Ninan toko

 Sunnuntaina Ninan treenit. Oltiin Hannan kanssa varattu edeltävä vapaavuoro, jolla oli tarkoitus treenata Joku Pikaisesti. Yllättävän sairastumisen takia ohjatusta ryhmästä vapautuikin paikka, joten hetken mielijohteesta ostin sen Jokulle. Siispä Pika sai suurimman osan vapaavuoron treeniajasta ja Joku vain viimeiset 5 min. Olin pyytänyt, että Hanna tulee sitten Jokun vuorolla Hulan kanssa halliin ja mahdollisimman ryminällä. Mä juttelin sillä aikaa Ninan kanssa kysymyksenä, miten treenata hallissa riistaviettiasiaa. Aika paljon selitystä vaatikin ja miljoona ideaa, mutta sieltä löytyikin muutama helmi.

Jokun kanssa on jäänyt tekemättä "koira pitää silmällä ohjaajaa" -periaate. Kukaan mun koirista ei koskaan ole hätääntynyt, kun häviän näkyvistä, kyllähän ne aina tietää, missä mä olen. Mutta esim. Justin kanssa tehtiin sen ollessa nuorempi paljonkin sellaista, että olin juoksulenkillä metsässä ja joka risteyksestä käännyin eri suuntaan, jolloin se joutui koko ajan juoksemaan mua kiinni. Jokun kanssa ei tällaista ole tehty, koska se on mulla aina vetovyössä. Mutta voisihan senkin kanssa vastaavaa tehdä liinassa. Tähän saatiin myös aivan häkellyttävä oivallus hallissa. Jos Joku lähtee haistelemaan, sanon "jätä" ja se tulee pois. Tämähän on hieno juttu. Mutta kuitenkin tässäkin minä pidän huolta siitä, että Joku pysyy yhteistyössä, Joku ei itse tee sitä. Tällä kokeiltiin kuitenkin sellaista, että kun Joku lähti haistelemaan, mä menin leikkimään Hulan kanssa. Ekan kerran Joku ei heti huomannut, tokan kerran tuli heti. Tätähän voisi käyttää myös metsälenkeillä, kun ollaan kaverin kanssa. Eli jos Joku sinkoaa johonkin eikä kuuntele, menen lällyttämään ja palkkaamaan kaverikoiraa oikein teatraalisesti. Toinen idea, jonka Nina heitti kaverilenkeille, oli se, että kaveri jäisi pitämään liinasta ja mä poistuisin johonkin, kun Joku meinaa häipyä johonkin. Eli jos se meinaa hylätä mut, mä hylkään sen. Sitten kun se palaa takaisin, mä kutsun ja sitten ollaan taas yhdessä.

Treenin jälkeen Jokulla seisoi silmät päässä

Mietittiin myös palkkausta. Koko treenin ajan Jokun leikki-into ei laantunut yhtään, mutta metsässähän sitä huvittaa leikkiä max 2 kertaa, vaikka olisi lempparilelu mukana. Olin sattumalta löytänyt kaapista lelun, jossa on karvapäällyste ja tarratasku. Jos sinne laittaisi jonkun superhyvän puruherkun, esim. jäniksenkorvan tai jotain muuta vastaavaa, niin voisi olla parempi kuin pelkkä lelu tai pelkkä nami tai edes namipallo, kun joutuisi oikein taistelemaan saadakseen herkkunsa. 

Treenin loppupuolella lisättiin haastetta sillä, että Hanna ja Hula riehuivat oikein kunnolla ja Hulan annettiin juosta Jokun luo. Tämä oli ihan turvallista, koska ne on hyvät kaverit. Joku kääntyi joka kerta pois kutsusta ja valitsi mut 😍 Tähän myös sellainen vinkki, että kun koira on tulossa kohti kutsusta ihan täysillä ja käymässä leluun kiinni, niin kutsusanan voisi vielä toistaa, mikä toivottavasti vahvistaisi mielikuvaa, että tää on ihan parasta.

Justin kanssa tehtiin ensin pikkujuttuja reunalla Saaran & Helvin vuorolla. Otettiin kaukoja sillä läpyskällä, jolla aloitettiin maanantaina. Mun mielestä aika puhtaat vaihdot - oiskohan tyyliin yhdessä liikkunut pari senttiä. Lisäksi otettiin kapulan palautusta oikealta eli takaa kiertäen ihan tavallisella puukapulalla. Kahden toiston jälkeen ei tarvinnut enää muistuttaa, että on tarkoitus kiertää takakautta. Sen jälkeen otin palautuksen vasemmalta suoraan sivulle ja taas oikealta takaa kiertäen ja hyvin muistui mieleen.

Kouluttajallinen treeni aloitettiin ruudulla. Ninan mielestä mun ei kannattaisi juosta kutsuessani ja olen kyllä itsekin vähän samoilla linjoilla. No, kokeiluhan tää vain oli. Mun on vähän vaikea hahmottaa, miten Just oikein tulee - pitäisi varmaan pyytää kaveria videoimaan. Ehkä teen taas ongelman siitä, missä ongelmaa ei ole. Tai siis että vika on mun päässä. 

