The importance of being Ernest

Maanantaiaamuna avasin silmät ja mietin, että jos en nyt treenaa, niin tulee viikon treenitauko. Siitä sitten vaan ilmoitusta töihin ja hallille ihan kahdestaan. Aloitettiin kepeillä ja nyt tuntuu, että oon ratkaissut vauhtiongelman. Treenattiin nimittäin vaikeita kulmia (90 astetta avo, 90 astetta umpi ja siihen takaaleikkaus) ja kun Lyyti meni oikein sisään, multa pääsi vilpittömän onnellinen kehu ja kannustus. Ja voi luoja, mikä pujotteluvauhti joka kerta! Kyse ei siis ole siitä, että mun pitäisi kimittää kimityksen vuoksi vaan siitä, että mun pitää kehua aidosti ja olla todella onnellinen sen pujottelusta! Juomatauon jälkeen hyppytekniikan kasvavaa sarjaa takaakiertoina, ihan ok, kivan nopeesti pääsi tasapainoon takaakierron jälkeen. Sitten taas vähän pidempi juomatauko, jonka jälkeen kontakteja. Aloitin A:sta, kun se oli viime viikolla vähän niin ja näin. Kun lähdettiin viime talvena siirtymään läpijuoksuun, piti Lyytille sanoa vapautus "jesjes" jo A:n harjalla, että sen sai lähtemään liikkeelle sieltä. Mutta loogisesti ajateltuna mähän vapautan sen jo harjalta, eli periaatteessa se saa sen jälkeen loikata. Nyt sitten käskytin kuten puomilla eli kontaktikäsky "kii" tuli harjalla ja "jes" vasta kontaktilla. Tulos: no problems! :D Jotkut asiat vaan menee niin helposti ton koiran kanssa. Muutkin kontaktit vedettiin läpi, ihan ok kaikki.

Keskiviikkoaamuna Sunnylla oli fyssari, nyt toista kertaa Kirstin käsittelyssä. Eikä kyllä ollut mitään ongelmia, ihan kuin Santeri ois aina Kirstillä käynytkin. Ei yhtään murahdusta eikä hampaiden vilauttelua. Jes. Kirsti sanoi, että se tuntuikin aika hyvältä, varsinkin selässä oli selvästi vähemmän triggereitä kuin yleensä. Päiväksi koirat meni porukoille ja illalla tehtiin sitten vielä pihalla keppejä Lyytin kanssa. Erilaisia kulmia silloinkin ja kyllä ne vaan alkaa sujua. Vain yksi virhe ja sekin tilanteessa, jossa mä ohjasin väärällä kädellä.

Eilen illalla käytiin vielä Hannan kanssa ottamassa kenraalit piirinmestiksiin. Ja kyllä oli taas kivaa - onni on hyvä treenikaveri :-) Ratana oli Hannan torstairyhmän ympyrärata, jossa reunoilla hyppyjä ja keskellä vierekkäin kaksi putkea. Aloitettiin ekalla viidellä eli suoralla hyppy-muuri-pituus, sitten kaksi hyppyä kääntäen Hannasta poispäin ja sitten palkalle. Siitä sitten aina lisättiin rataan pituutta ja Hanna palkkasi aina samasta paikasta. Kivasti meni, vaikka kerran unohdin radan ;) Erityisen makeeta oli se, että alun ekat kolme estettä Lyyti meni samoilla askelmäärillä kuin Sysi! Tauon jälkeen otettiin "kisatreeniä" eli Hanna oli "maalissa" eli sivusuunnassa lähdöstä. Lyytin piti aina kerran ohittaa Hanna, käydä tekemässä vielä yksi kierros ja sitten sai mennä palkalle. Vaikka se alkoi olla jo väsynyt, niin jaksoi ihan mukavasti tsempata. Koska se ei yrittänyt koko treenin aikana karata Hannan luo kertaakaan eikä muutenkaan juurikaan häiriintynyt siitä, päätettiin kokeilla tätä palkkausta sunnuntain kisoissa. Jos se onnistuu, niin upeeta, jos ei, niin sitten ollaan vaan treenattu liian vähän aikaa. Tosi vähän aikaahan me ollaan treenattu, mutta toisaalta Lyyti on omaksunut sen niin varmasti, että pieniä toiveita onnistumisesta on... :-)

