Viime viikon torstain agitreeneissä mentiin edelleen medeillä ja jätettiin kepit väliin. Just oli parempi kuin valmennuksessa! Ei sellainen Juhannusraketti kuin normaalisti mutta sellainen, ettei tarvinnut panikoida.
Perjantaina sitten fyssari karisti pahimmat huolet todeten, että se oli paljon parempi kuin yleensä. Nyt voidaan rauhassa odotella valeraskauden loppumista :-) Lyyti taas nautti käsittelystä ihan kybällä, Noora tarjosi namiakin, mutta Lyyti ei tajunnut avata suuta, kun oli unessa!
Maanantaina Hannan tokotreenit. Suoraan sisään tultua paikkikset. Lyytille istuminen, ihan pari inahdusta päästi. Justille eka makuu oli hyvä ja rauhallinen, melkein jaksoi odottaa omaa käskyäkin ;-) Toinen oli levottomampi, kerran nousi (mun namikäden perässä...) jne. Sieltä tullessa esitti niin sikamakeeta seuraamista, ettei ikinä! Justin omalla vuorolla kapulanpitoa vetäen, ehkä saatiin vähän homman syrjästä kiinni. Sitten seuraamista, esittelin Hannalle sitä, että kolme askelta menee hyvin. Koklailtiin sit kaikenlaista jännitettä seuraamiseen. Ehkä myös nami kannattaa siirtää oikeasta kädestä pois!
Lyytille erilainen kisamainen: kaikki liikkeet temppuratatyyliin putkeen. Ensin ruutu, jonne kävellessä pysähdyin n. 4-5 metrin päähän. Siitä kaukot istu-maahan, jatkoin kävelyä voi-kaavion tyylisesti. Siitä kutsu seuraamaan ja jatkettiin ihan jonkinlainen kaavio, joka päättyi liikkeestä istumiseen kohti hyppyä. Kävelin hypyn toiselle puolelle ja kutsuin yli, käännyin kannoillani ja heitin noutokapulan. Lyytin hakiessa juoksin vähän karkuun. Luovutuksesta lähtö seuraamaan ja liikkeestä maahanmeno. Jatkoin kävelyä hallin toiseen päähän ja kutsuin luokse. Se olikin viimeinen ja sitten vapautus kissanruoalle :-) Välissä en siis palkannut mutta kehuin kyllä liikkeiden aikanakin.
Ainoa selkeä virhe tuli liikkeestä maahanmenossa, siinä Lyyti tarvitsi lisäkäskyn + käsimerkin. Ja hypyssä tuli pari haukahdusta. Muuten meni tosi hienosti. Alun kaukoissa ruudussa Lyytin ilme oli näkemisen arvoinen: "Oot sä ihan tosissas?! O_o" Nousi kuitenkin ja sitten seuraamisessa alkoi olla jo tosi hyvällä ilmeellä ja selvästi sillä oli kivaa koko ajan :-)
Loppuajalla tehtiin vielä tunnaria, jossa ei mainittavaa edistystä :p Vähän paremmassa vireessä saa olla mutta sitten jos "hyökkää" kapuloille, niin nappaa ensimmäisen suuhunsa eli joku näiden välimuoto pitää kehittää.
lauantai 30. tammikuuta 2016
keskiviikko 20. tammikuuta 2016
Vauhtihirmut osa 3
Sunnuntaina oli vauhtihirmujen kolmannet treffit. Tällä kertaa oltiin hallissa ja lajina oli rallytoko. Paikalla kirjokantelaisista Lyyti, Urho ja Oiva, Poroporvareista Just ja Naava, Sagaberran pojista Mörri, Humu ja Havu sekä kaksi pikkuista hippulaista Kita ja Taika.
