Mökkinoset osa 2

Viikonlopuksi oli luvattu sadetta, joten tehtiin torstaina "hyvän sään aikaan" yksi laatikkoetsintä, jossa teemoina lähikätkö sekä kätkö repun pohjalla. Kohteiden määrä oli pieni, koska ideana vain nämä kätkötyypit. Kätkö oli siis heti ekassa laatikossa, joka oli pahvilaatikko; siirrännäinen oli yhden ilma-aukon vieressä. Aijai, kun Just haisteli ekan laatikon tarkkaan, sit vilkaisi mua alta kulmain ja meinasi jatkaa matkaa. Tää oli sen verran törkeä kätkönjättämisyritys, että ihan estin liinalla. Nyt Just palasi takaisin, kiersi laatikkoa vielä pari kierrosta ja ilmaisi. Olisikohan sittenkin siirrännäinen ollut liian monen kerroksen sisällä, vaikka luulin laittaneeni sen mahdollisimman helppoon paikkaan. Toinen kätkö oli mun rinkassa, joka oli ihan viimeisenä rivissä. Kätkö siis rinkan pohjalla vanulapussa. Olin valmiina ohjaamaan rinkkaa ympäri, jos Just reagoi ilmaisematta, mutta yllättäen tää menikin tosi hyvin ja Just reagoi rinkan kankaan läpi eikä suuaukosta.

Jokulle eka laatikko pelkällä lelupalkalla, rinkassa oli myös namikippo sisällä. Joku teki varmaan parhaimman laatikkoetsintänsä ikinä! Kävi jokaisen läpi, ei harhautunut millekään muulle hajulle ja ilmaisi molemmat kätköt heti kohdalle osuttuaan.

Perjantai-lauantai vietettiin parhaan ystäväni Annun + Jokun kanssa Isojärven kansallispuistossa minivaelluksella. Ajattelin, että Jokulle tekee hyvää päästä yksin reissuun ja niin tekikin. Sen sijaan Just oli ollut aivan tyrmistynyt tästä kohtelusta ja mököttänyt 2 päivää 😓 Sunnuntaikin meni vähän pieleen, kun hevonen alkoi ontua ja olin ihan hajalla tästä.

Koska treeneistä saan yleensä aina paremman mielen, tein pihalle vielä muutaman nosealueen viimeisen illan kunniaksi. Ja toimihan se taas, kummasti fiilis nousee, kun koirat on niin ihania! 😍

Ensimmäisenä alueena etupihalla keinotekoinen korkea kätkö retkituolin selkänojassa, joka oli kaivonkannen päällä. Just kävi ensin vasemman seinustan läpi, sitten siirtyi kaivolle, josta pientä reaktiota tuolin toiselle puolelle, mutta sitten Just harhautui haistelemaan autoa. Vinkkasin takaisin kaivolle, ja nyt sai hajupilvestä kiinni ja lähti hienosti kiertämään tuolia, kunnes löysi vahvimman hajun selkänojasta. Muistaakseni Just loppujen lopuksi hyppäsi kaivonkannen päälle ja ilmaisi siitä.

Toisesta alueesta ei kuvaa, koska oli liian pimeää. Siinä ideana lähekkäiset kätköt, olikohan reilu metri vain väliä. Toinen oli tosi matala styroksipalan alla, toinen nenänkorkeudella. Tää meni tosi hienosti ja jatkaminen ekalta löydöltä suoraan tokalle onnistui tosi sujuvasti. Molemmat oli pari senttiä saavuttamattomia.

Aitan portaalla sen sijaan oli haastavampi vastaava tehtävä. Just löysi aika nopeasti tuon ovenkarmikätkön ja ilmaisi sen hienosti. Tästä oli kieltämättä vähän vaikea jatkaa, kun olisi pitänyt kääntyä ympäri ja jatkaa toiseen suuntaan. Jostain syystä Just meni tasoa pitkin koko ajan vain vasemmalta oikealle, ja jouduin toistamaan jatkamisvihjettä aika monta kertaa. Lopulta vinkkasin, että hei tätä voi kulkea myös oikealta vasemmalle ja sitten toinen kätkö löytyi tyyliin heti. Jostain jatkamisvihjeestä turhautuneena Just oli harhautunut vasemmalla näkyvälle kasvillisuudellekin, eli ilmeisesti haju oli levinnyt sinne. Sieltäkään tullessa ei kätkö löytynyt, kun tuon sai vain yhdestä suunnasta. Tämä oli myös sellainen "pari senttiä saavuttamaton".

