1. tuplamaanantai

 Kahtena maanantaina peräkkäin on tuplatreenejä. Ensimmäinen sattui viime maanantaille, jolloin Nellin nosevalkku ja Päivin tokotreenit. Otin noseen sekä Jokun että Justin jaetulle paikalle ja tokoon Justin. 

Nosessa Just teki ensin ajoneuvot, jossa oli 2 autoa ja kontti. Just ei tainnut oikein hahmottaa, että näitä kaikkia oli tarkoitus etsiä, kun kävi kontin läpi tosi tarkkaan ja se piti ihan pyytää jatkamaan autoista. Kun kätköpaikka löytyi, niin se ilmaisi kyllä varmasti, mutta sen verran pää meni auton alle, etten nähnyt, nuoliko vai ei.

Sitten kahden kätkön ulkoalue. Ensimmäisestä (sininen täplä kuvassa) Just sai hajun suoraan lähtöpaikkaan ja malttoi ihan superhienosti tarkentaa sen suoraan lähdöstä! Sitten etsittiin tämä seinusta läpi, ei erityisiä reaktioita. Mentiin sitten takaseinälle (kuvassa vasemmalla), jonka Just etsi aika tarkkaan mutta tässä näin siitä, että mitään todellisia reaktioita ei ollut, vain tuulen heittämää hajua. En kyllä katsonut kelloa, kuinka kauan mulla tämän tajuamiseen meni, mutta jee silti! Sitten palattiin etuseinustalle, jossa nosto-oven kulmalla reaktiota ylöspäin. Tässä kohtaa mun aivot raksutti toisen kerran, ja ajattelin, että auringon paistaessa haju nousee ylös eli kätkö saattaa olla myös alhaalla. Ja sieltähän se löytyikin! 

Joku teki ensin tuoli- ja numerokylttialueen hallissa. Siitä ei kyllä tullut yhtään mitään 🙈 Joku ei löytänyt ja sitten turhautuessaan alkoi tehdä valeilmaisuja, jotka sentään tunnistin. Sitten ulkoseinä, jossa kätkö kulman takana. Tässä kävi klassinen: juttelin kouluttajan kanssa, niin Joku löysi kätkön. Siitä on joskus ennenkin sanottu, että mun ei pitäisi katsoa sen etsintää, niin löytää nopeammin 😂 

Nosetuksen jälkeen reippailtiin Agitokomaalle ja ehdittiin siinä hetki katella ennen omaa vuoroa. Justin kanssa nyt oli tarkoituksena kokeilla kouluttajan valvovan silmän alla kierto + hyppy. Tää meni oikeastaan aika hyvin! Kierto oli putken edessä, mutta Just ei meinannut mennä sitä kertaakaan. Tehtiin 2+2 toistoa, välissä muuta.  Sovellettiin kuviota kääntämällä ja siirtämällä hyppyä, että saatiin Justille ensinnäkin turvallinen hyppylinja ja toiseksi sujuva lähetyspaikka. Yhdellä toistolla lähtö oli vähän epävarma, sitten yritin kannustaa Justia matkalla, mutta se vain häiritsi. Kokonaisuudessaan tää kuvio näytti kyllä lupaavalta ja Justille tuli selvästi lisää motivaatiota kiertoon, kun pääsi sitten hyppäämään eli hyppy toimi palkkana, kuten olin toivonutkin.

Kiertojen välissä otettiin vähän stoppeja putkelta, stopista lähetys takaisin putkeen. Otettiin yksi jokaista asentoa ja nää meni tosi kivasti! Erityisesti seisominen oli tosi napakka.

Viimeisillä minuuteilla ruutua ja tää meni ihan pelleilyksi. Just ei tullut kertaakaan oikeaan paikkaan ruutuun vaan jäi etureunalle ja ties mitä. Korjauksella meni kyllä aina keskelle, mutta vaikka ei saanut tästä palkkaa, toisti saman uudestaan. Vaikka oltiin just edellisenä torstaina treenattu ruudun keskikohtaa ja se oli mennyt täydellisesti. Siis klassinen väsymysluuppi!  Päivi purki tilanteen heittämällä Justille namipallon vauhdista. Jos olisin ollut fiksu, olisin laittanut takapalkan ruudun taakse - tätä ollaankin tehty vain hallissa, ei vielä kentällä! Tämä epäonnistuminen olisi ollut kyllä täysin ennakoitavissa. Nosetreenit alla ja tokotreenistä 10 minuuttia juoksemista - olisi voinut tehdä jotain muuta liikettä kuin juoksemista ja irtoamista vaativaa. 

Huippuvalmennuksessa, osa 3

 Kun olin viime perjantaina tullut rallyvalkusta, bongasin facesta kaverini myyvän aamuksi Jari Kantoluodon treenejä. Mietin ensin, että en kyllä jaksa herätä! Mutta sitten mietin, että hei, mulla on sattumalta auto ja Just, ei muuta sovittua ohjelmaa päiväksi, treeneihin on 15 min matka ja sain vielä äkkilähtöhintaan. Joten ei kun aamulla reippaasti ylös ja kuuntelemaan Jarin vinkkejä. Jari muisti meidät 1.5 vuoden takaiselta kurssilta, mikä oli vähän pelottavaa 🙈 

Me tehtiin viimeisenä, joten ehdin hyvin katsella muiden treenejä ja nappailla sieltä ideoita. Ensimmäinen muistutus oli vapauttavan kehun ja keskittyneen kehun ero. Vapauttava kehu voi olla riehakas ja koira saa siitä nousta ja vaikka hyppiäkin. Mutta jos haluaa treenata sitä, että koira pysyy asennossaan, niin silloin kehunkin kannattaisi olla rauhallisempi, keskittymistä lisäävä, esim. kuiskuttelu. Tää täytyy muistaa!