Päivän pääaihe oli ohjattu tarkoituksena tehdä haastavammalla taustalla - ruutu oli kapuloiden takana vasemmalla. En edes oikein tajua, mitä sillä ekalla kerralla tapahtui. Just taisi lähteä väärään suuntaan ja sitten korjauksesta meni ruutuun tai jotain. Hauskinta oli se, että Just itsekin tajusi, että ei tässä kyllä ruutuun pitänyt mennä ja lähti tulemaan sieltä takaisin. Ei kyllä napannut kapulaa tullessaan. Tässä kohtaa meillä tais olla vähän kommunikaatiokatkosta Ninan kanssa, mutta seuraava toisto onnistui kuitenkin. 

Mietittiin hetki ohjauksia. Nina kysyi ensin, haluanko mä, että Just katsoo liikkuria vai mua kapuloiden aikana. Mutisin ensin, että en mä oo varma mutta seuraavalla toistolla muistin, miksi on parempi, että se katsoo mua: jos se katsoo liikkuria, se vinkuu. Käsimerkeistä kokeiltiin vastakättä ja "sylkkäriohjausta". Sylkkärin Just luki joka kerta pyörähdyksenä ja rupesi myös tekemään sellaisia piruetteja, että homma rupesi näyttämään vähän riskaabelilta. Vastakäsi taas sai sen hämilleen. Olipa hyvä testata nää kaikki vaihtoehdot, niin varmistui, että oma tapa toimia on sopivin. Otettiin sitten vielä yksi, jossa palkkasin ensin seuraamisesta ja sitten vakaasta seisomisesta ja sen jälkeen haettiin oikea kapula. Tää oli kaikin puolin hyvä. Sitten kerroin Ninalle mun ideasta, että voisko loppuosaa treenata heittämällä sorvattua kapulaa vähän kuin saalisnoutona. Näytin ideani käytännössä ja ihan kivaltahan se näytti. Nina kertoi kuitenkin toisen idean, joka oli mulle ihan uusi. Että palautuksen jälkeen tehdään jännite ja sitten lähdetään yhdessä juoksemaan, mistä vasta palkataan koira. Kokeiltiin tätä sitten näin: Kapula paikallaan, mä paikallani, Just kapulan takana. Käskystä Just lähti tuomaan kapulaa ja palautti selän takaa. Justin pitäessä kapulaa mun sivulla tein pienen jännitteen ja sitten lähdettiin yhdessä iloisesti juoksemaan, ja siitä vasta vapautin leluun. Ai että Justilla oli ihana ilme siinä jännitteen aikana 😍 Tää näytti ihan tosi potentiaaliselta ja tuli jälkeenpäin mieleen, että voiskohan samaa soveltaa myös ruudusta kutsuun!

Viimeisenä juttuna seuraamisen peruutusta. Varmasti suurin syy siihen, että homma räjähtää 3 askeleen jälkeen on se, että mä kävelen kierossa kuin katkarapu. Se jo vähän helpotti, että mä seisoin suorana ja katsoin peiliin. Sitten Justia auttoi myös se, että toistin "sivu"-käskyn kolmannen askeleen kohdalla. Nina heitti perusvinkit seinän vieressä treenaamisesta ja speedbumpeista ohjureina mutta sitten tuli tän päivän "miksen mä oo keksinyt tätä?!" -hetki: peruuttaminen targetille. Tätähän me käytettiin, kun edessä peruutukseen piti saada lisää matkaa. Eipä oo tullut mieleen käyttää tätä sivulla peruutukseen. Toki siinä on se riski, että koira peruuttaa sinne yksin mutta voihan sitä pitää kriteerinä, että jalan vieressä pitää pysyä. Myös luopuminen namikupista ja vieressä kävelevän kaverin kädessä olevasta namista tuli jälkikäteen mieleen. Aina pitää mennä kouluttajalle, että itse keksii jotain!

Yksilövuorojen jälkeen paikkikset molemmille. Just teki voittajan tasoisen paikkiksen. Namipankki oli tällä kertaa n 7 metrin päässä Justista. Kävin välillä piilossa ja vissiin yhteensä neljä kertaa kävin tekemässä talletuksia namipankkiin. Rivissä oli yhteensä neljä koiraa, joista 2 teki alopaikkiksen, Just & Penni voi-paikkiksen. Alo-koirat vapautettiin minuutin jälkeen ja sen jälkeen Nina käveli Justin ja Pennin kapeasta välistä. Kävin lisäämässä namia häiriökäskyjen ja alo-koirien poistumisen kohdalla sekä kerran-kaksi ekan minuutin aikana, kun tulin piilosta tai muussa rivissä tapahtui jotain. Just teki ihan superhienosti! Ei yhtään mennyt muiden käskyihin, vaikka Nina imitoikin mun ääntä tosi taitavasti. Meni kuitenkin omista käskyistä ekalla maahan ja ekalla ylös. Paikkiksen aikana ei yhtään vinkunut eikä haistellut. Toi namipankki on kyllä lisännyt sen itsevarmuutta. Nyt vain pidennetään mun piilossaoloaikaa ja lisätään etäisyyttä namipankkiin ja tavoitteena säilyttää koiran itsevarmuus korkealla tasolla. 

Joku teki paikkaistumisen Iken ja Helvin kanssa. Sillä oli taas etupalkka ihan etujalkojen edessä ja se kyllä istui kuin tatti, kun luopui niin tehokkaasti. Hauskaa, miten se on niin varma tässä! Sillekin voisi lisätä jo vähän vaikeusastetta, vaikka niin taisin kirjoittaa jo viime treeneistä.