Viimeisenä lähikätköt saunaneteisestä ja saunasta. Pukuhuoneessa keinotekoinen kätkö pyöräkypärästä, joka oli heti ovesta tullessa suoraan edessä. Tän Just nappasi aivan suvereenisti eikä yhtään harkinnut, viitsisikö ilmaista vai jatkaako matkaa. Saunassa taas "pari senttiä saavuttamaton" halkokorin alimmassa halossa. Myös tämän Just paikansa heti ja ilmaisi varmasti. 

Arvosanat tällä kertaa: Piilot onnistuneet, 4/5, ilmaisuista priimaa 5/5, koiran into olosuhteisiin nähden 5/5, keskittyminen 4/5, treeniaiheiden toteutuminen 4/5. Into oli koko treenin ajan todella hyvä ja ainoastaan aitta-alueella meinasi turhauma iskeä.

Joku sai tehdä 3 kätköä. Tuolin laskin kaivon päältä alas, mikä ei ehkä ollut kovin hyvä, kun hajupilvi leijaili edelleen kaivon yläpuolella. Lisäksi Joku teki takaseinustalta yhden kätkön ja saunaneteisen kypäräkätkön. Tuolilla ei namipurkkia, kypärän alla ainakin oli. Kyllä nyt alkaa olla intensiteetti etsinnässä pysymiseen ihan eri tasolla kuin ennen. Hauska, että Joku selvästi odotti vielä lelua namit syötyään. Saavutetuista eduista ei luovuta!

Lomaviikot

Kesän viimeisellä lomalla toteutettiin nelivuotinen unelma eli otettiin hepat mukaan mökille. Majoitettiin ne tutulle tallille 8 km päähän ja oltiin reissussa 12 päivää (10 + matkapäivät). Melkoiset järjestelyt se vaati, rahan- ja ajanmeno oli melkoista mutta olipa myös ihanaa! Jo se, että sai olla mökillä noin pitkään, ilman että "huomenna on jo lähtöpäivä". Eikä tarvinnut huolehtia, mitä hepoille kuuluu. Viski ja Eppu viihtyi oikein hyvin Mennalassa ja koiratkaan ei päässeet villiintymään, kun joka päivä käytiin ihmisten ilmoilla.

Ilmat etenkin ekalla viikolla oli sen verran viileät, että käytettiin aika lenkkeillen. Oli aikaa käydä pidemmälläkin, joten heti ekana päivänä käveltiin Korpilahden Haukankierros (10 km) ja tänä keskiviikkona käytiin Isojärven kansallispuistossa (12 km). Yhtenä päivänä yritin vähän pihatreeniä, mutta siitä ei oikein tullut mitään, joten annoin olla. Joku harjoitteli toki lähes päivittäin paikalla pysymistä vinkulelukummitus palkkana ja sitten jonkun verran sosiaalista palkkaa, joka päättyi siihen, että se tarjosi jalkojen väliin tuloa ja puri mua ohi mennessään perseestä.

Jokun kanssa kokeiltiin ekan kerran pyöräilyä. Ensin springerissä, joka ei ollut hyvä idea.  Toisen kerran mentiin fleksissä ja se toimi paremmin. Alkulenkistä oli aika epävarma, mutta loppua kohti parani ja parani ja viimeiset kilometrit meni jo tosi hienosti.

Viime perjantaina lopetettiin kisatauko Justin kanssa ja ajeltiin Laukaaseen iltakisoihin. Tuomarina oli Johanna Nyberg. Sää oli aika ihanteellinen: 14 astetta ja pilvistä. Agilityrata tuntui tutustumisessa aika helpolta, ja radalla oli se ihmeellinen flow-tunne, kun kaikki menee Just käsikirjoituksen mukaan ja koira on tismalleen siinä, missä olettikin. Kepeille meno U-kulmasta toimi ja kontaktit meni hyvin. Heti ekasta startista 4 kk tauon jälkeen siis nolla ja 3. sija! Aika oli -2,03 ja etenemä 3,75 m/s.