 Ensimmäisen koiran kanssa tehtiin sellaista häiriötreenejä, että Jari oli namin kanssa vieressä ja ohjaaja palkkasi koiraa, kun se otti kontaktia. Jos koira piti kontaktin, vaikka häiriönami tuli lähemmäs, Jari antoi lisäksi namin eli koira sai tuplapalkan, mutta tämä nami tuli myös ohjaajien silmien suunnasta. Koira ei näyttänyt oikeastaan edes huomaavan, kummalta ihmiseltä nami tuli. Tässä oli erityisen mielenkiintoista huomata, että kun Jari yhdellä erityisen hienolla toistolla rupesi myös kehumaan koiraa, niin sitten koira todella käänsi häneen huomionsa. Tää mun mielestä osoitti hyvin sitä, kuinka tärkeitä kehut on vs. vain mekaaninen namin antaminen suuhun.

Samaiselle koiralle oli myös rallyn houkutus hankala, ja siitä asiasta puhuttiin aika paljon, kerroin myös meidän maksalaatikkoepisodista. Tähän oli kaksikin uutta vinkkiä. Oon treenannut houkutuksella lähestymistreeniä eli kun koira vielä seuraa hyvin eikä ole kääntynyt katsomaan houkutusta, olen palkannut poispäin. Tähän lisättiin vielä jokin koiralle vahva temppu, esim. kieppi tai peruutus. Eli koira seuraa hyvin kohti houkutusta, puolikas kieppi (eli rallyn molemmat täyskäännös) ja sitten palkka poispäin houkutuksesta. Siis lisätään yksi pikkutehtävä seuraamisen ja palkkauksen välille, mikä lisää koiralle mielenkiintoa ja keskittymistä, kun palkka ei tule "mekaanisesti".

Toinen ajatus oli se, että vaikka koiraa ei koskaan päästetä ottamaan houkutuksia, niin houkutus voidaan tuoda koiran luo, kun se on aktiivinen ohjaajalleen ja seuraa / luopuu hyvin. Jari käytti esimerkkinä lelua, mutta varmaan namikuppi voisi toimia yhtä hyvin. Eli toimitaan kuten yllä olevassa ohjeessa, mutta appari tuo koiran himoitseman houkutuksen ohjaajalle ja se annetaan koiralle kontaktin suunnasta. Tätä aion todellakin kokeilla maksalaatikko- yms. houkutuksilla, koska ne alkaa olla jo sitä tasoa, että miten sellaisten kanssa pystyy kilpailemaan itsenään koekehässä, kun ei ole palkkoja? Muutenkin ajattelin, että voisin käyttää tuota apparipalkkaa seuraamisessa ja katsoa, miten se toimii liikkeessä.

Ryhmässä oli myös yksi nuori lapinkoira, ja sen ohjaajan toiminnan katsominen oli kuin katsoisin videolta itseäni. Hänellä oli niin vahva halu siihen, että treeni menisi hyvin, että paikkaili koiran tekemistä ja yritti kannatella palkalla. Koira ei kyllä tästä parantanut tekemistään yhtään, päinvastoin. Sitten kun ohjaaja passivoitui ja palkkasi vain, kun koira tarjosi aktiivisuutta ja kontaktia, koiran toiminta muuttui välittömästi ja se alkoi tarjota toivottuja käytöksiä. Ei koiratkaan tykkää, kun ne saa palkkaa liian helpolla. Haasteet ja kiva tekeminen on loppupeleissä kuitenkin kaikkein tärkeintä.

Justin kanssa halusin katsoa fiilistä jäävissä. Mehän saatiin viime syksyn tokoleiriltä Riitta Korrilta saadulla vinkillä kaukoista peli, jolla ne on sujuneet siitä asti, ja nyt tänä keväänä ollaan lähdetty tekemään seuraamisesta ja paikkaistumisestakin peliä, ja nääkin on näyttäneet lupaavalta. Jäävissä kuitenkin on tylsiä hetkiä, joissa Justin vire laskee, ja halusin Jarilta vinkit tähän.

Heti ensimmäinen kysymys oli sellainen, joka pitäisi kyllä aina kysyä itseltään joka kerta, kun tulee sanottua, että jokin juttu on tylsä: "Miksi se on tylsä?" Onko se koiran mielestä tylsä vai vaan mun mielestä? Voisiko siitä tehdä vähemmän tylsän? 

Aloitettiin kuitenkin kehääntulolla. Just otti hyvin kontaktia ja tarjosi hienosti sivulletuloa mutta äänteli tosi paljon! Tätä sitten vähän tutkittiin ja todettiin, että Just kerää hirveet kierrokset istuessaan paikallaan. Mä luulen, että oon niin paljon palkannut sitä kontaktin otosta edessä ja sivulla, että palkanodotus on ihan valtavan korkealla tasolla. Ensin muistuteltiin silloin edellisellä kurssilla tutuksi tullutta peliä: temppu - keskittyminen - palkka. Tää meni ihan ok mutta edelleen tuli aika paljon ääntä. Lähdettiin sitten purkamaan tätä liikkeellä eli mä peruutin, ja kun Just tuli mukana rennosti, palkkasin. Tässä käytettiin kriteerinä sitä, että se hengitti suun kautta, mutta nyt en kyllä muista, mikä tähän oli perustelu. Olen ennenkin huomannut, että liike rentouttaa, ja sen takia teen yleensä pääntuuletuksena naminheittoja, jos on tehty jotain tosi keskittymistä vaativaa ja aivot sauhuaa; tää toimii tosi hyvin. Niin tuota kontaktiperuuttelua voisi käyttää vaikka alkupurkuna, jos tuntuu, että Just käy hirveillä kierroksilla ennen kisaa, koska tuo ei kiihdytä sitä lisää, kuten esim. temput.