Lupaavalta näyttää

Viime päivityksestä viisastuttiin ja tällä viikolla on treenattu tarkasti. Keskiviikkona ei ollut ohjattuja, joten pyysin Hannaa kaveriks treenaamaan. Sysi tarvitsi lepoa, joten Hanna tuli muuten vaan ja Mari + Saga tulivat mukaan. Lyytin kanssa aloitettiin kepeistä. Lähetin aika kaukaa ja yritin malttaa jäädä taakse, mikä oli kyllä tosi haastavaa ;-) Kerran Lyyti jätti kesken, muuten pujotteli loppuun asti. Palkka tuli siis Hannalta. Sitten juomatauko ja sen jälkeen hyppytekniikan saralta tehtiin etäisyyden arviointi renkaalla eli siis murheenkryyni. Palkka taas Hannalla. Ekalla kerralla Lyyti meni renkaan ohi. Otettiin sitten kerran vika hyppy ja rengas, se onnistui. Sitten Hanna vähän vaihtoi paikkaa ja lisäksi annoin rengas-käskyn matkalla ja sen jälkeen onnistui joka toisto, jee! Etäisyydet vikalta hypyltä renkaalle oli 10-12-15-11, 15 jalan väliin Lyyti otti askeleen, muut meni ilman eli about perfect. Tässä vaiheessa Mari ja Saaga tulivat paikalle, joten Lyytin kanssa pidettiin tauko. Sen jälkeen jatkettiin siitä, mihin viime viikolla jäätiin palkkaneuvotteluissa. Tehtiin 1-3 estettä eri kulmista Hannaan nähden, takaakiertoja, poispäinhyppyjä, 3 estettä Hannasta poispäin ja jopa backflap ja kaikki meni yhtä hyvin. Lyyti ei yhtään vilkuillut Hannaa vaan meni keskittyneesti ohjauksen mukaan, kunnes luvasta sinkosi leikkimään ihan onnessaan.

Tänään oli ex tempore -treenit (jo toinen viikko, kun treenataan peräkkäisinä päivinä, pahapaha!!!), kun olin kouluttamassa, koulutettavia oli vain 2 ja Lyyti oli sattumoisin mukana. 80 minuutin jälkeen koulutettavat oli ihan poikki, joten otettiin Lyyti hommiin. Tehtiin 45 cm rimoilla, kun Lyyti oli joutunut oottelemaan. Rata näytti tältä:

 Eihän mulla ollu ees treenikamoja mukana mutta onneks Mia lainasi lelua ja toimi avustajanakin, kiitos! :-) Otettiin ensin ihan vaan 2 hyppyä, jotta Lyyti pääsi kiinni Mian kanssa leikkimiseen. No eipä se yhtään vierastanut. Sitten vaan kylmästi Mia esteen nro 9 taakse ja mentiin esteet 1-9 tarkasti ja ihan nopsasti, ilman oikomisen yrityksiäkään. Sitten 9-12 ja Lyyti tuli kiltisti putken väärään päähän, vaikka Mia seisoi toisessa päässä. Sitten 13-17 ja sieltä tuli varmaan nopein takaakierto ikinä. Sitten 17-21 ja välistävedot meni yhtä hyvällä fiiliksellä. Lopuksi vielä 22-25 ja kylä lähti.

Kahdessa viikossa ollaan siis edetty 1-3 esteestä jopa 9 esteeseen!!! Lyyti on tosi tarkka - oikominen tuntuu olevan kokonaan mennyttä. Koiran ilme on ihan erilainen, se jaksaa paljon pidempään ja mitkä tahansa käännökset mennään yhtä innokkaasti. En ois ikinä uskonut, että näin nopeesti oltais voitu edetä. Jokohan me parin viikon päästä päästään koko rataa :D Ihan pelottaa tää toiveikkuus.

Ainoa miinus oli A:n kontakti, joka oli vähän niin ja näin. Otettiin vielä lopuks sitä erikseen, kerran loikkasi, muut ok. Täytyy nyt tehdä totakin avustajan kanssa, jotta Lyyti muistaisi, että vaikka palkka on edessä, niin silti pitää mennä alas asti.

Avustajapalkkatreenin aloitusta

Keskiviikkona Outin treeneissä yritin mukamas heti aloittaa avustajapalkkatreeniä ilman kovin ihmeellistä tulosta. Muutama pätkä meni oikein etenevästi mutta Lyyti väsyi tosi nopeasti ja muutama pätkä meni myös ihan hyytyneesti.

