallakin alueella eli löysi nopeasti, kun keskittyi etsimään tavaroita eikä matolta. 

Janina oli tehnyt pujottelukeppeihin källin: kaksi tyhjää huopatassua oli näkyvillä keppien tukiraudoissa ja niiden välissä raudan alapinnalla näkymättömissä hajullinen huopatassu. Just oli hauska, kun tuli eka tyhjälle ja ilmaisi. Kun pyysin näyttämään, se haistoi tyhjää ja aivot alkoivat silminnähden raksuttaa, että heeeetkinen, täähän onkin huijausta! Siitä sitten haistoi seuraavaa rautaa, jossa hajullinen täppä oli ja ilmaisi. Taisi tapahtua oppimista!

Laatikoilla pyysin Saaraa harjoituksen vuoksi ottamaan aikaa. Tässä Justilta ihan nappisuoritus: 16 sekuntia! Lyytikin löysi hyvin mutta laatikon kohtelu ei ollut kovin kaunista, mikä ei toki sen kohdalla haittaakaan.

Seuraavalla alueella kätkö oli tossa sinisessä jakkarassa. Keksin ajaksi 1:30, joka ei riittänyt. Hajua oli tarttunut etualalla olevaan valkoiseen ensiapuboksiin, joka on metallinen. Tästä arvelin, että haju oli kulkeutunut jostain ja siirryttiinkin tutkimaan muita kohteita taempana mutta jotenkin onnistuttiin menemään sinisen jakkaran ohi, vaikka yritin pysyä kärryillä, mitä ollaan etsitty ja mitä ei. Kun aika loppui, niin kummasti kätkö löytyi heti... 

Lyyti suoriutui tästä hyvin, toki aina vähän vaikuttaa, kun itse tiedän kätkön sijainnin. 

Viimeisellä alueella kätkö valkoisessa ufomerkissä kuvan vasemmassa laidassa. Tässä ei ollut mitään ongelmaa kummallakaan koiralla. Olipa huiput treenit!

Nyt ollaan taas tehty vähän kotinosea parin viikon tauon jälkeen. Lappalaisten nettiryhmän haastetehtävän innostamana rohkaistuin kokeilemaan kakkosluokan tyylisiä juttuja. Tein rappukäytävään laakerilla 2 kätköä, joista ekasta löydöstä nopea palkkaus ja "jatketaan", ja tokasta löydöstä sitten iso palkka. Toimi ihan odottamattoman hyvin! Olin vahingossa onnistunut tekemään niin helpot kätköt, että Just löysi molemmat 40 sekunnissa! Harjoitus taisi siis palvella tarkoitustaan! Lisäksi tein saunaan korkean kätkön, jolle Just ylettyi laittamalla etutassut korokkeelle. Just haisteli tosi pitkään ylöspäin seisten kuitenkin lattialla ja jouduin ihan rohkaisemaan sitä nousemaan korokkeelle. Sitten kyllä nopeasti paikansi ja ilmaisi kätkön. 

Vielä tehtiin toisena iltana myös nettiryhmän viikkotehtävänä hauska pehmoleluetsintä. Tää meni Justilta ihan nappiin, mutta Joku ei olisi millään malttanut ilmaista ihanaa Tikrua 😂

 

Vuoden viimeiset rallykisat

 27.11. oli rallykisat I-Hahin hallilla Hakkilassa, tuomarina Kirsi Petäjä. Lietsoin itseni hyvään mielentilaan enkä juurikaan jännittänyt, mutta se ei tällä kertaa auttanut. Vaikka nyt ei tullut mitään häslinkiä lähdössä, niin Just näytti epävarmalta ja tsiigaili kehää kulmat kurtussa. Alku tuntui ihan kalastelulta. 3. kylttiä (oikea täyskäännös) Just nuuhkaisi mennessään, vaikka yritin aloittaa käännöksen ajoissa, joten siitä -1 py. Sitten pujottelu ja seuraava suora meni paremmin, kunnes pyörähdys oikealla -kylttiä luulin peruutukseksi ja mallasin askeleeni sen mukaan. Kun kyltissä lukikin "pyörähdys", meni ihan pasmat sekaisin ja hetken siinä hölmönä tuijotin, ennen kuin älysin sanoa "uusin". Tästä -1 py ja -3 uusi. Sitten tuli oikeasti peruutus, joka sujui hyvin, mutta sitten taas valkovuokkoon Just ei lähtenyt kunnolla uusittiin sekin. Kylläpä tuli säätöä yhdeltä suoralta! Sitten päästiin melkein loppuun virheittä, vaikka ei tuntunut hyvältä, kun Just seurasi vähän taempana vasemmalla. Vielä viimeiseltä kyltiltä istu - täyskäännös oikeaan saatiin -3 tvä mutta en muista, mitä siinä kävi. Vielä -1 ääntelystä, joten yhteistulos 87 pistettä ja tuomarinkommentti: "Mukavan näköistä yhteistyötä."

