Fokus tokoon

 Marraskuun ekalla viikolla käännettiin todellakin fokus tokoon. Oli aika tiukka työviikko, niin alkuviikosta tehtiin vain kaksi pikatreeniä iltalenkin varrella. Tiistaina kaukalolla kierto pitkästä matkasta ei onnistunut, varmaan koska kartio näkyi todella huonosti ja Justilla oli odotusarvot ohjattuun. Lähti kyllä hyvin juoksemaan mutta selkeästi etsi kapulaa kaukalon reunoilta eikä lukinnut kartioon edes sitä ohittaessaan.

No ohjattu menikin sitten ihan superhienosti molemmat puolet! Tässä myös oli pitkä matka. Kierrossa olisi siis pitänyt laittaa kartio keskemmälle kenttää, että se olisi näkynyt ja koiralla olisi ollut mahdollisuudet onnistua.

Keskiviikkona sitten toisella, sulalla kentällä kierto pitkästä matkasta ja nyt onnistui, vaikka valaistus oli haastava. Myös tunnari oli todella hieno.

Torstaina taas triplatreenit.  Jokun agilitytreeneissä jatkettiin takaakiertoteemaa ja lisäksi oli putken ohituksia. Hanna sanoi, että pitkästä aikaa rata, joka oli meille haastava 😂 Putken leijeröinti (1-2-3) oli yllättävän vaikea - mutta toisaalta, me ollaan treenattu kyllä leijeröintejä mutta puomilla, ei putkella! Avaimena onnistumiseen oli olla keskemmällä kenttää 1-2-lähetyksessä, ja sitten koiran tullessa putkesta ottaa askel sinnepäin. Myös 13-14 oli haastava. Ekalla kerralla, kun painoin linjaa, Joku oikein kiihdytti mun ohi putkeen 🙈 Palkattuna tajusi kuitenkin jutun juonen ja sitten alkoi sujua. Jäähkälenkillä oli aika hieno hetki, kun Hanna sanoi, että Joku lukee rataa niin vahvasti, että jos ohjeita ei tule, se ei jää kyselemään vaan tekee aina omat valinnat. Sillä ei ole olemassa sellaista vaihtoehtoa, että jäisi pyörimään ja kyselemään tai tulisi jalkoihin. Se on kyllä aika helevetin makee ominaisuus agilitykoirassa. On sitä kyllä vahvistettukin mutta on mennyt treeni perille!!

Just teki ennen agia Uraputkessa paikkiksen Elsin ja Swiitin kanssa, jäähkälenkillä Sirkuskentällä luoksaria, osissa ja kokonaan. Agin jälkeen hallissa hässäkkä super, ohjattu ilman liikkuria kummatkin puolet super mutta tunnarissa tuli väärä. 

Tokosta toipumassa nosella

Toko on kyllä mukava ja helppo harrastus, kun kokeeseen pitäisi valmistautua yli kuukausi ja sitten toipumiseen menee saman verran 😂 

Maanantaina 7.10. mun ryhmän nosetreenit mun työpaikan sisäpihalla. Tää oli eka kerta, kun Just treenasi nosemestisten ilmaisukatastrofin jälkeen. Oli laatikko- ja ulkoetsintää. Tällä kertaa en kertonut kätköjen määrää edes ykkösluokkalaisille! Laatikoilla oli yksi keskikokoinen sokkoalue, jossa 3 kätköä: yksi pahvilaatikossa, yksi repussa ja yksi muovilaatikossa. Ulkoetsintää oli kuvassa näkyvä alue, jossa kolme n. 80-sentin korkeudessa olevaa kätköä, aikaa 6 min. Oikealla näkyvä kätkö oli seinäpellin alla. Kätkön yläpuolella oli vesihana, joka oli houkuttelevan näköinen. Toinen kätkö oli hiekotussäiliön kannen reunan alla. Vasemmalla näkyvä kätkö oli liukuportin ja seinän välissä; tää muuttui vaikeammaksi tarkentaa illan kuluessa.

Itsenäisenä tehtäväksi oli neljä täsmätreeniä: 

• laatikkojono, jossa vierekkäiset kätköt
• viiden laatikon rivi, jossa neljässä laatikossa häiriöhajuja ja yhdessä kätkö
• kolme isoa matkalaukkua
• "Ohjaaja rakastuu tuoliin" -peli, jossa kätkö lumilapion alla ja ohjeena ohjata vieressä oleville tuoleille

Lisäksi yksi koira harjoitteli nostoja lastauslaiturin tienoilla. Tosi kiva kokonaisuus tuli, treenit pyöri sujuvasti ja kaikille oli tarpeeksi tekemistä, ei kuulemma ehtinyt tulla tylsää. Just teki nollakoirana ulkoalueen, vierekkäiset laatikot sekä häiriölaatikot. Häiriöt ohitti superhienosti. Vierekkäisillä laatikoilla todella mielenkiintoinen suoritus, kun Just oli jo ilmaisemassa, kun sai hajun viereisestä laatikosta, haistoi sitä, kuumui vähän, palasi ekalle ja ilmaisi sen. Ja sitten jatkoi matkaa ilmaisi viereisen. Tää oli selvästi uusi konsepti Justille, joten pitää ottaa joskus uudelleen mutta ei liian usein! 

Ulkoalueella ilmaisut meni kivasti. Muistaakseni hiekkasäiliöllä kieli kävi mutta Just oli tullut jo irti kätköltä. En tehnyt treenien jälkeen enää mitään, koska mielentila. Jokulle oli namipurkki kätkön kaverina lumilapion alla ja muovilaatikossa. Sen kanssa en oikein muista, miten meni, varmaan sillee semisti, että ei katastrofi mutta ei upeaakaan.

Keskiviikkona "pikavisiitti" hallille, meni vain 1,5 tuntia... Suunniteltiin Janinan ja Katrin kanssa tulevaa koetta ja samalla pikkuiset laatikkoetsinnät. Seuraava ilmaisukatastrofi! Onneksi nämä tuli videolle, niin pystyin jälkikäteen analysoimaan. Tiesin kätköjen paikat, joten tein koira vapaana ohjaamatta. Ennen treenaamisen aloitusta Kira oli hallin puolella, Just&Joku odottelualueella, sheltit häkissä. Ennen meidän vuoroa jommallekummalle kavereista tuli isompi yskänpuuska ja Justille tuli vähän huono fiilis. Näytti sellaiselta epävarmalta ja anteeksipyytävältä, kuin kokisi yskän niin, että sitä komennetaan. Otin sitten pikaisen virityksen naminheitoilla saadakseni mielentilan korjattua. No, tavallaan toimi mut sit ei kuitenkaan... Laastariahan tuo oli eli hetkellisesti mielentila parani mutta sitten kippasi taas toiseen suuntaan. 

Just lähti tosi hienosti ja keskittyneesti haistelemaan ja ilmaisi välittömästi oikealle laatikolle tultuaan. Jessasin suoraan ilmaisusta tosi iloisesti ja railakkaasti ja Just sai juosta koko alueen läpi hakemaan multa palkkaa. Sitten jatkamisvihje ja Just lähti haistellen takaisin alueen takareunalle, jossa ilmaisi viereisen laatikon!! Oli vielä todella vakuuttava väärä löytö, ihan haistelikin laatikon kahteen kertaan eikä meinannut lähteä liikkeelle, kun pyysin pois. No, sitten kun tuli pois, haistoi alueen etualalla olevaa kätkösalkkua ilman mitään kiinnostusta mutta ilmaisi sen viereisen pahvilaatikon 🙈 Sitten kutsuin jo pois alueelta kokonaan ja laitoin Justin tauolle siksi aikaa, että me ihmiset ihmeteltiin, mitä ihmettä tässä oikein tapahtui.

Seuraavalla yrityksellä Just haisteli salkkua mutta ei ollut tyytyväinen eikä ilmaissut. Nyt ei harkinnutkaan ilmaista viereistä eikä myöskään kolmannen kätkön vieressä ollutta laatikkoa vaan meni varmuuden vuoksi ilmaisemaan jo löydettyä mun jatketaan-pyynnöistä huolimatta. Kun sain sieltä pois, Just jäi johonkin naminhajuun hetkellisesti kiinni ja jouduin ihan pyytämään pois. Tässä vaiheessa lähdin itse liikkeelle ja Just löysi kolmannen kätkön pikkulaatikosta seinän vieressä, vaikka mä liikuin kohti väliaitaa. Taas jes suoraan ilmaisusta ja iloinen palkkaus. Tämän jälkeen tuli taas valeilmaisu!!! Tästä jo laitoin Justin portin taakse tauolle ja taas pohdittiin...

Totesin, että annan tämän alueen olla, vaikka salkkukätkö jäi ilmaisematta ja mennään toiselle alueelle. Lähtö oli vasemmasta alareunasta. Just haistoi ohimennen koalareppua reagoimatta, vaikka olin suorastaan ohjannut siihen, joten olin tiukkana ja otettiin lähtö uudestaan. Nyt nappasi lähikätkön, mistä superbileet. Sitten Just tilttasi kiinni eikä meinannut jatkaa 😂 Alueen takaosassa oli myös pikkulaatikossa kätkö. Tähän Just ensin reagoi, sitten sanoi piip ja halusi vielä tehdä vertailevan tutkimuksen haistaen neljää ympäröivää laatikkoa. Oli jo menossa oikealle, kun taas osui naminhaju nenään ja alkoi matonhaistelu. Tästä jouduin taas sanomaan "jätä" mutta en ohjannut kätkölle, toistin vain etsimiskäskyn. Nyt saatiin hyvä ilmaisu. Tästä vain sosiaalinen palkka. Kun jatkettiin, Just haisteli ensin ihan hyvin, sitten hetken käveli mun perässä, kunnes irtosi taas itsenäiseen työhön, mistä saikin välittömästi löydön. Tällä kertaa ilmoitin löydön ja valmiin ja sitten vasta menin palkkaamaan.

Asiaa pohdittuani Sannan kanssa tuli mieleen seuraavia pointteja:

• Väärät oli viereisiä. Just tekee yleensä supertarkan analyysin ja vertailevan tutkimuksen mutta nyt ei tehnyt
• Jos palkkaan siitä, että Just pamauttaa ilmaisun heti löydettyään haisevan laatikon, niin saatan vahvistaa sitä, ettei Just tee tarkkaa analyysiä
• Maanantain vierekkäisten laatikoiden treeni on saattanut jäädä Justille mieleen
• Mielentila heitti laidasta laitaan ennen etsintää, joten ekan löydön tehtyään ja sen railakkaasta palkata kiihdyttyään ei tehnytkään enää vertailevaa tutkimusta vaan teki nopean ilmaisun laatikolle, joka haisi, koska maanantainakin oli ollut vierekkäiset
• Vaikka kätköt oli aika tuoreet, on matonhaistelussakin mahdollisuus olla kyse siirtymähajusta, vaikka oletin, että etsi namimuruja
• Muistin kaksi treeniä vuoden sisällä, jossa Just on tehnyt laatikoilla valeita.
•  Yksi oli mun itse tekemä, tarkoituksena tehdä nopeita palkkauksia heti ilmaisusta laatikolle, joka oli ollut Justille kokeessa vaikea. Kun ekan olin palkannut nopeasti, niin teki sitten ilmaisun laatikolle, johon tuli välioven alta siirtymähajua toisesta kätköstä.
• Toinen oli hallilla Janinan tekemä alue ja siihen tilanteeseen liittyi jotenkin yskiminen myös. Tällä treenikerralla tehtiin myös toinen setti toisessa treenitilassa, siellä oli tyyliin 50 laatikkoa ja Just oli ihan super, jotenkin näytti suorastaan rentoutuvan, kun näki valtavan alueen ja pääsi tekemään itsenäistä työtä

Kyllä mielentila-asiat on sitten haastavia! Kuinka pienestä on kiinni, että mielentila heittää suuntaan tai toiseen tai molempiin. Aina kun yhtä asiaa vahvistaa, niin saattaakin vahvistaa tietämättään samalla jotain ihan muuta. Vähän meinasi alkaa ahdistaa maanantainen laatikkokoe, mutta hillitsin itseni ja totesin, että en nyt stressaa tästä; nyt vaan tosi tarkkana mielentilan kanssa. On mulla elämässä isompiakin ongelmia.