Torstaina jäätiin koulutusryhmiemme jälkeen Hannan kanssa treenailemaan maksien SM-finaalista muokattua rataa:

Mulla oli olevinaan tosi hyvät suunnitelmat, miten Lyytin kanssa treenata, jotta vahvistettaisiin avustajapalkkaa. Aloitettiin pätkällä 1-5, persjättö 2-3 väliin ja takaaleikkaus neloselle. Lyyti lähti liikkeelle hyvällä asenteella ja meni totta kai suoraan Hannan luo putken jälkeen. Pari kertaa saatiin onnistumaan. Sitten otettiin 1-7, persjättö 3-4 väliin ja jäin itse puomin ja putken väliin ja palkka tuli keppien päästä. Pieniä ongelmia oli mutta saatiin kuitenkin leijeröintikin onnistumaan. Tähän väliin tauko ja Sysin vuoro. Sitten 5-15, leijeröin puomin, kutsuin kepeille, 9-12 ohjasin sisäkaarta ja takaaleikkasin 13:lle. Kokeilin myös persjättöä ennen 13:a.

Sitten viiltävää analyysiä Hannan kanssa ja johan lähti loksahtelemaan - KIITOS!!! Mehän ollaan vasta aloitettu tää homma viikko sitten. Siispä sellainen pätkäkin kuin 1-5 on jo liian pitkä, koska koiralle tulee kaksi käännöstä poispäin avustajasta ja jälleen homma menee tylsäksi ja hallintaa korostavaksi, vaikka päinvastoin tarkoitus on antaa koiran mennä. Toinen oivallus oli se, että avustajan pitää todella innostaa Lyytiä, härnätä, hetsata, repiä, kehua jne. eikä vaan niin, että mä annan lelun sille ja sitten se heittää sen Lyytille. Näin tehtiin keskiviikkona, kun en tajunnut Outia ohjeistaa. Repiminenhän se just on Lyytin juttu, ei lelun saaminen itselle. Se on vaan "ihan kivaa". Olisi pitänyt siis aloittaa pätkästä 1-4, jolloin palkka ois tullut ekan käännöksen jälkeen. Tuntuu tyhmältä ottaa noin helppoja juttuja, mutta hei, mehän ollaan opettelemassa uutta! Lopuksi pyöriteltiin Lyytiä 13-15 hypyillä, aina poispäin Hannasta ja sitten palkalle. Vähän alkoi jo väsymys painaa mutta pikkuhiljaa se rupesi tarjoilemaan poispäin hyppäämistä! Viimeiseksi otettiin vielä vauhtipätkä 2-3-10-11-12 ja tadaa - sieltä löytyi vauhti!!!

Lisäyksiä viime viikon listaan

• avustajan pitää todella hetsata ja leikkiä Lyytin kanssa koko sydämellä :D 
• palkan pitää tulla heti ekan käännöksen jälkeen tässä vaiheessa
• vauhtipätkä voi olla pidempikin
• tässä ei voi ahnehtia, koska muuten koko homma on aivan turhaa!!!

Kisat Kivikossa

"Kisapäässä ei ole tilaa tulostavoitteille" kirjoitti Vappu Alatalo jossain agi.fi-lehden numerossa. Viimeksi Porvooseen mennessä odotin ekaa nollaa, vieläpä kun tiesin, että Mujusen ihanneaikoihin pitäisi ehtiä. Eka rata meni etanan vauhtia ja saatiin meidän huonoin etenemä, 2,91 m/s. Mä en ollut tyytyväinen, joten seuraavat radat meni vielä huonommin. Ei oltu ns. yhteisellä radalla, mikä on harvinaista Lyytille.