Jo leirillä mulla oli käynyt mielessä, että vasemmalla seuraamisessa on jotain pielessä. Kisan jälkeen ajatus vahvistui - haluan Justia edemmäs. Vaikka se seuraisi oikealla paikalla, musta tuntuu, että sillä on huono fiilis, jos se ei tule voimakkaasti tuossa näkyvillä. Otettiin sitten maanantaina kaveritreenit Ogelissa pakkasessa, mikä osoittautui loistavaksi ajoituksen puolesta, koska Ogelin kenttä jäädytettiin heti seuraavana päivänä! Tässä treenissä tehtiin melkein pelkästään vasemmalla seuraamista, ja pyrin palkkaamaan etuviistosta ja jahtauttamalla eteenpäin. No, Just oli ihan liekeissä ja superinnokas ja voimakas koko ajan, joten mitään ongelmaa ei tietystikään ollut. Hyvä niin! Jokulla oli tassuhaava, joten sen kanssa tehtiin vain muodon vuoksi sellaista, mitä pystyi tekemään tossun kanssa.

4.12. sitten vuoden viimeiset rallykisat, tällä kertaa Tuusulassa Tiia Hämäläisen radalla. Oli tosi huono fiilis perjantaina; nerokas ideani yhdistää kaksi Tuusulan-menoa, kisat ja Jokun Librela-pistos, meni ihan reisilleen, kun ell-asema aukeaakin lauantaisin vasta klo 14, enkä tiennyt, mitä ihmettä tekisin väliin jäävät tunnit. Lisäksi kuorma myöhästyi päivällä, joten jouduin tekemään 10.5 h työpäivän perjantaina ja menemään vielä lauantaina illaksi töihin. Mietin jo, pitäiskö jättää kisat väliin, kun en ollut varma Justin kunnosta, vai siirtää pistosta vai mitä ihmettä. 

No, lopulta kuitenkin päädyin menemään kisoihin ja päiväkin meni mukavasti, kun käytiin välissä Jokun veljen Jyrkin luona leikkimässä. Kisapaikalle tullessa Just oli tosi innokas ja uskottelin itselleni, että tää on ihan meidän rata, nyt on hyvä fiilis! No sitten kuitenkin lähtöön tullessa taas vire laski eikä temputkaan auttanut. Onneksi alkurata oli helppo ja saatiin se rävellettyä virheittä. Hypyllä lähdin tarkoituksella juoksemaan, että Just innostuisi, mutta se ei välttämättä toiminut odotetulla tavalla, kun sitten Just vaan juoksi eteenpäin tulematta seuraamaan 😂 Sain pelastettua sivulle ja jatkettua edessä peruutukseen, jonka valmistelu näin ollen huono ja Just meni vähän vinoon. Matka oli kuitenkin riittävä, joten tästä -1 tvä. Eteentuloperuutus meni ihan kivasti ja pujottelun & houkutuksen yhdistelmässä pääsin käyttämään paljon "nopeenopeeta", joka nostatti Justia mukavasti. Puolenvaihdossa edessä katsoin, pysähtyikö Just ja pitäisikö uusia, mutta jatkoin matkaa. No, olisi kannattanut uusia, koska saatiin -10 tvä. Mutta puolenvaihdon jälkeen ihan kuin nappia painamalla Just nosti kontaktin ja lähti seuraamaan oikealla ihan eri ilmeellä kuin vasemmalla! Saatiin pitkä pätkä mentyä paljon varmemmalla fiiliksellä eikä tuntunut kalastelulta. Myös kutsu + molemmat vasempaan täyskäännös saatiin ajoitettua kohtuullisesti, mutta Just jäi vähän laajalle kaarteelle, ennen kuin korjasi itsensä takaisin seuraamispaikkaan, mistä saatiin -1 tvä. Loppurata oikealla seuraten meni mukavasti ja sitten oltiinkin jo maalissa. Vinkumista oli aika paljon, ja saatiin -2 ääntelystä. Yhteispisteet siis 86 ja yllärinä vielä tuomarinpalkinto! Ei se sit varmaan kovin huonolta näyttänyt! 😂 Kommenttina: "Iloinen rata ja kannustus."

