Ellin yksäri 24.8.

Kinnusen Elli oli laittanut niin mahtavan yksäritarjouksen, että olin ihan mainoksen uhri ja varasin meille yksärisetin 24.8. iltapäivällä. Aloitettiin Justin kanssa nosejutuista. Olin laittanut toiveeksi meidän haasteen, johon en itse ole saanut juuri mitään edistystä: lähekkäiset kätköt / risteävät hajupilvet. Muutaman kerran näitä on mökillä treenattu ja osa on mennyt ihan hyvinkin, mutta välillä Justille on iskenyt hirveä turhauma. Selitin Ellille ensin, että ollaan kolme kertaa missattu lähekkäinen kätkö kokeessa. Ongelma on toki osittain minun; oon jatkanut pois pienestä tilasta liian vauhdikkaasti löydön jälkeen. Koska koira kuitenkin oppii helpommin kuin ihminen, haluaisin, että Just itse osaisi suunnistaa risteävissä hajupilvissä.

Elli oli tehnyt kolmen rakennuksen ulkoseinustoille ja kuisteille kolme pientä ulkoetsintää, jokaisessa 2 vierekkäistä kätköä, joilla oli alle metri väliä mutta jotka olivat eri hydrolaattia. Suorituksessa oli muutama yhteneväinen piirre edellisviikonlopun epäonnistuneen Lohjan treenin kanssa: otin Justin autosta päiväunilta vain hyvin pienellä virittelyllä ja oltiin toisten koirien reviirillä. Ellin omat koirat olivat autossa kauemmalla parkkiksella näkö- ja kuuloyhteyden ulkopuolella, mutta Just oli selvästi hieman varuillaan, tuleekohan jostain nurkan takaa malinois. Sitten esim. heitin namin nurmelle, johon joku toinen koira oli pissannut, niin eihän sitä namia voinut hakea. 

Näiden asioiden seurauksena vire oli aika matala ekassa ja tokassa etsinnässä. Jos ei nyt suorastaan "hoh hoijaa" -mielentila, niin aika lähellä sitä. Taas korkealla kätköllä (n. 100-110 cm) Just kävi piippaamassa alla, enkä ohjannut, kun oltiin treeneissä. Ei ollut mulla liinan päässä kovin päämäärätietoinen nenä, vaan homma oli vähän taivaanrannanmaalailua. Tokalla alueella oli saavuttamaton kätkö, jota Just ei myöskään heti ilmaissut vaan vinkui menemään arkun ympärillä ja sen jälkeen oli tosi vaikea jatkaa. 

Näiden kahden alueen jälkeen otettiin pieni tuumaustauko. Elli esitti kysymyksen, mikä on mullakin ollut alitajunnassa: onko Justin motivaatio ja löydönnälkä laskenut? Esim. tässä etsinnässä ja Lohjalla ei ollut sellaista päämäärätietoista tohinaa, joka yleensä Justilla on nosessa. Kokeessahan se on yleensä parhaimmillaan, ja mietittiinkin, mikä eroaa. Ainakin se, että Just näkee toisten koirien pääsevän etsimään ennen sitä, ja odottelu muutenkin nostaa virettä (jos se ei kestä 7 tuntia). Toki kokeessa on, tai ainakin pitäisi olla, superpalkat.

Mun pitäisi huomattavasti enemmän kiinnittää huomiota siihen, missä mielentilassa Just on ennen etsintää; kirjoitinkin tämän mun muistilistan ensimmäiseksi joka etsintämuodon kohdalle. Jos se on ollut päiväunilla, niin tarvitsee ihan erilaisen herättelyn ja virittelyn, kuin jos on muurahaiset pöksyissä odottamassa vuoroaan. Siis niin itsestäänselvä perusasia!!! Oon ihan sokeutunut sille, että Just on "aina motivoitunut" ja "aina innokas etsimään". Vaikka olisi kuinka kokenut ja etsinnästä tykkäävä koira, niin totta helvetissä sekin tarvitsee motivointia ja virittelyä!!!  Oon myös yliarvioinut Justin häiriönsiedon tai tuudittautunut siihen, että koirahäiriöt ei oo sille mikään juttu. Vaikka sille on ihan normaalia, että useampi koira nosettaa yhtaikaa esim. hallissa, se osaa ohittaa pissahäiriöt ym, niin on silti eri asia olla toisen lauman reviirillä.