Tänään kisailtiin Kivikossa 2 starttia. Tavoite oli huomattavasti järkevämpi: mennä paremmin kuin Porvoossa. Ja niinhän se menikin. Molemmilta radoilta puhtaat suoritukset ja vaikka vauhti ei ollut vielä ihan kohdillaan, niin ainakin oltiin yhteisellä matkalla, koira oli iloinen ja meno oli sujuvaa, ei yhtään sellasta tökkimistä kuin Porvoossa. Hyppäri oli aika pyöritystä ja siitä tuli 5,11 yliaikaa (etenemä 3,27 m/s muistaakseni). Radalla tuli vain kaksi nollaa eikä yhtään puhdasta vitosta, joten me sijoituttiin kolmansiksi :D Ja kun kerran rata meni paremmin kuin Porvoossa, olin tyytyväinen yliajasta huolimatta. Siispä agirata meni vielä paremmin. Yliaikaa tuli 0,14 ja etenemä tais olla 3,48 m/s. Sijoitus tais olla seitsemäs. Etenemistreeniä vaan lisää, niin eiköhän tää rupeis sujumaan tää homma :-)

Jos jotain pitäis vielä sanoa radoista, niin hyppärillä keppien vauhti oli ok mutta agiradalla loppu hyytyi (siitähän ois saanut sen 0,14 pois ;-)). Sen sijaan agiradalla oli yksi aivan mielettömän upea A-suoritus, nopein ikinäkoskaanmilloinkaan ja varma neljän tassun juoksukontakti. JES! A oli myös toisen kerran radalla ja sen kontakti oli vain puolen tassun kontakti. Puomilla alastulolla Lyyti vähän ravasi, kontakti oli hyvä.

Valkkutreenit

Tällä viikolla ohjatut jäi väliin, mutta sen sijaan treenailtiin keppejä porukoilla keskiviikkoaamuna. Se meni vähän pieleen, kun Lyytin bestis Tara kuuli Lyytin haukun ja vastaili vastapäisen talon ikkunasta. Taran odottaminen on vähän ylivoimainen häiriö ;) Pari kertaa saatiin kyllä menemään ihan kivasti.

Eilen oli sitten aluevalmennus, tällä kertaa Ojangossa. Ensin oli ohjaajien fysiikkatreeni, sitten rata, sitten sen alku toisella tavalla ohjaten ja lopuksi katsottiin jokaiselta jotain ongelmaa. Rata tais olla 19-20 estettä pitkä ja rimat oli varmaankin 50-60 cm mutta en voi olla varma, koska siivekkeissä ei ollut korkeuksia merkittynä. Me yllätettiin ittemme menemällä rata heti ekasta nollalla läpi :-) Vielä ihan sujuvaa menoa eikä sellasta tökkimistä, kuten Porvoon kisat tai viime valkkutreenit. Kepit oli 2 kertaa, toisella kerralla umpikulmasta pakkovalssilla, toisella kerralla avokulmasta loivalla takaaleikkauksella, molemmat onnistui. Kokeiltiin jälkimmäiseen myös ilman takaaleikkausta, sekin onnistui ja oli nopeempi. Alku (hyppy-takaakierto-takaakierto-hyppy-putki) tehtiin ensin saksalaisella ja twistillä, tokalla kerralla pakkovalssi-valssilla ja twistillä eri kautta kiertäen. Eka oli selvästi nopeempi.

Ilta pimeni eikä valot syttyneet mutta saatiin silti katsottua meidän ongelmaa. Arvaattekin varmaan, mikä se on. Nyt kun ollaan kesällä käytetty paljon avustajaa lelun kanssa, palkka on lähes aina tullut suoran päästä. Näin ollen suorista on tullut koiralle huippukivoja ja kääntyilyistä tylsääääää. Eli siis taas kun oon yrittänyt parantaa jotain, niin oon samalla aiheuttanut hallaa toiselle puolelle ongelmasta. Tähän nyt sitten pureuduttiin Ninan kanssa. Aloitettiin ihan vain yhdellä hypyllä poispäin Ninasta ja siitä 180 astetta käännös takaisinpäin leluun kiinni. Koiralla taas silmät syttyivät. Pari kertaa tätä, sitten kaksi hyppyä Ninan ohi, käännös takasin ja leluun. Viimeiseksi otettiin vielä kahta hyppyä eestaas valssin kautta, jolloin Nina tuli ohitettua 2 kertaa. Sekin meni hienosti ja Lyyti keskittyi tosi hyvin ohjaukseen, vaikka syöksyi sitten Ninan luo leikkimään ihan onnessaan. Kyllä oltiin tyytyväisiä itseemme! Mun mielestä Lyytillä on pikkuhiljaa parantunut toi avustajan luo meno - se ei enää oio kaikkia esteitä - mutta se järjestelmällinen työ tossa on tekemättä.