Tämä suoritus tuki aika vahvasti viime viikon fiiliksiä siitä, että vasemmalla seuraamisessa on jokin pielessä, koska tosiaan puolenvaihdon jälkeen Just seurasi kuin eri koira. On mahdollista, että sillä on jokin fyysinen jumi. Jokulla on 7.12. jäsenkorjaaja ja sain Justille ajan siihen perään, joten selvitetään fyysiset kysymykset ensin. Jos jostain kiristää, niin ei ole ihme, ettei kisatilanteessa tsemppaa, vaikka treeneissä tekisikin. Jos sitten jumeja ei ole tai ne saadaan auki, katsotaan lisää treeniä ja palkkausta vasemmalla seuraamiseen, että saadaan ne tähtisilmät siihenkin! 

Nyt on kisakirjan eka aukeama täynnä. Aika kivaa, että edelleen puhtaalla tulosrivillä mennään! Tasaisia on ollut meidän mestarin tulokset, 77-90 pistettä, ei hikisiä tuloksia mutta ei myöskään valiotuloksia. Nyt on vielä parit treenit tässä joulukuussa, mutta sitten voitais pitää vähän taukoa rallysta ja keskittyä noseen. Yksi koepaikka sisäetsintäkokeeseen on jo loppiaiselle hankittuna.

Nellin noset Lyytin ja Jokun kanssa!

 Maanantaina leirin jälkeen jätettiin Just huilivuoroon ja otin Jokun ja Lyytin Nellin nosevalkkuun. Olin sopinut Nellin kanssa, että hän sanoo heti, kun koira ilmaisee oikeaa paikkaa. Lyyti sai aloittaa tuolialueella. Sen kanssa on vähän haastavaa tuolla hallilla, kun hommat menee helposti namietsinnäksi, eikä käskyllä voi auttaa etsimään, kun se ei kuulisi sitä kuitenkaan. Joten yritin aina vain ohjata kohti etsittäviä pintoja. Se vähän reagoi hajuun, kun mentiin ekan kerran oikean tuolin ohi, mutta sai namihajun samalla, joten harhautui. Toiselta puolelta lähestyessä saikin hajun tosi hyvin ja sitten tarkensi ja ilmaisi hienosti. Joku teki myös tämän alueen ja jestas, miten hienosti ratkaisi itse ongelman! Se nimittäin sai hajun tuolin etupuolelta ja nousikin etujalat ja leuka tuolille haistelemaan (kätkö tuolin alla keskellä). Hetken mietittyään tuli ala, kiersi tuolin oikealle puolelle ja sieltä täydellinen ilmaisu!

Lyyti teki kaksi muuta aluetta. Toinen oli takaoven vieressä, kätkö pystyssä olevan putken ulkopinnalla. Tämä alue ei mennyt kovin hyvin - taas etsittiin ravintoa maasta ja eucalyptus unohtui. Sen sijaan kuvassa näkyvä viimeinen alue, jossa kätkö takimmaisen harmaan muurinpalikan alla, meni loistavasti! Lyyti keskittyi koko ajan töihin ja heti kätkön paikannettuaan tarkensi, katsoi mua ja istahti itseensä tyytyväisen näköisenä 😍

