Nosekimppa + torstai

 Sunnuntaina 13.4. nosekimppa, jossa tällä kertaa KEK. Mä laitoin yhden laatikkokätkön, Janina oli laittanut muut. Hauskaa oli se, että mä en tiennyt, missä laatikoiden toinen kätkö on, joten siihen tuli vahingossa vierekkäiset kätköt!! Just teki tän vapaana ja tuli ekan löydön jälkeen sosiaaliseen palkkaan kauemmas. Hyvin selvitti kuitenkin risteävät hajupilvet ja molemmat ilmaisut ok, vaikka ennen etsintää mielentila oli ollut vähän niin ja näin. Tällä kertaa kuitenkin olin osannut kiinnittää siihen huomiota ja tehdä tarvittavat toimenpiteet ennen etsintää!

Muut tehtiin ihan sokkona ja kolmosena. Sisäalueella Just nappasi suoraan lähdöstä hajun ja ilmaisi ensimmäisen kätkön roikkuvasta kassista n viidessä sekunnissa!! Tästä todellakin välipalkka. Toinen kätkö oli kengässä, kuten olin arvannutkin, ja kolmas oli naulakossa, jossa mun mielestä ei ollut kätkönpaikkoja. Tän kätkön korkeus oli Justille aika haastava, kun ei päässyt oikein nousemaan vasten mutta ei ylettänyt maastakaan. Koska mä en yhtään nähnyt, mihin ilmaisi, niin odotin vielä uudelleenkohdennuksen, josta Janina jo sanoi oikein. Valmista tuli ajassa 2:20!

Ulkoetsintä oli meille oikein täydellinen, koska pääsin harjoittelemaan kohteiden läpikäymistä. Eka löytö nousi pöydänjalasta tosi nopeasti. Sitten sain hyvin suljettua kohteita pois, kunnes saatiin toinen löytö kuusenjalasta. Kolmas kätkö oli "peurassa", kuten olin arvellutkin, mutta se osoittautui hankalaksi. Peuran ja kuusenjalan välisiin tikkaisiin oli tarttunut paljon hajua, eli taas haastetta tuotti risteävät hajupilvet. Just oli kiertänyt peuran ympäri, mutta kätkön sai vain sen "takapuolesta", niin oltiin menty ohi tarkan kohdan kuitenkin. 

Ajoneuvoetsinnässä Just oli todella hyvä ja päättäväisesti liikkui ja kääntyili hajupilveltä toiselle. Ei tullut selviä puremisia, mutta kolmas löytö oli siinä ja siinä, tuliko kieltä, niin jatkettiin vielä kaksi tyhjää autoa ympäri, ennen kuin ilmoitin valmiin. 

Joku teki laatikot ja sisältä muut paitsi naulakon. Laitoin sille taas tuplapalkat eli palkkapurkin kohteisiin ja herkkujen jälkeen sai vielä lelun. Tää kyllä tuntuu toimivan!

Torstaina agissa estetreeni. Joku aloitti keinulta, joka meni hyvin ja puomilta, jossa 100 % osumat!! Lisäksi tehtiin vähän inniä, joka on nyt edennyt sille tasolle, että mä itse ymmärrän, mikä meni pieleen ja osaan korjata sen!! 

Just teki agin jälkeen ilmaisutreeniä tuoreilla euca-kätköillä. Laitoin ne sellaisiin paikkoihin, joita Just yleensä nuolee: neljä tuolikätköä, yksi muovilaatikonreuna ja neljä metallisen kohteen alapintaa. Aika hyvin meni tääkin; yhtään selkeää puraisua ei tullut, yksi niin ja näin -ilmaisu, mutta lähes kaikilla Just Just irtaantui heti kätkön paikannettuaan. Voi kyllä olla, että kätköjen tuoreuskin vaikutti.

Torstaitreenit + Miiran valkku

 Torstaina 10.4. oli kerrankin niin kiva viikkorata, että tehtiin sitä lähes sellaisenaan. Jokun kanssa saatiin onnistumaan 1-13 aika täydellisesti, mutta este nro 14 tuotti vaikeuksia. Ei onnistunut japanilaisella eikä pakkovalssilla ja loppujen lopuksi hinkattiin aika loppuun. Täytyy ottaa nuo ohjaukset reenilistalle ilman takana olevaa ansaputkea. 

Justilla oli sen verran monet nosetreenit sillä viikolla, että se teki viihdytysvuorolla rallyn uusia kylttejä. Vähän meni taas soveltamiseksi, kun en ollut ihan varma muutaman tehtävän suoritustavasta, mutta kivaa oli!

Perjantaina ostopaikalla Miira Hellstenin valkussa Nevaksen tallilla Sipoossa, mikä oli meille oikein hyvä sijainti, kun oli meidän tallilta 12 minuutin matkan päässä. Ensimmäisenä tehtiin kolmosen laatikkoetsintä, jossa Miira kertoi olevan myös häiriöhajuja: koiran kuivamuonaa, kissanhajua ja lampaankarvaa. Tää olikin erinomaista, koska me ollaan kyllä treenattu häiriöitä laatikoilla mutta vain omatekemilläni kätköillä, niin nyt päästiin tekemään sokkona. Kissan- ja lampaanhajuun Just ei reagoinut nenänpyöräytystä enempää, koiranruokalaatikkoa haisteli n. 2 sekuntia eli sen verran, että mä osasin arvata, että tossa oli häiriö. 

