Superviikonloppu!

Vuoden odotetuin tapahtuma eli Lappalaiskoirien superviikonloppu Kuopion Koiramekassa oli viikko sitten. Saatiin matkaseuraksi Maija & Humu ja Napsu ja majoituttiin Rauhalahdessa talvimökissä. Joku piti tosiaan jättää kotiin, kun sen tärpit osui viikonlopulle, joten vaihdoin yhden agilityryhmän rallyyn ja mummokoira pääsi tuuraamaan.

Lauantaiaamu alkoi Justin rallytokotreeneillä. Rata oli alo-avo-tasoinen, mutta harjoiteltiin oikean puolen seuraamista. Aloitettiin n. neljän kyltin avoimen luokan pätkällä noin niin kuin muistutellakseni Justille, mitä ollaan tekemässä. Just ei kyllä paljon muistutteluja tarvinnut - oli aika lailla täydellinen! Erinomainen seuraaminen, nopea maahanmeno pelkällä käskyllä ja kaikki muutkin temput tuli tehtyä nopeasti ja täsmällisesti. Ainoa huomio, että eteentuloissa vinkui. Tähän pitää kiinnittää jatkossa huomiota, josko tähän löytyisi järjellinen selitys (epävarmuus? kuumuminen?). Sitten itse asiaan eli oikean puolen seuraamiseen. Näytin ensin sivulletulon ja liikkeellelähdön, ne meni näppärästi. Sitten lähdettiin tekemään kaartelua pujottelussa ja spiraalissa. Tästä sanoin heti, että Just ei osaa mutta se olikin yllättävän hyvä! Tosi hienosti tsemppasi pitääkseen paikan ja kontaktin. Naksuttelin aika lyhyistä pätkistä mutta nami ei ollut kädessä. Liikkeestä seisomistakin tehtiin pari toistoa. Ensin annoin liian napakan käskyn ja Just meni maahan. Tarkemmalla äänensävyllä seisoi ja myös pysyi asennossa hyvin. Lopuksi vielä pieni pätkä, jossa pyörähdys oikealla, puolenvaihto jalkojen välistä ja molemmat oikeaan täyskäännös. Välistä vaihto ei onnistunut ekalla, olin lähtenyt kävelemään liian reippaasti ja Justilla lähti lapasesta. Sen kanssa pitäisi muistaa rauhallisempi kävelyvauhti etenkin oikealla! Viimeinen pätkä oli hieno ja siihen lopetettiin. Juteltiin vielä kouluttaja Annemarin kanssa käännöksistä oikealla ja hän kysyi, ollaanko tehty vatitreeniä. Tunsin itseni hieman hölmöksi - sillähän Justille opetettiin takapäänkäyttö vasemmalla! Kantsisko ehkä treenata samaa oikealla 😂

Seuraava treeni oli myös Justille: ekaa kertaa noseworkia. Tehtiin kaksi lyhyttä settiä. Ekalla Justille naksuteltiin, kun vei nenää hajupurkille. Tää oli Justin mielestä helppo homma ja onnistumisprosentti oli aika lähellä sataa. Sitten pidettiin tauko ja kouluttaja Anita nosti hajupurkin pöydälle. Just hyppäsi tassut pöytää vasten ja laittoi nenänsä purkille 😂 Tämä tietysti palkattiin ja sitten mentiin tauolle. Toisessa setissä hajupurkki vietiin koiran nähden kauemmas ja sitten sen annettiin mennä sinne. Tässäkin onnistumiset oli 100 %. Sama pöytäepisodi toistui tämän setin tauolla! Homma oli Justin mielestä niin siistiä, että ei meinannut millään lähteä treenitilasta pois ja kiskoi sinnepäin aina, kun mentiin ohi. Anita kehui kovasti Justin täydellistä keskittymistä ja motivoituneisuutta ja kannusti kovasti jatkamaan tätä. Ja mä kun olen yrittänyt kovasti, etten vaan innostuisi tästäkin, kun meillä on nyt jo liikaa harrastuksia... Juteltiin myös lopussa hetki ilmaisusta ja todettiin, että Justille paras voisi olla istuminen tai maahanmeno, kun se muissa etsinnöissä joko tuo esineen mulle tai räplää sitä tassulla.