Torstaina agissa pitkästä aikaa estetreenit. Ei kyllä jäänyt hirveästi mitään mieleen 🙈 Paitsi että lopussa tehtiin innejä, joita ei pitäisi tehdä väsyneellä koiralla.

Just oli mukana ja teki vähän korjaussarjan tyylistä. Jäähkälenkillä Sirkuskentällä otettiin maahanmenoja sekä seuraamisesta että vauhdista. Hallilla otettiin ainakin kaukot sekä kutsua putkelta, ja nyt kokeilin sitä, että ihan oikeasti seuruutin Justia sen saavutettua minut. Tää oli vähän hämmentävä hetki, koska Just tuntui rentoutuvan tässä! Ihan kuin olisi ymmärtänyt, että näin tässä kuuluu tehdä eikä ohjaaja lähde yhtäkkiä riehumaan. 

Tästä ajatus, joka voi olla tosi kaukaa haettua... entä jos Justin kuulo on vähän heikentynyt, ja siksi sen pitää tietää niin tarkkaan, miten liikkeet suoritetaan, että varmasti tekisi oikein? Onhan tää tosi monimutkainen ajatus, mutta Justhan on tunnetusti tippaleipäaivo 😂

Talvikauden ensimmäiset

Viikko sitten tiistaina käytiin tsekkaamassa uusi potentiaalinen koepaikka. Se olikin mahtava - siellä voi järkätä ihan mitä vaan! Nyt vaan odotellaan Lasselta päiväehdotuksia, niin päästään järkkäilemään seuraavia kokeita.

Katselmuksen jälkeen pikkutreenit ja tällä kertaa oikeasti pikku-: kätköjä oli vain 5. Mä olin tehnyt kaksi ajoneuvokätköä ja yhden ulkokätkön, Janina yhden ulkokätkön ja yhden kätkön trukkiin. Aloitettiin Justin kanssa mun tekemistä ajoneuvoista erityishuomio ilmaisuissa. Maija kulki mun mukana "kielipoliisina", mikä olikin erittäin hyvä juttu, koska hän pystyi katsomaan toisesta suunnasta ja huomasikin jakeluautolle yhden nuolaisun, jota mä en nähnyt. Siitä sitten kunnon resetti, mentiin ihan johonkin 5 metrin päähän jäähylle. Korjattuna parempi ilmaisu. Trukille tuli tosi ruma ilmaisu - ja ei kun taas resettiä peliin.

Mutta sitten: ulkoetsinnässä olikin molemmat ilmaisut tosi hienot! Eli ilmeisesti reset meni kuitenkin perille! 

Täältä ajelin hallille sinkkuvuorolle Uraputkeen. Jo kahdesti oon ollut liian väsynyt treenaamaan tokoa nosen jälkeen, mutta nyt oli päinvastoin, sain hirveästi energiaa uudesta koepaikasta 😂 Joten hyvällä fiiliksellä tokoilemaan, että saatiin hässäkkää, ruutua ja putkelta maahanmenoja tehtyä. 

Aika kapea kiertohässäkästä tulee Uraputkessa. Mutta eipä se mittään, kun ottaa harjoituksen kannalta. Taisin aloittaa maahanmenoilla putkelta. Ainakin sellaisen jutun bongasin videolta, että mun alasnäyttävä käsimerkki alkaa liian ylhäältä eli se alkaa samoin kuin stopin käsimerkki.

Hässäkkä meni ihan ok. Ruudussa ongelma etureunasta jatkui, enkä saanut sitä korjattua. 

Torstaina Justille kahdet pikkutreenit Annikan liikkuroidessa. Olikin oikea aikataulutetris, kun olin myös yksin kouluttamassa silloin. 

Ensin tehtiin Pihalla hässäkkä ja ohjattu. Hässäkkä onnistui ekalla yrityksellä, ja Annika kielsi onneksi mua ottamassa toista puolta. Ohjatussa ekalla kerralla Just ei tainnut ihan rehellisesti nähdä kapulaa hämärtyvässä illassa, kun ei millään löytänyt oikeaa, vaikka kääntyi oikeaan suuntaan. Toinen yritys onnistui.

Kouluttamisen jälkeen seuraaminen, tunnari ja putkelta maahanmenot ja sivulletulot. Seuraamisessa harjoiteltiin liikkeellelähtöjä juosten ja hitaassa käynnissä, koska tällainen on unohtunut harjoitella. Tunnareita tehtiin kaksi: Annika oli vienyt kapulat valmiiksi mutta mä lähetin lennosta. Ekalla toistolla haisteli ihan superhienosti ympyrän ympäri mutta missasi aina oman lopulta turhautuen nosti väärän. Korjauksesta toi oikean ja palkkasin ihan minimaalisesti. Tokalla yrityksellä eri kohta ja eri asetelma, nyt toi suoraan oman, mistä iso palkka. Tunareiden välissä maahanmenot ja sivulletulot putkelta, nää onnistui kaikki.

Joku sai taas toimia agitreenien nollakoirana ja testasin sen kanssa kaikki variaatiot. Onpa siistiä, kuinka koko ryhmä tekee jo leijeröintiä ihan pokkana! Jokun vuoro meni muistaakseni tosi hyvin, jotain pikkuvirheitä varmaankin, mutta hienosti saatiin onnistumaan pätkät monella eri ohjauksella.

Noseryhmä + torstaiagi

 Maanantaina mun ryhmän nosetreenit työpaikalla. Hydrolaatteina Opellan euca ja laakeri. Sisällä oli kolmen tilan sisäetsintä, joista yhdessä tilassa oli ainakin kahdeksan tyhjää siirrännäistä mutta ei kätköä. Ulkona kahden tilan ulkoalueen teemalla alueen läpikäynti. Lastauslaituri oli yksi tila ja sen edusta toinen. Edustalla oli toi "hissi", jolla ryhmä oli edelliskerralla treenannut koiran nostamista. Siinä oli nyt kätkö metallisessa rampissa. Yksi ohjaaja seisoi kätkön edessä, yksi koira ei ymmärtänyt tätä etsittäväksi alueeksi ja yksi koira ei olisi heti viitsinyt ilmaista. Toinen kätkö 135 cm korkea. Se oli levinnyt voimakkaasti alaspäin, mutta koirat ei kovin hyvin itsenäisesti lähteneet hakemaan ylöspäin (paitsi Kira 3-lk). 

Kolmas kätkö oli roskiksen takarenkaassa. Tää levisi voimakkaasti roskiksen alta. Kaikki ohjaajat olivat hienosti kartalla ja osasivat ohjata koirat roskiksen taakse, josta koirat nappasivat kätkön. Muut tiesivät kätköjen määrän; Kiran kanssa lopetettiin löytöön korkealta kätköltä, kun suoritus oli niin upea.

Justilla oli motivaatiokuurina palkkana nakkeja. Just treenasi ennen ryhmää aulassa tiukkaan teipattuja vientilaatikoita. Ekalla Just epäröi ilmaisussa ja tarkisti ensin muut. Nakkipalkan jälkeen päästin sen toiselle alueelle ja siellä ilmaisu tuli aivan välittömästi oikean laatikon kohdalla. Ulkona Just antoi mun nostaa itsensä tuohon hissin päälle, joten sain rastitettua treenilistalta noston ja roskikset. Viimeisenä illalla ryhmän jälkeen Just tsekkasi vielä huoneen, jossa oli tyhjät siirrännäiset. Mä en prässännyt niille eikä ollut tarkoituskaan, eikä Just harkinnut yhteenkään ilmaisua vaan jatkoi itsenäisesti toiseen tilaan. 

Tämän poistumisen seurauksena jäi kyllä lähikätkö jakkaran takajalassa nappaamatta, vaikka ryhmäläiseni tarkemmalla lähetyksellä olivat siihen hienosti kiinnittyneet. Toinen kätkö oli helposti ohitettava kätkö avonaisen oven alla ja viimeinen tyhjällä seinällä oleva täppä, josta olin varoittanut, että tällaista ei kokeessa voisi olla. On kyllä kivaa, kun on kunnolla leviävä hydrolaatti ja voi tehdä vaikeusastetta kätköillä, kun haaste ei tule siitä, ettei hajua tule. Nytkin jakkarakätkö oli ihan seinän vieressä matalalla eli sinne piti todella tunkeutua. Vieläpä viimeksi ihan samalla asetelmalla kätkö oli ollut korkea, paloletkupömpelin alareunassa. Kaikki koirat tekivät kuitenkin upeasti työn kerrasta loppuun asti. Ihan huiput treenit ja isoja onnistumisia kaikilla koirakoilla.

Torstaina agitreenit, joissa taas leijeröintiteemainen rata. Jokohan ens viikolla ois jotain muuta 😂 Jokun kanssa meni kyllä aikamoiseksi soveltamiseksi, kun yritettiin keksiä kepeille vaihtoehto. 1-4 meni ihan superhienosti. 7-7-9-pätkällä oli vähän haasteita ja siitä alkoi säätö. Helvetin kovaa me kyllä juostiin, vaikka vähän sinnetänne! 😂

Tän säätökierroksen jälkeen tehtiin suunnitelman muutos ja otettiin keppien sijaan oikealta putki, sitten 3-putki toiseen suuntaan ja siitä jatkettiin 11:lle ja keskityttiin hetkeksi tähän pätkään. Ensin en ehtinyt ohjaamaan takaakiertoon mutta sitten irrotin oikeesti ja lähdin heti liikkeelle, niin ehdin ihan helposti. Hannan sanoin: "Tärkeintä ehtimisessä on päättää ehtivänsä." Kun oltiin päästy vauhtiin, tehtiin vielä tarkka suunnitelma loppuradalle ja otettiin 11-19. Mä juoksin paljain jaloin nilkkahaavan takia, ja oli ilmeisen hyvä pito, kun sain hienot kiihdytykset aikaan. Ainoa virhe oli esteen 18 ohitus. Otettiin siihen kerran etupalkka ja lopuksi vielä ilman etupalkkaa. Kun tääkin meni täydellisesti, lopetettiin tähän.

Just oli myös mukana. Se oli keskiviikkoaamuna ontunut kökköä varpaanvälissä, joten olin aika hysteerinen sen voinnista enkä uskaltanut treenata mitään vauhdikasta. Ennen agia Team Mustat Timantit paikkisteli Uraputkessa. Eka menikin ihan nappiin - Just oli ainoa, joka pysyi 😂 Tulipahan treeni sille, että kaverit häipyy. Korjauskierros menikin kaikilta täydellisesti. Otettiin vielä sitten vielä uusi, lyhyt paikkis, jossa käytännössä vain jättö ja paluu.

Agin jälkeen tunnari hallissa. Kaadoin koko tunnariboksini hallin lattialle. Just hetken tasasi itseään kapuloilla, kunnes aloitti hienosti etsimisen ja toi oman varmasti. Annika keräsi kapulat takaisin boksiin, joten nyt niitä on toinen ihminen käsitellytkin. Toisena juttuna kaukot, ihan perusok, ja kolmantena vielä vasemmalle kääntymistä, kuten Milkan semmassa.

Ellin yksäri 24.8.

Kinnusen Elli oli laittanut niin mahtavan yksäritarjouksen, että olin ihan mainoksen uhri ja varasin meille yksärisetin 24.8. iltapäivällä. Aloitettiin Justin kanssa nosejutuista. Olin laittanut toiveeksi meidän haasteen, johon en itse ole saanut juuri mitään edistystä: lähekkäiset kätköt / risteävät hajupilvet. Muutaman kerran näitä on mökillä treenattu ja osa on mennyt ihan hyvinkin, mutta välillä Justille on iskenyt hirveä turhauma. Selitin Ellille ensin, että ollaan kolme kertaa missattu lähekkäinen kätkö kokeessa. Ongelma on toki osittain minun; oon jatkanut pois pienestä tilasta liian vauhdikkaasti löydön jälkeen. Koska koira kuitenkin oppii helpommin kuin ihminen, haluaisin, että Just itse osaisi suunnistaa risteävissä hajupilvissä.