Oltiin Miiran kanssa sovittu, että hän sanoo, jos Just jättää kätkön, ja näin kävikin alueen takareunalla olevalla laukulla. Siihen tuli kyllä sen verran selkeä reaktio - kohdennus, piippaus ja mulkaisu - että näin itsekin, että tuossa on. Tultiin uudestaan ja nyt Just ilmaisi kunnolla. Täytyy siis  nostaa taas noita isompia laukkuja prioriteettilistalla. Toinen kätkö oli pahvilaatikossa ja sen Just ilmaisi hyvin, mistä välipalkkasin. Just oli mennyt ensin käytävän sisäreunaa, joten ohjasin vielä ulkoreunan, ja kun sitten sanoin Miiralle, että nyt mun mielestä ollaan käyty kaikki, alettaiskohan me olla valmiita. Miira sanoi pokerinaamalla: "Sun päätös!" Saatiin siitä vielä 30 sekuntia tarkistusaikaa ja kun ei reaktioita tullut, ilmoitin valmiin ja oikeinhan se oli. Toisaalta oli hyvä, että Miira pakotti mut tekemään päätöksen; niinhän kokeessakin on ja mä tarviin perseelle potkimista. Mutta ehkä mä jatkossa kuitenkin sovin valkun kanssa, että sanon, kun mun mielestä on etsitty kaikki, mutta ilmoitan valmiin vasta, kun kaikki on löydetty.

Toisella kierroksella päädyin tekemään kolmosen sisäetsintää kahdessa rehuhuoneessa + tallituvassa. Tää osoittautuikin tosi hyväksi valinnaksi, koska tästä nousi hyvin mielenkiintoisia asioita esille. Lähtö oli kuvanottopaikasta ja tiloja oli siis 3. Kätköt oli tosi lähekkäin toisiaan, tyyliin 8 metrin matkalla 4 kätköä. Just kipitti ensin tuonne auki olevalle ovelle, jonka suussa jarrutti ja kääntyi, kun sai hajun rehulaatikon kätköstä. Mä yritin epätoivoisesti päästä pois tieltä, mutta olin juuri ovensuussa, kun Just paikansi kätkön ja se jatkoi matkaa. Miira sanoi, "jätti kätkön" ja mä sanoin että joo huomasin, mä oon liian lähellä. Eli suoraan se, mitä viime vkl harjoiteltiin, kävi ilmi ja mä jopa tunnistin sen! Voi myös olla, että Just sai hajua peilikätköstä ja risteävät hajupilvet hämäsivät sitä, kun se ei meinannut malttaa ilmaista tätä. Oli kuitenkin ihan saavutettava piilo.

Mentiin sitten toiseen rehuhuoneeseen, jonka Just haisteli läpi ja rupesi vinkumaan tosi kovasti. Se ilmaisi tyhjää, mutta en ollut tästä ihan varma, koska ei ole pitkään aikaan ihan noin voimakkaasti reagoinut. Jatkossa voisin tässä kohtaa varmistaa valkulta, onko tämä tyhjä, niin osaisin varmasti toimia tarkoituksenmukaisesti. Mutta! Se, mikä tässä oli parasta, oli se, että mä opin, miten mun kannattaa liikkua, jos Just aloittaa tuollaisen konsertin. Mun kannattaa mennä sen taakse ja avata tie oviaukolle, jolloin se voi itse päättää, kun haluaa siirtyä toiseen tilaan. Tämä on paljon parempi kuin viedä se toiseen tilaan, koska silloin helposti blokkaan esim. oven lähellä olevan kätkön.

Palattiin sitten tallitupaan ja Just reagoi hyvin voimakkaasti korkeisiin jakkaroihin. Niitä pitkin liikkuen löydettiin rahikätkö. Sitten käytiin huoneen toinen reuna, jota ei näy kuvassa ja taas Just jäi hilloamaan jakkaroita. Haisteli myös seinällä olevaa hyllyä. Mä tässä kohtaa kysyin Miiralta, että nää ei nyt taida enää olla samaa hajupilveä. Miira vahvisti, että ei ole ja kysyi, onko muita korkeita kohtia, joita Just ei olisi vielä haistellut. Astuin askeleen taaksepäin ja näin ovensuussa olevan valokatkaisijan sekä takanani olevan naulakon, jossa ei ollut mahdollisia kätköpaikkoja. Sanoin sitten ääneen "valokatkaisija", heitin Justin sinnepäin ja itse peruutin takaisin käytävälle. 2 sekuntia, niin Just oli ilmaisemassa. Ilmoitin sitten valmiin tähän, mikä oli ihan ok, vaikka yksi kätkö olikin jäänyt, niin Just ei ollut siellä käynyt.

Paljon ajatuksia siis tästä treenistä! Noi lähekkäin olevat kätköt on aina olleet Justille vaikeita, mutta jotenkin ne on talven aikana jääneet vähemmälle huomiolle. Ne pitää nyt siis nostaa treenilistan kärkeen, että Just oppii käsittelemään risteäviä hajupilviä ja mä opin lukemaan, miltä Just näyttää kyseisessä tilanteessa. Huomaa, miten sitä itse tuppaa sommittelemaan kätköjä nätisti ympäri aluetta, milloin tällainen jää treenaamatta. Ja taas vahvistui se, että jos mä näen jonkin potentiaalisen kohteen, niin ei mun tarvitse siinä sen enempää arvuutella kuin ohjata koira siihen. Just kyllä kertoo, onko siinä kätkö vai ei. 

