Riitan valkku 14.2.

 Ystävänpäivänä kaksari Sannan kanssa Riitan valkussa. Mulla oli suunnitelmana tehdä kisamainen, tunnaria ja kaukoja. Keskusteltiin aluksi Riitan kanssa siitä, että voittajan liikkeet on sen verran pidempiä kuin avossa, että musta tuntuu taas isolta kynnykseltä kokonaisuus mutta ollaan vähän aloiteltu. Sovittiin sitten, että tehdään nyt neljä vauhtiliikettä ja katsotaan, miten menee. No, tuntui aika nihkeältä, Just tuntui hitaammalta kuin yleensä. MUTTA nyt kun katson videolta, niin kyllähän se paremmalta taas näytti kuin mitä tuntui. Joo, siellä tuli ne muutama hidastuminen mutta myös tosi hienoja pätkiä. Ja itse liikkeet meni tosi kivasti, oikeastaan vain yksi virhe tuli koko setissä.

Kehääntulo oli aika kiva. Kontakti katkesi ainoastaan siinä kohtaa, kun oltiin menossa suoraan kohti hyppyä ja sitten mä kaarran koiraa kohti. Tajusin nyt vasta, että seuraavan viikon rallytreeneissä oli ihan samanlainen kohta spiraalissa, ja Just pudottaa kontaktin, koska se menee epävarmaksi, kun kaarran sitä kohti varoittamatta asiasta.  Eli käännöskäskyt käyttöön tarvittaessa!

Ekana liikkeenä ohjattu. Alkuseuraaminen + stop oli hyvät mutta sitten Just ei lähtenyt käskystä kapulalle vaan tuli mua kohti haukkuen. Tämän sentään tajusin tilanteessakin, että mun käsimerkkihän on ihan samanlainen kuin hypylle, joka oli mun takana sillä hetkellä! (kuvassa) Otin sitten seisomisesta uudelleen niin, että Just varmasti bongasi kapulan ja nyt teki tosi hienon ja vauhdikkaan noudon. Mehän ollaan tehty vielä tosi vähän ohjattua vaikeilla taustoilla. Luulin ottaneeni tämän huomioon, kun ruutu ei ollut takana, mutta tuota hyppyasiaa en tullut ajatelleeksi. Kuvasta myös näkyy, että aika huonosti kapula erottuu putken ja A:n vierestä. Joka tapauksessa käännöskäskyjä pitää vahvistaa paljon paljon enemmän, jotta Just osaisi kääntyä ihan varmasti, vaikka ei katsoisikaan kapuloiden vientiä. 

Tästä tosi hieno sosiaaliseen palkkaan vastaaminen, kunnon pomput. Siirtymäkin alkoi lupaavasti mutta sitten tuli jokin ihme katkos ja jouduin kalastamaan koiran uudestaan mukaan. Siitä kuitenkin hyvä sivulletulo. Taas tokasta käskystä vasta maahanmeno! Tää on kyllä vähän outoa, kun toi on ollut niiiin varma. Toki voi esittää kysymyksen, kuinka usein olen muistanut palkata noita... Luoksetulon alku ja stoppi oli hyvät, mutta stopista loppumatkan Just tuli enimmäkseen ravilla. Ihan hyvä vastaus sosiaaliseen palkkaan kuitenkin ja sujuva siirtymä.

Ruutuun Just meni ihan reipasta laukkaa, joskin haisteli vähän ruutuun tullessaan. Stop+maahan kuitenkin napakat. Kutsuessa sanoin väärän käskyn 🙈 "Just sivu" eikä "Just tule". Just laukkasi alkumatkan mutta sitten vaihtoi pari metriä ennen mua raville eikä tullut sivulle hyvällä asenteella. Kaiken lisäksi vielä mä pysähdyin liian nopeasti, eikä Just ehtinyt mukaan. Varmaan tässä vaikutti sekin, että mentiin kohti toista kenttää, josta kuului äänekästä agilitya.

Tässä välissä Just ei tehnyt pomppuja mutta siirtymä oikealla puolella seuraten oli kuitenkin ihan sujuva. Viimeisenä liikkeenä kiertohässäkkä. Just lähti kiertämään, joskin meni aika hidasta laukkaa. Maahanmeno hyvä. Meille oli käynyt sellainen moka, että unohdettiin este korkeaksi (45 cm), apua! Just kyllä hyppäsi, mutta selkeästi oli vähän vaikeaa, mikä ehkä heijastui myös sivulletuloon, jossa jouduin antamaan avun, että Just kiertäisi mun takaa. Kivasta siirtymään lähdöstä sitten palloleikit palkaksi. 

Etenkin liikkeenväleistä jäi tosi huono fiilis, vaikka eihän niissä loppupeleissä ollut kuin yksi katko. Onneksi on video! Ihan ilman itsesääliä analysoidessa kuitenkin muutama juttu nousee pintaan:

• Harmittaa, etten reagoinut siihen, että koira oli vähän plääh. Keskityin jotenkin niin paljon liikkeisiin, että sitten unohdin ihan koiran ja sosiaalisen palkan enkä ottanut sitä aikaa, minkä olisi tarvinnut koiran innostamiseen liikkeiden välillä
• Turhauttaa tosi paljon, kun oon tehnyt tän jo niin monta kertaa! Mä oon jo rakentanut kisamaisen suorituksen ja sosiaalisen palkan avoimeen luokkaan ja käynyt näitä asioita läpi useasti. Osaan periaatteessa tehdä tän ja suunnitella mutta tää jotenkin meni taas ihme aivosumussa. Riittakin kommentoi, että jostain liikkeestä olisi voinut vapauttaa vauhdista, jossain välissä tehdä vähän enemmän temppuja jne.
• Ehkä johtui siitä, että voittajan liikkeet on mullekin vielä niin uutta, että aivokapasiteetti meni siihen. Avoimen liikkeet oli jo niin varmat, että oli helpompi keskittyä liikkeenväleihin ja nauttia fiiliksestä
• Ens kerralla pitää tehdä sellainen kisamainen, että keskityn vain fiilikseen ja liikkeenväleissä vietän oikeesti aikaa koiran kanssa ja liikkeet on sivuosassa. 
• Ehkä jopa niin, että Sanna tai Satu liikkuroisi ja Riitta voisi antaa ohjeita "koko ajan"
• Jos koira ei ole aktiivinen, niin ei ole kiire aloittaa. Kerran muistan, että Riitan treeneissä en ollut tyytyväinen kehääntuloon ja otettiin se uudestaan. Tää oli tosi hyvä! Eli en "hyväksynyt" huonoa kehääntuloa, mietittiin, mitä voisin muuttaa ja sitten otettiin uusiksi
• Kun ollaan treeneissä,  niin näkisin tosi arvokkaaksi, että siinä tilanteessa valkun läsnäollessa suoraan kokeilisi eri toimintamalleja: "jos koira näyttää tältä, kokeilen tätä" jne. Eikä aina niin, että tekee suunnitelman mukaan, vahvistaa nihkeää fiilistä ja sitten jälkeenpäin miettii, mitä jatkossa tekee  toisin
• Ja vielä tärkeänä se, että kun on siellä kehän puolella jo, niin käyttäisi aikaa koiran "herättämiseen" ILMAN PALKKOJA. Jos kaivan namit taskusta, niin kyllähän Just silloin aktivoituu mutta silloinhan vahvistan suoraan väärää mielentilaa.
• Osaan saada itseni oikeaan mielentilaan ja osaan saada koiran oikeaan mielentilaan mutta en molempia yhtaikaa. Joko unohdan itseni tai unohdan koiran. Yleensä unohdan itseni, kun keskityn niin paljon koiraan
• Esim. kun olen lähdössä rallyradalle, niin psyykkaan kyllä itseni oikeaan mielentilaan, mutta sitten kun alan valmistella koiraa ja menen radalle, niin en todellakaan ole se rauhallinen ohjaaja.

Kisamaisen jälkeen treenattiin vauhdintuottoa lyhyellä matkalla. Riitta keksi sellaisen hauskan palkkauksen, että laitettiin namipallo mun jalkojen taakse, kun Justin piti kiertää takakautta sivulle. Ekalla yrityksellä Just jäi vähän mun etupuolelle etsimään palloa, mutta jo tokasta toistosta se hahmotti pallon sijainnin ja lähti hyvin kiihdyttämään. Kolmannella toistolla tehtiin hypyn kautta. Este oli nyt matalampi, mutta Just teki siihen aivan kamalan hypyn tekniikaltaan! 🙈 Pallolle tuli kyllä hyvällä vauhdilla. Tähän vielä muistutus, että tässäkin pallon paikkaa pitää aika nopeasti vaihdella, ettei Just ala olettaa ja pysähtyä mun taakse.

Sitten otettiin ruudusta kutsu, jossa näytin palkkauksen "ässä hihassa". Eli mulla on hihassa herkkutikku tms ja Justin tullessa vauhdikkaasti vapautan sen etuoikealle. Tää näytti Riitan mielestä hyvältä, mutta pohdittiin, saisiko mun kävelyosuuteen tehtyä vähän jännitettä, että koira olisi enemmän innoissaan lähtövalmiina. Riitta esitti hyvän pointin, että aika monta vuotta mä olen palannut sen sivulle ruudussa.

Tässä kohtaa siirryttiin tunnariin. Jarruna nuuskumatto ja palkkana toinen nuuskumatto. Alkoi lupaavasti, kun eka toisto meni ihan nappiin. Loput ei sitten menneetkään ja taas voi esittää kysymyksen, pitäisikö palata yhden toiston taktiikkaan. Kaikkein hauskin esitys oli toka toisto, jolla Just ensin lähti tuomaan väärää, sitten kääntyi takaisin, nappasi suuhunsa sekä oikean että toisen väärän ja sitten onnistui sylkäisemään väärän, niin että lopulta toi kuitenkin oikean 😂 Tästä treenistä ei hirveästi kostuttu kuin se, että Just avaa suun keskimäärin kolmannen kapulan kohdalla. Ehkä siksi onnistuu joskus tuomaan omankin. Riitta jäi pohtimaan, millä sille saisi lisää sinnikkyyttä ja malttia, että jaksaisi haistella enemmän kuin sen 3 kapulaa. Ehkä me vielä kokeillaan sitä tosi isoa määrää, vaikka siinä onkin riski, että Just tuo 10 kapulaa.

Viimeisenä kaukot. Näytin ensin matalalla alustalla, hienosti meni. Sitten kokeiltiin ilman alustaa ja olipa iso ero! Eli tähän pitää nyt ottaa palkkausmuutos, kun ruvetaan tekemään ilman targettia. Just mun mielestä keskittyy parhaiten, kun palkkaan ite luopumisen kautta, mutta nyt kun otettiin sivunameilla, niin teki kyllä oikein hyvällä tekniikalla! Että ehkä namimaatti on vain ollut liian kiihdyttävä vehje tähän ja pikkunamit esim. vihreissä purkeissa olisi vähemmän kuumottava asetelma. Enkä muista, koska Justille ois kokeiltu ihan perinteistä takapalkkaa kaukoissa, voisi ehkä olla sen aika.

Heti treenien jälkeen turhautti (lähinnä oma tyhmyys) mutta näin jälkikäteen ajateltuna tulihan sieltä paljon ajateltavaa taas.