Oli kyllä kivempaa kuin siellä rallykurssilla vuosi sitten, vissiin seurasta kiinni ;-) Lyyti teki alokasluokan rataa ihan hienosti, ehkä me oikeesti joskus kokeillaan kisaamista! Mulle huomioita: Vasemmalle yli 90 asteen käännöksissä käännän tosi voimakkaasti yläkroppaa, sitä pitää vähentää. Ja muistaa pysyä liikkeessä koko ajan, ettei koira ehdi istua. Spiraali on tylsä suoritus itsessään, joten siinä reipas kävely ja innostava kehuminen. Askeleissa ei mitään hiipimistä vaan kunnon askeleita ja keskenään samankokoisia.
Just teki kanssa ihan tosi hienosti, ei yhtään sellaista laamailua kuin lauantain kisamaisissa! Sen kanssa piti erityisesti harjoitella maassa pysymistä, kun mä kävelen ympäri, ja sehän ei varsinaisesti osaa tulla eteen, joten istui aina miten sattuu. Namihan mulla oli kädessä koko ajan, mutta hyvällä ilmeellä Just teki, vaikka se ei oo ikinä rallyjuttuja tehnyt.
Oli kyllä kivempaa kuin siellä rallykurssilla vuosi sitten, vissiin seurasta kiinni ;-) Lyyti teki alokasluokan rataa ihan hienosti, ehkä me oikeesti joskus kokeillaan kisaamista! Mulle huomioita: Vasemmalle yli 90 asteen käännöksissä käännän tosi voimakkaasti yläkroppaa, sitä pitää vähentää. Ja muistaa pysyä liikkeessä koko ajan, ettei koira ehdi istua. Spiraali on tylsä suoritus itsessään, joten siinä reipas kävely ja innostava kehuminen. Askeleissa ei mitään hiipimistä vaan kunnon askeleita ja keskenään samankokoisia.
Just teki kanssa ihan tosi hienosti, ei yhtään sellaista laamailua kuin lauantain kisamaisissa! Sen kanssa piti erityisesti harjoitella maassa pysymistä, kun mä kävelen ympäri, ja sehän ei varsinaisesti osaa tulla eteen, joten istui aina miten sattuu. Namihan mulla oli kädessä koko ajan, mutta hyvällä ilmeellä Just teki, vaikka se ei oo ikinä rallyjuttuja tehnyt.
tiistai 19. tammikuuta 2016
Männä viikot
Eipä oo tammikuun parilla ekalla viikolla tapahtunut juuri mitään. On ollut liian kylmä treenata ulkona ja hallitreenit ei oo onnistuneet milloin mistäkin syystä. Ainoastaan torstaisin agilitytreenien jälkeen Lyyti on tokoillut jotain pikkujuttuja. Mieleen on jäänyt kehuminen jäävissä, mikä on toiminut vinkumiseen. Merkinkierto ei oo edistynyt yhtään. Tunnaria tehtiin kerran; Lyyti tuntuu tajuavan, että kapuloissa on eroa. Kerran hyökkäsi kapuloille, kaappasi ekan suuhun ja sit sylki sen kuin ois sanonut "yök" :D Oikea oli putkenpainon kahvan alla, mutta Lyyti onnistui myttäämään painon siihen päälle eikä toisaalta ollut niin sinnikäs, että olisi kaivanut oman sieltä alta. Lopulta päätyi istumaan vinkuen väärä kapula sikarina suussa :p
Justin agilitytreenit ei oo menneet erityisen hyvin. Ekassa torstaitreenissä oli "vähän vaisu", no sitten valmennuksessa reilu viikko sitten oli ihan suorastaan lahna. Meinasin jo vetää paniikit, että sillä on joku pahasti vialla, mutta yritän nyt vielä hengitellä. Viime torstaina kuitenkin teki ihan ok, edelleenkin oli hitaampi kuin yleensä mutta liikkui, teki ja leikki. Putki-kontakti-erottelukin onnistui täydellisesti. Ollaan tehty medirimoilla ja jätetty kepit väliin. Onhan se vaisu mut tilanne tuskin on niin paha, kuin valmennuksen jälkeen ajattelin. (fyssari varattu perjantaiksi)