Valkkuringin Asikkalan leiri - sunnuntai

 Sunnuntaina kouluttajaksi vaihtui Punttilan Jenni. Oli oikein toimiva systeemi, kun Jenni oli itse ollut osallistumassa lauantaina Heksun kanssa, joten hänellä oli hyvä käsitys koirakoista. Sunnuntaille oli ohjelmassa pikkutreeniä ohjaajahäiriöillä. Meillä oli uutena ideana oven avaaminen kesken etsinnän, mikä tuli esille lauantaina. Kätkö oli tuolissa. Kierrettiin ensin huone yhdessä ympäri, sitten Just tarttui ekan kerran hajupilveen. Sillä hetkellä avasin oven ja poistuin paikalta. Oli tosi mielenkiintoista, kuinka Just lähti kyllä pois kätköltä mutta ei tullut mun kanssa toiseen tilaan vaan jäi kuitenkin yksin etsimään! Koska edellisenä päivänä oli tehty labyrinttejä, se meni pöytäryhmän alle ja yritti sitä kautta päästä kätkölle. Sitten kun liina oli ihan solmussa tuolien ympärillä, mä tulin askeleen ekan huoneen puolelle setvimään sitä. Silloin Just meni takaisin kätkölle ja mulle tuli kiire poistua paikalta. Nyt Just hoiti homman maaliin asti, joskin käytti tilaisuutta hyväkseen ja rouskaisi oikein kunnolla, kun ohjaaja ei ollut näkemässä! 😂

Toiselle toistolle Jenni siirsi tuolit toiselle puolelle käytävää. Just ei tarttunut hajuun ensin, ja oltiin jo toisella ovella, kunnes Jennin ehdotuksesta lähdettiin tulemaan takaisin lähtöä kohti ja poistuin toisesta ovesta takaisin eteiseen. Nyt Just jäi tosi hienosti tarkentamaan ja ilmaisemaan, vaikka mä en ollut näköpiirissä. Eikä edes purrut kätköä! 

Toinen harjoitus oli kapea pikkuhuone, jossa lähikätkö. Aluksi todettiin, että Just lähtee huoneeseen pitkälle, kun mäkin astun sinne. Otettiin sitten lähtö uudestaan ja mun piti lähteä liikkeelle vasta, kun Just tarttuu hajupilveen. Videolla näkyy hieno hetki, kun mä nostan jalan astuakseni huoneen puolelle ja Just mulkaisee mua, että pysy siellä!! Eli siis jo mun jalan liikahdus on sille liikaa, ei voi jäädä kätkölle, ettei ohjaaja jyrää. Annoin sen sitten tarkentaa, ennen kuin lähdin liikkeelle, mutta se ehti jo ilmaisuun. Kävelin sitten makaavan Justin yli ja palkkasin sen pitäessä asennon. Otettiin sitten vielä  kaksi uudelleenkohdennusta "näytä"-vihjeellä. Ekalla lähdin yhtä aikaa liikkeelle ja jessasin heti ilmaisusta. Tokalla lähdin samaan aikaan liikkeelle kävellen tosi reippaasti, avasin takaoven ja poistuin huoneesta ja Justin edelleen ilmaistessa jessasin ja palkkasin. Tää oli kyllä hieno ja silmiäavaava! Selvästi nuo uudelleenkohdennukset toimivat myös tosi hyvin vaikeusasteen lisäämisessä. Just pystyy siis etsimään ihan yksin ja eri tilassa, mutta päin ei saa tulla. Kuinkahan monta kertaa mun yksi askel väärällä hetkellä on torpannut sen hyvät ideat?! 

Tätä harjoitusta tehtiin koiran mukaan; mä taisin olla ainoa, joka availi ovea, muut olivat vain selin tai viereisen huoneen puolella. Todella vaikeaa oli koirille! Muutamalla nähtiin aivan huikeita edistyksiä, tyyliin ekalla toistolla meni 5 min, tokalla 1,5 min ja vikalla 30 sek. Joka tapauksessa tähän pitää kiinnittää todella paljon huomiota, sekä treenata sitä että kokeessa olla "sulkematta" mitään kohtia alueesta. 

Kukaan ei varmaan ollut odottanut, että tähän "pikkutreeniin" meni seitsemältä koiralta kolme tuntia, joten aika alkoi olla lopussa. Päädyttiin sitten tekemään lisäalueet itsenäisinä Jennin uusittua hajut. Otin Justin kanssa sisältä vain yhden piilon, saavuttamattoman tuolipinon, joka meni kuin oppikirjasta. Ulkona sovellettiin sen verran, että jätin tyhjän tilan etsimättä. Eka kätkö oli vaikeasti saavutettava rullakkohäkkyrän takana. Toinen oli lastauslaiturilla ovenkarmissa. Tässä oli kiva, kun tultiin maantasolla, niin Just nosti nenän, haistoi ylöspäin ja kävi itse kiertämässä laiturin päähän, josta oli portaat ylös. Kirsikkana kakun päällä puhdas ilmaisu tähänkin!!! Olisin halunnut tehdä ajoneuvoetsintää pakuilla, mutta niissä oli lähes 4 tuntia vanhat kätköt ja ajattelin, että todennäköisesti olisi saatu ties minkälaisia ilmaisuja niille väsyneellä koiralla, niin olin kerrankin järkevä ja lopetin siihen.

