Riitan valkku 24.11.

Maanantaina alkanut kuume toi mukanaan koronan jälkitautina angiinan ja poskiontelontulehduksen. Oltiin siis tämäkin viikko pois treeneistä. Tällä kertaa sentään vähän edes huvitti kotona tehdä jotain ja perjantainen Riitan valkku toimi hyvänä motivaattorina tehdä esim. tunnaria lenkillä. 

Aloitettiin taas kisamaisesta pätkästä: ruutu, luoksari, L. Ruudusta tehtiin vain alkuosa eli ruutuun - stop - maahan - vapautus. Kuten oletinkin, Just oli mun saikun jäljiltä aika virtaisa ja ottikin varaslähdön! Tuli kuitenkin takaisin pyynnöstä. Sitten uusi yritys, auoin muutaman kerran suutani ja odotin hetken Riitan "käskyn" jälkeen ennen kuin annoin lähtöluvan. Itse ruutu oli hyvä, Justin paikka ehkä aavistuksen keskikohdan etupuolella mutta yksiselitteisesti sisällä kuitenkin. Luoksari tehtiin diagonaalisesti niin, että kutsuin ruudun vierestä. Alku hyvä, stoppi hyvä, mutta "kuukuu"-käskystä Just meni tietysti ruutuun. Tajusin itsekin, että käskythän kuulostaa ihan samalta! Jatkossa sitten joko autan tai pyydän Justin eri käskyllä etukautta sivulle, jos tehdään luoksaria ruudun vieressä. L:ssä asennot seiso ja istu. Muuten meni tosi hienosti, mutta ekan seisomisen jälkeen Just lähti vähän nihkeästi seuraamaan. Istumisen jälkeen lähti tosi hyvällä asenteella, ja pääsinkin palkkaamaan siitä lelulla.

Ekana tekniikkajuttuna tehtiin ruudun loppuosaa. Kerroin Riitalle, että haluaisin siihen lisää voimaa ja asennetta ja että itse olen osannut käyttää vain superpalkkaa, karkuunjuoksua ja sellaisia, jotka ovat houkutteluun perustuvia menetelmiä ja nyt haluaisin jotain muuta vinkkiä. Tehtiin ensin naminheittoa edestakaisin, välissä aina sivulletulo. Tää oli ihan jees, mutta sitten Riitta lähti ideoimaan toisenlaista palkkausta, jossa Just ensin ohittaa palkan ja sitten vapautetaan sinne. Vertasin tätä heti kiertohässäkkään ja namipurkkiin ja nopeasti ketjutin tästä meille sopivan version laittamalla namipallon Justin juoksulinjan vasemmalle puolelle. Sitten Just maahan, kutsu sivulle (minä selin), kädestä nami ja vapautus pallolle. Sama tehtiin myös mun kävellessä. No niin! Nyt rupesi asenne näyttämään siltä, miltä haluan. Tää oli just sellainen vinkki, jota en olisi keksinyt itse, mutta jonkalaista arvelin Riitan pohjattomista ideataskuista löytyvän. Tällä jatketaan!

Seuraavaksi suurennuslasin alle luoksarin/kierron stoppien käsimerkit ja olipahan taas Riitan taikatemppu -ratkaisu asiaan. Näytin ensin, miten ne toimii, otettiin putkelta. Meni kivasti eikä Just sotkenut. Riitta katsoi haukansilmällä mun käsimerkkejä ja sitten analysoi, että Justin pitää ensin katsoa, että käsi lähtee nousemaan ja sitten vasta tulee erotteleva osa. Riitta alkoi sitten selittää, että esimerkiksi eri käsiä käyttämällä saa selkeämmät tai sitten... Ennen kuin hän edes pääsi lausetta loppuun, mä katsoin häntä tässä kuvakaappauksessa näkyvällä ilmeellä ja kysyin: "Miksi mä en oo ite tajunnut käyttää eri käsiä?!" Kylläpä taas tunsin itseni tyhmäksi! Tämän takia valmennuksissa käydään 😂

Tästä lähtien siis seisomiseen käytän oikeaa kättä ja maahanmenoon vasenta kättä. Tää oli taas niitä "Riitta heilauttaa taikasauvaa ja kaikki alkaa toimia" -hetkiä.

