Oltiin lähtöjärjestyksessä alokkaan viimeisenä. Annikakin oli ehtinyt paikalle tässä vaiheessa, joten käytiin vähän kävelemässä ja sitten laitoin tytöt Annikan autoon. Jossain 5 koiraa ennen hain Lyytin ja laitoin sen tolppaan, tehtiin siinä sitten Selman kanssa jotain pikkujuttuja. Viime hetkellä otin Lyytin, palkkasin pari perusasentoa, näytin kissanruoan ja sitten pitikin mennä kehään. Kehäänmeno taas tosi itsevarmasti, ei yhtään mulkoillut tuomaria ja liikkuria. Hihnaseuraamisessa hyvä fiilis koko ajan, yksi perusasento vähän vino, juoksuosuudesta kontakti laski mutta paikka pysyi ja viimeinen täyskäännös olisi voinut olla tiukempi. Tästä 9½. Vapaana seuraamisen alussa kävi huonosti ja Lyyti just katsoi muualle eikä lähtenyt ekasta käskystä. MUTTA lähti kuitenkin tokasta ja aivan hyvällä fiiliksellä. :-) Siinä oli heti sitten pysähdys, siitä liikkeellelähdössä tuli pari haukkua. Loppu menikin paremmin, juoksuosuudella pysyi kontakti, joskin viimeinen täykkäri oli taas väljä. Tästä 9. Liikkeestä maahanmeno oli nätti, voishan tuo olla nopeempi mutta mulle riittää ja niin riitti tuomarillekin: 10.
Sitten luoksetulo, ah, rakas luoksetulo. Tässä kohdassa kävi mielessä: "älä nyt akka munaa tätä..." :D Eikä munattu kumpikaan! Lyyti tuli innokkaasti laukalla häntä heiluen suoraan sivulle. Myöskin suu kävi, minkä takia arvosanaksi 8. Vaan eipä haittaa yhtään sen työn jälkeen, mitä ton liikkeen kanssa on tehty! Tässä kohtaa ilmeisesti Lyyti odotti palkkaa, koska vire laski vähäsen. Näin ollen liikkeestä seisomisen valmisteleva osuus oli huonompaa seuraamista ja käskyn jälkeen tuli pari askelta. Loppuosa ok ja tuomarin mielestä moitteeton, koska arvosana 10. Hyppyyn kuitenkin taas tsempattiin ja Lyyti lähti hienosti ekasta käskystä ja loppukin meni hyvin, joten tästäkin 10. Kokonaisvaikutus 9 ja yhteispisteet 188, I-tulos, KP ja 2. sija!
Ollaan tosi paljon treenattu sekä käytännössä että ajatuksen tasolla kuplassa oloa ja se onnistuikin hyvin. Jopa niin hyvin, että en kyllä yhtään kuunnellut liikkuria, menin vaan aloituspaikkoihin, jotka olin katsonut edellisistä suorituksista. Useimmat koirathan paineistuu, jos niitä tuijottaa seuraamisessa, mutta meillä on päinvastoin. Nyt kesän aikana tajusin, että Lyytiä pitää seuruuttaa katsoen sitä silmiin. Pitää myös hymyillä ja kävellä rennosti! Juoksuosuutta pitää kyllä selvästi harjotella enemmän ja käännöksiä myös.
Kehut tais olla vähän ylilyönti, ei ollut koesäännöissä mainittuja "hillittyjä" nähneetkään. Ja Lyytiähän ne innostaa haukkumaan. Tästä saatiin tuomarilta noottiakin. Noh. Tiedostan kyllä, ettei ylemmissä luokissa tollaista katella. Mutta tähän kohtaan me tarvittiin tätä. Tää loi aivan valtavaa uskoa koko hommaan viime syksyn huonompien kokeiden jälkeen ja myös esim tän kesän surkeiden kisamaisten treenien jälkeen, kun tuntui, että koira on treeneissä liekeissä mutta kehässä hakattu. Kun kesällä jo mietin, pitäiskö lopettaa kokeista haaveilu ollenkaan, kun koiralla ei ole niissä kivaa. Mutta nyt sillä oli! Ja mulla myös :-) Nyt tuntuu taas treenaaminenkin paljon motivoivammalta ja positiivisemmalta, kun on nähnyt, että kaikki voi onnistua myös kehänauhojen sisäpuolella.