Pääsiäistokot

 Pääsiäiselle ei ollut mitään ohjelmaa, joten järjestettiin sellaista. Perjantaina lunastin lupaukseni Lahti-treeneistä Sannan kanssa tammikuussa peruuntuneiden tilalle. Käytiin VAU:n upouudessa hallissa suunnitelmana tehdä treeni näillä spekseillä: vieras halli, vieras liikkuri, kokonaiset liikkeet, palkkaus aina tsemppaamisesta. Koiran valmistelu oli erittäin puutteellinen, käytännössä nostin sen suoraan päiväunilta autosta 🙈 Eli ens kerralla enemmän huomiota tähän kohtaan. Liikejärjestys: ruutu voi, kaukot avo, kierto avo, seuraaminen voi, ohjattu, L, luoksari voi, paikkis avo.

Kehääntulo oli huono, joten koska olen päättänyt olla hyväksymättä sellaisia, käytin seuraavat 15 sekuntia kehän reunassa sisäpuolella siihen peruutteluun. Oli hienoa nähdä ihan tässä videollakin, kuinka se oikeasti toimii! Peruutusten jälkeen Just selvästi aukesi ja siitä lähtiessä tuli taas upeaan kontaktiin, ja päästiin hyvällä fiiliksellä ensimmäiseen aloituspaikkaan, joka oli ihan kehän toisessa päässä. Palkkasin namilla aloituspaikassa. Ruutuun meni loistavasti, stop ja maahan toimi myös. Heitin vähän isomman namin ohikävellessäni. On jännä, miten musta tuntuu, että Just tulee hitaasti kutsun mutta ihan reippaasti se kuitenkin näyttää laukkaavan. Itse mokasin lopun, kun en osannut päättää, vapautanko liikkeestä vai loppuperusasennosta, niin sen takia säädän askeleiden kanssa.

Ruudun jälkeen Just vastasi superhyvin sosiaaliseen palkkaan ja teki oikein iloiset pomput. Siirtymäkin meni ihan jees, mutta kaukot epäonnistuivat totaalisesti, Just oli ihan juurtuneena maahan. En tiedä sitten, häiritsikö takana toisella kentällä juokseva agilitykoira, luopuiko Just siitä niin tehokkaasti, ettei pystynyt ottamaan käskyjä vastaan. Kävin sitten nostamassa ja muut vaihdot onnistui, mutta selkeä vireen notkahdus tässä kohtaa. Tässä kohtaa kokeilin uutta ideaa siirtymästä puolenvaihdon kautta, mikä oli tyhmää ohjelmatreenissä, koska en ollut treenannut sitä alle. Ensimmäinen yritys lähti nihkeästi, mutta en luovuttanut, ja toinen yritys menikin paremmin. Kierto tehtiin 15 metristä, ja olen niin onnellinen, että se onnistui, vaikka alla oli vireenlasku! Vähän Just vilkaisi tötsien keskelle, että onko siellä palkka mutta jatkoi sitten matkaa hienosti loppuun asti. Tästä pallopalkka ja välileikit.

Yritin saada Justin suoraan leikistä lennosta siirtymään, mutta yksi katkos tuli kuitenkin. Huomautin asiasta ja sitten jatkettiin taas hyvässä yhteistyössä. Seuraaminen oli kokonaisuutena hyvä! Peruutusaskeleissa pitäisi muistaa olla tosi tarkkana, että pysyn omasta mielestäni linjassa koirasta poispäin, niin silloin menisin suunnilleen suoraan. Jos oikein näen videolta, niin Just taitaa kääntyä poikittamaan aina, kun mun polvi kääntyy sitä kohti, mikä on ihan loogista kyllä. Hitaassa lähdin ensin pitkiä hitaita askeleita, mutta kesken liikkeen (!) muistin Riitan vinkin lyhyistä askeleista, ja se toimii kyllä Justille tosi paljon paremmin. Palkkasin kesken liikkeen, erityisen hyvästä fiiliksestä.

Taas siirtymä oikealla puolella, tähän pitää muistaa antaa oikean puolen seuraamiskäsky, että Just tietää, mitä on tekemässä. Ohjatussa hyvä valmisteleva osuus, mutta sitten Just eksyi ja meni kapulan sijasta tsekkaamaan kirkkaammat tötsät ja kaukojen näyttötaulun. Uudesta käskystäkään ei korjannut linjaa, joten palautin takaisin seisomaan ja nyt lähti oikeaan suuntaan, mikä palkittiin kapulan löytämisenä. Oli varmasti huono asia käyttää vihreitä kapuloita tekonurmella, ja jatkoon sovinkin jo Annikan kanssa, että saan käyttää Selman pinkkejä kapuloita. Liikkeen jälkeen täysin oikeaoppinen vapautus ja suoraan pompusta siirtymään. L:ssa asennot maahan ja seiso. Muuten hieno liike mutta maahanmenoon tarvittiin 2 käskyä. Maahanmeno pitää nyt ottaa tehotreeniin, se on vähän ruosteessa. Seisomisessa oli niin iloinen ilme, että palkkasin namilla siitä. Liikkeen jälkeen taas täydellinen pompusta siirtymään, ja koko siirtymä niin hyvä, että palkkasin sen jälkeen namilla. Viimeisenä luoksari, ja sen jälkeen niin villit palkkaukset, että sukka meinas lähtee jalasta!

Kokonaisuuteen oon oikein tyytyväinen. Ohjatun virheen otan ihan omaan piikkiini, camouflage-kapulat + rutiinin puute. Kaukojen epäonnistuminen harmittaa eniten, ja niihin pitääkin keksiä jokin pelastusrengas, jos koira näyttää juurtuvan. Mielestäni onnistuin palkkaamaan Justia aika kivasti silloin, kun se spontaanisti tarjosi aktiivisuutta, tsemppasi tai teki jonkin asian erityisen hienosti. Esim. iloinen ilme seisomisessa noinkin loppupäässä kehää oli työvoitto. Viimeisen kolmen minuutin aikana ehdittiin vielä tehdä paikkis, jossa palkkasin kerran.