Viimeisenä aiheena tunnarin siirtäminen halliin. Kerroin meidän kesän projektista ja että ollaan nyt siinä vaiheessa, että Just aika hyvin ymmärtää tehtävän. Usein maistelee vähän vääriä mutta harvemmin enää tuo väärää. Joskus saattaa lennosta napata oikean kapulan ja tuoda sen - eihän siinä auta kuin toivoa, että oli oikeesti saanut hajun niin kaukaa 😂 Kerroin myös, että hallissa on usein liian korkeassa vireessä ja jotenkin pitäisi saada samanlaisen asetelman kautta siirrettyä liike halliin. Just vastaa huonosti siihen, että tunnarit on keskellä muita esineitä, joten lähdettiin kokeilemaan laittamalla ne siivekkeiden ja rimojen väliin.

Tää meni aika hyvin! Vein itse kapulan, ettei tulisi liikaa muuttujia. Ekalla yrityksellä oma oli rimojen lähimmässä päässä kuvanottosuunnasta katsoen. Just maistoi kahta eikä mitenkään päätynyt omalle asti ja lähti tuomaan väärää. Haisteli kuitenkin, vaikka suu vähän kävi. Korjauksella tuli oma. Toisella toistolla oma oli  kuvassa rimojen yläpäässä. Nyt Just tuli oikeasta suunnasta, haisteli hienosti ja hajua pitkin etsi tiensä omalle, jonka toi välittömästi.

Riitta heitti sellaisen vinkin, että oma olisi vähän riman alla, että koira joutuisi näkemään vaivaa saadakseen sen. Mä näin tässä sellaisen riskin, että Just rupeaisi taistelemaan sitä sieltä, jolloin nostaisi virettä taas liikaa. Ei kokeiltu tätä mutta laitan muistiin. 

Lopuksi kokeiltiin vielä jarrunamia tunnariin. Ensin tein niin, että mininuuskumatto oli n. metrin päässä kapuloista. Just kävi syömässä sieltä namin ja välittömästi palautti maton mulle. Tämä ei siis toiminut. Sitten kokeiltiin niin, että jätin samaan paikkaan Justin nähden pelkän namin. Tässä oli tavoitteena, että koira namin syötyään lähtisi itsenäisesti kapuloille. No, Just söi namin ja lähti itsenäisesti kapuloille, mutta nappasi sieltä vain ensimmäisen suuhun osuvan. Siispä ainakaan tässä vaiheessa jarrunami ei tuottanut halutunlaista tulosta eli nenänavausta vaan oikeastaan päinvastoin katkaisi Justilta ajatusta. Sanoin taas: "Ei tainnut olla se" ja taas Just lähti hienosti uudelleen, haisteli tarkasti ja toi oman. 

Ai että mä olen iloinen siitä, kuinka hyvin se jo pystyy korjaamaan, jos tuo väärän! Ennenhän nää tilanteet päättyi joko siihen, että Just rupesi tuomaan kaikkia kapuloita tai sitten se pahoitti mielensä. Onhan toi tunnari nyt edistynyt tosi paljon, ja Justilla alkaa olla aika selkeä kuva tehtävän ideasta, vaikka virheitä tuleekin. Toi jarrunami ei toistaiseksi näyttänyt kovin lupaavalta, mutta kuten Riitta sanoi, me vasta kokeiltiin eikä tän perusteella voi vielä sanoa, toimiiko vai ei. Jos sitä haluaa käyttää, se pitäisi sisäänajaa. Paras olisi tehdä sisäänajo paikassa, jossa ollaan muutenkin treenattu, mutta se ei taida nyt onnistua, kun lunta on tullut. Toki kaikkihan onnistuu, jos motivaatio on tarpeeksi korkealla...