Sitten itse asiaan eli jääviin. Näytin ensin liikkeestä seisomisen, jossa Just kohteliaasti tekikin ihan normisuorituksen: seurasi hyvin, stoppasi hyvin, fiilis laski seistessä, ilme kirkastui, kun käännyin kohti, fiilis laski taas, kun kiersin sen ja sitten loppuperusasento oli ok. Eli tästä eristettiin kaksi kohtaa, jotka on Justin mielestä tylsiä: kun mä kävelen poispäin ja kun mä kierrän sen. Puhuttiin, että tää voi tuntua hifistelyltä ja pikkuasioilta, mutta sanoin, että mä oon perfektionisti fiiliksen suhteen. Koska mitä enemmän suorituksessa on tylsiä hetkiä koiran kannalta, sen todennäköisemmin ne vaikuttaa kokonaisen suorituksen fiilikseen ja huonolla tuurilla vire saattaa laskea niin, ettei sitä saa enää nousemaan takaisin. Ja jos kaikki liikkeet on vähintään ihan ok kivoja, niin suorituksessa ei parhaimmillaan tulisi yhtään kohtaa, jossa vire laskee liikaa. Eli ei "kiva liike -tylsä liike - lemppariliike  - tylsä liike - kiva liike - ok liike - tylsä liike - lemppariliike"  vaan "kiva liike - lemppariliike - ok liike - kiva liike - ok liike - lemppariliike" jne. 

Kerroin, että olen joskus tehnyt sellaista, että kun Just on paikallaan aktiivisena, appari naksuttaa ja mä käännyn ja heitän Justille namin. Jarin mielestä oli kuitenkin parempi, että mä peruutin sen luo palkkaamaan, koska nyt mun selkä on Justille merkityksetön ja näin siitä tehtiin merkityksellinen. Samaa tehtiin kiertäessä eli palkkaa tuli, kun se jaksoi seistä positiivisen näköisenä, kun mä olin vasta kiertämässä ekaa puoliskoa eli olin sen vasemman kyljen kohdalla. Tää on seuraavan postauksen asiaa, mutta pakko mainita, että jo seuraavissa treeneissä liikkeestä istumisessa Justilla oli parempi ilme!

Huippuvalmennuksessa osa 2

Viime perjantaina ostin äkkilähdön Sirke Viitasen & Nina Mannerin rallytokon kisavalkkuiltaan Tikkurilan nurtseille. Olikin hienosti rakennettu kokonaisuus! Olin myös vähän tyytyväinen itseeni, koska ollaan treenattu näitä osasia omissa treeneissä! Häiriöt oli tällä kertaa aika mielenkiintoiset. Viereisellä tiellä ajettiin jotain ihme pärinärallia; siis erilaisia ajopelejä huudatettiin ja poltettiin renkaita. Hirvee meteli ja hirvee pakokaasu. Varmaan ne mietti, että on meillä aika outo harrastus, mutta me mietittiin kyllä ihan samaa. Onneksi Just ei pelkää tällaisia kovia ääniä, vaikka ilotulituksia pelkääkin. 

Alkujohdannon jälkeen tehtiin kehääntuloja ja lähtöjä. Näitähän me ollaan treenattu tosi paljon, ja itse lähtö menikin kivasti. Tulin ensin kehään koira oikealla, mutta myöhemmillä toistoilla tulin suoraan koira vasemmalla, koska Justin ei tarvinnut enää kattella. Toinen ryhmä teki ihan vieressä, lähdöt muutaman metrin päässä toisistaan kehänauhan takana, joten oli vähän erilainen häiriö kuin yleensä. Itse lähdöt meni tosiaan hyvin, mutta eka kyltti puolenvaihto jalkojen välistä ei. Tähän sitten ensimmäinen iso oivallus: lähtövauhti pitää sovittaa ekan kylttitehtävän mukaan. Eli nyt kävi niin, että lähdin reippaasti liikkeelle, mutta vauhti tyssäsi heti alkuunsa, Just ei vaihtanut puolta sujuvasti, kun oli liian edessä ja selvästi ärsyyntyi tästä. Kun lähdin vähän rauhallisemmin ja valmistelin paremmin, puolenvaihto meni sujuvasti ja Just oli heti sen jälkeen valmiina seuraamaan oikealla hyvässä kontaktissa. Täytyykin kiinnittää tohon nyt tosi paljon huomiota ja miettiä, mitkä kyltit on sellaisia, joille voi tulla reippaasti ja mitkä pitää valmistella jo pari metriä ennen.

Seuraava kierros keskityttiin seuraamiseen. Tarkoituksena oli suorittaa radalta vain 2-3 tehtävää ja muuten palkata seuraamista. Tavoitteena, että koira huolehtii seuraamisesta ilman, että ohjaajan tarvii kannatella, ja ohjaaja voi keskittyä ohjaamiseen. Me tehtiin käännöskyltit; ekalla kierroksella myös eka puolenvaihto, tokalla kierroksella ei eli tehtiin seuraamispuolet toisinpäin. Just seurasi kyllä tosi kivasti! Lämmitti kovasti mieltä, kun Nina sanoi, ettei mun tarvii enää kannatella Justin seuraamista, se hoitaa täysin oman tonttinsa! Ninakin kuitenkin on nähnyt Justia nuoresta asti, myös silloin, kun seuraaminen oli sen mielestä tylsää. 

Kolmannella kierroksella teemana oli uusiminen. Ja nyt sen konsepti käännettiin ylösalaisin: tarkoituksena oli uusia 2-3 hyvin mennyttä tehtävää eli kehua koiraa iloisesti ilman minkäänlaista ajatusta siitä, että meni pieleen. Meinasi kyllä vähän mennä omatkin aivot solmuun... Kolmas kyltti oli istu-maahan. Meinasin, että varma kyltti, olisin uusinut sen mutta jostain syystä tällä kierroksella Justilla ei millään meinanneet oikean puolen perusasennot löytyä, joten kyltille tulo oli aikamoista säätöä. Spiraali oli myös tosi huono, Just jäi vähän kaarteissa eikä kiihdyttänyt kunnolla "nopeenopeessa". Suoran päässä oli molemmat oikeaan täyskäännös, joka sujui hyvin, niin siinä sitten kehuin ja uusin. Sitten uusin juoksussa käännös vasempaan -kyltin, joka aiheutti vähän päänvaivaa, kun uusimaan ei saa juosta mutta tehtävä suoritetaan juoksusta! Tuota pitää joskus kysyä joltain tuomarilta. Tällä radalla taisin uusia myös istu- täyskäännös vasempaan -kyltin. Radan päässä oli merkki, joka sujui loistavasti. Aika kivasti Just pysyi iloisena noiden uusimisten ajan. Nina myös sanoi, että se teki tehtävät tokalla yrityksellä vielä paremmin! Eli kyllä se sitten kuitenkin jotain ajattelee, että uusinnoissa pitää petrata. No mutta tärkeintä, että ei lannistu niistä eikä ota itteensä.