Lauantaina oli taas kisamaiset treenit, joihin olin ilmoittanut molemmat koirat. Katastrofilähdön jälkeen (auto hyytyi) päädyin paikalle pahasti myöhässä ja Just joutui suoraan kehään. Ressukka oli ihan ihmeissään tilanteesta, ei edes ryöminyt! Onneksi liikkurina oli Hanna S., joka osasi suhteuttaa Justin normaaliin tasoon ja vireeseen ja käski mun leikkiä ensin sen kanssa hetken. No se auttoi vähän ja pystyttiin aloittamaan suoritus. Seuraamisen vedin namin kanssa ja se meni yllättävän hyvin. Liikkeestä maahanmenossa muistaakseni ennakoi istumista lopussa. Luoksetulossa oli ihan muissa maailmoissa eikä lähtenyt ekasta käskystä, eikä kai tokastakaan. Kapulan pito luovutusta vaille ok. Kaukoista ei jäänyt hirveesti muistikuvaa, oisko joku tuplakäsky ja loppuasennon ennakointi. Hypyllä kokeilin ottaa lyhyempää matkaa, no se on sit huono, kun on lyhyt matka ponnistaa. Kaiken kaikkiaan Just ei ollut yhtään oma itsensä ja tän treenin jälkeen kriiseilin lisää.
Yritin siirtää huonon fiiliksen syrjään Lyytin vuoron ajaksi, ja se menikin ihan kohtuullisesti. Tehtiin liikkeet kahdessa osassa. Ensin seuruu, seisominen ja luoksari. Seuraamisessa juoksuosuus väljä ja jossain seinää päin mennessä laski kontaktin, mutta kokonaisuus ihan ok, ei ees ahistanut. Seisomisessa taas valmisteleva seuraaminen huonompi, ja asennossa keskityin niin paljon kehumiseen, että kävelin, mistä sattuu :D Luoksari oli hyvä.
Toinen osa alkoi ruudulla, joka meni tosi hienosti kaikin puolin (alusta oli). Sitten nouto, jonka tein lennosta, se oli myös tosi hieno, palautus tuli ihan metrin päähän asti laukalla. Kaukoissa taisi tulla yksi tuplakäsky ja taas se vino asento. Hyppy ok, merkinkierto ei mennyt käsimerkilläkään. Toisen jäävän liikkuri unohtui, joten tehtiin se lopuksi ryhmäliikkeenä (ok). Paikkaistuminen lopussa myös hyvä, ihan hiljaa oli. Eli merkinkierto oli ainoa katastrofi, muuten meni ihan kivasti.
Justin agilitytreenit ei oo menneet erityisen hyvin. Ekassa torstaitreenissä oli "vähän vaisu", no sitten valmennuksessa reilu viikko sitten oli ihan suorastaan lahna. Meinasin jo vetää paniikit, että sillä on joku pahasti vialla, mutta yritän nyt vielä hengitellä. Viime torstaina kuitenkin teki ihan ok, edelleenkin oli hitaampi kuin yleensä mutta liikkui, teki ja leikki. Putki-kontakti-erottelukin onnistui täydellisesti. Ollaan tehty medirimoilla ja jätetty kepit väliin. Onhan se vaisu mut tilanne tuskin on niin paha, kuin valmennuksen jälkeen ajattelin. (fyssari varattu perjantaiksi)
Lauantaina oli taas kisamaiset treenit, joihin olin ilmoittanut molemmat koirat. Katastrofilähdön jälkeen (auto hyytyi) päädyin paikalle pahasti myöhässä ja Just joutui suoraan kehään. Ressukka oli ihan ihmeissään tilanteesta, ei edes ryöminyt! Onneksi liikkurina oli Hanna S., joka osasi suhteuttaa Justin normaaliin tasoon ja vireeseen ja käski mun leikkiä ensin sen kanssa hetken. No se auttoi vähän ja pystyttiin aloittamaan suoritus. Seuraamisen vedin namin kanssa ja se meni yllättävän hyvin. Liikkeestä maahanmenossa muistaakseni ennakoi istumista lopussa. Luoksetulossa oli ihan muissa maailmoissa eikä lähtenyt ekasta käskystä, eikä kai tokastakaan. Kapulan pito luovutusta vaille ok. Kaukoista ei jäänyt hirveesti muistikuvaa, oisko joku tuplakäsky ja loppuasennon ennakointi. Hypyllä kokeilin ottaa lyhyempää matkaa, no se on sit huono, kun on lyhyt matka ponnistaa. Kaiken kaikkiaan Just ei ollut yhtään oma itsensä ja tän treenin jälkeen kriiseilin lisää.
