Maanantai

Maanantaina mökillä molemmille koirille jäljet. Justin jälki oli 250 metriä pitkä ja vanhentui vajaan tunnin, kolme purkkia. Ihan hyvin ajoi mutta luulen, että se hyötyisi siitä, että jälki olisi vielä vähän vanhempi. Kun noissa tuoreissa tuppaa menemään vähän huolimattomasti.

Lyytin jälki oli pisin tähän mennessä, 540 metriä, vanhentunut n. tunnin ja neljä esinettä. Huomasi kyllä, että oli melkein tuplasti pidempi kuin aiemmat, loppuvaiheilla tuli Lyytille ylimääräisiä pysähdyksiä. Tosin voi olla, että kuuli mun vanhempien äänet, kun olivat lastaamassa puita vajaa kilometrin edessäpäin, ja se vähän sekoitti. Lopun katkoista huolimatta jäljellä pysyttiin ja esine-ilmaisut oli suorastaan erinomaisia :) Ja vähän nousi savua korvista, kun päästiin loppuun asti, selvästi joutui tekemään töitä!

Kaupunkiin palattua (koirat sai huilata, mä en) myöhäisillat tokotreenit, viimeistä kertaa Veeran ryhmässä. Lyytin kanssa jatkettiin noutojuttuja, ei taaskaan toiminut tolpasta päästäminen, vaikka nyt ei jäänytkään kiinni mihinkään. Kokeiltiin myös noutoa namit Veeralla (matkaa ehkä 10-15 metriä), tässäkin toi ravilla mutta laukkasi kyllä hakemaan namia ;) Todettiin, että epätarkat perusasennot myös hidastaa. Sitten pilkottiin ihan pieneen eli pelkästä pidosta vapautus hakemaan nami. Tästä seuraava vaihe olisi istuminen kapula suussa sivulle ja siitä vapautus jne. Oon vissiin joskus ennenkin todennut, ettei Lyyti tee pomppusivulletuloja kapula suussa. Eli sivulletuloa kapula suussa pitää vielä vahvistaa ihan hulluna erikseen. Lisäksi Veera kielsi mua stressaamasta asiasta :D koska jos olen turhautunut, se hidastaa koiraa entisestään. Pitäisi varmaan tehdä noutoja vaikka ex temporekin, jos Lyyti näyttää olevan erityisen vauhdikkaalla tuulella. Oman vuoron loputtua seuraava koira eli Pihka tuli kentälle ja Lyyti alkoi kytätä sitä. Eli juuri se "yhden koiran häiriö", joka on Lyytille vaikein. Kerrankin hoksottimet pelasi ja otin treenin kannalta (enkä vain kieltänyt koiraa). "Jätä"-käskyllä otti tosi nopeasti kontaktia ja sitten laittoi sen "tää on häiriötreeni" -moodin päälle! Ja teki esim. oikein mallikasta seuraamista, vaikka Pihka teki ruutua ja noutoa vieressä. Tätä lisää!

Justilla ei paljon mökkiviikonloppu painanut, sillä oli tosi kiva draivi päällä :) Ensin kysyin "mukana"-käskyn opettelua eli esim. kehääntuloihin oma käsky, ettei muutenkin huono seuraaminen kärsisi enempää. Tehtiin ihan kontaktikävelyllä: aina kun Just tuli kontaktiin, sanoin "mukana" ja aloin kaivaa namia taskusta. Alussa sillä tuli vähän katkoja, tsekkasi maassa olevia juttuja jne, mutta hetken päästä seurasi tällä käskyllä paremmin kuin "sivu"-käskyllä :D Sitten tehtiin tunnarin alkeita, kun Just aina kattoo, kun Lyyti tekee pari kertaa viikossa eikä koskaan ite saa. Kokeiltiin oma piilossa, muut näkyvillä -metodia. Just muisti aina tosi tarkkaan, mihin oma oli viimeksi piilotettu ja tsekkasi sen paikan ensin. Sitten sanoi: "ei se oo täällä" eikä tajunnut avata nenää. Kerran turhautui ja kävi nappaamassa yhden väärän, muuten kyllä ohitti ne hyvin. Eli paras pitää sen verran hihnasta, että ei turhautuessakaan pääse väärille. Ja ehkä alkuopetuksen voisi myös tehdä vähän matalammassa vireessä, että tajuaisi, että ideana on käyttää nenää eikä tarjota temppuja ;)