Tässä vaiheessa oli teoriatunti, jossa Sirke puhui aika paljon ohjaamisesta. Pääajatus oli, että ohjaaja oli määrätietoinen, itsevarma ja rento. Tavoitteena, että koira pitää huolen seuraamisesta ja ohjaaja keskittyy ohjaamiseen. Jos koira jää, ei pidä itse jäädä hidastelemaan, siitä tulee kierre. Jos kisakehässä nuoren koiran tai vaikka vanhemmankin kanssa kävisi niin, että koira ihan laamailisi, kannattaisi yrittää katkaista tämä esim. tekemällä jokin ihan muu temppu, josta koira innostuu, ja sitten kun saa taas koiran tekemään hyvällä fiiliksellä edes hetken, voi keskeyttää ja poistua kehästä. Tässä kohtaa pisteillä ei oo yhtään mitään väliä; tärkeintä, että koiralle ei jäisi fiilis, että kisakehässä on tylsää, ahdistavaa, vaikeeta jne.

Sirke puhui myös käskysanoista ja käsimerkeistä, miten niistä saa tarpeeksi erottuvat. Käsimerkeissä mulle uusi ajatus oli korkeammalla oleva käsi, joka katkaisee kontaktilinjan. Tämä siis sama idea, kuin Eijan Kempeleessä meille esittelemä pyörähdykseen valmistava käsi, mutta Sirke käytti myös vastaista kättä liikkeissä, joissa koira lähtee ohjaajaa kohti, esim. ohjaajan ympärikierto. Jos koira katsoo ohjaajaa silmiin, niin senhän pitää ensin luopua katsekontaktista, että pystyy lähtemään käsimerkin perään. Käskysanoissa mielenkiintoisia ajatuksia oli sananpainot, esim. Sirke sanoi painottavansa istu-käskyn toiselle tavulle eli is-TU. Näin tämä käsky erottuu koiran korviin tosi selkeästi. Äänenkorkeus voi myös vaihdella kesken sanan, esimerkkinä "nouse", jolla "nou" sanotaan nousevalla äänellä ja "se" laskevalla.

Teoriatunnin jälkeen vaihdettiin kouluttajia ja rataa. Viimeisenä tehtävänä oli mennä rata ensin unelmasuorituksena mielikuvituskoiran kanssa ja sitten yrittää samaa oman koiran kanssa. Tää oli mielenkiintoista! Tulin ajatelleeksi, miten "paikkailen" ohjauksella puutteita, joita oon koiran perusopetuksessa tehnyt. Mielikuvituskoirallani ei tietenkään ollut mitään puutteita, sehän oli täydellinen. 

Justin kanssa tää kierros ei mennyt kovin hyvin. Tai no ei se huonostikaan mennyt, oli vaan paljon enemmän säätöä ja sähläystä kuin aiemmilla radoilla; varmaan aivot alkoi olla jo aika väsyneet, kun oltiin koko ilta oltu kentällä. Sirke sanoi mielikuvituskoirakierroksen jälkeen, että kävelen aika reippaasti, mihin nauroin, että mähän kävelen nykyään jo paljon rauhallisemmin kuin ennen 😂 Justin kierroksen jälkeen hän totesi, että Justille tämä vauhti on tosi luonnollinen ja pitäisi sen, jes! 

Kahta ennakointijuttua ehdittiin vielä käydä läpi. Ensimmäinen oli maahanmeno, jossa Just menee usein vinoon etenkin oikealla. Sanon mielestäni käskyn jo ennen kuin viimeinen jalka tulee maahan, mutta Sirke sanoi, että käsky kannattaisi sanoa askelparia ennen, jolloin koira lähtee menemään maahan ennen kuin mä pysähdyn ja näin tulee suoraan. Toimi!

Toinen juttu oli eteentulot lennosta. Tässähän tekee monesti mieli ottaa apuaskel, kuten alokasluokassa tehtiin. Mutta Sirke näyttikin, että jos lähtee ohjaamaan koiraa eteen ennen viimeistä askelparia, se kiihdyttää ohjaajan ohi ja on jo edessä, kun ohjaaja pysähtyy. Kätevää!

Sirkellä oli sen verran hiljainen ääni, että hänen kommenttejaan muille en kuullut, mutta Ninalta nappasin yhden tajunnanräjäyttävän vinkin: rallyradalla treeneissä voisi palkattomuutta treenatessa ottaa välillä sellaisen sosiaalisen palkkauksen kuin tokossa! Eli esim. 5 kylttiä, kehut ja vapautus kuten tokossa liikkeenvälissä, sit taas sivulle ja jatketaan rataa. Tää oli tosi mielenkiintoinen idea ja voisi tukea sekä rallya että tokoa!
 

Lopuksi kyselytunnilla puhuttiin vähän virheistä. Joku kysyi, mitä virheitä tulee mistäkin. Sirke ensin vähän hymyili, ettei oo tehnyt niin paljon virheitä, että tietäisi kaikista miinukset... Hetken siinä pyörittelin silmiäni, että olipa ylimielisesti sanottu, mutta sitten Sirke ja Nina avasivat tätä vähän: keskittyvät enemmän opettamaan ja ohjaamaan tehtävät mahdollisimman oikein kuin ajattelemaan virheitä. Ja tämähän on oikeastaan ihan loistava ajatus ja tukee sitä, että ihminen ei opi negaatioiden kautta "älä tee noin tai näin" vaan "ens kerralla tee näin ja näin". Eli ei pitäisi takertua virheisiin ja esitellä niitä, vaan pitäisi takertua oikeisiin suoritustapoihin ja treenata ja toistaa niitä. 