Lauantaina päästiin ekaa kertaa tällä kaudella seuran paikkistreeneihin. Joku sai tehdä mölli+alo-luokat ja yllätti mut aivan totaalisesti esittämällä ihan pokkana tokokoiraa! Mulla oli sille kyllä etupalkka, mutta katsokaa nyt, miten se makaa tuolla rivissä kuin treenaisi paikkista joka viikko! Yhtään ei ihmetellyt vieraita kavereita vieressä eikä mitään.

Just sai tehdä avo + voi, kumpaakin yksi; jätettiin toiset kierrokset väliin, koska ekat onnistui niin hyvin. Muistaakseni istumisessa kävin kerran välipalkkaamassa, kun vieruskaveri teki jotain ylimääräistä, meni ehkä maahan tai jotain. Näistä kuvista välittyy niin ihanasti meidän seuran porukka 💖 oikein kaikenkarvaiset ystävämme! 

Paikkisten jälkeen otettiin pikaisesti pari kätköö hallin parkkiksella. Aika perusmeininkiä, mutta yksi iso juttu jäi mieleen: oon nyt lähellä sitä, että opin tunnistamaan, koska koira on todellakin kohdehajulla eikä esim. häiriöhajulla. Tähän pitää nyt lähiaikoina panostaa tosi paljon, niin menisi mun kaaliin.

Viimeinen tuplamaanantai ja voittajan katsaus

 3.4. viimeinen maanantai tuplatreenejä. Ensin Päivin toko, jossa tehtiin voittajan liikkeitä läpi. Ei ollut tarkoitus tehdä kiertohässäkkää, mutta koska se oli rakennettu valmiiksi, otettiin pari toistoa kuitenkin. Päivi vähän blokkasi vasenta hyppyä ja taisin viedä pallon tötsien taakse ainakin kahdella ekalla toistolla. Tein sen näyttökävelyn taas ja Just kiersi joka kerta! Yksi toisto taisi olla ilman valmista palkkaa, ja Just kyllä jonkin verran jää etsimään, vaikka sille on jätettykin lelu näkyvästi jo monta kuukautta. Lähti sitten kuitenkin tulemaan takaisin päin ilman keilauksia.

Etsi kuvasta tunnarit

Just oli koko treenin tosi hienossa vireessä ja näytti kyllä parastaan. Oli aika makeeta huomata, että meillä on 5 voittajan liikettä + paikkis valmiina! Ohjatussa Just kävi kyllä kiertämässä kartiot, kun ne oli suoraan oikealla, kun taas kapula oli oikealla takaviistossa. Otettiin sit kartiot pois ja sen jälkeen meni täydellisesti. Oon erityisen tyytyväinen siihen, kuinka hienosti Just lähtee seuraamaan alussa - ei yhtään jumita kapuloihin!  L:ssä otettiin asennot istu ja seiso ja tää meni kokonaisuutena hyvin. Luoksarissa koira teki täydellisesti, mutta mun pitää harjoitella käskynantopaikkaa. Yllättävän vaikeaa! Ruutu tehtiin viimeisenä, ja siinä Just jäi vähän liian eteen. Sain korjauskäskyillä keskelle ja loppuosa oli ok, mutta Päivi totesi, että nyt Just alkaa väsyä, niin ei kannata hinkata. Ja ihan varmasti Päivi olikin oikeassa. Olipas motivoivat treenit!

Tunnarikin on edistynyt. Ollaan nyt treenattu aina aamuisin yksi toisto lähipöpelikössä, johon olen jättänyt pienen tunnarikasan valmiiksi. Ollaan siis kirjaimellisesti puskatokoilijoita! Iltaisin kotiin tullessa ollaan otettu yksi toisto purkkiradalla tossa kujalla. Metsässä ollaan nyt siinä vaiheessa, että oma kapula siirtyy lähemmäs vääriä, ja purkkirata sujuu 10 metristä lähetettynä ja purkkien välissä on myös irtokapuloita. Ratkaiseva oivallus tässä oli Riitan valkussa huomattu asia, että Just ilmaisee jo hajupilveä. Olen sen jälkeen hajustanut kapuloita ihan vain pikaisesti, ja ongelma on poistunut. Ainoastaan yhtenä päivänä tuli katastrofaalinen treeni, kun olin jättänyt purkit pois, niin Just meni taas noutomoodiin ja toi kapuloita haistelematta. Tästäkin päästiin yli, kun keksin pari välivaihetta.

Nosekimpassa tuli taas tehtyä hirveä määrä kätköjä, vaikka ei oikeastaan ollut tarkoitus... Ensimmäinen ajatus oli laittaa taas erilaisia säilytyslaatikoita, että koirat saavat lisää kokemusta piilotyypeistä. Tää alkoikin erittäin hienosti, kun Just nosti järjestyksessä kätköt pahvilaatikosta ja postilaatikosta. Sitten kuvassa lähimpänä olevaa muovilaatikkoa haisteli tosi tarkkaan mutta ei ilmaissut. Sitten vielä saatiin varma ilmaisu repulle. Lähdettiin aluetta takaisinpäin, ja mulla oli aika tarkka mielikuva, mihin Just oli reagoinut. Taas haisteli muovilaatikkoa, sitten toista postilaatikkoa ja tässä vaiheessa alkoi vähän turhautua, kun avasi postilaatikon kannen ja kaatoi yhden ämpärin mennessään. Yhdelle laatikolle onnistuin painostamaan valeilmaisun, mutta se ei kyllä ollut yhtään uskottava, joten ymmärsin itsekin, mistä on kyse. Palattiin taas päätyyn ja varmistin Marikalta, että kätkö on muovilaatikossa. Just vielä aikansa sitä pyöri ympäri ja sitten lopulta ilmaisi. Etsinnän jälkeen tarkistettiin kätkö, ja todettiin, että se oli vahingossa mennyt suljettuun työkalupakkiin laatikon sisällä! Eli siis Just ei todellakaan päässyt hajulähteelle. Tästä yksi ryhmäläinen sanoi niin ihanasti: "Jos Just ei ilmaise, niin kätkössä on jotain vikaa." Tavallaan jäi vähän harmittamaan, että kolmen täydellisen löydön jälkeen tuli tällainen säätö, mutta sitten taas tää oli niin mielenkiintoista nähdä, että jatkossa voi kyllä oikeasti alkaa epäillä siirrännäiselle käyneen jotain, jos Just ei kertakaikkiaan ilmaise, vaikka on selvästi löytänyt.