Yritin siirtää huonon fiiliksen syrjään Lyytin vuoron ajaksi, ja se menikin ihan kohtuullisesti. Tehtiin liikkeet kahdessa osassa. Ensin seuruu, seisominen ja luoksari. Seuraamisessa juoksuosuus väljä ja jossain seinää päin mennessä laski kontaktin, mutta kokonaisuus ihan ok, ei ees ahistanut. Seisomisessa taas valmisteleva seuraaminen huonompi, ja asennossa keskityin niin paljon kehumiseen, että kävelin, mistä sattuu :D Luoksari oli hyvä.
Toinen osa alkoi ruudulla, joka meni tosi hienosti kaikin puolin (alusta oli). Sitten nouto, jonka tein lennosta, se oli myös tosi hieno, palautus tuli ihan metrin päähän asti laukalla. Kaukoissa taisi tulla yksi tuplakäsky ja taas se vino asento. Hyppy ok, merkinkierto ei mennyt käsimerkilläkään. Toisen jäävän liikkuri unohtui, joten tehtiin se lopuksi ryhmäliikkeenä (ok). Paikkaistuminen lopussa myös hyvä, ihan hiljaa oli. Eli merkinkierto oli ainoa katastrofi, muuten meni ihan kivasti.
lauantai 2. tammikuuta 2016
Joulunaika
Just lopettelee juoksujaan, joten ollaan treenailtu vain tokoa loppuvuosi. 23. päivä käytiin Ogelissa ja tällä kertaa siellä ei ollut mitään ihmeellistä, koko kenttä meidän käytössä. Justilla oli vähän vaikea keskittyä, vissiin tiiraili poikaystäväkandidaatteja. Tehtiin vähän noutokapulan vetämistä, jonka ekalla kerralla tein vähän överisti (siitä tuli ihan taisteluleikki), tokalla oli jotain ajatusta. Sitten tarkoitus oli tehdä sivulletuloa ja luoksarin loppua, mutta tässä huomasi, että koiran ajatukset harhaili, joten ei vaadittu liikoja vaan lopetettiin jotenkuten onnistuneeseen.
Lyytille motivaationoutoa eli lennosta pitkiä heittoja, pakoon juoksuja ja palautuksia niin, että Annika piti pannasta. Jälkimmäinen toimi, kun kapula oli valmiiksi Lyytin suussa mutta matkalta se ei kyl nappaa ei sit millään ;) Annikaa nauratti, että Lyyti pystyi haukkumaan kapula suussa, lappalaisten erityistalentteja! Sitten seuraamista ilman, että katson koiraa. Oon tainnut itse jäädä kiinni tuohon yhteydenpitoon enemmän kuin Lyyti, koska ainakaan Annikan silmään koiran toiminnassa / asenteessa ei ollut mitään eroa! Viimeisenä tehtiin ketjutus, jossa oli temppuja ja viimeisenä kaukojen eka vaihto jostain 7-8 metristä. En nyt tiedä, kuinka hyvä ajatus tuo oli, lennosta temppujen keksiminen ei ihan oo mun juttu, mutta onnistuipa kaukot kuitenkin.