Elli oli tehnyt kolmen rakennuksen ulkoseinustoille ja kuisteille kolme pientä ulkoetsintää, jokaisessa 2 vierekkäistä kätköä, joilla oli alle metri väliä mutta jotka olivat eri hydrolaattia. Suorituksessa oli muutama yhteneväinen piirre edellisviikonlopun epäonnistuneen Lohjan treenin kanssa: otin Justin autosta päiväunilta vain hyvin pienellä virittelyllä ja oltiin toisten koirien reviirillä. Ellin omat koirat olivat autossa kauemmalla parkkiksella näkö- ja kuuloyhteyden ulkopuolella, mutta Just oli selvästi hieman varuillaan, tuleekohan jostain nurkan takaa malinois. Sitten esim. heitin namin nurmelle, johon joku toinen koira oli pissannut, niin eihän sitä namia voinut hakea. 

Näiden asioiden seurauksena vire oli aika matala ekassa ja tokassa etsinnässä. Jos ei nyt suorastaan "hoh hoijaa" -mielentila, niin aika lähellä sitä. Taas korkealla kätköllä (n. 100-110 cm) Just kävi piippaamassa alla, enkä ohjannut, kun oltiin treeneissä. Ei ollut mulla liinan päässä kovin päämäärätietoinen nenä, vaan homma oli vähän taivaanrannanmaalailua. Tokalla alueella oli saavuttamaton kätkö, jota Just ei myöskään heti ilmaissut vaan vinkui menemään arkun ympärillä ja sen jälkeen oli tosi vaikea jatkaa. 

Näiden kahden alueen jälkeen otettiin pieni tuumaustauko. Elli esitti kysymyksen, mikä on mullakin ollut alitajunnassa: onko Justin motivaatio ja löydönnälkä laskenut? Esim. tässä etsinnässä ja Lohjalla ei ollut sellaista päämäärätietoista tohinaa, joka yleensä Justilla on nosessa. Kokeessahan se on yleensä parhaimmillaan, ja mietittiinkin, mikä eroaa. Ainakin se, että Just näkee toisten koirien pääsevän etsimään ennen sitä, ja odottelu muutenkin nostaa virettä (jos se ei kestä 7 tuntia). Toki kokeessa on, tai ainakin pitäisi olla, superpalkat.

Mun pitäisi huomattavasti enemmän kiinnittää huomiota siihen, missä mielentilassa Just on ennen etsintää; kirjoitinkin tämän mun muistilistan ensimmäiseksi joka etsintämuodon kohdalle. Jos se on ollut päiväunilla, niin tarvitsee ihan erilaisen herättelyn ja virittelyn, kuin jos on muurahaiset pöksyissä odottamassa vuoroaan. Siis niin itsestäänselvä perusasia!!! Oon ihan sokeutunut sille, että Just on "aina motivoitunut" ja "aina innokas etsimään". Vaikka olisi kuinka kokenut ja etsinnästä tykkäävä koira, niin totta helvetissä sekin tarvitsee motivointia ja virittelyä!!!  Oon myös yliarvioinut Justin häiriönsiedon tai tuudittautunut siihen, että koirahäiriöt ei oo sille mikään juttu. Vaikka sille on ihan normaalia, että useampi koira nosettaa yhtaikaa esim. hallissa, se osaa ohittaa pissahäiriöt ym, niin on silti eri asia olla toisen lauman reviirillä.

Mietin myös mun lähtörutiinia tältä kantilta. Oon nyt viime kuukausina pyytänyt Justin "käy siihen" ennen lähtöä. Keksin sen ihan sattumalta, kun oli joku koe, jossa sai etsityttää koira vapaana ja tarvitsin muutaman sekunnin, että sain hihnan taskuun ja muut jutut järjestykseen. Se on toiminut tosi hyvin... MUTTA jos koira on valmiiksi matalassa vireessä, niin toi laskee entisestään. Tai jos seisaallaan on jo kiinni hajupilvestä, niin lisäkäsky "käy siihen" varmasti vain ärsyttää. Tää tuli mieleen Lohjan treenin ekasta sisääntulosta. Oon liikaa taas ajatellut keskittymistä sen sijaan, että tunnustelisin koiran sen hetkistä virettä. Joskus voisi olla parempi antaa sen juosta alueelle eikä pyytää keskittymistä ennen lähtöä. Antaa sen nostaa vähän virettä ennen alueelle menoa, antaa mennä vaan ja sitten palata takaisin alkuun myöhemmin.

Elli kysyi, onko mulla jokin syy, miksi palkat on niin kuivia. No se on se, että yleensä meen treeneihin suoraan töistä ja kuivaliha säilyy repussa. Mutta voisikohan olla, että Justin hampaat alkaa olla sen verran heikommat, että sen on vähän vaikea syödä esim. kanatikkuja? Oisko kosteammat namit nykytilanteessa mieluisampia? Vaikka muuten palkkaan kätköltä poispäin, niin korkealta kätköltä namit voisi tulla ylhäältäpäin istuvan koiran suuhun. Saavuttamattomalla voisi myös kokeilla kätköltä palkkaamista, koska siinä ei ole nuolemisvaaraa.

Kolmannelle alueelle otin vähän palkankorotusta ja enemmän virittelyä. Just lähti nyt huomattavasti paremmalla tohinalla ja löysi ekan kätkön todella tehokkaasti. Mutta kun sanoin "jatketaan", Justille iski hirveä turhauma ja sekä mun että Ellin mielestä se näytti, kuin olisi halunnut sanoa: "En minä tiedä, mistä jatketaan!" 🤯 Tässä kohtaa päästiin siis päivän treeniaiheeseen kiinni. Risteävät hajupilvet ilmeisesti räjäyttää Justin käsityskyvyn ja sillä menee hermot, kun ei tiedä, mistä jatkaisi etsintää, kun on koko ajan hajupilvessä. Tässä kohtaa Elli sanoi, että muutetaan strategiaa: kun sanon "jatketaan", ohjaan selkeästi johonkin, lähelle löydettyä kätköä mutta kuitenkin liikkuen poispäin siitä. Koira tietää, että jatketaan tästä eikä aikaa ja aivokapasiteettia mene turhautuneeseen sahaamiseen löydetyn kätkön lähellä. Tässä mulle tuli mieleen tämä mökkitreeni, jossa Just meuhkasi ihan samalla tavalla löydettyään ekan kätkön ovenpielestä. Sitten kun mä lähdin ohjaamaan penkkiä toiseen suuntaan, niin Just rentoutui ja alkoi taas nuuskuttaa kunnolla.

Tosi kivaa 2 viikkoa ennen SM:ejä todeta, että koiran motivaatio ei ole normaalilla tasolla... Yritän vain ajatella, että oli tosi tärkeää, että tämä tuli nyt ilmi, koska vielä ehtii tehdä jotain. Treenilista alkaa olla jo aika hyvin läpikäytynä noin muuten, joten hyvin voi tehdä enää pelkästään motivaatiotreenejä. Kuten Elli sanoi: "Palkkaneuvotteluista ei tässä harrastuksessa pääse koskaan kokonaan eroon."

Treenilista alkaa seuraavan maanantaitreenin jälkeen näyttää jo aika hyvältä. Nyt sitten kaikki fokus motivaatioon! Laittelen Ellille vielä viestiä tosta ekan kätkön ilmaisuasiasta. Luulen, että osittain tämäkin on motivaatiokysymys. Jos ilmaisuun olisi korkeampi motivaatio, Just viitsisi kertoa mullekin, kun löytää kätkön. Liinalla rajaaminen ja superpalkkaus lähikätköstä ei mun mielestä ole tuottaneet juurikaan. Vaikka aina ajattelen, että jatketaan vielä löydön jälkeen, niin aina voi kyseenalaistaa, toiminko käytännössä näin?! Vai teenkö huomaamattani niin, että löydön jälkeen vien koiran pois superpalkattavaksi, ja loppualue jää kuitenkin käymättä? Entäs miten sitten kokeessa, jos alueella on vain yksi kätkö?

Syyt, miksi Just on jättänyt ekoja kätköjä:

1. Nopea löytö ekalla alueella, homma loppui siihen.
2. Jos ei ole ollut varma, miten kyseinen kätkö ilmaistaan.
3. Jos on halunnut vielä tehdä vertailevaa tutkimusta, esim. vientilaatikoilla ja repuilla
4. Varovaisuus ilmaisussa ("en pure en pure")

Nyt alkaa myös tuntua, että tää aihe on noussut aivan liian suuriin mittasuhteisiin mun päässä. Että en uskalla enää edetä alueelta koiran reaktiolta, kun epäilen, että se jättää kätkön. Jotain pitää nyt muuttaa tässä ajattelutavassa ja pian.

Justin toisena tehtävänä oli tunnari, jota tehtiin eri paikassa (vaihdettiin autot toisinpäin). Tehtiin ensin yksi, jossa Just lähti tuomaan väärää ja mä reagoin tosi hitaasti. Mietittiin sitten hetki menneitä treenejä; yksin tehtynä kaikki on onnistuneet, Annikan kanssa lähti kerran tuomaan väärää. Mä oon ajatellut, että ongelma on odotusvaiheessa, mutta Elli nosti esille hajukuva-asian: koska viimeksi mun kapuloita on käsitellyt joku muu? Kääk, siitä taitaa olla muutama kuukausi!! Tämä myös korostui tässä treenissä, koska oltiin juuri etsitty nosekätköjä, joissa oli myös Ellin hajua. Muiden ihmisten hajuiset kapulat oli Justille alunperinkin aika vaikea asia, joten ehdottomasti olisi pitänyt muistaa lääpityttää kapuloita tarpeeksi usein. Siitä nyt ykkösprioriteetti. Me ollaan jo kerran tehty tää projekti, pystytään siihen kyllä uudelleenkin!

Tehtiin myöhemmin toinen toisto, siinä Just tuli suoraan omalle ja toi sen. Tästä mieleen tullut toinen pointti oli se, että haastetta voisi olla enemmän, esim. joka toinen kerta perustunnari, joka toinen kerta haastava, esim. tosi pitkä jono. Tässä kohtaa rupesin miettimään, miksi teen kotona partsilla isoa määrää mutta muualla en!? Ne nyt ohjelmistoon.

Elli näytti ja selitti myös muutaman haastetreenin, esim. tunnaritorni, jota en ennen ole koskaan ymmärtänyt, ja "tyhjä rata", jonne ilmestyy oma huolellisen haistelun jälkeen. Ideana tornissa, että koira oppisi siirtämään nenällä väärät pois edestä. Tällaista en edes koskaan ole nähnyt! Kapuloiden viennistä kysyin myös, ja Elli sanoi, että voisin olla katsomatta Justiin. Kokeillaan tätä seuraavaksi.

Integroituja treenejä

Tiistaina töihin lähdössä nappasin reppuun kiertotötsän ja pallon sekä namit taskuun. Illalla sitten kotiin kävellessä pysähdyttiin Annalan kentälle ottamaan pikatreenit Ninan kanssa suunnitellun mukaisesti. Oli ihan yleisöäkin, kun paikallinen kännikala oli katsomossa 😂 Tehtiin kaks toistoa luoksaria, kolme toistoa kiertoa, meni varmaan jotain 5-7 min kaikkinensa eikä tosiaan ollut vaikeeta. Ens kerralla vielä Jokulle liina mukaan, niin se voi treenata poiskutsuja vieraammalla kentällä. Vapaaksi en uskaltanut tuossa päästää, koska puput ja Lahdentie.

Torstaina Jokulla agitreenit. Ei tehty piirroksen mukaista rataa, niin en laita sitä nyt tähän. Erikoishypyt meni hienosti, samoin keinu. Puomilla muistaakseni yksi siinä ja siinä, muut ihan hyviä. Mielenkiintoisin osuus oli kuitenkin rengas + inni. Ensin näytti siltä, että Joku vain meni hypyn takaa kuuntelematta yhtään ohjausta. Sitten Hanna meni katsomaan takaapäin ja huomasi, että Joku lukitsee hyppypuolen jo ennen rengasta! Rupesin sitten sanomaan "toista"-vihjettä jo ennen rengasta - ja a vot! Sen jälkeen ei yhtään stiplua! Ei hemmetti, kun voi taas tuntea itsensä tyhmäksi. Taas koira teki, kuten pitää, ja ohjaaja luuli, ettei se kuuntele.