Jokun toinen alue oli tällainen, jossa oli laatikoita, mutta kätkö olikin keppien raudassa puomin takana. Tässä olin erityisen ylpeä siitä, kuinka rohkeasti Joku itse työntyi tuonne ahtaaseen tilaan hajupilveä seuraten. Ei paljon jäänyt ilmaisusta arvailun varaan, kun Joku kävi maahan nenä kiinni kätköön! Ihan yhtä hieno oli viimeinen alue (alla), jossa kätkö A:n vasemmassa alareunassa. Taas Joku seurasi hajupilveä tarkasti, oli ensin tulossa A:n kontaktipuolelta mutta itse ratkaisi ongelman kiertämällä alapinnan puolelle ja ilmaisi taas maahanmenolla nenä kiinni kätkössä. En tarvinnutkaan Nelliä sanomaan, että oikea ilmaisu 😍

Etsintöjen jälkeen Joku näytti siltä, että haluaisi leikkiä. Mulla ei ollut yhtään lelua mukana, joten annoin sille hanskani, jonka kanssa se kieriskeli onnessaan hallissa. Eli sen kanssa pitää muistaa jatkossa, että myös nosetreeneihin lelu mukaan! Olin kyllä ihan liikuttunut, kuinka innoissaan se oli tästä ja kuinka hienoa työtä teki. Jospa me oltaisi selätetty nosepeikkokin!

Torstaina otin sitten Justin mukaan kouluttamaan ja treenattiin sen kanssa rallya Sirkuskentällä agin jälkeen. Tehtiin taas pitkä lista juttuja. Aloitettiin pitkällä odotuksella lähdössä - meni hyvin mutta vaikealta tuntuu eli lisää tätä vaan. Treenattiin ainakin pujottelua, pyörähdyksiä, jäävien erottelua ja sivuaskeleita. Lisäksi palkkailin seuraamisesta. Kuten aina kyseisessä paikassa kyseiseen ajankohtaan, Just oli ihan liekeissä ja hyvillä mielin mentiin kohti lauantain kisaa.

Kempeleen valkkuleiri - mentaaliluento ja sunnuntain treeni

 Lauantai-iltana oli mentaaliluento. Valmentaja Tiina Leinonen oli tosi mukaansatempaava ja innostava, ja sai suurimman osan porukan osallistumaan ja keskittymään, vaikka kaikki olivat ihan väsyneitä. Tässä tärkeimmät oivallukset mulle:

Ihminen ei opi negaatioiden kautta. Esim. jos sanotaan "älä ajattele suklaata", mieleen jää vain "ajattele suklaata". Ja mitä enemmän jostain virheestä puhuu tai näyttää "ei näin" -tyyliin, sen vahvemmin se jää mieleen. Mulla on tästä kaksikin hyvää esimerkkiä rallytokosta: Kerran houkutuksessa oli tunnarikapula. Kysyin tuomarilta, kävelläänkö houkutuksesta ulos kapulan vasemmalta vai oikealta puolelta ja hän vastasi: "Ihan sama, kunhan et kävele yli." No mä kävelin tietysti suoraan yli. Toinen esimerkki on uusiminen juosten, mistä Annika nappasi muutaman kympin virheen yhdessä vaiheessa. Me puhuttiin tästä tosi paljon ja hoettiin: "Älä juokse uusimaan." Lopputulos oli se, että mä itse tein saman virheen! Kieltojen sijaan pitäisi sanoa, mitä pitää tehdä. Esim. "ajattele mandariineja", "muista kävellä uusimaan", "kävele kapulan vasemmalta tai oikealta puolelta". Lisäksi meidän epäonnistuneista nosekokeista tuli mieleen: "ens kerralla ohjaa reaktion kohdalla ylös ja alas". Kuulostaa ihan meidän entiseltä estevalmentajalta, virolaiselta Gunnar Klettenbergiltä, joka sanoi aina: "Hyvä mutta, ensi kerralla tee näin ja näin".

Kuva on Kiteen leiriltä mutta sopii kuvitukseksi.
Tältä haluaisin meidän seuraamisen näyttävän.
Ilmeisesti muidenkin mielestä näyttää ihanalta,
koska kuva otettiin ens vuoden valkun mainoskuvaksi.