Hyppäri ei tuntunut niin hyvältä, mutta meni ihan kohtuullisesti puoleenväliin asti. Sitten Just meni kepeille kakkosväliin paljon helpommasta kulmasta kuin agiradalla! Siinä oli kyllä putki vasemmalla puolella, että ehkä vedin vähän liikaa pois sieltä? En saanut heti korjattua, ja Just pyörähti vielä toisen kierroksen keppien edessä ennen kuin löysi oikein sisään. Vähän tästä hajosi rytmi ja loppuradan pyörityksen ohjasin tosi huonosti, vaikka olin sitä niin harjoitellut tutustumisessa. Tästä siis kymppi ja yliaikaa. Oikein positiivinen fiilis jäi ekoista kisoista! Nyt vaan pitäisi pitää koira kunnossa, että päästään starttaamaan SM-joukkueessa.

Kolin vaellus

Menomatkalla junassa

😂Juhannuksen jälkeen koetti odotettu päivä, kun lähdettiin Annun, Jokun ja Justin kanssa Kolille vaeltamaan Herajärven kierrosta. Mentiin junalla Joensuuhun ja sieltä kimppataksilla Kolin luontokeskukselle. Jokun eka pitkä junamatka meni tosi hyvin, ja koirat nukkuivat melkein koko matkan. Kolilla tietysti mentiin heti ekana maisemapaikalle ja sitten käveltiin ensimmäinen 6 kilometrin taipale ekalle leirintäpaikalle Myllypuroon. Heti ekana iltana kaaduin kahdesti, kun nilkka kääntyi enkä rinkan painon alla pystynyt pitämään tasapainoa. Toisena päivänä laitoin nilkkatuen jalkaan ja sen jälkeen pysyin pystyssä.

Maanantaina Ukko-Kolilla

Tiistai oli reissun rankin päivä. Myllypurosta Ryläykselle oli kuutisen kilometriä ja korkeuserot olivat melkoiset. Viimeinen polku ylös (Ryläyksen korkeus on 325 m) oli jyrkkä ja kivikkoinen ja tuntui kyllä rankalta rinkan kanssa. Ryläyksen kodalla syötiin lounasta ja käytiin maisemapaikalla ilman rinkkoja ja sitten lähdettiin jatkamaan. Tässä vaiheessa sateli jonkun verran mutta ei häiritsevästi. Seuraavaan yöpymispaikkaan eli Kiviniemeen oli matkaa vielä 10,7 kilometriä ja tuntui, ettei olla ikinä perillä. Kun luultiin, että matkaa olisi max. pari kilsaa, tuli viitta: Kiviniemi 4,4. Tässä vaiheessa meinasi epätoivo iskeä - ja ei kun pikamarssi päälle. Onneksi loppumatka oli jo vähän helpompaa maastoa.

Kiviniemessä leiriydyimme rannalle, jossa oli aivan järkyttävä hyttysten ja mäkäräisten suurhyökkäys. Tuntuikin päivän parhaalta hetkeltä, kun pääsi telttaan ja siellä ei ollut hyttysiä 😂

Lisää kuvateksti

Myllypuro tiistaiaamuna

Keskiviikkoaamuna otettiin rennosti, nukuttiin pidempään, käytettiin koirat uimassa ja uitiin itsekin. Oli lämpimin päivä ja ihana oli kuivatella rannalla ilman hyttysten alituista seuraa. Vesipullojen täytön jälkeen ostettiin Kiviniemen kahvilasta jätskit ja lähdettiin taas jumalattoman painavien rinkkojen kanssa matkaan. Kävely sujui kuitenkin jo paremmin, maasto oli tasaisempaa ja kroppa alkoi tottua painoon. Sen sijaan Joku protestoi reppuaan ja vapautinkin sen siitä päivän kuumimmaksi ajaksi. Lounaspaikalla Ahvenlammella käytin taas koirat uimassa ja siitä sitten matka jatkui taas. Jokukin kantoi reppua reippaasti, kun oli viileämpi. Seuraavan tauon eli Eteläpään jälkeen päätettiin huijata vähän ja oikaista jyrkin osuus tien kautta. Se tie nousi myös jatkuvana todella jyrkkänä vaaran ylös asti mutta oli sitä silti helpompi kävellä kuin kivikkoista polkua. Kello alkoi olla aika paljon, kun lähestyttiin Suopeltoa, jossa kartan mukaan oli laavu mutta ei telttailupaikkaa.

