Kempeleen valkkuleiri - sunnuntai

 Sunnuntaina oli vuorossa ulkotreenit. Aluksi käytiin teoriaa ajoneuvoetsinnästä ja suunniteltiin päivää. Mikäs siinä auringossa istuessa! 😎 Aika vaan meinasi mennä vähän tiukille, että minä ja Jenni ehdittiin junaan. Hajuina oli sekä eucalyptus että laakeri. Justin ilme oli vähän hämmentynyt, kun lähtöhajut olikin molemmissa purkeissa!

Ensimmäinen etsintä oli laatikot, joita ei varmaan ennen ole tehty ulkona. Sinänsä Justia ei pohja hajuineen haitannut mutta aika hidas etsintä kokonaisuudessaan. Kummatkin kätköt löytyivät kuitenkin, mutta taas Justin teki mieli kaataa laatikoita. Onneksi pahvilaatikoilla ei ole noin paha, mutta nää kannelliset muovilaatikot oli ihan vastustamattomia tassuille. Treenattiin sitten taas sitä, että Anita naksutti Justin tullessa nenä edellä laatikolle ja tästä saatiin hyviä onnistumisia ja toimintasuunnitelma vastaisuuden varalle.

Toinen alue kota, jossa myös kaksi kätköä.  Oltiin sovittu, että korkealla kätköllä Anita naksuttaa, kun Just kurottaa hyvin kohti hajulähdettä. Ensimmäinen olikin 130 cm korkea, ja sen Just paikansi melko nopeasti, mistä naksu ja kunnon palkkaus, vaikka oltiinkin 2-lk alueella. Toinen, matala kätkö seinälaudan oksankolossa olikin yllättävän vaikea! Kun 30 sekunnin varoitus tuli, otettiin strateginen aikalisä, jossa käytiin Anitan kanssa läpi Justin reaktioita tähän mennessä, mihin kannattaisi käyttää loppu aika. Tää oli ihan loistava juttu oman oppimisen kannalta ja tätä käytän ehdottomasti jatkossakin treeneissä. Kokeessakin ois toki ihan kiva mut tuomari ei taida suostua 😂 No, olin siis melko varma, että kätkö on tällä ikkunaseinustalla. Oikein. Just oli aika paljon haistellut ylöspäin ikkunanpuitteisiin. Kyllä mutta sääolosuhde? Aurinko paistoi suoraan seinään eli haju nousee ylös. Siispä etsitään alempaa reaktion kohdalta. Tälläkään ohjeella ei kätkö meinannut löytyä, kun siihen piti osua ihan Just kohdalle. Siispä käytettiin täsmäetsintätekniikkaa (ed. päivän listalla kohta 3) ja sieltähän se kätkö löytyi. Huh, miten kovan työn Just teki!

Kolmas alue musta ulkorakennus. Tässä rupesi näkymään, että Just oli jo tosi väsynyt - tarkennus oli vaikeaa ja talon alla olevat kaninkolot alkoivat kiinnostaa enemmän. Ohjaajan aivot alkoivat olla yhtä seis - taas olisi pitänyt huomioida koiran eka reaktio. Just nimittäin meni heti aluksi tuohon vasemman kätkön läheisyyteen mutta ei saanut tarkennettua. Käytiin sitten muu alue läpi ja palattiin tähän, mistä löytö. Kottarit käytiin myös haistelemassa ja Just oli hypännyt seinää vasten muutamassa kohdassa. Tässä oli kyllä vähän vaikeuksia tarkentaa korkeaa, kun alla oleva maa oli kalteva ja sillä oli huono seistä. Otettiin taas 30 sekunnin aikalisä, jossa analysoin, että päätyseinässä ja kottareissa ei ollut mitään reaktiota. Oikein, suljettiin ne pois. Koira on hyppinyt seinää vasten, joten toinen kätkö voisi olla korkea. Oikein. Anita kysyi, missä kohtaa Just oli hyppinyt seinälle - ja tähän en osannutkaan enää vastata. Oli autuaasti jo unohtunut 🙈 No kätköhän oli siinä, mihin Just oli heti ekalla kierroksella hypännyt.

Viimeinen seinä otettiin ilman kouluttajaa, kun Anita aloitti jo seuraavan kanssa. Tää oli ihan simppeli ykkösluokan alue yhdellä kuononkorkeudella olevalla kätköllä. Tässä haasteita tuotti lähinnä väsymys - pupunpapanat motivoi etsimiseen maasta. Saatiin kuitenkin löytö purkkiin ja sitten pakattiin reppu ja lähdettiin marssimaan kohti asemaa. Ajoneuvot jätettiin tarkoituksella väliin, koska Just ei olisi enää jaksanut tehdä huolellista työtä. Onneksi ei tehty yhtään enempää aluetta - Justilla oli nimittäin hirveä kakkahätä, vaikka oli tehnyt aamulenkillä. Ilmeisesti liikaa herkkuja tuli syötettyä viikonlopun aikana, kun seuraavana yönä oli sitten ripulia. Ei ihme, että etsinnän laatu oli niin paljon huonompi kuin lauantaina, kun väsymyksen lisäksi maha oli kipeä!

Kaiken kaikkiaan ulkoetsintä tuntui kyllä taas tosi haasteelliselta etenkin näin talven jälkeen. Pitää nyt siirtää etsintöjen painopistettä ulos, ja ottaa noita strategisia aikalisiä, josko joskus oppisin käyttämään 30 sekuntia hyödyllisesti.

Yksi iso oppi sunnuntailta, jota pitää alkaa hyödyntää kaikissa lajeissa: joskus paras treeni on se, joka jätetään tekemättä. Eli pitäisi päästä eroon siitä "vielä yksi toisto" -syndroomasta. Nosessa tämä korostuu siinä, että jos on tehnyt alueen, niin haluaahan ne käydä etsimässä. Mutta jos on takana jo monta superhienoa etsintää ja koira on tehnyt mahtavaa työtä, niin ei tarvii ottaa sitä "viimeistä helppoa" aluetta enää. Koska se voikin olla yllättävän vaikea olosuhteiden tai koiran väsymyksen takia. Tästä saatiin heti erinomainen esimerkki seuraavan viikon kotitreeneissä, mistä tarkemmin erillisessä postauksessa. Tää syndrooma on isoimpia ongelmia mun treenaamisessa ja siitä olisi erinomainen aika opetella pääsemään eroon esim. nyt.