Sisäalueesta jäi mieleen, että kun aloitettiin etsintä häkkialueen reunalta, niin Justin ensimmäinen reaktio oli ekaan nurkkaan, jota haisteli tosi tarkkaan. Se näytti niin vahvasti reaktiolta kohdehajuun, että ankkuroiduin siihen ja hetken päästä kysyinkin Heidiltä, että ollaanko lähellä. Vastaus oli kyllä eli piste mulle koiranluvusta! Tää oli hankalasti paikannettava kätkö ATD-verhon takaa reilun metrin korkeudesta mutta kyllä Just sen lopulta itsenäisesti selvitti. Palkkasin tämän, koska oli niin tehnyt niin sinnikkäästi töitä. Toinen kätkö oli pituuden palikassa ja siitä en muista mitään...

Ulkona oli 3 mun tekemää kätköä: ajoneuvokätkö ja 2 ulkokätköä. Ajoneuvoja oli 2 ja kätkö Katrin Yariksen lokarissa matalalla. Hanna harjoitteli ajanottoa, minkä takia olin laittanut liian lyhyen etsintäajan 1,5 min, että Hanna pääsisi sanomaan "30 sekkaa" ja "aika". Muutamassa kohdassa Just harhautui autolta pois ja ne oli selvästi niitä kohtia, joihin haju oli levinnyt kätköltä. Koetilanteessa olisin ohjannut sen takaisin autolle näissä, mutta treeneissä ja itse tietäen kätköpaikan annoin sen itse selvittää. Aikaa meni vähän yli toi 1,5 min. 

Ulkoalueena oli seinä, jossa 1 kätkö vanerilevyjen saumojen kulmassa ja yksi toisessa reunassa kolossa.  Tähän aikaa 2 min Hannan harjoittelun vuoksi. Saumakätkö oli tosi vaikeasti tarkennettava, ja monella koiralla oli suuria vaikeuksia siinä. Just löysi hajupilven tosi nopeasti mutta tarkennukseen meni varmaan minuutti! Tästä palkkaus sinnikkäästä työstä, ja samaan aikaan tuli 30 sekuntia aikaa -varoitus. Jatkettiin matkaa ja Just kipitteli suoraan seinän päätyyn ja ohi. Sitten kulmat kurtussa kääntyi ympäri, että mihin se haju hävisi. Siitä suunnasta kun palasi seinälle, löysi sitten kätkön välittömästi ja ehdittiin Just ja Just aikaankin 😁 Kaikki koirat löysivät jälkimmäisen kätkön samalla kaavalla eli ensin ohi ja sitten toisesta suunnasta.

Joku sai tehdä sokkona verhokätkön, jonne taas jäljesti, nosti nenän, tarkensi ja ilmaisi. Myös ulkokätköt meni Jokun kanssa hyvin. En tehnyt sille kulmakätköä, se ois ollut liian vaikea. Laukuista otettiin vissiin muutama.

Aprilliviikonloppu

 

Kauan odotettu mökkiviikonloppu toteutui vihdoin ja vielä täydelliseen aikaan: jää oli vielä paksu, mutta päivällä oli lämmintä ja valoisaa pitkään iltaan. Olin alun perin ilmoittautunut Laukaaseen nosekokeeseen ja perunut rallyn rotumestikset, mutta jälkimmäiseen tuli niin paljon peruutuksia, että ilmoittautumisten vastaanottaja Annu laittoi viestiä. että aikataulut natsaa, tuutteko. Ensin meinasin, et ei mutta yön yli mietittyäni, lähtölistan nähtyäni ja vielä kolmen peruutuksen jälkeen vastasin myöntävästi. Ekaa kertaa siis kokeiltiin samana päivänä eri lajien kisoja!

Rallyrata tuli videolle mutta se tuhoutui yhden katselukerran jälkeen, joten muistin varassa mennään. Tuomarina oli Taru Leskinen, ja koe siis Jyväskylässä Motivaation hallilla. Me oltiin heti ekana vuorossa, mikä oli erinomaista, koska ehdin tokan tutustumisen aikana laittaa kaikki valmiiksi ja sitten päästiin suoraan kehään, kun olin saanut palkkailla Justia ihan kehän suuaukolla. Lähtö meni aivan täydellisesti!!! Kontaktissa kehään, hihnan irrotuksesta ei mitään laskemista ja herkeämätön kontakti liikkeellelähdössä ja ekalla kyltillä! Tähän asti muistin myös kävellä rauhallisesti, mutta vauhti alkoi vähän kiihtyä kyllä sen jälkeen...