Justin kanssa tällä kertaa tokoa kouluttamisen jälkeen. Tehtiin yksi toisto kiertohässäkkää (asento seis - vasen umpihyppy) ja yksi toisto ohjattua (vasen puoli). Molemmat meni ihan täydellisesti, paitsi että Just kävi sen verran kuumana, että oli aika äänekäs. Tunnaritikutkin oli mukana, mutta koska oli mennyt niin hyvin, olin fiksu ja lopetin tähän. Eli tässäkin meni jotain 5 min. Kannatti taas jahkailla ja kriiseillä, että hirvee homma alkaa taas hioa näitä liikkeitä.

Tunnari ollaan taas kaivettu naftaliinista ja tehty kotona partsilla sekä pari kertaa iltalenkillä yrittäen keksiä vähän variaatioita. Viimeisin keksintö oli tehdä urheilukentän kaukalon sisällä (ennen ollaan aina tehty ulkopuolella hiekalla). Tämä on vähän kuin hallin ja ulkotilan välimuoto. Ekalla kerralla sattui ihan puhdas työtapaturma, kun Just oli jalallaan siirtänyt yhtä kapulaa ihan oman viereen. Sai selkeästi hajun ja nappasi haisevan kapulan, mutta se olikin se siirtynyt. Uudella yrityksellä toi tietysti oman. Toistin tämän skenaarion vielä eri iltana ja nyt tuli tyylipuhdas suoritus.

 

Tokotauko ohi!

Kokeen jälkeen tuli pidettyä lähes 2 viikkoa ihan totaalista tokotaukoa, edes kotona ei tehty mitään. Oli ihan sellainen kaikkensa antanut olo. Toko on kyllä raskas laji kisata!

Keskiviikkona tauko ohi ja otettiin mukavat kesäillan pikkutreenit Annikan kanssa Ogelissa. Siellä olikin melkoinen meininki! Tullessa kuvan vasemmassa reunassa oli lapsia leikkimässä vesisotaa. No, he lopettelivat melko pian, mutta osa jäi keskikentälle pelaamaan futista. Lisäksi kentän toisessa päässä oli borderterriereiden näyttelytreenit. Kyllä mua aluksi aika paljon ahisti, lähinnä lapset, mutta hetken hengittelyn jälkeen todettiin, että treenataan silti.

Jokun vuoro meni yllättävän hyvin. Se on kyllä hämmästyttävä siinä, että vaikka se haukkuukin juokseville lapsille esim. autosta tai tolpasta, niin treenin aikana ei ottanut yhtään häiriötä! Jopa niin, että mun oli turha "treenata häiriötä", kun Joku oli vain koko ajan kontaktissa ja kysymässä, mitä nyt tehtäis. Tehtiin vähän tuijotusilmaisua ihan vain Annikalle demostrointimielessä, kun Elsille aletaan kouluttaa tuijotusilmaisua NWTA:n projektina. Sitten alkoi olla tämä pääty kentästä jo vähän rauhallisempi, niin otettiin luoksetuloja ja poiskutsuja. Nyt oli aivan täydellinen sarja, jonka viimeisellä toistolla annoin Jokun juosta niin pitkälle, että Annikakin oletti, etten enää kutsu. Ja silti Joku kääntyi aivan välittömästi siitä ihan 1-2 metriä ennen Annikan lelua! 😍

Just aloitti suoralla luoksarilla. Jotain tolle loppuosalle pitäisi tehdä, kun hidastaa raviin. Sitten jos on pysähdys välissä, niin Just ei koe tarpeelliseksi tuottaa vauhtia niin lyhyellä matkalla. Toisena juttuna aloin sisäänajaa uutta käskyä kiertoon. Siitä tuli nyt sitten vain "kaarre" eli melkein sama käsky ja sama kriteeri mutta ei agilityn painolastia. Just teki tosi hienosti, joskin kierron jälkeen aina vilkaisi Annikaa. Innostuin tekemään tästä häiriön eli jessasin aina, kun se päätti kiertäessään jatkaa heti mua kohti. Laitettiin sitten vielä toiselle puolelle kiertoa Annikan treenikassi, niin tuli kunnon erottelut.

Sitten ohjattu. Oikea puoli ekana, aika täydellinen suoritus. Sitten vasen puoli. Just kääntyi oikeaan suuntaan mutta jatkoi silti oikealle kapulalle! Nyt pysäytin ja lähetin korjauskäskyllä vasemmalle kapulalle. Tää onnistui! Palkkasin, vaikka olikin korjattu, koska tällähän ois vielä pelastettu pisteet kotiin kokeessa. Tän jälkeen otettiin jääviä. Ensin asentopeli, sitten liikkeinä. Oiskohan kaikki onnistuneet tai yksi stiplu. Viimeisenä vielä kaukot, joista herkkutikku palkaksi. Oikein sopiva setti näin tauon jälkeen!

Torstaina agitreenit. Oli vaihtoehdot tehdä viikkoradasta 1-9 estetreenipätkänä tai sitten 8-14+A:n alla oleva putki tai sitten persjättötreeni, kuten alemmassa kuvassa. Joku tietysti toimi nollakoirana testaamassa persjätöt! Estetreenipätkää ei tehty, koska Joku ei tee keppejä eikä A:ta. 

Ensin otettiin toi 8-14+putki -pätkä paitsi että aloitettiin A:n alla olevalta putkelta toki. Kokeilin tehdä persjättöjä eri kohtiin; ensin kympin jälkeen, sitten ysin jälkeen, sekä 13 putken jälkeen. Kaikki onnistui. Jokusta on tullut tosi hyvä estelukituksissa, ja mun liikesuunnan muutoksiahan se on aina ollut hyvä lukemaan.

Sitten toinen pätkä. 11-esteen jälkeen mentiin siis putkeen. Tehtiin tää kahdella persjätöllä eli ysin jälkeen ja 11 jälkeen ja sitten vielä paluumatkalla 14 jälkeen. Hyvin pelitti! Päivän hupinumero oli viimeinen kierros. Palkkana oli kanatikku, jonka takia olin ängennyt kaikki lelut treenitaskuun. Tasku on jo sen verran vanha, että kuminauha on löysä. Siispä useampi lelu taskussa aiheutti "Housut puttoo!!" -efektin 😂 Kyllä oli kavereilla nauramista, kun mä yritin ehtiä persjättöön ja nostelin housuja samalla  😂 

Just teki ennen kouluttamista yhden tunnarin, jonka olin laittanut itse. Kapulat ympyrässä, oikea klo 12:ssa. Sitten kouluttamisen jälkeen jatkettiin uuden kiertokäskyn vahvistamista. Nyt otin hypyt mukaan ja laitoin ensin kaikki kohteet rinnakkain. Kun se sujui, irrotin esteitä pari metriä kierrosta ja sitten pidensin etäisyyttä lähetykseen. Tällainen skenaario tuli. Oiskohan kaikki muut toistot onnistuneet paitsi yhdellä Just ei lähtenyt sivulta, kun sanoin käskyn liian tylsällä äänellä.

Jäähkälenkin jälkeen Hanna teki meille vielä yhden tunnarin.  Taas oli ympyrä, oma klo 7:ssä. Tää oli aivan oppikirjasuoritus! Just aloitti haistelun klo kuudesta ja haisteli vastapäivään jokikisen kapulan, kunnes tuli omalle, johon välitön reaktio ja lähti tuomaan heti. Kylläpä se näyttää varmalta! Ollaan myös tehty pari toistoa kotiparvekkeella isolla määrällä ja yhtä varmalta näyttää. Täytyy ehkä nyt keskustella jonkun kouluttajan kanssa, pitäisikö kapulan palautusta treenata vähän paremmaksi nyt kun itse liike sujuu. Just nimittäin pitää kapulaa miten sattuu, joten joskus se putoaakin suusta. Perusasentokaan ei aina ole ihan moitteeton. En ole aiemmin kiinnittänyt tähän huomiota, kun koko liikettä ei oo ollut, mutta onhan se tyhmää menettää pisteitä palautuksesta, jos muuten menee hienosti.

Tokokoe

Torstaina korkattiin Justin kanssa tokon voittajaluokka. Tiesin, ettei osaaminen ole sillä tasolla, että pitäisi saada ykköstulos, mutta mulla oli sellainen fiilis, että haluan käydä nimenomaan nyt, kun vielä voi. Tämä oli nyt neljäs laji, jossa Just on kilpaillut kolmannessa tai ylimmässä luokassa. Aika makeeta on korkata kahden lajin kolmas luokka kuukauden sisään lähes 11-vuotiaan koiran kanssa 😎 Tavoitteena oli startata ja saada yksi näistä onnistumaan: tunnari, kiertohässäkkä tai ohjattu.

Koe oli siis Ojangon ulkokentällä iltakoe, alkoi klo 17.30. Tuomarina Maarit Hellman. Harmillisesti osui vähän turhan lämmin päivä - 19 asteen ennustuksista poiketen olikin +22. Kentälle kyllä tuuli mukavasti. Just hengaili ihan coolisti, mutta kyllähän se alkoi läähättää heti, kun vähän ruvettiin tekemään jotain vauhdikkaampaa.

Paikkis tehtiin kolmen koiran ryhmissä. Justin suoritusvuoro oli toka. Vuorotellen käskytys meni tosi hienosti. Just vähän vinkui jättäessäni sen mutta muuten oli hiljaa. Tuomaria nauratti, kun kerroin, että olin unohtanut muistuttaa sitä olemaan hiljaa! Lisäksi Just oli kuulemma meinannut vähän ryömiä 😂 Tästä arvosanaksi 8,5.

Olin ajatellut, että liikejärjestys on meille aika hankala - lähinnä ekan kehän ruutu - tunnari ja seuraaminen peräkkäin - ja kyllä se olikin. Suoritus alkoi kuitenkin aivan loistavasti, kun heti ekat kolme liikettä onnistui. Kaukoissa kaikki vaihdot ekasta käskystä ja samalla viivalla Just oli palatessani kuin lähtiessäni. Tästä 8½. Ruudun lähetyspaikassa Just näytti siltä, ettei edes kunnolla bongannut mutta niin se vaan juoksi sinne satavarmasti, stop ja maahan ekoilla käskyillä ja seuraamaankin tuli iloisesti laukalla. Ysi saatiin. Sitten jännitysmomentti eli tunnari. Just meni kapuloille rauhallista laukkaa ja aloitti haistelun vasemmalta. Toiseen vasemmalta teki reaktion ja olin varma, että se se on. Just kävi kuitenkin vielä muut läpi ja sitten takaisinpäin nappasi oikean kapulan ja toi sen ravilla, palautus vähän vino. Liikkurin sanoessa kiitos jäin aivan jäätyneenä tuijottamaan kapulaa - tässä on väärä kirjain!!! Itse siis aina kirjoitan kapulaan J:n mutta tässä oli X, kun oli valmiiksi merkitty. Kysyinkin tyhmänä liikkurilta, että taisi olla oma, ja liikkuri vastasi iloisesti hymyillen, että joo, siinähän on merkintä! 😂

Neljäs liike oli seuraaminen, ja tästä alkoivat ongelmat. Tein, kuten ollaan harjoiteltu eli oikein räväkän sosiaalisen palkan ja pomputuksen ennen aloitusta, ja Just olikin aloituspaikalla mukavasti skarppina ja aloitti hienosti. Kaavio oli kuitenkin meille aika hankala eli paljon käännöksiä ja vähän suoraa, ei päästy ollenkaan flow'hun. Ja se tosiaan kesti 2 min. Ajoittain Just seurasi hienosti, mutta välillä jäi. Lyhyt peruutus oli ok mutta pitkä levähti. Jossain kohtaa taisin antaa yhden ylimääräisen käskynkin. Pisteitä tästä jäi 6. 

Ohjattuun Just ei sitten lähtenyt ollenkaan. Jumitti jo seuraamaan lähdössä eikä lähetyskäskystä tullut mitään järkevää suuntaa. Miljoonan lisäkäskyn jälkeen sain sen suunnattua oikein ja se ilahdutti, että sitten se kyllä haki kapulan ihan vauhdikkaasti. Huomasin, ettei olla treenattu tuollaista, että joku muu kuin liikkuri vie kapulat! Tää treenilistalle! Myös mittasuhteissa pitää olla tarkempi.