Nyt siis

• treenataan avustajasta poispäinmenoa ja hänen ohittamista. 
• Muistan antaa selkeän vapautuksessa.
• Palkataan vaihtelevasti suorista ja käännöksistä.
• Joskus palkka tulee vauhtipätkän jälkeisestä käännöksestä, joskus käännöksen jälkeen saa "palkaksi" mennä suoran avustajan luo.
• Saadaan pikkuhiljaa kasvatettua koiran kärsivällisyyttä - kun menee nää kaikki esteet, niin sitten pääsee avustajan luo leikkimään
• Päästään ehkä joskus siihen tilanteeseen, että voin antaa lelun kisoissa avustajalle ja mulla on radalla itsenäisesti etenevä mutta keskittynyt koira :D

Viikon treenit + näytelmä

Keskiviikkona treenattiin Pennin opastuksella. Rimat 50-60 cm ja tehtiin yhdessä osassa. Itellä oli vähän ajatukset muualla jostain syystä, mutta Lyyti esitti juttuja, joita ei oikeestaan oo treenattukaan. Aluksi puomilta käännös mua vastakkaisella puolella olevaan putkeen (Lyyti lähti oikeeseen suuntaan, haki putkea hetken ja sit meni sinne) ja heti perään kepeille n. 90 asteen kulmaan ja siitä takaaleikkaus. Toimi joka kerta ja keppien vauhtikin oli ok. Jes! Radalla oli myös pöytä, jota ei oo treenattu ainakaan vuoteen ja sekin meni hienosti. Loppuradan hyppyhässäkkäkin päästiin läpi, vaikka taaskaan en onnistunut heti näkemään optimaalista ohjauslinjaa.

Torstain Lyyti viettikin kokonaan porukoilla, kun mulla oli päivän ohjelmassa töitä, veljentytön ristiäiset (Adelein Odessa Agopov) ja kahden ryhmän (3 h) koulutus. Perjantaina oli aamutreenit, pitkästä aikaa Marikan ja Aavan kanssa. Oli kiva nähdä taas :-) Tehtiin samaa rataa kuin koulutettavani eli tällaista:
Rimat 50-60 cm. Aloitettiin esteillä 1 ja 3-6, palkka Marikalta. Se meni hyvin, joten siirryttiin pätkään 7-10, esteet 8 ja 9 edestä. Sekin sujui. Seurava pätkä oli 7-11, hypyt 8 ja 9 takaakiertoina ja kepit avokulmasta. Ekalla kerralla tökkäsin Lyytin väärälle puolelle, toka kerta oikein ja vauhti ok. Puomilla ei ongelmaa, vaikka lähetin vähän kulmasta ja alastulolla oli sivuetäisyyttä putken takia. Sitten pureuduttiin tuohon alun valssilla tehtävään välistävetoon, jossa Lyytin vauhti tyssäs täysin Porvoon kisoissa. Kerran Marika palkkasi, muut kerrat Marika vaan kattoi ja yritti löytää kohtaa, missä menee piäleen. Ja kyllä vaan lähti paranemaan! Erityisen hyvä vinkki oli tehdä kunnon vekki kakkoselle, jolloin mun liike pysyi yllä paremmin ja näin koirakin meni sujuvammin. Nää tällaiset kuviot kun saatais motivoitua kunnolla, niin ei pitäis tulla sellaisia töksähtelyjä kuin Porvoossa.

Eilen oli Tuomarinkartanossa näyttely, tuomarina Saara Sampakoski. Tuloksena EH ja tällainen arvostelu: "Erittäin hyvän tyyppinen narttu jolla oikeat nartun mittasuhteet. Hiukan kevyt kuono-osa. Oikea-asentoiset erinomaiset korvat. Erinom. rintakehä. Oikea-asentoiset tasapainoisesti kulmautuneet raajat. Riittävä raajaluusto kokoon nähden. Erinom. hännän kiinnitys. Hyvä turkki. Saisi olla vakaampi ylälinja niin seistessä kuin liikkeessä. Tasapainoiset liikkeet mutta toivoisin voimakkaampaa takapotkua. Rodunomainen miellyttävä luonne."