Soilen treenit

Viime tiistaina viimeiset Soilen treenit tältä erää. Rimat 50 cm. Aloitettiin ihan testaamalla, tuleeko Just kakkosen pakkovalssiin. Vähän ehti kiemurrella matkalla miettiessään, hyppy vai putki vai mistä häh, mutta loppujen lopuksi löysi ihan oikean raon. Kokeiltiin myös merkkausta eri päin, varpaat menosuuntaan, suoraan palkattuna. Tätä ei olla koskaan tehty, mutta mielenkiintoinen ajatus, täytyy miettiä asiaa! Sen sijaan vitosputken sijaan Just teki aivan mahtavan kakkosesteen :D kun en yhtään ohjannut tuonne putkelle. Näytti oikein, että osaa! Ysillä sen sijaan tehtiin varmaan ensimmäiset ikinä sujuvat sylkkärit, omg. Kyllä ne sieltä tulee, kun tekee vaan. 12:lla reippaana tyttönä harjoittelin toista epävarmaa ohjausta eli japanilaista; ekalla kerralla tein liian leveästi, tokalla hyvä.

Puomilla mainitsin, että saatiin meidän eka kontaktivirhe agirodussa ja saatiinkin itse asiassa sekä virhe esiin että hyviä neuvoja. Tunnistin itseni täysin kuvauksesta: "Miten helposti käy" kontakteja treenatessa. Just siis teki hienon juoksukontaktin, kun tein persjätön puomin jälkeen, mutta kun sillä on pysäri, niin eihän tää kelpaa. Näin on käynyt joskus aiemminkin, enkä ole puuttunut siihen. Seuraavilla kerroilla kaikilla hyvät kontaktit. Eli nyt sitten muistan ratatreenissäkin olla tarkkana kriteeristä ja palkata täydelliset kesken radankin. Ja sitten EN tee puomia erillisenä tilanteena etupalkalla vaan joku ohjaus ennen ja jälkeen puomin; kaveri voi huolehtia palkkaamisesta ja mä keskityn ohjaamiseen. Persjättöön puomin jälkeen vielä tuli sellainen neuvo, että se kannattaa tehdä aiemmin, kun koira vasta juoksee alasmenoa, ei lähellä kontaktia.

Viime viikon omat treenit

Viime sunnuntaina superkivat treenit Katrin ja shelttien kanssa; kaikilla meni tosi hyvin :) Justin kanssa oli tarkoituksenakin tehdä hyppytekniikan taipumista, mutta perussarjaa siihen alle rakentaen, kuten edellisilläkin kerroilla. Hallissa sattui kuitenkin olemaan suora putki siinä, joten päätettiin lennosta ottaakin se taipuminen suoralta putkelta. Ensin kerran kumpikin puoli pelkästään, sitten kumpikin puoli putken kautta, sitten vielä ennen putkea yksi hyppy. Sekä Justin että Exen mielestä tää oli sairaan kivaa :) Eikä itsellekään tullut sellaista hinkkaamisen fiilistä. Just tuli sarjaan sisään aika isolla loikalla mutta tasapainoitti hyvin keskellä, askeleet ei seonneet kertaakaan. Ristilaukkaa menee kyllä molempiin suuntiin mutta ei näyttänyt haittaavan; hyvin pysyi sisäkaarteessa. Lyytin vuoroon jälkeen vielä tokon puolta: kehäänmeno - hyppy - siirtymä, meni ihan kivasti, kympin liike.