Lyyti pääsi lounastauon jälkeen rallyhommiin. Tämän ryhmän rata oli voittajan tasoinen. Lyyti ei ollut ihan niin korkeassa vireessä kuin on viime aikoina omissa treeneissä ollut. Teki ihan ok mutta ei sillee "liekeissä". Huomasi myös, että Koiramekka on aika paljon lämpimämpi kuin esim Agitokola; Lyyti alkoi läähättää aika pian. Pikkutauko ja kanafileet esiin, niin jo alko Lyyti taas kirjottaa. Loppuajalla toivoin, että katsottaisiin sivulla peruutusta, kun se yleensä menee täydellisesti ja sitten taas joskus ei enkä ole keksinyt, mistä kiikastaa. Otettiin se tokalla kyltillä, keskityin ja meni täydellisesti. Siinä sitten hetki asiaa pohdittiin, ja Annemari heitti idean, että voisiko sillä olla merkitystä, onko se radan alussa vai lopussa. Totesin, että en ole ajatellut asiaa tuolta kannalta - ehkä vois! Eli meidän kannattaisi treenata sitä monta kertaa saman radan aikana vaikka niin, että peruutus olisi ensin alussa, siitä kehut, sitten muita kylttejä väliin ja uudestaan peruutus. Jos tämä toinen menisi sitten yhtä hyvin, niin siitä ruhtinaallinen palkka. Tää oli hyvä!

Justin päivän viimeinen treeni oli doboa. Sehän on sen bravuurinumero ja osasikin kaikki temput ihan suveerenisti. Kouluttaja Suvi keksi meille kuitenkin muutaman uuden tempun: kaikki tassut puolipalloilla mutta yksi pallo ylösalaisin sekä takajalat tasapainotyynyllä ja etujalat pyörii ympäri. Lisäksi uutena juttuna Justille oli pallomeri. Se olikin sen mielestä mahtava juttu ja olisi mielellään antanut mun jumppailla ihan yksinäni, jos pallomeressä ois ollut tarpeeksi nameja 😂

Päivä päättyi Lyytin tokotreeneillä, joissa kouluttajana Hertta. Jostain vuosi sitten käydystä facekeskustelusta oli jäänyt mieleen Hertan lause: "että koira tarjoaa oikeaa tunnetilaa" ja sitä halusin treenata. Käytännössä siis opettelin tunnistamaan, miltä Lyyti näyttää, kun sillä on oikea tunnetila ja palkkasin siitä. Tehtiin kontaktin ja sivulletulon tarjoamista ja aktiivisuutta liikkeessä. Lyytin sivulletuloasennot olivat kyllä aivan jossain muualla kuin yleensä mutta se oli nyt toissijaista. Lopuksi otettiin leluruutu, jonne pääsyä odotellessaan Lyyti vinkui aika paljon. Tääkin oli hyvä huomio itselle, että ylenpalttinen kuumentaminen ei ole "hyvä tunnetila" vaan Lyytin piti antaa tasaantua ja sitten vasta antaa käsky. Ja silti se meni reipasta laukkaa...

Tokoryhmien välissä oli paikkikset, jonne otin Justin. Tehtiin ihan alon paikkamakuu. Rivi oli aika pitkä ja Just keskellä, mikä oli hyvä, koska pääsin palkkaamaan vain oman käskyn tottelemisesta. Just oli about perfect mutta itse sain noottia (muutaman muun kanssa), että ei pitäisi seistä niin kierossa 😂

Paikkisrivi. Ai miten niin seison kierossa?! Kuva: Tiia Eskelinen

Sunnuntaiaamuna oltiin Maijan kanssa reippaina ensimmäisinä hallilla tokoilemassa molempien koirien kanssa. Tätä "ryhmää" koulutti Keinäsen Minna. Just aloitti kisamaisella kehääntulolla ja seuraamisen alulla, palkkasin tokasta käännöksestä. Tosi hienosti oli keskittyneenä kontaktissa kehääntullessa ja lähti heti ekasta askeleesta seuraamaan hyvin. Eka käännös oikealle ei ollut vielä niin hyvä, että olisin halunnut palkata mutta täyskäännös oli. Toisena juttuna asentopeli. Minnalta tuli hyvä idea treenata käskyerottelua selin koiraan. Tällöin sen on pakko kuunnella, mikä käsky tulee, eikä voi lukea ohjaajan eleistä. Ensin Just ei tajunnut, mutta kun sai hommasta kiinni, niin rupesi tekemään oikeita asentoja hyvällä prosentilla. Sitten tehtiin liikkeestä maahanmenon alku liikkuroituna niin, että en antanut mitään käsiapua ja palkkasin heti maahanmenosta. Oli nopea ja varma ja nyt kyllä seuraavassa kokeessa jätän käsiavun pois! Seuraavana halusin kokeilla hyppynoutoa, jonka pitäisi tulla seuraavassa sääntömuutoksessa avoimeen. Ainoana helpotuksena en ottanut loppusivulletuloa vaan vapautin heti paluuhypystä. Just teki täydellisesti ilman mitään avustuksia! Tää on sille kyllä tosi kiva ja motivoiva liike. Aikaa oli vielä hetki, joten tehtiin kaukojen alku liikkuroituna. Eka istuminen oli varma ja napakka ja siitä sai loppupalkan. Olipa huikea treeni, kun kaikki onnistui noin upeasti!