Huippuvalmennuksessa osa 1

Olikin sattumalta oikein valkkuviikko. Maanantaina Caritan rallytreenit. Kerroin maksalaatikkoepisodista ja toiseksi teemaksi ajattelin ääntelyä tietyillä kylteillä, ohjaajankierroissa ja edessä peruutuksesta paluussa. Otettiin ensin lähtö, joka meni upeasti. Sitten lähdöstä houkutukseen asti, jossa hyvin tuli ilmi kaikki, mistä olin puhunut. Liikkeestä istumisessa Carita kiinnitti huomiota siihen, että mä annan käskyn ihan viime tipassa. Jos koira reagoisi vähän hitaasti, ei olisi enää mitään tehtävissä. Käskytystä ajoissa on paljon treenattu pyörähdyksen suhteen, mutta istumisessa en ole ajatellut asiaa ollenkaan! Eteentulossa tuli paljonkin ääntä, Just kohteliaasti demonstroi, mistä olin puhunut. Houkutuksessa oli leluja; se meni ihan ok, oli vähän hankala kävellä, kun houkutus oli ihan nurkassa aidan vieressä, mutta Just teki sen, minkä pystyi.

Sitten ruvettiin miettimään, mikä ohjaajankierrossa kiihdyttää. Kerroin, että olen yleensä palkannut siitä namipallolla, joka on aika kiihdyttävä palkka. Kerroin myös, että olen päässyt siihen asti, että jos teen luopumisen namilla ja palkkaan pikkunamilla, niin Just hiljenee. Taas tunsin vähän ylpeyttä itsestäni, että olin vähän niin kuin oikeilla jäljillä, samoin kuin paikkisasiasta puhuessa Maijun kanssa. Tästä nyt sitten Carita viisaana antoi tällaiset ohjeet: Ennen kiertoa luopuminen namista. Kiertämisestä ei heti palkkaa vaan liikkeelle ja palkka joko seuraamisesta vai sitten seuraavasta perusasennosta, jossa pitää vielä kerran luopua. Sama siirretään tehtäväksi ilman namia eli luopuminen tyhjästä kädestä ja lopussa palkka tulee taskusta. Edessä peruutuksessa sama tyyli: peruutus, "jätä", "tule sivulle", seuraamista, ja palkka vielä yhdestä tehtävästä luopumisen kautta. Ainakin kaikilla testikierroksilla toimi täydellisesti, eikä Just päästänyt ääntäkään!

Yleisesti pohdittiin kokonaisuutena palkanodotusasiaa. Just on vissiin kuolemassa nälkään koko ajan, kun palkanodotukset on nousseet niin korkealle. Ensimmäisenä Carita kysyi, pitääkö sitä palkata niin paljon siitä, että se on söpö 😂 Mun tekee mieli koko ajan pelata namilla, laittaa kättä taskuun tai pitää Justia hallinnassa palkalla. Sanoin, että mulla on niin syvässä porokoiraharrastajan trauma, että koira ei tee mun kanssa. Carita kysyi, onko kyse tästä koirasta, johon vastasin, että ei kun mun ekasta koirasta, joka on ollut haudassakin jo kohta 7 vuotta 😂

Carita on kiinnittänyt huomiota siihen, että mä teen (tapani mukaan 🙈) kaikki tai ei mitään; joko palkkaan 1-2 kyltin välein tai sit koko radasta. Tää kyllä kiehuttaa Justia aika paljon. Kerroin, että teen nykyään yleensä pitkän radan alkutreenistä, kun Justilla on vielä suurin into; ennen tein usein toisinpäin eli ensin palkatun kierroksen ja sitten kisakierroksen, kun koira oli jo väsyneempi. Carita esitti tähän erittäin osuvan kysymyksen: teenkö ratatreenissä yhtä pitkän odotteluverkan kuin kisoissa? Olen kyllä ajatellut sitä ja yrittänyt tehdä aina vähän lämmittelyä pienessä tilassa, kuten kisassakin voisin tehdä odottelualueella, mutta ajat on kyllä väkisinkin vähän lyhyemmät kuin kisoissa. Pitäis varmaan ihan katsoa kellosta, että tulisi tehtyä se 7-10 minuuttia alle ennen palkatonta ratatreeniä. Ja sit niitä eripituisia pätkiä!!! Eli ei palkka joka kyltin välein tai vasta radan lopuksi, vaan vaihtelevasti kaikkea 1-20 kyltin väliltä! Mulla on ollut se ongelmana, että jos olen suunnitellut palkkaavani jostain ja se meneekin pieleen, niin palkkaussuunnitelmakin menee pieleen. Siispä olen palkannut kaikesta, joka onnistuu erityisen hyvin. No tämähän on toiminut, koska koira on tehnyt niin paljon kylttejä erityisen hyvin, että on ansainnut niistä palkkaa. Mutta koska kisataan ja mestarissa, niin olisihan se reilua, etten olisi treeneissä namiautomaatti. Tajunnanräjäyttävä vinkki: voihan niistä superhyvin menneistä kylteistä kehua superisti ihan palkkaa ja vapautusta 🙈

Torstaina agitreenit, jossa ratatreenipäivä. Jokun kanssa oli tarkoitus tehdä 1-7, 11 (hyppy)-23 eli puomi ja keinu mukana radassa, A ja kepit ei. No ihan ei mennyt nollalla läpi 😂 Joku lähti ihan sata lasissa ja alkurata meni täydellisesti upeilla kiihdytyksillä, jotka Hanna palkkasi muistaakseni kutosen jälkeen. Toisella yrityksellä tuli vähän hämminkiä alkukierroksessa, sitten säädettiin takaaleikkauksessa esteellä 11 ja Joku meni väärään päähän putkeen. Sitten säädettiin lisää seuraavalla leikkauksella 14, minkä seurauksena olin väärin asemoitunut esteelle 15, jonka Joku hyppäsi molempiin suuntiin. Ja sitten olin niin kaukana edellä keinulla, että Jokulle iski ramppikuume, ja se hyppäsi alas keinulta. Kun mentiin yhdessä, uskalsi hyvin.