Lyytille neljä liikettä palkatta: luoksetulo, ohjattu, seuraaminen, ruutu. Annoin Katrin päättää liikejärjestyksen; Katri myös ansiokkaasti laittoi häiriömerkkejä ja valmisteli kehää meidän odottaessa. Hermostuminen kolkutteli jo mun mielessä, kunnes tajusin, että täähän just on se, mitä meidän pitää harjoitella: jännitteen pitäminen kehään mennessä ja liikkeiden välissä. Ja voin muuten sanoa, että onnistui viimeisen päälle! Oon nyt pari kertaa tehnyt kehäänmenoa niin, että jätän Lyytin istumaan noin metrin päähän ja siitä "olen karkaamassa", mistä näyttäis tulevan aika hyvä jännite. Lyyti nimittäin suorastaan pomppasi mukaan seuraamaan käskystä. Kehäänmeno oli niin hieno, että annoin siitä ylimääräisen namin, vaikka tarkoituksena olikin tehdä palkattomuustreeni.

Luoksari oli oikein mallikas, hyvä stoppi ja laukkasikin ihan viimeisille metreille asti. Ohjatun virittelyt epäonnistui, ja Lyyti piti niin hyvää kontaktia, ettei nähnyt kapulan laittoa... Valmisteleva seuraaminen + seis hyvä, mutta siitä ei lähtenyt noutamaan vaan tuli luokse. Uudesta lähetyksestä kapulakin löytyi; loppuun vaadin kunnollisen perusasennon. Eikä minkäänlaista vireen laskua seurannut vaan edelleen palkkautui kehuista ja siirryttiin ihanalla ilmeellä. Seuraaminen aika kiva, ihan muutama pikainen kontaktirikko ja peruutuksessa viidennellä askeleella levisi. Oli taas tosi varma olo seuruutella. Ruutua ei tällä kertaa bongannut; ilmeisesti tein valmistelut liian hätäisesti, eikä Lyyti kerennyt tarkentaa, mitkä merkkiviidakosta kuuluu ruutuun. Toisella yrityksellä lähti mutta ei päätynyt ihan ruutuun, lisäkäskyillä löysi ruutuun ja maahanmeno hyvä. Ei otettu loppuosaa vaan vapautin siitä ja lähdettiin tekemään vielä yhtä siirtymää, josta vapautus palkalle. Vielä kun sitä löytäisi jonkun logiikan näistä huippuvireen kisamaisista ja osaisi luoda oikeisiinkin kokeisiin samanlaisen fiiliksen...

Tunnareiden kanssa ollaan edetty niin, että ollaan tehty isolla määrällä uusilla pohjilla eli hallissa ja nurmella, toisaalta kisamäärällä helpolla pohjalla mutta lisäten kehäänmenon ennen tunnaria ja siirtymän sen jälkeen. Uudet pohjat aiheuttivat Lyytille päänvaivaa, ekalla ei onnistunut, merkkasi kyllä oman mutta toi kuitenkin väärän. Tokalla yrityksellä merkkailujen ja varmistelujen jälkeen toi oman mutta vähän kysyväisen näköisenä. Aika hyvin kuitenkin, kun edellinen kerta hallissa oli mallia "tuo mikä vaan". Sen sijaan nämä kisamäärän suoritukset ovat olleet super! Ja kehäänmenot ja siirtymät on tuntuneet yllättäen vain parantavan suoritusta! Olenkohan taas tehnyt ongelman sinne, missä sitä ei ole ;-) Etenkin Lyytin palkkautuminen kehuista tunnaritikku kädessä nostaa omankin mielialan <3

Veera + Soile

Aivan erinomaiset ohjatut treenit molemmille koirille tällä viikolla. Maanantaina Veeran toko, jossa vain Lyyti mukana. Paikkikset ihan normaalisti, makuut vinkumatta. Varsinaisissa treeneissä  ryhmähäiriöjuttuja, joita Lyytin kanssa on tehty tosi vähän. Vaan sepä sai heti kiinni jutun juonesta eikä havitellut Veeran voileipää, vaikka sitä heiluteltiin hyvin lähellä. Sitten tehtiin perinteistä pujotteluseuraamista ympyrässä, ja Lyytin kontaktinpito sekä vuoroa odottaessa että seuratessa oli erittäin hyvää. Seuraavassa setissä muutettiin tätä niin, että odottavat koirat tekivät istu-maahan ja pujotteleva pysähdyksiä / jääviä. Lyytille osui maahanmeno, joka meni hyvin, mutta sitten siitä kun lähdettiin, hämääntyi vähän jonkun samasta käskystä. Jatkoi kuitenkin taas ihan hyvin. Sitten tehtiin jonossa pujottelu, jonka päähän päästyämme Lyytin piti jäädä seisomaan sivulla. Sekin meni hyvin, Lyyti ei edes harkinnut vaihtavansa asentoa.