Mietin myös mun lähtörutiinia tältä kantilta. Oon nyt viime kuukausina pyytänyt Justin "käy siihen" ennen lähtöä. Keksin sen ihan sattumalta, kun oli joku koe, jossa sai etsityttää koira vapaana ja tarvitsin muutaman sekunnin, että sain hihnan taskuun ja muut jutut järjestykseen. Se on toiminut tosi hyvin... MUTTA jos koira on valmiiksi matalassa vireessä, niin toi laskee entisestään. Tai jos seisaallaan on jo kiinni hajupilvestä, niin lisäkäsky "käy siihen" varmasti vain ärsyttää. Tää tuli mieleen Lohjan treenin ekasta sisääntulosta. Oon liikaa taas ajatellut keskittymistä sen sijaan, että tunnustelisin koiran sen hetkistä virettä. Joskus voisi olla parempi antaa sen juosta alueelle eikä pyytää keskittymistä ennen lähtöä. Antaa sen nostaa vähän virettä ennen alueelle menoa, antaa mennä vaan ja sitten palata takaisin alkuun myöhemmin.

Elli kysyi, onko mulla jokin syy, miksi palkat on niin kuivia. No se on se, että yleensä meen treeneihin suoraan töistä ja kuivaliha säilyy repussa. Mutta voisikohan olla, että Justin hampaat alkaa olla sen verran heikommat, että sen on vähän vaikea syödä esim. kanatikkuja? Oisko kosteammat namit nykytilanteessa mieluisampia? Vaikka muuten palkkaan kätköltä poispäin, niin korkealta kätköltä namit voisi tulla ylhäältäpäin istuvan koiran suuhun. Saavuttamattomalla voisi myös kokeilla kätköltä palkkaamista, koska siinä ei ole nuolemisvaaraa.

Kolmannelle alueelle otin vähän palkankorotusta ja enemmän virittelyä. Just lähti nyt huomattavasti paremmalla tohinalla ja löysi ekan kätkön todella tehokkaasti. Mutta kun sanoin "jatketaan", Justille iski hirveä turhauma ja sekä mun että Ellin mielestä se näytti, kuin olisi halunnut sanoa: "En minä tiedä, mistä jatketaan!" 🤯 Tässä kohtaa päästiin siis päivän treeniaiheeseen kiinni. Risteävät hajupilvet ilmeisesti räjäyttää Justin käsityskyvyn ja sillä menee hermot, kun ei tiedä, mistä jatkaisi etsintää, kun on koko ajan hajupilvessä. Tässä kohtaa Elli sanoi, että muutetaan strategiaa: kun sanon "jatketaan", ohjaan selkeästi johonkin, lähelle löydettyä kätköä mutta kuitenkin liikkuen poispäin siitä. Koira tietää, että jatketaan tästä eikä aikaa ja aivokapasiteettia mene turhautuneeseen sahaamiseen löydetyn kätkön lähellä. Tässä mulle tuli mieleen tämä mökkitreeni, jossa Just meuhkasi ihan samalla tavalla löydettyään ekan kätkön ovenpielestä. Sitten kun mä lähdin ohjaamaan penkkiä toiseen suuntaan, niin Just rentoutui ja alkoi taas nuuskuttaa kunnolla.

Tosi kivaa 2 viikkoa ennen SM:ejä todeta, että koiran motivaatio ei ole normaalilla tasolla... Yritän vain ajatella, että oli tosi tärkeää, että tämä tuli nyt ilmi, koska vielä ehtii tehdä jotain. Treenilista alkaa olla jo aika hyvin läpikäytynä noin muuten, joten hyvin voi tehdä enää pelkästään motivaatiotreenejä. Kuten Elli sanoi: "Palkkaneuvotteluista ei tässä harrastuksessa pääse koskaan kokonaan eroon."