 

Valkkuringin Asikkalan leiri - la ip

Iltapäivätreenissä ulkona oltiin viimeisenä vuorossa, joten tehtiin loput sisäalueet itsenäisesti. Eka tila oli tyhjä, mitä Just ei ilmaissut kovin selkeästi mutta kätköllisestä tilasta oli kyllä selvästi kiinnostuneempi. Sen sijaan miesten pukkarissa kävi todella hupaisa sattumus. Olin kuullut virheellisesti, että kätkö on vessan ovessa mutta se olikin pukukaapin ovessa. Annoin tietenkin Justin ensin etsiä itsenäisesti, sitten jäin hilloamaan sitä vessaa. Just etsi todella huolellisesti oven ja seinät ja jopa pöntön takaa, kunnes kyllästyi, paineli pukukaapeille ja ilmaisi siihen oveen. Kun mä jäin seisomaan ihan hämmentyneenä, Just teki uudelleenkohdennuksen, joten eihän siinä auttanut muu kuin uskoa. Täähän oli paljon hienompi "ohjaaja rakastuu tuoliin" -peli, koska oli aito tilanne: en näytellyt luulevani kätkön olevan vessassa vaan luulin niin oikeasti. Tästä sitten treeni-idea: sanoa ohjaajille "kätkö on pömpelissä" tai muuta epämääräistä. 

Toisella alueella oli myös ensimmäinen pikkuhuone tyhjä, toisessa oli lähikätkö. Tein niin, että kun Just oli etsinyt tyhjän tilan ja reagoinut ovella, raotin vähän ovea toiseen tilaan. Just sai hienosti ovenraosta hajun ja otti upeasti lähikätkön!!! Eli tää saatiin ihan nappiin. Tuota oven raottamista pitää käyttää treeneissä jatkossakin, vaikka kokeessa ei usein ole tuollaisia tilanteita.

Viimeisenä rastina lauantaina päiväunien jälkeen oli aivan valtavan kokoinen ulkoetsintä, isompi kuin missään kolmosessa, jossa ollaan oltu. Nyt en kysynyt teemaa mutta aluetta katsoessani arvasin, että voisi olla kulmat ja kiivettävät kohteet. Arvasin oikein! Kätköt oli myös niillä huudeilla, joihin itsekin olisin laittanut. Mulla oli ajankäyttösuunnitelma, jonka myös kerroin Päiville: 3 min ekaan kulmaan ja pitkään seinään, 2 min syvennykseen ja lyhyeen seinään, 2 min toiseen tilaan ja 1 min vara-aikaa. Pysyin myös aikasuunnitelmassani ja 7 minuutin kohdalla oltiin käyty kaikkialla.

Lähetin Justin etsimään talonseinää pitkin, kun kerran oli vain yksi mahdollinen etsittävä kohde/pinta saatavilla. Just totesi alkuseinän tyhjäksi, pyöri hetken kulmassa ja sitten kiipesi reippaasti portaat ylös tasanteelle. Siellä sitten taiteili kuormalavan päällä ja vähän niin kuin ilmaisikin mutta ei ollut tyytyväinen. Homma alkoi näyttää vähän vaaralliselta, joten kysyin Päiviltä, saisiko kätkön maan tasolta paremmin. Päivi vastasi, että kummasta tahansa suunnasta on ok, mutta pyysin Justin turvallisuussyistä alas, josta se sitten ilmaisi nousemalla portaikkoa vasten. Tästä välipalkka ja jatkettiin.

Kaikista hyvistä arvauksista ja strategioista huolimatta löydettiin ajan sisään vain yksi neljästä kätköstä. Tällä kertaa meille sattui mission impossible -tilanne. Päijänteestä oli edellisviikolla lähteneet jäät, ja alue oli sellaisella paikalla, että järveltä tuuli 7-10 m/s todella kylmästi. Alkupään koirat olivat löytäneet ihan hyvin, mutta kun me tultiin paikalle 2,5-3 tunnin päästä, ei kätköistä tainnut olla juuri mitään jäljellä. Tässä tuli myös esiin 3-luokan raadollisuus. Vaikka näkisi, että koira on hajupilvessä, niin kun on minuutin hinkannut kuusimetristä aidanpätkää, ei siihen kerta kaikkiaan voi enää käyttää enempää aikaa, pakko mennä eteenpäin. 

Aidan kätkö ja päätyportaiden kätkö olivat kaikkein tuulisimmassa paikassa, joten haju oli varmaan levinnyt ns. kaikkialle ja taivaan tuuliin eikä vahvistunut yhtään kätköä kohti.  Pystyin kuitenkin itse suhtautumaan tähän, koska kaikki ymmärsi, että kyse on olosuhteista. Ehkä jatkossa vastaavissa tilanteissa voisi uusia hajut vähän useammin, esim. jo 2 tunnin kohdalla. 

Positiivista oli se, ettei hillottu yhtään tyhjää. Eli kaikki ne kohdat, joihin jäätiin pyörimään, oli oikeita hajupilviä. Eikä tavallaan ollut myöskään mitään sellaista, missä olisin voinut auttaa; ei jokaista puunrakoa voi nuuskia neliömillin tarkuudella. Lisäksi syvennyksen kätkö pyörätelineen ja nurkan välissä oli levinnyt tuulipyörteen mukana koko syvennykseen, eli tällaiset pitää muistaa jatkossa.

Mentiin sitten vielä katsomaan ajoneuvoalue tarkoituksena poistaa kätköt. No tässä ei ollut mitään järkeä. Just oli väsynyt 13 minuutin etsinnän jälkeen, eikä mulla ollut edes vesikuppia mukana siinä pihalla. Tuntui tosi hankalalta, kun ajoneuvot olivat niin ahtaissa tiloissa ja lähekkäin toisiaan. Myös kätkön maksimikorkeuden arviointi meni multa ihan pieleen. Vaikka pienin koira oli Eeni, jonka kanssa mä olen treenannut vuosia, en silti osannut arvioida, mihin asti Eenin kuono ylettyy ja jätettiin etsimättä yksi mun mielestä liian korkea kohta (kuvassa).