Liikkeestä maahanmeno meni muuten hyvin, mutta Just ei lähtenyt seuraamaan oikealla hetkellä, joten jouduin vähän kalastamaan, mistä saatiin -1 tvä. Merkki oli aika vaikea bongata, koska se oli matala punainen merkki vihreällä tekonurmella ja suoraan edessä oli hyppy ja houkutus. Just ei meinannut bongata ekalla yrityksellä, joten käytin siinä sen verran aikaa, että sain Justin varmasti lukitsemaan vastauksen ja sitten menikin tosi hienosti! Merkille tullessaan Just nuuhkaisi merkkiä, joten saatiin -1 py ja -1 tvä siitä. 

Keskirata meni hyvin ja erityisen tyytyväinen olen onnistuneesta tuplasaksalainen-valkovuokko-tuplasaksalainen -yhdistelmästä! Ei yhtään eriaikaisuutta tai muuta säätöä! Kummastakin takapäänkäyttökäännöksestä oikealla tuli -1 vino ja lisäksi Just vinkui; alan epäillä, että tuo alkaa olla sille fyysisesti vähän vaikea. Lisäksi paikallakäännöksestä tuli -1 tvä, mutta en muista mistä. Ohjaajan ympäripyörimisessä Just äityi suorastaan haukkumaan, joten siitä vielä -3 hau. Askelkäännös vasemmalle yleisöpäädyssä meni yllättävän hyvin, Just ei jäänyt siihen jumittamaan. Sitten oltiinkin maalissa ja kahden ääntelymiinuksen siivittämänä loppupisteet oli 89, joilla napattiin rotumestaruuden kolmas sija. Oon niin tyytyväinen lähtöön! Kokonaisuus ei ollut yhtä täydellinen mutta ei myöskään mikään kalastelukilpailu. Hieman vire heittelehti radalla mutta ei ääripäihin.

Klo 10.30 auton nokka kohti Laukaata. Ohjelmassa oli YEK 2 sisäetsintää, jonka tuomarina Heidi Pasanen. Ekaa kertaa meidän koeuralla alueet tehtiin kolmessa osassa eli 2-1-1. Tää oli aika mielekkäästi suunniteltu, kun ekoilla kahdella alueella oli kummassakin 1 kätkö per alue ja tokassa kahdessa 2 kätköä / alue. Meidän lähtönumero oli kolmas, joten ei tarvinnut pitkään odotella, eikä itse asiassa koko kokeessakaan, kun 15 koiran kokeeseen ilmoittautumisesta kotiinlähtöön meni vain 5 tuntia.

Ekalla alueella 1 kätkö eucalyptusta, aikaa 3 min. Kätkö ei näy kuvassa, mutta se oli vasemmalla sälekaihtimen narun nupissa n. 110 cm korkeudella. Käytiin ylimalkaisesti huone läpi, kunnes Just reagoi selkeästi vasempaan etukulmaan, joten ankkuroiduin siihen. Huolellisen tarkennuksen jälkeen nousi seinää vasten ja ilmaisi ajassa 1:07.7, loppupäässä. Tämän löysi melkein kaikki.

Tokalla alueella 1 kätkö eucalyptusta, aikaa 2 min. Kätkö oli syöttötuolissa 60-70 cm korkeudella. Just porhalsi lähdöstä haistelemaan pöytäryhmää ja käytiin ensimmäiset 40 sekuntia huoneen vasenta puolta läpi. Sitten ehdin ajatella, että aika siirtyä syöttötuolin kautta huoneen oikealle puolelle, kun Just jo ilmaisi syöttötuolista ajassa 0:50.6. Tämän löysi kaikki ja Just oli toiseksi hitain.

3. alueella 2 kätköä, euca ja laakeri, aikaa 3 min. Lähtö oli huoneen toiselta puolelta kuvasta oikealla. Just lähti ovesta vahvasti kohti kamiinanurkkausta, ja rekisteröin tämän ekana reaktiona, mikä palkittiin löydöllä (laakeri) sinisestä pullokorista. Just oli tosi kiinnostunut tosta keittiöstä ja etsi sen tosi tarkasti. Käytiin myös tsekkaamassa muulta alueelta sohva ja vilkaisemassa kerrossänkyä. Palattiin toiseen suuntaan takaisin keittiösyvennykseen ja nyt mulle tuli mieleen, että voisikohan olla kulmakätkö, joka leviää ties miten, ja tarkistettiin tuo väliseinän kulma; Just nousi myös pikkupöydälle ylettyäkseen korkealle. Ei ilmaisua.

Kun 30 sekunnin varoitus tuli, totesin, että ollaan hillottu keittiöpäätyä liian kauan ja ohjasin Justin kerrossängylle. Se haisteli sen tarkasti ja tunnollisesti mutta jos olisin ollut fiksu, olisin uskonut sen reaktioita. Kätkö oli nimittäin ikkunan vieressä tuolin alla. Eli siis TIETENKIN haju oli levinnyt ikkunalta poispäin ja kertynyt keittiön nurkkiin. Kun tuomari ohjeisti meitä tuolille päin, Just ensin hyppäsi tuolille ja istui siihen 😂 Mutta ei tarkennusta, joten en uskonut tätä. Uusi lähestyminen alakautta ja nyt saatiin löytö. Tää oli muillekin vaikea; vain 7 koiraa löysi.

4. alueella 2 kätköä, euca ja laakeri, aikaa 3,5 min. Tää meni brassailun puolelle. Olin jo tutustuessa katsonut pelipöytää "sillä silmällä", joten kun Just lähti sinne suoraan lähdössä, jäin vaan narun päähän seisomaan ja kärsivällisesti odottamaan tarkennusta. Löydön jälkeen käännyin kannoillani ja ohjasin Justin kohti pianoa. Se meni suoraan pianon polkimille ja ilmaisi siihen. Tässä tuli klassinen "No... löytö" -ilmoitus, ja odotin tuomarilta vastaukseksi "Aprillia!" mutta ei, ihan oikein meni ja näihin kahteen kätköön meni yhteensä 0:23.4! Ei niin yllättäen tällä alueella oltiin nopeimpia. Tämän löysi kaikki alle 2 minuutin.