Just Ryläyksen kodassa

Yllättäen siellä kuitenkin oli aivan loistav
a telttailupaikka pellon laidassa, johon me sitten jäätiin. Keskiviikkona ei aamun jälkeen nähty ketään muita ja oli oikein erämaavaellusfiilis. 13 kilometriä tuli keskiviikkona taivallettua.

Torstaina lounaspaikka oli Rykiniemen ranta. Aamusta asti oli sadellut enemmän ja vähemmän ja lounaan aikaan iski oikein kaatosade. Syötiin sitten lounas liiterissä, kun se oli ainoa sateensuoja!

Näkymä Ryläykseltä

Joku Ryläyksen kodassa

Syömisen jälkeen matka jatkoi pienessä sateessa. Jokulle iski taas reppuahdistus, varmaan se oli ällöttävä selässä, kun se oli litimärkä. Vapautin sen siis taas kantamuksista tieosuuden ajaksi. Edessä oli Herajoen ylittävä kahluuvaijeri, jonka olin kartasta huomannut mutta en ajatellut sen tarkemmin. Päätettiin mieluummin kiertää se kuin yrittää valmiiksi märkinä koirien kanssa yli. Tässä tuli sitten takaisin edellisen päivän oikaistut kilometrit! Torstaina ei paljon taukoiltu, kun ötökät innostuivat sateesta niin, että joka pysähdyksellä iski suurhyökkäys. Osattiin myös lukea karttaa sen verran, että haettiin vesitäydennys Seppälän kaivolta. Seuraava yöpaikka oli Ylä-Murhissa ja taas seurasi nopeusennätys teltan pystytyksessä mäkäräisten tunkiessa hyttyshatun alle, silmiin ja kulmakarvoihin.

Ylä-Murhissa oli neljä muutakin naista yöpymässä. Siellä oli yksi autio rakennus, johon kaikki ripusti märkiä kamppeita kuivumaan. Yksi naisista sanoi, että tuskin ketään haittaa nää kamat täällä, johon minä totesin: "Tuskin tänne aamulla ensimmäiseks tulee Metsähallituksen tarkastajat." Nainen hymisteli hetken ja sanoi: "Noh, oikeastaan kaks meistä ON Metsähallituksen tarkastajia..." 😂 Kilometrejä torstaina 18. Illallisen jälkeen Annu varovaisesti sanoi, että vähän niin kun tekisi mieli suklaata. Avaamaton levy oli nimittäin vielä rinkassa. Mä sanoin ajatelleeni juuri samaa ja melekosen reippaasti hilpastiin telttaan ja vedettiin 2/3 levyä kerralla.

Just meni joka maisemapaikalla tähystämään

Perjantaina herättiin ajoissa ja lähdettiin jo kymmeneltä kävelemään. Kolille oli matkaa 10 kilometriä ja kyyti lähtisi 16.40. Matkanteko tuntui tosi kevyeltä, rinkka painoi jo viitisen kiloa vähemmän ja alkumatka oli helppoa maastoa. Luulin lounaspaikan olevan 2-3 kilometriä lähtöpaikasta mutta oltiinkin jo melkein puolessavälissä. Ukko-Koli läheni ja läheni ja oikeastaan ainoa haastavampi vaara matkalla oli Mäkrävaara. Ei muistettukaan, kuinka leveä polku Ukko-Kolille oli  - sehän on kuin pieni tie! Että vaikka korkeusero olikin isoin, ei tuntunut yhtään rankalta. Ja kun päästiin Ukko-Kolin laelle, oli aivan huikea voittajafiilis! Me tosiaan tehtiin se! Kuitenkin eka vaellus kummallakin kyseessä, ei tehty mitään kardinaalimunauksia, ei sairastuttu tai loukkaannuttu, ruoka tai vesi ei loppuneet, eikä edes hermostuttu toisiimme kertaakaan! Reittisuunnitelma ja yöpymispaikat onnistui keskiviikon ja torstain muutoksilla, ja sekin oli hyvä, ettei tarvinnut ajaa enää perjantaina kotiin vaan Valtion Rautatiet toi Pukinmäkeen asti.

Joku Juurimestari hommissa

Ukko-Kolin laella Annu ehdotti, että tarjoaisi jätskit hotellin kahvilassa. En tietysti pistänyt hanttiin mutta muistin, että kahvilan nimi on Kahpitsa eli sieltä saa myös pizzaa! Ei muuta kuin rinkat selkään ja viimeinen puoli kilometriä lähes juostiin, kun pizzankuvat kiilui silmissä!