2. kehään vedin viimeisen ässän eli kateuskortin hihasta eli lainasin Annikalta Selmaa muutaman tempun ajaksi Justin katsoessa. Ennen kehäänmenoa sitten  kunnon vireennostatuksen ja näyttikin ihan tosi hyvältä, mutta eikös Justille ehtinytkin tulla kuuma siinä pomppiessa ja jo kehään mennessä oli taas jo ihan läähpuuh. L:ssä asennot seiso ja istu. Seuraaminen oli ihan ok, ei mitenkään voimakasta mutta ihan kontaktissa kuitenkin. Asennot oikein, mutta istumiseen tein niin ison vartaloavun, että alkoi ihan naurattaa 😂 Pitää jatkossa olla tarkempana, että jos kävelen hitaammin ennen jättöä, niin jatkaisin sitä samaa vauhtia enkä kiihdyttäisi! Arvosana 6,5.

Kiertohässäkkää edeltävä liikkeenväli oli vähän hankala ja Just meinasi jäädä kattelemaan jotain metsäänpäin. Ihan piti herätellä. Just alkoi jo olla tosi kuumissaan ja fokuskin alkoi harhailla. Siispä ei mikään ihme, ettei lähtenyt kiertoon. Sen sijaan meni oikean hypyn toiselle puolelle ja oli ihan eksyksissä. Muutaman yrityksen jälkeen menin itse lähemmäs ja lähetin hyppyjen tasolta kiertoon, että saatiin loppuosa tehtyä. Tästä tuli mieleen, että pitää varmaan opettaa eri kiertokäsky, kun tuohan on ihan sama asetelma kuin agilityn takaakierto. Vaikka Just ei oo agilitya moneen vuoteen tehnyt, niin onhan se vähän epäreilua käyttää samaa käskyä ihan eri tarkoituksella.

Viimeisenä oli luoksari ja se olikin koominen esitys. Just meni kyllä ekalla käskyllä maahan mutta kutsusta se vain tuijotti mua ihan tyhjin silmin. Muutaman sekunnin päästä lähti kyllä liikkeelle mutta hölkytteli ihan rauhassa 😂 stoppasi kuin seinään ja loppuosan tuli myös hölkäten, sivulletulo nätti. Eli teknisesti puhdas suoritus mutta vauhtia tai halukkuutta ei ollut nimeksikään. 6,5 tästäkin. Kokonaisvaikutus kuitenkin ysi, joten siitä sitten tsemppiä. Yhteispisteet 199 eli 3-tulos! 

 Tavoitteet täyttyi! Kaikkein hienointa tässä kokeessa oli tunnarin onnistuminen kaikkien epätoivon vuosien jälkeen heti ekassa kokeessa. Ja kiva, että jäätiin tuloksen puolelle.

Mutta suoraan sanottuna nyt on vähän tokoväsymys. On toi tokon voittaja kyllä aika äärimmäinen suoritus meille. Pitäis kaiken osua kohdalleen samana päivänä: sopiva liikejärkkä, hyvät olosuhteet ja koiralla hyvä päivä. En usko, että enää tässä vaiheessa on mahdollista saada Justista niin varmaa noissa liikkeissä, että se puksuttaisi, vaikka mikä olisi. Vähän tässä mietityttää, mistä löytyisi ulkokokeita viileällä säällä - ensi syksynä? 

Huvittavaa oli se, että vaikka samalla alueella oli agilitytreenaajia ja viereisellä kentällä rallytreenit, Justia häiritsi eniten naksuttimen ääni. Ennen tokaa kehää nimittäin viereisellä kentällä joku käytti naksutinta ja Just kääntyi joka naksutuksesta katsomaan. Eipä ole pitkään aikaan tullut treenattua tällaistakaan!

Näyttely + agi + mökkihommat

 Onpahan nyt käyty Justin kanssa yhdessä näyttelyssä, ekaa kertaa 5 vuoteen: Palveluskoiratapahtumassa 9.5. Meillä onkin hyviä muistoja kyseisestä tapahtumasta aiemmilta vuosilta, kun sekä Lyyti että Just on saanut sieltä sertit. Ja niin sai tälläkin kertaa - nimittäin vetskusertin! Just voitti veteraaninartut (2 kpl) ja sijoittui PN-kehässä kolmanneksi karvaräjähdyksestään huolimatta. Esiintyminen sujui hyvin viiden vuoden tauosta huolimatta. Lopputulos VET ERI SA PN3 VSP-VET ja VET-serti. Arvostelu:

"oikea koko ja mittasuhteet. hyvälinjainen pää. hyvä purenta, silmät ja korvat. kaunis kaula. hyvä ylälinja. hyvä runko. oikein kulmautunut. hyvä luusto. ei parhaassa karvassa mutta rodunomainen karvapeite. erinomaiset liikkeet"

Oli tarkoitus tehdä häiriötokojuttuja kehien laidalla mutta siellä oli niin ahdasta, että luovutin.

Illalla sitten Jokun agitreenit, Just sai jäädä huilimaan. Jokun kanssa oli suunnitelma tehdä serpentiinejä ja se onnistuikin. MUTTA sitten meidän suunnitelma loppui siihen ja loppuaika vain sekoiltiin. Ei näin ei näin. Oli oikein hyvä esimerkki, mitä tapahtuu, jos ei ole kunnon treenisuunnitelmaa.

Äitienpäiväkahvien yhteydessä otin Justille pikkunoset Kumpulassa. Tehtiin lähikätkö oman auton rekkarista + lokarikätkön toisinto peräkärrystä. Nyt Just kyllä ilmaisi sen mutta joutui edelleen kiertelemään ja kaartelemaan. Muuten oli ihan perusjuttuja, pihakalusteiden läpikäymistä ja sellaista; halusin vahvistaa hajupilven työstämistä loppuun asti, vaikka seuraava hajupilvi jo leijailisi lähistöllä. Ei ollut kyllä tällä kertaa mitään ongelmia millään kätkötyypillä.

Kottari, keinu ja aitan kulma

Keskiviikkona 15.5. lähdettiin sitten mökille. Oli tarkoitus treenailla siellä enemmänkin, mutta säät oli niin upeat, että enimmäkseen pötköteltiin laiturilla. Ainoastaan torstaina tuli vähän treenattua nosea ja tokoa ihan helletreeniin totuttelumielessä. Nosehommissa käytiin lähinnä kätkötyyppejä läpi: lähikätkö autolla, tyhjä peräkärry, ulkona korkea seinällä, saavuttamaton, roikkuva keinussa, tavallinen kottarissa ja kiivettävä aitan kulmalla. Keinulle taisi tulla nuolaisu. Aitan kulma levisi joka suuntaan ja jouduin ohjaamaan aika paljon, että saatiin homma maaliin, kun aikaa oli kulunut jo 10 min  ja lämmintä oli tosiaan se 25 astetta, ei suoraa auringonpaistetta toki. Vähän mietin, oliko järkee lopettaa tuollaiseen ääritapaukseen ennen koetta, mutta ei ollut varakätköjäkään.

Tokon puolelta tehtiin kahdesti tunnari perheenjäsenliikkurin kanssa, yksi onnistui toinen ei. Torstaina myös tiellä luoksari ja maasta kutsu, pihalla jääviä, seuraamisen osia ja kaukoja. Muuten ihan sellaisella perusmeiningillä mentiin mutta seuraamisessa Just oppi yhtäkkiä sivuaskeleet vasemmalle!

Viilausta viilausta

 En oo moneen vuoteen mennyt tokokokeeseen niin, että liikkeissä olis vielä näin paljon tekemistä. Viime vuoden avoimen kokeisiin mentiin niin, että viimeisen viikon aikana ei enää juurikaan tehty liikkeitä... Nyt tuntuu, että vielä toi ja toi ja toi juttu kesken.

11.5. lauantaina päästiin Hannan kanssa Ojankoon treenaamaan. Oli oikein meidän perustreenit, 5 koiraa teki kahta lajia ja välissä lämpät/jäähkät. Sää oli aurinkoinen mutta todella tuulinen. Aidan takana muita tokoilijoita ja kauempana agilityn treenaajia. Just aloitti Pikan kanssa paikkiksella. Olin nyt ihan piilossa 2 min. Muuten meni hyvin, mutta jossain kohtaa Just oli kääntynyt nuolemaan mahaansa. Palasi kyllä siitä ihan pokkana sfinksiasentoon. Olin ottanut siltä aamulla punkin irti mahasta, joten varmaan iho kutisi vielä, joten ei siitä sen enempää.

Päivän päätavoite oli tehdä silta tunnariin yksintreenaamisesta kisamaiseen liikkeeseen. Se onnistuikin hienosti! Ekana oli rivi, Hanna laittanut kapulat valmiiksi, lähetin lennosta. Muuten täydellinen mutta oma oli painunut ikävästi hiekkaan, joten Justilla oli vähän haasteita saada se suuhun. Toka toisto ihan treenin lopuksi, kapulat jonossa, Hanna laittanut valmiiksi, lähetin sivulta. Just kävi ensin tsekkaamassa paikan, jossa eka toisto oli ollut, sitten tuli kapuloille sivulta päin. Upeasti haisteli eikä kertaakaan maistanut muuta kapulaa, mutta palauttaessa kapula lipesi kerran suusta. Hienot onnistumiset!

Toinen pääasia oli kiertohässäkkä. Ekana stoppi seisomaan ja oikea umpihyppy. Kävin Justin kanssa pitkät palkkaneuvottelut ennen ekaa toistoa. Se lähtikin upeasti kiertoon harkitsemattakaan hyppyjä ja stoppi onnistui hyvin. Sen jälkeen alkoikin ongelmat. "Hyppy"-käskystä Justille iski epävarmuus ja se kävi varmuuden vuoksi kiertämässä toisen kerran. Sitten vielä hypyn jälkeen jäi taas ihmettelemään ja tarvitsi lisäkäskyn sivulle. Tää oli tosi arvokas treeni siksi, että vihdoin tajusin, miksi se tekee noita tuplakiertoja: se luulee, että pysäytän sen siksi, että jotain meni pieleen, kuten esim. ruudussa tai ohjatussa pysäytän, jos se menee väärään suuntaan! Tätä varmaan myös pahensi se, että olen ottanut välillä hypyn suoraan kierron jälkeen. Eli Just ei ymmärrä, että stoppikin kuuluu liikkeeseen.

Otettiin sitten toinen toisto maahanmenolla ja vasemmalla avohypyllä. Tää meni ihan täydellisesti! Sitten vielä kaksi kertaa stopista oikeanpuoleinen hyppy, ensin vauhtilähetys - stop - hyppy - sivulle, sitten pelkästään stop - hyppy - sivulle. Näissä mulla oli ankkafile valmiiksi kädessä, ja Just sai käydä heti kiinni, kun tuli sivulle. Alkoi ilme jo näyttää aika hyvältä!

Kolmas liike ohjattu, kerran kumpikin puoli. Ensin vasen, seuraaminen meni vähän pitkäksi, kääntyminen varma, palautuksessa hidasti raviin. Sitten oikea, taas kääntyi varmasti, puolet matkasta laukalla, puolet ravilla, hidas perusasento. Viimeisenä vielä kapuloiden vienti + seuraamaan lähtö ja se kun se meni edelleen yhtä laadukkaasti, vapautin tavoittelemaan seuraavaa ankkafilettä. Ennen tunnaria Hannan laittaessa kapuloita otin vielä muutaman jäävän asennon. Olipa hyvä setti! Vauhtia toki olisi voinut olla enemmänkin.

Joku teki tekniikkakentällä pieniä agijuttuja. Siisteintä oli hyppytekniikan taipuminen vauhtilähestymisellä ja valssilla. Eli putken kautta lähetys sisään, Jokun ollessa sarjalla tein valssin ja lähdin jo liikkumaan eteenpäin. Lisäksi tehtiin keinua ja puomia.

Maanantaina ennen lomaani vielä treenattiin Annikan kanssa Ogelissa. Joku teki taas poiskutsuja, nyt otettiin tosi pitkä matka ja vaihtelin kutsupaikkaa.