Yhteispisteet oli 90/0, mikä on hauskaa, koska saatiin lähes samat pisteet rallysta ja nosesta. Vähän oma tyhmyys 3. alueella jäi harmittamaan, mutta täytyy myöntää, että oma aivokapasiteetti oli melkoisen kovilla tuolla rupeamalla, joten täytynee antaa anteeksi 😂Muuten meni kuitenkin ihan hyvin - strategiat ja koiranluku meni yhtä väärää valintaa vaille oikein. 2. alueella oli kaikki mahikset napata lähikätkö mutta siinä en lähettänyt Justia etsimään ulkopuolelta. Joka tapauksessa olisi ollut arpapeliä, kumpaan suuntaan lähtee.

Maaliskuun lopun nosepäivitys

 Koska Just oli viikon levon jälkeen jo ihan ok, mentiin ostopaikalla Heiluvan Hännän nosetreeneihin Pitskuun perjantaina 24.3. Aikataulu petti aika pahasti, mutta saatiin pari hyvää ajatusta: Ulkoetsinnässä ihan supertarkka alueen alkuosan läpikäynti! Eka kätkö löytyi hyvin alueen puolivälistä lavasta. Tuolla päädyssä Just oli tosi kiinnostunut nosto-ovesta eli haju oli painunut siihen. Käytiin läpi pieni osa seinää oven vasemmalla puolella, jonka Miira oli erityisesti maininnut kuuluvan alueeseen. Ei löydetty kätköä ajassa; se oli ikkunankarmissa n. metrin korkeudella. Tähän saatiin vinkiksi, että Just pitäisi opettaa liikkumaan seinää pitkin kahdella jalalla seisten. Tällöin ei hyppäisi niin montaa kertaa ylös-alas ja toisaalta ei missaisi 20-30 cm pätkää hyppyjen välissä. Toinen vinkki oli, että pitäisi tarkkaan katsoa, missä kohtaa koira nousee nenäänsä ylöspäin ja ohjata niissä kohdissa koiraa etsimään ylempää. 

Sisäalueella myös 2 kätköä ja voi hyvänen aika, mitä surffailua! Ei saatu mitään järkevää aikaiseksi 4 minuutin ajan sisään. Sitten Miira vinkkasi, että käykää tää pääty tarkasti läpi ja heti löytyi kätkö vaneriseinän alta. 

Toinen kätkö oli saavuttamaton, kengässä lasten retkisängyn sisällä. Just ei ilmaissut tätä ollenkaan, haisteli kyllä mutta ei lukinnut vastausta. Tähän nyt sitten pikaisesti treeniä, että saadaan itsevarmuus asiaan.

"Tulosten" perusteella surkeat treenit, kun vain 1 kätkö neljästä löytyi. Mutta treenilistan kannalta hyvät treenit, kun tuli peräti kaksi uutta juttua!

Maanantaina 27.3. hoopersin jälkeen visiitti Saaralle, joka oli tehnyt yhden ulko- ja 2 sisäkätköä kerhohuoneeseen. Ulkokätkön Just nappasi ihan superhyvin.

Kerhotilan eka kätkö oli oikealla näkyvässä hyllykössä, ja sen Just löysi noin puolessa minuutissa. Sitten käytiin tosi tarkkaan koko tila läpi ja aikaa oli mennyt jo jotain 8 minuuttia eikä vieläkään löytöä... Kätkö oli alakulmassa näkyvän sohvan tyynyjen välissä ja löytyi vasta, kun Just tunki nenänsä oikeaan koloon. Aikaa meni ainakin 10 min vai oliko peräti 15! Sohvat on ennenkin tuottaneet meille haastetta; pitänee paneutua tähänkin aiheeseen!

 

Jokun touhuilut

 Kuin kylmä suihku saada lauantaina rallykisoista 99 pistettä ja sunnuntaina koira ontuu. Just alkoi siis ontua oikeaa etusta 19.3. sunnuntaina metsälenkin jälkeen kotiin tullessa. Ei pahasti mutta selvästi. Ontui vielä illalla, vähemmän mutta sitten seuraavana aamuna oli jo puhdas, eikä ontuma palannut. Seuraavana lauantaina fyssarilla ei jalasta löytynyt mitään selittävää, joten oletetaan, että hiekotushiekka vaan otti tassunpohjiin - sitä nimittäin oli tosi paljon. Seuraavalla viikolla satoi uusi kerros lunta ja pohja oli taas pehmeä, niin Just oli paljon reippaampi ja sillee oma itsensä, joten ei menty eläinlääkärille vielä tällä kertaa.

Tuolla viikolla ei siis treenattu mitään, paitsi Jokulla oli torstaina agitreenit ja Justilla perjantaina ostopaikka Heiluvan hännän nosetreeneihin. Agissa oli teemana takaakierrot, ensin ohjaustreeninä ja seuraavalla viikolla ratatreeninä. Jätettiin tuo 1-2 ja 9-10 väliin kaikkein tiukimpana mutkana. 

Muuten nää molemmat meni hyvin, mutta todettiin, että estelukitusta takaakierrossa ohjaajan liikkuessa pitää treenata lisää. Joku nimittäin helposti lähti liikkeen mukana ja kiersi koko esteen.

Tajusin myös ratatreenissä, että olin juuri maanantaina hoopersissa käyttänyt samaa kierrä-käskyä ja sehän on oikeesti tosi epäloogista! Hoopersissahan pitää kiertää tynnyri tai aita kierrä-vihjeellä, kun taas agilityssa pitää kiertää JA hypätä. Eihän näissä mitenkään voi olla sama vihjesana! Siispä treenilistalle estelukitus ohjaajan liikkuessa ja hoopersin vihjesanat uudelleen mietittäväksi.