Keskiviikkoaamu Kiviniemen rannalla

Viimeisissä portaissa oli 4 mummoa yläpäässä, kun Just yhtäkkiä pelmahti siihen flexinpäässä. Käytiin tällainen keskustelu:
Mummo 1: Päästetään nopeemmat edelle.
Minä: 64 kilometriä on kävelty, koiralla on vielä virtaa.
Mummo 2: Mitä se sano?
Mummo 1: Että 64 kilometriä on kävelty, vielä on virtaa.
Mummo 2: Nuorena jaksaa...

Ei varmasti jää viimeiseksi vaellukseksi; junassa jo mietittiin, mihis sit mentäis. Rinkkaa jos saisi kevennettyä ja ötököitä vähennettyä, niin ois täydellistä.

Keskiviikon lounaspaikka Ahvenlampi

Just oli ihan täydellinen vaelluskoira. Ei haukkunut yhtään turhaan, käytti kaikki tauot lepäämiseen ja oli heti valmiina jatkamaan matkaa, kun noustiin ylös. Joku malttoi kanssa tauoilla paremmin kuin vielä Nuuksion retkellä mutta pöhisi jonkin verran. Toivottavasti toi jää iän myötä pois.

Just ei kyllä ollut laihtunut yhtään vaelluksen aikana, että hihnakävelyllä on kyllä vaikea laihduttaa peruskuntoista koiraa.

Torstain lounaspaikka Rykiniemi

Märät murrit torstai-iltana

Väsyneet matkustajat paluumatkalla

Just 6 v!

Just ei halua lähteä treeneistä kotiin

Viime maanantaina Oonan treenit, joihin mulla ekaa kertaa tuplapaikka eli Just pääsi myös. Otinkin Justin ensimmäisenä, koska oli taas aika kuuma päivä. Just oli siis nyt ekaa kertaa Oonan treeneissä ja sai kehuja SEURAAMISESTAAN!!! Ja mä kun olen aina mollannut sitä, että eihän se osaa edes seurata. Se teki ihan näppärästi liikkeestä istumisen, putken ja puolenvaihdon edestä, mutta jäävän (liikkeestä maahan/seiso - kierrä koira) jälkeen se ei vielä ymmärrä lähteä seuraamaan. Toki kun tokossa olen aina palannut sivulle, niin sitähän se odottaa. Ja sitten en saa kehua, kun kierrän koiraa, koska silloin Just lähtee kääntymään. Oikean puolen perusseuraaminen ja liikkeellelähdöt, eteentulot ym. on ok, mutta käännökset on vaikeita. Esim. lopussa oli mestarin kyltti istu-käännös oikeaan -istu ja Just jäi kattelemaan muita koiria autojen luona. Mä oletin, että kyse oli häiriöihin jäämisestä, mutta Oona sanoi heti, että Just oli epävarma, koska ei tajua vielä tuota käännöstä. Eli nyt paljon oikean puolen perusasennon vahvistamista (käsimerkin häivytys) ja sitä kautta noita käännöksiä. Ja Oona oli samaa mieltä mun kanssa, että Just tarvii nopeenopeen 😃 Oman vuoron jälkeen harjoiteltiin vielä maasta liikkeellelähtöä ja se aukesi sillä, että sanoin vapautussanan alle eli "jessivu".

Maailman paras nukkumapaikka

Kerroin Oonalle Lyytin menneistä kisoista, ja hän käski heti unohtaa Inkoon kokeen, koska mökkireissu + lämpö. Lyytille oli erityisen hyödyllinen treeniradan alku, kun ensimmäisenä kylttinä oli liikkeestä istu. Se onnistui nyt kummallakin kerralla hyvin ja pääsin palkkaamaan. Oona sanoi, että kannattaa vahvistaa sitä nopealla palkkauksella ja toinen palkkaus lensikin Lyytille suoraan suuhun, kun peppu osui maahan. Seuraavat kyltit meni ihan hyvin, mutta käännöksissä kontakti putosi ja vire laski. Aloin tietysti itsekin hidastaa, vaikka tiedän, ettei saa ja Oona joutui vähän patistamaan mua jatkamaan seuruutusta. No sieltähän Lyytikin sitten nousi ja pääsin palkkaamaan. Lähdettiin sitten kaivamaan syytä, miksi Lyyti oli juuri tuossa kohtaa (käännös oikealle koira oikealla) latistunut. Sanoin, että jotenkin musta tuntuu Lyytin jännittävän, kun mennään suoraan kylttiä kohti, mutta se selitys ei mennyt läpi. Kokeiltiin ihan tavallista vasemmalle käännöstä koira vasemmalle ja se oli ihan ok. Päädyttiin siihen, että eipä tuu vahvistettua ja palkattua tällaista perusasiaa kuin tavalliset 90 asteen käännökset! Ja sitten käännöstä ei joko tee ollenkaan tai yliyrittää siinä. Eli taas kerran paluu perusasioihin ja taas tietää, mitä treenata!