Tänään käytiin treenaamassa Helin ja Jymyn kanssa Kivikossa hyppytekniikkaa. Lyyti teki power gridin ja steady onen. Power kai ihan ok, ainakin oli aika keskellä joka väliä eikä kolisutellut. Steadyssa ekalla kerralla otti steadysti yhden askeleen joka väliin mutta sitten otti sen verran itsevarmuutta, että tokalla ja kolmannella kerralla 12 jalan välit meni tasapainoisesti ilman askelta. Lopuksi otettiin vielä Kivikon esteitä eli keinua (ok), kepit avokulmasta (eka kerta huonosti keskittyen kakkosväliin, toka kerta oikein ja vauhti ok), ja vielä pari kertaa puomia ja A:ta (ihan ok, vaikka nopeempi on joskus ollut).

Hyviä treenejä ja surkeet kisat

Keskiviikkona päästiin pitkästä aikaa ohjattuihin treeneihin, kouluttamassa Laura. Olikin vähän vauhdikkaampi rata kuin yleensä noissa. Ei jaksettu nostaa kuin pari rimaa, joten korkeudet oli 40-55. Aloitettiin esteillä 1-8, jonka jälkeen lelu Lauralta. Yhdellä hypyllä vedin liian pitkään ja ohjasin sen törkeen myöhässä mutta Lyyti pelasti tilanteen ja järjesti itsensä sen yli. Koiran toiminta oli 110 %, nopea ja tarkka, palkalle juoksi suoran putken ja hypyn monta metriä mun edellä. Sitten sama, mutta kepit vielä perään (tiukka umpikulma). Rata hienosti ja kepeillä kimitin parhaani mukaan ja kylä oli nopeemmat! Sen jälkeen esteet 10-16, joka sekin meni nollalla eikä odotella tarvinnut. Kiemuraisemmalla loppuradalla alkoi hyytyä, joten palkattiin pari kertaa niistosokkarista. Vaan aika oli loppu ja rupes koiralla olee melko lämmin, joten palkatut kieputukset jäi seuraavaan kertaan.

Torstaina illalla käytiin Hannan & Sysin kanssa vielä iltatreeneissä. Tehtiin vähän lisää suoraa ja sitten leijeröintiä. Laitettiin okseri ja pituus tappiin. Okseri putos kerran, toka kerta ok, sitten laskettiinkin normaalimittoihin. Lopuksi vielä vähän puomia sivuetäisyydellä, hyvin meni. Jäähkälenkillä puheltiin, että luoja kun toi koira on niiiiiin nopee, kun avustajalla on palkka. Mä jään parilla esteellä metrikaupalla enkä mäkään oo maailman hitain juoksija. Vaan sama kysymys toistuu vuodesta toiseen: miten sen sais menemään koko radan yhtä kovaa?!

Tänään oli sitten ekat kolmosten kisat ja kyllä meni niin penkin alle kun vaan voi. Oikein sellanen itku pitkästä ilosta. Tuomarina oli Salme Mujunen, rataprofiilit oli mentävät, ihanneajat löysät (vaadittu etenemä 3,0 m/s) vaan ei kun pitää vaan säheltää. Ekalta radalta meidän ensimmäinen yliaikanolla. Kyllä, etenemä meni alle kolmosen. Noin hitaasti ei menty alemmissa luokissakaan! Terve vaan uudet kolmosluokkalaiset. Rata oli yhtä tökkimistä, töks töks töks. Tokalta radalta ensin väärä keppien aloitus, sitten jostain hypystä ohi enkä ruvennut enää korjailemaan. Tässä vaiheessa oli jo paha kriisi ja piti vaihtaa taktiikkaa. Lelu Ainolle ja avustajapalkan testaus kisoissa. Lähdössä Lyyti vilkuili yleisöön päin mutta tuli sitten ihan hyvin. Alkusuorallakaan ei tullut mitään kiihdytystä eikä muussakaan vaiheessa rataa. Sitten Lyyti kävi tarkistamassa, onko lelu tuomarilla ja sen jälkeen rupesi vilkuilemaan yleisöön. Siinä mentiinkin jo esteistä ohi enkä taas ruvennut korjailemaan. Huooooh. Lyyti ei ollut yhtään oma ittensä, näytti siltä, ettei oikein keskittynyt, vaikka yleensä on niin tarkka. Oli kyllä kuuma ja ainahan meillä on tauon jälkeen ekat kisat menneet hitaasti mutta vähän otti kyllä päähän. Millä ihmeellä mä siirrän radalle sen vauhdin, joka Lyytillä on sen juostessa avustajan luo?