Tän viikon torstaina oli toivetreeni. Joku oli taas vetänyt Aura-bortsun kanssa ihan täyttä rallia ennen treeniä ja kovimmat paukut jo käytetty. Tehtiin ensin hyppytekniikan etäisyyden arviointia. Se on kyllä siinä ihan haka! Vaikka voimaa ei enää ollutkaan niin paljon kuin ilman alkuriehuja, niin silti teki ihan täydellistä työtä arvioinnissa ja laukka-askelten valinnassa. Se on kyllä niin hauska, kun näyttää ihan mustalta pantterilta sarjaa juostessaan eikä ääntäkään kuulu!

Sitten aloitettiin vähän tuota estelukitusasiaa ja ensin kaikki meni täydellisesti, kunnes vaihdettiin puolta ja nyt ois kiertänyt koko esteen. Eli siis vasemmalla kädellä ohjatessa kiertoon tuli enemmän virheitä. Tämä muistiin ja tähän palataan kesäkauden puolella teematreenissä.

27.3. hoopersissa oli aika vaikea rata, ei möllitasoa. Joku teki kyllä ihan superhienoa työtä; ainoastaan kerroksittainen irtoaminen ei vielä suju mutta mun mielestä se ei mitenkään voisikaan vielä sujua, kun ollaan treenattu se 5 kertaa. Tosi hyvin Joku on alkanut hahmottaa hoopersin "kiertoratoja" ja lähtee juoksemaan omaa kiertorataansa sujuvasti.

Viikonloppu 31.3.-2.4. vietettiin mökillä ja siellä oli onneksi vielä 30 cm paksuinen jää, joten otettiin jäälenkkeilystä kaikki irti. Käytiin Jokun kanssa kahdestaan kolmella jäälenkillä 100-metrisessä kalastusnarussa. Joku käyttäytyi niin hyvin, että sen luottoluokitus nousi yhteen Å:hon. Missään vaiheessa ei singonnut niin, että olisi pitänyt pysäyttää liinalla vaan sain sen aina pysähtymään tai kääntymään käskystä. Muutaman kerran toki näiden pysähtymisten jälkeen jäi hinkuamaan peuroja haistaessaan, mutta tämä on jo huomattavaa edistystä. Sanoinkin, että jos sen kanssa tosi ahkerasti treenaisi luoksetuloa ja pysähtymistä kaikenlaisissa häiriöissä, siitä voisi saada sellaisen, että lähtisi vain näkölähdöllä perään, hajuilta saisi pois / kytkettyä. 

Tästä mulle tuli myös aika paha mieli, koska Joku ei koskaan saa olla "pääosassa", kun kaikki treenit ja menot on aina Justille, kun Just on mun kisakoira. Jokun elämä on muutenkin niin vaikeeta, niin siihen ei edes panosteta 😔 Katsotaan, saanko tän vuodatuksen jälkeen ryhdistäydyttyä ja siirrettyä treenien painopistettä arkikäytökseen.

Rallykisat 18.3.

 18.3. toiset tuplakisat rallya maaliskuulle, Annika & Selma taas meillä matkaseurana Lohjalla. Ekalla radalla taas tuomarina Tarja Hiissa. Lähdössä vähän harmitti, kun Justin kontakti harhaili, mutta sitten liikkeellelähtö oli kuitenkin hyvä ja ekat tehtävät onnistuivat hyvin. Hypyltä sain kyllä -1 ov, olisinkohan kävellyt vähän vinoon? Peruutus hypyn jälkeen onnistui aivan suvereenisti ja paikallakäännös meni reippaasti. Ja taas saatiin valkovuokko tehtyä kohti yleisöpäätyä! Eteentulosta saatiin -1 kontr, ilmeisesti Just osui muhun, kun linjasin suorituspaikalle, etten olisi liian lähellä kylttiä.

Ennen putkea ja sen jälkeen tosi hienoa seuraamista, mutta sitten meidän kompastuskiveksi, kuten muidenkin, koitui puolenvaihto jalkojen välistä. Just oli vähän liian edessä, jolloin hämmentyi ja jäi seisomaan mun jalkojen väliin 😂 Saatiin siis nauratettua yleisöä. No, uusittiin tämä ja uusiminen onnistui, mutta tyhmä -3 ov käsien taputuksesta uusimaan mennessä. Houkutus hyvä, ympärikierto ja tuplasaksalainen oikealla hitaat mutta onnistui. Peruutus oli hyvä, mutta pyysin Justia peruuttamaan vielä vähän extraa ihan vain peruutuksen ilosta, joten pysähdyksestä -3 tvä ja vinkumisesta -3 hau. Kutsuin liian tylsästi, ja Just käveli takaisin, mistä mulle tuli olo, että fiilis on huono. Just jatkoi kuitenkin ihan mukavasti, vaikka virheitä tulikin: -1 vino täyskäännöksestä, -3 ov puolenvaihdosta edessä ja -1 as liikkeestä maahanmenosta. Näistä jälkimmäinen virhe saatiin koko ryhmä, joten heitettiin yläfemmat tästä! Loppuun saatiin kiva fiilis ja hyvä vastaaminen sosiaaliseen palkkaan. Vielä saatiin -1 ääntelystä kokonaisvaikutelmaan, joten loppupisteet 79. Tuomarinkommentti: "Rauhallista yhteistyötä, hieno edessä peruutus." Hah, varmaan ensimmäinen kerta, kun meitä sanotaan rauhallisiksi!