Maanantaina Hannan treenit. Just sai aloittaa paikkiksen alulla eli että ei menisi kaikkien käskystä maahan. Kyllä se parani, kun aikamme höylättiin, mutta taitaa vaatia aika paljon työtä tuo! Toisena juttuna kysyin luoksarin ja hypyn loppuosaa, että miksi se osaa muuten tulla sivulle, mutta liikkeissä "unohtaa". Yllättäen Hanna paikansi ongelman etäisyyteen! Eli tulee hyvin lyhyeltä matkalta, mutta pitkältä ei. Mä oon itse aina ajatellut, et pitkä ois helpompi, kun tulee vauhtia. Nytkin luoksarissa tuli ja kääntyi sivullekin mutta unohti istua. Eli nyt vaan sivulletuloja eri suunnista ja eri matkoilla ja tutkitaan, onko joku tietty metrimäärä, jossa menee raja. Kokeiltiin myös putkelta, mutta se tarjoaa luoksarin stoppeja näissä, nytkin teki sikahienon maahanmenon ;)
Lyyti aloitti taas merkinkierrolla, valitin, kun musta se ei edisty edelleenkään. No ensin treenailtiin merkin ja kierron erottamista. Häkellyttävää, miten Lyyti osaa merkin, vaikka ei olla sitä harjoiteltu kuin muutaman kerran ikinä. Tästä erottelu meni ihan hyvin, jos annoin kiertoon käsimerkin. Niinhän se tekee hyvin pelkän kierronkin. Sit mietittiin sellaista, että tekisi vain yhden toiston per treeni superpalkalla. Toisena juttuna jääviä. Kerroin Hannalle luoksarin hiljaisuudesta ja sanoin, että nyt PÄÄTÄN, että puutun jäävien vinkumiseen. No, tämän PÄÄTÖKSEN jälkeen Lyyti teki sekä seisomisen että maahanmenon inahtamattakaan :D :D :D Lisäksi treenien jälkeen ajattelin, että voisin yrittää muokata Lyytin asennetta jäävissä kokonaisuutena. Nythän se on siinä asennossa vähän ikävystyneen näköisenä ja sen takia mun mielestä vinkuu. Haluaisin, että se ois positiivisemmalla fiiliksellä ja "odottavalla kannalla" siinä, vähän niin kuin seisoo näyttelyissä, kun kehun sitä.
Keskiviikkona otettiin aamutreenit hallilla. Kerrankin muistettiin laittaa teippipaloja ja häiriömerkkejä! Ja vaikka Lyytin treenit muuten meni aika pipariksi, niin noihin se ei juuri reagoinut eikä reagoinut Justkaan. Pitäisi vain muistaa laittaa niitä usein, niin niistä tulis "kalustoa". Lyyti aloitti ex tempore ruudulla, kun se kerran oli rakennettu. Pokkana lähetin sen tyhjään, se katsoi metrin päästä, että ei ole alustaa, en voi mennä. Vein sen sitten sinne ja otin uudestaan, sama juttu paitsi että jäi haistelemaan sijaistoimintona. Vähän mua alkoi jo hermostuttaa mutta luulen, että mun tarvii muuttaa tota "Lyyti! Nyt kyllä menet sinne ruutuun!" -viemistä, koska vaikka asiat pitää tehdä aina loppuun asti, niin tosta menee fiilis aika pahasti ja se vaikuttaa koko lopputreeniin. No välillä Lyyti menikin keskelle ja sitten laitoinkin alustan, no sit tuli taas sivultalähtemisongelmaa... Ihan katastrofi siis koko ruutuhommat. Sit tunnaria. Väärät keossa, oikea agisiivekkeen takana. Meni väärien ohi ihan suvereenisti, sit seisoi oikean luona, et täällä tää ois, tuu hakemaan. No toi sit mulle ja toinen kerta vähän parempi. Tässä välissä yksi sivultalähtö putkeen ja seurailua teippien yli, ja lopuksi sitten merkkiä purkkipalkalla. Eihän se onnistunut ja taas meinasi mennä hermo. Nyt täytyy ottaa aikalisä tähän liikkeeseen ja tehdä vain ihan helpotettua motivaatiokiertoa, kunnes Lyytille tulee a) parempi fiilis asiasta b) selvenee, mitä sen kuuluu oikein tehdä. Ja sivultalähtötreeniä ei saa unohtaa, vaikka se on tuntunutkin sujuvan viime aikoina. Lisäksi pitäisi aina muistaa tarjoaminen pahan mielen parannuskeinona!