Tässä on nyt vähän dilemma, jota en osaa ratkaista. Toisaalta olisi hyvä ratatreenipäivänä vetää ekalla kierroksella koko rata, koska koiran vauhti on ihan erilainen ekalla vedolla kuin treenin lopuksi. Toisaalta taas olisi erittäin arvokasta ja hyödyllistä yllätyspalkata sitä kesken radan täydellisestä menosta ja vrooom-kiihdytyksistä. 

Nytkin se antoi itsestään niin kaiken ekoilla vedoilla, että sitten korjauskierrosten jälkeen ei enää lähde samanlaista vauhtia, mikä tekee rytmittämisen vaikeaksi, kun ei tiedä, mihin ehtii. Kun kokeiltiin, ehdinkö persjättöön 7-8, niin se ei irronnutkaan 1-4 niin hyvin kuin ekalla kerralla eikä tilanne ollut enää sama. 13-14-väliin ehdin ihan hyvin, mutta Joku kiersi sen joka kerta takaa! Sillehän ei ole asennettu in-inniä, pitäisi varmaankin! Muuten tuo kohta olisi loistava takaaleikkauskohta. Loppurataa ei sitten enää otettu, kun saatiin 12-16 toimimaan.

Voihan maksalaatikko!

 

Viime sunnuntaina rallykisat Kirkkonummella, tuomarina Riikka Timonen. Nyt yritin keskittyä mielentilaan ja fiilikseen ilman mitään tulospaineita. No eipä me saatukaan tulosta 😂 Lähtö oli taas loistava ja alkurata meni oikein hyvin. Ite otin tyhmän -3 ov:n liikkeestä istumisessa hidastamalla. Hitaasta saatiin hieno-merkintä. Istu-käännös vasemmalle -istu -kyltiltä saatiin -1 tvä, siinä oli jotain hämminkiä istumisten / askelluksen kanssa. Sitten pari kylttiä meni hyvin, kunnes tuli aivan vastustamaton houkutus - maksalaatikko! Se oli vielä kylttitelineen takana, eli koira ei nähnyt sitä lähestyessään, vain haistoi. Just pystyi kyllä luopumaan siitä, kun näki sen, mutta haju meinasi olla liikaa 😂 Itse houkutuksesta saatiin -1 ov ja -1 tvä mutta siitä virherivi sitten alkoi. 270 vasempaan -3 ov, eteentulosta -3 hau, täyskäännöksestä -1 tvä, pujottelusta -3 hau. Kun pujottelussa tultiin taas kohti houkutusta ja maksalaatikon sulotuoksuja, Justin aivot meni ihan lopullisesti solmuun ja saatiin kaikilta kylteiltä 16-20 virhe. Ensin Just kävi mun takana, niin uusin 270 oikeaan eli -3 uusi ja -3 hau. Sivuaskeleesta -3 ov, käännöksestä -3 ov ja toisesta sivuaskeleesta -3 tvä. Loppupisteet oli sopivasti 69 ja tuomarinkommenttina lakoninen: "Hyvä suoritus."

Huh, eipä oo suoritus tolla lailla räjähtänyt varmaan ikinä! Oli taas hyvä opetus sille, että eläinten kanssa ei ikinä voi tietää, mitä tapahtuu. Muistin kuitenkin kerran houkutusta treenata alle, mutta on ihan eri asia, onko siellä jotain leluja ja perusnameja kuin tuollainen haiseva superherkku. Uskon siis, että nimenomaan haju sekoitti Justin pään. Kun oltiin siinä vieressä ja se näki maksalaatikkopurkin, se pystyi kyllä ohittamaan sen. On tuollaisen houkutuksen kanssa kyllä aika vaikea kilpailla omana itseään ilman palkkoja. Haiseva houkutus on nyt suurin yksittäinen asia treenilistalle.

Sinänsä hupaisaa, että tämä oli Justin ensimmäinen alle 70 pisteen suoritus. Hyvä valioitua ensin ja sitten mokailla! Sekin aika hassua, ettei lapussa ollut yhtään kymppiä vaan kaikki 31 virhepistettä oli -1 ja -3. Kolme hau-virhettä kertoo jotain mielentilasta... Kokonaisvaikutelmasta ei kuitenkaan vähennetty mitään. En jaksa olla mitenkään pettynyt tai hajalla tästä, lähinnä vain huvittaa. Tietääpähän taas, mitä treenata!

Torstaitreenit

 Tällä viikolla treenit vain torstaina, kun tosiaan tultiin mökiltä vasta keskiviikkona. Olin suunnitellut ohjaustreenin, jonka teemana oli estelukitus. Koira piti saada lukittumaan takaakiertoon (2), päätyhypylle (4), suoran päähän (6), päällejuoksuun (8) ja putkeen (11). Pituus oli kuvasta poiketen suorassa linjassa.

Joku oli taas ihan liekeissä! Aloitettiin pätkällä 1-4 ja ekalla yrityksellä Joku luki 2-hypyn sylkkärinä. Tätä korjattiin lähtöpaikkaa muuttamalla niin, että mun ohjauslinja oli kohti kakkosen vasenta siivekettä enkä vahingossa vetänyt Jokua liikaa oikealle. Tällä pätkä 1-4 oli täydellinen! Nyt Joku lukitsi sekä takaakierron että 4-päätyhypyn kaukaa. Myös 6-muurin lukitus oli hyvä ja ehdin sujuvasti persjättöön 7-8 väliin. Tehtiin tällä kertaa treeni kahdessa osassa ja tähän kohtaan Hanna viisaana ehdotti taukoa.