Tokalla radalla tuomarina Kirsi Petäjä. Just tuntui aika jähmeältä kehään tullessa, joten lähdin vaistomaisesti Lyyti-ohjaajana liikkeelle. Täytyy kyllä olla tyytyväinen siihen, että vaikka Justin kontakti lähdössä herpaantuisikin, kaikki liikkeellelähdöt on viime aikoina onnistuneet! Taas päästiin brassailemaan Justin edessä peruutuksella, ja tällä kertaa se meni ilman pysähdyksiä ja paluu ravilla. Tästä saatiin jopa "hieno!" -merkintä. Liikkeestä maahanmenosta vähän jähmeä lähtö ja Just jätätti ennen tuplasaksalaista, joka näin ollen meni vähän kalasteluksi. Houkutuksessa saatiin kuitenkin taas rytmistä kiinni ja sen jälkeen taas iloisempaa menoa.

Yleisönurkan molemmat täyskäännös oli oikea työvoitto: Just pudotti kontaktin kyltille tullessa, mutta saatiin käännös silti onnistumaan yhtaikaisesti! Taas iloinen paikallakäännös, mahtavaa, että nää saatiin korjattua yhdessä treenissä! Askeleissakin melkein onnistui sama, vähän toisella askeleella Just himmasi. Tuplasaksalainen oikealla oli ihan kamala; Just luuli, että pitää tehdä puolenvaihto edessä ja teki ihme kurvin ennen kuin kääntyi oikeaan suuntaan. Nyt pitää kyllä tehdä isompi ero noiden tehtävien käsimerkkeihin, näin ei ole reilua koiralle! Kalastelin Justin sitten mukaan ja askelsin miten sattuu, eikä tuomarikaan tiennyt, mitä siitä pitäisi antaa, kun ei nähnyt mun askelmäärää, joten antoi -1 tempo 😂 Loppuradan kohokohdat: sivuaskel oikealla ja peruutus oikealla aivan tuomarin ja sihteerin edessä sekä onnistunut valkovuokko + pyörähdys -yhdistelmä! Sivuaskeleesta "hieno!"-merkintä. Radan jälkeen Just ei halunnut hypätä vasten, joten heitettiin sit vain yläfemmat. 

Kun koira ei seuraa edessä kuten treeneissä, tuntuu aina, että se jätättää ja sillä olisi huono fiilis. Mutta videolta kuitenkin näkyy, että se seuraa ihan hienosti häntä ylhäällä ja hyvällä ilmeellä 😍 Että fiiliksen puolesta tää ei ollut unelmarata, mutta silti meinasi itku päästä, kun näin meidän pisteet: 99! Tällä suorituksella myös voitettiin luokka ja olikin makee palkintojenjako, kun kolmosena oli Janina ja Kira ja TP meni Annikalle ja Selmalle 😍 

Nyt sitten voisi ajatella, että rally alkaisi olla tässä. Nyt on tehty hyvän fiiliksen ratoja ja superhienojen pisteiden rata. Alkaa olla saavutettava saavutettu, ja aika panostaa muihin lajeihin... vaikka sanoinkin Annikalle, että jos hän yllyttää lähtemään johonkin, niin todennäköisesti innostun ja lähden 😂 ja näin kaksi viikkoa myöhemmin voin todeta, että kauanpa tämäkin päätös kesti, kun osallistuttiin kuitenkin Lappalaiskoirien rallymestiksiin 1.4.: "Lopetetaan rallytoko... - Aprillia!"

 

Riitan valkku 17.3.

 17.3. taas Riitan valkku JAU-areenalla Sannan & Leinon kanssa kaksarina. Aloitettiin kisamaisella pätkällä: kaukojen eka vaihto - putki - ruutu kuten voittajassa - sosiaalinen palkka - kierto, jonka takana pallo valmiina. Aloitus meni kivasti ja viime hetkellä muistin tehdä peruutuksen alle ennen kaukoja. Just ei noussut mitenkään pomppaamalla mutta ekasta käskystä kuitenkin, mistä vapautus putkeen. Putkesta siirtymä ruudun lähetyspaikalle. Itse ruutuun meno oli hieno ja vauhdikas ja stoppi myös hyvä MUTTA sitten Just löysi ruudusta namin ja jäi haistelemaan, olisiko niitä lisääkin 🙈 Näin on käynyt joskus ennenkin, joten täytyy varmaan alkaa nyt lisätä vaikeustasoa häiriönamien suhteen, ja toisaalta ruutua rakentaessa katsoa tarkkaan, ettei maassa ole namia. No, lisäkäskyillä meni maahan ja kutsu oli iloinen ja liikkeen päätyttyä ihan superhyvä vastaus sosiaaliseen palkkaan 😍 Tosi hyvä siirtymä kierron aloituspaikalle, minkä aikana Sanna vei Suomi-pallon valmiiksi kiertotötsien taakse. Just lähti ekasta käskystä mutta huomattavasti hitaampaa laukkaa kuin ruutuun. Pallo tuli oikeasti yllätyksenä ja erittäin iloisena sellaisena, joten hyvin onnistunut suunnitelma. Tästä palkkana kunnon leikit ja nauratettiin Sannaa ja Riittaa meidän taklausleikillä!

Sitten alettiin purkaa suoritusta. Riitta kysyi ensin, onko Justille ruudussa haistelu tyypillistä ja onko sille käytetty siellä namipalkkaa. Vastasin, että on käytetty vain lelupalkkaa eli selvästi näkyvää, mutta joskus aiemminkin on löytänyt ruudusta sattumalta namin ja muistaa tällaiset varmasti. Mietittiin sitten sitä, että Justille taitaa olla vähän tylsää ruudussa seisahtuminen ja mun käveleminen kohti. Kokeiltiin sitten lisätä ruutuun temppuna pyörähdys, ettei ihan joka väliin ängettäisi peruutusta. Pyörähdys ei onnistu meiltä pitkästä matkasta, joten tehtiin parin metrin päästä, mikä alkoi sujua. Jälkikäteen ajateltuna tässä on sellainen huono puoli, että Justille ei voi teettää pyörähdystä isoa toistomäärää, koska se menee niistä herkästi jumiin fyysisesti. Mutta ideasta sain kiinni ja näin selkeästi, miltä näyttää, kun oikea "aukeaa ohjaajalle", joten yritän nyt kiinnittää tähän huomiota jatkossa, ja keksiä jonkun muun tempun.