Justille ja Elsille ensin paikkamakuu, olin taas piilossa mutta taisin kerran palkata. Kestoa oli n. 2min15sek. Just aloitti taas tunnarilla. Kokeilin nyt sitä, että käänsin Justin mukanani täyskäännöksen ennen kapuloille lähetystä. Se meni laukalla ja näytti haistelevan tosi lupaavasti mutta lähti sitten kuitenkin tuomaan väärää. Huomautuksesta korjasi. Kokeiltiin treenin lopuksi toinen samanlainen ja nyt onnistui 😍 Oli vielä hiton jännä, kun Just joutui etsimään omaa aika kauan mutta sinnikkästi jaksoi!

Ruutuun meno aika täydellinen. Kutsussa taas viimeiset metrit ois voineet olla voimakkaammat. Sitten tehtiin kiertoa yhdellä hypyllä, koska toista ei ollut käytettävissä. Yritin nyt sellaista, että kehuin stopista, mutta ei Just oikein sitä ymmärtänyt. Sen sijaan todettiin, että sitä auttaa, jos päästän sen vähän pidemmälle eli en pysäytä heti kierron jälkeen! Otettiin sitten muutama nopea toisto tosi hyvillä palkoilla. Vähän toistoiseksi meni mutta taas ohjattu molemmin puolin oli tänäänkin ohjelmassa, onnistui. Ja sitten jotain pientä asentojumppaa.

Maanantaitokot

Maanantaina viimeiset Päivin treenit + kimppatreenit. Just aloitti luoksarilla, jonka lopussa päätyi ruutuun... Tajusi itsekin, että nyt meni pieleen ja tuli sitten sivulle. Otettiin sitten toiseen suuntaan ja nyt onnistui. Sitten lähdettiin hinkuttamaan ohjatun vasenta puolta. Tehtiin kokonaisena liikkeenä ja kahteen suuntaan hallissa ja kumpikin onnistui. Marika oli ihana, kun sanoi katsomosta, että Just oli oikein katsonut toista kapulaa, että toi on tuolla mutta mä haen tän. Eli todella ajatuksen kanssa valitsi! Päivin ehdotuksesta ei tehty enempää, ja se oli varmasti oikea päätös.

Seuraavaksi ällää liikkuroituna. Just lähti tosi hyvällä asenteella seuraamaan mutta otti väärän asennon - seisoi, kun olisi pitänyt istua. Sama toistui pari kertaa ja totesin, että jotain mä teen erilailla. Sitten aikalisä ja asentopeli väliin. Nyt löytyi kaikki asennot ja mäkin muistin, millä äänellä "istu" pitää sanoa. Uudella yrityksellä molemmat asennot istu ja seiso onnistui ja väliseuraamiset oli tosi hyvällä ja innokkaalla ilmeellä. Tässä vaiheessa aika oli loppumassa, niin otettiin vielä toisesta suunnasta yksi maahanmeno ja kun se onnistui ekalla yrityksellä, niin lopetettiin siihen.

Kimpparyhmässä aloitettiin paikkiksilla. Joku teki alokkaan paikkamakuun. Kokeilin tällä kertaa ilman etupalkkaa mutta olin itse lähempänä, ehkä 5 m päässä. Joku makasi tosi varmasti ja rauhallisesti. Just teki voittajan makuun, joka meni ihan nappiin. Täytin säästöpossun piilossa ja näytin sen Justille palatessani kehään. Paikkiksen lopussa vapautin Justin sinne ja nyt se löysikin oikeaan osoitteeseen.

Joku teki yleisiä häiriöjuttuja. Tällä kertaa tehtiin enemmän tokomaista kuin arkitottista. Joku ei juurikaan reagoinut ryhmän äänekkäisiin ja rajuihin koiriin enää. Erityisen makee juttu oli ruutu. Jokullahan on tähän asti aina ollut ruudussa targetti. Nyt kokeilin näyttöruudulla ja se meni ihan täydellisesti! Joku loikki ihan innoissaan ruutuun ja putosi käskystä maahan. 

Just teki ainakin kaukoja sekä alustalla että ilman. Alustalla liikkuroituna sujui hyvin. Ilman meni vähän vaihtelevasti - hetkittäin tuli reippaasti eteenpäin (nämä toki korjasin) mutta sitten taas teki tosi hienoja vaihtoja. Kaikkein hämmentävin huomio oli kuitenkin se, että mun koiran häntä heiluu kaukoissa! Kaukot on olleet Justille aina kaikkein tylsin liike. Eniten vauhtia siihen sai, kun teki kaukoja peruutuksen kautta. Mutta nyt se heiluttaa häntää ihan vain tehdessään kaukoja!!

Seuraavassa setissä otin yhden ruudusta kutsun. Nyt oli motivaatiota - nimittäin Just repäisi mun paidan hihasta suikaleen käydessään namiin kiinni! Sitten otin vähän seuraamisen peruutusta ja heti astuin Justin varpaille 🙈 Mä luulen, että vaihdan siihen kuitenkin nyt peruutuskäskyn sivu-vihjeen tilalle, kun Just ajattelee sivulletulossa liikaa peruutusta ja se on huono homma. Lopuksi vielä väsyneellä koiralla seuraamisen valmistelut ja seuraamisen alku superpalkalla.

Päivi oli tehnyt yhden nosekätkön pihalle. Käytiin nostamassa se ja otettiin vielä ihan viimeiseksi yksi tunnari. Sehän onnistui! Ollaan nyt siinä vaiheessa, että hallilla oli väärät nipuissa esillä ja oma piilossa, kotona kaikki esillä. 

Riitan valkku

 Viime tiistaina Sannan kanssa taas Riitan valkku. Viime kerrasta viisastuneena ENSIN kerroin Riitalle treeniaiheet ja sitten vasta otin koiran viriteltäväksi enkä yrittänyt sählätä näitä asioita yhtaikaa. Ensiksi lesosin, että nyt on sopiva koe tähtäimessä ja aika pistää homma pakettiin. Riitta kysyi, olenko miettinyt, mitkä on eniten huomiota vaativimmat liikkeidenosat ja vastasin, että joo, koko viikon olen miettinyt 😂 Olin ajatellut treenata treenilistan kohtaa "seuraamisen kesto" mutta kun mietin, miten asian muotoilisin Riitalle, tajusin, että ongelma ei olekaan itse seuraamisen kesto vaan se, jos kyseinen liike on loppupäässä kehää ja Just alkaa olla jo vähän väsynyt. Olipa mielenkiintoista tajuta jokin asia miettimällä, miten selittäisi sen valmentajalle!

Aloitettiin ruudulla kokonaisena liikkeenä. Ai että mitä mannaa! Laukalla ihan keskelle, nopeat stop ja maahan ja säihkysilmäinen koira seuraamaan tullessa 😍 On se kyllä mahtavaa, että on edes yksi liike, josta voi aina olla varma. Seuraavaksi jatkettiin ohjatun parissa. Otettiin ilman alkuosaa. Kun oli tarkoitus noutaa vasen, Just kääntyi kyllä vasemman kautta ympäri mutta jatkoi käännöstä vähän yli ja meinasi noutaa silti oikean! Lähdettiin sitten tästä pohtimaan, mistä kiikastaa. Riitan ensimmäinen kysymys oli, onko vasen puoli Justille vaikeampi vai oliko kyse siitä, että vasen kapula oli nurkassa ja oikea keskemmällä kenttää? Jäin ihan miettimään, onko sillä puolieroa ja todettiin, että tarkistan muistiinpanoista. Löysin, että kerran on tehnyt tällaisen samanlaisen suorituksen mutta ei selvää kuviota. Sitten mietin, että Justillahan on oikea laukka vahvempi, mutta olen ajatellut, että sen takia vasemman kapulan nouto olisi helpompi. Mutta nyt tajusin, että sehän kun lähtee kääntymään oikeassa laukassa, niin vauhtiin päästyään jatkaa vain matkaa... Riitta sanoi, että voisin myös pysäyttää Justin ja tehdä korjausohjauksen. Sanoin, että se toimii kohtuullisen hyvin, mutta haluaisin, että homma menisi alusta asti oikein, kun Just on niin hyvä ketjuttamaan. Riitta nyökytteli, että oikein ajateltu, kunhan korjaus on työkalupakissa.

Sitten ruvettiin miettimään, miten auttaa Justia treenatessa. Vasen kapula voisi olla lähempänä eli Just "törmää" siihen heti, kun kääntyy oikeaan suuntaan. Omassa kapeassa hallissa voisi olla molemmat kapulat nurkassa. Lisäksi lähdettiin ajamaan sisään katseapua. Just vastasi siihen tosi hyvin, mutta mulla oli haasteita ajoituksessa. Tarkoitus oli vapauttaa kapulalle, kun koiran ajatus kääntyy sinne, mutta mä kehuin ja sitten Justin fokus kääntyikin aina minuun. Kun ajoitus saatiin kohdalleen, tuli myös hyviä toistoja. Palkkasin vaihtelevasti vauhtinoutona ja sivulletulosta mutta ennen kapulan ottamista Just ei kestänyt kehua. Paluuvauhtia voisi myös vielä vähän nopeuttaa, mutta siihen ei nyt puututtu, koska ei voi änkeä kaikkea samaan treeniin.

Tässä vaiheessa oltiin treenattu n. 20 min, joten todettiin, että olisi sopiva aika ottaa seuraamista. Just lähti seuraamaan iloisena ja siitä näki, että tsemppasi kovasti. Mutta olihan se myös sen näköinen, että huh huh, aika rankkaa. Tää oikeastaan ilahdutti mua, koska olin analysoinut asian ytimen oikein ja toisaalta koira kuitenkin oli edelleen yritteliäs, vaikka väsytti. Väsyminen on kuitenkin ihan luonnollista. Riitta jäi pohtimaan, saisiko jollain välivalmisteluilla ja virittelyillä Justin virettä boostattua niin, että jaksaisi. Ensimmäisenä ehdotin, josko edellisessä liikkeenvälissä pyytäisin Justia pomppimaan mun käteen. Kokeiltiin ja ensimmäisestä käsi-vihjeestä Just vain katsoi mua, että ootko ihan tosissas. Toisesta pomppasi ja kolmannesta innostui. Eli selvästi fyysinen aktiivisuus nosti henkistä aktiivisuutta. No, seuraavaksi Riitta kiinnitti huomiota siihen, että mun virittelysana seuraamiseen on vain "nyt sivulla", joka tekee Justista keskittyneen mutta ei nosta virettä. Riitta ehdotti, että ottaisin tähän uuden virittelysanan ja lähtisin lataamaan siihen arvoa, minkä tuloksena toivottavasti olisi henkisen jaksamisen boostaus sen verran, että Just jaksaisi tsempata koko pitkän seuraamisen. Siispä nyt lähdetään ajamaan näitä sisään, sitten tehdään seuraamista treenin loppupuolella (ajatuksella "tsemppaa vielä vähän, superpalkka tulossa") ja lisäksi tehdään virkeällä koiralla ja superpalkalla itse kestoa eli pidempää seuraamista.

Vielä oli muutama minuutti aikaa, niin katsottiin kaukojen tilanne. Kerroin, että pari kertaa on tullut s-i-vaihdossa väärä asento ja s-m-vaihdossa Just liikkuu ehkä 5 cm. Nyt onnistui kaikki s-i-vaihdot aivan täydellisesti! 😍 Palkkasin ne. Liikkumisesta Riitta muistutti mulle, että itse olen sitä hokenut, että riittävän hyvä riittää ja täydellistä tekniikkaa tärkeämpää on koiran hyvä asenne. Jos Just liikkuu kokonaisuudessaan 5 cm mutta tekee hyvällä ilmeellä, niin hyvä on. Ai että tuli jotenkin hyvä mieli tästä! Kun tietää, että Riitalla itsellään ja suurimmalla osalla hänen muita valmennettaviaan on vähän toiset tavoitteet ja kriteerit, niin on aina yhtä lohdullista kuulla, että meidän tavoitteisiin nähden tämä suoritustapa on tarpeeksi hyvä. Arvostan sitä, että Riitta ymmärtää erilaisten koirien ja tavoitteiden päälle ja osaa suhteuttaa priorisoitavat asiat niiden mukaan.