Seuraava harjoitus oli rivi, jossa osa teki kaukoja, osa luoksaria. Lyytille osui ensin istu-maahan-vaihto. Onnistui epäröimättä ja muiden luoksetuloista välittämättä. Seuraavalla Lyyti teki luoksarin, otin lelulla, kun matkaa oli aika vähän. Viimeisellä Lyyti teki maahan-seiso ja sekin meni puhtaasti. Viimeisenä jääviä, niin että lähdettiin yhdessä seuraamaan ja aina vuorotellen joku käski koiraansa. Lyytille ekalla kierroksella kaikki oikein. Tokalla kierroksella ei sit enää mennytkään niin hyvin, vaan ainakin istuminen piti ottaa uusiksi. Mutta kaiken kaikkiaan Lyyti oli näissä treeneissä ihan häkellyttävän hyvä, vaikka tosi vähän ollaan tällaisia tehty. Ja se kontaktinpito! Mitenköhän tämän saisi siirrettyä koesuoritukseen...?

Omalla vuorolla tehtiin noudon palautusta. Yritettiin pikkukapulalla sitä tolpasta päästämistä, mikä toimii niin monessa muussa vauhtijutussa. Ohjeistin vaan Veeraa vähän puutteellisesti;hihna jäi jumiin, eikä Lyyti päässytkään lähtemään. Lopulta kun pääsi, niin ei ollutkaan enää niin vauhdissa. Kokeillaan tätä siis myöhemmin uudestaan. Sitten tehtiin kapulan nostopeliä eli heti kun Lyyti nosti kapulan, vapautin leluun. Vähän tuli haukkua, kun oltiin kauempana, eli kannattaa tehdä ihan läheltä. Toinen kiva treeni, jolla vahvistettaisiin nimenomaan sivulletuloa kapula suussa, oli sellainen, että annoin Lyytille kapulan ja sitten ohjasin sitä agilityhyppyjen yli, jonka jälkeen sivulletulo. Pitäisi muistaa nyt palkata myös vasemmasta taskusta / kainalosta eli ylhäältä päin. Näillä jatketaan :)

Tiistain agilitytreeneissä taas Soile tuuraamassa. Ja nyt täytyy kyllä sanoa, että en voisi olla tyytyväisempi seuran treeneihin tänä kesänä. Oon harrastanut agilitya jo 15 vuotta ja nyt tuntuu, että melkein joka viikko tulee jotain uusia ajatuksia. Just siistii.

Alku valsseilla, sitten kutoselle takaaleikkaus ja 7-putki nurkan puoleisesta suusta, kasille saksalainen, 14:lle sylkkäri-valssi. Puomi jätettiin väliin sateen / liukkauden takia. Ykkösesteelle Just loikkasi tapansa mukaan matkalla johonkin muualle kuin takaisinpäin. Tähän saatiin sellainen ohje, että voisin jättää Justin vähän lähemmäs estettä, ja sitten vielä ihan radan reunaan eli tarpeeksi vinoon, että tekisi pikkuhypyn suoraan oikeaan suuntaan.

Päivän pääajatus oli linjaaminen, pätkällä 11-17. Eli ensin, kun en linjannut, jouduin vetämään 13:n jälkeen tosi paljon ja kerran Just kääntyi jopa väärään suuntaan. 15:ltä taas se lähti lukemaan edessä avautuvaa suoraa (jonka päässä Soile sattui seisomaan) ja juoksi sujuvasti kympin yli ja toiseen päähän kenttää. Soile sanoi, että kun kerran mun koira lukee suoria, niin mun pitää tehdä niitä sille eikä ensin päästää sitä väärälle linjalle ja sitten kalastella. Siispä tönäisin vähän 12-13-välissä, niin koira oli valmiiksi oikealla linjalla 14:lle mentäessä ja sylkkäri oli helppo. Aivan samoin ennen 15:ttä vekkasin vähän, jolloin koiralle avautui suora linja 15-17; ei tarvinnut yhtään vetää, vain antaa koiran mennä. Just toimivaa!