Luennolla tuli tehtävä miettiä, mikä on minun ihannesuoritus harrastamassani lajissa. Todella tärkeä pointti oli, että välttämättä itse ei tule pääsemään samalle tulostasolle kuin ihailemani harrastaja. Tämä on täysin ok MUTTA siihen ihailtuun elementtiin voi päästä. Esim. koirani ei ole niin nopea kuin ihailemani harrastajan koira mutta voin saada koiraani sen saman palavan innon. Itselle tulee tällä hetkellä rallytokon ihannesuorituksesta mieleen SM-karsinnan voittanut whippet, joka oli räjähtävän innokas ja iloinen mutta silti suoritti uskomattoman tarkasti. Mä kirjasin tavoitteeni näin: "Koira seuraa hyvässä kontaktissa iloisesti koko radan läpi ja suorittaa tehtävät sujuvasti ja innokkaasti. Ilon pitää näkyä. Vauhdilla ei ole niin suurta merkitystä, mutta koiralla pitää olla ihan hirmuisen hauskaa." Justilla on sellainen tietynlainen tähtisilmäinen hymy, kun se tekee hyvässä vireessä. Tähtään siis siihen, että se kulkisi koko radan sillä ilmeellä.

Viimeinen kysymys vielä: Miksi käyn kisoissa? Tähän oli aika helppo vastata.

• Koska koira on kunnossa ja ylipäätään voidaan kisata!
• Kisat on kehityksen mittari. 
• Kisaaminen nostaa treenimotivaatiota
• jo ilmoittautuminen aiheuttaa sen, että kummasti löytyy aikaa treenata
• jos menee huonosti, tietää, mitä pitää treenata lisää
• jos menee hyvin, voi olla tyytyväinen, että treenaaminen on auttanut!

Sunnuntain aamutreenissä oli tarkoitus keskittyä fiilikseen ja aloittaa lähdöillä. Tämä meni pieleen heti kättelyssä, kun otin Justin häkistä ja se näytti jotenkin oudolta, hirveästi maiskutteli ja lipoi huuliaan. Siirrettiin sitten meidän vuoroa ja käytiin ulkona, minkä jälkeen Just vaikutti normaalimmalta. Vaihdettiin kuitenkin lennosta suunnitelmaa tekniikkaan.

Otin aiheeksi pyörähdykset ja sivuaskeleet. Pyörähdyksiin saatiin ihan helmivinkki. Kylttiä lähestyttäessä ohjaaja nostaa koiranpuoleista kättä vähän ylemmäs, mikä kertoo koiralle, että kohta tulee kieppitehtävä. Sitten lähdetään kieppaamaan sillä samalla kädellä. Tää toimi aivan jäätävän hyvin! Just teki ihan uskomattoman nopeita pyörähdyksiä sekä suoralla että puolenvaihdoissa ja myös valkovuokon + oikean pyörähdyksen peräkkäin, mikä ei lauantain radalla toiminut. 

Sivuaskeleet saatiin myös toimimaan Eijan neuvoilla. Luotiin siihen tällainen ohjaus: Koiranpuoleinen käsi ihan kiinni omaan takareiteen. Koiranpuoleinen jalka nousee varpaille, jolloin koira nousee seisomaan tai tietää pysyä seisomassa. Toinen jalka ottaa sivuaskeleen ja sitten koiranpuoleinen jalka seuraa. Tää toimi kuin paluujunan vessa. Näitä pitää nyt ruveta ottamaan radalla muiden kylttien seassa, niin tulee harjoiteltua ajoitusta.

Olin aika huolestunut Justin aamun outoudesta, mutta syyksi selvisikin närästys, joten se ei ollutkaan mitään vakavampaa. 

Se ois nyt sitten historian ensimmäinen Lappalaiskoirien valmennusrinki paketissa! Hirveä määrä työtä ja aikaa tähän on mennyt, mutta on tämä ollut sen arvoista! Ihan nollasta tämä laitettiin alulle ja loppujen lopuksi kaikki meni yllättävänkin hyvin. Ensi vuoden suunnittelun pitäisi olla helpompaa, mutta miksi tehdä asiat helposti, jos voi säätää? Joten ensi vuonna leirejä on neljä ja lajeja myös - nose tulee mukaan. Itse aion hakea rallyyn ja noseen, ja katsotaan sitten, kumpaan on enemmän tilaa.