Tällä kertaa Just teki hienot pomput ruudun ja kierron välissä. Mietittiin kuitenkin sellaista, että tarvittaisiin jotain vaihtoehtoisia sosiaalisia palkkauksia, jos Just on vaikka liian matalassa vireessä pomppiakseen vasten vapautuksesta tai pomppiminen tuntuu hankalalta fyysisistä syistä. Koska toi pyörähdyskään ei tunnu Justista kovin palkitsevalta, niin seuraava mieleen tuleva juttu olisi puolenvaihdot. Siitähän olisi näppärä myös lähteä siirtymään ja sitten puolenvaihto ennen uutta aloituspaikkaa.

Sitten kiertohässäkän pariin. Laitettiin ensin reilummat välit esteille ja Sanna pallon kanssa tötsän etupuolelle. Just ystävällisesti näyttikin Riitalle asenteensa lähtemällä heti vasenta hyppyä kohti. Tehtiin sitten niin, että kävin oikein rautalangasta vääntämässä do as I do -tyylillä, että Just juokset kato tästä näin, sitten kierrät tän tötsän näin ja sitten Sannalla on sun namipallo. Näin saatiin onnistumisia, vaikka hyppyväliä kavennettiinkin. Riitta sanoi, että Just tarvitsee nyt "aivopesun" ja useamman treenikerran kannattaisi tehdä näin, että se vaan unohtaisi hyppäämään menon. Ja Riittakin oli sitä mieltä, että ei kannata antaa sen hypätä paluumatkalla, vaan stoppia ja paluuhyppyä pitäisi treenata erillisinä paloina. Sitten hän heitti erittäin mielenkiintoisen idean treenata hyppyjen ohittamista luopumisen kautta. Mä ajattelin kokeilla tätä Justille niin, että heittäisin vähempiarvoiset lelut kohti hyppyjä sanoen "jätä". Näin saataisiin Justille toivottavasti selkeytettyä, että hypyt on tarkoitus jättää. Tätä voisi sitten hyödyntää kokeessa, jos lähetyspaikalla Just bongaa hyppyjä, niin sanoo niihin "jätä" ja kierron bongaukseen sit "hyvä, siellä kierto on". Tää menee seuraavaksi testiin! Riitta myös muistutti, ettei apparipalkkaukseenkaan saisi jäädä kiinni, vaan palkkaustakin pitäisi vaihdella. Tuota näyttökävelyä taas voi häivyttää sillä, että käyn näyttämässä, sitten tehdään välissä jotain muuta ja sitten vasta uudelleen lähetyspaikkaan ja päästän kiertämään.

Tässä vaiheessa meidän aika oli lopussa, mutta Sanna muistutti, että ei olla tehty tunnaria! Pikaisen aikataulutarkistuksen jälkeen otettiin sitten vielä 15 min lisäaikaa, kun halli oli varattu ja Riitalle sopi ja lompsasta löytyi rahaakin. Kerroin sitten kaiken, miten ollaan tehty ja näytin purkkiradan. Eka toisto oli oikein mallikelpoinen, tokalla Just lähti menemään maahan jo saatuaan hajun ilman tarkennusta. Näin se on tehnyt ennenkin, mutta nyt vasta sain kiinni siitä, miksi se menee maahan liian aikaisin. Se näytti kuitenkin uudestaan, joten tästä pienempi palkka. Jälkeenpäin mietin, hajustankohan kapulat liian vahvasti - pitänee kokeilla, tekisikö Just tarkempaa työtä vähemmällä hajustuksella. 

Riitan mielestä purkkirata on hyvä selventämään koiralle, mitä siltä halutaan, mutta siihen ei saisi jäädä jumiin. Rataa voi vaihdella niin, että laittaa vaikka kapulat ilman purkkeja joko pystyyn tai lautojen väliin, jolloin oma on mahdollista noutaa. Rinnalle pitäisi kuitenkin ottaa jokin toinenkin metodi, esim. ehdottomani kapuloiden vieminen lähipöpelikköön ja 1 toisto joka päivä lenkillä kuulosti Riitasta tosi hyvältä. Tää toteutetaan heti kun lumet sulaa 😂 Erittäin tärkeä muistutus Riitalta oli, että mun pitää tehdä selkeä suunnitelma treenivaiheista käyttämääni metodiin. Sitten osaan mennä eteenpäin tai toisaalta palata taaksepäin tarpeen vaatiessa. Lopuksi kysyin vielä, mitä teen sitten, jos Just tuo väärän. Riitan ohje siihen oli koemaisuuden rikkominen eli lähden vastaan ja pyydän irrottamaan. Mun mielestä Justilta ei kannata ottaa kapulaa, koska sehän kantaa kotonakin tavaroita illat pitkät, joten koen, että sille kapulan tuominen itsessään luo palkkionodotusta.

Oli ihana, kun sanoin, että tunnari ja kiertohässäkkä on syyt, miksi oon luopumassa toivosta voittajan suhteen, niin Riitta vastasi tähän: "Siis noi kaksi?! Eihän noissa mitään hätää oo, ne on vaan kesken! Ette te nyt tuollaisten takia jätä etenemättä ylempiin luokkiin, kyllä noi saadaan treenaamalla kuntoon!" On jännä, että itse aina omassa päässään suurentelee ongelmia, mutta kun joku huippu sanoo, että tästä selvitään, niin itsekin alkaa uskoa siihen.