Agirotuviikonloppu

Viime viikonloppu vietettiin Mikkelissä. Suunnitelmat ei ihan menneet nappiin, mutta loppujen lopuksi meni ihan mukavasti. Lauantai vietettiin kasvattini Tytin (P. Juhannusseikkailu) luona. Oli ihana nähdä Tyttiä kotioloissa. Siinä on oikea koira kohdannut oikean omistajan; Tytin ja Jannen suhde oli ihanaa katseltavaa, ei voisi mikään lämmittää kasvattajan sydäntä enempää. Käytiin myös Jannen mökillä, jossa Just sai uida, tähystellä rantakalliolla ja kaivella hiekkarantaa.


Sunnuntaina sitten agirotu. Ensimmäisenä aamulla Sagin virallinen mittaus. Kuten arvata saattoi, Just todettiin yhdestä mittauksesta pikkumaksiksi. Nyt se on siis virallista, jee! Puolenpäivän jälkeen sitten rotujoukkueen rata, joka oli mukavan simppeli, rimatkin vain 55 cm. Oltiin Justin kanssa ankkureina ja lentävää lähtöähän ollaan harjoiteltu :D Tosin meinasin mokata pahasti ja Justin hihna jäi melkein sen jalkoihin. Onneksi joku ratahenkilö huikkasi mulle asiasta, juuri kun joukkueemme edellinen koira oli tulossa maaliin, ja sain tilanteen pelastettua. Rata meni oikein sujuvasti, mutta sitten ihan lopussa Just loikkasi puomin kontaktin! Rehellisesti sanoen mä olen tarkkuudesta lipsunut ratatreenissä ja selvähän se on, että se aikaa myöten kostautuu. Eli nyt täytyy ruveta tarkemmin pitämään kiinni kriteeristä, myös ratatreenissä! Samat säännöt aina. Tässä Kati Pohjoisvirran kuvaama video; Justin osuus alkaa 2:59.

Viime viikon ohjatut

Viime viikolla alkoi "supertreenimaanantait": 18.30-19.30 Lyytin rallytreenit, 19.30-20.30 paikkikset, 20.30-22 Justin toko. Melkoista optimointia mutta ei näitä montaa ole. Rallya ei olla treenattu sitten maaliskuun, joten ei ihme, ettei mennyt kovin hyvin. Oikean puolen seuraaminen oli aika unohtunut, kuten arvata saattaa, ja ahtaat kylttivälit ahisti. Oli kuitenkin positiivisiakin juttuja, esim. varmaan paras ikinä suoritus houkutuksessa, ja Lyyti löysi edestä takakautta sivulle eikä jalkojenväliin ;) Erityisesti tutkittiin pujottelua juosten oikealla puolella seuraten; testattiin, onko parempi tehdä isommat vai pienemmät kaarteet ja pienemmät tuntui loppupeleissä paremmalta. Vaikka yksi painajainen tuo kyltti on! Muistaakseni ei olla aiemmin tehty askelta vasemmalle koira oikealla. Siinä ensimmäinen huomio, että se tehdään normaalilla suorituspaikalla päinvastoin kuin sama vasemman puolen kyltti. Ja sitten en saa "hävitä" koiran vierestä vaan sille pitää muistaa kertoa, että jotain tapahtuu aivan kuin muissakin jutuissa!

Paikkiksissa oli aika vähän porukkaa, joten ehdittiin tehdä useampi kierros. Justille taas istumisessa etupalkka, sillä pysyy hyvin. Makuu oli myös hyvä, kävin piilossakin. Lyytillä makuu hyvä, autoin namilla sivulle ryhdikkääksi. Lisäksi Lyyti teki EVLin paikkiksessa pelkän istumisen eli piti asennon, vaikka muut meni maahan ja tuli luokse. Ei epäilystäkään!