Treenilista alkaa seuraavan maanantaitreenin jälkeen näyttää jo aika hyvältä. Nyt sitten kaikki fokus motivaatioon! Laittelen Ellille vielä viestiä tosta ekan kätkön ilmaisuasiasta. Luulen, että osittain tämäkin on motivaatiokysymys. Jos ilmaisuun olisi korkeampi motivaatio, Just viitsisi kertoa mullekin, kun löytää kätkön. Liinalla rajaaminen ja superpalkkaus lähikätköstä ei mun mielestä ole tuottaneet juurikaan. Vaikka aina ajattelen, että jatketaan vielä löydön jälkeen, niin aina voi kyseenalaistaa, toiminko käytännössä näin?! Vai teenkö huomaamattani niin, että löydön jälkeen vien koiran pois superpalkattavaksi, ja loppualue jää kuitenkin käymättä? Entäs miten sitten kokeessa, jos alueella on vain yksi kätkö?

Syyt, miksi Just on jättänyt ekoja kätköjä:

1. Nopea löytö ekalla alueella, homma loppui siihen.
2. Jos ei ole ollut varma, miten kyseinen kätkö ilmaistaan.
3. Jos on halunnut vielä tehdä vertailevaa tutkimusta, esim. vientilaatikoilla ja repuilla
4. Varovaisuus ilmaisussa ("en pure en pure")

Nyt alkaa myös tuntua, että tää aihe on noussut aivan liian suuriin mittasuhteisiin mun päässä. Että en uskalla enää edetä alueelta koiran reaktiolta, kun epäilen, että se jättää kätkön. Jotain pitää nyt muuttaa tässä ajattelutavassa ja pian.

Justin toisena tehtävänä oli tunnari, jota tehtiin eri paikassa (vaihdettiin autot toisinpäin). Tehtiin ensin yksi, jossa Just lähti tuomaan väärää ja mä reagoin tosi hitaasti. Mietittiin sitten hetki menneitä treenejä; yksin tehtynä kaikki on onnistuneet, Annikan kanssa lähti kerran tuomaan väärää. Mä oon ajatellut, että ongelma on odotusvaiheessa, mutta Elli nosti esille hajukuva-asian: koska viimeksi mun kapuloita on käsitellyt joku muu? Kääk, siitä taitaa olla muutama kuukausi!! Tämä myös korostui tässä treenissä, koska oltiin juuri etsitty nosekätköjä, joissa oli myös Ellin hajua. Muiden ihmisten hajuiset kapulat oli Justille alunperinkin aika vaikea asia, joten ehdottomasti olisi pitänyt muistaa lääpityttää kapuloita tarpeeksi usein. Siitä nyt ykkösprioriteetti. Me ollaan jo kerran tehty tää projekti, pystytään siihen kyllä uudelleenkin!

Tehtiin myöhemmin toinen toisto, siinä Just tuli suoraan omalle ja toi sen. Tästä mieleen tullut toinen pointti oli se, että haastetta voisi olla enemmän, esim. joka toinen kerta perustunnari, joka toinen kerta haastava, esim. tosi pitkä jono. Tässä kohtaa rupesin miettimään, miksi teen kotona partsilla isoa määrää mutta muualla en!? Ne nyt ohjelmistoon.

Elli näytti ja selitti myös muutaman haastetreenin, esim. tunnaritorni, jota en ennen ole koskaan ymmärtänyt, ja "tyhjä rata", jonne ilmestyy oma huolellisen haistelun jälkeen. Ideana tornissa, että koira oppisi siirtämään nenällä väärät pois edestä. Tällaista en edes koskaan ole nähnyt! Kapuloiden viennistä kysyin myös, ja Elli sanoi, että voisin olla katsomatta Justiin. Kokeillaan tätä seuraavaksi.