Lyyti sai tehdä mummojen mielenvirkistystokoa. Ensin leluruutu, jossa lähetys oli tasaisempi kuin edellisenä päivänä (tiesin, missä kohdassa antaa käskyn). Sitten Lyytillekin hyppynouto. Ekalla yrityksellä sai huonon otteen kapulasta ja oli vähän vaikea hypätä. Otettiin sitten vielä tasamaalla vauhtinouto, että tulisi hyvä mieli. Lyyti juoksi kapulalle, sai siitä hyvän otteen - ja kävi kiertämässä esteen kautta, vaikka se oli metritolkulla linjalta! 😍 Ja oli kauhean tyytyväinen itseensä, kun nyt oli helppo hypätä, kun kapula oli kunnolla suussa. Lisäksi tehtiin jäävien erottelua ja lopuksi seuraaminen liikkuroituna kuten tokossa mutta kehuen kuten rallyssa. Lyyti lähti seuraamaan vähän varovaisesti, ilmeisesti odotti jättökäskyä. Mutta kun aloin kehua, nousi ja itsevarmuus kasvoi ja esitti upeinta seuraamistaan vielä näin ihan treenin lopuksi! Vire pysyi tässä treenissä tosi hyvin, oli selvästi kivaa, kun oli vaihtelevia tehtäviä ja ylipäätään tokoilua pitkästä aikaa.

Seuraava treeni oli Justin agility. Sanoin heti kättelyssä kouluttajalle, että mun ongelma on varmistelu ja hänen pitäisi patistella mua riskinottoon. Tämän alkutunnustuksen jälkeen olikin helppo ohjata rohkeammin 😂 Ja oli loistava treeni siitä, että mulle kirkastui, miten voin treenata riskillä ohjaamista (ks. edellinen kirjoitus). Radassa oli monta kohtaa, joihin sopi japanilainen, ja se on hyvä ohjaus myös siitä, että siinä on pakko luottaa koiraan. Teen nykyään aika paljon saksalaisia mutta radassa oli kaksikin kohtaa, joissa japski oli parempi. Just on todella varma estelukituksissa: sen saattoi hyvin jättää sivusuunnassa tekemään estettä ja itse lähteä tekemään jo seuraavaa persjättöä. Myös välistäveto japanilaisella toimi niin hienosti heti ekalla, että kouluttaja Sini vaikuttuneena palkkasi saman tien! Yhden kerran Just odotti palkkaa eri kohdasta kuin Sini meinasi. Just suunnilleen pysähtyi esteen päällä ja jäi siihen seisomaan Siniä katsoen. Tämän jälkeen sama lelu ei kelvannut, eli aina jos näin käy, niin seuraavalle toistolle kannattaa ottaa namipallo. Treenin jälkeen Sini sanoi: "Et sä kyllä mitenkään pahasti varmistellut..." Otan ton aika suurena kehuna!

Viikonlopun viimeinen treeni oli seniorijumppaa eli Lyytin dobo. Lyytille ei otettu dobopalloa mutta se sai tehä ekaa kertaa fitbonella, joka olikin sille sopiva väline. Tasapainotyynyistä huomasi, että meidän kotona oleva on tosi paljon napakampi; nää oli Lyytille selvästi vaikeammat. Muuten teki kyllä reippaasti ja kehonhallintahan sillä on hieno, vaikka ei olekaan niin kovin notkea. Kouluttaja Suvi antoi erityiskehut takajalkojen hallinnasta; ne kun toimii täysin itsenäisinä. Ja muutenkin Suvi oli tyytyväinen Lyytin jaksamiseen ja kropan käyttöön ikä huomioon ottaen.

Tämän jälkeen oli jäljellä reissun tylsin osuus eli kotimatka mutta siitäkin selvittiin. Olipahan superviikonloppu!