Valkkuringin Asikkalan leiri - lauantai

Tänä vuonna Lappalaiskoirien valmennusringillä on vähän eri formaatti. Yhdistys ei enää tue, joten budjettia on pitänyt kiristää ja varsinainen haku muuttui ilmoittautumiseksi. Asikkalan leiri on jaettu kahteen: nyt keväällä oli agi + nose, syksyllä sitten rally + toko. Kouluttajina tällä noseleirillä oli lauantaina Päivi Kokko ja sunnuntaina Jenni Punttila, molemmat siis lappalaiskoirien kanssa nosea ja pelastuskoirahommia harrastaneita.

Päivi taiteilijana oli tehnyt ennakkotietojen pohjalta aivan ihanan piirroksen jokaisen koirakon vahvuuksista. Aika liikuttavaa, että lähes jokaisessa mainitaan yhteistyö 💖

Odottelutilan kaapin oveen oli laitettu aiheeseen sopivat post-it -laput, jotka käytiin yhdessä läpi ennen etsintään lähtöä. Tästä treenistä ei ole videota. Kysyin Päiviltä alueen teeman ja se oli tunkeuduttavat kätköt. Ekassa luokassa oli kolme samannäköistä pöytäryhmää ja kätköt oli kahden pöytäryhmän keskellä olevissa tuoleissa. Ekaan Just tarttui hyvin nopeasti, meni itsenäisesti pulpettien ali ja etsi tarkan paikan. Toinen oli huomattavasti vaikeampi paikantaa ihan kaikille koirille. Haju oli levinnyt ekan pöytäryhmän suuntaan ja koirat vähän "eksyi" risteäviin hajupilviin. Jos joskus mennään tuonne vielä kokeeseen, pitää muistaa, kuinka selkeästi haju leviää luokan etuosan suuntaan. 

Kun Just sitten oli saamassa oikean hajupilven reunasta kiinni, mä avasin oven ja sillä katkesi ajatus. Eipä olla tällaisessa tilanteessa varmaan ikinä oltu, joten laitettiin treenilistalle oven avaaminen ja ohjaajan siirtyminen viereiseen tilaan. 

Toisesta huoneesta löytyi ihan näppärästi kätkö lattialla olevista kohteista. Tässä oli hauska, kun ryhmän kaksi lapinkoiraa ilmaisivat työkalupakin toisesta päästä ja kaikki muut toisesta. 

Lapinkoirat olivat enemmän oikeassa, kätkö oli siinä päässä, mutta hyväksyin itsekin Justin ilmaisun, koska haju oli niin selkeästi levinnyt pakin onton putken kautta toiseen päähän. Tän löydön jälkeen Just tarkisti vielä pari korkeaa paikkaa ja sitten alkoi näyttää tylsistyneeltä, jolloin varmistin Päiviltä, että täällä tilassa ei ole muuta. Aika loppui, mutta palattiin toiseen tilaan, josta osasin sanoa, missä Just ei ole etsinyt, mutta en osannut sanoa, että taemman pöytäryhmän keskellä ei oltu käyty. Tää oli kyllä kinkkinen piilo!

Sitten käytävän toiselle puolelle, jossa sama teema jatkui. Tällä kertaa sovittiin, että Päivi sanoo, kun löydetään viimeinen piilo eli ei jäädä hinkkaamaan tyhjää.  Just meni ensin taimmaiseen ryhmätyötilaan ja aloitti haistelun takaovelta ja sen edessä olevalta pöydältä, jotka tulkitsin olevan häiriöhajureaktiota. Siitä siirryttiin kohti kaappeja, joita Just nuuski tosi tarkasti, sitten tuli saumakohtaan, tuhahti ja jatkoi matkaa. Keittiön kaappi: häiriöhajua. Olin reipas ja sanoin tän ääneen ja sain vahvisteen, että oikeassa olin. Kun Just tuli lähimpänä kuvanottopaikkaa oleville tuoleille, se nosti nenän ylös ja lähti haistelemaan pöytien alapintoja. Tässä kohtaa sanoin: "Nyt etsii reittiä." Ja niin se teki! Oli tosi hienoa seurata, kuinka Just eteni itsenäisesti pöydältä toiselle "ei tää, ei tää, ei tää, ei tää, täällä on!" Kätkö oli siis keskimmäisen pöydän pöytälevyn ja metallisen jalan välissä. Sitten mentiin toiseen tilaan, jossa Just kiersi ensin huoneen ympäri, sitten meni pöydän alle ja nappasi sieltä laatikosta kätkön, joka olikin viimeinen. Tää alue meni kyllä kaikin puolin nappiin. Oon erityisen tyytyväinen itseeni siitä, että uskalsin kommentoida ääneen kaikkea, minkä näin. Ja kun mulle vastataan, että olin oikeassa, niin itsevarmuus kyllä lisääntyy.

Mun ryhmän kauden viimeiset treenit

 31.3. ja 7.4. mun ryhmä treenasi viimeisiä kertoja tällä kaudella ATD:n Pihalla ja Uraputkessa. Makeeta käyttää kokonaista 15x30 m ulkokenttää etsintäalueena! Ja onpa huvittavaa, kun ketään ei enää kiinnosta tietää kätköjen määrää!