Just teki ainakin teippien ylittämistä ja merkkien keskeltä liikkeen aloituksia. Lisäksi treenailtiin putkesta seuraamaan tuloa ja tästä myös juoksuosuutta (ekaa kertaa), meni tosi hienosti! :) Justille myös merkinkiertoa ja taas tarjosi luoksarin stoppeja! Kokeiltiin myös hyppyä sillee, että en jättänytkään sitä niille neljän metrin teipeille vaan kahden, ja itse menin myös kahden metrin teipeille. Just todisti, että etäisyydellä on väliä tekemällä täydellisen sivulletulon tässä. Mun pitää nyt myös miettiä, millä käskyllä otan noi: tänne, sivulle vai hyppy.
Lyytille motivaationoutoa eli lennosta pitkiä heittoja, pakoon juoksuja ja palautuksia niin, että Annika piti pannasta. Jälkimmäinen toimi, kun kapula oli valmiiksi Lyytin suussa mutta matkalta se ei kyl nappaa ei sit millään ;) Annikaa nauratti, että Lyyti pystyi haukkumaan kapula suussa, lappalaisten erityistalentteja! Sitten seuraamista ilman, että katson koiraa. Oon tainnut itse jäädä kiinni tuohon yhteydenpitoon enemmän kuin Lyyti, koska ainakaan Annikan silmään koiran toiminnassa / asenteessa ei ollut mitään eroa! Viimeisenä tehtiin ketjutus, jossa oli temppuja ja viimeisenä kaukojen eka vaihto jostain 7-8 metristä. En nyt tiedä, kuinka hyvä ajatus tuo oli, lennosta temppujen keksiminen ei ihan oo mun juttu, mutta onnistuipa kaukot kuitenkin.
Maanantaina Hannan treenit. Just sai aloittaa paikkiksen alulla eli että ei menisi kaikkien käskystä maahan. Kyllä se parani, kun aikamme höylättiin, mutta taitaa vaatia aika paljon työtä tuo! Toisena juttuna kysyin luoksarin ja hypyn loppuosaa, että miksi se osaa muuten tulla sivulle, mutta liikkeissä "unohtaa". Yllättäen Hanna paikansi ongelman etäisyyteen! Eli tulee hyvin lyhyeltä matkalta, mutta pitkältä ei. Mä oon itse aina ajatellut, et pitkä ois helpompi, kun tulee vauhtia. Nytkin luoksarissa tuli ja kääntyi sivullekin mutta unohti istua. Eli nyt vaan sivulletuloja eri suunnista ja eri matkoilla ja tutkitaan, onko joku tietty metrimäärä, jossa menee raja. Kokeiltiin myös putkelta, mutta se tarjoaa luoksarin stoppeja näissä, nytkin teki sikahienon maahanmenon ;)
Lyyti aloitti taas merkinkierrolla, valitin, kun musta se ei edisty edelleenkään. No ensin treenailtiin merkin ja kierron erottamista. Häkellyttävää, miten Lyyti osaa merkin, vaikka ei olla sitä harjoiteltu kuin muutaman kerran ikinä. Tästä erottelu meni ihan hyvin, jos annoin kiertoon käsimerkin. Niinhän se tekee hyvin pelkän kierronkin. Sit mietittiin sellaista, että tekisi vain yhden toiston per treeni superpalkalla. Toisena juttuna jääviä. Kerroin Hannalle luoksarin hiljaisuudesta ja sanoin, että nyt PÄÄTÄN, että puutun jäävien vinkumiseen. No, tämän PÄÄTÖKSEN jälkeen Lyyti teki sekä seisomisen että maahanmenon inahtamattakaan :D :D :D Lisäksi treenien jälkeen ajattelin, että voisin yrittää muokata Lyytin asennetta jäävissä kokonaisuutena. Nythän se on siinä asennossa vähän ikävystyneen näköisenä ja sen takia mun mielestä vinkuu. Haluaisin, että se ois positiivisemmalla fiiliksellä ja "odottavalla kannalla" siinä, vähän niin kuin seisoo näyttelyissä, kun kehun sitä.