Tokossa jatkettiin samoja juttuja kuin edelliselläkin kerralla eli asentopeliä / jääviä / seuraamista. Istuminen kauempana meni jo vähän paremmin, pienellä viiveellä toki (ajatustyö käynnissä!). Miten siitä sitten pääsee jäävään, oli seuraava kysymys. Ohjeita: Toistaiseksi istumisessa voisi käyttää käsiapua. Muista virittelyt! Sekä jännitteet, hengenvetäminen yms. Sitten Veera halusi nähdä perusseuraamista, että millaista se mun mainostama "kauhee seuraaminen" on. Just jäi kiinni treenikaveriin, joka oli ystävällisesti antanut meille nameja tässä kohtaa, kun omat alkoi olla loppu. Seurasi sitten ihan hyvällä paikalla ja ilmeellä mutta pää heilui. Tuomitsin "kohtalaiseksi" seuraamiseksi. Ja sitten päästiin taas mun inhokkiaiheeseen eli luopumistreeniin :D Pallolla sujui jo jotenkuten mutta namia tuijottaa herkeämättä. Yritin siinä inistä, että miten ihmeessä tätä voisi tehdä niin, että se ei olisi niin helvetin tylsää. Veera sitten kylmästi totesi, että koirani on paikallaan, koska se miettii, ja "tylsyysongelma" on mun päässä. Kuten yleensäkin kaikki ongelmat :D Nyt on kyllä jo niin moni sanonut, että Justin pitäisi treenata luopumista, että ehkä mun on pakko päästä tästä yli. Huomaa kyllä, et Just on tehnyt aina vaan hauskaa tokoa eli vauhtijuttuja ym, ja kun perusasioita ei ole tehty kunnolla, se kostautuu jossain vaiheessa.

Tiistaina agitreenit, joissa teemana takaaleikkaukset; tehtiin sinisiä ja vihreitä numeroita. Rimat 50-55 cm. Just oli erityisen irtoavaisella tuulella: putkesta nro neljä ampui suoraan edessä olevalle hypylle ennen kuin mä ehdin edes putkijarrua tehdä.  Alun otin ensin pakkovalssilla, mutta Villen ehdotuksesta kokeilin myös saksalaista kakkoselle. Arvasin kuitenkin lopputuloksen oikein eli Juhannusraketin räjähtävät lähdöt on siinä pisteessä, että ilman mun liikettä kerkesi tuonne valkoiselle neloselle toisesta suunnasta. Palattiin siis pakkovalssiin, joka toimi ihan hyvin. Kunnon putkijarrulla kääntyi putkeltakin oikealle  hypylle ja leikkaus sekä vienti putken oikeaan päähän toimivat hyvin. Kepeillä jäin aika taakse ja oikea väli löytyi. Loppu muistaakseni ihan hyvin.

Vihreän radan alku meni näppärästi, mutta ekalla kerralla muurille (14) tuli kielto leikkaustilanteessa. Varmaan, jos siinä ois ollut tavallinen hyppy, Just ois mennytkin sen, mutta maksimuuri nyt on kaikkein pahin. Vähän tarkemmalla ohjauksella meni ja sitten otettiin vielä etupalkalla. Lopuksi kokeiltiin vielä 1-5 eri tavoilla ohjattuna - toimi kaikilla, mutta Just alkoi väsyttää, niin ei enää sillee sinkoillut kuin alkutreenistä eli ei enää niin mielenkiintoista ;)

Näiden treenien jälkeen Ville hykerteli, että tätä tahtia kun jatketaan, ollaan tammikuussa pikkumakseissa tosi kovassa kunnossa. :) Huippufiilis!

Lomahommia

Skipattiin tiistain agilitytreenit, kun oli mahis käydä reilu kymppikilsan heppalenkillä päivällä, niin priorisoitiin se. Keskiviikkona ennen mökille lähtöä kävin sit ihan yksikseni vetämässä pikkutreenit. Justille hyppytekniikan korkeuden arviointi, 15 jalan väli ennen nousevaa estettä, korkeudet muistaakseni 50-55-60-60-60-50-40 cm. Ekat meni rennosti, pää "normaaliylhäällä". Sitten ekalla 60 cm meni niin sukkulana, että pudotti riman mahalla. Seuraavalla kerralla jätti 15 senttiä ilmavaraa, samoin pää oli korkealla ja varaslähtökin tuli. Kolmannella 60 sentin yrityksellä (kuva) oli edelleen ilmavaraa, mutta erikoista, että pään asento on tässä paras! Vaikka hyppy itse ei mun mielestä ollut mitenkään rento. Tämän jälkeen myös matalammissa korkeuksissa oli turhaa ilmavaraa, mutta onneksi ei sen enempää tullut rimakauhua. Loppuun vielä puomi.