31.3. oli teemana alueen läpikäynti, aikaa oli tarkoituksella naftit 6 minuuttia. Mietittiin yhdessä, miten alueen jakaisi tilallisesti ja ajallisesti. Muistutin jokaisen keskellä olevan kohteen tarkastamisesta ja kerroin, että Just oli kiertänyt ne kahdesti ja molemmilla kerroilla skipannut samat 3 kohdetta. Kätkö oli riippulukossa kolmen harjan välissä, ja odotetusti haju oli levinnyt niihin luutiin. Tässä nähtiin kyllä hienoja reaktioita, kun koirat jäi pyörimään ympyrää luutien välissä ja analysoimaan, mistä tulee vahvempi haju. Justin kanssa tein tässä myös sen, että kun se oli tulossa lukolle, ohjasin seuraavalle kohteelle ja palkkasin, kun Just ilmaisi päättäväisesti kätkön.

Toinen kätkö oli ihan alueen lopussa muurissa olevan puulevyn takana. Eli käytännössä kun koirakot kiersivät kentän vastapäivään, niin viimeistään tässä kohtaa alkoi kuumottaa, kun mitään ei ollut löytynyt. Muutamalla kävi tässä niin, että lähtivät oikaisemaan päädystä kohteille ja viimeiset 2 metriä ennen porttia jäi käymättä. Vähän oli kysymysmerkkiä tämän kätkön leviämisestä. Laitoin siihen sitten yhdistelmähajun, että varmasti tulisi rakosesta ulos.

Toisena tehtävänä oli kaksi laatikkoetsintää Uraputkessa häiriöteemalla. 

Nuolilla merkitty häiriölaatikot, ympyröitynä kätköt. Häiriöinä: Justin nuuskumatto, mun villasukat, mun hanska, peuranluu, voimakkaan hajuinen namipussi sekä kosteita nameja. Ei kovin yllättäen herkkulaatikot aiheuttivat intohimoja 😂 Mutta yksikään (!) koira ei ilmaissut näitä. Sen sijaan muutama yritti kyllä murtautua niihin 😇 Mutta sitten taas kätkölaatikoille kaikki pamauttivat ihan normaalin ilmaisunsa. 

Ja koirat kyllä toistojen myötä lähtivät paremmin ja paremmin luopumaan herkkulaatikoista. Jopa labbis! Justilla nää meni aika hyvin, se on jo oppinut kohtuullisen luotettavasti, ettei häiriöhajuista ole mitään hyötyä. Tarkoituksella tein myös pari kertaa sen, että ohjasin häiriölle, mutta Just jatkoi silti hienosti matkaa.

Ylemmän kuvan kätkö oli levinnyt keinuun, josta tuli hyvä muistutus ohjaajille, että jos koira vaihtaa sisäetsintään, niin ohjaa lähimmälle laatikolle. Alman ohjaaja ohjasi kyseiselle laukulle peräti kolmesti, ennen kuin Alma oikeasti haisteli sen ja sitten oli itsekin hämmästynyt, että tässähän se oli. Ohjaajalle pisteet tästä!

Itsenäisesti tehtävänä oli toisteinen kulmatreeni eli kaksi kätköä etukulmissa ja kolmas takakulmassa. Tää ei ihan mennyt nappiin, koska hajut eivät oikein levinneet seinänraoista.

7.4. ulkoetsintä myös Pihalla, mutta siitä ei tullut kuvaa. Tällä kertaa kohteita oli vain reunoilla. Tehtävänä oli tutkia ohjaajan kävelyvauhdin vaikutusta koiran etsintään. Ja olihan sillä vaikutusta. Kovin moni koira ei pystynyt jäämään kätkölle, kun ohjaaja hiihti menemään. Muutama myös innostui liikaa, että ollaankos me juoksulenkillä! Muutamia aivan upean päättäväisiä kätkölle juurtumisiakin nähtiin mutta enimmäkseen tuli ohjaajille ajateltavaa.

Itsenäisenä harjoituksena oli Uraputkessa 1-2 m leveä käytävä, jossa harjoiteltiin kätkölle jäämistä, kun ohjaaja jyrää. Olin näyttänyt ryhmälle etukäteen videota Justin vastaavasta treenistä valkkuleiriltä. Oli kuulemma ollut tosi vaikeaa, mikä ei ollut yllätys, kun kyse on ryhmästä herkkiä paimenkoiria + pari luppakorvaa. Toivottavasti ohjaajat hahmottavat nyt paremmin oman liikkumisen vaikutusta.

nrot 3., 4. ja 5

 Mutta sitten päivän pääuutinen oli ajoneuvoetsintä kuudella ajoneuvolla: 1. auto tyhjä, 2. autossa kätkö etukulmassa kolossa, peräkärryssä kätkö renkaassa, 3. autossa keskisaumassa, 4. auto tyhjä, 5. autossa rekkarikätkö. Ajatuksena käydä läpi kaikki perinteisimmät ajoneuvojen kätköpaikat näin KEK-kauden kolkutellessa jo ovella. Tää oli vasta toka tai kolmas kerta, kun ryhmä treenaa ajoneuvoja kauden jälkeen ja oikeastaan kaikilla meni täydellisesti tai lähes täydellisesti!!! Aikaa oli 6.5 min eikä kukaan käyttänyt edes kuutta, ei edes palkkauksineen 😁 Useampi koirakko teki kolmosena, yksi halusi tietää kätkömäärät mutta ei palkannut välissä, parille kerroin, kun oli viimeinen kätkö. 

Joku sai testata Pihan kätköt ja Just ajoneuvokätköt. Ei tullut hampaita!