Kuvia treenistä ei tullut, joten laitan videon meidän tunnariprojektin etenemisestä. Näyttää aika hyvältä, eikös vain?!

Agi + nosevalkku

 Torstaina agilityssa toivetreenit. Pyysin Hannaa toivomaan mun puolesta 😂 Tehtiinkin Jokun kanssa sellaista hyppytekniikkatreeniä, jota ei ennen olla tehty: laukanvaihtoharjoitusta. Ensin meni pari toistoa, että Joku ymmärsi, mistä kuuluu mennä. Mutta sitten kun tajusi reitin, oli aivan super! Oli tosi makeen näköinen, kun lähti oikein kiihdyttämään lähtöluvasta ja kääntyili kuin musta pantteri. Lisäksi tehtiin ainakin keinua mutta en kyllä kuollaksenikaan muista enää, tehtiinkö vielä jotain.

Just oli tällä kertaa mukana. Sen kanssa treenattiin hallissa, koska talvi oli palannut. Ensin Annika liikkuroi meille kaukot 10 metristä targetilla ja näyttötaulun kanssa. Menee huomattavasti paremmin, kun tiedän vaihtojen järjestyksen enkä joudu katsomaan näyttötaulua, riittää, kun näen sivusilmällä vaihdon. Muuten meni hyvin, mutta seisomasta istumisessa Just meni maahan. Lisäksi tehtiin kiertohässäkkää 3 toistoa. Tässä muistaakseni myös yksi stiplu hypyn ohituksesta. Kiertoon lähtö on kyllä lyönyt läpi, se alkaa olla tosi varma. Kolmantena juttuna tunnari, josta yksi tärkeä huomio: se sujuu paremmin nosetreenien yhteydessä kuin tokotreenien. Eli nosemoodi tuntuu Justilla olevan avain hyvään haisteluun (yllätys yllätys).

Perjantaina Mervin treenit. Janinan & Kiran kolmosiin nousun ja lumimyrskyn kunniaksi tehtiin kolmosluokan sisäetsintää. Eka alue 1 tila eli max 3 kätköä, aikaa 2,5 min. Tässä oltiin vielä molemmat vähän unessa. Just aloitti etsinnän jotenkin tosi nihkeästi ja kulutettiin tärkeitä sekunteja siihen, että mä yritin saada Justin aloittamaan haistelun edes jostain ja Just halusi surffailla alueen rajoilla. No, seinäkoukusta löytyi eka kätkö, n. 110 cm korkea melko pian tehokkaan haistelun aloittamisen jälkeen. Toinen kätkö oli pöydällä punaisessa radiossa ja tää me missattiin ajan puitteissa. Luulin, että oltiin käyty koko alue läpi mutta näköjään ei. Sanoin "valmis" kuitenkin ajassa 2:29, joten jonkinlainen saavutus sekin!

Tokalle kierrokselle oltiin paremmin hereillä. 2 tilaa eli max 3+3 kätköä, aikaa 5 min. Just sai etsiä vapaana ja aloitti tästä toimistohuoneesta. Vasemmalla olevan valkoisen hyllykön alta löytyi ensimmäinen kätkö mukavasti. Ohjasin sitten Justin haistelemaan oviaukon kaappia ja olisin jatkanut siitä toiselle puolelle huonetta, kun Just häipyi ja jätti mut haistelemaan ihan yksinäni!!!

Yritin vielä pari kertaa naksauttaa kieltäni, kunnes totesin, että kai Justilla on haju, kun se noin päättäväisesti jyräsi ohjauksen yli ja lähdin perään. Tämähän oikeastaan oli sitä, mitä olen kaivannutkin!

Toisesta tilasta löytyi nopeasti myös n. 100-110 cm korkea kätkö reikätiilestä ikkunalaudalta. Siitä jatkettiin ja Just alkoi välittömästi reagoida puiseen kelaan - siellä oli saavuttamaton kätkö! Just teki hienot pyrkimykset ja vinkui lisäksi.

Toinen saavuttamaton löytyi hyppysiivekkeistä rakennetun häkkyrän sisältä. Taas tuli pyrkimykset ja vinkumista. Maksimimäärä per tila oli löydetty, joten palattiin pikkuhuoneeseen. Aikaa oli mennyt n. 3 minuuttia. Nyt Just kävi vähän kiipeilemässä nojatuolilla ja haisteli pöydän päällä olevia kohteita ja sen sellaista, kunnes pari kertaa katsoi mua ja vinkui. 

Tässä kohtaa aloin epäillä, että nyt alkaa olla kaikki löydetty. Tämä ajatus ei liikkunut kuitenkaan toiminnan tasolla tarpeeksi nopeasti, joten Just katsoi mua vielä kerran ja sitten oikein teatraalisesti ravisteli. Eipä voi koira enää selkeämmin kommunikoida! Nyt minäkin ymmärsin ja totesin "jaahas, valmis" ja sehän oli ihan oikein! 

Tiedostan kyllä tyhjän ilmaisemisen riskit, mutta ai että, miten makeeta oli tuo Justin tiedonvälitys! En ole esim. noita ravistuksia nähnyt ikiaikoihin eli siis en ole hinkuttanut liian pitkään. 

Merviä huvitti, kuinka erilaiset vinkuäänet Justilla on, kun pyrkii saavuttamattomalle vrt. kun tila on tyhjä / etsitty. Saavuttamattomaan liittyy vinkumisen lisäksi pyrkimys kohti jotain, tyhjän ilmaisuun Just kääntyy katsomaan mua vinkuessaan. Olipahan taas makeeta!!! Kyllä nää kolmosen alueet vain sytyttää mut kerta toisensa jälkeen!

Toko + hoopers

Viime sunnuntaina Ninan toko. Siellä saa aina seuraava koira verkkailla hallin päädyssä samaan aikaan, kun toinen tekee, joten otin Jokun hetkeksi pelleilemään. Siitä ei muuta erityishuomiota kuin että se on nyt oppinut takapäänkäytön käännöksissä. Olipa taas iso projekti - yhden kerran tein tasapainotyynyllä...

Just teki odotusvuorolla pari settiä kaukoja. Alustalla ilman liikkuria päästiin nyt 10 metriin puhtaalla tekniikalla! Ilman alustaa oli tosi iso ero tekniikassa. Tän pidemmälle ei päästy, kun tulikin meidän vuoro.

Paikkis oli tällä kertaa ennen yksilövuoroja. Just teki voittajan tasoisena. Muuten meni tällä kertaa ihan nappiin mutta Just vinkui enemmän kuin viimeksi. Ei kuitenkaan vaikuttanut mitenkään epävarmalta tai hermostuneelta, että ehkä ei vain olisi malttanut. Just sai kuitenkin erityispisteet aivan täydellisestä käskyjen kuuntelusta: sille tuli tosi monta häiriökäskyä ja Nina osasi älyttömän hyvin imitoida mun "maahan"-käskyä, mutta Just ei mennyt lankaan kertaakaan vaan meni maahan ja nousi sivulle vain ja ainoastaan omasta käskystä! 💪

Just aloitti tekemällä muutaman toiston kiertohässäkkää. Harmi, kun en tullut ottaneeksi kuvaa hallin asetelmasta: kierron oikealla puolella oli ruutu ja toinen ruutu oli toisessa päädyssä, hallissa oli kaksi tunnarikasaa ja häiriötötsiä. Sanoin heti, että ruutu kierron vieressä on liian vaikea Justille. Kuten kunnon kouluttaja, Nina kyseenalaisti tän, että jos joskus on ollut, niin onko enää? Päätettiin sit kokeilla ilman hyppyjä pelkkä kierto. Just bongasi ja lukitsi sen tosi varmasti, vilkaisi kyllä ruutua mutta silti valitsi kierron!!! 😍 Tää oli eka kerta historiassa, kun tää onnistuu ilman vääntöä. Kiitin tietysti Ninaa siitä, että hän kannusti kokeilemaan, kun itsellä meni pupu pöksyyn.

 Sitten otettiin ruutu takaa pois ja laitettiin hypyt paikoilleen. Eka toisto kierrosta palkka, tokalla jätin Justin maahan tötsien eteen ja otettiin paluuhyppy. Just lähti tulemaan vähän epämääräistä linjaa, enkä ollut varma, onko menossa esteelle vai ei, joten sanoin varmuuden vuoksi toisen hyppykäskyn. No, ei Just tehnyt mitään voimakasta suunnanmuutosta eli luultavasti oli kuitenkin tulossa esteen yli. Tästä Nina heitti sellaisen ajatuksen, että treeneissä voisi joskus noissa tilanteissa olla antamatta toista käskyä ja katsoa, mitä koira tekee. Jos tekee oikein, voikin tästä superpalkata. Jos tulee virhe, se on taas informaatiota osaamistasosta. Kolmannella toistolla otettiin koko liike, ja se meni kyllä tosi hienosti, paitsi että Just tuli ruudun kautta sivulle. Mutta sehän ei ollut Justin vika, koska ruutu sattui olemaan sen linjalla! Oli myös hienoa nähdä, että Just ohitti tunnarikasan, vaikka selkeästi huomasi sen.

Toisena liikkeenä ohjatun suuntia niin, että kapuloiden paikalla oli namipallot ja ihminen palkkavahtina. Ensin Just ei tajunnut, mihin piti mennä, joten näytettiin, missä pallot on. Todettiin, että mun sivulle näyttävä käsimerkki on huono ja sekoittuu sekä kierron loppuhyppyyn että kaukojen seisomiseen. Nina agilityharrastajana osasi neuvoa mulle, että tee sylkkäri, niin mä heti tajusin. Harjoiteltiin tätä hetki ja sen jälkeen saatiin täydellinen setti! Erityisen makeeta oli, että Just teki käännöskäskystä sen halutun 135 asteen käännöksen oikeaan suuntaan mutta tarvitsi sen jälkeen vielä vapautussanan palkalle! Eli tästä sitten ohjaajalle vähän tarkkuutta, että tulisi oikea palkkasana. Ens kerralla kokeillaan ensin näin ja sitten niin, että siellä on myös kapulat. Eli käytännössä kokonainen liike, mutta kääntymisestä tulee välipalkka.

Sitten oli vielä pari minuuttia aikaa, ja päätin nopeasti vahvistaa sitä, että koira pysyy aktiivisena, vaikka mun huomio harhailisi. Just oli aivan super tässä!!! 😍 Ei yhtään huonoa toistoa tai edes hetkeä. Tähän oli hyvä lopettaa.

Maanantaina sitten kauden ainoat hoopers-treenit Jokulla. Olipa hauskaa! Oli tosi sopivan tasoinen rata: päädyssä oli tynnyri poikkarina ja sitä piti vähän hinkata, että saatiin toimimaan vauhdista. Oikealta vasemmalle oli helpompi Jokulle kuin toisinpäin. Muuten tapani mukaan juoksin jonkin verran mukana eli en pysynyt ihan ohjausalueella. Lopuksi otettiin vielä loppusuoria etupalkalle. Oli tosi hupaisaa, kuinka Joku keskittyi ihan hirveästi, että tuli poispäin ja sitten kun vapautin suoralle, se laittoi ihan turboboostin päälle ja lähti ihan eri vauhtia pinkomaan. On se kyllä viihdyttävä treenikaveri.

Just treenasi kolmessa pienessä pätkässä. Ensin sulalla ja kuivalla Sirkuskentällä 10 minuutin tokoilut. Tehtiin ensin  pitkän matkan luoksari, jossa hieno vauhti ja silti erinomainen stoppi, mutta lopussa Just tuli taas mun oikealle puolelle! Nyt täytyy kyllä miettiä tuota, teenköhän jonkin käsiliikkeen vai mistä kiikastaa. Otettiin vielä yksi suora ja nyt vasen sivu löytyi. Sitten jääviä. Jotain on nyt vialla L:ssä, kun Justin ilme muuttui jotenkin, korvat alkoi heilua ja oli sellainen epävarman näköinen. Pyydän seuraavissa treeneissä kaveria videoimaan, josko näkisin, mitä tässä tapahtuu. 