Lyyti oli aika väsynyt talliaamun jälkeen ja kuumakin oli, joten se teki ihan minitreenit. Ensin tunnari, josta en kuollaksenikaan muista, miten meni, joten ei varmaan kummosesti :D Sitten kaukoja, ihan vain vaihtoja, joista itse palkkailin. Oon nyt ruvennut käyttämään eri käskyjä s-m ja s-i -vaihdoissa kuin ennen ja nyt pitäisi vain pitää kriteeristä kiinni. Saatiin oikein hyviä istumisia läheltä ja vähän kauempaa, maahanmenoja läheltä; vähän kauempaa teki sitten niin hienon hissimaahanmenon, että vapautin loppupalkalle ja lopetettiin siihen.

Tänään käytiin Katrin kanssa aamulla hallilla. Just jatkoi samalla teemalla eli korkeuden arviontia mutta nyt muurilla. Ihan samalla lailla eli 15 jalan välillä ja medimuurilla aloitettiin, mutta jostain ihmeellisestä syystä kiersi muurin monta kertaa sekä lähetyksestä että kutsusta. Otettiin välillä pelkkä muuri, mutta senkin jälkeen sarjassa taas kiersi muurin. Ei sitten keksitty muuta ratkaisua, niin lyhennettiin viimeistä väliä 9 jalkaan ja takaperinketjutettiin. Tämän jälkeen ei enää kiertänyt, vaikka muuri nostettiin lopulta maksiinkin. Ottaa näistä nyt sit selvää. Ja Just kun lähti hyppäämään, niin vastasi korkeuteen hyvin eikä hyppyasento muuttunut korkeuden muutoksen myötä.

Lyytille kolmen liikkeen kisamainen, jossa yritin keskittyä liikkeen väleihin. Rasti seinään - onnistui! Ei mitään sellaista nihkeilyä kuin edellisviikoilla ulkokentällä, kun päivällä treenataan. Nyt oli tosi kiva ilme koko ajan, palkkautui kehuista ja oli innokkaan näköisenä aloituksissa. Ekana metallinouto, meni reipasta laukkaa, palautti ravissa ja niin huonoon paikkaan, että peruutin, kunnes oli kunnolla (aika pitkälle ;) ). Sitten L, istu-seiso ja tää meni ihan tosi hienosti, sekä seuraaminen että asennot. Vikana ruutuun meno, meni vähän yli mutta lisäkäskyillä sisään, seis ja maahan hyvät. Ei tehty loppuosaa, joten vapautin tästä ja lähettiin tekemään vielä yhtä siirtymää, joka oli SUPER, joten siitä vapautus palkalle.

Eilen tehtiin tunnari tossa lähellä radan takaisella kentällä, ja aivan upea sekä suoritus että ilme. Otettiin pisin matka ikinä (15 m) ja kapuloita parikymmentä sikinsokin. Lyyti meni laukalla (!), kävi läpi koko muodostelman pari kertaa ja malttoi tarkentaa maistelematta. Oma nousi varmasti ja palautus ravissa. Tänään taas varsinaisten treenien jälkeen Sirkuskentällä ja nyt näytti taas maailman tylsimmältä jutulta. Ekana ihan kisanomainen, 6 kapulaa rivissä ja Katri vei. Oli kyllä kova tuulikin, mut ei Lyyti juuri etsinyt, kahta vähän haistoi / maistoi ja sitten toi väärän. Toisellakin yrityksellä väärä, kolmannella sentään oikea. Otettiin sit vielä kokonaan uudestaan, nyt 8 kapulaa ympyrässä. Kokeilin ekaa kertaa kunnon hetsaamista. Tota öö... meni haukkuen ja jatkoi haukkumista vielä kapuloilla. otti kyllä oman mutta vei sen Katrille. Jaa, mitähän tästäkin pitäisi tuumata :D