Peräkärryn kätkö oli ihan mielenkiintoinen. Olin laittanut magneettipurkin renkaan sisäpinnalle niin, että haju tulisi pölykapselin rei'istä hyvin ulos innostuneena siitä, että kerrankin voin käyttää magneettipurkkia. No, kolme koiraa yritti änkeä alakautta renkaan sisäpuolelle! Yksi taas yritti sinne kärryn toiselta puolelta, mikä olisi sinänsä hyvä oppimiskokemus, että ohjaaja sai nähdä konkreettisesti, miltä tämä ilmiö näyttää, ja koira keksi lopulta itse kiertää kärryn päästäkseen kätkölle. Kaksi koiraa ilmaisi ihan suoraan renkaan ulkopinnalta ilman mitään kommervenkkejä.

Nosekoe 30.3.

 30.3. oman seuran sisä2-koe Roihuvuoren nuorisotalolla. Tiiminä tällä kertaa Shetlanninporohondje eli Eeni, Just & Helvi. Meillä takana 12 sisäkakkosta ilman satasta. Tällä kertaa olin oikeasti valmistautunut huolellisesti; olin opiskellut edellisten kokeiden raportit ja miettinyt mahdollisia skenaarioita sekä katsonut koepaikan kuvia edellisestä kokeesta. Myös kokeen aikana yritin pitää ajatukset tulevissa alueissa ja luin muistilistaani monta kertaa, eli tein parhaani keskittyäkseni olennaiseen. Lisäksi katsoin joka alueelta muutaman tärpin, jotka muistaisin varmasti tarkistaa.

No, koska Just ja nosework jaksavat aina yllättää, tällä kertaa kätköt löytyi näppärästi mutta sen sijaan ilmaisuissa oli ongelmaa!! 

Ennen ekaa kierrosta Just vaikutti olevan todella hyvässä mielentilassa, rauhallinen ja keskittynyt. En tarvinnut nuuskumattoa ja päästin Justin alueelle pyytämättä sitä maahan ennen lähtöä. Tärpeiksi tällä alueella olin katsonut oikean etunurkan sermin takana, kaappien välisen syvennyksen takaseinällä sekä lipaston. 1. alueella oli 1 kätkö, aikaa 2 min. Just lähti huoneen keskelle, josta teki jyrkän käännöksen oikeaan takanurkkaan ja kävi tarkistamassa mun ajatuksia lukien sermin. Siinä saattoi olla siirtymähajua, tai sitten Just seurasi edellisenä menneen Helvin tassunjälkiä. No, sieltä sit lähdettiin kiertämään huonetta vastapäivään ja Just tarkisti sen kaappien välinkin. Sieltä sitten sai ensimmäisen kerran hajupilven reunasta kiinni ja lähti seurailemaan kangastuoleja takaisin kohti lähtöä, kunnes paikansi kätkön lipastonlaatikkoon ajassa 0:43. Tähän tuli pieni lipaisu, joten 1vp kieli.

2. alue, 2 kätköä, aikaa 4:30. Alueisiin tutustumisessa yksi ohjaaja kysyi, onko tuo pönttö nurkassa roskis vai mikä ja tuomari vastasi, että kukkaruukku. Pidin tämän mielessä sekä sen, että edellisessä kokeessa (1-lk) kätkö oli ollut viimeisessä pöytäryhmässä ja haju levinnyt alueen ulkopuolelle. Kun sitten Just meni takareunasta yli, ajattelin, että kätkö voisi olla alueen takareunalla. Just alkoikin nuuskutella oikeaa takakulmaa ja siirtyi nurkassa olevaan pöytäryhmään. Mä yritin pysyä kauempana ja poissa tieltä, mikä toimi hienosti, koska Just siirtyi itse seuraavaan pöytäryhmään juuri sillä hetkellä, kun olin harkinnut laittaa ohjausta päälle. Sieltä sitten viimeisestä tuolista löytyi kätkö ja SKRONTS! Krokotiili iski 🙈 Sanoin "Nätisti! Näytä nätisti" ja nyt tuli kunnon ilmaisu. Tästä laimea sosiaalinen palkka ja jatkettiin alueen oikeaa reunaa pitkin. Tässä ei mennytkään kuin n. 8 sekuntia, niin Just olikin toisella kätköllä, joka oli siellä kukkapurkissa! 😂 Kävi vielä hauskasti, että tuomari-Lasse oli kirjoittamassa muistilehtiöönsä jotain, kun Just oli jo paikantanut kätkön, joten tuli pieni, kuumottava viive mun löytö-ilmoituksen ja Lassen oikein-kuittauksen välillä. Justin aika 1:25 ja 1 vp hampaiden käytöstä. 

 Aika kuumottava tilanne oli kyllä valmistautua tokalle kierrokselle, kun alla oli 2 vp! Tauolla kaivoin sitten kaikki aseet arsenaalistani. Namikäden ilmaisuja olin tehnyt jo ennen ekaa kierrosta, mutta en ollut pyytänyt Justia lähdössä maahan enkä käyttänyt odottaessa nuuskumattoa, koska se tosiaan oli näyttänyt niin rauhalliselta. Nyt sitten odottaessa käsi-ilmaisut korkeammassa vireessä, odotellessa nuuskumatto ja lähdössä maahanmeno. Kerran se tuli käsi-ilmaisuun hampaat edellä, jolloin huomautin, että pitää nätisti. Lisäksi kummankin alueen lähdössä sanoin sille: "Nyt muista nätisti. Muista ilmaista tosi nätisti, hampaat ja kieli pysyy suussa." Ja se toimi!!! Siispä Justille piti vain kertoa selvällä suomen kielellä, mitä haluan sen tekevän 😂 Porokoirien puheenymmärrys on kyllä ihan rajaton!