Tauon jälkeen yritettiin saada Joku putkeen nro 11 mutta Joku oli eri mieltä 😂 Sen mielestä olisi ehdottomasti pitänyt mennä puomi miljoona kertaa, mikä on toki ihan hauskaa. Tää pitää ottaa vielä erityisteemaksi jollain kerralla, että saadaan putken motivaatiota kasvatettua lähemmäs puomin tasoa. Oli tarkoitus mennä vain 10-11 mutta kerran kävi niin, että Joku jäi tuohon 7:n ja 8:n väliin mietiskelemään, mitä palkan sijainti tarkoittaa ja miten Hannalta voisi saada karkit. Sitten se itse lähti 8-10 mutta olisi kyllä silti mennyt puomin. Mutta voi luoja, kuinka koomisen näköinen se oli aivojen raksuttaessa 😂 

Just oli mukana ja teki parin minsan slotissa ennen koulutusvuoron alkamista paikkaistumista, jossa kaikki onnistui! Aikaa edelleen alle puoli minuuttia. Kouluttamisen jälkeen yksi ruutu, jossa lelu oli valmiina "vallihaudassa" eli Just ei nähnyt sitä lähetyspaikalle. Tää oli ihan täydellinen: Just juoksi ihan tismalleen keskelle, sanoin "jes", se kääntyi muhun päin, sanoin "missä pallo", se kääntyi poispäin ja bongasi pallon. Tässä välissä yksi kierto, joka oli ruudun vieressä, toisella puolella tuoli ja kartion takana pallo, jonka vein Justin nähden. Onnistui, jee! Enkä ottanut toista toistoa, jee! Sitten kartio pois ja palattiin ruudulle. Yksi lähetys tyhjään ruutuun, palkkasin heittämällä pallon. Tän jälkeen tehtiin "korjauksia" eli jätin Justin johonkin seisomaan tai heitin namin poispäin ruudusta ja käskin siitä suoraan ruutuun. Nää meni ihan kivasti, mutta jossain vaiheessa Justin ilme muuttui vähän huonommaksi. Tässä on 2 vaihtoehtoa: joko Justilla tuli paha mieli, koska se hukkasi namin tai sitten sitä on alkanut häiritä mun naksuttimen ääni. Oon ollut huomaavinani tällaista kahdesti aiemmin mutta kumpikaan ei ollut rallytreeneissä. Pitää alkaa harkita, että ostaisin hiljaisemman naksun. 

Muutos Justissa oli sellainen, että se lakkasi tarjoamasta tekemistä ja muuttui passiivisemmaksi. Sitten kuitenkin, kun pyysin sivulle, se jatkoi yhtä innokkaasti ja iloisella ilmeellä. Tehtiin lopuksi vielä houkutus molemmin puolin seuraten, koska sitä ei oo pitkään aikaan ollut. Ja Just seurasi tosi kivasti eikä mitenkään varonut tai jumittanut. Joten oletan ja toivon, ettei ollut mitään indikaatiota mistään fyysisestä ongelmasta. 

Nollailemassa nosessa

 Kun Korpilahdella järjestetään nosekoe mun ollessa lomalla, niin eihän sinne voi jättää menemättä. Koska kyseessä oli sisäetsintä ja meillä on jo luokkanousu sisäetsinnästä, ilmoittauduin sitten nollakoirakoksi. Ja olipa taas mielenkiintoista ja opettavaista! Oli ihan eri näkökulma mennä nollakoiraksi nyt, kun ollaan kisattu jo enemmän kuin silloin, kun mentiin ekaa kertaa. Mitään paineita ei juurikaan ole, mutta toisaalta haju ei ole ehtinyt vielä levitä, joten koiran pitää osua ihan kohdalle löytääkseen, ohjaaja ei tutustu alueisiin kunnolla eikä ehdi miettiä niitä etukäteen ja etsinnät tehdään nopeasti peräkkäin. Koe oli Suojakalliolla, samassa talossa kuin silloin helmikuussa, ja tuomarina oli tällä kertaa Mari Laasanen, oikein mukava uusi tuttavuus.

1. alueen Just kiersi ensin kerran ympäri, sitten hyppäsi oikealla olevaa pöytää vasten ja haisteli ylöspäin. Siinä tarkisti mahdolliset kätköpaikat, hyppäsi alas, kiersi pöydän ja hyppäsi uudestaan. Kätkö löytyi tuon luukun kulmasta ajassa 1:31. Tuomari kehui kovasti Justin tarkkuutta, että sen ei tarvitse samaa paikkaa tarkistaa kahta kertaa, kun käy aluetta läpi. Tosi hienosti myös ratkaisi, miten pääsee tarpeeksi lähelle kätköä, vaikka sai hajun toiselta puolelta. Mielenkiintoista kyllä, kaikki muutkin koirat kiersivät alueen samoin päin ja saivat hajun samasta paikasta! Tähän laitettiin enimmäisajaksi 3 minuuttia.

Toinen alue oli keittiö. Tuolla takareunalla hellan vieressä lattialla oli reikätiiliä, joista Just riemastui aivan mahdottomasti. Se haisteli ne läpi reikä reiältä ja osaa imppasi ihan huolella 😂 Sitten selvästi harmissaan, ettei sieltä löytynyt hajua, jatkoi kuvan vasenta reunaa tarkistaen arkut. Kätkö löytyi tuosta etualan halkokorista ajassa 1:15. Just oli jopa vähän hämmästynyt ilmaistessaan: "Oho, tässähän se oli!" Aikaa tähän laitettiin 2:30.

3. alue oli Justin makuun, tosi iso. Se lähti ihan hoploppimeiningillä ja surffattiin aluetta läpi pitkään ja hartaasti. Aina välillä se kiinnostui jostain mutta ei ilmaisuja. Meidän alueeseen kuului siis myös tuo vasemmalla oleva pöytäryhmä ja kuvan ulkopuolella oleva vasen seinusta ja nurkka. Aika pitkään etsittyämme päädyttiin tuonne takaseinälle, jossa Just oli tosi kiinnostunut takanurkassa olevasta kukkatelineestä ylhäältä. Tästä aloin epäillä, että kyseessä voisi olla saumakätkö. Just haisteli myös seinustalla olevien tuolien kohdalla ylöspäin ja hetken mietin, pitäiskö pyytää sitä hyppäämään. Mentiin kuitenkin takaisin ovensuuhun ja lähdettiin sieltä vasemmalle, jossa Just pääsi hajupilveen. Nyt hyppäsi tuolia vasten ja ilmaisi seinän ruskeasta poikkilaudasta saumakätkön ajassa 5:53. Tuomari ja talkoolaiset ihastelivat, kuinka sitkeästi se jaksoi tehdä töitä tuon koko pitkän ajan vailla juuri minkäänlaista turhautumista tai avun kyselemistä. Tuomari kertoi, että kohdat, joihin se oli reagoinut, oli niitä, joihin hän oli koskenut. Tästä olin tosi ylpeä, ettei Just tehnyt mihinkään näistä valeilmaisua! Olin sopivasti edellisenä iltana kuunnellut Sporttirakista luentoa, jossa painotettiin, että omaa fiilistä pitäisi kuunnella. Jatkossa siis, jos mietin, pitäisikö Justin pyytää hyppäämään johonkin, niin pyydän. Justin etsinnän jälkeen alueesta rajattiin vasen pöytäryhmä ja seinusta pois ja enimmäisajaksi laitettiin 5 minuuttia.