Vaarunvuoren luontopolku

Tiistaina Justilla ekat agilitytreenit tauon (yli 2 kk) jälkeen! Kuntoutus tuntuu onnistuneen: Just ravaa suorassa, ei väsy rankemmistakaan lenkeistä ja maanantaina kääntyi myös tasapainolankulla molempiin suuntiin. Ja oli kyllä niin onnellinen, kun pääsi agilitytreeneihin!!! Oli estetreenipäivä ja me tehtiin omalla vuorolla hyppytekniikkaa, että tulisi aloitettua "oikein". Ensin perussarjaa, jossa Justilla ihan hirmuinen voima mutta silti tuli nätisti ja tasaisesti kaikki välit! Kasvava sarja on Justin lemppari ja bravuuri, mutta siinä on nähty parempiakin suorituksia. Mutta ei voi olettaa, että hyppylihakset olisi entisellään 2 kk tauon jälkeen, joten oltiin tyytyväisiä tähän. Otettiin loppuun vielä putki + puomi palkkana namipallo, jonka sisällä pala kanafilettä. Eka toisto oli oikein hyvä ja toka aivan loistava! Tähän lopetettiin ja toivottavasti tehtiin tauolta paluu kaikkien taiteiden sääntöjen mukaan.

Joku teki myös perussarjan ja kasvavan. Perussarja ihan tosi hieno, tasainen ja selkä käytössä! Kasvavaa se ei ole vielä koskaan nähnyt, ja se oli maksimitoissa vielä aika vaikea. Kun voimaa on, mutta sen suuntaaminen on haastavaa 😂

Joku vesipeto!

Ke-la oltiin mökillä ja Just sai viettää 6-vuotissynttäreitään suosikkipaikassaan. Vedettiin kaikki suosikkilenkit eli juoksulenkki tullessa ysitieltä mökille (6,8 km), torstaina uusi luontokohde Vaarunvuori (4 km ja 2 miljoonaa hyttystä) ja perjantaina Ahvenusjärven lenkki (9 km). Ja kaiket päivät laiturilla makoilua!


Tällä viikolla myös Joku innostui uimisesta, niin että sitä pystyy käyttämään ihan lenkin ohessa viilentymässä. Liivit päällä tosin vielä paras uittaa, koska häseltää sen verran, että tekniikka hajoilee.

Joku 1 v!

1,5 viikkoa sitten harjoiteltiin telttailua viettämällä yksi yö Sipoonkorvessa. 

Mukana menossa Joku & Just; 

Lyyti sai jäädä huilimaan porukoille kisapäivän jälkeen. 

Meni oikein hyvin mutta tuli tarpeeseen ennen pidempää vaellusta. Koirat viihtyi teltassa oikein hyvin.

 Just nukkui meidän välissä ja Joku Annun selän takana; aamulla sitten Joku tuli väliin halimaan. 

Retken jälkeen Joku oli taas 5 päivää kiltisti. Sen kanssa pitäisi siis käydä kerran viikossa retkellä,

 niin se toimisi arjessa kuin unelma!

Tiistaina ekat agilitytreenit juoksujen jälkeen. Ohjaustreenin teemana "killikulmat". Lähdettiin sillä ajatuksella, että katsotaan, mitä se osaa ja mitä ei, tehdään ihan minipätkissä, ei jäädä hinkkaamaan mitään, otetaan huomioon vasta loppunut juoksu eikä odoteta maksimaalista vauhtia vaan ajattelua. Alkutreenista tuli ihan tähtihetkiä, kun ensin Joku teki 3-4 takaakierron aivan suvereenisti ja sitten kutosen takaaleikkauksen myös ilman avustuksia! 7-8 ja 13-14 se ei osaa vielä yhtään. Lisäksi unohdettiin in-in-ohjauksen harjoittelu, vaikka tämähän olisi ollut just sellainen kohta. Lopussa Joku tuntui jo aika kuormittuneelta ja otettiin sitten vain loppusuora 17-19 ja se meni varmasti ja vauhdikkaasti. 