Keskiviikkona otettiin aamutreenit hallilla. Kerrankin muistettiin laittaa teippipaloja ja häiriömerkkejä! Ja vaikka Lyytin treenit muuten meni aika pipariksi, niin noihin se ei juuri reagoinut eikä reagoinut Justkaan. Pitäisi vain muistaa laittaa niitä usein, niin niistä tulis "kalustoa". Lyyti aloitti ex tempore ruudulla, kun se kerran oli rakennettu. Pokkana lähetin sen tyhjään, se katsoi metrin päästä, että ei ole alustaa, en voi mennä. Vein sen sitten sinne ja otin uudestaan, sama juttu paitsi että jäi haistelemaan sijaistoimintona. Vähän mua alkoi jo hermostuttaa mutta luulen, että mun tarvii muuttaa tota "Lyyti! Nyt kyllä menet sinne ruutuun!" -viemistä, koska vaikka asiat pitää tehdä aina loppuun asti, niin tosta menee fiilis aika pahasti ja se vaikuttaa koko lopputreeniin. No välillä Lyyti menikin keskelle ja sitten laitoinkin alustan, no sit tuli taas sivultalähtemisongelmaa... Ihan katastrofi siis koko ruutuhommat. Sit tunnaria. Väärät keossa, oikea agisiivekkeen takana. Meni väärien ohi ihan suvereenisti, sit seisoi oikean luona, et täällä tää ois, tuu hakemaan. No toi sit mulle ja toinen kerta vähän parempi. Tässä välissä yksi sivultalähtö putkeen ja seurailua teippien yli, ja lopuksi sitten merkkiä purkkipalkalla. Eihän se onnistunut ja taas meinasi mennä hermo. Nyt täytyy ottaa aikalisä tähän liikkeeseen ja tehdä vain ihan helpotettua motivaatiokiertoa, kunnes Lyytille tulee a) parempi fiilis asiasta b) selvenee, mitä sen kuuluu oikein tehdä. Ja sivultalähtötreeniä ei saa unohtaa, vaikka se on tuntunutkin sujuvan viime aikoina. Lisäksi pitäisi aina muistaa tarjoaminen pahan mielen parannuskeinona!
Just teki ainakin teippien ylittämistä ja merkkien keskeltä liikkeen aloituksia. Lisäksi treenailtiin putkesta seuraamaan tuloa ja tästä myös juoksuosuutta (ekaa kertaa), meni tosi hienosti! :) Justille myös merkinkiertoa ja taas tarjosi luoksarin stoppeja! Kokeiltiin myös hyppyä sillee, että en jättänytkään sitä niille neljän metrin teipeille vaan kahden, ja itse menin myös kahden metrin teipeille. Just todisti, että etäisyydellä on väliä tekemällä täydellisen sivulletulon tässä. Mun pitää nyt myös miettiä, millä käskyllä otan noi: tänne, sivulle vai hyppy.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)