Viimeinen alue olikin kaikkein vaikein ja mielenkiintoisin; kätkön löysi vain 3 koiraa kymmenestä. Tässä tein itse monta virhettä. Ensinnäkin olisi ehdottomasti pitänyt tarjota Justille vettä tosi pitkän 3. etsinnän jälkeen. Todella harvoin näkee sen väsyvän etsinnöistä mutta nyt oli sellainen kerta - silmät seisoi päässä eikä se oikein pystynyt etsimään huolellisesti ja järjestelmällisesti jääden vähän hinkkaamaan samoja alueita. Tässä tosin vaikutti myös se, että me tehtiin etsinnät kaikki putkeen. Toinen iso ohjausvirhe oli se, että en katsonut aluetta tarpeeksi tarkkaan ennen etsinnän aloittamista. Kolmas oli se, että en ottanut huomioon, että todella tuulinen sää voi vaikuttaa sisäetsinnässäkin, jos talon seinät on harvat, kuten Suojakalliolla on - sisällä veti todella paljon. Neljäs oli se, että annoin koiran mennä alueelle väärässä tunnetilassa. Näin siitä, että se on ihan hupsistupsispimpelipompeli; yritin vähän rauhoittaa ennen lähtölupaa mutta en odottanut, että se todella rauhoittuisi - se vinkui vielä lupaa antaessani. Yritin paikata tätä sillä, että lähetin kauempaa portaiden alapäästä (kuvassa vasen alareuna) mutta ei auttanut - Just kaahasi alueelle. Tässä kävi kyllä mielessä, että tuolla vauhdilla jää lähikätköt löytämättä. JA SILTIKÄÄN en osannut myöhemmin palata lähtölinjan tuntumaan.

Kuvassa vasemmalla näyttämön reunassa olevien tuolien selkänojat eivät kuuluneet alueeseen, mutta Just oli tosi kiinnostunut niistä ja vähän vetikin niille. Kutsuin sen aina pois sieltä, jottei tuhlattaisi aikaa siihen, mikä ei kuulu alueeseen. Mutta jos olisin ottanut olosuhteet huomioon, olisin voinut tajuta, että kuvanottopaikan takana olevista ikkunoista veti todella paljon, eli alueen etualalla oleva haju tarttui kankaaseen eli tuolien selkänojiin. Jälkikäteen ajateltuna ihan itsestäänselvää! Mutta ei tullut yhtään mieleen, koska en ollut ottanut näitä asioita huomioon. Kun vielä koira oli väsynyt, se ei pystynyt tekemään täysin itsenäistä työtä ja olisi tarvinnut sen, että ohjaaja olisi älynnyt ajatella, mitä on vielä käymättä. JA tässä taas se fiilisjuttu - jollain aivojen osallani tiedostin, että tuo ihan etureunassa oleva 30 sentin seinän pätkä oli katsomassa mutta en sitten ohjannut sinne! Pitkän aikaa tusattiin sivuseinällä (jossa ei oikeastaan ollut kätköpaikkoja, mutta ilmaisesti haju painui sinnekin) ja takaseinällä, josta Just ei kyllä esittänyt mitään reaktioita. Tuomari kehoitti meitä etsimään lähempää lähtölinjaa ja käytiin vielä nuo lähimmät tuolit läpi, kunnes ohjasin Justin vasemmalle seinäpätkälle. Sieltä kätkö löytyi toinen lauta alhaalta heti, kun vaan ohjasin! Meillä tässä oli kyllä myös tuo verho edessä eli se ehkä vähän hämäsi. Meillä meni tähän aikaa 5:01. Enimmäisajaksi laitettiin 3:30 ja tosiaan tuo verho nostettiin pois. Tämä oli kuitenkin hämmentävä kätkö, koska tosiaan kolme koiraa löysi sen hienosti mutta monet muut eivät ilmaisseet, vaikka sitä näytettiinkin! Oli myös ensimmäinen mun näkemäni koekätkö, jonka pystyi ihmissilmin näkemään, jos onnistui katsomaan oikeasta kulmasta. 

Just sai kovasti kehuja siitä, ettei edelleenkään valeilmaissut mitään, vaikka etsi 5 minuuttia ihan pellit kiinni. Kaikki ilmaisut oli tällä kertaa ihan ok - ylähuuli saattoi nousta jollain mutta nuolaisuja ei tullut. Olin etukäteen nauranut, että toivottavasti Just ei löydä kaikkia kätköjä alle 15 sekunnin, ettei tuomari sit laita liian tiukkoja enimmäisaikoja. No ei ollut se vaarana - päinvastoin! Tuomari Marilla oli kyllä kiva ajatus siitä, että hän tykkää laittaa isoja alueita ja pitkiä aikoja, koska haluaa nähdä etsintää enemmän kuin rakettilöytöjä. Kerrankin Justkin sai etsiä tarpeekseen ja oli jopa väsynyt etsintöjen jälkeen. Olipa kiva ja mielenkiintoinen ilta! Mutta on se kumma, että aina pitää itse mokailla, että voi oppia jotain! Aina tää laji onnistuu yllättämään.