Jokun talvikauden päätös

14.4. su viimeinen kerta Lauran agilitytreenejä. Joku aloitti karkaamalla Hopun kanssa yhtaikaa radalle 🙈 Seisoin kyllä hihnan päällä, mutta jotenkin se vain onnistui vetämään multa remmin alta. "Onhan tää ihan kiltti" eikä mitään vaaratilannetta käynyt jne. mutta ei silti tuollaista saisi tapahtua.
Tehtiin piirroksen mustia numeroita. Koko rata käytiin läpi mutta ei otettu kokonaisena, koska ollaan viisaita eikä ahnehdita! Oikeastaan kaikki muu meni hyvin paitsi 5-6 - Joku meni koko ajan mun selän takaa putken eri päähän. Tässä tulikin treenien suurin oivallus ja ehkä myös koko kauden. Joku ei (ainakaan aina) mene mun selän takaa siksi, että valitsisi mieluumin toisen esteen vaan siksi, että sille ei vielä riitä vilkaisu ohjaavalle puolelle, kuten Justille. Kun käänsin rintamasuuntaa enemmän ohjaavalle puolelle JA liikuin rohkeammin kohti putken sisäänmenoa, yhtäkkiä mulla olikin koira mukana! On se käsittämätöntä, että kun ohjaa kunnolla, niin koira menee oikein! Käännökset esteillä 4 ja 5 meni superkauniisti eli kysymys oli vain siitä, että Joku jatkaa niiltä oikeaan suuntaan. Tähän oli hyvä lopettaa kausi ja samasta aiheesta aloitetaan varmasti kesä!

17.4. koulutin rallya ja Lyytikäinen mukana. Teemana oli temput. Aloitettiin eri merkin tarjoamisella kentän nurkassa. Lyyti oli ihan lentoon lähdössä odotettuaan 1,5 tuntia vuoroa, hirveä meteli 💣Kun sain sen maanpinnalle, alkurata meni todella hienosti, peruutukset ja kaikki. Merkillä oli valmis palkka. Lyyti lähti merkkiä kohti vauhdikkaasti mutta jatkoi matkaa merkin ohi, kun luuli, että Annikalla olisi sen palkka! Onneksi ei kuitenkaan huomannut kanatikkua merkin takana. Otettiin sitten peruutuksesta lähtien uudelleen ja nyt merkki löytyi ja edelleen kanatikku oli yllätys. Hypyt oli piirroksesta poiketen eka suoralla, toka 90 astetta oikealle eli sieltä pääsi halutessaan jatkamaan toisen kierroksen esim. oikealla puolella. Näin tehtiin, Lyyti tuli merkiltä vähän hitaasti, seurasi sarjahypyt huonosti, vaihdettiin puolta, kiihdytin vauhtia ja Lyyti paransi seuraamista välittömästi. Tässä kohtaa pidettiin pieni tuumintatauko ja totesin, että täytyy yrittää kävellä normaalisti sarjahyppy myös. Otettiin liikkeestä kutsusta uudestaan, kutsuin vielä vähän innokkaammin --> Lyyti tuli laukalla, kävelin reippaasti kehuen sarjahypyn ja vaihdoin puolta --> Lyyti pysyi koko ajan kontaktissa hyvällä ilmeellä. Kyllä tuosta omasta tyylistä vaan pitää pitää kiinni!

Pitkäperjantaina käytiin Lägi-Areenalla kokeilemassa Niina Sorvarin koirajumppaa eli ToTaa. Suurin osa tempuista oli Justille tuttuja (ja helppoja) mutta muutama uusikin oli. Vähän kaukanahan tuo on eli joka viikonloppu ei tulla kyllä käymään mutta joskus välillä ihan jees!

Pääsiäislauantaina ensimmäinen harjoitusretki kesän Kolin vaellusta silmällä pitäen. Mentiin Nuuksiossa 17 km lenkki aika monella evästauolla. Joku veti koko matkan ja 13. kilometrin tauolla ensimmäisen kerran kävi maaten, siihen asti oli touhuillut milloin minkäkin kepin tai juurakon parissa. Fyysisestä kunnosta ei ainakaan jää kiinni!