3. alue, 1 kätkö, aikaa 2 min. Ehdotin ennen lähtöä Lasselle, että jospa hän laittaisi silmät kiinni, kun Just alkaa tarkentaa 😂 Ei kuulemma auttaisi, koska puraisu kuului niin kauas 😂 Just aloitti menemällä käytäväsyvennykseen. Mun teki mieli mennä perässä mutta muistin, että pitää antaa tilaa enkä saa blokata kulkureittejä, joten annoin liinaa ja jäin itse taemmas. Se olikin oikea päätös, koska kätkö oli syvennyksen rajalla olevan hyllyn päällä olevassa mankassa. Kun Just tuli hajulle, siitä näki, kuinka sen teki mieli nykertää kätköä mutta ai että miten keskittyi ilmaisuun oikein silminnähden!!! Löytö ajassa 0:34 ja ei virheitä!

No niin, 2 kätköä jäljellä ja edelleen 2 vp alla. Mä en muista, koska mua ois viimeksi jännittänyt noin paljon. 4. alueella jalat tärisi niin, että oli vaikea pysyä pystyssä. Tän olisi saanut tehdä koira vapaana mutta keskityin niin paljon mielenhallintaan, että unohdin koko jutun. 

Alue oli iso jumppasali ja aikaa oli 4:30. Just aloitti alueen vasenta etureunaa, mikä oli erinomainen ratkaisu - molemmat kätköt olivat sillä suunnalla! Ja kun itse seisoin keskemmällä, Justilla oli tilaa kääntyä ympäri ja palata takaisin lähdön vieressä olleille jakkaroille. Katsokaa, miten hieno ilmaisu tuli jakkarakätköön videolta kaapattuna! Aikaa tähän meni vain 19 sekuntia.  Siitä iloisen sosiaalisen palkan kautta siirryttiin tarkistamaan keskellä olevat sermit ja niiden takana olevat tuolit, joilta Just lähti alueen takaseinustaa pitkin takaisin kohti vasenta seinää. Tässä vaiheessa mulla alkoi henki kulkea, koska 1 virhe oli vielä varaa. Jos nyt olisi tullut ruma ilmaisu, niin olisin ilmoittanut löydön ja mennyt sitten jatkamaan muualle tyhjän etsintää, ilmoittanut valmiin ja palkannut siitä.

Etunurkassa oli kätkö roikkuvan verhon alareunassa, jonka Just lukitsi varmasti n. 5 sekunnin tarkentelun jälkeen ajassa 1:00 ilman mitään tuhmuuksia. Tulokseksi siis 100/2 yhteisajalla 3:42. Peräti 9/10 koiraa sai satasen tästä kokeesta, liekö ollut hyvin leviävät kätköt vai hyvät koirakot paikalla. Meidän sijoitus oli tietysti yhdeksäs virhepisteiden takia. Hupaisaa oli se, että kokeen yleisin rotu oli lapinporokoira (2 kpl), molemmat tekivät kärkiajat virhepisteiden kera. Käbin yhteisaika oli 3:20 minuutin paikkeilla ja Justin sitten parikymmentä sekuntia hitaampi. Kokeen ykkösen ajat olivat neljän minuutin tietämillä ja muilla meni 5-6 minuuttia. Just oli siis todella tehokas ja nenä auki, yhtään ei hillottu tyhjää tai tuusailtu turhia. Vähän hämmentävääkin, miksi suunkäyttöä tuli sitten ekalla kierroksella niin paljon. Oli kyllä ihan älyttömän opettavainen koe. Ihan valtava onnistuminen saada ilmaisu "korjattua" kesken kokeen; tuntui tosi hyvältä, että pystyin vaikuttamaan Justin mielentilaan ja että työkalupakista löytyi välineitä tilanteen pelastamiseksi.

Oman seuran kokeeseen oli kyllä hyvät odotukset eikä turhaan. Oli kyllä taas niin mukava ja sujuva koepäivä ja niin rentoa tulla valmiiseen pöytään, kun ei tarvinnut hoitaa edes muita etukäteishommia kuin tuomarin sopiminen. Ja olihan se nyt makeeta, kun koko Team Shetlanninporohondje sai sataset 😎 

Kokeeseen oltiin tultu Annen & Tyynen kyydillä ja sieltä jatkettiin tallille Susannan & Pajun kyydillä. Oli niin ihana sää, että Just sai aloittaa katsomokauden mun ratsastaessa. Tallilta sitten Itiksen kautta kahdella bussilla kotiin ja tässä vaiheessa Just alkoi olla ihan kyllästynyt päivän pituuteen. Illalla mulle tuli aika ahdistunut fiilis, kun Just vaikutti väsähtäneeltä ja vähän närästikin. Tuli mieleen, että alkaako nämä tällaiset pitkät päivät olla sille liikaa. Varmasti neljän tunnin koepäivä matkoineen ei olisi liikaa, mutta pitäisikö koko päivän reissuja jo alkaa rajoittaa? No, seuraavana viikonloppuna meillä oli leiri ja Just jaksoi tosi hienosti viimeisenkin etsinnän, eikä illallakaan ollut erityisen väsynyt eikä närästellyt, joten ei hätää. Toki hyvä aina ajatella näitä asioita koiran ikääntyessä. Kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta moneen asiaan voi.