Hoopersin tauolla pari ajoneuvokätköä hallin pihalla. Olisi pitänyt laittaa otsalamppu päähän, että olisin nähnyt ilmaisut kunnolla! Kätköt löytyivät kyllä helposti. Yhdellä kätköllä Janinan autolla Just teki katsomisilmaisun ja sitten jätti kätkön, kun en ostanut tätä. Kierrettiin auto ympäri ja nyt tuli kunnon ilmaisu. Tää asia menee nyt erityistarkkailuun. Ainakin toivon meille harjoitukseksi tätä seuraavissa Mervin treeneissä. Tämä vaara oli tiedossa, kun lähdettiin ilmaisua fiksaamaan mutta uskon, että sen saa hyvin korjattua, kun itsevarmuus palaa täyteen mittaansa.

Lopuksi vielä tunnari hallissa. Just oli etsimässä nosehajua, joten tehtiin vähän eri asioita, mutta ainakin se haistelee eikä haukkaile kapuloita! 

Riitan valkku 14.2.

 Ystävänpäivänä kaksari Sannan kanssa Riitan valkussa. Mulla oli suunnitelmana tehdä kisamainen, tunnaria ja kaukoja. Keskusteltiin aluksi Riitan kanssa siitä, että voittajan liikkeet on sen verran pidempiä kuin avossa, että musta tuntuu taas isolta kynnykseltä kokonaisuus mutta ollaan vähän aloiteltu. Sovittiin sitten, että tehdään nyt neljä vauhtiliikettä ja katsotaan, miten menee. No, tuntui aika nihkeältä, Just tuntui hitaammalta kuin yleensä. MUTTA nyt kun katson videolta, niin kyllähän se paremmalta taas näytti kuin mitä tuntui. Joo, siellä tuli ne muutama hidastuminen mutta myös tosi hienoja pätkiä. Ja itse liikkeet meni tosi kivasti, oikeastaan vain yksi virhe tuli koko setissä.

Kehääntulo oli aika kiva. Kontakti katkesi ainoastaan siinä kohtaa, kun oltiin menossa suoraan kohti hyppyä ja sitten mä kaarran koiraa kohti. Tajusin nyt vasta, että seuraavan viikon rallytreeneissä oli ihan samanlainen kohta spiraalissa, ja Just pudottaa kontaktin, koska se menee epävarmaksi, kun kaarran sitä kohti varoittamatta asiasta.  Eli käännöskäskyt käyttöön tarvittaessa!

Ekana liikkeenä ohjattu. Alkuseuraaminen + stop oli hyvät mutta sitten Just ei lähtenyt käskystä kapulalle vaan tuli mua kohti haukkuen. Tämän sentään tajusin tilanteessakin, että mun käsimerkkihän on ihan samanlainen kuin hypylle, joka oli mun takana sillä hetkellä! (kuvassa) Otin sitten seisomisesta uudelleen niin, että Just varmasti bongasi kapulan ja nyt teki tosi hienon ja vauhdikkaan noudon. Mehän ollaan tehty vielä tosi vähän ohjattua vaikeilla taustoilla. Luulin ottaneeni tämän huomioon, kun ruutu ei ollut takana, mutta tuota hyppyasiaa en tullut ajatelleeksi. Kuvasta myös näkyy, että aika huonosti kapula erottuu putken ja A:n vierestä. Joka tapauksessa käännöskäskyjä pitää vahvistaa paljon paljon enemmän, jotta Just osaisi kääntyä ihan varmasti, vaikka ei katsoisikaan kapuloiden vientiä. 

Tästä tosi hieno sosiaaliseen palkkaan vastaaminen, kunnon pomput. Siirtymäkin alkoi lupaavasti mutta sitten tuli jokin ihme katkos ja jouduin kalastamaan koiran uudestaan mukaan. Siitä kuitenkin hyvä sivulletulo. Taas tokasta käskystä vasta maahanmeno! Tää on kyllä vähän outoa, kun toi on ollut niiiin varma. Toki voi esittää kysymyksen, kuinka usein olen muistanut palkata noita... Luoksetulon alku ja stoppi oli hyvät, mutta stopista loppumatkan Just tuli enimmäkseen ravilla. Ihan hyvä vastaus sosiaaliseen palkkaan kuitenkin ja sujuva siirtymä.

Ruutuun Just meni ihan reipasta laukkaa, joskin haisteli vähän ruutuun tullessaan. Stop+maahan kuitenkin napakat. Kutsuessa sanoin väärän käskyn 🙈 "Just sivu" eikä "Just tule". Just laukkasi alkumatkan mutta sitten vaihtoi pari metriä ennen mua raville eikä tullut sivulle hyvällä asenteella. Kaiken lisäksi vielä mä pysähdyin liian nopeasti, eikä Just ehtinyt mukaan. Varmaan tässä vaikutti sekin, että mentiin kohti toista kenttää, josta kuului äänekästä agilitya.

Tässä välissä Just ei tehnyt pomppuja mutta siirtymä oikealla puolella seuraten oli kuitenkin ihan sujuva. Viimeisenä liikkeenä kiertohässäkkä. Just lähti kiertämään, joskin meni aika hidasta laukkaa. Maahanmeno hyvä. Meille oli käynyt sellainen moka, että unohdettiin este korkeaksi (45 cm), apua! Just kyllä hyppäsi, mutta selkeästi oli vähän vaikeaa, mikä ehkä heijastui myös sivulletuloon, jossa jouduin antamaan avun, että Just kiertäisi mun takaa. Kivasta siirtymään lähdöstä sitten palloleikit palkaksi. 

Etenkin liikkeenväleistä jäi tosi huono fiilis, vaikka eihän niissä loppupeleissä ollut kuin yksi katko. Onneksi on video! Ihan ilman itsesääliä analysoidessa kuitenkin muutama juttu nousee pintaan:

• Harmittaa, etten reagoinut siihen, että koira oli vähän plääh. Keskityin jotenkin niin paljon liikkeisiin, että sitten unohdin ihan koiran ja sosiaalisen palkan enkä ottanut sitä aikaa, minkä olisi tarvinnut koiran innostamiseen liikkeiden välillä
• Turhauttaa tosi paljon, kun oon tehnyt tän jo niin monta kertaa! Mä oon jo rakentanut kisamaisen suorituksen ja sosiaalisen palkan avoimeen luokkaan ja käynyt näitä asioita läpi useasti. Osaan periaatteessa tehdä tän ja suunnitella mutta tää jotenkin meni taas ihme aivosumussa. Riittakin kommentoi, että jostain liikkeestä olisi voinut vapauttaa vauhdista, jossain välissä tehdä vähän enemmän temppuja jne.
• Ehkä johtui siitä, että voittajan liikkeet on mullekin vielä niin uutta, että aivokapasiteetti meni siihen. Avoimen liikkeet oli jo niin varmat, että oli helpompi keskittyä liikkeenväleihin ja nauttia fiiliksestä
• Ens kerralla pitää tehdä sellainen kisamainen, että keskityn vain fiilikseen ja liikkeenväleissä vietän oikeesti aikaa koiran kanssa ja liikkeet on sivuosassa. 
• Ehkä jopa niin, että Sanna tai Satu liikkuroisi ja Riitta voisi antaa ohjeita "koko ajan"
• Jos koira ei ole aktiivinen, niin ei ole kiire aloittaa. Kerran muistan, että Riitan treeneissä en ollut tyytyväinen kehääntuloon ja otettiin se uudestaan. Tää oli tosi hyvä! Eli en "hyväksynyt" huonoa kehääntuloa, mietittiin, mitä voisin muuttaa ja sitten otettiin uusiksi
• Kun ollaan treeneissä,  niin näkisin tosi arvokkaaksi, että siinä tilanteessa valkun läsnäollessa suoraan kokeilisi eri toimintamalleja: "jos koira näyttää tältä, kokeilen tätä" jne. Eikä aina niin, että tekee suunnitelman mukaan, vahvistaa nihkeää fiilistä ja sitten jälkeenpäin miettii, mitä jatkossa tekee  toisin
• Ja vielä tärkeänä se, että kun on siellä kehän puolella jo, niin käyttäisi aikaa koiran "herättämiseen" ILMAN PALKKOJA. Jos kaivan namit taskusta, niin kyllähän Just silloin aktivoituu mutta silloinhan vahvistan suoraan väärää mielentilaa.
• Osaan saada itseni oikeaan mielentilaan ja osaan saada koiran oikeaan mielentilaan mutta en molempia yhtaikaa. Joko unohdan itseni tai unohdan koiran. Yleensä unohdan itseni, kun keskityn niin paljon koiraan
• Esim. kun olen lähdössä rallyradalle, niin psyykkaan kyllä itseni oikeaan mielentilaan, mutta sitten kun alan valmistella koiraa ja menen radalle, niin en todellakaan ole se rauhallinen ohjaaja.

Kisamaisen jälkeen treenattiin vauhdintuottoa lyhyellä matkalla. Riitta keksi sellaisen hauskan palkkauksen, että laitettiin namipallo mun jalkojen taakse, kun Justin piti kiertää takakautta sivulle. Ekalla yrityksellä Just jäi vähän mun etupuolelle etsimään palloa, mutta jo tokasta toistosta se hahmotti pallon sijainnin ja lähti hyvin kiihdyttämään. Kolmannella toistolla tehtiin hypyn kautta. Este oli nyt matalampi, mutta Just teki siihen aivan kamalan hypyn tekniikaltaan! 🙈 Pallolle tuli kyllä hyvällä vauhdilla. Tähän vielä muistutus, että tässäkin pallon paikkaa pitää aika nopeasti vaihdella, ettei Just ala olettaa ja pysähtyä mun taakse.

Sitten otettiin ruudusta kutsu, jossa näytin palkkauksen "ässä hihassa". Eli mulla on hihassa herkkutikku tms ja Justin tullessa vauhdikkaasti vapautan sen etuoikealle. Tää näytti Riitan mielestä hyvältä, mutta pohdittiin, saisiko mun kävelyosuuteen tehtyä vähän jännitettä, että koira olisi enemmän innoissaan lähtövalmiina. Riitta esitti hyvän pointin, että aika monta vuotta mä olen palannut sen sivulle ruudussa.

Tässä kohtaa siirryttiin tunnariin. Jarruna nuuskumatto ja palkkana toinen nuuskumatto. Alkoi lupaavasti, kun eka toisto meni ihan nappiin. Loput ei sitten menneetkään ja taas voi esittää kysymyksen, pitäisikö palata yhden toiston taktiikkaan. Kaikkein hauskin esitys oli toka toisto, jolla Just ensin lähti tuomaan väärää, sitten kääntyi takaisin, nappasi suuhunsa sekä oikean että toisen väärän ja sitten onnistui sylkäisemään väärän, niin että lopulta toi kuitenkin oikean 😂 Tästä treenistä ei hirveästi kostuttu kuin se, että Just avaa suun keskimäärin kolmannen kapulan kohdalla. Ehkä siksi onnistuu joskus tuomaan omankin. Riitta jäi pohtimaan, millä sille saisi lisää sinnikkyyttä ja malttia, että jaksaisi haistella enemmän kuin sen 3 kapulaa. Ehkä me vielä kokeillaan sitä tosi isoa määrää, vaikka siinä onkin riski, että Just tuo 10 kapulaa.

Viimeisenä kaukot. Näytin ensin matalalla alustalla, hienosti meni. Sitten kokeiltiin ilman alustaa ja olipa iso ero! Eli tähän pitää nyt ottaa palkkausmuutos, kun ruvetaan tekemään ilman targettia. Just mun mielestä keskittyy parhaiten, kun palkkaan ite luopumisen kautta, mutta nyt kun otettiin sivunameilla, niin teki kyllä oikein hyvällä tekniikalla! Että ehkä namimaatti on vain ollut liian kiihdyttävä vehje tähän ja pikkunamit esim. vihreissä purkeissa olisi vähemmän kuumottava asetelma. Enkä muista, koska Justille ois kokeiltu ihan perinteistä takapalkkaa kaukoissa, voisi ehkä olla sen aika.

Heti treenien jälkeen turhautti (lähinnä oma tyhmyys) mutta näin jälkikäteen ajateltuna tulihan sieltä paljon ajateltavaa taas.